Lue keskustelun säännöt.
Ristiäiset vai nimiäiset?
28.12.2018 |
Itse en kuulu kirkkoon, erosin siitä heti täysi-ikäistyttyäni. Mieheni kuuluu kirkkoon ja on ns. tapauskova, hänellä on kummilapsia jne. Odotan nyt esikoistamme jolla on helmikuussa laskettuaika, ja olen alkanut pohtia miten teemme kasteen kanssa. Itse haluaisin pitää nimiäiset, mutta mies on tätä vastaan ja perustelee asiaa sillä, ettei lapsi tällöin saa oikeita kummeja ja että hänen sukunsa tulee paheksumaan jos ei edes ristiäisiä voi pitää. Pidänkö pääni nimiäisten suhteen vai onko vaan helpompi pitää ristiäiset? Tällöin ainakaan mun ei tarvitsisi aiheesta tapella, eikä järjestää sinne mitään ohjelmaa, mutta toisaalta tuntuu pahalta kastaa lapsi kun en itse kirkkoon kuulu saati sitten ole millään tapaa uskovainen.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Se EI ole vapautta, että saa erota sitten jos haluaa.
Suoritappa tästä metsästyskortti, voit aikuisena luopua siitä jos et haluakkaan metsästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkkoon kuuluvan lapsen on muuten osallistuttava koulussa uskonnonopetukseen. Mielestäni tämä on edelleen näin, eli ei pystyisi opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämäkin kannattanee huomioida.
Ja kun hetken mietit asiaa niin huomaat, ett äeipä uskonto ja elämänkatsmustieto paljoa sisällöltään eroa. Uskonnonopetuksessa saa kertoa kristinuskosta samalla tavalla kuin elämänkatsomustiedossakin. Molemmissa mietitään oikeudenmukaisuutta, omaatuntoa jne. eri uskontojen kannalta.
Aika pitkälle varsinkin alakoulussa uskonnonopetuksessa opiskellaan pelkkää omaa uskontoa. Olikohan vasta viidennellä (vanha opetussuunitelma) kun tuli ensimmäistä kertaa muita uskontoja opiskeltavaksi. Tällöin oma "puoli-ateisti" kastettu lapseni vasta sanoi, että uskonnon opiskelu on kiinnostavaa. Siihen asti opetus oli ollut "jeesustelua" (suora lainaus lapsen suusta). Toisaalta uskonnonopetuksessa ei perehdytä muihin elämänkatsomuksiin kuin uskontoihin.
Uskonnon opetus oikeastaan alkaa 5-6 lk, silloinkin opiskellaan enemmän uskonnon historiaa kuin teologista puolta. Kuudetta luokaa käyvällä lapsella ei esim. ole opetettu käskyjä tms.
Enemmän sitä opillista puolta tulee uskonnollisista tilaisuuksista joita koulussa on. Niihin on pyydetty suostumus kaikilta vanhemmilta erikseen riippumatta siitä kuuluuko vanhemmat ev.lut. seurakuntaan vai eivät. Meillä lapset ovat itse päättäneet että osallistuvat niihin, toki meidän vanhempien suostumuksella.Luokilla 1-4 opetetaan uskomista. Opetellaan uskonnon perusteita ulkoa. Kymmenen käskyä, rukouksia, uskontunnustus, virsiä ja kerrotaan tarinoita Jeesuksen ihmeteoista totena.
Tuon ikäisillä lapsilla ei vielä ole kykyä kyseenalaistaa opetusta ja uskonnollinen kasvatus uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
Jos meillä ei olisi kirkon jäsenten lapsille pakollista vauvakastetta ja uskonnon opetusta koulussa, niin kirkon jäsen määrä olisi vain murto-osa nykyisisestä.
Ainakaan meillä lapset ei niitä osaa vaikka ihan hyvät numerot ovat saaneet uskonnosta. Jotakin Raamatun tapahtumia ovat opiskelleet mutta se mitä olen aiheeseen kirjan perusteella tutustunut enemmän juuri historiallisena tapahtumana. Virsistä lapset osaa lähinnä niitä joita ovat päiväkerhossa opetelleet ja kuten sanottu osallistuvat myös esim. Jumalanpalveluksiin syksy ja kevät kirkossa, samoin aamunavauksiin joita seurakunnan työntekijät välillä pitävät. Opetussuunitelmassakaan en ole nähnyt puhuttavan käskyistä tai rukoilemisesta.
