Lue keskustelun säännöt.
Ristiäiset vai nimiäiset?
28.12.2018 |
Itse en kuulu kirkkoon, erosin siitä heti täysi-ikäistyttyäni. Mieheni kuuluu kirkkoon ja on ns. tapauskova, hänellä on kummilapsia jne. Odotan nyt esikoistamme jolla on helmikuussa laskettuaika, ja olen alkanut pohtia miten teemme kasteen kanssa. Itse haluaisin pitää nimiäiset, mutta mies on tätä vastaan ja perustelee asiaa sillä, ettei lapsi tällöin saa oikeita kummeja ja että hänen sukunsa tulee paheksumaan jos ei edes ristiäisiä voi pitää. Pidänkö pääni nimiäisten suhteen vai onko vaan helpompi pitää ristiäiset? Tällöin ainakaan mun ei tarvitsisi aiheesta tapella, eikä järjestää sinne mitään ohjelmaa, mutta toisaalta tuntuu pahalta kastaa lapsi kun en itse kirkkoon kuulu saati sitten ole millään tapaa uskovainen.
Kommentit (116)
Nimiäiset. Suomessa on uskonnonvapaus, valitettavasti se ei vaan koske vastasyntyneitä jotka voidaan väkisin pakkoliittää uskontoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkkoon kuuluvan lapsen on muuten osallistuttava koulussa uskonnonopetukseen. Mielestäni tämä on edelleen näin, eli ei pystyisi opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Tämäkin kannattanee huomioida.
Ja kun hetken mietit asiaa niin huomaat, ett äeipä uskonto ja elämänkatsmustieto paljoa sisällöltään eroa. Uskonnonopetuksessa saa kertoa kristinuskosta samalla tavalla kuin elämänkatsomustiedossakin. Molemmissa mietitään oikeudenmukaisuutta, omaatuntoa jne. eri uskontojen kannalta.
Aika pitkälle varsinkin alakoulussa uskonnonopetuksessa opiskellaan pelkkää omaa uskontoa. Olikohan vasta viidennellä (vanha opetussuunitelma) kun tuli ensimmäistä kertaa muita uskontoja opiskeltavaksi. Tällöin oma "puoli-ateisti" kastettu lapseni vasta sanoi, että uskonnon opiskelu on kiinnostavaa. Siihen asti opetus oli ollut "jeesustelua" (suora lainaus lapsen suusta). Toisaalta uskonnonopetuksessa ei perehdytä muihin elämänkatsomuksiin kuin uskontoihin.
Uskonnon opetus oikeastaan alkaa 5-6 lk, silloinkin opiskellaan enemmän uskonnon historiaa kuin teologista puolta. Kuudetta luokaa käyvällä lapsella ei esim. ole opetettu käskyjä tms.
Enemmän sitä opillista puolta tulee uskonnollisista tilaisuuksista joita koulussa on. Niihin on pyydetty suostumus kaikilta vanhemmilta erikseen riippumatta siitä kuuluuko vanhemmat ev.lut. seurakuntaan vai eivät. Meillä lapset ovat itse päättäneet että osallistuvat niihin, toki meidän vanhempien suostumuksella.Luokilla 1-4 opetetaan uskomista. Opetellaan uskonnon perusteita ulkoa. Kymmenen käskyä, rukouksia, uskontunnustus, virsiä ja kerrotaan tarinoita Jeesuksen ihmeteoista totena.
Tuon ikäisillä lapsilla ei vielä ole kykyä kyseenalaistaa opetusta ja uskonnollinen kasvatus uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
Jos meillä ei olisi kirkon jäsenten lapsille pakollista vauvakastetta ja uskonnon opetusta koulussa, niin kirkon jäsen määrä olisi vain murto-osa nykyisisestä.
Ainakaan meillä lapset ei niitä osaa vaikka ihan hyvät numerot ovat saaneet uskonnosta. Jotakin Raamatun tapahtumia ovat opiskelleet mutta se mitä olen aiheeseen kirjan perusteella tutustunut enemmän juuri historiallisena tapahtumana. Virsistä lapset osaa lähinnä niitä joita ovat päiväkerhossa opetelleet ja kuten sanottu osallistuvat myös esim. Jumalanpalveluksiin syksy ja kevät kirkossa, samoin aamunavauksiin joita seurakunnan työntekijät välillä pitävät. Opetussuunitelmassakaan en ole nähnyt puhuttavan käskyistä tai rukoilemisesta.
