Miten te muut, joiden elämäntarkoitus ei toteutunut
ja tiedätte, että se ei tule koskaan toteutumaan pystytte jatkamaan elämää?
Minulla ei ole ketään, ei perhettä, ei ystäviä, ei edes hyvänpäivän tuttuja. Ei ketään. Ainoastaan haave unelma-alastani. Lapsuus oli täynnä pelkkää pahaa. Joka ilta olen itkenyt itseni uneen. Nyt tuntuu, että olen puristanut itsestäni kaikki kyyneleet. Ja oikeastaan on ruvennut pelottamaan tämä tunteettomuus. En jaksa välittää enää. En välitä, jos joku haukkuu minua. En välitä, jos minusta kulkee juoruja. En selitä, jos joku käsittää jotain väärin. Käännän selän eikä voisi vähempää kiinnostaa enää se, kun ihmiset yrittävät painaa minut alas. Satuttaa sanoillaan ja saada minut uskomaan, että en ole mitään. Kertovat mitä minun pitäisi tehdä. Miten minun pitäisi elää, mutta en välitä enää. En itke enää enkä oikeastaan tunne tuskaakaan enää. Alanko kuulostaa sekopäältä?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala jonne on noin vaikea päästä vuosien yrittämisestä huolimatta? Aina kannattaa opiskella jotain muuta alalle hyödyllistä: esim. jos haluat lääkikseen niin sairaanhoitoa, biologiaa tai kemiaa. Turha valittaa jos olet vuosia istunut työttömänä käyden vain samoissa pääsykokeissa kerta toisensa jälkeen parantamatta itseäsi mitenkään. Ja onko siis kyseessö sellainen ala jolla ei mitenkään voi työskennellä pääsemättä johonkin tiettyyn oppilaitokseen?
En halua kertoa alaa tunnistamisen pelossa ja siitä aiheutuvan lannistamisen. Ala on kolmen suosituimman alan joukossa ja suurten hakijamäärien takia sinne onkin vaikea päästä. Olen opiskellut ainetta ja tätä tukevia aineita. En ole istuskellut työttömänä. Nyt tämän romahduksen myötä istun tosin vauvapalstalla valittamassa välipäivänä. Enkä jaksa välittää jaksa välittää, jos sinusta olen luuseri. Olen itsestänikin. On tällainen ala. Tarvitaan pätevyys, mikä on tietysti hyvä asia erityisesti ihmisten kanssa toimiessa. Ja no muutenkin alan luonteen takia. Pidän alalle pääsyä vaikeana, kun en sinne pääse. Kai joku toinen pääsisi ja pitäisi helppona.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten kummassa ammatinvalinta ja elämän tarkoitus sotketaan toisiinsa?
Minulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään muuta tarkoitusta elämälläni kuin tämä ala. Enkä voi sitä omasta tahdostani vaihtaa ja se tekisi elämästäni tähän asti merkityksetöntä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lovebotti kirjoitti:
Mika se sinun unelmasi on / oli? Miksi on liian myohaista tehda mitaan sen saavuttamiseksi? Kylla minulla ainakin on ollut kaikkia vaihtoehtoisia unelmia ja suunnitelmia sinne varalle etta ensin valittu tie ei johda mihinkaan.
Vuosi toisensa jälkeen yritän sisään alalle. Teen kaikkeni ja enemmän. Elämä kuluu silmissä, vaikka pääsisin sisään niin olisin valmistumisen jälkeen jo toinen jalka haudassa. Ei ole muita unelmia. Se oli tarkoitukseni. Ainoa syy nousta ja jatkaa. Jaksaa kaikki kärsimys. Turhaan.
Se ei ole sinun elämäsi tarkoitus
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua ihmetyttää aloituksessa, että jos ap:lla ei ole ketään sukulaisia, ystäviä tai edes tuttavia, niin ketkä oikein hänestä juoruilee ja yrittää painaa maahan?
Ihmiset koulussa, jatkavat vieläkin. Ihmiset kaduilla ja työpaikalla. Ihan kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua ihmetyttää aloituksessa, että jos ap:lla ei ole ketään sukulaisia, ystäviä tai edes tuttavia, niin ketkä oikein hänestä juoruilee ja yrittää painaa maahan?
Osta Tommy Hellstenin kirja merkityksen löytämisestä. Kirjan nimi on: Tähän olen tullut. Lue se ajatuksella. Voit saada apua. Ajattele ensin, oletko ulkoa päin ohjautuvat vai sisältä päin ohjautuvat. Itselläni on ollut sama ongelma, mutta vuosien varrella olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen ja olen alkanut löytää itsestäni erikoista luovuutta, jota en ole aikaisemmin tajunnut olevankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lovebotti kirjoitti:
Mika se sinun unelmasi on / oli? Miksi on liian myohaista tehda mitaan sen saavuttamiseksi? Kylla minulla ainakin on ollut kaikkia vaihtoehtoisia unelmia ja suunnitelmia sinne varalle etta ensin valittu tie ei johda mihinkaan.
