Ostanko peli"riippuvaiselle" lapselle enää muita lahjoja jouluksi, kuin pari peliä? Saakoon sisko 12 pakettia, poika kaksi, vai onko epäreilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä 13 v. Tyttö toivoi puhelinta JA peliä, sai molemmat, mutta lisäksi ostimme vain suklaarasian. Mummoilta ja kummeilta tuli muutama paketti (vaatteita ja lisää karkkia) eikä ollut yhtään pahoillaan vaikka pikkusisko avasi varmaan parikymmentä pakettia. Laatu korvaa määrän.

Näillä onnvain 2 vuotta ikäeroa, mietin siksi, että vertailu olisi määrässäkin mukana... mutta ehkä ei. Ainakin pelit olivat pojalle mieluisia, ja sai ne muutkin (2) pikkutoiveensa. Ehkä menemme noin kuin teillä ensi vuonna.

Ap

Isomman tytön lahjat maksoi yli 500 euroa, pikkusiskon ehkä satasen. Eli ei ole rahallisesti saman arvoisia, mummot panosti enemmän rahallisesti pikkusiskon lahjoihin ja sai mm. Kokonaan uudet talvivaatteet kengistä hattuun.

Niin no, meillä ovat niin pienellä ikäerolla, etten näe syytä antaa arvolleen eri määrää.

Ap

Erikoista että ostit lahjoja kun muuten viet lasten lapsilisät etkä maksa elatusmaksuja. Ja erikoista että olisit mennyt ulos heidän kanssaan, ethän ole heidän vuokseen mitään tehnyt koskaan

Tosin jos veli saisi aika ison rahasumman sitten olisi taas sisko pettynyt. Eli ehkä ei voisi antaa lahjojen arvon erotusta rahassa täysimääräisenä, vaan kunhan ois joku summa. Ehkä. Vaikkei se oikein vastaa minulle opetettua joulun ideaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea v*ttumaisuuden multihuipentuma koko v*tun kakara. Onneksi siskonsa oli niin iloinen kaikesta saamastaan.

Ap

Tässä syy miksi poika on vakavasti sairas. Ilmaisee ahdistuksella ja toistuvilla masennuksilla äitinsä ilkeyttä ja koko ikänsä jatkunutta hyljeksyntää

Mitä ilkeyttä ja hyljeksintää? Lapsi se tässä ilkeä oli, heitti lahjaksi saamansa kellon mäkeen, kun ei itse saanut itseään irti pelikoneelta! Oli jo pyydetty tulemaan ulos parikin kertaa, mutta eihän se urpo tule, kun se ei tee mitään muuta kuin se pelaa!

Ap

Jos sitten ei olla ilkeitä, ja raahata ulos väkisin, niin siitäkin saa raivota meille ja heitellä kelloa, koska ei saa itsekään itseään irti koneelta. Typerä lapsi, joka ei ymmärrä syy- ja seuraussuhteita, vaikka niitä miten selittäisi.

Ap

Itse ehkä ottaisin ensin itseäni niskasta kiinni, yrittäisin edes olla aikuinen ja hoitaa se lapsen peliriippuvuus pois. Alkuun vaikka kaikki pelit pois ja lapselle muuta tekemistä. Joko niin, että saa itse keksiä mitä tekee tai niin että on järjestettyä ohjelmaa. Pari viikkoa näin, tai kuukausi. Riippuvuus ja kiukkuaminen helpottaa loppujen lopuksi melko pian. Alku on varmaan tosi vaikeaa kun lapsi ei keksi mitään tekemistä ja kaikki on tylsää. Jossain vaiheessa alkaa pää toimimaan ja luovuus kukkimaan ja tekemistä löytyy muutenkin. Sitten voi ottaa sovitusti peliaikaa esim. tunnin päivässä, ei enempää vaikka kuinka raivoaisi. Lapsella ei ole sellaista itsekontrollia että häneltä voisi edes vaatia itsensä rajoittamista mieluisassa ja addiktoivassa tekemisessä (pelaaminen). Sinun aikuisena ja vanhempana täytyy laittaa rajat. Ensi joulu on sitten helpompi.

