Lue keskustelun säännöt.
Ristiäiset vai nimiäiset?
28.12.2018 |
Itse en kuulu kirkkoon, erosin siitä heti täysi-ikäistyttyäni. Mieheni kuuluu kirkkoon ja on ns. tapauskova, hänellä on kummilapsia jne. Odotan nyt esikoistamme jolla on helmikuussa laskettuaika, ja olen alkanut pohtia miten teemme kasteen kanssa. Itse haluaisin pitää nimiäiset, mutta mies on tätä vastaan ja perustelee asiaa sillä, ettei lapsi tällöin saa oikeita kummeja ja että hänen sukunsa tulee paheksumaan jos ei edes ristiäisiä voi pitää. Pidänkö pääni nimiäisten suhteen vai onko vaan helpompi pitää ristiäiset? Tällöin ainakaan mun ei tarvitsisi aiheesta tapella, eikä järjestää sinne mitään ohjelmaa, mutta toisaalta tuntuu pahalta kastaa lapsi kun en itse kirkkoon kuulu saati sitten ole millään tapaa uskovainen.
Kommentit (116)
Millaisesta äidistä tuntuu pahalta kastaa oma lapsi? En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naispappikin voi kasteen toimittaa!
Minä en anna naispapin toimittaa mitään!
Minä päädyin ristiäisiin koska mielestäni seurakunnilla on tarjota myös ihan hyviä palveluja lapsiperheille. Kävimme esimerkiksi kerhoissa yhdessä ja kun lapsi oli vähän isompi, hän kävi päiväkerhossa pari kertaa viikossa kun olin nuoremmasta lapsesta äitiyslomalla. Kerhot eivät olleet mitenkään erityisen uskonnollisia, lapset leikkivät keskenään ja ohjatusto ja jos nyt sattui olemaan joku raamatuntarina, ei lapset sitä osanneet pitää minään muuna kuin satuna. Enkä kyllä pidä mitenkään pahana vaikka lapsi oppiikin ramatun kertomuksia vaikka emme itse käy kirkossa ja olen tapauskovainen. Onhan länsimaisen yhteiskunnan perusta kristinuskossa joten minä ajattelen asian niin että miten lapseni (oli sitten aikuisena uskontoon kuuluva tai kuulumaton) voi ymmärtää yhteiskuntamme perusrakenteita jos ei ymmärrä myös kristinuskoa. Ei siis tarvitse sitä itse tunnustaa mutta hyvä olisi ymmärtää.
Ei tarvitse pitää mitään juhlia. Joutavaa tehdä ongelmia tyhjästä.
Kylläpä täällä kovasti kannatetaan lapsen pakkoliittämistä evlut seurakunnan jäseneksi. Millä keskiajalla te elätte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta äidistä tuntuu pahalta kastaa oma lapsi? En ymmärrä.
Hienoa, että tiedostat oman ymmärryksesi rajallisuuden. Helpottaisiko ymmärtämistä, jos laittaisit kastamisen (=kirkkoon liittämisen) tilalle vauvan liittämisen perussuomalaisiin, josta hän ei voisi erota ennen täysi-ikäisyyttään?
Vierailija kirjoitti:
Minä päädyin ristiäisiin koska mielestäni seurakunnilla on tarjota myös ihan hyviä palveluja lapsiperheille. Kävimme esimerkiksi kerhoissa yhdessä ja kun lapsi oli vähän isompi, hän kävi päiväkerhossa pari kertaa viikossa kun olin nuoremmasta lapsesta äitiyslomalla. Kerhot eivät olleet mitenkään erityisen uskonnollisia, lapset leikkivät keskenään ja ohjatusto ja jos nyt sattui olemaan joku raamatuntarina, ei lapset sitä osanneet pitää minään muuna kuin satuna. Enkä kyllä pidä mitenkään pahana vaikka lapsi oppiikin ramatun kertomuksia vaikka emme itse käy kirkossa ja olen tapauskovainen. Onhan länsimaisen yhteiskunnan perusta kristinuskossa joten minä ajattelen asian niin että miten lapseni (oli sitten aikuisena uskontoon kuuluva tai kuulumaton) voi ymmärtää yhteiskuntamme perusrakenteita jos ei ymmärrä myös kristinuskoa. Ei siis tarvitse sitä itse tunnustaa mutta hyvä olisi ymmärtää.
