Onko teini-ikäisten seurustelu vähentynyt rajusti?

Kyllä se selvästi on vähentynyt. Tyttäreni 16-v ei ole koskaan seurustellut, eikä kukaan hänen kavereistakaan. SErkkutytöllää on nyt 18-v ensimmäinen poikaystävä. Minun nuoruudessani 80-luvulla sekä minä, että kaikki kaverini alkoivat seurustella ensimmäisen kerran 14-15-vuotiaana. Tosin se oli hyvin viatonta, käveltiin käsikädessä, juteltiin välitunnilla, viikonloppuna käytiin elokuvissa ja joskus discossa, suutelu oli hurjinta mitä tehtiin. En nyt sitten osaa sanoa kumpi on parempi. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Kyllä nykynuoret on paljon fiksumpia kuin omana aikanani, monet panostavat tosissaan kouluun, on kivoja harrastuksia, ovat kohteliaita, eivät juo ja tupakoi siinä määrin kuin ennen. On tietysti jossain menty huonompaankin suuntaan, tuntuu, että nykyään aikuistutaan paljon myöhemmin, monet kolmekymppiset elävät vielä kuin nuoret ja lapset tehdään lähellä neljääkymppiä, jos tehdään ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Teinejä ei enää kiinnosta mikään seurustelu koska älypuhelimet.

Eikä aikuisia kielioppi.

Tämän päivän nuoriso on hyvin konservatiivinen ja tietoinen vapaasta seurustelusta ja seksistä, ja myös niistä vaaroista, kun tietoa on saatavilla ja sitä on helppo löytää, toisin kuin edellisillä sukupolvilla.

Ja arvomaailma on toinen ja arkipäivää tietoisuus sukupuolitaudeista, pe dofiileistä, raisk auksista, väkivallasta jne. ja niiden vaaroista ja toimivat sen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin ysiluokkalaiseni kanssa ja hän sanoi että tuntuisi tosi oudolta jos joku kaveri seurustelisi, hänen tietääkseen kukaan hänen luokaltaan ei seurustele, eikä tiedä rinnakkaisluokiltakaan kenenkään seurustelevan.

Se seurustelu ei välttämättä näy koulussa millään tavoin.

Ennen ne seurustelukumppanit oli samasta koulusta tai edes paikkakunnalta. Nykyisin voidaan olla tiiviissä yhteydessä somen välityksellä kaukaakin. Seurustelu tapahtuu somessa.

Onko se seurustelua jos ei nähdä livenä?

Kyllä se yläasteikäiselle voi olla. Yrittäkää nyt ymmärtää, ettei yläasteikäiset ole aikuisia eikä heidän seurustelunsakaan tarvitse olla aikuismaista.

Kuka nyt aikuismaisesta puhuukaan mutta itse en laskisi seurusteluksi jos ei ole ikinä nähnyt toista eikä pitänyt edes kädestä.

Sinun laskemisesi ei liity asiaan mitenkään. Moni muu laskee. Yritä nyt tajuta, että meitä ihmisiä on erilaisia. Sinä et ole yläasteikäinen. Kaukoseurustelu on sen ikäiselle ihan normaalia seurustelua.

Myös teinien abortit ovat viimeisen 10 vuoden aikana laskeneet rajusti, toisin kuin ikäluokassa 25-34v. joita ei tunnu pysäyttävän mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi on eriasia kuin seurustelu. Panemaan kyllä pääsee helposti ja nopeasti. Helpompi päästä sekstailemaan kuin parisuhteeseen.

Ei teinejä seksi kiinnosta, kun sitä tulee joka tuutista, eikä siinä ole mitään salattavaa.

Ja missä ne edes harrastaisi seksiä, kun ovat kotona omassa huoneessaan ja vanhempien silmien alla.

Ja tämän päivän nuoriso on kaikin puolin niin nuhteetonta, kuin koskaan aikaisemmin, eikä kukaan tiedä miksi.