No hyvä jos on muuttunut nykyään. Itse olin 90-luvulla peruskoulussa ja vanhempani olivat kieltäneet uskonnonopetukseen osallistumisen koska heidän mielestään kristinuskon opettaminen ei ole koulun tehtävä. Ei siinä, osaan minä silti mm. Isä meidän-rukouksen ulkoa vieläkin koska luokkalaiseni sitä käytävällä opettelivat ulkoa ennen tuntia johon tuo oli läksynä.
Ja kaikille pakollisissa aamunavauksissa perjantaisin oli aina joko pappi puhumassa tai ärsyttävä sukkanukkemies joka laulatti lapsilla Jeesus-lauluja. Eikä tästä mitään vanhemmilta kysytty, kuten ei pakollisesta joulukirkostakaan.
Sairasta aivopestä lapsia uskontoon valtion toimesta, antaisitte niiden itse valita kun kykenevät.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää tuollaiset muka hauskat keksityt uusnimet, jota täällä yritetään aika ajoin juurruttaa suomen kieleen. Lapsen nimenantotilaisuus on ristiäiset, riippumatta siitä onko tapahtuma kirkollinen vai ei.
No eihän ole. Ristiäiset nimenomaan on kastetilaisuus, ei se nimi liity siihen mitenkään.
Älkää ainakaan kummeja pyytäkö. Se on kummille paha nakki, kun ei kehtaa oikein kieltäytyäkään ja sitten on lahja-automaattina seuraavat 15 vuotta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kirkkohäitä vaativat h o m o t k i n vaikka eivät edes Jumalaan usko. Pysyköön sitten erossa joka tavalla.
Ristiäiset eivät ole nimenantamista varten.
Kasteessa lapsi liitetään seurakuntayhteyteen.
Nimen voi antaa siinä samalla. Olet Jumalan " nimeltä kutsuttu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N i m i ä i s e t kuolen nauruun.
Vierailija kirjoitti:
Ja kirkkohäitä vaativat h o m o t k i n vaikka eivät edes Jumalaan usko. Pysyköön sitten erossa joka tavalla.
Jos kirkko haluaa pitää kiinni laillisesta vihkimisoikeudestaan niin sen täytyy tietenkin vihkiä ihmisiä Suomen lain mukaan. Jos kirkko ei aio vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, niin sen täytyy luopua vihkimisoikeudesta. Uskovaiset parit voivat sitten hakea kirkollisen siunauksen avioliitolleen juridisen liiton solmismisen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä lapsen liittäminen uskonnolliseen järjestöön on kyllä väärin. Aikuisena voi jokainen itse pohtia ja päättää näistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko jumalaan, joten en kuulu kirkkoon, minkä takia en olisi mitenkään pystynyt siihen, että mun viaton vastasyntynyt vedetään uskonnollisen seremonian läpi, johon en itse usko. Samasta syystä en olisi pystynyt menemään uskonnollisesti naimisiin, pidin meidän suhdetta sen verran arvokkaana etten olisi voinut virallistaa sitä itselleni valheellisella tavalla. Mutta kaikki eivät ota näitä niin vakavasti. Suvun järkytyksen takia en kyllä tekisi yhtään mitään.
Mä en kyllä oikein ymmärrä näin vahvaa kammoa uskontoa kohtaan jos ei kerta usko mihinkään. Mihin ihmeeseen perustuu uskomus että se viaton vastasyntynyt nyt jotenkin turmeltuu siitä että pappi valelee sen lapsen päätä vedellä toisen vanhemman toiveesta?
Ei se kaste tarkoita sitä että lapsi on nyt sitten iäksi menetetty kristinuskolle. Itse joustaisin jos asia olisi toiselle tärkeä, kirkosta voi aina erota eikä kaste tosiaan tarkoita sitä että siinä toiminnassa pitää olla jotenkin aktiivisesti mukana. Eri asia on sitten miten päästäisiin sopuun siitä, mihin näkökantaan lapsi kasvatettaisiin tämän kastamiseen jälkeen jos toinen on ateisti ja toinen kunnon uskova.
Jos kerran olet ateisti, niin tietenkin pidät nimiäiset lapsellesi ja kiellät häneltä kaiken kirkkoon tai seurakuntaan liittyvän toiminnan.
Sinänsähän se on ihan yks ja hailee, pidättekö kekkerit vai ette. Eihän lapsi siinä nimeä saa, vaikka niin sitkeästi väitetäänkin. Nimen annatte te vanhemmat ja ilmoitatte sen maistraattiin tietyn ajan kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne nimiäiset on? Minkälainen seremonia niissä on, en ole koskaan ollut moisissa.
