Lue keskustelun säännöt.
Otin avioeron. Pitäisikö vielä antaa miehelle mahdollisuus?
Yksin yhdessä
27.12.2018 |
Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta ja kaksi lasta. Ongelmat pahentuivat viimeisen parin vuoden aikana. Mies alkoi sulkeutua täysin, ei osoittanut empatiaa, ohitti minut täysin ja lopulta arkinenkin kommunikaatio oli riitaista. Käytännössä mies siis saattoi vain maata tai istua kotona silmät kiinni hiljaa. Saatoin itkeä ahdistusta päiviä kotona ja mies oli täysin välinpitämätön. Mies nukkui viimeiset vuodet sohvalla vaikka kerroin tuntevani raastavaa yksinäisyyttä yksin makuuhuoneessamme. Selitys oli, että Suomesta ei löydy patjaa jossa hänen selkänsä ei tulisi kipeäksi. Seksiä oli enää noin kolmen kuukauden välein. Ilmeisesti katkeruudesta ja tunnelukoista johtuen mies ei enää edes viimeisinä vuosina halunnut tyydyttää minua sängyssä ja muistan usein itkeneeni yksin seksin jälkeen. Suhteen alussa seksi oli meillä intohimoista ja mies otti myös minut aina huomioon. Pariterapiasta huolimatta tilanne pahentui ja lopulta voimani loppuivat. Jätin avioerohakemuksen yksin pari kuukautta sitten. Mies oli shokissa erosta ja romahti täysin joutuen psykiatriselle. Olin puhunut erosta jo yli vuoden jos asiat eivät muuttuisi. Mies piti eropuheitani vain uhkailuna ja henkisenä väkivaltana. Hänessä ei kuulemma ollut vikaa, vaan kaikki korjaantuisi jos minä olisin mennyt terapiaan ja "hoitoon". Minä olin kuulemma se mielenterveysongelmainen. En väitä, että minussa ei olisi ollut myös vikaa. Hoidin töiden lisäksi lapset ja kodin lähes yksin vuosia ja olin loppuunpalanut. Mies keskittyi töihin ja harrastuksiinsa. Voin henkisesti pahoin ja heijastin sitä myös mieheeni nalkuttamalla.
Nyt olen muuttanut pois yhteisestä kodista. Eron jälkeen olemme uudelleen löytäneet keskusteluvälit, mikä tietysti on jollain tasolla välttämätöntä myös lasten takia. Tämän täyden henkisen romahduksen ja psykiatrisen avun kautta mies tuntuu oikeasti muuttuneet. Hän mm. osoittaa empatiaa, sanoo rakastuneensa minuun uudelleen, ottaa vastuuta lapsista ja kodistaan jne. Haluaa minut takaisin. Olen vastannut, että pelkään vielä liikaa ja siihen vanhaan en enää koskaan voisi palata. Tunnen että sain pelastettua itseni (ja sitä kautta lapset) viime hetkellä täydeltä henkiseltä romahdukselta. Kummankaan puolelta ei ole ollut pettämistä, mutta mieheni myönsi fantasioineensa avioliittomme aikana muista naisista. Ei siis pelkästään seksuaalisesti, vaan muutenkin. Tämä näkyi suhteessamme minun nälvimisenä ja tiuskimisena; olin hänestä tyhmä ja en ollut kiinnostunut asioista joista mieheni olisi halunnut minun olevan kiinnostunut. Mies myös myönsi pitäneensä minua itsestäänselvyytenä, mutta nyt olen kuulemma näyttänyt että en todellakaan sitä ole. Viimeisen parin viikon aikana olemme lähentyneet niin, että olemme harrastaneet seksiä useasti ja tuntuu että olemme löytäneet toisemme uudestaan sillä saralla. Silti pelottaa. Eniten pelkään, että joutuisin TAAS tuottamaan lapsille pettymyksen ja kertomaan että eroamme. Mietityttää myös ihan käytännön asiat: millaista arkemme olisi takaisin yhdessä? Olisiko mikään oikeasti muuttunut? Pitäisikö jatkaa asumuserossa vaikka yrittäisimme yhteenpaluuta? Onko muilla kokemuksia yhteenpalusta avioeron jälkeen?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies samaan aikaa riitauttaa kanssasi lasten tapaamista ja elatusta koskevaa sopimusta, ja joudut juristin avulla riitelemään siitä sopimuksesta miehen kanssa viimeisillä rahoillasi, mutta yhtä aikaa mies kuitenkin lämmittelee sinua ja laittaa kanssasi joulua ja puhuu pehmeitä yhteenpaluusta ja ajaudut hänen kanssaan sänkyyn. Ap huomaatko tuossa jotain ristiriitaa? Mies paijaa hiuksiasi ja kehuu tähtisilmiäsi, mutta samalla potkaisee sinulta polven rikki.