No hyvä jos on muuttunut nykyään. Itse olin 90-luvulla peruskoulussa ja vanhempani olivat kieltäneet uskonnonopetukseen osallistumisen koska heidän mielestään kristinuskon opettaminen ei ole koulun tehtävä. Ei siinä, osaan minä silti mm. Isä meidän-rukouksen ulkoa vieläkin koska luokkalaiseni sitä käytävällä opettelivat ulkoa ennen tuntia johon tuo oli läksynä.
Ja kaikille pakollisissa aamunavauksissa perjantaisin oli aina joko pappi puhumassa tai ärsyttävä sukkanukkemies joka laulatti lapsilla Jeesus-lauluja. Eikä tästä mitään vanhemmilta kysytty, kuten ei pakollisesta joulukirkostakaan.
Sairasta aivopestä lapsia uskontoon valtion toimesta, antaisitte niiden itse valita kun kykenevät.
Tältä vuosituhannelta onneksi opetussuunitelmat nykypäivänä ovat ja onhan toi seurakuntienkin toiminta muuttunut paljon niistä ajoista jolloin itse esim. päiväkerhoa kävin. Tosin ihan hyvät muistot niistäkin ajoista on mutta ei taitaisi ihan toimia nykyisten lasten ja perheiden kanssa.
Tänäkin vuona uskonnoton lapseni oli pakollisessa "uskonnottomassa" syyslukukauden päätösjuhlassa kirkossa jumalanpaveluksineen.
Vierailija kirjoitti:
Se EI ole vapautta, että saa erota sitten jos haluaa.
Pakottaako siihen pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkkoon kuuluvan lapsen on muuten osallistuttava koulussa uskonnonopetukseen. Mielestäni tämä on edelleen näin, eli ei pystyisi opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämäkin kannattanee huomioida.
Ja kun hetken mietit asiaa niin huomaat, ett äeipä uskonto ja elämänkatsmustieto paljoa sisällöltään eroa. Uskonnonopetuksessa saa kertoa kristinuskosta samalla tavalla kuin elämänkatsomustiedossakin. Molemmissa mietitään oikeudenmukaisuutta, omaatuntoa jne. eri uskontojen kannalta.
Aika pitkälle varsinkin alakoulussa uskonnonopetuksessa opiskellaan pelkkää omaa uskontoa. Olikohan vasta viidennellä (vanha opetussuunitelma) kun tuli ensimmäistä kertaa muita uskontoja opiskeltavaksi. Tällöin oma "puoli-ateisti" kastettu lapseni vasta sanoi, että uskonnon opiskelu on kiinnostavaa. Siihen asti opetus oli ollut "jeesustelua" (suora lainaus lapsen suusta). Toisaalta uskonnonopetuksessa ei perehdytä muihin elämänkatsomuksiin kuin uskontoihin.
Uskonnon opetus oikeastaan alkaa 5-6 lk, silloinkin opiskellaan enemmän uskonnon historiaa kuin teologista puolta. Kuudetta luokaa käyvällä lapsella ei esim. ole opetettu käskyjä tms.
Enemmän sitä opillista puolta tulee uskonnollisista tilaisuuksista joita koulussa on. Niihin on pyydetty suostumus kaikilta vanhemmilta erikseen riippumatta siitä kuuluuko vanhemmat ev.lut. seurakuntaan vai eivät. Meillä lapset ovat itse päättäneet että osallistuvat niihin, toki meidän vanhempien suostumuksella.Luokilla 1-4 opetetaan uskomista. Opetellaan uskonnon perusteita ulkoa. Kymmenen käskyä, rukouksia, uskontunnustus, virsiä ja kerrotaan tarinoita Jeesuksen ihmeteoista totena.
Tuon ikäisillä lapsilla ei vielä ole kykyä kyseenalaistaa opetusta ja uskonnollinen kasvatus uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
Jos meillä ei olisi kirkon jäsenten lapsille pakollista vauvakastetta ja uskonnon opetusta koulussa, niin kirkon jäsen määrä olisi vain murto-osa nykyisisestä.