Vuosi toisensa jälkeen yritän sisään alalle. Teen kaikkeni ja enemmän. Elämä kuluu silmissä, vaikka pääsisin sisään niin olisin valmistumisen jälkeen jo toinen jalka haudassa. Ei ole muita unelmia. Se oli tarkoitukseni. Ainoa syy nousta ja jatkaa. Jaksaa kaikki kärsimys. Turhaan.
Se ei ole sinun elämäsi tarkoitus
On se. Mikä muu muka olisi?
Kaikilla on joskus huonoja pöoviä. Tsemppiä!♡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalan tiet ovat eeppisiä. Sinun tulee löytää hänet ja antautua hänen armoonsa.
Vasta sitten tajuat että osasi on mikä on.En usko Jumalaan tai siihen, että kohtalomme olisi määrätty valmiiksi. Sillä tavalla, että olisi valmiiksi päätetty epäonnistuminen. Uskon, että luonnon ekosysteemi pyrkii aina kehittymään parempaan ja tämä on sisäsyntyistä jokaisessa lajissa itsen ja lajin kannalta.
ap
Näin varmaan on
Eli sinä voit löytää toisen tien ja tarkoituksen. Ei se, mitä tietoisesti luulemme elämän tarkoitukseksi, ole sitä. Sinunkin systeemisi pyrkii kehittymään ja kymmenen vuoden päästä hämmästyt siitä miten nyt takerruit väärään ja ihmettelet missä nyt olet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kummassa ammatinvalinta ja elämän tarkoitus sotketaan toisiinsa?
Minulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään muuta tarkoitusta elämälläni kuin tämä ala. Enkä voi sitä omasta tahdostani vaihtaa ja se tekisi elämästäni tähän asti merkityksetöntä.
Totta kai voit. Ihan itse pilaat nyt elämäsi jumittamalla tuohon yhteen ajatukseen. Itsehän ihminen elämälleen tarkoituksen keksii ja itse sen voi muuttaa jos haluaa. Luovu päähänpinttymästäsi, käsittele pettymyksesi ja ala katsella uutta vaihtoehtoa. Ilmeisestikin olet aika nuori vielä, elämäsi on edessäpäin eikä takanasi. Asenne ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, en ymmärrä. Mitä "elämäntarkoitus" tässä nyt on?
Ainoa tarkoitus elämälläni olisi kyseisen alan edistäminen ja työskentely sen eteen.
ap
Ai oikein alan edistäminen...
Ihan ihmiskunnan vuoksi tähän takerrun. Kun muuten se ala, jota en voi mainita tunnistumisen pelossa, ei edisty, vaikka se on kolmen suosituimman alan joukossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kummassa ammatinvalinta ja elämän tarkoitus sotketaan toisiinsa?
Minulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään muuta tarkoitusta elämälläni kuin tämä ala. Enkä voi sitä omasta tahdostani vaihtaa ja se tekisi elämästäni tähän asti merkityksetöntä.
Totta kai voit. Ihan itse pilaat nyt elämäsi jumittamalla tuohon yhteen ajatukseen. Itsehän ihminen elämälleen tarkoituksen keksii ja itse sen voi muuttaa jos haluaa. Luovu päähänpinttymästäsi, käsittele pettymyksesi ja ala katsella uutta vaihtoehtoa. Ilmeisestikin olet aika nuori vielä, elämäsi on edessäpäin eikä takanasi. Asenne ratkaisee.
Kun se ei mene noin! Helppoahan se olisi vain vaihtaa unelmaansa. Voin opiskella toisen alan ja työskennellä jokapäiväisessä helvetissä, mutta kun en kestä sitä, kun minulla ei ole mitään muuta kuin se ala. Ei kavereita työpäivän jälkeen. Haluan alan, jota voin tehdä työn ulkopuolella. Haluan siitä koko elämäni, että kestän. Enkä voi tehdä sitä alan kanssa, mitä vihaan. Se vain lisää kärsimystä. Haluaisin olla onnellinen. Onko se niin väärin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kummassa ammatinvalinta ja elämän tarkoitus sotketaan toisiinsa?
Minulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään muuta tarkoitusta elämälläni kuin tämä ala. Enkä voi sitä omasta tahdostani vaihtaa ja se tekisi elämästäni tähän asti merkityksetöntä.