Tätä minäkin ihmettelen. Tuhansien asianajakulut???
Juristin kolmensadan euron tuntipalkalla sataset ja tuhannet eurot viuhuu nopeasti jos sopimukseen pääsemisessä kestää. Mies olisi halunnut lasten virallisen osoitteen itselleen. Nyt ollaan pääsemässä sopimukseen jossa osoite tulee minulle. Muuten asian olisi joutunut viemään oikeuden päätettäväksi, koska tuosta en olisi joustanut. Kai se mieskin vihdoin tajusi, että oikeudessa ei hyvin kävisi. Ainakaan hänelle. Ja en itsekään tietenkään haluaisi oikeuteen asti lähteä tappelemaan, mutta siihenhän se olisi mennyt.
Järjellä tajuan, että eihän tässä kuviossa mitään järkeä ole. Toisena hetkenä laitetaan asianajaja asialle ja toisena silitetään ja rakastellaan. Minulla on kuitenkin edelleen tunteita miestä kohtaan vaikka ei "pitäisi" kaiken tämän jälkeen. Näin miehen aamulla lasten vaihdon yhteydessä ja ilmoitin että seksin täytyy loppua ja meidän pitää nyt olla oikeasti erossa, että saan päätäni selvitettyä.
/ap
En ymmärrä mihin sitä asianajaja olet tarvinnut. Saati sitten tämän väännön aikana suostunut seksiin ym. En vaan käsitä
Olen tarvinnut asianajajaa auttamaan minua pääsemään sopimukseen miehen kanssa lasten huollosta ja asumisesta, koska mies ei hyväksynyt ehdottamaani alkuperäistä ja mielestäni reilua sopimusta. Lastenvalvoja vain vahvistaa sen mitä vanhemmat ovat sopineet. En tiedä mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä? Oikeudesta saa tietysti myös päätöksen, mutta se on vielä kalliimpi, tuskaisempi ja pidempi prosessi. Hienoahan olisi tietysti ollut jos olisimme keskenämme päässeet sopimukseen, mutta se ei onnistunut. Lasten asioissa (sentään) olen onnistunut pitämään puoleni. Lapset ovat minulle kaikista tärkeintä.
No en minäkään ymmärrä miten olen ajautunut ja suostunut seksiin tämän kaiken jälkeen. Yksinäisyyttäni, ja läheisyydenkaipuutani varmaan. En ole arvostanut itseäni tarpeeksi ja olen edelleen henkisesti miehessä kiinni toivoen vielä että olisi joku mahdollisuus yhteiselle tulevaisuudelle. Siksi kai. Ei siinä mitään järkeä olekaan.
/ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten takia pitkään yritinkin. Puoli vuotta ennen lopullista avioeroa ojensin jo kerran sormuksen, pakkasin muuttokuorman ja muutin. Mies tuli perässä parin päivän päästä ja "yritettiin vielä". Nyt on kertonut, että ei ollut ottanut minua tosissaan, että oikeasti olisin jo silloin halunnut erota. Omassa mielessäni yhteenpaluu nyt ei olisi toinen mahdollisuus, vaan jo kolmas.
Avioeroa hakiessani itseni lisäksi mietin lapsia; he selkeästi kärsivät riitaisasta ja ahdistuneesta ilmapiiristä kotona. Avioero ei varmasti koskaan ole ideaali vaihtoehto lapsille, mutta mielestäni tein siinä tilanteessa myös lasten kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun.
Jonkun verran olemme päässeet avioeron hakemisen jälkeen puhumaan niistä oikeista ongelmista, mutta ei lähellekään tarpeeksi. Mies käy useamman kerran viikossa omassa terapiassaan ja työstää itseään ja tilannetta sitä kautta. Mutta aika paljon itselläni on kysymysmerkkejä, joista emme ole vielä päässeet kunnolla puhumaan.
