Lue keskustelun säännöt.
Asun ulkomailla enkä vain totu elämään vieraskielisessä ympäristössä
24.12.2018 |
Pakko avautua, kun on niin paska fiilis.
Olen asunut siis muutaman vuoden maassa, jonka äidinkieli ei ole englanti. Ymmärrän kieltä kirjoitettuna erittäin hyvin, mutta keskusteluissa olen aina sivustaseuraaja.
Puhutaan mun miehen kanssa englantia ja nyt tulin tänne hänen vanhemmilleen jouluaatoksi. Tää kieli vie mun voimat, ollaan oltu täällä viitisen tuntia ja oli pakko tulla lepäämään makuuhuoneeseen kun alkoi niin masentaa. Oon siis ollut koko päivän käytännössä puhumatta, kun poikaystävä keskustelee perheineen milloin mistäkin. Alkuaikoina myös multa kyseltiin asioita englanniksi, muttei enää. Vihaan itseäni tällaisena hiljaisena tyyppinä.
Tää ongelma seuraa myös työpaikassa (jonka työkieli on englanti), tai itseasiassa lähinnä illanvietoissa kun porukka ei enää vaivaudu puhumaan englantia mulle kun tuntee mut eikä tarvitse olla niin vieraskorea.
On niin paha mieli, että mä masennun näistä tilanteista niin paljon nykyään. Alkuaikoina mua ei niin paljon haitannut,mutta nykyään tuntuu että mut jopa yritetään sulkea porukan ulkopuolelle kun kieltä ei vaihdeta. Enkä voi olla niin itsekäskään, että aina mun vuoksi pitäisi kaikkien vaihtaa kieli, mutta miten pystyn sietämään tätä ulkopuolisuudestunnetta?
Pitäisi varmaan alkaa tehdä osapäivää vain töissä, että voisin käydä kieli - tai puhumis -kursseilla, mutta sitä ennen pitäisi vaan jotenkin tosiaan sopeutua.
Onko vertaistukea saatavilla, onko joku selvinnyt tästä muuten kuin opettelemalla kielen kunnolla tai muuttamalla suomeen takaisin?
Kommentit (87)
Eihän ap vaadi että muiden pitäisi puhua englantia vaan hän pyytää neuvoja että miten pärjätä omien tunteidensa kanssa. Kyllä hän itsekin pohtii että pitäisi kai mennä kielikurssille.
Ap ehdottaisin myös sellaista että pyytäisit paikallisella kielellä että muut puhuisivat hitaammin, jotta säkin ymmärtäisit. Se voisi auttaa muita tajuamaan että sä kyllä yrität. Osallistu siinä määrin kuin voit. Mä nyökkäilin ja nauroin hauskoille jutuille aina kun ymmärsin. Sulla ei varmaan ole hirveästi mahdollisuuksia puhua paikallisella kielellä vapaa aikana kun käyt kokopäivä töissä, mutta mitens työmatkat? Kuuluuko maan kulttuuriin se että keskustellaan bussipysäkillä tuntemattomien kanssa? Kai puhut paikallista kieltä kaupoissa jne.?
Ymmärrän kyllä hyvin että on vaikea puhua paikallista kieltä tuttujen kanssa, koska olet tottunut keskustelemaan heidän kanssaan englanniksi. Täysin luonnollinen asia koska olit oletettavasti ummikko maahan muuttaessa. Mutta yritä keksiä ja kehittää muita mahdollisuuksia harjoittelemiseen. Vaikka sitten joku keskustelukerho. Tai tutki netistä etsiikö joku kielen harjoittelukaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, onneksi kukaan ei pakota asumaan siellä muualla , senku muuttaa takas suomeen.
Vai onko miehen lompakko syynä ?
Jos puhutun ymmärtämisessä on ongelmia, mutta kirjoitettu kieli on ymmärrettävämpää, osta sellaisia elokuva-dvd:itä, joissa puheen lisäksi voi valita kyseisen kielisen tekstityksen. Kun teksti tukee puhuttua, pysyt paremmin kärryillä. Epäselvissä kohdissa kuva seis ja voit selvittää tuntemattoman sanan tai ilmaisun. Tauotusta voi käyttää myös siihen, että toistaa lauseet perässä.
Ainakin saksan kieli menee näin 3 kuukautta kuullun ymmärtämiseen ja sitten toiset 3 kuukautta puheen taitamiseen. Asia on sitten selvä.
Vain ja ainoastaan suomalaiset nälvivät kielitaitoa. Ei paikalliset sellaista tee. Jokainen puheen yritys palkitaan. Suomalaiset ovat usein hankalia toisiaan kohtaan. Ei kukaan kykene täydellisyyteen.