Totta kai voit. Ihan itse pilaat nyt elämäsi jumittamalla tuohon yhteen ajatukseen. Itsehän ihminen elämälleen tarkoituksen keksii ja itse sen voi muuttaa jos haluaa. Luovu päähänpinttymästäsi, käsittele pettymyksesi ja ala katsella uutta vaihtoehtoa. Ilmeisestikin olet aika nuori vielä, elämäsi on edessäpäin eikä takanasi. Asenne ratkaisee.
Koskaan on pitkä aika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kummassa ammatinvalinta ja elämän tarkoitus sotketaan toisiinsa?
Minulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään muuta tarkoitusta elämälläni kuin tämä ala. Enkä voi sitä omasta tahdostani vaihtaa ja se tekisi elämästäni tähän asti merkityksetöntä.
Totta kai voit. Ihan itse pilaat nyt elämäsi jumittamalla tuohon yhteen ajatukseen. Itsehän ihminen elämälleen tarkoituksen keksii ja itse sen voi muuttaa jos haluaa. Luovu päähänpinttymästäsi, käsittele pettymyksesi ja ala katsella uutta vaihtoehtoa. Ilmeisestikin olet aika nuori vielä, elämäsi on edessäpäin eikä takanasi. Asenne ratkaisee.
Kun se ei mene noin! Helppoahan se olisi vain vaihtaa unelmaansa. Voin opiskella toisen alan ja työskennellä jokapäiväisessä helvetissä, mutta kun en kestä sitä, kun minulla ei ole mitään muuta kuin se ala. Ei kavereita työpäivän jälkeen. Haluan alan, jota voin tehdä työn ulkopuolella. Haluan siitä koko elämäni, että kestän. Enkä voi tehdä sitä alan kanssa, mitä vihaan. Se vain lisää kärsimystä. Haluaisin olla onnellinen. Onko se niin väärin?
ap
Ei sinulla ole sitä alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, en ymmärrä. Mitä "elämäntarkoitus" tässä nyt on?
Ainoa tarkoitus elämälläni olisi kyseisen alan edistäminen ja työskentely sen eteen.
ap
Ai oikein alan edistäminen...
Ihan ihmiskunnan vuoksi tähän takerrun. Kun muuten se ala, jota en voi mainita tunnistumisen pelossa, ei edisty, vaikka se on kolmen suosituimman alan joukossa
Vaikka vaihtoehtoja olisi vain kaksi niin et voi koskaan olla 100 % varma. Se suojelee minua tarpeeksi hyvin. Vaikka käyttäisit sitä hyväksesi, en välitä. Minulla ei ole mitään menetettävää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kummassa ammatinvalinta ja elämän tarkoitus sotketaan toisiinsa?
Minulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään muuta tarkoitusta elämälläni kuin tämä ala. Enkä voi sitä omasta tahdostani vaihtaa ja se tekisi elämästäni tähän asti merkityksetöntä.
Totta kai voit. Ihan itse pilaat nyt elämäsi jumittamalla tuohon yhteen ajatukseen. Itsehän ihminen elämälleen tarkoituksen keksii ja itse sen voi muuttaa jos haluaa. Luovu päähänpinttymästäsi, käsittele pettymyksesi ja ala katsella uutta vaihtoehtoa. Ilmeisestikin olet aika nuori vielä, elämäsi on edessäpäin eikä takanasi. Asenne ratkaisee.
Kun se ei mene noin! Helppoahan se olisi vain vaihtaa unelmaansa. Voin opiskella toisen alan ja työskennellä jokapäiväisessä helvetissä, mutta kun en kestä sitä, kun minulla ei ole mitään muuta kuin se ala. Ei kavereita työpäivän jälkeen. Haluan alan, jota voin tehdä työn ulkopuolella. Haluan siitä koko elämäni, että kestän. Enkä voi tehdä sitä alan kanssa, mitä vihaan. Se vain lisää kärsimystä. Haluaisin olla onnellinen. Onko se niin väärin?
ap
Ei sinulla ole sitä alaa.
Niin, ei ole. Pikkuhiljaa olen tajunnut sen muilta, että en koskaan saakaan sitä. Sitten ei ole järkeä jatkaa.
Sinun kannattaisi pyrkiä kehittymään ihmisenä. Alkaa etsimään tasapainoa. Sinä et löydä onnea ulkoa päin. Et tästä "alasta". Oma onnettomuutesi seuraa sinua ja itsesi kanssa elät riippumatta pääsetkö opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaisi pyrkiä kehittymään ihmisenä. Alkaa etsimään tasapainoa. Sinä et löydä onnea ulkoa päin. Et tästä "alasta". Oma onnettomuutesi seuraa sinua ja itsesi kanssa elät riippumatta pääsetkö opiskelemaan.
Joo.
Mikä ala? Oletko hakenut kaikkiin alan oppilaitoksiin sekä Suomessa että ulkomailla??