Lue keskustelun säännöt.
Otin avioeron. Pitäisikö vielä antaa miehelle mahdollisuus?
Yksin yhdessä
27.12.2018 |
Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta ja kaksi lasta. Ongelmat pahentuivat viimeisen parin vuoden aikana. Mies alkoi sulkeutua täysin, ei osoittanut empatiaa, ohitti minut täysin ja lopulta arkinenkin kommunikaatio oli riitaista. Käytännössä mies siis saattoi vain maata tai istua kotona silmät kiinni hiljaa. Saatoin itkeä ahdistusta päiviä kotona ja mies oli täysin välinpitämätön. Mies nukkui viimeiset vuodet sohvalla vaikka kerroin tuntevani raastavaa yksinäisyyttä yksin makuuhuoneessamme. Selitys oli, että Suomesta ei löydy patjaa jossa hänen selkänsä ei tulisi kipeäksi. Seksiä oli enää noin kolmen kuukauden välein. Ilmeisesti katkeruudesta ja tunnelukoista johtuen mies ei enää edes viimeisinä vuosina halunnut tyydyttää minua sängyssä ja muistan usein itkeneeni yksin seksin jälkeen. Suhteen alussa seksi oli meillä intohimoista ja mies otti myös minut aina huomioon. Pariterapiasta huolimatta tilanne pahentui ja lopulta voimani loppuivat. Jätin avioerohakemuksen yksin pari kuukautta sitten. Mies oli shokissa erosta ja romahti täysin joutuen psykiatriselle. Olin puhunut erosta jo yli vuoden jos asiat eivät muuttuisi. Mies piti eropuheitani vain uhkailuna ja henkisenä väkivaltana. Hänessä ei kuulemma ollut vikaa, vaan kaikki korjaantuisi jos minä olisin mennyt terapiaan ja "hoitoon". Minä olin kuulemma se mielenterveysongelmainen. En väitä, että minussa ei olisi ollut myös vikaa. Hoidin töiden lisäksi lapset ja kodin lähes yksin vuosia ja olin loppuunpalanut. Mies keskittyi töihin ja harrastuksiinsa. Voin henkisesti pahoin ja heijastin sitä myös mieheeni nalkuttamalla.
Nyt olen muuttanut pois yhteisestä kodista. Eron jälkeen olemme uudelleen löytäneet keskusteluvälit, mikä tietysti on jollain tasolla välttämätöntä myös lasten takia. Tämän täyden henkisen romahduksen ja psykiatrisen avun kautta mies tuntuu oikeasti muuttuneet. Hän mm. osoittaa empatiaa, sanoo rakastuneensa minuun uudelleen, ottaa vastuuta lapsista ja kodistaan jne. Haluaa minut takaisin. Olen vastannut, että pelkään vielä liikaa ja siihen vanhaan en enää koskaan voisi palata. Tunnen että sain pelastettua itseni (ja sitä kautta lapset) viime hetkellä täydeltä henkiseltä romahdukselta. Kummankaan puolelta ei ole ollut pettämistä, mutta mieheni myönsi fantasioineensa avioliittomme aikana muista naisista. Ei siis pelkästään seksuaalisesti, vaan muutenkin. Tämä näkyi suhteessamme minun nälvimisenä ja tiuskimisena; olin hänestä tyhmä ja en ollut kiinnostunut asioista joista mieheni olisi halunnut minun olevan kiinnostunut. Mies myös myönsi pitäneensä minua itsestäänselvyytenä, mutta nyt olen kuulemma näyttänyt että en todellakaan sitä ole. Viimeisen parin viikon aikana olemme lähentyneet niin, että olemme harrastaneet seksiä useasti ja tuntuu että olemme löytäneet toisemme uudestaan sillä saralla. Silti pelottaa. Eniten pelkään, että joutuisin TAAS tuottamaan lapsille pettymyksen ja kertomaan että eroamme. Mietityttää myös ihan käytännön asiat: millaista arkemme olisi takaisin yhdessä? Olisiko mikään oikeasti muuttunut? Pitäisikö jatkaa asumuserossa vaikka yrittäisimme yhteenpaluuta? Onko muilla kokemuksia yhteenpalusta avioeron jälkeen?
Kommentit (66)
Lasten takia pitkään yritinkin. Puoli vuotta ennen lopullista avioeroa ojensin jo kerran sormuksen, pakkasin muuttokuorman ja muutin. Mies tuli perässä parin päivän päästä ja "yritettiin vielä". Nyt on kertonut, että ei ollut ottanut minua tosissaan, että oikeasti olisin jo silloin halunnut erota. Omassa mielessäni yhteenpaluu nyt ei olisi toinen mahdollisuus, vaan jo kolmas.