Mitä ihmettä oikein sössötät? Kyllä syy tiedetään ihan tarkasti. On tiedetty aina. Siitä on uutisoitu usein. Lasten ja vanhempien suhteet ovat lähentyneet vuosi vuodelta ainakin viimeiset 60 vuotta. Jo 60-luvulla tiedettiin, että mitä läheisemmät välit, sitä kunnollisemmin nuoret käyttäytyvät. Vähemmän häiriökäyttäytymistä, kiusaamista, juopottelua, rikoksia, liian aikaista seksiä...

Mitä huonommat välit nuorilla on vanhempiinsa, sitä aikaisemmin aloittavat seurustelun, seksin, yms.

Eikä tässä ole tapahtunut mitään yhtäkkistä muutosta. Kuten sanoin, muutosta parempaan on tapahtunut kokoajan jo useiden sukupolvien ja vuosikymmenten ajan.

Eikö ihmiset halua enää RAKASTUA? Siitähän tässä kyse on.

Tässä ei ole kyse vain seksistä, vaan paljon laajemmasta asiasta. Ihastumisesta, rakastumisesta, parisuhdetaidoista, tunteiden näyttämisestä, keskustelutaidoista, arjen jakamisesta, ongelmanratkaisutaidoista, ilojen ja surujen jakamisesta, luottamuksen rakentumisesta jne.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmiset halua enää RAKASTUA? Siitähän tässä kyse on.

Tässä ei ole kyse vain seksistä, vaan paljon laajemmasta asiasta. Ihastumisesta, rakastumisesta, parisuhdetaidoista, tunteiden näyttämisestä, keskustelutaidoista, arjen jakamisesta, ongelmanratkaisutaidoista, ilojen ja surujen jakamisesta, luottamuksen rakentumisesta jne.

Ei tarvitse. Netistä saa kaiken. Kännykän kanssa oleminen todella laittaa välittäjäaineet aivoissa uusiksi. Laittaudutaan kyllä viimeisen päälle ulkoisesti enemmän kuin ennen teinit mutta vaan itseä ja kavereita varten, ei kosiomielessä. Jos tulee tarve seksiin niin voi aina katsoa pornoa ja hoitaa homman itse ilman epävarmuutta toisen ihmisen edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi on eriasia kuin seurustelu. Panemaan kyllä pääsee helposti ja nopeasti. Helpompi päästä sekstailemaan kuin parisuhteeseen.

Ei teinejä seksi kiinnosta, kun sitä tulee joka tuutista, eikä siinä ole mitään salattavaa.

Ja missä ne edes harrastaisi seksiä, kun ovat kotona omassa huoneessaan ja vanhempien silmien alla.

Ja tämän päivän nuoriso on kaikin puolin niin nuhteetonta, kuin koskaan aikaisemmin, eikä kukaan tiedä miksi.

Mitä ihmettä oikein sössötät? Kyllä syy tiedetään ihan tarkasti. On tiedetty aina. Siitä on uutisoitu usein. Lasten ja vanhempien suhteet ovat lähentyneet vuosi vuodelta ainakin viimeiset 60 vuotta. Jo 60-luvulla tiedettiin, että mitä läheisemmät välit, sitä kunnollisemmin nuoret käyttäytyvät. Vähemmän häiriökäyttäytymistä, kiusaamista, juopottelua, rikoksia, liian aikaista seksiä...

Mitä huonommat välit nuorilla on vanhempiinsa, sitä aikaisemmin aloittavat seurustelun, seksin, yms.

Eikä tässä ole tapahtunut mitään yhtäkkistä muutosta. Kuten sanoin, muutosta parempaan on tapahtunut kokoajan jo useiden sukupolvien ja vuosikymmenten ajan.

Ehkä sinulta löytyikin parempaa tietoa muutoksiin, sillä

kommentissani viiittaan vain Helsingin yliopiston laajaan tutkimukseen, mikä tehtiin viime vuonna, joka julkaistiin useammassa lehdessä esim. Suomen Kuvalehti, eikä tutkijat löytäneet yksittäistä tekijää tai syytä rajuun muutokseen

nuorisossa viimeisen 5-10 vuoden aikana, mitattiim sitä millä mittarilla tahansa esim. koulu menestys, kiusaaminen väheneminen, samoin päihdeiden käyttö, empatiakyvyn ja hyvän käyttäytymisen lisääntyminen , vähentyneet rikos ja väkivaltatilastot, aborttien raju väheneminen jne.

