Lue keskustelun säännöt.
Otin avioeron. Pitäisikö vielä antaa miehelle mahdollisuus?
Yksin yhdessä
27.12.2018 |
Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta ja kaksi lasta. Ongelmat pahentuivat viimeisen parin vuoden aikana. Mies alkoi sulkeutua täysin, ei osoittanut empatiaa, ohitti minut täysin ja lopulta arkinenkin kommunikaatio oli riitaista. Käytännössä mies siis saattoi vain maata tai istua kotona silmät kiinni hiljaa. Saatoin itkeä ahdistusta päiviä kotona ja mies oli täysin välinpitämätön. Mies nukkui viimeiset vuodet sohvalla vaikka kerroin tuntevani raastavaa yksinäisyyttä yksin makuuhuoneessamme. Selitys oli, että Suomesta ei löydy patjaa jossa hänen selkänsä ei tulisi kipeäksi. Seksiä oli enää noin kolmen kuukauden välein. Ilmeisesti katkeruudesta ja tunnelukoista johtuen mies ei enää edes viimeisinä vuosina halunnut tyydyttää minua sängyssä ja muistan usein itkeneeni yksin seksin jälkeen. Suhteen alussa seksi oli meillä intohimoista ja mies otti myös minut aina huomioon. Pariterapiasta huolimatta tilanne pahentui ja lopulta voimani loppuivat. Jätin avioerohakemuksen yksin pari kuukautta sitten. Mies oli shokissa erosta ja romahti täysin joutuen psykiatriselle. Olin puhunut erosta jo yli vuoden jos asiat eivät muuttuisi. Mies piti eropuheitani vain uhkailuna ja henkisenä väkivaltana. Hänessä ei kuulemma ollut vikaa, vaan kaikki korjaantuisi jos minä olisin mennyt terapiaan ja "hoitoon". Minä olin kuulemma se mielenterveysongelmainen. En väitä, että minussa ei olisi ollut myös vikaa. Hoidin töiden lisäksi lapset ja kodin lähes yksin vuosia ja olin loppuunpalanut. Mies keskittyi töihin ja harrastuksiinsa. Voin henkisesti pahoin ja heijastin sitä myös mieheeni nalkuttamalla.
Nyt olen muuttanut pois yhteisestä kodista. Eron jälkeen olemme uudelleen löytäneet keskusteluvälit, mikä tietysti on jollain tasolla välttämätöntä myös lasten takia. Tämän täyden henkisen romahduksen ja psykiatrisen avun kautta mies tuntuu oikeasti muuttuneet. Hän mm. osoittaa empatiaa, sanoo rakastuneensa minuun uudelleen, ottaa vastuuta lapsista ja kodistaan jne. Haluaa minut takaisin. Olen vastannut, että pelkään vielä liikaa ja siihen vanhaan en enää koskaan voisi palata. Tunnen että sain pelastettua itseni (ja sitä kautta lapset) viime hetkellä täydeltä henkiseltä romahdukselta. Kummankaan puolelta ei ole ollut pettämistä, mutta mieheni myönsi fantasioineensa avioliittomme aikana muista naisista. Ei siis pelkästään seksuaalisesti, vaan muutenkin. Tämä näkyi suhteessamme minun nälvimisenä ja tiuskimisena; olin hänestä tyhmä ja en ollut kiinnostunut asioista joista mieheni olisi halunnut minun olevan kiinnostunut. Mies myös myönsi pitäneensä minua itsestäänselvyytenä, mutta nyt olen kuulemma näyttänyt että en todellakaan sitä ole. Viimeisen parin viikon aikana olemme lähentyneet niin, että olemme harrastaneet seksiä useasti ja tuntuu että olemme löytäneet toisemme uudestaan sillä saralla. Silti pelottaa. Eniten pelkään, että joutuisin TAAS tuottamaan lapsille pettymyksen ja kertomaan että eroamme. Mietityttää myös ihan käytännön asiat: millaista arkemme olisi takaisin yhdessä? Olisiko mikään oikeasti muuttunut? Pitäisikö jatkaa asumuserossa vaikka yrittäisimme yhteenpaluuta? Onko muilla kokemuksia yhteenpalusta avioeron jälkeen?
