Lue keskustelun säännöt.
Asun ulkomailla enkä vain totu elämään vieraskielisessä ympäristössä
24.12.2018 |
Pakko avautua, kun on niin paska fiilis.
Olen asunut siis muutaman vuoden maassa, jonka äidinkieli ei ole englanti. Ymmärrän kieltä kirjoitettuna erittäin hyvin, mutta keskusteluissa olen aina sivustaseuraaja.
Puhutaan mun miehen kanssa englantia ja nyt tulin tänne hänen vanhemmilleen jouluaatoksi. Tää kieli vie mun voimat, ollaan oltu täällä viitisen tuntia ja oli pakko tulla lepäämään makuuhuoneeseen kun alkoi niin masentaa. Oon siis ollut koko päivän käytännössä puhumatta, kun poikaystävä keskustelee perheineen milloin mistäkin. Alkuaikoina myös multa kyseltiin asioita englanniksi, muttei enää. Vihaan itseäni tällaisena hiljaisena tyyppinä.
Tää ongelma seuraa myös työpaikassa (jonka työkieli on englanti), tai itseasiassa lähinnä illanvietoissa kun porukka ei enää vaivaudu puhumaan englantia mulle kun tuntee mut eikä tarvitse olla niin vieraskorea.
On niin paha mieli, että mä masennun näistä tilanteista niin paljon nykyään. Alkuaikoina mua ei niin paljon haitannut,mutta nykyään tuntuu että mut jopa yritetään sulkea porukan ulkopuolelle kun kieltä ei vaihdeta. Enkä voi olla niin itsekäskään, että aina mun vuoksi pitäisi kaikkien vaihtaa kieli, mutta miten pystyn sietämään tätä ulkopuolisuudestunnetta?
Pitäisi varmaan alkaa tehdä osapäivää vain töissä, että voisin käydä kieli - tai puhumis -kursseilla, mutta sitä ennen pitäisi vaan jotenkin tosiaan sopeutua.
Onko vertaistukea saatavilla, onko joku selvinnyt tästä muuten kuin opettelemalla kielen kunnolla tai muuttamalla suomeen takaisin?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Mul on tää sama varmaan edessä .. muutan Saksaan enkä osaa sanaakaan saksaa..
Nyt katsot kaikki vanhat saksalaiset dekkarisarjat mitä töllöstä tulee ja koitat lukea suomennokset sekä kuunnella saksaa samaan aikaan. Jos osaat yhtään ruotsia, opit pian päättelemään mikä sana milloinkin on kyseessä. Lue vaikka wikipediasta artikkeleita myös saksaksi, ei lauseen sisällön järkeileminen ole rakettitiedettä.
Paikan päällä muutaman kuukauden kielikurssi ja kielen käyttöä heti kun lauseet alkavat sujua.
Sukella kieleen, se on hyvä tapa oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap vielä,
Kysymys ei todellakaan ole siitä, etten haluaisi kieltä käyttää vaan omasta estyneisyydestäni. Tosiaan se, että kontrasti puheentuoton ja ymmärtämisen välillä on niin iso etten halua muiden luulevan että osaan niin huonosti tätä kieltä. Lisäksi vihaan mun suomalaista aksenttiani yli kaiken, lisäksi tässä kielessä on äänteitä joita vain en osaa ääntää kunnolla.
Kai mun on alotettava tuon miehen kanssa puhumaan, vaikka ahdistaa ihan kunnolla. Pitää vaan painottaa sille, että ei saa sitten nauraa mun ääntämistä tai ihastella sitä, miten söpöltä kuulostan vaan keskittyä itse asiasisältöön.
Pahemmalta se vaikuttaa, jos et puhu ollenkaan, kuin jos tekisit virheitä. Arkielämän puhuttu kieli on loppujen lopuksi aika simppeliä, samat rakenteet ja sanasto toistuvat, joten kielen käyttämiseen tottuu nopeasti, kunhan alkaa puhua. Ja puhumista ei opi muuten kuin puhumalla, appit ja tv-ohjelmat ja muut ovat hyviä vaikka sanaston laajentamiseen, mutta ne eivät ole ongelmasi, vaan puheen tuottaminen!
Kuulostaa semisti tutulta, mun ja mieheni yhteinen kieli on englanti, hänen äidinkieltään portugalia olen itseopiskellut, mutta kun käydään hänen kotimaassa en ymmärrä puheesta mitään. Tämä on mulle suht ok koska käydään siellä tosiaan vaan lomalla, mutta mun mies ei osaa suomea juuri yhtään ja koska asutaan täällä Suomessa, ottaa homman selkeästi raskaammin.
Esim näistä juhlapyhistä mun perheen kanssa on tullut hälle jotenkin selkeä rasite. Mun porukat ei osaa englantia yhtään enempää kuin hän suomea, me nuoret nyt toki mutta usein menee siihen että sisarukset puolisoineen puhuu sitten suomea ja huonokuuloiset mummut ja papat siinä ympärillä puhuu päälle... nähdään aika harvoin kun yhteisen ajan löytyminen kortilla ja välimatkat pitkät.
Harmittaa tosi paljon miehen puolesta, mutta en oikein tiedä miten voisi tilannetta parantaa ellei hän opiskele suomea. Työkielenä hällä englanti joten pakottavaa tarvetta suomen osaamiselle ei edes ole.
Tuntuu pahalta mieheni puolesta, mutta yritän
Googlatkaa ilmaiset kielikurssit, niitä voi selailla pitkin ja poikin. Myös kohteen kielellä laulettua musiikkia voi kuunnella.
Olin ns. jästipää enkä oikein pärjännyt kouluissa. Elämä ei ole mennyt aivan putkeen muutenkaan.
Mutta, en ole pelännyt virheitä ja muun lisäksi oppinut parikin kieltä, juuri auditiivisella menetelmällä.
Reippaasti vaan puhumaan, eikä saa pelätä virheitä.
Yritän puhua paikallista kieltä minkä osaan ja loput sanon englanniksi.
Rohkeasti nyt vain puhumaan. Ja miksi odotat, että sinulta kysytään asioista englanniksi, rohkeasti nyt vain itse kysymään asioita ja osallistumaan keskusteluihin vaikka sitten englanniksi.
Itse tunnen olevani kielipuoli tällä hetkellä, mutta eiköhän se tästä ala paremmin sujua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo muuten koskaan tajunnutkaan, että ihan totta kukaan ei edes tiedä miten hyvin kieltä osaan kun en sitä suostu puhumaan. Katson kuitenkin mieheni kanssa erästä paikallista visailuohjelmaa ongelmitta, mutta silti se aina välillä kääntää mulle jotkut itsestäänselvät tekstit muista yhteyksistä ja ärsyttää.
Mulle joskus joku laittoi viestiä, että on niin kateellinen kun minä asun täällä, mutta herran jestas miten paljon mutkattomampaa olisi kuitenkin vain ollut asettua suomeen...
Toiseen kommenttiin - jotenkin odotan että työkaverit illan istujaisissa puhuisivat mun seurassa englantia, kun töissäkin sitä tekevät ja kaikki osaa vallan mainiosti. Ja, jos se olettamus on että minä en maan kieltä taida, niin sitä suuremmalla syyllä tuntuu että he yrittävät sulkea minut ulkopuolelle.
En tiedä, tuntuu että kieliharjoittelun lisäksi tässä kaipaisi jotain terapiaa. Sanomattakin selvää, että tulee miehelle liikaa kitistyä näistä omista ongelmista.
Ap
Mä niin ymmärrän sua. Mulla oli muuten samankaltainen tilanne kuin sulla paitsi että mun mies on suomalainen. Lopulta ymmärsin kyllä suoraan mulle puhutun mutta olin aivan ulkopuolinen silloin kun ranskalaiset puhui keskenään kieltä. Tuttujen kanssa puhuin pääasiassa englantia, koska en meinannut mitenkään muistaa puhuessa imperfektin tai futuurien käyttöä. Ja oli joo tosi turhauttavaa ja tunsin että mut yritetään tahallaan jättää ulkopuoliseksi porukassa. Mun kielen oppimista häiritsi raskauteen, imetykseen ja pätkänukkumiseen liittyvä kyvyttömyys keskittyä. Olin siis joko sairas tai raskaana tai pätkänukuin melkein kaikki ne vuodet kun siellä asuin. Tuntemattomat ihmisetkin haukkui mua kun en osannut ranskaa paremmin vaikka olin asunut siellä 2 vko/kk/vuotta. Siis aina kun mä tunsin mitään onnea edistymisestäni niin joku pisti mut mollaamisellaan matalaksi. Puhuin siis ranskaa kaupassa, pankissa, apteekissa jne. Mutta se ettei mun annettu tuntea mitään tyytyväisyyttä oppimisestani masensi. Toisessa raskaudessani tuttu kätilö kehui kuinka olin edistynyt johon toinen kätilö sanoi tiukasti ei, kielitaitoni on edelleen tosi huono. Sanomattakin selvää että matkustin jatkossa mielelläni kauemmas saadakseni mukavan kätilön(vrt. neuvolan th). Sitten kun muutettiin takaisin Suomeen tuntui että paino lähti harteilta. Keskittymiskykykin palasi yllättäen vaikka olin vielä raskaana. Asiaan oli siis vaikuttanut kova stressikin. Nyt jatkan ensi vuonna ranskankielen opiskelua optimistisella mielellä. Mieskin sanoi että on edistynyt paljon sen jälkeen kun palattiin Suomeen vaikkei se ole opiskellut yhtään lisää kieltä. Silläkin oppimista oli siis hidastanut paineet.
Kai mä siis neuvoisin sua että yritä keksiä tapoja purkaa stressiä ja rentoutua. Auttaisiko joku liikuntaharrastus?
Mä muuten tein sitä että kirjoitin sivullisen lauseita ranskaksi ja pyysin kaveria tarkistamaan virheet. Se auttoi mua tosi paljon. Kielikurssille ei ollut mahdollisuutta mennä niin pyysin useaa kaveria auttamaan tällai ja annoin listan aina eri kaverille.
Ja mäkin tosiaan kannustan sua opiskelemaan kieltä, mutta myös kertomaan kavereille miltä susta tuntuu. Mä kerroin yhdelle kaverille kuinka musta se tuntuu kiusaamiselta että yhtäkkiä kaikki vaan alkaa puhumaan ranskaa hirveällä vauhdilla. Sen jälkeen se aina tulkkasi jos se oli paikalla. Vasta mun läksiäisissä kaverit tajusi että hei tuohan ymmärtää ranskaa kun sanoin yhdelle kaverille joka ei osannut sanoa haluamaansa englanniksi että sano se ranskaksi, mutta puhu hitaasti ja yksinkertaisesti.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtävätkö muut englantia ja ymmärrätkö itse paikallista kieltä? Jos näin, niin osallistu rohkeasti paikallisella kielellä käytävään keskusteluun, mutta vastaa englanniksi. Sano, että muiden ei tarvitse puhua englantia. Näin sinun tai kenenkään muun ei tarvitse jännittää puhumista. Itselläni tällainen järjestely on toiminut hyvin useilla kielillä erilaisissa tilanteissa.
Pidemmällä tähtäimellä kannattaa tietysti yrittää opetella käyttämään paikallista kieltä, varsinkin kun ilmeisesti jo osaat sitä ainakin passiivisesti varsin hyvin.
Toimii varmaan työelämässä tms. mutta eihän ap ikinä opi kohdemaan kieltä, jos aina vaihtaa englantiin..
Ja tuolla tyylillä tuskin käydään kovin syvällisiä keskusteluja.
Syvällisiä keskusteluja kannattaa nimenomaan käydä siten, että kukin osapuoli saa käyttää itselleen ilmaisuvoimaista, helppoa kieltä, jolla saa esitettyä ajatuksensa täsmällisesti. Puheharjoitukset kannattaa tehdä muissa yhteyksissä.
Mutta AP:n tapauksessa tärkeintä on alkaa rohkeasti käyttää sitä mitä osaa. Englantia sitten väliin tarvittaessa, jos sillä saa madallettua puhumisen kynnystä.
Ymmärrän tilanteen mutta silti kun muuttaa toiseen maahan asumaan niin on velvollisuus opetella sen maan kieltä ja alkaa sitä myös käyttämään. Jostakin syystä tämä on nimenomaan suomalaisille vaikea asia ymmärtää. Ajatteleppa asiaa niin päin että Suomessa jonkun sukulaisen erikielinen puoliso vuosikausia olisi jouluisin ja muina juhlapäivinä vain tuppisuuna ja pitäisi suomalaisen puolisonsa sukulaisia kiusaajina koska puhuvat suomen kieltä kotonaan ja kotimaassaan. Ei kuulosta ihan älykkäältä ajatukselta. Yksi vuosi, maksimissaan kaksi voi olettaa että sinua otetaan huomioon eri kielisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiseen kommenttiin - jotenkin odotan että työkaverit illan istujaisissa puhuisivat mun seurassa englantia, kun töissäkin sitä tekevät ja kaikki osaa vallan mainiosti. Ja, jos se olettamus on että minä en maan kieltä taida, niin sitä suuremmalla syyllä tuntuu että he yrittävät sulkea minut ulkopuolelle.
En tiedä, tuntuu että kieliharjoittelun lisäksi tässä kaipaisi jotain terapiaa. Sanomattakin selvää, että tulee miehelle liikaa kitistyä näistä omista ongelmista.
Ap
Mietihän nyt vähän työkaveriesi kannalta tilannetta.
Eli käännäpä tilanne toisin päin, olisit vaikka koko viikonlopun täysin suomenkielisten kanssa ja siellä olisi yksi ei-suomenkielinen. Sitten koko viikonlopun puhuisit englantia, aivan kaikkien kanssa ja myös tilanteissa, joissa ei olisi edes tuota ei-suomenkielistä koskettavaa asiaa. Esimerkiksi sinulla olisi kaveri, jonka kanssa puhut aina jalkapallosta, sitten kävisitte nuo jalkapallokeskustelut suomen sijaan englanniksi, ihan vain, että ei-suomenkielinen ei tuntisi ulkopuolisuutta, kun ei ymmärrä, mistä edes puhutte. Ja kuitenkin tietäen, että tuota yhtä kaveria ei edes jalkapallo kiinnosta. Eli on paljon tilanteita, joissa natiivikielenpuhujien pitäisi vaihtaa kieltä, ettei ulkopuolinen loukkaannu. Kuinka pitkään itse jaksaisit olla noin kohtelias?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtävätkö muut englantia ja ymmärrätkö itse paikallista kieltä? Jos näin, niin osallistu rohkeasti paikallisella kielellä käytävään keskusteluun, mutta vastaa englanniksi. Sano, että muiden ei tarvitse puhua englantia. Näin sinun tai kenenkään muun ei tarvitse jännittää puhumista. Itselläni tällainen järjestely on toiminut hyvin useilla kielillä erilaisissa tilanteissa.
Pidemmällä tähtäimellä kannattaa tietysti yrittää opetella käyttämään paikallista kieltä, varsinkin kun ilmeisesti jo osaat sitä ainakin passiivisesti varsin hyvin.
Toimii varmaan työelämässä tms. mutta eihän ap ikinä opi kohdemaan kieltä, jos aina vaihtaa englantiin..
Ja tuolla tyylillä tuskin käydään kovin syvällisiä keskusteluja.
Syvällisiä keskusteluja kannattaa nimenomaan käydä siten, että kukin osapuoli saa käyttää itselleen ilmaisuvoimaista, helppoa kieltä, jolla saa esitettyä ajatuksensa täsmällisesti. Puheharjoitukset kannattaa tehdä muissa yhteyksissä.
Mutta AP:n tapauksessa tärkeintä on alkaa rohkeasti käyttää sitä mitä osaa. Englantia sitten väliin tarvittaessa, jos sillä saa madallettua puhumisen kynnystä.
En usko, että tämä on paras neuvo ap:lle. Jollekulle muulle, vaikka matkailijalle tai työelämässä vieraita kieliä tarvitsevalle voi olla ihan käypä.
Englanti on lingua franca, niin uskoisin, että moni hellii ajatusta, että osaa sitä todella ilmaisuvoimaisesti. Toki aina joku saattaa osatakin, en sitä sano. Mutta koska "kaikki" osaavat tai "osaavat" englantia, voi vääristyä ajatus siitä, kuinka helposti voisi osata muita kieliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä enkä arvosta lainkaan ihmisiä, jotka muuttavat maahan eivätkä opettele sen kieltä kunnolla. Sitten vielä kitisevät, mikseivät MUUT puhu hänelle englantia.
Puhumaan oppii vain puhumalla. Nyt ryhdistäydy ja ala puhumaan. Ensin helpompia asioita ja siitä se rohkeus kasvaa. Ihmiset auttavat kyllä, jos joku sana on kateissa tms. Kysy rohkeasti ja sano kaikille lähipiirissäsi, että haluat harjoitella puhumista heidän kanssaan.
Itse ottaisin tuossa tilanteessa ehdottomasti myös keskustelutunteja vaikka kerran - pari viikossa.
Minulle sanottiin suoraan kun muutin miehen kotimaahan (hänen ystävänsä puolisoineen ja perhe )että eivät enää aio puhua vuokseni englantia vaan odottavat että alan pikapikaa opiskelemaan maan kieltä ja he auttavat. Opin nopeasti. Pakko oppia. On se niille muille aikamoinen taakka puhua muuta kuin omaa kieltään omissa piireissään. Sinä kun olet ulkopuolinen niin osoitat kunnioitusta muille sekä sivistystä opettelemalla kielen. Ujous ei ole syy siihen ettei kielen käyttö suju. Moni luulee osaavansa kieliä paremmin kuin osaavatkaan. Kun kielen osaa niin helposti lähtee keskusteluun mukaan vaikka vähäsanaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai mun on alotettava tuon miehen kanssa puhumaan, vaikka ahdistaa ihan kunnolla. Pitää vaan painottaa sille, että ei saa sitten nauraa mun ääntämistä tai ihastella sitä, miten söpöltä kuulostan vaan keskittyä itse asiasisältöön.
Minusta teet väärin, jos vaadit mieheltä tuollaista. Päin vastoin, sinun tässä on osattava nauraa omalle ääntämyksellesi ja omille virheillesi.
Yhdessä voi nauraa makeimmin.
Otat asian jotenkin ihan liian vakavasti ja tosikkomaisesti.
Aika tiukkoja mielipiteitä ihmisiltä, jotka ei ole koskaan olleet samanlaisessa tilanteessa. Ap pyytää vertaistukea, mutta osa täällä lyttää sen omien asenteidensa takia. Se ei auta ketään. Kuten kirjoitin aiemmin ihmisten haukkumiset aiheutti mulle niin paljon stressiä että elin koko aika paineen alla mikä häiritsi keskittymiskykyä ja näin ollen hidasti edistymistä.
Olen aiemminkin asunut ulkomailla ja oppinut uuden vielä vaikeamman kielen muutamassa kuukaudessa, mutta silloin olin terve ja lapseton ja opiskelin täysipäiväisesti. Tilanne oli siis täysin eri kuin ranskassa asuessani, jossa olin kotiäiti, tein vapaaehtoistyötä englanniksi, olin melkein jatkuvasti säryissä, pahoinvoin ja nukuin tunnin pätkissä. Mäkin kuvittelin Ranskaan muuttaessani että opin senkin kielen totta kai puolessa vuodessa kun olin oppinut edellisenkin mutta ei se vaan mennytkään niin.
Asia nyt vaan on niin, että ap ei voi edellyttää toisilta a) englannin käyttämistä eikä b) haluamaansa asennetta ja suhtautumista, vaan asenneongelma on hänellä itsellään.
Ei kannata välittää sanonnoista tuppisuu ,tai on velvollisuus opetella vieraan maan kieli.
Small talk on riitävä vieraiden kanssa seurustelemiseen. Omalla kielellä voi hankkia syvällisimmät keskustelut, ja mitä ne sitten ovatkaan.
Portugali on vaikea kieli, mutta senkin oppii. Mitä se haittaa vaikka menisi pieleen, pitää oppia hyväksymään ja kommelluksitta ei mikään suju.
Amerikassa voit puhua millaista englantia tahansa, siellä ei arvostella.
Olet laittanut itsesi liian tiukoille.
Ehkä olet jotenkin estynyt, voit kyllävapautua estoista, kun salaat kielen millä sinun pitäisi puhua.
Mikä se on?
Ap ei koskaan halua puhua maan kieltä ja ihmettelee sitten, miksei osaa sitä puhua. Niinpä.
Siis olet asunut maassa jo useita vuosia, etkä edes yritä puhua kieltä, jota kuitenkin osaat jonkun verran?
Sitten valitat ulkopuolisuuden tunnetta, koska kaikki muut eivät puhu kanssasi englantia?
Onko sulla aivovamma vai miten tuollainen järjenjuoksu on edes mahdollista?
Toimii varmaan työelämässä tms. mutta eihän ap ikinä opi kohdemaan kieltä, jos aina vaihtaa englantiin..
Ja tuolla tyylillä tuskin käydään kovin syvällisiä keskusteluja.