Onko joku juhla pakko pitää, jos kerran nimen antaminen lapselle menee ihan vaan niin, että sen ilmoittaa maistraattiin? Miksi siihen pitää joku juhla ympätä mukaan?
Ne joilla ei ole kristillistä uskoa eikä kuulu kirkkoon, niin ei kai heidän pidä ruveta mitenkään matkimaan jotain kastejuhlaa, sehän on kristillinen sakramentti. Miksi te haluatte kuitenkin matkia sitä järjestämällä nimenantojuhlia ja vielä hommata kummitkin, vaikka kummi nimenomaan on kristinuskoon liittyä asia?
Keksikää tälle kummille sitten joku muu nimi ja muut ns. tehtävät, kun kyse ei ole ollenkaan kristinuskoon perustuvasta asiasta teillä.
Muuten, kirkollisia kummitodistuksia ei mitenkään itse hommata, ne tuo kastava pappi mukanaan niille kummeille. Samoin kuin kastetodistuksen vanhemmille. Eli tästä ei tarvitse vaivaa nähdä kenenkään.
Pitäkää ne nimiäiset sitten täysin erilaisina kuin kastejuhla, ettei vain mitään "väärää" tartu mukaan. Kastemekkoakaan ei tarvita, lapsen "nimenjulkistamisasu" voi olla jotain aivan muuta kuin perinteinen kastemekko. Ainakin sen nimi kuuluisi muuttaa, kun lasta ei kasteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin monen lapsen äitinä ja vielä kirkon työntekijänä, nuorisotyössä, olen sitä mieltä, että ristiäiset. Perusteluna on se, että edelleen useimmat nuoret haluavat käydä rippikoulun ja se on helpointa, kun on kastettu. Kastaminen toki onnistuu silloinkin, mutta nuorelle se on vähän noloa ja aika hämmentäväkin kokemus. Viime kesänä oli minun ryhmässä nuori, joka totesi aika lakonisesti, ettei isästä jäänyt muuta kuin se kaste. Näin oli oikeasti tapahtunut, kun hänen vanhempansa olivat kohta eronneet ja lapsi kastettu isän pyynnöstä. Lisäksi lapsen osallistuminen esim. päiväkerhoon on luontevampaa ja koulussakin on niitä yksinkertaisia asioita, eikä jää niin helposti silmätikuksi, pienissä kouluissa hyvin suuri riski.
Koulussa voi valita toki elämänkatsomuksen, jos toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon ja lapsi voi asiasta jo itsekin mielipiteensä sanoa 12 vuotiaana.
Tässäpä oikein oiva esimerkki uskovaisten kyräilystä, kiusaamisesta ja täydellisestä kyvyttömyydestä nähdä kokonaisuuksia. Että lapsi vaan uskonnolliseen ryhmään vaikket itse usko, koska muuten siitä tulee silmätikku?
Uskomatonta, mutta kylläkin totta. Tämä on valitettavasti edelleen tätä päivää pienissä kouluissa, siis maalla ja pienissä kunnissa, missä kaikki tuntevat toisensa. Suurissa tätä ongelmaa ei tietystikään ole, koska populaatiota on niin paljon.
On tietysti hienoa, että asia nostaa tunteita ja herättää keskustelua, mutta onko se kaste oikeasti niin paha asia, että se pitäisi lapselta kieltää? Toki kastaa voi aina ja en todellakaan usko siihenkään, ettei kastamaton lapsi olisi armosta osaton, tämähän on vanhempien päätös. Lapsesta ei voida puhua, koska hän ei voi tätä päätöstä tehdä.
Mielestäni mikään päätös ei ole oikea jos siitä pitää riidellä. On parempi aloittajankin ottaa aikalisä, miettiä ja ehkä jopa tavata seurakunnan työntekijöitä, keskustella asiasta.
Mitä tuohon koulun opetukseen tulee, niin eihän se ole suinkaan uskonnon harjoittamista, vaan nimenomaan siihen tutustumista. Eri herätysliikkeet, eri uskonnot ja sitä rataa. Uskonnon harjoittamista opetetaan sitten siellä päiväkerhossa ja rippikoulussa. Sinne jokainen tulee omasta tahdostaan, joten pakolla sitä ei kenellekään tuputeta, oli sitten tapauskovainen tai ateisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin monen lapsen äitinä ja vielä kirkon työntekijänä, nuorisotyössä, olen sitä mieltä, että ristiäiset. Perusteluna on se, että edelleen useimmat nuoret haluavat käydä rippikoulun ja se on helpointa, kun on kastettu. Kastaminen toki onnistuu silloinkin, mutta nuorelle se on vähän noloa ja aika hämmentäväkin kokemus. Viime kesänä oli minun ryhmässä nuori, joka totesi aika lakonisesti, ettei isästä jäänyt muuta kuin se kaste. Näin oli oikeasti tapahtunut, kun hänen vanhempansa olivat kohta eronneet ja lapsi kastettu isän pyynnöstä. Lisäksi lapsen osallistuminen esim. päiväkerhoon on luontevampaa ja koulussakin on niitä yksinkertaisia asioita, eikä jää niin helposti silmätikuksi, pienissä kouluissa hyvin suuri riski.