Kommentit (66)
Parisuhdesoppa ei tosiaan parane lämmittämisestä! Jos olette olleet jo vuoden pariterapiassa, niin mihin tää homma nyt uudella terapialla muuttuisi? Nyt vain nainen kasvatat selkärankaa ja katselet reilusti välimatkan päästä kriittisellä silmällä sitä entistä elämää ja alta suunnitella uutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, voimia ja tsemppiä miten ikinä päätätkin. Mulla ei ole antaa mitään muuta neuvoa kuin se, että muista, että sinä itse olet elämäsi tärkein ihminen. Sinä itse olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi. Älä odota että ukkosi tekee sut onnelliseksi, ei toiminut ekalla kerrallakaan.
Pahoinvoiva vanhempi heijastuu myös lasten hyvinvointiin. Voit peittää silmäsi ja väittää ettei lapset ole huomanneet pahaa oloasi liittonne aikana, mutta niin vaan lukuisat eroperheen lapset kertovat ymmärtäneensä kodin myrkyllisen ilmapiirin ja sen että vanhemmat olivat onnettomia yhdessä.
Mies tietää että olet valmiina "häntä varten". Hän pitää sinua edelleen itsestään selvyytenä, joka juoksee luokse kun hän vain viitsii vähän silitellä ja paijata. Mietippä tosissasi miksi vuoden terapia ei toiminut? Oliko miehellä aikomustakaan tehdä mitään parisuhteen eteen? Hän ei tule sinua arvostamaan niin kauan kuin jaksat häneen langeta ja häntä miettiä oman jaksamisesi kustannuksella. Äläkä pillitä seksin jälkeen ainakaan miehen nähden. Tämä tekee sinusta heikon oloisen nyhvän, joka ei arvosta itseään (tarkoitan miehen silmissä).
Nyt ala elää omaa elämääsi. Hanki harrastus, lähde lomalle yksin tai vaikka illan viettoon kavereiden kanssa. Tee jotain mikä ei liity miehen miellyttämiseen vaan pistä hänet töihin! Anna hänen tehdä aloitteet äläkä ole kokoajan tavoitettavissa miehelle. Näytä että osaat olla itsenäinen ja pidät itse itsestäsi. Äläkä todellakaan harrasta hänen kanssaan seksiä, kun hän keksii pyytää. Näin mieskin alkaa ehkä sinua arvostamaan, kun et OIKEASTI ole itsestäänselvyys.
Ymmärrän että lasten takia pitää olla yhteyksissä, mutta senkin voi hoitaa muutamalla viestillä. Ei ole pakko nähdä tai soittaa. Tämä on huono syy jatkuvaan yhteydenpitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa sekä lapsiperheen että rakastajattaren. Tulee ja menee lapsiperheeseen omien halujensa mukaan. Siellä palvelu pelaa ja voi olla kuin kotonaan. Jos mies kyllästyisi nykyiseen seksivaihteluunsa ja tulisi takaisin, hän etsisi koko ajan uutta. Onhan ap hyväksynyt rakastajattaren jo kaksi kertaa. Sanokaa yksikin syy miksi toimiva systeemi kannattaisi romuttaa. Voi ap-parka. Ja lapsiparat.
Ap, tässä neuvo, jota suosittelen pohdintasi tueksi. Tilaa itsellesi myöhästyneenä joululahjana 3 kirjaa Lundy Bancroft -nimiseltä amerikkalaiselta miespuoliselta terapeutilta, joka työskentelee tuollaisten parisuhteiden kanssa. Niitä saa mm Amazonista, mutta muualtakin ja hänellä on myös omat nettisivut. Kirjpjen nimet ovat:
Why does he do that? (Perusteos, joka kannattaa lukea pohjalle)
Daily wisdom for Why does he do that (konkreettisempaa syventävää tekstiä ja neuvoja ja harjoituksia)
.
