Äiti antoi minulle ja siskolle joululahjaksi 250 euroa molemmille

Vierailija kirjoitti:

Musta tää on täysin verrattavissa siihen että jos mä ostan vaikka konvehtirasian lahjaksi kaverille, niin en osta neljää konvehtirasiaa nelihenkiselle perheelle. Lahja on lahja, ei sitä anneta pääluvun mukaan ja on aika itsekästä ajatella että jos on itse mennyt tekemään lapsia, muiden kuuluu kompensoida tätä omaa valintaa. Ehkä tässä sekoittaa se, että yhteiskunta kyllä kompensoi perheellisille asioita, mutta ei se vaade yksityishenkilöitä koske.

Vain palstalla: lapsenlapsia verrataan 3,90 konvehtirasian saavan kaverin perheeseen, joille jätetään anastäytteiset konvehdit... 

Meillä isovanhemmat noudattaa sellaista systeemiä, että lapset (siis me) saavat omat (keskenään samantasoiset) joululahjat (yleensä rahaa) ja perheiden muut jäsenet (3/4 lapsista perheellisiä) sitten omat (keskenään samantasoiset) lahjat.  Mielestäni reilu systeemi. Viisikymppinen vanhapiikasisko rahoittaa sillä jälleen yhden oopperareissunsa la Scalaan ja muut  rahoittavat perhe-elämäänsä tai ostavat viinaa tai mitä nyt sitten keksivätkään saman kokoisella summalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tää on täysin verrattavissa siihen että jos mä ostan vaikka konvehtirasian lahjaksi kaverille, niin en osta neljää konvehtirasiaa nelihenkiselle perheelle. Lahja on lahja, ei sitä anneta pääluvun mukaan ja on aika itsekästä ajatella että jos on itse mennyt tekemään lapsia, muiden kuuluu kompensoida tätä omaa valintaa. Ehkä tässä sekoittaa se, että yhteiskunta kyllä kompensoi perheellisille asioita, mutta ei se vaade yksityishenkilöitä koske.

Vain palstalla: lapsenlapsia verrataan 3,90 konvehtirasian saavan kaverin perheeseen, joille jätetään anastäytteiset konvehdit... 

Meillä isovanhemmat noudattaa sellaista systeemiä, että lapset (siis me) saavat omat (keskenään samantasoiset) joululahjat (yleensä rahaa) ja perheiden muut jäsenet (3/4 lapsista perheellisiä) sitten omat (keskenään samantasoiset) lahjat.  Mielestäni reilu systeemi. Viisikymppinen vanhapiikasisko rahoittaa sillä jälleen yhden oopperareissunsa la Scalaan ja muut  rahoittavat perhe-elämäänsä tai ostavat viinaa tai mitä nyt sitten keksivätkään saman kokoisella summalla.

Ei lahjan antajan tarvitse ottaa huomioon perhetilanteita ja laskea jotain suhdelukuja sille mitä kenellekin kuuluu. Ei edes silloin kun kyse on lapsenlapsista. Hän saa antaa ihan mitä haluaa, ja tässä tapauksessa saman suuruinen lahja kummallekin lapselle on ihan hyvin ja oikeudenmukaisesti ajateltu.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Melko avokätinenäiti sinulla. Sitäkö tulit kehumaan? Minä sain suklaarasian perheeni kanssa jaettavaksi.

Minä sain äitini kuoleman. 30 vuotiaana menetin 53 vuotiaan äitini.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi rahat, äitisi päätös. Minun mielestäni hän teki fiksun päätöksen. Perheettömän sisaruksen elämä on kalliimpaa, koska hänen on maksettava yksin asumiskulut ym. Perheellinen ihminen totta kai käyttää rahan koko perheensä hyväksi.

Jos perheellinen ihminen saa rahaa lahjaksi, sitä ei ole mikään pakko käyttää perheen hyväksi. Äiti voi vaikka ostaa suklaata itselleen koko rahalla jos huvittaa.

