Lue keskustelun säännöt.
Ostanko peli"riippuvaiselle" lapselle enää muita lahjoja jouluksi, kuin pari peliä? Saakoon sisko 12 pakettia, poika kaksi, vai onko epäreilua?
26.12.2018 |
Poika sai monta muutakin kivaa ja mielenkiintoista lahjaa, ja lisäksi kaksi uutta konsolipeliä, koska tiedän niiden ilahduttavan eniten. Tiedän, ettei lasta oikeastaan kiinnosta mikään muu asia elämässä, kuin pelaaminen, mutta koska hän on vasta aika lapsi, 11v. Niin en ole halunnut, että hän saa kaksi pakettia siskon vieressä availlessa yli kymmentä.
Siksi olen ostanut myös pojalle muita lahjoja. Mutta hän ei osaa arvostaa niitä tarpeeksi, eikä ole kiitollinen ja iloinen! Että pistää vihaksi ajatella lasta ja hänen tunteitaan, ettei taas jää kakkoseksi siskolle, kun ei saanutkaan monta pakettia, vaan vain kaksi! Ei arvosta niitä muita lahjoja yhtään. Tyttö oli sen sijaan kiitollinen kaikista saamistaan leluista ja asioista. En haluaisi kuitenkaan joulunakaan antaa rahaa.... tai no ehkä poika ei (onneksi) ole enää kohta lapsi, niin kai sitä v*tun rumaa joululahjaa eli rahaakin voisi antaa, vaikka se sotiikin kyllä kaikkia kasvatusperiaatteitani vastaan. Joulupukki tuo paketteja, ja niistä pitäisi olla kiitollinen, ja jos ei osoita kiitollisuutta, niin oma vika, jos pukki ei keksi sinulle mitään, ja saat vähemmän. Niin sen minun mielestäni kuuluisi mennä.
Kommentit (57)
Ja jos joku nyt ajattelee, että en minäkään lapsena ansainnut äitiä, kun petyin hänen vallassaan, niin voin sanoa, että en minä lapsena äitiä kaivannutkaan, äidistä oli paljon enemmän kiusaa ja harmia ja haittaa kuin tukea, apua ja hyötyä, saati rakkautta minua kohtaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kaivannut oikeaa, rakastavaa äitiä, en häntä, joka oli nimikkeellä äiti elämässäni. (Ihan bioäiti hän siis kyllä on). Mutta lapsi osaa elää ilmankin äitiä, jos äiti on vaikkapa paha. Ja lapsi saa muualta kaiken sen, mitä tarvitsee :)
Ap
Taitaa olla joku trolli nyt kirjoittelemassa ja lyömässä lisää löylyä.
- se 13-veen ja pienemmän äiti
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla joku trolli nyt kirjoittelemassa ja lyömässä lisää löylyä.
- se 13-veen ja pienemmän äiti
Äitini raivostui pettymyksistäni, mietipä itseäsi raivoamassa lapsillesi, kun he pettyvät ja tule sen jälkeen sössöttämään samaa. Olisiko lapsillasi hyvä mieli, mitä, olisiko?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla joku trolli nyt kirjoittelemassa ja lyömässä lisää löylyä.
- se 13-veen ja pienemmän äiti
Ei. Ihan normijuttua äitihullulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 3 hyvin samanikäistä lasta ja aina on menty sillä periaatteella, että suunnilleen sama määrä ja samanarvoisia lahjoja. Kalliimmissa investoinneissa kuten lasketteluvälineissä, elektroniikassa, kodin varusteissa tai merkkituotteissa on sitten menty vuorotteluperiaatteella. 11-vuotiaan jo luulisi käsittävän, että kalliit pelit ovat eri asia kuin joku siskon toivoma ja saama halvempi leikkivempele.