Should I stay or should I go? (Lue se vasta viimeisimmäksi, ei ole niin kattava kirja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nämä teidän kommentit pistää miettimään. Nyt kun pohdin, niin syy miksi edes harkitsen palaamista onnettomaan liittoon, lienee se, että haaveilen jostain mitä oli (suhteen alussa) ja mitä olisi voinut olla. Mutta kun ei ollut.
Toisekseen yksinäisyys tuntuu musertavalta, ei siitä mihinkään pääse. Ja en nyt tarkoita vaan fyysistä kontaktia, vaan sitä että on joku ihminen joka oikeasti tuntee sinut. Ei sitä ennen eroa tajunnut miten pahalta voi tuntua olla oikeasti yksin. Liitossa ja lapsiperhearjen keskellä sitä haaveili välillä "omasta ajasta", mutta eihän tässä ole siitä kyse. Oikea ja sydäntä kouriva yksinäisyys saa ihmisen toiveajattelemaan.
/ap
Hei ap,
Tässä toinen eronnut. Mietin eroa viisi vuotta. Eron hetkellä emmin samojen asioiden kanssa kuin sinä. Älä palaa yhteen. Mies pelaa pelejä että ei tarvitsisi luopua helposta elämästä jonka mahdollistat hänelle. Ero tiputtaa hänen elintasoaan. Hoidat kodin ja lapset jne jolloin hän saa elää omaa elämäänsä harrastan ja viettäen aikaa kuten tykkää. Kun hänellä on lasten huoltajuus vaikkapa vuoroviikoin, hän saa sanoa hyvästit itsekkäälle elämälle. Ajatus säikyttää miehen niin, että voi siinä vähän silittää ja sekstailla näytellen sellaista unelmamiestä jonka tahtoisit. Karmeaa, kun sanoit että hän ei hyväksy sinua sellaisena kun olet. Ilman hyväksyntää ei voi olla toimivaa parisuhdetta. Epäilen myös onko hänellä ollut muita naisia, sillä kuka mies eläisi lähes selibaatissa omasta tahdostaan, jos on mahdollisuus hyvään seksiin vaimon kanssa.Yksinäisyys. Muistan, miten pelkäsin sitä. Ensimmäinen vuosi oli musertava, myönnän sen, muutos oli niin suuri ja aukko oli iso. Missään ei voi olla ketään muuta miestä minua varten, kukaan ei tunne minua kuten hän. Sitten aloin harrastamaan omalla ajallani, liikkumaan, tapaamaan vanhoja tuttuja ja löysin uusia. Kävin tapahtumissa jotka kiinnosti, ja kohtasin samanhenkisiä ihmisiä. Elämä muuttui rikkaammaksi kuin koskaan. Tutustuin samalla itseeni uudelleen ja itsetuntoni kohosi. Kun elämästä jää jotain pois, tila täyttyy muulla kun aikaa kuluu. Voit päättää mitä se muu on. Myöhemmin päädyin uuteen parisuhteeseen, tasa-arvoiseen ja hyvään, mutta elämäni olisi hyvää ja rikasta ilman sitäkin.
Kuuntele hyviä mielipiteitä, joita olet saanut täällä. Mies ei ole voinut muuttua yhtäkkiä. Ihmiset vain eivät yleensä pohjimmiltaan muutu. Hän joka arvostaa sinua, kohtelee sinua hyvin, sataa tai paistaa parisuhteessa. Arvosta itseäsi!
Jos haluat katsoa onko mies muuttunut, seurustelkaa erillään asuen. En usko että kukaan jaksaa näytellä arjessa esim vuotta tai kahta. Ajatus omasta terapiasta on hyvä.
Eron myötä miehen elämä tulee kyllä muuttumaan. Eroilmoituksen jälkeen eli pari kuukautta hän on ollut sairaslomalla, minä olen pääasiassa hoitanut lapset ja hän on voinut terapioida, harrastaa ja "eheytyä". Ei varmaan pitäisi miettiä miestä tässä tilanteessa, mutta olen miettinyt asiaa myös lasten kannalta: jos ja kun mies pääsee jaloilleen, niin hän voi myös paremmin huolehtia lapsista. Hän on pian palaamassa töihin ja sitten varmaan vasta se eron jälkeinen arkitodellisuus iskee hänellekin. Toki toivon, että hän siitä selviää. Vaikka olen pääasiassa hoitanut arkea lasten kanssa, niin hän on aina ollut kuitenkin kiinnostunut lapsista ja suhde lapsiin on hänelle tärkeä ja sitä en ikinä yrittäisi katkeruuttani tms. vaarantaa.