Avioeroa hakiessani itseni lisäksi mietin lapsia; he selkeästi kärsivät riitaisasta ja ahdistuneesta ilmapiiristä kotona. Avioero ei varmasti koskaan ole ideaali vaihtoehto lapsille, mutta mielestäni tein siinä tilanteessa myös lasten kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun.
Jonkun verran olemme päässeet avioeron hakemisen jälkeen puhumaan niistä oikeista ongelmista, mutta ei lähellekään tarpeeksi. Mies käy useamman kerran viikossa omassa terapiassaan ja työstää itseään ja tilannetta sitä kautta. Mutta aika paljon itselläni on kysymysmerkkejä, joista emme ole vielä päässeet kunnolla puhumaan.
Mies on kyllä nyt jo muuttanut omaa käytöstään konkreettisesti. Jouluaaton vietimme yhdessä koko perhe. Mies auttoi jouluvalmisteluissa, ruoanlaitossa, siivouksessa jne oma-aloitteisesti - asia mitä ei ennen ole tehnyt. Viime viikonloppuna hankki uuden sängyn, ettei hänen tarvitsisi enää nukkua sohvalla - vaikka suhteemme aikana sellaista hänelle sopivaa sänkyä ei pitänyt Suomen kamaralla olla olemassa. Minua silitti ja paijasi ja oli huolehtivainen. Itsestäni melkein tuntui, että kaikki oli liian hyvää ollakseen totta ja jäin pohtimaan kuinka kauan tätä kestäisi jos palaisimme yhteen.
Yksi iso kysymysmerkki itselleni on, että olisinko edelleenkään hänelle tarpeeksi ja rakastettava sellaisena kuin olen. Suhteemme aikana hänellä on ollut jatkuva tarve muuttaa minua / hän on ollut pettynyt minuun. Ja se on sitten näkynyt eri tavoin. Tähän ensisijaisesti kaipaisin vastausta. Lisäksi olen kaivannut suhteessamme myötätuntoa, avoimmuutta ja keskustelua. Sulkeutuneisuus on ollut myrkkyä.
/ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin seksi miehen kanssa sekoittaa pään. Hyvässä ja pahassa. En vain pysty kuvitella että saisin (ikinä?) parempaa seksiä muualta. Meillä molemmilla on pehmo fetismejä, jotka osuu hyvin yhteen ja tuntuisi todella vaikealta lähteä etsimään lähellekään mitään vastaavaa muualta. Ymmärrän, että ajan kuluessa ehkä tämä ajatus muuttuu. Mutta nyt tuntuu siltä.
/ap
Mutta alussa kuitenkin sanoit että seksiä oli harvoin ja se oli epätyydyttävää. Koitahan nyt muistaa millaista se oli viime aikoina ennen eroa eikä millaista se oli joskus aikojen alussa. Kun olet palannut takaisin, kaikki ongelmat palautuvat. Te ette ole ratkoneet niitä, jos mieskin edelleen puhuu pariterapiaan menemisestä.
Seksi oli tosiaan hyvää aikojen alussa ja nyt taas viimeiset kerrat eron jälkeen. Olet oikeassa, että seksi(kään) viimeiset vuodet ennen eroa ei enää toiminut :/
/ap
Kokeile ja lähde menemään jos ei suju. Pystyit siihen aiemminkin, eikä se sen vaikeampaa ole toisella kerralla. Mies on voinut oman hermoromahduksensa yhteydessä oikeasti tajuta että myös hänessä on vikaa ja sinua muuttamaan pyrkimällä projisoinut omia vajavaisuuksiaan.
Varmasti teillä on vielä ratkottavaa, mutta mitä sitten. Ei vuosien aikana kertynyttä kuitata illassa. Älä ajattele liikaa eteenpäin vaan katso miten asiat alkavat sujumaan. Jos olette hyvin äkkiä samassa suossa, niin lähtö on järkevämpi ratkaisu. Eipä tarvitse sitten jälkikäteen jossitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihkäs toi tosta muuttus enää vaikka antaisit mahdollisuuden. 3kk voi mennä hyvin ja sitten ootte taas samas tilanteessa.