Vierailija kirjoitti:
Ei se "sovittu" peliaika per päivä ole mikään ratkaisu. Et ole selkeästikään nähnyt lasta, joka on peliriippuvainen. Toinen lapsemme voisi helposti pelata tietyn ajan päivässä, ja tekeekin niin ilman mitään vahdintaa. Meillä on toiminut parhaiten kokonaan laitteeton päivä, ja sitten laitepäivät. Ainoa ongelma on, että laitepäiviä on 4, laitteettomia 3. Ja lapsi oli kuulemma kirjoittanut kirjeen aikuisemmalle itselleen, että "älä ole minulle myöhemmin vihainen, että suostuin tähän". Vaikka ei lapselta nyt oikeastaan edes kysytty. Koki silti suostuneensa johonkin itselleen haitalliseen. Vaikka nimenomaan on sanottu, että liika pelaaminen on pahasta sinulle. Aivan kuin ei tajuaisi, että sillä hänestä koitetaan välittää. Vaikka on kuitenkin itsekin ollut huolissaan kun pelaa liikaa.
Ap
Täällä samojen asioiden kanssa taistellaan.Peliriippuvainen 12 v joka lähinnä vain k18 pelejä.
Ei edes toivonut mitään muuta kuin rahaa jolla voi ostaa pelejä tai pelipaketteja.Ei lähtenyt ulos mukaan eikä yritettykään.Sukulaisille sentään lähti.Saa pelata lomilla ja pyhinä klo 09-21.00 välillä ja niin tekeekin...ja kun nuori on jo pahasti addiktoitunut niin rajoittaminen tässä vaiheessa enää simppeli juttu sillä siitä käynnistyy sitten raivoaminen.
Juu ja perheneuvolassa käydään mistä ei ole mitään konkreettista hyötyä...12 vuotiaskin sanoo siinä on työ josta saa helppoa rahaa.
Olisi jo ajankohtaista että olisi joku vertaistukiryhmä vanhemmille joilla on peliriippuvainen lapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se "sovittu" peliaika per päivä ole mikään ratkaisu. Et ole selkeästikään nähnyt lasta, joka on peliriippuvainen. Toinen lapsemme voisi helposti pelata tietyn ajan päivässä, ja tekeekin niin ilman mitään vahdintaa. Meillä on toiminut parhaiten kokonaan laitteeton päivä, ja sitten laitepäivät. Ainoa ongelma on, että laitepäiviä on 4, laitteettomia 3. Ja lapsi oli kuulemma kirjoittanut kirjeen aikuisemmalle itselleen, että "älä ole minulle myöhemmin vihainen, että suostuin tähän". Vaikka ei lapselta nyt oikeastaan edes kysytty. Koki silti suostuneensa johonkin itselleen haitalliseen. Vaikka nimenomaan on sanottu, että liika pelaaminen on pahasta sinulle. Aivan kuin ei tajuaisi, että sillä hänestä koitetaan välittää. Vaikka on kuitenkin itsekin ollut huolissaan kun pelaa liikaa.
ApTäällä samojen asioiden kanssa taistellaan.Peliriippuvainen 12 v joka lähinnä vain k18 pelejä.
Ei edes toivonut mitään muuta kuin rahaa jolla voi ostaa pelejä tai pelipaketteja.Ei lähtenyt ulos mukaan eikä yritettykään.Sukulaisille sentään lähti.Saa pelata lomilla ja pyhinä klo 09-21.00 välillä ja niin tekeekin...ja kun nuori on jo pahasti addiktoitunut niin rajoittaminen tässä vaiheessa enää simppeli juttu sillä siitä käynnistyy sitten raivoaminen.
Juu ja perheneuvolassa käydään mistä ei ole mitään konkreettista hyötyä...12 vuotiaskin sanoo siinä on työ josta saa helppoa rahaa.Olisi jo ajankohtaista että olisi joku vertaistukiryhmä vanhemmille joilla on peliriippuvainen lapsi...