Ero on niin tuore, että vielä tuntuu vaikealta miettiä tulevaisuuden parisuhteita ja mitä edes olisin hakemassa. Nyt haluaisin vain itselleni selviytyä, olla hyvä äiti ja saada itseluottamuksen takaisin. Se varmaan tapahtuu juurikin kuten sanoit: tekemällä itselleen mieluisia asioita ja olemalla aktiivinen. Nyt vielä energiat ovat menneet siihen selviytymiseen ja lapsiin.
JOS antaisin miehelle mahdollisuuden, niin pari vuotta kuulostaa todella pitkältä ajalta laittaa oma elämä holdiin ja "kattella". Etenkin kun niin monta vuotta on mennyt jo kattellessa ja yrittäessä. Eli kyllä joudun tekemään ne lopulliset päätökset paljon nopeammin - ainakin ihan itseni ja oman jaksaminen takia.
/ap
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa sekä lapsiperheen että rakastajattaren. Tulee ja menee lapsiperheeseen omien halujensa mukaan. Siellä palvelu pelaa ja voi olla kuin kotonaan. Jos mies kyllästyisi nykyiseen seksivaihteluunsa ja tulisi takaisin, hän etsisi koko ajan uutta. Onhan ap hyväksynyt rakastajattaren jo kaksi kertaa. Sanokaa yksikin syy miksi toimiva systeemi kannattaisi romuttaa. Voi ap-parka. Ja lapsiparat.
Tietämykseni mukaan mitään rakastajatarta tai pettämistä ei ole ollut suhteemme aikana. Olen kysynyt asiaa ihan suoraan jo silloin kuin vaikeudet kärjistyivät ja nyt vielä uudestaan. En näe että olisin voinut tehdä mitään muuta kuin luottaa että asia on niinkuin hän sanoo. Edelleen uskon, että hän ei ole minua pettänyt.
/ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä neuvo, jota suosittelen pohdintasi tueksi. Tilaa itsellesi myöhästyneenä joululahjana 3 kirjaa Lundy Bancroft -nimiseltä amerikkalaiselta miespuoliselta terapeutilta, joka työskentelee tuollaisten parisuhteiden kanssa. Niitä saa mm Amazonista, mutta muualtakin ja hänellä on myös omat nettisivut. Kirjpjen nimet ovat:
Why does he do that? (Perusteos, joka kannattaa lukea pohjalle)
Daily wisdom for Why does he do that (konkreettisempaa syventävää tekstiä ja neuvoja ja harjoituksia)
.
Should I stay or should I go? (Lue se vasta viimeisimmäksi, ei ole niin kattava kirja)
Kiitos vinkistä, tutustun näihin! :)
/ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies samaan aikaa riitauttaa kanssasi lasten tapaamista ja elatusta koskevaa sopimusta, ja joudut juristin avulla riitelemään siitä sopimuksesta miehen kanssa viimeisillä rahoillasi, mutta yhtä aikaa mies kuitenkin lämmittelee sinua ja laittaa kanssasi joulua ja puhuu pehmeitä yhteenpaluusta ja ajaudut hänen kanssaan sänkyyn. Ap huomaatko tuossa jotain ristiriitaa? Mies paijaa hiuksiasi ja kehuu tähtisilmiäsi, mutta samalla potkaisee sinulta polven rikki.
Tätä minäkin ihmettelen. Tuhansien asianajakulut???
Juristin kolmensadan euron tuntipalkalla sataset ja tuhannet eurot viuhuu nopeasti jos sopimukseen pääsemisessä kestää. Mies olisi halunnut lasten virallisen osoitteen itselleen. Nyt ollaan pääsemässä sopimukseen jossa osoite tulee minulle. Muuten asian olisi joutunut viemään oikeuden päätettäväksi, koska tuosta en olisi joustanut. Kai se mieskin vihdoin tajusi, että oikeudessa ei hyvin kävisi. Ainakaan hänelle. Ja en itsekään tietenkään haluaisi oikeuteen asti lähteä tappelemaan, mutta siihenhän se olisi mennyt.