Mies on kyllä nyt jo muuttanut omaa käytöstään konkreettisesti. Jouluaaton vietimme yhdessä koko perhe. Mies auttoi jouluvalmisteluissa, ruoanlaitossa, siivouksessa jne oma-aloitteisesti - asia mitä ei ennen ole tehnyt. Viime viikonloppuna hankki uuden sängyn, ettei hänen tarvitsisi enää nukkua sohvalla - vaikka suhteemme aikana sellaista hänelle sopivaa sänkyä ei pitänyt Suomen kamaralla olla olemassa. Minua silitti ja paijasi ja oli huolehtivainen. Itsestäni melkein tuntui, että kaikki oli liian hyvää ollakseen totta ja jäin pohtimaan kuinka kauan tätä kestäisi jos palaisimme yhteen.
Yksi iso kysymysmerkki itselleni on, että olisinko edelleenkään hänelle tarpeeksi ja rakastettava sellaisena kuin olen. Suhteemme aikana hänellä on ollut jatkuva tarve muuttaa minua / hän on ollut pettynyt minuun. Ja se on sitten näkynyt eri tavoin. Tähän ensisijaisesti kaipaisin vastausta. Lisäksi olen kaivannut suhteessamme myötätuntoa, avoimmuutta ja keskustelua. Sulkeutuneisuus on ollut myrkkyä.
/ap
Joo ei. Teillä molemmilla on tarve muuttaa toisianne, eikä se tule onnistumaan. Vielä juristitkin molemmilla palkattuina, mikä kertoo siitä, että tiukkaa vääntöä on ollut, ja tulee muuten jatkossakin olemaan.
Parasta mitä voitte tehdä, on ero sovussa. Vaihtoehtoina kun on riitainen ero, josta kärsivät lapset enoten, ja myös te itse. Ja toinen vaihtoehto tuon toimimatoman suhteenne tekohengittäminen, missä pilaatte kaikkien elämän. No, kulissit siinä tietysti pysyvät koossa.
Itse kuitenkin teette ratkaisunne, joten eipä tuossa ulkopuoliset voi paljoa opastaa.
Ei enää. Asia on päätetty ja käyty läpi. Empiminen olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin.
Samaa olen ihmetellyt. Kun yleensä juristien kanssa tapellaan lapsista vasta sitten, kun avioero on jo tapahtunut eikä silloin kun harkinta-aika on vasta aluillaan. Tosin jos ap:n mies on heti avioerohakemuksesta kuultuaan laittanut juristin ap:n niskaan, niin ap:n on ollut vähän pakko ottaa oma juristi. Jos näin on niin se tekee vielä oudommaksi seksin kesken tuon sopan.[/quote]
Mies ei pyynnöistäni huolimatta suostunut muuttamaan pois yhteisestä kodista ositukseen asti. En ainakaan itse olisi pystynyt asumaan miehen kanssa saman katon alla koko harkinta-aikaa. Jos olisin vain muuttanut yksin pois yhteisestä kodista ja lasten osoite säilyisi miehen luona, niin se ei näytä hyvältä oikeudessa jos sinne olisi pitänyt mennä / pitää mennä. Se näyttäisi siltä että lapset ovat jääneet isälleen. Minä olen kuitenkin oikeasti se joka lapset on arjessa hoitanut...
Eli nyt on pitänyt saada sovittua mahdollisimman pian esim tuo lasten osoiteasia, jotta voisin aloittaa uuden elämän ja myös lapset voisivat muuttaa luokseni - toki tavaten isäänsä joka toinen viikko.
Minä otin alunperin yhteyttä juristiin, kun mies ei tosiaan suostunut muuttamaan pois, eikä päästy keskenämme sopimukseen lapsista.
/ap
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänään listaa asioista, joihin haluan panostaa uudessa omassa elämässäni. Mies ei ole listalla.
Aion hakea myös keskusteluapua terapiasta. Kiitos tuesta ja ajatusten vaihdosta!
/ap
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Olet jo tehnyt sen vaikeimman eli eropäätöksen. Nyt on aika rakentaa hyvää elämää.
Samaa olen ihmetellyt. Kun yleensä juristien kanssa tapellaan lapsista vasta sitten, kun avioero on jo tapahtunut eikä silloin kun harkinta-aika on vasta aluillaan. Tosin jos ap:n mies on heti avioerohakemuksesta kuultuaan laittanut juristin ap:n niskaan, niin ap:n on ollut vähän pakko ottaa oma juristi. Jos näin on niin se tekee vielä oudommaksi seksin kesken tuon sopan.