Ainakaan meillä lapset ei niitä osaa vaikka ihan hyvät numerot ovat saaneet uskonnosta. Jotakin Raamatun tapahtumia ovat opiskelleet mutta se mitä olen aiheeseen kirjan perusteella tutustunut enemmän juuri historiallisena tapahtumana. Virsistä lapset osaa lähinnä niitä joita ovat päiväkerhossa opetelleet ja kuten sanottu osallistuvat myös esim. Jumalanpalveluksiin syksy ja kevät kirkossa, samoin aamunavauksiin joita seurakunnan työntekijät välillä pitävät. Opetussuunitelmassakaan en ole nähnyt puhuttavan käskyistä tai rukoilemisesta.
No hyvä jos on muuttunut nykyään. Itse olin 90-luvulla peruskoulussa ja vanhempani olivat kieltäneet uskonnonopetukseen osallistumisen koska heidän mielestään kristinuskon opettaminen ei ole koulun tehtävä. Ei siinä, osaan minä silti mm. Isä meidän-rukouksen ulkoa vieläkin koska luokkalaiseni sitä käytävällä opettelivat ulkoa ennen tuntia johon tuo oli läksynä.
Ja kaikille pakollisissa aamunavauksissa perjantaisin oli aina joko pappi puhumassa tai ärsyttävä sukkanukkemies joka laulatti lapsilla Jeesus-lauluja. Eikä tästä mitään vanhemmilta kysytty, kuten ei pakollisesta joulukirkostakaan.
Sairasta aivopestä lapsia uskontoon valtion toimesta, antaisitte niiden itse valita kun kykenevät.
Tältä vuosituhannelta onneksi opetussuunitelmat nykypäivänä ovat ja onhan toi seurakuntienkin toiminta muuttunut paljon niistä ajoista jolloin itse esim. päiväkerhoa kävin. Tosin ihan hyvät muistot niistäkin ajoista on mutta ei taitaisi ihan toimia nykyisten lasten ja perheiden kanssa.
Tänäkin vuona uskonnoton lapseni oli pakollisessa "uskonnottomassa" syyslukukauden päätösjuhlassa kirkossa jumalanpaveluksineen.
Täällä toi on valittu noin vuosi sitten osallistuuko vai ei koskee sekä niitä jotka kuuluu kirkkoon että uskontokuntiin kuulumattomia. Ja opetussuunnitelmassa ei osallistumisesta puhuta mitään.
Kummi muinaisnorjassa ja -ruotsissa gumi, ukko, ruotsin murteissa gumme, mies, yleiskielessä miespuolinen kummi. Ihmistä tarkoittavat goottien ja anglosaksien guma ja muinaisyläsaksan gomo. Alkusana oli latinan homo, ihminen. Suomen puhekielen homo on lyhennys sanasta homoseksuaalinen, joka on johdettu toisesta kreikan sanasta homos, sama, samankaltainen, ja latinan sanasta sexus, sukupuoli. Sexualis oli sukupuolinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano miehellesi, että järjestät juhlan tarjoamisineen, ja jos mies haluaa papin paikalle, hän järjestää sen puolen, tilaa papin, laittaa kastepöydän valmiiksi jne. Sinun ei kuulu puuttua kastetoimituksen järjestämiseen, koska et kuulu kirkkoon. Jos hän ei ole valmis näkemään vaivaa asian eteen, lasta ei kasteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan enää ristiäisiä pidä? :D
Aijaa, musta taas tuntuu että nimiäiset ovat vähemmistössä, tosin en asukaan pääkaupunkiseudulla.
Varmaan esim. Etelä-Pohjanmaalla nimiäiset melko harvinaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi alaikäinen pitäisi liittää johonkin seurakuntaan johon kuulutaan kun uskotaan johonkin jumalaan. Varsinkaan kun tässä tapauksessa ymmärtääkseni kumpikaan vanhemmista ei usko kyseiseen jumalaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne nimiäiset on? Minkälainen seremonia niissä on, en ole koskaan ollut moisissa.
Onko joku juhla pakko pitää, jos kerran nimen antaminen lapselle menee ihan vaan niin, että sen ilmoittaa maistraattiin? Miksi siihen pitää joku juhla ympätä mukaan?
Ne joilla ei ole kristillistä uskoa eikä kuulu kirkkoon, niin ei kai heidän pidä ruveta mitenkään matkimaan jotain kastejuhlaa, sehän on kristillinen sakramentti. Miksi te haluatte kuitenkin matkia sitä järjestämällä nimenantojuhlia ja vielä hommata kummitkin, vaikka kummi nimenomaan on kristinuskoon liittyä asia?
Keksikää tälle kummille sitten joku muu nimi ja muut ns. tehtävät, kun kyse ei ole ollenkaan kristinuskoon perustuvasta asiasta teillä.