Järjellä tajuan, että eihän tässä kuviossa mitään järkeä ole. Toisena hetkenä laitetaan asianajaja asialle ja toisena silitetään ja rakastellaan. Minulla on kuitenkin edelleen tunteita miestä kohtaan vaikka ei "pitäisi" kaiken tämän jälkeen. Näin miehen aamulla lasten vaihdon yhteydessä ja ilmoitin että seksin täytyy loppua ja meidän pitää nyt olla oikeasti erossa, että saan päätäni selvitettyä.
/ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa kurjalta ja itsekkäältä tyypiltä. Sinä taas mukavalta ja vahvalta naiselta. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies samaan aikaa riitauttaa kanssasi lasten tapaamista ja elatusta koskevaa sopimusta, ja joudut juristin avulla riitelemään siitä sopimuksesta miehen kanssa viimeisillä rahoillasi, mutta yhtä aikaa mies kuitenkin lämmittelee sinua ja laittaa kanssasi joulua ja puhuu pehmeitä yhteenpaluusta ja ajaudut hänen kanssaan sänkyyn. Ap huomaatko tuossa jotain ristiriitaa? Mies paijaa hiuksiasi ja kehuu tähtisilmiäsi, mutta samalla potkaisee sinulta polven rikki.
Tätä minäkin ihmettelen. Tuhansien asianajakulut???
Juristin kolmensadan euron tuntipalkalla sataset ja tuhannet eurot viuhuu nopeasti jos sopimukseen pääsemisessä kestää. Mies olisi halunnut lasten virallisen osoitteen itselleen. Nyt ollaan pääsemässä sopimukseen jossa osoite tulee minulle. Muuten asian olisi joutunut viemään oikeuden päätettäväksi, koska tuosta en olisi joustanut. Kai se mieskin vihdoin tajusi, että oikeudessa ei hyvin kävisi. Ainakaan hänelle. Ja en itsekään tietenkään haluaisi oikeuteen asti lähteä tappelemaan, mutta siihenhän se olisi mennyt.
Järjellä tajuan, että eihän tässä kuviossa mitään järkeä ole. Toisena hetkenä laitetaan asianajaja asialle ja toisena silitetään ja rakastellaan. Minulla on kuitenkin edelleen tunteita miestä kohtaan vaikka ei "pitäisi" kaiken tämän jälkeen. Näin miehen aamulla lasten vaihdon yhteydessä ja ilmoitin että seksin täytyy loppua ja meidän pitää nyt olla oikeasti erossa, että saan päätäni selvitettyä.
/ap
Hyvin tehty! Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se seksin harrastaminen miehen kanssa. Miksi palaat entiseen kun voit jonkun toisen kanssa saada terveen suhteen johon ei kuulu pariterapia eikä psykiatrisen avun tarve eikä henkiset romahdukset. Ajattele lapsia
Mikään ei muutu jos mikään ei muutu.
Ottaisin eron, järjestäisin elämän uusiksi rauhassa ja sitten, jos haluat miesystävän ja tarkasteltuasi tätä "uutta ja muuttunutta" ex-miestä toteaisit hänet hyväksi muihin vertailtuna, ehkä rupeaisin seurustelusuhteeseen.
Jos et kerta halua palata vanhaan suhteeseen, hyväksy että vanha suhde on ohitse.