Ap lisään sen vielä textiini että itse en syytä tilanteesta kuin itseäni enkä missään tapauksessa lasta.Jos edes olisin aiemmin ymmärtänyt pitää suhdetta nuoreen yllä niin uskon että neuvottelut/rajat pelaamiseen liittyen olisivat olleet helpompia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se "sovittu" peliaika per päivä ole mikään ratkaisu. Et ole selkeästikään nähnyt lasta, joka on peliriippuvainen. Toinen lapsemme voisi helposti pelata tietyn ajan päivässä, ja tekeekin niin ilman mitään vahdintaa. Meillä on toiminut parhaiten kokonaan laitteeton päivä, ja sitten laitepäivät. Ainoa ongelma on, että laitepäiviä on 4, laitteettomia 3. Ja lapsi oli kuulemma kirjoittanut kirjeen aikuisemmalle itselleen, että "älä ole minulle myöhemmin vihainen, että suostuin tähän". Vaikka ei lapselta nyt oikeastaan edes kysytty. Koki silti suostuneensa johonkin itselleen haitalliseen. Vaikka nimenomaan on sanottu, että liika pelaaminen on pahasta sinulle. Aivan kuin ei tajuaisi, että sillä hänestä koitetaan välittää. Vaikka on kuitenkin itsekin ollut huolissaan kun pelaa liikaa.
ApTäällä samojen asioiden kanssa taistellaan.Peliriippuvainen 12 v joka lähinnä vain k18 pelejä.
Ei edes toivonut mitään muuta kuin rahaa jolla voi ostaa pelejä tai pelipaketteja.Ei lähtenyt ulos mukaan eikä yritettykään.Sukulaisille sentään lähti.Saa pelata lomilla ja pyhinä klo 09-21.00 välillä ja niin tekeekin...ja kun nuori on jo pahasti addiktoitunut niin rajoittaminen tässä vaiheessa enää simppeli juttu sillä siitä käynnistyy sitten raivoaminen.
Juu ja perheneuvolassa käydään mistä ei ole mitään konkreettista hyötyä...12 vuotiaskin sanoo siinä on työ josta saa helppoa rahaa.Olisi jo ajankohtaista että olisi joku vertaistukiryhmä vanhemmille joilla on peliriippuvainen lapsi...
Olisi. Ai kauhea noi väkivaltapelitkin vielä, meillä on sentään se "onni", että lapsi halusi nytkin sellaisen Kirby-pelin, jossa on tosi "lutuisia" ja "söpöjä" hahmoja. Oikein kilttejä ja jotenkin sellaisia sinisilmäisen viattomia. Kuin jokin karkkimaa värimaailmaltaan. Pahiksin peli hänellä on varmaan Minecraft, pelaa siinäkin versioita, joissa ikävät olennot ovat minimissään. On siinä tullut minuun, en itsekään lapsena koskaan halunnut katsoa ahdistavia tai pelottavia elokuvia.
Mutta siis harmittaa, ettei yhteiskunta oikeasti tarjoa täsmäapua näihin peliriippuvuustilanteisiin. Asiantuntijoiden kanssa. Mutta sekin maksaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se "sovittu" peliaika per päivä ole mikään ratkaisu. Et ole selkeästikään nähnyt lasta, joka on peliriippuvainen. Toinen lapsemme voisi helposti pelata tietyn ajan päivässä, ja tekeekin niin ilman mitään vahdintaa. Meillä on toiminut parhaiten kokonaan laitteeton päivä, ja sitten laitepäivät. Ainoa ongelma on, että laitepäiviä on 4, laitteettomia 3. Ja lapsi oli kuulemma kirjoittanut kirjeen aikuisemmalle itselleen, että "älä ole minulle myöhemmin vihainen, että suostuin tähän". Vaikka ei lapselta nyt oikeastaan edes kysytty. Koki silti suostuneensa johonkin itselleen haitalliseen. Vaikka nimenomaan on sanottu, että liika pelaaminen on pahasta sinulle. Aivan kuin ei tajuaisi, että sillä hänestä koitetaan välittää. Vaikka on kuitenkin itsekin ollut huolissaan kun pelaa liikaa.
ApTäällä samojen asioiden kanssa taistellaan.Peliriippuvainen 12 v joka lähinnä vain k18 pelejä.
Ei edes toivonut mitään muuta kuin rahaa jolla voi ostaa pelejä tai pelipaketteja.Ei lähtenyt ulos mukaan eikä yritettykään.Sukulaisille sentään lähti.Saa pelata lomilla ja pyhinä klo 09-21.00 välillä ja niin tekeekin...ja kun nuori on jo pahasti addiktoitunut niin rajoittaminen tässä vaiheessa enää simppeli juttu sillä siitä käynnistyy sitten raivoaminen.
Juu ja perheneuvolassa käydään mistä ei ole mitään konkreettista hyötyä...12 vuotiaskin sanoo siinä on työ josta saa helppoa rahaa.Olisi jo ajankohtaista että olisi joku vertaistukiryhmä vanhemmille joilla on peliriippuvainen lapsi...
Ap lisään sen vielä textiini että itse en syytä tilanteesta kuin itseäni enkä missään tapauksessa lasta.Jos edes olisin aiemmin ymmärtänyt pitää suhdetta nuoreen yllä niin uskon että neuvottelut/rajat pelaamiseen liittyen olisivat olleet helpompia...
En minäkään näe, että peliaddiktio on lapsen syytä. Ei tosin minunkaan, koska toisella lapsella ei ole siitä tietoakaan. Se on aivokemiassa ja siinä, että koko paska netti on keksitty.
Ap
Mikähän diagnoosi äiti hullulla on. Kolmannella sivulla kuin katkaisijasta täydet psykoosit taas tulilla. Sitä ennen jopa osasi analysoida käytöstään ja miettiä miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Sitten taas lapsi on mulkku, paha, ei ansaitse äitiä ja on muutenkin aivan perseestä ja alkoi kaikkien muiden syyttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt taas pilkottaa järjen valo.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän diagnoosi äiti hullulla on. Kolmannella sivulla kuin katkaisijasta täydet psykoosit taas tulilla. Sitä ennen jopa osasi analysoida käytöstään ja miettiä miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Sitten taas lapsi on mulkku, paha, ei ansaitse äitiä ja on muutenkin aivan perseestä ja alkoi kaikkien muiden syyttely.
Ei varmaan ainakaan dissosiaativinen identiteettihäiriö? Olin koko ajan paikalla kun tunsin mompia tunteita. Siis realistista puhetta ja priaaliraivon tapaista. Muistan ne hetket siis molemmista tilanteista. Mietin vain, että eikö siinä dissossa sanota, ettei pysty vaikuttamaan käytökseensä? Tietenkään se, ettei pysty vaikuttamaan käytökseensä ei ole spesifiä vain dissosiaatiohäiriölle (kait). Mutta koen aivan täysin, etten pysty vaikuttamaan. Minusta on TÄYTTÄ PASKAA väittää, että "voit valita miten käyttäydyt" No ei kyllä voi! Ei olisi MITÄÄN JÄRKEÄ tukahduttaa vihaansa!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikakin vaikuttaa välillä dissosiatiivisen identiteettihäiriön edustajalta. Saattaa välillä sanoa, ettei muista jotain aivan selkeää tapahtumaa. Olen ajatellut, että valehtelee, mutta toisaalta kun lapsi on niin perus- ja umpitotuudellinen, niin se ei sopisi siihen. Varsinkin kun ei siitä nyt oleellista hyötyä olisi, ettei muista. Ilmeisesti nykyään nähdään, että dissosiatiivisuuteen on taipumus aivoilla, eikä kaikilla ole taustalla vakavia traumoja. Ei itsellänikään vakavia an sich, mutta itse olen kokenut ne tilanteet (äidin käytös minua kohtaan) erittäin uhkaavina ja kamalina. Olen tosi herkkä, joten ei ihme.