Katsoin eilen vintage-pornoa ja se oli niin niin erilaista kuin nykyporno. Siinä oli kaksi nuorta samanikäistä ihmistä jotka olivat iloisia ja suhtautuivat toisiinsa positiivisesti, pätkässä oli hölmö juoni ja seksi oli sellaista että sen voisi kuvitella olevan jotain todellista. Ihmisten välillä kunnioitus. Vertailukohtana nykyporno. Otetaan juuri ja juuri laillinen teini ja pyöritellään kameraa teinin vartalolla. Teinin tehtävä on tehdä setämiehen kanssa kaikkea joka varmasti tuntuu epämiellyttävältä, oksettaa (kirjaimellisesti muna kurkussa, pahimmassa tapauksessa kakkosessa uitettu), sattuu, on äärimmäistä. Setämiehen ja teinin välillä ei ole mitään aitoa vuorovaikutusta. Lopuksi teinin silmistä näkyy totuus vaikka teini yrittää hymyillä. Täysin steriiliä, alentavaa "seksiä". Jos minun ensikosketus seksiin olisi tuo, en tosiaankaan haluaisi kokeilla.

Tyttö19 kirjoitti:

Ihan kuule sillon kun kotona asuin niin miehen kans ihan minun kotikotonani seksiä harrastettiin. En siitä vanhemmilleni kertonut, mutta kyllähän ne asian tajusi. Muistan vaan kun äiti tuli käymään minun huoneessa, ja näki kondomin kääreen yöpöydällä, ja sano vain että teidän touhuilut ei minulle kuulu, eikä niistä tarvitse kertoa ne on teidän kahden välisiä asioita, mutta arvostan teissä sitä että ehkäisyä käytätte. Nykyisen kumppanini kanssa olen seurustellut kohta 2 ja puoli vuotta, ja hän oli se kenelle neitsyyteni menetin, ja hän on ollut ainoa kenen kanssa olen seksiä harrastanut. Vielä silloin kun olin neitsyt niin olin sitä mieltä että neitsyyteni menetän vasta ensimmäiselle kumppanilleni, ja se meni niinkuin olin ajatellut ja olen siitä erittäin tyytyväinen, etten kelle tahansa edes antanut, vaan oikeasti sellaiselle ihmiselle kenestä olin varma että hälle sen haluan menettää. Kerättiin silloin olla yhdessä 4kk kun hänelle neitsyyteni menetin, ja tässä sitä edelleen ollaan, nykyään avoliitossa.

Miksi "neitsyyteni menetin" ja "antanut"? N53

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmiset halua enää RAKASTUA? Siitähän tässä kyse on.

Tässä ei ole kyse vain seksistä, vaan paljon laajemmasta asiasta. Ihastumisesta, rakastumisesta, parisuhdetaidoista, tunteiden näyttämisestä, keskustelutaidoista, arjen jakamisesta, ongelmanratkaisutaidoista, ilojen ja surujen jakamisesta, luottamuksen rakentumisesta jne.

Eikö yhä useammalla tämän päivän nuorilla ole erinomaiset sosiaaliset ja myös keskustelutaidot, jos niitä vertaa esim. 20v sitten. Ja uskaltavat myös laittaa itsensä likoon täysillä, kun on jostakin esityksestä kysymys.

Nehän saattavat pitää puheita ja esityksiä, tosta vaan, oli kuulijoita sata tai tuhat, samoin esiintyä omalla naamallaan mediassa esim. YouTube, videot, tv

siinä missä 30-40v ovat kauhusta jäykkänä.

Ja omassa työssäni olen huomannut, kuinka tämän päivän nuoret hoitavat suullisesti hyvin määrätietoisesti ja sujuvasti asioitaan esim. viranomaisille, toisin kuin aikuiset, joista ei ota aina erkkikään selvää ja usein ovat vielä huonokäytöksesiä ja kärsimättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmiset halua enää RAKASTUA? Siitähän tässä kyse on.