Muuten, kirkollisia kummitodistuksia ei mitenkään itse hommata, ne tuo kastava pappi mukanaan niille kummeille. Samoin kuin kastetodistuksen vanhemmille. Eli tästä ei tarvitse vaivaa nähdä kenenkään.
Pitäkää ne nimiäiset sitten täysin erilaisina kuin kastejuhla, ettei vain mitään "väärää" tartu mukaan. Kastemekkoakaan ei tarvita, lapsen "nimenjulkistamisasu" voi olla jotain aivan muuta kuin perinteinen kastemekko. Ainakin sen nimi kuuluisi muuttaa, kun lasta ei kasteta.
Olipa ryöpytys.
Meillä on ollut juhlat kaikkille lapsille, taidettiin käyttää nimenantojuhla nimitystä. Kutsuttiin pieni suku ja ystävät koolle ilman turhaa pönötystä, siis viettämään aikaa meidän kanssa ja tutustumaan uusimpaan tulokkaaseen. Juhlat ovat aina sijoittuneet loppu kevääseen tai kesään, joten juhlia on vietetty sekä puutarhassa että sisällä. Tarjolla on ollut erilaisia tarjoiluja (lämmintä ja kylmää ruokaa) sekä kahvia ja herkkuja. On juotu skumppaa ja drinksuja. Naurettu, muisteltu vanhoja, otettu lämminhenkisiä valokuvia harvoin tavattavien sukulaisten kanssa, muisteltu opiskeluaikoja vanhojen opiskelukavereiden kanssa (aikaa ennen lapsia ja kun on tavattu nykyiset puolisomme). Lapsien nimet on pidetty salaisuutena ja paljastettu, kun kaikki ovat paikalla ja kaikilla on skoolauslasi kädessä. Olemme myös aina kertoneet tarinan lapsen nimien takana ja esitelleet esim. nimien alkuperän mukaan minkälaisia ominaisuuksia toivomme lapsille tulevan nimien mukana. Pitkän matkan vieraat on majoitettu meille kotiin ja kaikki vieraat ovat saaneet juhlia niin pitkään kuin ovat halunneet.
Meillä ei ole ollut kastemekkoa, kummeja tai muuta sellaista.
Onneksi sukulaisemme ja ystävämme ovat kanssamme samalla aaltopituudella. Kukaan ei ole marissut juhlista tai niiden sisällöstä. Toivon vilpittömästi, että kaikilla on ollut hauskaa ja samalla lapset ovat päässeet osaksi sukua ja ystäväpiiriämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme kuulu kirkkoon. Lapsilla ei ollut kumpiakaan juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne nimiäiset on? Minkälainen seremonia niissä on, en ole koskaan ollut moisissa.
Onko joku juhla pakko pitää, jos kerran nimen antaminen lapselle menee ihan vaan niin, että sen ilmoittaa maistraattiin? Miksi siihen pitää joku juhla ympätä mukaan?
Ne joilla ei ole kristillistä uskoa eikä kuulu kirkkoon, niin ei kai heidän pidä ruveta mitenkään matkimaan jotain kastejuhlaa, sehän on kristillinen sakramentti. Miksi te haluatte kuitenkin matkia sitä järjestämällä nimenantojuhlia ja vielä hommata kummitkin, vaikka kummi nimenomaan on kristinuskoon liittyä asia?
Keksikää tälle kummille sitten joku muu nimi ja muut ns. tehtävät, kun kyse ei ole ollenkaan kristinuskoon perustuvasta asiasta teillä.
Muuten, kirkollisia kummitodistuksia ei mitenkään itse hommata, ne tuo kastava pappi mukanaan niille kummeille. Samoin kuin kastetodistuksen vanhemmille. Eli tästä ei tarvitse vaivaa nähdä kenenkään.
Pitäkää ne nimiäiset sitten täysin erilaisina kuin kastejuhla, ettei vain mitään "väärää" tartu mukaan. Kastemekkoakaan ei tarvita, lapsen "nimenjulkistamisasu" voi olla jotain aivan muuta kuin perinteinen kastemekko. Ainakin sen nimi kuuluisi muuttaa, kun lasta ei kasteta.
Olipa ryöpytys.