Opin kielen - ranskan, mutta lopulta muutin Suomeen takaisin. Putosi iso kivi taakka niskasta ja nyt voin sanoa olevani onnellinen ja pystyväni arvostamaan pieniäkin asioita ihan eri tavalla.
Kannattaa oikeasti miettiä onko se sen arvoista. Kielitaidosta on aina hyötyä, mutta kun ei ikinä tunne olevansa kotona eikä oman väen seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap vielä,
Kysymys ei todellakaan ole siitä, etten haluaisi kieltä käyttää vaan omasta estyneisyydestäni. Tosiaan se, että kontrasti puheentuoton ja ymmärtämisen välillä on niin iso etten halua muiden luulevan että osaan niin huonosti tätä kieltä. Lisäksi vihaan mun suomalaista aksenttiani yli kaiken, lisäksi tässä kielessä on äänteitä joita vain en osaa ääntää kunnolla.
Kai mun on alotettava tuon miehen kanssa puhumaan, vaikka ahdistaa ihan kunnolla. Pitää vaan painottaa sille, että ei saa sitten nauraa mun ääntämistä tai ihastella sitä, miten söpöltä kuulostan vaan keskittyä itse asiasisältöön.
Pahemmalta se vaikuttaa, jos et puhu ollenkaan, kuin jos tekisit virheitä. Arkielämän puhuttu kieli on loppujen lopuksi aika simppeliä, samat rakenteet ja sanasto toistuvat, joten kielen käyttämiseen tottuu nopeasti, kunhan alkaa puhua. Ja puhumista ei opi muuten kuin puhumalla, appit ja tv-ohjelmat ja muut ovat hyviä vaikka sanaston laajentamiseen, mutta ne eivät ole ongelmasi, vaan puheen tuottaminen!
Mun kokemus taas on että just arkikieli on vaikeaa. Oman ammattisanaston opin nopeasti kun koko ajan pyöri samat sanat ja teemat puheessa. Mutta sitten kahvitauolla yksi puhui talon viemäröinnin ongelmista, toinen virkkaamisesta ja kolmas politiikasta. Tarvittava sanasto oli siis aivan järkyttävän laaja ja vaihteleva.
Kannattaa vaan puhua itse ja kuunnella kuin papukaija. Lopeta englannin käyttö jos ei ole pakko. Itse opin näin Saksassa saksan c kielen tasolta 3 kk ja Ranskassa ranskan viikon kielikurssipohjalta 6 kk. Hakeuduin aina seuraan jossa sain puhua paikallista kieltä ja vältin englantia osaavien seuraa. Nyt on menossa italia samalla menetelmällä. Rento asenne kieleen ja virheet ei merkkaa mitään. Pääasiahan on että tulee jotenkin ymmärretyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs italialainen vaihto-oppilas oppi puhumaan loistavaa suomea yhdessa vuodessa. Olen sitä mieltä että ap:n pitäis vaan rohkeasti sukeltaa asuinmaan kieleen ja koittaa pysyä pinnalla.Lue, kuuntele, toista, puhu.
.
Minulla on italialaisia ystäviä ja olen huomannut sen, että he oppivat suomen kieltä helposti ja ilman korostusta. Meillä on samanlainen R:kin kuin heillä ja jotenkin puheen intonaatiossa on samaa, joskin heillä korostetusti.
Mulla on sama juttu. Työkieli on onneksi se paikallinen kieli ja työympäristö monikulttuurinen joten ei ole samanlaista stressiä puhumisesta, kun noin 50% työntekijöistä puhuu murtaen paikallista kieltä.
Miehen perheen kanssa en vielä vuosienkaan jälkeen uskalla puhua heidän kieltään, se nolottaa vaan liikaa. En vaan pysty vaan menen lukkoon ja nökötän sitten hiljaa tai vastailen englanniksi.
Et ole yksin. Ei se ole kaikille helppoa. Olet kuitenkin ollut rohkea ja lähtenyt toiseen maahan. Suurin osa ei tekisi edes sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta on pitkä aika turvautua pelkkään englannin kieleen keskusteluissa maassa, jossa puhutaan toista kieltä.
Ymmärrän kyllä että jokaisella on oma tapansa oppia vieraita kieliä, jotkut ymmärtävät helpommin luetun ja toiset kuunnellun, mutta kielten opettelussa on todella tärkeää, että edes yrittää parhaansa mukaan puhua sen verran mitä osaa. Pikku hiljaa sanavarasto ja rohkeus puhua karttuu ja keskustelemisesta tulee helpompaa.
