Lue keskustelun säännöt.
Mikä täysin normaali arkinen asia on sinusta työlästä ja epämiellyttävää?
Vain yksi asia per viesti että on helppo peukuttaa. Peukku ylös = samaa mieltä Peukku alas = eri mieltä Aloitan:
Kaupassa käyminen
Meidän lähikaupassa on niin suppea valikoima että isommat ostokset on tehtävä marketissa joka on bussimatkan päässä. En omista autoa. Ensin tungen sinne täpötäyteen bussiin ja lähes aina joutuu seisomaan. Sitten yritän etsiä siellä kaupassa jotakin, joka on jälleen kerran siirretty toiseen hyllyvälikköön. Lopulta jonoon, jossa takana jonottava tuuppii kärryillä. Kortinlukija ei meinaa viidestä yrityksestä huolimatta hyväksyä maksua ja käteistä ei ole. Sen jälkeen ne sata kiloa painavat kassit mukaan ja jälleen täpötäyteen bussiin horjumaan.
Kommentit (547)
Vierailija kirjoitti:
No nyt ei enää tarvi ihmetellä miten naiset aina korostavat kuinka joutuvat raatamaan kaikki kotityöt. Jos roskien vienti tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä, tai hampaiden harjaus... olisko aika muuttaa omaa asennetta?
Tai auton tankkaus..
Voi jestas, on siinäkin raastavat hommat.
Aika monella miehellä se sohvalta nouseminen on kovin rasittavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiusten pesu. Minulla on pitkät, hennot ja kiharat hiukset jotka rasvoittuu puolessa vuorokaudessa.
Vihaan hiusten pesua, koska vaikka hius on hento, hiuksia yhteensä on paljon, kuluu kolme tuntia ennenkuin hiukset kuivuvat. Jos käytän fööniä, alkaa hiuspohja kuumottamaan ja kihelmöimään sekä rasvoittumaan. Hiukset tarvitsevat vielä hoitoaineen, joten pelkkä suihkussa käynti ei ole nopeaa eikä yksinkertaista.
Lyhyeksi leikatut hiukset taas on kasvojeni muotoon aika juuei kiitos. Pullaposket ja korkea otsa, aika kamala yhdistelmä lyhyille hiuksille.
Työtoverit ketkä utelevat lomasuunnitelmia ennen lomia ja lomakuulumisia lomien jälkeen.
Ahdistaa jo nyt ne tyhjät kysymykset. Tenttaavat missä olin, mitä teimme, söimme jne. Ja sitten kuitenkaan eivät hetken päästä edes muista mitä vastasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kynsien leikkaaminen. Ne kasvavat ihan hemmetisti kun lopetin niiden puremisen.
Lopetin puremisen 40-vuotiaana saatuani ahdistuslääkkeen.
Suo siellä, vetelä täällä...Meinasin juuri tulla kirjoittamaan saman. Itse olen jo lapsesta saakka inhonnut kynsien leikkaamista. Varsinkin varpaan kynsien. Toinen on varmaan palovaroittimien paristojen vaihto. Sen saa sitten korvissaan tuntea jos paristo pääsee loppumaan. Sillä uhalla ja turvallisuussyistä on pakko kiipeillä ja kurkottaa taas.
Paristoille voi askarrella rasian alas seinälle. Jatkojohto siististi johtokourussa varoittimesta alas.
Sukkaparien etsiminen. Oon luvannut lapsille 10 cent. /Sukkapari, jotta joskus voi tästä kotityöstä luistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuanlaitto. Inhoan yli kaiken ja nykyisin olen delegoinut miehelle joka on muutenkin parempi tässä hommassa. Minulle jää sit jälkien siivous ja tiskaus joka on inhokkilistallani toisena.
Seksi.
Onneksi voi jättää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raakojen kasvisten tai hedelmien peseminen ja kuoriminen. Argh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyykkishow kokonaisuudessaan. (paitsi pesu, koska kone tekee)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hampaiden pesu. Todellakin pesen hampaani joka aamu ja ilta, mutta ihan lapsesta asti on tehnyt mieli skipata. Jotenkin on vaan niin tylsää seistä siinä lavuaarin edessä pesemässä.