Hyvä että lopetat seksin, sehän on ollut miehellä selkeä manipuloinnin väline. Muutenkin tunnut olevan aika heppoisesti vietävissä, ymmärrän kyllä että olet sekaisin ja väsynyt, mutta mies manipuloi käytöksellään aivan selvästi. tee ero selväksi ja selvästi, huomaat, että alat ajatella selkeämmin ja tulevaisuudessa voimaan paremmin. Voin lyödä vetoa, että jos palaat suhteeseen miehen kanssa, voit huonosti ja mies mitä suuremmalla todennäköisyydellä jättää sinut. Kuulostaa meinaan sellaiselta tyypiltä, että asioiden täytyy mennä niin kuin hän näkee ja silloin kun hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies samaan aikaa riitauttaa kanssasi lasten tapaamista ja elatusta koskevaa sopimusta, ja joudut juristin avulla riitelemään siitä sopimuksesta miehen kanssa viimeisillä rahoillasi, mutta yhtä aikaa mies kuitenkin lämmittelee sinua ja laittaa kanssasi joulua ja puhuu pehmeitä yhteenpaluusta ja ajaudut hänen kanssaan sänkyyn. Ap huomaatko tuossa jotain ristiriitaa? Mies paijaa hiuksiasi ja kehuu tähtisilmiäsi, mutta samalla potkaisee sinulta polven rikki.
Tätä minäkin ihmettelen. Tuhansien asianajakulut???
Juristin kolmensadan euron tuntipalkalla sataset ja tuhannet eurot viuhuu nopeasti jos sopimukseen pääsemisessä kestää. Mies olisi halunnut lasten virallisen osoitteen itselleen. Nyt ollaan pääsemässä sopimukseen jossa osoite tulee minulle. Muuten asian olisi joutunut viemään oikeuden päätettäväksi, koska tuosta en olisi joustanut. Kai se mieskin vihdoin tajusi, että oikeudessa ei hyvin kävisi. Ainakaan hänelle. Ja en itsekään tietenkään haluaisi oikeuteen asti lähteä tappelemaan, mutta siihenhän se olisi mennyt.
Järjellä tajuan, että eihän tässä kuviossa mitään järkeä ole. Toisena hetkenä laitetaan asianajaja asialle ja toisena silitetään ja rakastellaan. Minulla on kuitenkin edelleen tunteita miestä kohtaan vaikka ei "pitäisi" kaiken tämän jälkeen. Näin miehen aamulla lasten vaihdon yhteydessä ja ilmoitin että seksin täytyy loppua ja meidän pitää nyt olla oikeasti erossa, että saan päätäni selvitettyä.
/ap
En ymmärrä mihin sitä asianajaja olet tarvinnut. Saati sitten tämän väännön aikana suostunut seksiin ym. En vaan käsitä
Kirjoitin tänään listaa asioista, joihin haluan panostaa uudessa omassa elämässäni. Mies ei ole listalla.
Aion hakea myös keskusteluapua terapiasta. Kiitos tuesta ja ajatusten vaihdosta!
/ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nämä teidän kommentit pistää miettimään. Nyt kun pohdin, niin syy miksi edes harkitsen palaamista onnettomaan liittoon, lienee se, että haaveilen jostain mitä oli (suhteen alussa) ja mitä olisi voinut olla. Mutta kun ei ollut.
Toisekseen yksinäisyys tuntuu musertavalta, ei siitä mihinkään pääse. Ja en nyt tarkoita vaan fyysistä kontaktia, vaan sitä että on joku ihminen joka oikeasti tuntee sinut. Ei sitä ennen eroa tajunnut miten pahalta voi tuntua olla oikeasti yksin. Liitossa ja lapsiperhearjen keskellä sitä haaveili välillä "omasta ajasta", mutta eihän tässä ole siitä kyse. Oikea ja sydäntä kouriva yksinäisyys saa ihmisen toiveajattelemaan.