Itselläni on ihan jopa suomen kirjoittaminen ja lukeminen ollut aina hankalaa vaikka olen ihan syntyperäinen suomalainen ja koulussa aikoinaan vieraiden kielten opiskelu oli todella ahdistavaa ja stressaavaa, koska lukeminen ja kirjoittaminen oli niin samperin vaikeata. Ilmeisesti minulla on jonkinlainen lukihäiriö.
Elämä kuitenkin heitteli asumaan ulkomaille useampaan eri maahan ja oli vaan pakko opetella puhumaan paikallista kieltä. Aloitin ihan perusfraaseilla ja sanavaraston kehittyessä käytin sanoja rohkeammin, vaikka tiesin ettei kaikki lauserakenteet välttämättä mene oikein. Mutta yritin ja opin.
Edelleenkin parhaiten osaamani kielen, englannin lukeminen ja kirjoittaminen on hidasta, mutta puhuminen sujuu hyvin. Eikä kukaan ole koskaan nauranut minulle, että yritän puhua itselleni vierasta kieltä. Kyllä paikallinen väestö kuulee aksentistani, etten ole paikallisia, mutta arvostavat sitä että edes yritän.
Nyt joudun jälleen kerran opettelemaan uuden kielen, venäjän, ja ihan muutamassa viikossa olen edistynyt koska haluni oppia on sen verran vahva.
Itse opin kielen parhaiten kuuntelemalla ja toistamalla lauseita ääneen, joten katson youtubesta yms venäjän kielisiä ohjelmia ja videopätkiä joissa on tekstitys vaikka englanniksi ja tämä opiskelu tuottaa tulosta itselläni.
Ymmärsin että miehesi on paikallisia? Miksi et opettele puhumaan miehesi kanssa kieltä? En usko että miehesi nauraa sinulle että opettelet hänen kanssaan ja jos nauraa niin mies on täysi aasi.
Vierailija kirjoitti:
Vain ja ainoastaan suomalaiset nälvivät kielitaitoa. Ei paikalliset sellaista tee. Jokainen puheen yritys palkitaan. Suomalaiset ovat usein hankalia toisiaan kohtaan. Ei kukaan kykene täydellisyyteen.
Ei todellakaan ikävä kyllä pidä paikkaansa. Ei muiden maiden eikä suomenkaan osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut töissä ulkomailla 1,5 vuotta ja työkieli on englanti. Huomasin nopeasti, että minun odotettiin puhuvan paikallista kieltä myös työasioissa ja kaikki tauot/vapaa-ajan "ohjelma" oli paikallisella kielellä. Hiipui kiinnostus kieleen, kun en mitään ymmärtänyt ja siihen pakotettiin. Ymmärrän luettua ja uutisia mutta murteet on liikaa. Tauoilla ja vapaa-ajalla halusin rentoutua ja lopetin yhteistilaisuuksiin osallistumisen ja matkustan kotiin paljon useammin. Kohta sopimukseni loppuu ja palaan Suomeen enkä enää koskaan harkitse muuta kuin Suomea tai englannin kielistä maata. Mä sentään pääsen kotiin mutta sun pitäs ap muuttaa ajattelua, että sopeutuisit, jos haluat viihtyä! I feel you ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap vielä,
Kysymys ei todellakaan ole siitä, etten haluaisi kieltä käyttää vaan omasta estyneisyydestäni. Tosiaan se, että kontrasti puheentuoton ja ymmärtämisen välillä on niin iso etten halua muiden luulevan että osaan niin huonosti tätä kieltä. Lisäksi vihaan mun suomalaista aksenttiani yli kaiken, lisäksi tässä kielessä on äänteitä joita vain en osaa ääntää kunnolla.
Kai mun on alotettava tuon miehen kanssa puhumaan, vaikka ahdistaa ihan kunnolla. Pitää vaan painottaa sille, että ei saa sitten nauraa mun ääntämistä tai ihastella sitä, miten söpöltä kuulostan vaan keskittyä itse asiasisältöön.
Pahemmalta se vaikuttaa, jos et puhu ollenkaan, kuin jos tekisit virheitä. Arkielämän puhuttu kieli on loppujen lopuksi aika simppeliä, samat rakenteet ja sanasto toistuvat, joten kielen käyttämiseen tottuu nopeasti, kunhan alkaa puhua. Ja puhumista ei opi muuten kuin puhumalla, appit ja tv-ohjelmat ja muut ovat hyviä vaikka sanaston laajentamiseen, mutta ne eivät ole ongelmasi, vaan puheen tuottaminen!