Mulla se kestää 90 sekuntia mutta jostain syystä sekin on liikaa. Ei vaan huvittais törsätä vapaa-aikaansa moiseen.
Käyttäkää aika hyödyksi ja tehkää samalla kyykkyjä. Luin tämän vinkin vuosia sitten ja olen tehnyt siitä asti joka aamu ja ilta 2 minuutin ajan kyykkyjä samalla kun pesen hampaitani (minulla on sähköhammasharja). Saa mukavasti lämpöä ja liikettä niveliin, takapuoli kiittää eikä ole tylsää enää.
Vaihtoehtoisesti voi seistä yhdellä jalalla. Tämä tapa on tehnyt hyvää tasapainolleni, mikä näin vanhemmiten (olen yli kuusikymppinen) pyrkii kaikilla vähän heikkenemään.
Ruokakassien purkaminen. Se on niin ärsyttävää puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokakassien purkaminen. Se on niin ärsyttävää puuhaa.
Myönnetään, ruoan latominen kasseihin ja kassien purkaminen tuntuu ajoittain työläältä; varsinkin, jos ostettavaa on ollut paljon. Tällaisessa tilanteessa auttaa, kun muistuttaa itseään siitä, kuinka onnekas on, kun ylipäätään kykenee hankkimaan kaiken tarvitsemansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengännauhojen sitominen. Olen normaalipainoinen enkä edes mitenkään rapakunnossa, joten miten se voikin olla niin tuskaa?! Reisiin sattuu niin että tuntuu että kuolema korjaa, henkeä ei tahdo saada ja sydän hakkaa. Joka kerta lenkille lähtiessäni mietin miten voi olla mahdollista, että kengännauhojen sitominen on sata kertaa raskaampaa kuin reilun tunnin reipas lenkki.
Mua alkoi kiinnostamaan miten sä ne kengät oikein solmit jos reisiinkin sattuu? Jossain jooga-asennossako?! Vai onko sulla joku fobia kengännauhoja kohtaan?
Mietin vaan, kun edes ollessani +30kg ylipainoinen ja viimeisilläni raskaana pahasti raskausmyrkytyksestä turvonneena, ei kengännauhojen solmiminen tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Eihän siihen mene kuin pieni hetki, ellei jotain maihareita laita mutta tuskin lenkkikenkäsi kovinkaan korkeavartiset ovat.
Kumartumalla. Ongelma on varmaan siinä, että en ole koskaan oikein taipunut sellaiseen asentoon, jos kumarrun jalat suorina niin sormenpäiden ja lattian väliin jää reilusti yli 20cm. Ennen solmin kengännauhat polvillani, mutta nykyään se sattuu liikaa polviin. Tarvitsisin jakkaran jolla istua tai jolle nostaa jalan, mutta eteiseni on niin ahdas, ettei sinne mahdu mitään ylimääräistä. Toki tuo kuvaukseni oli kärjistetysti kirjoitettu, mutta pohjimmiltaan ihan totta.
Mua ainakin alkaa pyörryttää tai tulee semmoinen raskas olo niinkuin portaita noustessa kun olen pää alaspäin. Normaalipainoinen, alle 30v, lenkillä käyn päivittäin. Helposti tulee aurallinen migreenikin jos olen pää alaspäin esim hiuksia pestessä.
Hoitoaineen vaikutukseen tarvittavan ajan odottelu.. siis vaikka se olisi vain 2 min. Mitään 10min tehoaineita en edes käytä.
Tietokoneen käynnistymisen odottaminen ja se että pääsee vihdoin kirjoittamaan salasanan.. ei tarvi olla hidas käynnistymään. En tiedä mitä tekisin sen ajan, vaikka siinä kestäisi 20sek. Varsinkin jotain velvollisuuksia hoitaessa masentaa se odottelu, jos pitää kirjoittaa työhakemus/essee, skannata papereita tai lähettää tiedostoja tai mennä nettipankkiin.
Just tänään kirosin tätä elämän vääryyttä. Herätys 4.30. mies ja kissa jäivät koisimaan ja minä "reippaana" lähdin töihin neljän tunnin yöunien jälkeen.