Tässä ei ole kyse vain seksistä, vaan paljon laajemmasta asiasta. Ihastumisesta, rakastumisesta, parisuhdetaidoista, tunteiden näyttämisestä, keskustelutaidoista, arjen jakamisesta, ongelmanratkaisutaidoista, ilojen ja surujen jakamisesta, luottamuksen rakentumisesta jne.

Ei tarvitse. Netistä saa kaiken. Kännykän kanssa oleminen todella laittaa välittäjäaineet aivoissa uusiksi. Laittaudutaan kyllä viimeisen päälle ulkoisesti enemmän kuin ennen teinit mutta vaan itseä ja kavereita varten, ei kosiomielessä. Jos tulee tarve seksiin niin voi aina katsoa pornoa ja hoitaa homman itse ilman epävarmuutta toisen ihmisen edessä.

Ei ihme, että mt-ongelmat lisääntyvät. Ihminen tarvitsee positiivista, lämmintä kosketusta ja vuorovaikutusta. Luottamuksellisia ja läheisiä ihmissuhteita. Vai eikö sitten tarvitsekaan? Mielenkiintoista nähdä, millaisia aikuisia nykydiginuorista kasvaa. Luulisi, että löytyy myös kasvava joukko kriittisiä, omilla aivoillaan ajattelevia, tuntevia ihmisiä.

Ihan hyvä vaan. Mua ei yhtään kiinnostanut seurustelu yläasteella, vaikka sosiaalinen paine olikin suuri. Nurkissa kuivapanoja suorittavat pariskunnat pilkkasivat meitä, jotka emme olleet vielä ”löytäneet” hellua. Tämä siis 1990-luvulla. Lukiossa seurustelin eka kerran muutaman kuukauden ja vaikka tykkäsin pojasta, niin koin nysväämisen rasitteena, sillä olisin mieluummin hengannut kavereiden kanssa. Yhdessä sovimme erosta ja vaikka vähän sattui, niin päällimmäisenä oli helpotuksen tunne.

Ihan älytöntä, että parhaat teinivuodet ripustauduttiin ”vakaviin” teinisuhteisiin, joiden kesto vaihteli parista viikosta vuosiin. Ei se vaan kaikille sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmiset halua enää RAKASTUA? Siitähän tässä kyse on.

Tässä ei ole kyse vain seksistä, vaan paljon laajemmasta asiasta. Ihastumisesta, rakastumisesta, parisuhdetaidoista, tunteiden näyttämisestä, keskustelutaidoista, arjen jakamisesta, ongelmanratkaisutaidoista, ilojen ja surujen jakamisesta, luottamuksen rakentumisesta jne.

Ei tarvitse. Netistä saa kaiken. Kännykän kanssa oleminen todella laittaa välittäjäaineet aivoissa uusiksi. Laittaudutaan kyllä viimeisen päälle ulkoisesti enemmän kuin ennen teinit mutta vaan itseä ja kavereita varten, ei kosiomielessä. Jos tulee tarve seksiin niin voi aina katsoa pornoa ja hoitaa homman itse ilman epävarmuutta toisen ihmisen edessä.

Höpöhöpö. Mitkään välittäjäaineet eivät ole sama kuin se, että saat rakastaa ja tuntea olevasi rakastettu. Et ole yksin, vaan sinulla on joku, jolle olet tärkein. Joku joka jakaa arkesi ja rakentaa elämää kanssasi.

Oikeasti, ajatellaanko missään muualla näin "mekaanisesti" elämästä kuin Suomessa, että elämä typistyy kännykkään, välittäjäaineisiin aivoissa ja nettipornoon? Missä elämän ihana moninaisuus, laajuus, rikkaus? Rakkaus? AITOUS?

Meneekö ihmiset kuin lampaat paskan muutoksen mukana? Sinäkin, tuon edellisen viestin kirjoittaja. Alistuneena, aivottimana ja kyynisenä laahustaa mukana ilman kapinan ja aitojen tunteiden häivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmiset halua enää RAKASTUA? Siitähän tässä kyse on.