Muistihan ap rutista myös siskolle ja äidille?

Minä ymmärrän ap sinua erittäin hyvin. Meillä on monesti käynyt juuri noin, tosin vielä sillä erotuksella, että minun summani on ollut tarkoitus jakaa kokonaan lasteni kesken enkä ole itse saanut mitään. Hienoa, että isovanhemmilla on mistä antaa, ja vielä antavatkin omastaan, mutta kieltämättä vähän pahalta tuntuu, jos parempituloinen sisarus saa ison summan rahaa käytettäväksi itseensä, ja itse ei saa yhtään mitään. Minusta tuon 500 euron summan olisi voinut käyttää niin, että molemmat siskot olisivat saaneet 150 euroa lahjaksi. Jokaiselle lapsenlapselle mummo olisi voinut antaa sitten omat lahjat, vaikka 50 euroa jokaiselle. Tai vaihtoehtoisesti niin, että kumpikaan siskoista ei olisi saanut mitään, koska ovat jo aikuisia. lapsenlapsille olisi sitten voinut antaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap sinua erittäin hyvin. Meillä on monesti käynyt juuri noin, tosin vielä sillä erotuksella, että minun summani on ollut tarkoitus jakaa kokonaan lasteni kesken enkä ole itse saanut mitään. Hienoa, että isovanhemmilla on mistä antaa, ja vielä antavatkin omastaan, mutta kieltämättä vähän pahalta tuntuu, jos parempituloinen sisarus saa ison summan rahaa käytettäväksi itseensä, ja itse ei saa yhtään mitään. Minusta tuon 500 euron summan olisi voinut käyttää niin, että molemmat siskot olisivat saaneet 150 euroa lahjaksi. Jokaiselle lapsenlapselle mummo olisi voinut antaa sitten omat lahjat, vaikka 50 euroa jokaiselle. Tai vaihtoehtoisesti niin, että kumpikaan siskoista ei olisi saanut mitään, koska ovat jo aikuisia. lapsenlapsille olisi sitten voinut antaa enemmän.

Vastaavasti musta tuntuu välillä aika pahalta että mun sisko saa saman suuruisia lahjoja kuin minä saan. Mä elän yksin ja maksan kaiken yksin, siskolla on mies jonka kanssa jakaa kulunsa. Heillä on omistusasunto, johon mulla ei tule koskaan olemaan yksineläjänä Helsingissä varaa. Lisäksi he voivat matkustella, sisustaa ja käydä ulkona syömässä. Tämä kaikki vain siksi, että taloudessa on kahdet tulot. Onko se silti vanhempiemme ongelma, että mun elämä on mennyt näin ja siskon toisin? Ei todellakaan ole. Pitäisikö mun saada enemmän kuin siskon, koska olen selkeästi köyhempi ja kaikki tuloni menevät ihan vain selviytymiseen? Ei todellakaan pitäisi. Jos sisko ja miehensä saavat lapsia, tilanne ei muutu siitä miksikään. Vanhemmat varmaan haluavat ostaa lapselle jotain joskus, mutta omille lapsilleen, eli minulle ja siskolle, he antavat saman suuruiset lahjat, ja niistä ollaan kiitollisia, eikä valiteta.

Onko teiltä täysin hukassa lahjan merkitys? Lahjan antaja antaa haluamansa lahjan haluamalleen henkilölle omien periaatteidensa mukaan. Lahjan saaja kiittää eikä kitise.

Jos joulua vietetään yhdessä ja tapana on ostaa kaikille lahjoja, silloinhan tuo ap:n kertoma ajattelutapa herättäisi kyllä siinä tilanteessa hämmennystä. Toinen sisaruksista saisi lahjaksi jotain pientä ja toinen jotain kallista.