Ei todellakaan yhteenpaluuta! Ei, ei, ei. Teidän ongelmat kuulostaa liian suurilta ja vaadittava muutos ihan mahdottomalta. Ihan tosissaan ihminen ei noin vain muutu. Käytöstä voi muuttaa, mutta persoona pysyy samana. Sisin. Käytöksen muuttaminenkin vaatii tosi ison motivaation. Jos miestä ei ole tähän asti motivoitunut eropuheet tai sun surullisuus, niin miten kauram kuvittelet miehen pysyvän "hyvänä", kun erouhka väistyy? Harkinta-ajan tsemppaa ja puoli vuotta päälle, tämä on mun arvaus. Sitten oletkin miettimässä, että voitko tehdä saman uusiksi lapsille.
Olen eronnut itse ja ex-mies on muuttunut tosi kivaksi eron jälkeen. Tullaan paljon paremmin juttuun kuin viimeisinä vuosina yhdessä. Ero oli silti oikea ratkaisu, sillä miten voisin haluta olla sellaisen miehen kanssa, joka VUOSIA katsoi, kun olin onneton, pyysin että yritettäis, yritin itse, tsemppasin, annoin kaikkeni, mies antoi olla, löi hanskat tiskiin pariterapiassa, kotona, sanoi, että yrittää, jos lupaan, ettei eroa tule... Ei kiitos. En siis itse pyörtänyt päätöstä, vaikka meilläkin mies teki sitä ja tätä ja yritti todistaa, että kyllä nyt kaikki muuttuisi. Oikeasti, hänellä oli tilaisuus, sun miehellä oli tilaisuus. Eivät käyttäneet, eivät pitäneet vaimoa arvossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suhteemme aikana hänellä on ollut jatkuva tarve muuttaa minua / hän on ollut pettynyt minuun. Ja se on sitten näkynyt eri tavoin. Tähän ensisijaisesti kaipaisin vastausta."
No eiköhän se sun hakemas vastaus tullut ihan tässä. Äijä pelaa peliä, ei tule muuttumaan! Pitää vaan nyt kiireesti saada sut takaisin ennen kuin havahdut toiveajattelustas ja että hän pääsis jatkamaan alistamista. Haloo nyt ap ihan oikeasti järki käteen! Miksi siedät p*skaa kohtelua!?
En nyt oikein saa kiinni, että mikä on se perimmäinen syy miksi haluat palata takaisin onnettomaan liittoon, jossa mies on kohdellut sinua todella välinpitämättömästi ja jättänyt vastuun perheestä yksin sinun kannettavaksi. Ilmeisesti ne fetissit, jotka jaatte. Pienenä vinkkinä, että lopulta on aika helppoa löytää seksikumppani, joka jakaa samat fetissit kuin sinä (ellei ne fetissisi ole äärimmäisen harvinaisia tyyliin yksi miljoonasta). Eli nuo fetissisi ei ole kyllä mikään hyvä syy jäädä tuon ukon kanssa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihkäs toi tosta muuttus enää vaikka antaisit mahdollisuuden. 3kk voi mennä hyvin ja sitten ootte taas samas tilanteessa.
Just näin näissä käy. Yrittäminen alkaa vituttaa nopeesti ja suhde ei oo rennossa tilassa. Voi mennä viisikin vuotta elämästä hukkaan tossa.
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein saa kiinni, että mikä on se perimmäinen syy miksi haluat palata takaisin onnettomaan liittoon, jossa mies on kohdellut sinua todella välinpitämättömästi ja jättänyt vastuun perheestä yksin sinun kannettavaksi. Ilmeisesti ne fetissit, jotka jaatte. Pienenä vinkkinä, että lopulta on aika helppoa löytää seksikumppani, joka jakaa samat fetissit kuin sinä (ellei ne fetissisi ole äärimmäisen harvinaisia tyyliin yksi miljoonasta). Eli nuo fetissisi ei ole kyllä mikään hyvä syy jäädä tuon ukon kanssa yhteen.
Ap puhuu "pehmofetisseistä" eli se tarkoittaa jotain nahkaa tai lateksia tai sellaista.. Aika tavallista kauraa, Suomessakin on nettiyhteisöjä, jotka ovat rakentuneet tuollaisten fetissien ympärille, ja lisäksi on valtava määrä ihmisiä, joilla on tuollaisia pehmofetissejä, mutta he eivät vaan erityisemmin puhu niistä ääneen niin ap ja moni muu luulee, että ne ovat harvinaisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mies samaan aikaa riitauttaa kanssasi lasten tapaamista ja elatusta koskevaa sopimusta, ja joudut juristin avulla riitelemään siitä sopimuksesta miehen kanssa viimeisillä rahoillasi, mutta yhtä aikaa mies kuitenkin lämmittelee sinua ja laittaa kanssasi joulua ja puhuu pehmeitä yhteenpaluusta ja ajaudut hänen kanssaan sänkyyn. Ap huomaatko tuossa jotain ristiriitaa? Mies paijaa hiuksiasi ja kehuu tähtisilmiäsi, mutta samalla potkaisee sinulta polven rikki.
