Lue keskustelun säännöt.
Ristiäiset vai nimiäiset?
28.12.2018 |
Itse en kuulu kirkkoon, erosin siitä heti täysi-ikäistyttyäni. Mieheni kuuluu kirkkoon ja on ns. tapauskova, hänellä on kummilapsia jne. Odotan nyt esikoistamme jolla on helmikuussa laskettuaika, ja olen alkanut pohtia miten teemme kasteen kanssa. Itse haluaisin pitää nimiäiset, mutta mies on tätä vastaan ja perustelee asiaa sillä, ettei lapsi tällöin saa oikeita kummeja ja että hänen sukunsa tulee paheksumaan jos ei edes ristiäisiä voi pitää. Pidänkö pääni nimiäisten suhteen vai onko vaan helpompi pitää ristiäiset? Tällöin ainakaan mun ei tarvitsisi aiheesta tapella, eikä järjestää sinne mitään ohjelmaa, mutta toisaalta tuntuu pahalta kastaa lapsi kun en itse kirkkoon kuulu saati sitten ole millään tapaa uskovainen.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä kovasti kannatetaan lapsen pakkoliittämistä evlut seurakunnan jäseneksi. Millä keskiajalla te elätte?
Jos minä sitä kovasti vastustaisin tuskimpa olisin lasta halunnut tapauskovaisen miehen kanssa. Ja jos tuo nyt olisi ehdoton kynnyskymys varmasti asia olisi sovittu hyvinkin tarkasti jo ennen lasten suunnittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääset helpommalla ristiäisten kanssa, ei tosiaan tartte miettiä ohjelmaa tai hankkia mitään kummitodistuksia tmv kun tulevat kirkon kautta. Mä oon ollut muutamissa nimiäisissä ja tuntu vaan tosi vaivaannuttavilta, toisissa oli joku lauluesitys ja toisissa istutettiin puu pihalle lapsen kunniaksi.
Samaa mieltä. Olen ollut kolmesti nimiäisissä ja oli todella vaivaannuttavaa kun edes lapsen vanhemmat eivät tienneet miten tilaisuuden olisi parasta edetä. Minua aina naurattaa kun ollaan ensin niin ristiäisiä ja uskontoa vastaan ja sitten kuitenkin oman lapsen on saatava kummit. Kummius on todella kristillinen perinne eli miksi ihmeessä sitten pitää olla kummit jos ei halua lapselle mitään uskontoon viittaavaa?
Vaivaannuttavaa? Nimiäisiin kait kutsutaan yleensä aika läheisiä ihmisiä, joten missä se vaivaantumisen paikka on? Onhan niitä nyt muitakin juhlia, joissa ei ole mitään uskonnollista ohjelmaa, kait niissäkin jotenkin pärjää?
Meillä oli nimen paljastus (ensimmäinen nimi oli molempien lasten kohdalla jo kaikkien tiedossa) sekä lauluesitys. Ensimmäisen lapsen kohdalla kummit lauloivat, toisen lapsen kohdalla isoveli lauloi (ja ehkä laulettiin mukana, en muista). Sitten syötiin. Eipä ollut mitään sen kummempaa, mutta ei sillä porukalla nyt ehditty vaivaantumaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkkoon kuuluvan lapsen on muuten osallistuttava koulussa uskonnonopetukseen. Mielestäni tämä on edelleen näin, eli ei pystyisi opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämäkin kannattanee huomioida.
Ja kun hetken mietit asiaa niin huomaat, ett äeipä uskonto ja elämänkatsmustieto paljoa sisällöltään eroa. Uskonnonopetuksessa saa kertoa kristinuskosta samalla tavalla kuin elämänkatsomustiedossakin. Molemmissa mietitään oikeudenmukaisuutta, omaatuntoa jne. eri uskontojen kannalta.
Aika pitkälle varsinkin alakoulussa uskonnonopetuksessa opiskellaan pelkkää omaa uskontoa. Olikohan vasta viidennellä (vanha opetussuunitelma) kun tuli ensimmäistä kertaa muita uskontoja opiskeltavaksi. Tällöin oma "puoli-ateisti" kastettu lapseni vasta sanoi, että uskonnon opiskelu on kiinnostavaa. Siihen asti opetus oli ollut "jeesustelua" (suora lainaus lapsen suusta). Toisaalta uskonnonopetuksessa ei perehdytä muihin elämänkatsomuksiin kuin uskontoihin.
Nimiäiset tietenkin. Sairasta pakottaa lapsi johonkin uskontoon. Päättää sitten itse noista hommista kun kynnelle kykenee.
Tämäkin on asia, josta pitäisi sopia ENNEN lasten hankkimista.
Mutta jossittelut sikseen; Itse en joustaisi tällaisessa asiassa. Ei ole vanhempien oikeus valita uskontoa lapsen puolesta. Lapsi varmasti liittyy itse seurakuntaan isona, jos haluaa.