Ei se tarkoita, että ei voisi mennä uskonnontunneille, jos ei ole kirkkoon kastettu. Se tarkoittaa, että sulla on vaihtoehto valita elämänkatsomustieto. Ja ev.lut. kirkko kyllä tulee tutuksi vaikkei kirkkoon kuulu. Ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta voin kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkkoon kuuluvan lapsen on muuten osallistuttava koulussa uskonnonopetukseen. Mielestäni tämä on edelleen näin, eli ei pystyisi opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämäkin kannattanee huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Kirkkoon kuuluvan lapsen on muuten osallistuttava koulussa uskonnonopetukseen. Mielestäni tämä on edelleen näin, eli ei pystyisi opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämäkin kannattanee huomioida.
Jatkan: kirkkoon kuulumaton taas saa valita, opiskeleeko uskontoa vai elämänkatsomustietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole Raamatussa mainittuja vauvakaste tai kummit. Ensin usko, sitten kaste. Niin siellä sanotaan. Ei meillä mitään juhlia pidetty nimien annon kunniaksi. Nimi paperiin ja paperi postin kautta maistraattiin.
Nyt näin monen lapsen äitinä ja vielä kirkon työntekijänä, nuorisotyössä, olen sitä mieltä, että ristiäiset. Perusteluna on se, että edelleen useimmat nuoret haluavat käydä rippikoulun ja se on helpointa, kun on kastettu. Kastaminen toki onnistuu silloinkin, mutta nuorelle se on vähän noloa ja aika hämmentäväkin kokemus. Viime kesänä oli minun ryhmässä nuori, joka totesi aika lakonisesti, ettei isästä jäänyt muuta kuin se kaste. Näin oli oikeasti tapahtunut, kun hänen vanhempansa olivat kohta eronneet ja lapsi kastettu isän pyynnöstä. Lisäksi lapsen osallistuminen esim. päiväkerhoon on luontevampaa ja koulussakin on niitä yksinkertaisia asioita, eikä jää niin helposti silmätikuksi, pienissä kouluissa hyvin suuri riski.
Koulussa voi valita toki elämänkatsomuksen, jos toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon ja lapsi voi asiasta jo itsekin mielipiteensä sanoa 12 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirkkoon kuuluvan lapsen on muuten osallistuttava koulussa uskonnonopetukseen. Mielestäni tämä on edelleen näin, eli ei pystyisi opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämäkin kannattanee huomioida.
Ja kun hetken mietit asiaa niin huomaat, ett äeipä uskonto ja elämänkatsmustieto paljoa sisällöltään eroa. Uskonnonopetuksessa saa kertoa kristinuskosta samalla tavalla kuin elämänkatsomustiedossakin. Molemmissa mietitään oikeudenmukaisuutta, omaatuntoa jne. eri uskontojen kannalta.
Itse pidin lapsilleni ristiäiset vastaavassa tilanteessa. Molemmat lapset kuuluvat kirkkoon, vaikka itse en. Isä kuuluu. Ajattelin, että ei siitä heille haittaa ole ja voivat sitten myöhemmin itse päättää kuuluvatko vai eroavatko kirkosta. Ovat käyneet kirkon iltapäiväkerhossa koulun jälkeen ja kirkon vetämässä sählyssä sekä partiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin monen lapsen äitinä ja vielä kirkon työntekijänä, nuorisotyössä, olen sitä mieltä, että ristiäiset. Perusteluna on se, että edelleen useimmat nuoret haluavat käydä rippikoulun ja se on helpointa, kun on kastettu. Kastaminen toki onnistuu silloinkin, mutta nuorelle se on vähän noloa ja aika hämmentäväkin kokemus. Viime kesänä oli minun ryhmässä nuori, joka totesi aika lakonisesti, ettei isästä jäänyt muuta kuin se kaste. Näin oli oikeasti tapahtunut, kun hänen vanhempansa olivat kohta eronneet ja lapsi kastettu isän pyynnöstä. Lisäksi lapsen osallistuminen esim. päiväkerhoon on luontevampaa ja koulussakin on niitä yksinkertaisia asioita, eikä jää niin helposti silmätikuksi, pienissä kouluissa hyvin suuri riski.
Koulussa voi valita toki elämänkatsomuksen, jos toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon ja lapsi voi asiasta jo itsekin mielipiteensä sanoa 12 vuotiaana.
Lapseni oli isosena kolmen vuoden aikana muistaakseni seitsemässä rippikoulussa ja päätyi viiden "rippilapsensa" kummiksi. Näissä kaikissa tapauksissa vanhemmat vastustivat lapsensa halua tulla konfirmoiduksi.
Älä vaan kasta lapsiparkaa. Älä anna kirjolle lisää jäseniä.
Vauvajuhla on jotenkin outo tapahtuma, kun sitä vauvaa on jo esitelty suvulle ja kavereille aikaisemminkin. Monet on tuoneet lahjan tullessaan vauvaa katsomaan ja nimiäisissä pitäisi taas olla tuomassa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin monen lapsen äitinä ja vielä kirkon työntekijänä, nuorisotyössä, olen sitä mieltä, että ristiäiset. Perusteluna on se, että edelleen useimmat nuoret haluavat käydä rippikoulun ja se on helpointa, kun on kastettu. Kastaminen toki onnistuu silloinkin, mutta nuorelle se on vähän noloa ja aika hämmentäväkin kokemus. Viime kesänä oli minun ryhmässä nuori, joka totesi aika lakonisesti, ettei isästä jäänyt muuta kuin se kaste. Näin oli oikeasti tapahtunut, kun hänen vanhempansa olivat kohta eronneet ja lapsi kastettu isän pyynnöstä. Lisäksi lapsen osallistuminen esim. päiväkerhoon on luontevampaa ja koulussakin on niitä yksinkertaisia asioita, eikä jää niin helposti silmätikuksi, pienissä kouluissa hyvin suuri riski.
Koulussa voi valita toki elämänkatsomuksen, jos toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon ja lapsi voi asiasta jo itsekin mielipiteensä sanoa 12 vuotiaana.
Lapseni oli isosena kolmen vuoden aikana muistaakseni seitsemässä rippikoulussa ja päätyi viiden "rippilapsensa" kummiksi. Näissä kaikissa tapauksissa vanhemmat vastustivat lapsensa halua tulla konfirmoiduksi.
Valitettavasti alaikäisen kastamiseen on aina oltava vanhempien suostumus ja konfirmoida voidaan vasta, kun on kastettu.
Kaikesta huolimatta tuo kastaminen ja kirkon jäsenyys yksinkertaistaa monia asioita, mutta jokainen tyylillään.
Mä en usko jumalaan, joten en kuulu kirkkoon, minkä takia en olisi mitenkään pystynyt siihen, että mun viaton vastasyntynyt vedetään uskonnollisen seremonian läpi, johon en itse usko. Samasta syystä en olisi pystynyt menemään uskonnollisesti naimisiin, pidin meidän suhdetta sen verran arvokkaana etten olisi voinut virallistaa sitä itselleni valheellisella tavalla. Mutta kaikki eivät ota näitä niin vakavasti. Suvun järkytyksen takia en kyllä tekisi yhtään mitään.
Miksi lapsi pitäisi pakottaa kirkkoon kuuluvaksi? Eikö sen tulisi olla jokaisen oma päätös? Eletään kuitenkin kohta vuotta 2019 ja kirkko itsessään on vanhoillinen. Lapsi ei pysty itse kirkosta eroamaan alaikäisenä, vaikka näin haluaisikin, kun hänet on pakkoliitetty. Mihin muualle lapsia oikein pakotetaan, jos tuputetaan kirkkoon jo syntyessään.
Nykymaailmassa trendi on se, että on aika mautonta liittää lapsi väkisin uskontokunnan jäseneksi. Hae esim yk:n lastenoikeuksien periaatteita ja näytä miehellesi.. on todella vanhanaikaista ja lapsen kannalta kyseenalaista pakottaa uskontoa. Kummi voi olla ilman kirkkoakin, kummius on maallistunut käsite. Mutta kirkollisessa mielessä kummin tarkoitus on vastata lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta... haluatteko edes tätä? Kirkossa saa käydä uskontoon tutustumassa vaikkei olisi kirkon jäsen, samoin lapset pääsee seurakunnan kerhoihin jne jos haluaa lapsen viedä sinne jumalajuttuja kuulemaan. Jos lapsi tietää että ne on satuja, ei ongelmaa.