Koulussa voi valita toki elämänkatsomuksen, jos toinen vanhempi ei kuulu kirkkoon ja lapsi voi asiasta jo itsekin mielipiteensä sanoa 12 vuotiaana.
Lapseni oli isosena kolmen vuoden aikana muistaakseni seitsemässä rippikoulussa ja päätyi viiden "rippilapsensa" kummiksi. Näissä kaikissa tapauksissa vanhemmat vastustivat lapsensa halua tulla konfirmoiduksi.
Paskapuhetta. Jos kumpikin vanhempi ei anna suostumustaan, niin alaikäinen ei voi liittyä uskontokuntaa.
Ne nimiäiset halutaan pitää, että saataisiin lahjoja.
Se on näissä kristillisissä kastejuhlissakin aika uusi perinne, että lapselle viedään lahjoja. En muista vielä 80-luvun alustakaan, että lahjaa olisi vieneet ketkään muut kuin kummit. Jotenkin yhtäkkiä se vaan muuttui lahjomisjuhlaksi sekin.
Aiemmin lahja tuotiin, kun tultiin katsomaan vastasyntynyttä. Ja jotenkin perinteisesti se oli aina potkuhousut. Ja lapsenkatsojathan oli niitä kaikkein läheisimpiä vain, jos nyt nekään tulivat.
Ajat muuttuu. Olen kerran ollut niin pröystäilevissä ristiäisissä, että olin pehvalleni lentää. Ne oli melkein kuin häät, tilattu hieno pitopalvelupaikka, koristeltu, oli orkesteri ja muita tilattuja esiintyjiä, ruuat ja kahvit valtavine kakkuineen. Ja ison iso lahjapöytä, kun vieraitakin oli pilvin ja pimein. Siihen mennessä olin tottunut siihen, että ristiäiset on sellainen pieni lämminhenkinen kahvitilaisuus ja mukana vain kummit ja ne lähimmät ihmiset.
Se EI ole vapautta, että saa erota sitten jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne nimiäiset on? Minkälainen seremonia niissä on, en ole koskaan ollut moisissa.
Onko joku juhla pakko pitää, jos kerran nimen antaminen lapselle menee ihan vaan niin, että sen ilmoittaa maistraattiin? Miksi siihen pitää joku juhla ympätä mukaan?
Ne joilla ei ole kristillistä uskoa eikä kuulu kirkkoon, niin ei kai heidän pidä ruveta mitenkään matkimaan jotain kastejuhlaa, sehän on kristillinen sakramentti. Miksi te haluatte kuitenkin matkia sitä järjestämällä nimenantojuhlia ja vielä hommata kummitkin, vaikka kummi nimenomaan on kristinuskoon liittyä asia?
Keksikää tälle kummille sitten joku muu nimi ja muut ns. tehtävät, kun kyse ei ole ollenkaan kristinuskoon perustuvasta asiasta teillä.
Muuten, kirkollisia kummitodistuksia ei mitenkään itse hommata, ne tuo kastava pappi mukanaan niille kummeille. Samoin kuin kastetodistuksen vanhemmille. Eli tästä ei tarvitse vaivaa nähdä kenenkään.
Pitäkää ne nimiäiset sitten täysin erilaisina kuin kastejuhla, ettei vain mitään "väärää" tartu mukaan. Kastemekkoakaan ei tarvita, lapsen "nimenjulkistamisasu" voi olla jotain aivan muuta kuin perinteinen kastemekko. Ainakin sen nimi kuuluisi muuttaa, kun lasta ei kasteta.
Nimiäisissä julkaistaa nimi ja kasteessa liitytään kirkkoon, eihän noissa ylipäätään ole mitään yhteistä.
Tässäpä oikein oiva esimerkki uskovaisten kyräilystä, kiusaamisesta ja täydellisestä kyvyttömyydestä nähdä kokonaisuuksia. Että lapsi vaan uskonnolliseen ryhmään vaikket itse usko, koska muuten siitä tulee silmätikku?