Nimiäiset siis ehdottomasti. Miehen suku tuomitkoon, mutta lapsi ei ole heidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkkoon kuuluvan lapsen on muuten osallistuttava koulussa uskonnonopetukseen. Mielestäni tämä on edelleen näin, eli ei pystyisi opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämäkin kannattanee huomioida.
Ja kun hetken mietit asiaa niin huomaat, ett äeipä uskonto ja elämänkatsmustieto paljoa sisällöltään eroa. Uskonnonopetuksessa saa kertoa kristinuskosta samalla tavalla kuin elämänkatsomustiedossakin. Molemmissa mietitään oikeudenmukaisuutta, omaatuntoa jne. eri uskontojen kannalta.
Aika pitkälle varsinkin alakoulussa uskonnonopetuksessa opiskellaan pelkkää omaa uskontoa. Olikohan vasta viidennellä (vanha opetussuunitelma) kun tuli ensimmäistä kertaa muita uskontoja opiskeltavaksi. Tällöin oma "puoli-ateisti" kastettu lapseni vasta sanoi, että uskonnon opiskelu on kiinnostavaa. Siihen asti opetus oli ollut "jeesustelua" (suora lainaus lapsen suusta). Toisaalta uskonnonopetuksessa ei perehdytä muihin elämänkatsomuksiin kuin uskontoihin.
Ainakin oman lapseni uskontotunnilla ala-asteella on mietitty oikean ja väärän eroa, toisista välittämistä, tekojen seurauksia jne. eli ihan samoja asioita kuin elämänkatsomustiedossakin. Tietty näitä asioita on käyty läpi 10 käskyn kautta, mutta samanlaista pohdiskelua esim. Älä varasta aiheuttaa kuin elämänkatsomustiedon kysymys Saako toisen omaisuutta ottaa.
Sinun ja miehesi täytyy tuo asia yhdessä päättää ja jos ette pääse yhteisymmärrykseen, niin äiti päättää viimekädessä.
Onhan se kirkkoon kuuluminen vähän hölmöä jos ei usko ja pari kuukautta vanhan vauvan uskosta ei vielä kukaan tiedä mitään, vähiten se vauva itse.
Itse kannattaisin ehdottomasti nimiäisiä ja lapsi saa itse liittyä kirkkoon rippikouluiässä jos silloin tuntee sen olevan oikein.
Oikeastaan aika surullista että lapsia liitetään uskotokuntiin maallisten vahempien uskonnollisten sukulaisten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkkoon kuuluvan lapsen on muuten osallistuttava koulussa uskonnonopetukseen. Mielestäni tämä on edelleen näin, eli ei pystyisi opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämäkin kannattanee huomioida.
Ja kun hetken mietit asiaa niin huomaat, ett äeipä uskonto ja elämänkatsmustieto paljoa sisällöltään eroa. Uskonnonopetuksessa saa kertoa kristinuskosta samalla tavalla kuin elämänkatsomustiedossakin. Molemmissa mietitään oikeudenmukaisuutta, omaatuntoa jne. eri uskontojen kannalta.
Aika pitkälle varsinkin alakoulussa uskonnonopetuksessa opiskellaan pelkkää omaa uskontoa. Olikohan vasta viidennellä (vanha opetussuunitelma) kun tuli ensimmäistä kertaa muita uskontoja opiskeltavaksi. Tällöin oma "puoli-ateisti" kastettu lapseni vasta sanoi, että uskonnon opiskelu on kiinnostavaa. Siihen asti opetus oli ollut "jeesustelua" (suora lainaus lapsen suusta). Toisaalta uskonnonopetuksessa ei perehdytä muihin elämänkatsomuksiin kuin uskontoihin.
Ala-asteella opetetaan myös Jeesuksen ihmeteot totena yms. En kannata.
Miksi omaa uskontoa edes pitää opettaa koulussa? Jokainen voi käydä seurakuntansa pyhäkolua jos haluaa oikeasti opettaa lasta uskontoon.
Ainakin oman lapseni uskontotunnilla ala-asteella on mietitty oikean ja väärän eroa, toisista välittämistä, tekojen seurauksia jne. eli ihan samoja asioita kuin elämänkatsomustiedossakin. Tietty näitä asioita on käyty läpi 10 käskyn kautta, mutta samanlaista pohdiskelua esim. Älä varasta aiheuttaa kuin elämänkatsomustiedon kysymys Saako toisen omaisuutta ottaa.
Nimiäiset. Turhia juhlia. Miksi pitää juhlia jotakin nimen antoa? Senkun ilmoitatte maistraattiin nimen ja thats it.
Nimiäisissä matkitaan kuitenkin ristiäisiä.
Ristiäisten päätarkoitus ei ole nimen antaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimiäiset. Turhia juhlia. Miksi pitää juhlia jotakin nimen antoa? Senkun ilmoitatte maistraattiin nimen ja thats it.