Vau, laadukasta kasvatusta ap:lla! NOT.

Ei se "sovittu" peliaika per päivä ole mikään ratkaisu. Et ole selkeästikään nähnyt lasta, joka on peliriippuvainen. Toinen lapsemme voisi helposti pelata tietyn ajan päivässä, ja tekeekin niin ilman mitään vahdintaa. Meillä on toiminut parhaiten kokonaan laitteeton päivä, ja sitten laitepäivät. Ainoa ongelma on, että laitepäiviä on 4, laitteettomia 3. Ja lapsi oli kuulemma kirjoittanut kirjeen aikuisemmalle itselleen, että "älä ole minulle myöhemmin vihainen, että suostuin tähän". Vaikka ei lapselta nyt oikeastaan edes kysytty. Koki silti suostuneensa johonkin itselleen haitalliseen. Vaikka nimenomaan on sanottu, että liika pelaaminen on pahasta sinulle. Aivan kuin ei tajuaisi, että sillä hänestä koitetaan välittää. Vaikka on kuitenkin itsekin ollut huolissaan kun pelaa liikaa.

Ap

Samoin kun yritin saada lasta eilen joulupäivänä syömään edes jotain, hän vastaili minulle pelaamisen lomasta, että en tule, aivan niin kuin se, että hän söisi olisi jokin neuvottelukysymys. Pojalla on aivan vääristynyt kuva asemastaan ja suhteestaan vanhempiinsa, ja se on miehen syytä. Miehen mielestä lasta ei pidä pakottaa, vaan houkutella hänet itse haluamaan asioita. Ei minulla ole v*ttu kärsivällisyyttä eikä aikaa sellaiseen pelleilyyn! Onneksi kaikki kasvatusalan ammattilaiset ovat kanssani ihan samaa mieltä, että ei lasta kuulu odotella! Mies on pilannut tämän koko helvetin homman typeryydellään! Aion haukkua hänet jokaiselle, joka on perhettämme saapunut auttamaan ja tukemaan. Kerron, miten ihan v*tun turhautunut olen miehen vammaisuuteen kasvattajana. Haitallinen paska lapsille ja mulle äitinä.

Ap

Surettaa suhtautumisesi poikaan. Missä on rakkaus?

Ammattilaiset ymmärtävät hyvin, että olen todella turhautunut ja sen, etten ole saanut apua ajoissa, vaikka tiedänkin, mikä on oikein ja hyvää, niin sen toteuttamiseen, koska mies on ollut niin paska, ettei ole kyennyt auttamaan ja tukemaan mua toteuttamaan niitä! Ammattilaiset ovat samoilla linjoilla kanssani, onneksi! Eivät pelkää tuottaa lapsille pettymyksiä! Toisin kuin vellihousu mies. No, itsekin pelkään siksi, että saatan raivostua nähdessäni lapsen pettymyksen, enkä halua sitä tapahtuvan. Mutta jos saan tukea, en raivostu, vaikka näenkin lapsen pettyvän normeihin, sääntöihin ja vaatimuksiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se "sovittu" peliaika per päivä ole mikään ratkaisu. Et ole selkeästikään nähnyt lasta, joka on peliriippuvainen. Toinen lapsemme voisi helposti pelata tietyn ajan päivässä, ja tekeekin niin ilman mitään vahdintaa. Meillä on toiminut parhaiten kokonaan laitteeton päivä, ja sitten laitepäivät. Ainoa ongelma on, että laitepäiviä on 4, laitteettomia 3. Ja lapsi oli kuulemma kirjoittanut kirjeen aikuisemmalle itselleen, että "älä ole minulle myöhemmin vihainen, että suostuin tähän". Vaikka ei lapselta nyt oikeastaan edes kysytty. Koki silti suostuneensa johonkin itselleen haitalliseen. Vaikka nimenomaan on sanottu, että liika pelaaminen on pahasta sinulle. Aivan kuin ei tajuaisi, että sillä hänestä koitetaan välittää. Vaikka on kuitenkin itsekin ollut huolissaan kun pelaa liikaa.

