Mikä täysin normaali arkinen asia on sinusta työlästä ja epämiellyttävää?
Vain yksi asia per viesti että on helppo peukuttaa. Peukku ylös = samaa mieltä Peukku alas = eri mieltä Aloitan:
Kaupassa käyminen
Meidän lähikaupassa on niin suppea valikoima että isommat ostokset on tehtävä marketissa joka on bussimatkan päässä. En omista autoa. Ensin tungen sinne täpötäyteen bussiin ja lähes aina joutuu seisomaan. Sitten yritän etsiä siellä kaupassa jotakin, joka on jälleen kerran siirretty toiseen hyllyvälikköön. Lopulta jonoon, jossa takana jonottava tuuppii kärryillä. Kortinlukija ei meinaa viidestä yrityksestä huolimatta hyväksyä maksua ja käteistä ei ole. Sen jälkeen ne sata kiloa painavat kassit mukaan ja jälleen täpötäyteen bussiin horjumaan.
Kommentit (547)
Kengännauhojen sitominen. Olen normaalipainoinen enkä edes mitenkään rapakunnossa, joten miten se voikin olla niin tuskaa?! Reisiin sattuu niin että tuntuu että kuolema korjaa, henkeä ei tahdo saada ja sydän hakkaa. Joka kerta lenkille lähtiessäni mietin miten voi olla mahdollista, että kengännauhojen sitominen on sata kertaa raskaampaa kuin reilun tunnin reipas lenkki.
Pukeminen. Kotona hillun melkein alasti. Sitten kun pitäisi jonnekkin mennä niin ottaa vaan ne ensimmäisenä käteen sattuvat, sopivat ne esteettisesti yhteen tai ei.
Ei nyt varsinaisesti epämiellyttävää, mutta varsinkin näin talviaikaan työlästä: lapsen päiväkotiin vienti/hakeminen. Siis nimenomaan se itse vieminen/hakeminen.
Pyykin pesu, jotenkin kypsyttää koko touhu kun pesee ison poppooon vaatteet.
Mitä tänään syötäisiin.
Helv* kun ruokalistan suunnittelu on niin rasittavaa + allergioiden takia tolle ei sitä ja tää ei syö tätä.
Ja ihan joka päivä.
Ruuanlaitto itsessään on ihan kivaa ja tänään voidaan syödä eilisen tähteitä/jatkojalostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kengännauhojen sitominen. Olen normaalipainoinen enkä edes mitenkään rapakunnossa, joten miten se voikin olla niin tuskaa?! Reisiin sattuu niin että tuntuu että kuolema korjaa, henkeä ei tahdo saada ja sydän hakkaa. Joka kerta lenkille lähtiessäni mietin miten voi olla mahdollista, että kengännauhojen sitominen on sata kertaa raskaampaa kuin reilun tunnin reipas lenkki.
Mua alkoi kiinnostamaan miten sä ne kengät oikein solmit jos reisiinkin sattuu? Jossain jooga-asennossako?! Vai onko sulla joku fobia kengännauhoja kohtaan?
Mietin vaan, kun edes ollessani +30kg ylipainoinen ja viimeisilläni raskaana pahasti raskausmyrkytyksestä turvonneena, ei kengännauhojen solmiminen tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Eihän siihen mene kuin pieni hetki, ellei jotain maihareita laita mutta tuskin lenkkikenkäsi kovinkaan korkeavartiset ovat.
Luistinten sitominen on työlästyttävän tuskallista. Tiskien tiskaus käsin. Pyykin ripustaminen. Kaikki siivoaminen. Kirjojen vieminen kirjastoonm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengännauhojen sitominen. Olen normaalipainoinen enkä edes mitenkään rapakunnossa, joten miten se voikin olla niin tuskaa?! Reisiin sattuu niin että tuntuu että kuolema korjaa, henkeä ei tahdo saada ja sydän hakkaa. Joka kerta lenkille lähtiessäni mietin miten voi olla mahdollista, että kengännauhojen sitominen on sata kertaa raskaampaa kuin reilun tunnin reipas lenkki.
Mua alkoi kiinnostamaan miten sä ne kengät oikein solmit jos reisiinkin sattuu? Jossain jooga-asennossako?! Vai onko sulla joku fobia kengännauhoja kohtaan?
Mietin vaan, kun edes ollessani +30kg ylipainoinen ja viimeisilläni raskaana pahasti raskausmyrkytyksestä turvonneena, ei kengännauhojen solmiminen tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Eihän siihen mene kuin pieni hetki, ellei jotain maihareita laita mutta tuskin lenkkikenkäsi kovinkaan korkeavartiset ovat.