Onneksi lastenlapsille ei jää mitään kiitollisuuden velkaa. Ei mikään pakota heitä muistamaan isovanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tää on täysin verrattavissa siihen että jos mä ostan vaikka konvehtirasian lahjaksi kaverille, niin en osta neljää konvehtirasiaa nelihenkiselle perheelle. Lahja on lahja, ei sitä anneta pääluvun mukaan ja on aika itsekästä ajatella että jos on itse mennyt tekemään lapsia, muiden kuuluu kompensoida tätä omaa valintaa. Ehkä tässä sekoittaa se, että yhteiskunta kyllä kompensoi perheellisille asioita, mutta ei se vaade yksityishenkilöitä koske.

Vain palstalla: lapsenlapsia verrataan 3,90 konvehtirasian saavan kaverin perheeseen, joille jätetään anastäytteiset konvehdit... 

Meillä isovanhemmat noudattaa sellaista systeemiä, että lapset (siis me) saavat omat (keskenään samantasoiset) joululahjat (yleensä rahaa) ja perheiden muut jäsenet (3/4 lapsista perheellisiä) sitten omat (keskenään samantasoiset) lahjat.  Mielestäni reilu systeemi. Viisikymppinen vanhapiikasisko rahoittaa sillä jälleen yhden oopperareissunsa la Scalaan ja muut  rahoittavat perhe-elämäänsä tai ostavat viinaa tai mitä nyt sitten keksivätkään saman kokoisella summalla.

Ei lahjan antajan tarvitse ottaa huomioon perhetilanteita ja laskea jotain suhdelukuja sille mitä kenellekin kuuluu. Ei edes silloin kun kyse on lapsenlapsista. Hän saa antaa ihan mitä haluaa, ja tässä tapauksessa saman suuruinen lahja kummallekin lapselle on ihan hyvin ja oikeudenmukaisesti ajateltu.

Jos se olisi ollut samansuuruinen, vaan oli 5 kertaa pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Onko teiltä täysin hukassa lahjan merkitys? Lahjan antaja antaa haluamansa lahjan haluamalleen henkilölle omien periaatteidensa mukaan. Lahjan saaja kiittää eikä kitise.

Käännetään asia toisinpäin: Jos sinulla on vaikka kaksi teini-ikäistä lasta, ostatko toiselle joululahjaksi tosiaan viisinkertaisella summalla lahjoja toiseen verrattuna ja sanot, että lahjan saaja kiittää eikä kitise.

Vierailija kirjoitti:

Jos joulua vietetään yhdessä ja tapana on ostaa kaikille lahjoja, silloinhan tuo ap:n kertoma ajattelutapa herättäisi kyllä siinä tilanteessa hämmennystä. Toinen sisaruksista saisi lahjaksi jotain pientä ja toinen jotain kallista.

Sisarukset saa saman arvoiset lahjat, lastenlapset ei mitään mummilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä summia saatte lahjaksi!!!

Me miehen kanssa saimme vanhemmiltamme 50 euron lahjakortin ja sekin tuntui liialta, kun olemme aikuisia ja tulemme toimeen omillamme.

Huh huh, monta sataa aikuisille lapsille. En ymmärrä ihmisiä.

Vanhemmiltani

Mitä et ymmärrä? Mun pojat ovat juuri muuttaneet omilleen. Opiskelevat. Tottakai annan heille rahaa niin paljon kuin pystyn. Nyt he nimenomaan sitä tarvitsevat. Lahja on lahja. Ei se ole mikään toimeentulotuki. Pojat saavat tarpeeksi muutenkin että eivät joudu mieron tielle jos en anna heille rahaa mutta se mun antama raha esimerkiksi avustaa siinä että ei tarvitse koko ajan miettiä että ostaako tonnikalaa vai makaronia vaan voi joskus jopa tehdä jotain kivaa. 

Aika moni vanhempi henkilö on aikanaan jakanut kaiken omistamansa lastensa kanssa ilman sen suurempaa kehotusta siihen. ehkä siksi juuri ap:n äitikin on maininnut ap:lle että jakaa rahan muun perheen kesken. Ehkä hän kuvitteli mielessään että ap tekisi näin muutenkin. Ennen äidit eivät käyttäneet rahaa itseensä vaan parhaansa mukaan yrittivät jakaa sitä lasten hyvään. Myönnän että vaikken itse ole kovin vanha niin jos jostain tulee enemmän rahaa niin mietin miten saisin sillä jotakin kivaa lapsilleni. En juurikaan tunne tarvitsevani itse mitään.

Tältä kaikelta olisi vältytty, jos mummo olisi antanut molemmille lapsilleen 250 euroa joulurahaa. Molemmat olisivat saaneet itse päättää, mihin rahansa käyttävät. Todennäköisesti perheellinen olisi joka tapauksessa sijoittanut rahat perheeseensä, jouluruokiin tai lasten lahjoihin, eikä olisi ostanut itselleen mitään, mutta molemmista olisi tuntunut, että saavat itse päättää lahjarahojensa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tää on täysin verrattavissa siihen että jos mä ostan vaikka konvehtirasian lahjaksi kaverille, niin en osta neljää konvehtirasiaa nelihenkiselle perheelle. Lahja on lahja, ei sitä anneta pääluvun mukaan ja on aika itsekästä ajatella että jos on itse mennyt tekemään lapsia, muiden kuuluu kompensoida tätä omaa valintaa. Ehkä tässä sekoittaa se, että yhteiskunta kyllä kompensoi perheellisille asioita, mutta ei se vaade yksityishenkilöitä koske.

Vain palstalla: lapsenlapsia verrataan 3,90 konvehtirasian saavan kaverin perheeseen, joille jätetään anastäytteiset konvehdit... 

Meillä isovanhemmat noudattaa sellaista systeemiä, että lapset (siis me) saavat omat (keskenään samantasoiset) joululahjat (yleensä rahaa) ja perheiden muut jäsenet (3/4 lapsista perheellisiä) sitten omat (keskenään samantasoiset) lahjat.  Mielestäni reilu systeemi. Viisikymppinen vanhapiikasisko rahoittaa sillä jälleen yhden oopperareissunsa la Scalaan ja muut  rahoittavat perhe-elämäänsä tai ostavat viinaa tai mitä nyt sitten keksivätkään saman kokoisella summalla.

Ei lahjan antajan tarvitse ottaa huomioon perhetilanteita ja laskea jotain suhdelukuja sille mitä kenellekin kuuluu. Ei edes silloin kun kyse on lapsenlapsista. Hän saa antaa ihan mitä haluaa, ja tässä tapauksessa saman suuruinen lahja kummallekin lapselle on ihan hyvin ja oikeudenmukaisesti ajateltu.

Jos se olisi ollut samansuuruinen, vaan oli 5 kertaa pienempi.

Koska ihminen jolla on puoliso ja kaksi lasta on yhtäkkiä viisi ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvätuloinen joten en saanut mitään, alaikäinen pieni lapseni sai vanhemmiltani jotain pientä mutta kivaa muistamista.

Köyhä siskoni osin teini/osin aikuisine köyhine lapsineen (5kpl, onneksi eivät ole vielä lisää silmukoituneet) saa aina isot rahalahjat vanhemmiltani jouluna ja juhannuksena. Muuten on ok koska en ole avustuksen tarpeessa ja olen sen myös vanhemmilleni kertonut mutta siskoni on niiin kiitämätön ja näkevät lastensa kanssa vanhempani vaan isona paksuna lompakkona.

Itse auttelen vanhempiani paljon mutta siskoni hoidattunut lapsensa heillä plus nyhtänyt rahaa vuosikausia, esim. nykyään kun lapset isoja ottavat rahaa myös esim. jos joku lapsista tekee isovanhemmille kodin raskaita askareita tai kyyditsee jonnekkin. Uskomaton tapaus.