Nimiäisissä matkitaan kuitenkin ristiäisiä.
Ristiäisten päätarkoitus ei ole nimen antaminen.
Miksi ristiäisiä sitten pitää juhlia? Ihan hyvin lapsen voi vain kastaa. Pyytää kummit paikalle ja that's it. Kakkukahvit eivät kuulu sakramenttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan enää ristiäisiä pidä? :D
Aijaa, musta taas tuntuu että nimiäiset ovat vähemmistössä, tosin en asukaan pääkaupunkiseudulla.
Oulussa kastetaan 85%, Helsingissä 42% ja koko maassa 70%. Kasteprosentti laskee vuosittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole Raamatussa mainittuja vauvakaste tai kummit. Ensin usko, sitten kaste. Niin siellä sanotaan. Ei meillä mitään juhlia pidetty nimien annon kunniaksi. Nimi paperiin ja paperi postin kautta maistraattiin.
Samaa mieltä. Pelkkä nimenanto on niin turha " juhla" sama kuin kissanristiäiset.
"Lapsen kaste korostaa sitä, että kaste on kokonaisuudessaan Jumalan työ. Ihmisen ei tarvitse mitenkään ansaita kasteessa välittyvää pelastusta ja seurakunnan yhteyteen ottamista. Kaste ja usko ovat molemmat Jumalan toimintaa meissä."
"Kaste kantaa kristittyä läpi koko elämän, kasteen merkitys ei poistu milloinkaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimiäiset jo sananakin naurattaa😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole Raamatussa mainittuja vauvakaste tai kummit. Ensin usko, sitten kaste. Niin siellä sanotaan. Ei meillä mitään juhlia pidetty nimien annon kunniaksi. Nimi paperiin ja paperi postin kautta maistraattiin.
Samaa mieltä. Pelkkä nimenanto on niin turha " juhla" sama kuin kissanristiäiset.
No mikäs siinä kastamisessa nyt on sitten niin kovasti juhlimisen arvoista?
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin monen lapsen äitinä ja vielä kirkon työntekijänä, nuorisotyössä, olen sitä mieltä, että ristiäiset. Perusteluna on se, että edelleen useimmat nuoret haluavat käydä rippikoulun ja se on helpointa, kun on kastettu. Kastaminen toki onnistuu silloinkin, mutta nuorelle se on vähän noloa ja aika hämmentäväkin kokemus. Viime kesänä oli minun ryhmässä nuori, joka totesi aika lakonisesti, ettei isästä jäänyt muuta kuin se kaste. Näin oli oikeasti tapahtunut, kun hänen vanhempansa olivat kohta eronneet ja lapsi kastettu isän pyynnöstä. Lisäksi lapsen osallistuminen esim. päiväkerhoon on luontevampaa ja koulussakin on niitä yksinkertaisia asioita, eikä jää niin helposti silmätikuksi, pienissä kouluissa hyvin suuri riski.
Koulussa voi valita toki elämänkatsomuksen, jos toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon ja lapsi voi asiasta jo itsekin mielipiteensä sanoa 12 vuotiaana.
Aika hämmentävää. Uskonnollinen riitti on uskovalle noloa? Uskovaiset kiusaavat uskonnotonta? Oppilaan on PAKKO olla uskonnon opetuksessa jos hän kuuluu kirkkoon, vanhempien vakaumuksella tähän ei ole vaiukutusta.
Vierailija kirjoitti:
Nimiäiset jo sananakin naurattaa😂😂😂
Joo, sen sijaan kidutusvälienäiset on tosi hyvä nimi juhlille!
Olin kerran nimiäisissä ja niissä mukailtiin silti ristiäisten kaavaa. Oli jotenkin vaivaantunut, teennäinen tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole Raamatussa mainittuja vauvakaste tai kummit. Ensin usko, sitten kaste. Niin siellä sanotaan. Ei meillä mitään juhlia pidetty nimien annon kunniaksi. Nimi paperiin ja paperi postin kautta maistraattiin.
Samaa mieltä. Pelkkä nimenanto on niin turha " juhla" sama kuin kissanristiäiset.
No mikäs siinä kastamisessa nyt on sitten niin kovasti juhlimisen arvoista?
Kummasta pitäisi järjestää suuremmat juhlat, siitä että liitetään vauvana kirkkoon, vai siitä että eroaa kirkosta kun alkaa itse ajatella asioita?
En pysty allekirjoittamaan mitään kertomaasi. En halunnut mennä rippikouluun, vaikka vanhempani eivät olleet sitä vastaan. Pohdin toki asiaa ja kaste ei ollut minulle se este, siinähän se olisi tapahtunut kaiken muun ohessa. Tunsin lapsia, jotka eivät halunneet mennä, mutta vanhemmat pakottivat. Kävin seurakunnan päiväkerhossa, ei ongelmaa. Minkälaiseksi silmätikuksi joutumista tarkoitat, koska tästä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta?