Mitä ajattelet ihmisestä, joka nauttii kun saa kostettua?

Miksi hän joutuu niin paljon kostamaan? 

Se on ihan normaalia käyttäytymistä jossain tapauksissa.

No siis, riippuu vähän siitä että mikä syy sille kostolle on. Jotkut teot ovat niin törkeitä, että ymmärtää sen halun antaa samalla mitalla takaisin.

Toisaalta kostaminen kertoo myös siitä, että ihmisellä on paljon sisällään tuskaa ja vihaa. Tuskaa siitä, miten on tullut kohdelluksi ja mitä seurauksia siitä saanut. 

Ja sellainen kokemus, että tekijä joko ei ole saanut oikeudenmukaista rangaistusta tai että tekijä jopa on vahingoniloinen.

Hullu. Ei meidän tarvitse kostaa mitään kenellekkään. Karma hoitaa. 

Joku katkeroitunut yksinäinen reppana.

Lähtökohtaisesti jos saa fiksaation "kostonkohteeseen" ei varmaan elämässä ole monikaan asia paremmin kuin sillä jolle kostaa

Kai siihen joku syy on.

Minä en koskaan ole ymmärtänyt tätä, että kostaja olisi se paha. Minusta se on, joka ensimmäisenä alkaa kiusaamaan.

Ajattelen, että ymmärrän häntä varsin hyvin. Ei kannata kohdella ihmisiä huonosti. Siitä joutuu tavalla tai toisella maksamaan. 

Narsisti. Ei minusta ole normaalia.

Pitää tietysti erottaa kosto ja puolustautuminen toisistaan. Narsisti voi myös esittää uhria ja se, joka yrittää puolustautua häneltä, leimataan narsistiksi. Osat vaihtuu. Puolustus saattaa näyttää kostolta ulospäin. 

Nää kostofantasioijat on pikkasen sairaita. Ja en tiedä miksi, mutta tulee mieleen valkoinen roska.

Kosto mikä on laillinen on kuin karmaa tai jumalan tuomaa oikeutta. Itselläni on pari tyyppiä listoilla joille nakki tulee napsahtamaan vielä.

Lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. En enää halua sellaisia elämääni. Haluan elämääni ihmisiä, jotka keskittyvät hyvään ja jättävät pahan omaan arvoonsa. Ihmisiä, jotka ovat kasvaneet jo ohi tuosta vihasta ja katkeruudesta ja kostamisen kierteestä.

Vierailija kirjoitti:

Hullu. Ei meidän tarvitse kostaa mitään kenellekkään. Karma hoitaa. 

Ja rikkaat rikastuu.

Minusta tuo kuulostaa narsismilta. Ikävä juttu, kun suvussa sitä on. Toisaalta, mulla vain se sama piirre,  kuin papassa - hän, enkä minä pyöritellyt/pyörettele mitään "porukoita", niinkuin isä ja hänen nuorin veljensä.

Kuuntelin aikani sitä svidduilua, sukulaisten taholta. Sitten tuli se "siinä on paikka, miksi et lauo?" ... Ois ollut tilanne "kostaa" kaikki ilkeilyt. Tuumasin vaan, että miksi tekisin niiin? Ei siitä ilkeilystä tule mulle yhtään sen parempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että ymmärrän häntä varsin hyvin. Ei kannata kohdella ihmisiä huonosti. Siitä joutuu tavalla tai toisella maksamaan. 

Tämä. Niin makaa kuin petaa.

En kosta, kohtelen vain samalla tavalla kuin minua on kohdeltu. Ja en edes yhtä pahasti. Mutta se ininä ja uhriutuminen joka alkaa kun saa samaa mitä toiselle aloitti tekemään. En kohtele viattomia ihmisiä huonosti, toisin kuin kiusaajat joilla ei ole omaatuntoa. 

Jaa, mikähän kostoksi lasketaan?

Itse pidän näitä kostoajatuksia sangen lapsellisina ja kehittymättömän mielen tuotteina.

Vierailija kirjoitti:

Joku katkeroitunut yksinäinen reppana.

Vierailija kirjoitti:

Nää kostofantasioijat on pikkasen sairaita. Ja en tiedä miksi, mutta tulee mieleen valkoinen roska.

Joo, kieltämättä mullekin tulee näistä vähän elämänkouluvibat.