Ap
Vanhemman tehtävä on rakastaa lasta pettymyksissä, minua vain vihattiin, minua syytettiin, kun olin itse vihainen kun petyin! Eikö se saatana sentään ole lapsen oikeus??! Miksi joku aikuinen saa rankaista lasta siitä, että lapsella on tunteet, jos aikuinen itse on saatana n kovettama hirviöpaska, joka ei kykene edes lastaan rakastamaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se "sovittu" peliaika per päivä ole mikään ratkaisu. Et ole selkeästikään nähnyt lasta, joka on peliriippuvainen. Toinen lapsemme voisi helposti pelata tietyn ajan päivässä, ja tekeekin niin ilman mitään vahdintaa. Meillä on toiminut parhaiten kokonaan laitteeton päivä, ja sitten laitepäivät. Ainoa ongelma on, että laitepäiviä on 4, laitteettomia 3. Ja lapsi oli kuulemma kirjoittanut kirjeen aikuisemmalle itselleen, että "älä ole minulle myöhemmin vihainen, että suostuin tähän". Vaikka ei lapselta nyt oikeastaan edes kysytty. Koki silti suostuneensa johonkin itselleen haitalliseen. Vaikka nimenomaan on sanottu, että liika pelaaminen on pahasta sinulle. Aivan kuin ei tajuaisi, että sillä hänestä koitetaan välittää. Vaikka on kuitenkin itsekin ollut huolissaan kun pelaa liikaa.
ApTäällä samojen asioiden kanssa taistellaan.Peliriippuvainen 12 v joka lähinnä vain k18 pelejä.
Ei edes toivonut mitään muuta kuin rahaa jolla voi ostaa pelejä tai pelipaketteja.Ei lähtenyt ulos mukaan eikä yritettykään.Sukulaisille sentään lähti.Saa pelata lomilla ja pyhinä klo 09-21.00 välillä ja niin tekeekin...ja kun nuori on jo pahasti addiktoitunut niin rajoittaminen tässä vaiheessa enää simppeli juttu sillä siitä käynnistyy sitten raivoaminen.
Juu ja perheneuvolassa käydään mistä ei ole mitään konkreettista hyötyä...12 vuotiaskin sanoo siinä on työ josta saa helppoa rahaa.Olisi jo ajankohtaista että olisi joku vertaistukiryhmä vanhemmille joilla on peliriippuvainen lapsi...
Ap lisään sen vielä textiini että itse en syytä tilanteesta kuin itseäni enkä missään tapauksessa lasta.Jos edes olisin aiemmin ymmärtänyt pitää suhdetta nuoreen yllä niin uskon että neuvottelut/rajat pelaamiseen liittyen olisivat olleet helpompia...
En minäkään näe, että peliaddiktio on lapsen syytä. Ei tosin minunkaan, koska toisella lapsella ei ole siitä tietoakaan. Se on aivokemiassa ja siinä, että koko paska netti on keksitty.
Ap
Juu tottahan tämä,minunkaan toinen vuotta nuorempi poika ei ole millään tasolla peliriippuvainen.Mutta silti olisin voinut toimia toisin eli rajoittanut pelaamista ja pelejä alusta alkaen mikä oli jonsiinä 5 vuoden iässä...k18 pelit tuli kuvioihin vasta 11v kun kaveritkin pelaa niitä...ei tietenkään kaikki vaan osa.
Ketjua läpi käydessä en nyt kyllä ihan saanut kiinni mikä sinulle on varsinainen ongelma...onko se ne lahjat,peliriippuvuus, erimielisyys miehesi kanssa,lapsen tunteidenhallinta ongelmat vai omat tunteet ja lapsuus...(mielenterveys)?
Eli kyllä siinä mielessä omaa syytä...riippuvuus itsessään ei sillä toiset ovat sille taipuvaisempia kuin toiset...
Ja siis se, että raivostun lasten reaktioista pettymyksestä, on äitini syy. Hän kasvatti minusta sellaisen, ei tukenut minua kun petyin vaan moitti ja sätti ja haukkui ja huusi.
Ap