Kumartumalla. Ongelma on varmaan siinä, että en ole koskaan oikein taipunut sellaiseen asentoon, jos kumarrun jalat suorina niin sormenpäiden ja lattian väliin jää reilusti yli 20cm. Ennen solmin kengännauhat polvillani, mutta nykyään se sattuu liikaa polviin. Tarvitsisin jakkaran jolla istua tai jolle nostaa jalan, mutta eteiseni on niin ahdas, ettei sinne mahdu mitään ylimääräistä. Toki tuo kuvaukseni oli kärjistetysti kirjoitettu, mutta pohjimmiltaan ihan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengännauhojen sitominen. Olen normaalipainoinen enkä edes mitenkään rapakunnossa, joten miten se voikin olla niin tuskaa?! Reisiin sattuu niin että tuntuu että kuolema korjaa, henkeä ei tahdo saada ja sydän hakkaa. Joka kerta lenkille lähtiessäni mietin miten voi olla mahdollista, että kengännauhojen sitominen on sata kertaa raskaampaa kuin reilun tunnin reipas lenkki.
Mua alkoi kiinnostamaan miten sä ne kengät oikein solmit jos reisiinkin sattuu? Jossain jooga-asennossako?! Vai onko sulla joku fobia kengännauhoja kohtaan?
Mietin vaan, kun edes ollessani +30kg ylipainoinen ja viimeisilläni raskaana pahasti raskausmyrkytyksestä turvonneena, ei kengännauhojen solmiminen tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Eihän siihen mene kuin pieni hetki, ellei jotain maihareita laita mutta tuskin lenkkikenkäsi kovinkaan korkeavartiset ovat.
Kumartumalla. Ongelma on varmaan siinä, että en ole koskaan oikein taipunut sellaiseen asentoon, jos kumarrun jalat suorina niin sormenpäiden ja lattian väliin jää reilusti yli 20cm. Ennen solmin kengännauhat polvillani, mutta nykyään se sattuu liikaa polviin. Tarvitsisin jakkaran jolla istua tai jolle nostaa jalan, mutta eteiseni on niin ahdas, ettei sinne mahdu mitään ylimääräistä. Toki tuo kuvaukseni oli kärjistetysti kirjoitettu, mutta pohjimmiltaan ihan totta.
Tuoli eteiseen!
Vihaan tiskikaapin tyhjentämistä. Kaikki pyykinpesuun liittyvät toimenpiteet on ihan jees, paitsi pyykin laittaminen kaappeihin on suolesta.
Joulukuusen sähkökynttilöiden laitto joka vuosi !!!
(...ja varsinkin se niiden takaisin sinne laatikkoonsa taas pakkaaminen sitten loppiaisen jälkeen! aarghh!!)
Tekisivät edes sellaisia malleja, joissa se sähköjohto on suorana, eikä sellaiseksi 'ympyrämalliseksi' tehty...
Talviaamuisin herääminen kun jo aamulla on hämärää ja synkkää.
Lenkille lähteminen. Ei siis itse lenkkeily vaan se kaikki hiton pukeminen uuvuttaa. Etenkin näin talvella kun pitää laittaa enempi vaatetta. Ulkoiluhousut ja niiden alle kerrastonhousut, takki, pipo, kaulahuivi, hanskat, takin alle kerrastonpaita, kengät. Ja kun asutaan maalla niin otsalamppukin tunkea pipon päälle ja heijastinliivi päälle myös. Niin ja koiralle valjaat. Tuntuu että oon ihan väsyny sen jälkeen ku oon saanu itteni ja koiran lähtövalmiiksi. Ei vaan jaksa!
Viesteihin vastailu ja aikataulujen sovittelu toisten kanssa.
Hampaiden pesu. Todellakin pesen hampaani joka aamu ja ilta, mutta ihan lapsesta asti on tehnyt mieli skipata. Jotenkin on vaan niin tylsää seistä siinä lavuaarin edessä pesemässä.
Vierailija kirjoitti:
Hampaiden pesu. Todellakin pesen hampaani joka aamu ja ilta, mutta ihan lapsesta asti on tehnyt mieli skipata. Jotenkin on vaan niin tylsää seistä siinä lavuaarin edessä pesemässä.
Mulla se kestää 90 sekuntia mutta jostain syystä sekin on liikaa. Ei vaan huvittais törsätä vapaa-aikaansa moiseen.
Ruokakauppaan lähteminen kotoa. Kauppareissulla sinänsä on ihan mukavaa, mutta ulos ihmisten ilmoille lähteminen on ärsyttävää jostain syystä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Pyykin ripustaminen ja se, että pyykkiteline on aina olohuoneessa kun se ei muuallekaan mahdu.
Vaatteiden osto, vaikka olis tarpeen. Enkä kyllä ostakaan muuta kuin jos on tarve.
Herääminen aamuisin! Varsinkin herätyskelloon.