Kyllähän nämä teidän kommentit pistää miettimään. Nyt kun pohdin, niin syy miksi edes harkitsen palaamista onnettomaan liittoon, lienee se, että haaveilen jostain mitä oli (suhteen alussa) ja mitä olisi voinut olla. Mutta kun ei ollut.
Toisekseen yksinäisyys tuntuu musertavalta, ei siitä mihinkään pääse. Ja en nyt tarkoita vaan fyysistä kontaktia, vaan sitä että on joku ihminen joka oikeasti tuntee sinut. Ei sitä ennen eroa tajunnut miten pahalta voi tuntua olla oikeasti yksin. Liitossa ja lapsiperhearjen keskellä sitä haaveili välillä "omasta ajasta", mutta eihän tässä ole siitä kyse. Oikea ja sydäntä kouriva yksinäisyys saa ihmisen toiveajattelemaan.
/ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nämä teidän kommentit pistää miettimään. Nyt kun pohdin, niin syy miksi edes harkitsen palaamista onnettomaan liittoon, lienee se, että haaveilen jostain mitä oli (suhteen alussa) ja mitä olisi voinut olla. Mutta kun ei ollut.
Toisekseen yksinäisyys tuntuu musertavalta, ei siitä mihinkään pääse. Ja en nyt tarkoita vaan fyysistä kontaktia, vaan sitä että on joku ihminen joka oikeasti tuntee sinut. Ei sitä ennen eroa tajunnut miten pahalta voi tuntua olla oikeasti yksin. Liitossa ja lapsiperhearjen keskellä sitä haaveili välillä "omasta ajasta", mutta eihän tässä ole siitä kyse. Oikea ja sydäntä kouriva yksinäisyys saa ihmisen toiveajattelemaan.
/ap
Ap olen itse eronnut, ja joskus käynyt läpi noita samoja mietteitä. Mutta kun joskus on niin, että se tosiaan on ollut vain haavekuva ja sellainen illuusio se ihana yhteinen elämä. Toive, joka ei koskaan ole toteutunutkaan. Ja siitä toiveesta on vaikea päästää irti. Lisäksi mietin tuota kun kirjoitat yksinäisyyden pelosta. Kun minusta kuulosti ekojen viestiesi perusteella, että olet ollut liitossanne hyvin pitkään hyvin yksinäinen, ja miehesi ei ole panostanut ollenkaan siihen, että tuntisi sinut (siis aidon sinut) eikä ole tarjonnut sinulle tippaakaan empatiaa. Miten voisit eronneena olla yhtään enempää yksinäinen kuin tuossa liitossa? Ja parisuhteessa yksinäisyys on sata kertaa kamalampaa kuin sinkkuna se yksinäisyys, koska sinkkuna siihen tottuu, parisuhteessa taas sitä tavallaan hierotaan märällä rätillä joka päivä vasten kasvojasi, koska toinen on siinä edessäsi, mutta ei koskaan ole sinulle läsnä.
Siis ihan oikeasti nyt AV-MOM Jätä se sika ja without any chance.
Yh2 on eurojackpot/lotto täysosuma kaikki oikein rivi ja joka miehen vaihtoehto nro1
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nämä teidän kommentit pistää miettimään. Nyt kun pohdin, niin syy miksi edes harkitsen palaamista onnettomaan liittoon, lienee se, että haaveilen jostain mitä oli (suhteen alussa) ja mitä olisi voinut olla. Mutta kun ei ollut.
Toisekseen yksinäisyys tuntuu musertavalta, ei siitä mihinkään pääse. Ja en nyt tarkoita vaan fyysistä kontaktia, vaan sitä että on joku ihminen joka oikeasti tuntee sinut. Ei sitä ennen eroa tajunnut miten pahalta voi tuntua olla oikeasti yksin. Liitossa ja lapsiperhearjen keskellä sitä haaveili välillä "omasta ajasta", mutta eihän tässä ole siitä kyse. Oikea ja sydäntä kouriva yksinäisyys saa ihmisen toiveajattelemaan.