Ap

Eihän se lapsi tajuakaan. Sinun tehtäväsi on luoda rajat ja pitää niistä kiinni, eikä syyttää lasta. Toiset on alttiimpia addiktoitumaan kuin toiset, jolloin heidän kanssaan joutuu olemaan tiukempi ja tarkempi. Juttujasi kun lukee niin yhä enemmän tulee kuva että lapsi pakenee pahaa oloaan pelaamiseen. Katso peiliin ja ryhdy ystävällisesti mutta määrätietoisesti kasvattamaan lastasi. Haukkuminen ja syyllistäminen ei ole kasvattamista.

Vierailija kirjoitti:

Surettaa suhtautumisesi poikaan. Missä on rakkaus?

Varmaan pettymysten itseeni alla :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se "sovittu" peliaika per päivä ole mikään ratkaisu. Et ole selkeästikään nähnyt lasta, joka on peliriippuvainen. Toinen lapsemme voisi helposti pelata tietyn ajan päivässä, ja tekeekin niin ilman mitään vahdintaa. Meillä on toiminut parhaiten kokonaan laitteeton päivä, ja sitten laitepäivät. Ainoa ongelma on, että laitepäiviä on 4, laitteettomia 3. Ja lapsi oli kuulemma kirjoittanut kirjeen aikuisemmalle itselleen, että "älä ole minulle myöhemmin vihainen, että suostuin tähän". Vaikka ei lapselta nyt oikeastaan edes kysytty. Koki silti suostuneensa johonkin itselleen haitalliseen. Vaikka nimenomaan on sanottu, että liika pelaaminen on pahasta sinulle. Aivan kuin ei tajuaisi, että sillä hänestä koitetaan välittää. Vaikka on kuitenkin itsekin ollut huolissaan kun pelaa liikaa.

Ap

Eihän se lapsi tajuakaan. Sinun tehtäväsi on luoda rajat ja pitää niistä kiinni, eikä syyttää lasta. Toiset on alttiimpia addiktoitumaan kuin toiset, jolloin heidän kanssaan joutuu olemaan tiukempi ja tarkempi. Juttujasi kun lukee niin yhä enemmän tulee kuva että lapsi pakenee pahaa oloaan pelaamiseen. Katso peiliin ja ryhdy ystävällisesti mutta määrätietoisesti kasvattamaan lastasi. Haukkuminen ja syyllistäminen ei ole kasvattamista.

Niinhän hän pakeneekin, mutta jos mä näenkin hänen pettymyksen, raivostun! Mullehan ei tuolta näytetä, kun haluan vain hänen parastaan! Saatana! Tarvitsen apua siihen, ettei lapsen osoittama kamala pettymys saa minua raivoihini.

Ap

Lapsen tulee painaa leukansa rintaansa jos pettyy, mutta kiittää surusilmien takaa minua siitä, että tahdon hänen parastaan.

Ap

Mullehan ei petytä! Pettymys on oikeutettua, jos toimin väärin, ei silloin, kun toimin hyvin ja lapsen parasta ajatellen!!! Niiii!!!

Ap

Lapsen ois parasta tajuta tämä! Loukkaavaa pettyä siihen, että äitisi välittää sinusta, senkin mulkqqu!

Ap

Säälittää ap:n lapset. Näinköhän olet lainkaan kykenevä huolehtimaan heistä, aika pelottavaa tekstiä.

En huolehddikaan. En pidä huolta mulquista, jotka pettyvät huolenpitooni, saatana. Nyt voivat iloita, kun en pidä huolta, saavat mennä piloille ihan rauhassa isäsnsä kanssa.

Ap

Miten lapsi voi olla niin epälooginen ja vammainen, että osoittaa pettymystä, jos äiti tekee oikein? Ei sellainen lapsi ansaitse äitiä. Hähhähhhähhäähhäää.

Ap