Meillä on ollut juhlat kaikkille lapsille, taidettiin käyttää nimenantojuhla nimitystä. Kutsuttiin pieni suku ja ystävät koolle ilman turhaa pönötystä, siis viettämään aikaa meidän kanssa ja tutustumaan uusimpaan tulokkaaseen. Juhlat ovat aina sijoittuneet loppu kevääseen tai kesään, joten juhlia on vietetty sekä puutarhassa että sisällä. Tarjolla on ollut erilaisia tarjoiluja (lämmintä ja kylmää ruokaa) sekä kahvia ja herkkuja. On juotu skumppaa ja drinksuja. Naurettu, muisteltu vanhoja, otettu lämminhenkisiä valokuvia harvoin tavattavien sukulaisten kanssa, muisteltu opiskeluaikoja vanhojen opiskelukavereiden kanssa (aikaa ennen lapsia ja kun on tavattu nykyiset puolisomme). Lapsien nimet on pidetty salaisuutena ja paljastettu, kun kaikki ovat paikalla ja kaikilla on skoolauslasi kädessä. Olemme myös aina kertoneet tarinan lapsen nimien takana ja esitelleet esim. nimien alkuperän mukaan minkälaisia ominaisuuksia toivomme lapsille tulevan nimien mukana. Pitkän matkan vieraat on majoitettu meille kotiin ja kaikki vieraat ovat saaneet juhlia niin pitkään kuin ovat halunneet.
Meillä ei ole ollut kastemekkoa, kummeja tai muuta sellaista.
Onneksi sukulaisemme ja ystävämme ovat kanssamme samalla aaltopituudella. Kukaan ei ole marissut juhlista tai niiden sisällöstä. Toivon vilpittömästi, että kaikilla on ollut hauskaa ja samalla lapset ovat päässeet osaksi sukua ja ystäväpiiriämme.
Meillä on ollut sama meininki. Lapsen "tapaamisjuhlia" on pidetty jo paljon ennen kristinuskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei kuulu kirkkoon, minä kuulun. Ristiäiset pidetään esikoisellemme. Haluan ristiäiset ja häät pidettävän kirkossa, vaikken uskovainen olekaan. Kirkko vain on mielestäni ainut oikea paikka kyseisille tapahtumille. Lapsi päättäköön tulevaisuudessa, kuuluakko kirkkoon vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä pitäisin ristiäiset. Ei sitä lasta ole pakko kasvattaa uskovaiseksi vaikka kuuluukin kirkkoon. Lapsi voi sitten itse päättää vaikka rippikoulun lähestyessä että haluaako mennä vai eroaako kirkosta.
Miksi se lapsi pitää ennen sitä omaa päätöstä pakkoliittää johonkin sellaiseen, mikä kuitenkin on aina puhtaasti henkilökohtainen asia?
Annetaan sen lapsen ihan itse päättää sitten joskus, kun on oma kanta asioihin muodostunut, että haluaako liittyä johonkin uskontokuntaan vai ei. Hän kyllä kerkiää sen päätöksensä tekemään sitten aikanaan, kun ikää hieman karttuu.
Miksi ihmeessä se lapsi ylipäätään pitää liittää uskontokunnan jäseneksi, jos edes tavoitteena ei ole sen uskontokunnan periaatteiden noudattaminen? Mihinkä tahansa yhteisöön kaiketi liitytään juuri siksi, että koetaan sen yhteisön harjoittama toiminta ja arvot juuri sellaisiksi, joita haluaa itsekin noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut kumpiakaan. Tyttö kävi 15-vuotiana rippikoulun ja kastettiin silloin. Sai itse päättää
Mielestäni aivan hullu kysymyksenasettelu. Ikään kuin juhlan nimi ja muoto olisi se tärkeä, päätettävä asia? Mitäs jos ensin miettisitte, haluatteko lastanne liitettävän evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja uskoon. Sen jälkeen voi miettiä, haluaako järjestää juhlat ja millaiset.
Miehesi perustelut ovat mielestäni vähintäänkin surkeat. Miksi hän haluaa lapsen kastettavan uskoon, jota ilmeisesti kumpikaan vanhemmista ei tunnusta?
Tältä vuosituhannelta onneksi opetussuunitelmat nykypäivänä ovat ja onhan toi seurakuntienkin toiminta muuttunut paljon niistä ajoista jolloin itse esim. päiväkerhoa kävin. Tosin ihan hyvät muistot niistäkin ajoista on mutta ei taitaisi ihan toimia nykyisten lasten ja perheiden kanssa.