/ap
Hei ap,
Tässä toinen eronnut. Mietin eroa viisi vuotta. Eron hetkellä emmin samojen asioiden kanssa kuin sinä. Älä palaa yhteen. Mies pelaa pelejä että ei tarvitsisi luopua helposta elämästä jonka mahdollistat hänelle. Ero tiputtaa hänen elintasoaan. Hoidat kodin ja lapset jne jolloin hän saa elää omaa elämäänsä harrastan ja viettäen aikaa kuten tykkää. Kun hänellä on lasten huoltajuus vaikkapa vuoroviikoin, hän saa sanoa hyvästit itsekkäälle elämälle. Ajatus säikyttää miehen niin, että voi siinä vähän silittää ja sekstailla näytellen sellaista unelmamiestä jonka tahtoisit. Karmeaa, kun sanoit että hän ei hyväksy sinua sellaisena kun olet. Ilman hyväksyntää ei voi olla toimivaa parisuhdetta. Epäilen myös onko hänellä ollut muita naisia, sillä kuka mies eläisi lähes selibaatissa omasta tahdostaan, jos on mahdollisuus hyvään seksiin vaimon kanssa.
Yksinäisyys. Muistan, miten pelkäsin sitä. Ensimmäinen vuosi oli musertava, myönnän sen, muutos oli niin suuri ja aukko oli iso. Missään ei voi olla ketään muuta miestä minua varten, kukaan ei tunne minua kuten hän. Sitten aloin harrastamaan omalla ajallani, liikkumaan, tapaamaan vanhoja tuttuja ja löysin uusia. Kävin tapahtumissa jotka kiinnosti, ja kohtasin samanhenkisiä ihmisiä. Elämä muuttui rikkaammaksi kuin koskaan. Tutustuin samalla itseeni uudelleen ja itsetuntoni kohosi. Kun elämästä jää jotain pois, tila täyttyy muulla kun aikaa kuluu. Voit päättää mitä se muu on. Myöhemmin päädyin uuteen parisuhteeseen, tasa-arvoiseen ja hyvään, mutta elämäni olisi hyvää ja rikasta ilman sitäkin.
Kuuntele hyviä mielipiteitä, joita olet saanut täällä. Mies ei ole voinut muuttua yhtäkkiä. Ihmiset vain eivät yleensä pohjimmiltaan muutu. Hän joka arvostaa sinua, kohtelee sinua hyvin, sataa tai paistaa parisuhteessa. Arvosta itseäsi!
Jos haluat katsoa onko mies muuttunut, seurustelkaa erillään asuen. En usko että kukaan jaksaa näytellä arjessa esim vuotta tai kahta. Ajatus omasta terapiasta on hyvä.
nro 36: Olen kirjoittanut paljon muistiinpanoja omista ajatuksistani viimeisen parin vuoden ajalta ja juurikin tuo yksinäisyys on ollut teema joka on noussut monesti esiin parisuhteessamme ja ajatuksissani. On totta, että olen ollut yksinäinen jo vuosia. Silti ero tuntuu shokilta senkin suhteen kun ne haaveet yhteiselämästä pitäisi heittää romukoppaan.
/ap
Kaikkea ei vaan voi saada. Elämän kylmä totuus.
Olethan huomannut, että 2-vaiheen erohakemusta ei tarvitse laittaa vireille heti 6 kuukauden harkinta-ajan päättymisen jälkeen, vaan sinulla on sen jälkeen vielä toiset 6 kk aikaa pohtia asiaa, ennen kuin 1-vaiheen hakemus raukeaa?
Voi hyvänen aika, et todellakaan palaa yhteen tuommoisen kanssa! Mies ei muuta halua kuin pelata pelejä kanssasi, miksi muuten riitauttaisi huoltajuusasiat ja lupailisi että asiat järjestyy jos ero perutaan. Tuommoinen ihminen ei muutu! Meno palaisi takaisin siihen mistä lähdettiin, sinä vain nyt tunnet sääliä ja sylinkaipuuta ja haaveilet siitä mitä VOISI olla. Mutta EI OLLUT, muista se! Maailmassa on ihan oikeasti ihmisiä jotka haluavat tyydyttää kumppaninsa ja nukkua tämän vieressä, turha tuollaista on yrittää kinuta semmoiselta jolta ei saa, edes pientä murua. Nyt hieman itsekunnioitusta peliin ja pää kylmänä. Pidät sen asuntosi ja pidät huoli ettei avioeroa mitätöidä. Naimisiin pääsee ilmaiseksi maistraatissa uudestaan jos joskus siltä vielä tuntuu että mies olisi kokenut ihmeparantumisen.