Tässä ei ole kyse vain seksistä, vaan paljon laajemmasta asiasta. Ihastumisesta, rakastumisesta, parisuhdetaidoista, tunteiden näyttämisestä, keskustelutaidoista, arjen jakamisesta, ongelmanratkaisutaidoista, ilojen ja surujen jakamisesta, luottamuksen rakentumisesta jne.

Eikö yhä useammalla tämän päivän nuorilla ole erinomaiset sosiaaliset ja myös keskustelutaidot, jos niitä vertaa esim. 20v sitten. Ja uskaltavat myös laittaa itsensä likoon täysillä, kun on jostakin esityksestä kysymys.

Nehän saattavat pitää puheita ja esityksiä, tosta vaan, oli kuulijoita sata tai tuhat, samoin esiintyä omalla naamallaan mediassa esim. YouTube, videot, tv

siinä missä 30-40v ovat kauhusta jäykkänä.

Ja omassa työssäni olen huomannut, kuinka tämän päivän nuoret hoitavat suullisesti hyvin määrätietoisesti ja sujuvasti asioitaan esim. viranomaisille, toisin kuin aikuiset, joista ei ota aina erkkikään selvää ja usein ovat vielä huonokäytöksesiä ja kärsimättömiä.

Se että osaat esiintyä videoissa ja asioida virastoissa ei ole sama kuin parisuhdetaidot. Joissa joskus pitää tehdä kompromisseja, todella kuunnella toista ja oppia ymmärtämään toista. Joissa näyttää itsekin heikkoutensa ja myöntää virheensä. Oppii anteeksipyytämistä ja antamaan anteeksi. Oppia rajansa ja toisen rajat. Hyväksyy ihmisen kaikkine puolineen. Osaa ratkoa arjen ongelmia yhdessä. Näyttää positiivisia tunteita ja rakentaa suhdetta pitkäjännitteisesti.

Katoamassa olevia taitoja? Ellei niitä harjoitella käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vaan. Mua ei yhtään kiinnostanut seurustelu yläasteella, vaikka sosiaalinen paine olikin suuri. Nurkissa kuivapanoja suorittavat pariskunnat pilkkasivat meitä, jotka emme olleet vielä ”löytäneet” hellua. Tämä siis 1990-luvulla. Lukiossa seurustelin eka kerran muutaman kuukauden ja vaikka tykkäsin pojasta, niin koin nysväämisen rasitteena, sillä olisin mieluummin hengannut kavereiden kanssa. Yhdessä sovimme erosta ja vaikka vähän sattui, niin päällimmäisenä oli helpotuksen tunne.

Ihan älytöntä, että parhaat teinivuodet ripustauduttiin ”vakaviin” teinisuhteisiin, joiden kesto vaihteli parista viikosta vuosiin. Ei se vaan kaikille sovi.

Minä taas koen, että ensirakkaus oli hieno kokemus ja sitä seurannut parin vuoden seurustelu opettavainen kokemus, vaikkei loppuelämän suhde ollutkaan. Oppina sekä ihmissuhteista että itsestä. Itsellä koulukin meni loistavasti ehkä osittain siksikin, että elämässä oli rakkautta eikä epämääräistä kaverien kanssa hengailua. Joidenkin mielestä sekin on älytöntä pidemmän päälle.

Ihte oon 16v tytsy ja voin sanoa, että poijjat (tai tytöt) ei kiinnosta yhtään. Kaikki aika menee luurilla ja olen sen takia todnäk jäänyt kehityksessä jälkeen.

Teinien seurusteluilla ja seksielämällä on historiassa kyllä hyvin lyhyet perinteet ja ajoittuvat 1970-2000-luvulle. Sitä ennen kunnialliset ihmiset aloittivat seurustelun n. 20v eikä elinaikana ollut montakaan seksisuhdetta eri ihmisen kanssa, niin kuin nykyään.

Näkeehän tuon jo lähijunassakin. Vastakkain saattaa istua komeita nuoria miehiä ja kauniita nuoria naisia. Nämä eivät edes vilkaise toisiaan, kun kännykät kiinnostaa enemmän. Minne on hävinnyt silmäpeli ja vieno flirttailu nuorten osalta? Sinne verkkoonko?