Sanomattakin selvää, että siskoni perhe ja nyt osin aikuiset lapsensa käyttävät myös surutta jos mitäkin tukirahaa ahkerasti. Ja välillä kaikki masentuneita ja vanhempani huolesta soikeita.

No toi on sun versios.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teiltä täysin hukassa lahjan merkitys? Lahjan antaja antaa haluamansa lahjan haluamalleen henkilölle omien periaatteidensa mukaan. Lahjan saaja kiittää eikä kitise.

Käännetään asia toisinpäin: Jos sinulla on vaikka kaksi teini-ikäistä lasta, ostatko toiselle joululahjaksi tosiaan viisinkertaisella summalla lahjoja toiseen verrattuna ja sanot, että lahjan saaja kiittää eikä kitise.

Aikuisten kanssa ei välttämättä tarvitse noudattaa samanlaista tasapuolisuutta kuin samassa taloudessa asuvien teinien kanssa. Ap:n äiti tosin antoi molemmille lapsilleen saman summan, joten sikäli mitään epätasapuolisuutta ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lastenlapsille ei jää mitään kiitollisuuden velkaa. Ei mikään pakota heitä muistamaan isovanhempaa.

Antoihan tuossa isovanhempi heille. Olisiko hänen pitänyt vaan sitten etukäteen antaa kaikille omat viidenkympin setelit? On aika normaalia että vanhemmat sanovat omille vanhemmilleen että älkää antako meille aikuisille mitään et antakaa lapsille sen sijaan. tuo on ollut ihan normaalia. Suomessa vaan on tuo lahjonta riistäytynyt viime vuosikymmenen aikana käsistä ja oletetaan että on joku koodisto jolla kenenkin pitäisi antaa lahjoja muille. Kenenkään ei ole pakko lahjoa ketään.

Mitä AP lapsineen antoi äidilleen lahjaksi? Antoivatko kaikki erilliset lahjat vai yhden yhdessä vaiko eivät mitään????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tää on täysin verrattavissa siihen että jos mä ostan vaikka konvehtirasian lahjaksi kaverille, niin en osta neljää konvehtirasiaa nelihenkiselle perheelle. Lahja on lahja, ei sitä anneta pääluvun mukaan ja on aika itsekästä ajatella että jos on itse mennyt tekemään lapsia, muiden kuuluu kompensoida tätä omaa valintaa. Ehkä tässä sekoittaa se, että yhteiskunta kyllä kompensoi perheellisille asioita, mutta ei se vaade yksityishenkilöitä koske.

Vain palstalla: lapsenlapsia verrataan 3,90 konvehtirasian saavan kaverin perheeseen, joille jätetään anastäytteiset konvehdit... 

Meillä isovanhemmat noudattaa sellaista systeemiä, että lapset (siis me) saavat omat (keskenään samantasoiset) joululahjat (yleensä rahaa) ja perheiden muut jäsenet (3/4 lapsista perheellisiä) sitten omat (keskenään samantasoiset) lahjat.  Mielestäni reilu systeemi. Viisikymppinen vanhapiikasisko rahoittaa sillä jälleen yhden oopperareissunsa la Scalaan ja muut  rahoittavat perhe-elämäänsä tai ostavat viinaa tai mitä nyt sitten keksivätkään saman kokoisella summalla.

Ei lahjan antajan tarvitse ottaa huomioon perhetilanteita ja laskea jotain suhdelukuja sille mitä kenellekin kuuluu. Ei edes silloin kun kyse on lapsenlapsista. Hän saa antaa ihan mitä haluaa, ja tässä tapauksessa saman suuruinen lahja kummallekin lapselle on ihan hyvin ja oikeudenmukaisesti ajateltu.

Jos se olisi ollut samansuuruinen, vaan oli 5 kertaa pienempi.

Koska ihminen jolla on puoliso ja kaksi lasta on yhtäkkiä viisi ihmistä?

Aloituksessa oli: minä, mies ja kolme lasta.