/ap
Hei ap,
Tässä toinen eronnut. Mietin eroa viisi vuotta. Eron hetkellä emmin samojen asioiden kanssa kuin sinä. Älä palaa yhteen. Mies pelaa pelejä että ei tarvitsisi luopua helposta elämästä jonka mahdollistat hänelle. Ero tiputtaa hänen elintasoaan. Hoidat kodin ja lapset jne jolloin hän saa elää omaa elämäänsä harrastan ja viettäen aikaa kuten tykkää. Kun hänellä on lasten huoltajuus vaikkapa vuoroviikoin, hän saa sanoa hyvästit itsekkäälle elämälle. Ajatus säikyttää miehen niin, että voi siinä vähän silittää ja sekstailla näytellen sellaista unelmamiestä jonka tahtoisit. Karmeaa, kun sanoit että hän ei hyväksy sinua sellaisena kun olet. Ilman hyväksyntää ei voi olla toimivaa parisuhdetta. Epäilen myös onko hänellä ollut muita naisia, sillä kuka mies eläisi lähes selibaatissa omasta tahdostaan, jos on mahdollisuus hyvään seksiin vaimon kanssa.Yksinäisyys. Muistan, miten pelkäsin sitä. Ensimmäinen vuosi oli musertava, myönnän sen, muutos oli niin suuri ja aukko oli iso. Missään ei voi olla ketään muuta miestä minua varten, kukaan ei tunne minua kuten hän. Sitten aloin harrastamaan omalla ajallani, liikkumaan, tapaamaan vanhoja tuttuja ja löysin uusia. Kävin tapahtumissa jotka kiinnosti, ja kohtasin samanhenkisiä ihmisiä. Elämä muuttui rikkaammaksi kuin koskaan. Tutustuin samalla itseeni uudelleen ja itsetuntoni kohosi. Kun elämästä jää jotain pois, tila täyttyy muulla kun aikaa kuluu. Voit päättää mitä se muu on. Myöhemmin päädyin uuteen parisuhteeseen, tasa-arvoiseen ja hyvään, mutta elämäni olisi hyvää ja rikasta ilman sitäkin.
Kuuntele hyviä mielipiteitä, joita olet saanut täällä. Mies ei ole voinut muuttua yhtäkkiä. Ihmiset vain eivät yleensä pohjimmiltaan muutu. Hän joka arvostaa sinua, kohtelee sinua hyvin, sataa tai paistaa parisuhteessa. Arvosta itseäsi!
Jos haluat katsoa onko mies muuttunut, seurustelkaa erillään asuen. En usko että kukaan jaksaa näytellä arjessa esim vuotta tai kahta. Ajatus omasta terapiasta on hyvä.
Eron myötä miehen elämä tulee kyllä muuttumaan. Eroilmoituksen jälkeen eli pari kuukautta hän on ollut sairaslomalla, minä olen pääasiassa hoitanut lapset ja hän on voinut terapioida, harrastaa ja "eheytyä". Ei varmaan pitäisi miettiä miestä tässä tilanteessa, mutta olen miettinyt asiaa myös lasten kannalta: jos ja kun mies pääsee jaloilleen, niin hän voi myös paremmin huolehtia lapsista. Hän on pian palaamassa töihin ja sitten varmaan vasta se eron jälkeinen arkitodellisuus iskee hänellekin. Toki toivon, että hän siitä selviää. Vaikka olen pääasiassa hoitanut arkea lasten kanssa, niin hän on aina ollut kuitenkin kiinnostunut lapsista ja suhde lapsiin on hänelle tärkeä ja sitä en ikinä yrittäisi katkeruuttani tms. vaarantaa.
Ero on niin tuore, että vielä tuntuu vaikealta miettiä tulevaisuuden parisuhteita ja mitä edes olisin hakemassa. Nyt haluaisin vain itselleni selviytyä, olla hyvä äiti ja saada itseluottamuksen takaisin. Se varmaan tapahtuu juurikin kuten sanoit: tekemällä itselleen mieluisia asioita ja olemalla aktiivinen. Nyt vielä energiat ovat menneet siihen selviytymiseen ja lapsiin.
JOS antaisin miehelle mahdollisuuden, niin pari vuotta kuulostaa todella pitkältä ajalta laittaa oma elämä holdiin ja "kattella". Etenkin kun niin monta vuotta on mennyt jo kattellessa ja yrittäessä. Eli kyllä joudun tekemään ne lopulliset päätökset paljon nopeammin - ainakin ihan itseni ja oman jaksaminen takia.
/ap
Mihin se kaksi vuotta on pitkä aika? Ihan normaali aika. Ei sinun eronneena tarvitse syöksyä uusiin tai vanhoihin suhteisiin. Se kattelu on ihan normaalia rlämää eikä mitään oman elämän laittamista holdiin
Tätä minäkin ihmettelen. Tuhansien asianajakulut???