Mun kokemus taas on että just arkikieli on vaikeaa. Oman ammattisanaston opin nopeasti kun koko ajan pyöri samat sanat ja teemat puheessa. Mutta sitten kahvitauolla yksi puhui talon viemäröinnin ongelmista, toinen virkkaamisesta ja kolmas politiikasta. Tarvittava sanasto oli siis aivan järkyttävän laaja ja vaihteleva.
Arkipäiväisessä keskustelussa pärjää muutamalla tuhannella sanalla, ei sinun tarvitse sisäistää työkaverin viemäröintiä pysyäksesi mukana keskustelussa. En minäkään ymmärrä työkaverin autoremppaa edes äidinkielelläni, mutta voin kommentoida "aijaa" ja "paljonko tulee maksamaan?".
Ihan turhaa muutenkin kuunnella jonkun monologia, ohjatkaa keskustelua kysymyksillä ja kertokaa omia kokemuksia. Keskustelkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sitten kummallisessa työpaikassa, kun mun työkaverit veistävöt vapaa-ajallaan vaan vitsiä koko ajan. Harvoin puhutaan siis mitään asiaa, vaan huumori kukkii ja ihmiset kilpaa osallistuvat loanheittämiseen. Olen siis miesvaltaisella alalla. On sanomattakin selvää, että tällaiseen keskusteluun on vaikeampi osallistua puutteellisella kielitaidolla kun ihan konkreettisiin asioihin. Mulla on kyllä työkavereina myös suomalaisia, ja heistä hyvin moni ei myöskään paikallista kieltä taida sitäkään vähää kuin minä. Siksi vähän harmittaa sellaiset kommentit, jossa sanotaan etteivät voi ymmärtää ihmisiä jotka eivät paikallista kieltä opettele. Ei se ole niin helppoa.
Ap
Ei muistaakseni kukaan ole tässä ketjussa sanonut että se helppoa olisi.
Kaikki ovat yrittäneet lähinnä sanoa että rupea puhumaan, sillä tavalla oppii parhaiten.
Ilmeisesti kuitenkin olet näitä ihmisiä jotka mystisesti kuvittelee oppivansa puhumaan vierasta kieltä täydellisesti, sanomatta koskaan sanaakaan.
Itsellä menisi hermot vastaavassa tilanteessa jos toinen ei edes yrittäisi kahden vuoden aikana kommunikoida paikallisella kielellä ja istuisi vaan tuppisuisena seinäruusuna.
Hanki tandempari, joku joka haluaa oppia sinun osaamaasi kieltä ja joka voi tarjota tarvitsemasi kielen. Puhe lähtee pian kulkemaan ja stressi on pienempi kun molemmat opettelee. Googlaa.
puhumaan oppii puhumalla
tarvitset hyväksyvää ja myötätuntoista asennetta omia virheitäsi kohtaan
tällä hetkellä kuulostaa samalta kuin joku valittaisi ettei osaa soittaa kitaraa, muttei halua harjoitella käytännössä sitä kun se ei heti kuulosta täydelliseltä
kielen opettelusta voi myös löytyä huumoria jonka avulla kielimuurin yli pääsee ja voi vaikuttaa muillekin hauskalta tyypiltä vetäytyvän sijaan (ikävä kyllä tuollainen vetäytyminen voidaan tulkita ylimielisyytenä, ja onhan se sitä kun muiden sopii oppia kieli tekemällä virheitä mutta ap ei sellaiseen alennu)
sosiaalisesti sivuunjääminen on paljon ikävämpää kuin nolostuminen kömpelöstä kielestä
Ymmärrän sua ap. On vaikea liittyä keskusteluun vaikka ymmärtäisikin mistä puhutaan. Muut puhuu niin nopeasti että sitten kun olet omassa päässäsi suunnitellut mitä voisit sanoa niin aihe on jo vaihtunut.
Kieltä ei opi perkele mököttämällä nurkassa. Suu auki ja puhu.
Täältä empatiaa. Me muutimme suomalaisen puolison kanssa vuosi sitten Hollantiin, ilman tippaakaan kielitaitoa. Työni piti olla täysin englanniksi, ja tätä painotin moneen kertaan rekrytointiprosessin aikana.
Kuitenkin käytännössä olin toimiston ainoa ei-hollanninkielinen. Kaikki keskustelut ja iso osa työmeileistä on hollanniksi. Iso osa työtehtävistä on hollanniksi. Alkuun yritin osallistua kyselemällä aina please translate, ja jos ymmärsin yhtään keskustelun aihepiiriä, yritin osallistua englanniksi.
Mutta pikkuhiljaa turhauduin sillä tuli juurikin tunne että muut tekevät tuon tahallaan eivätkä edes yritä sisällyttää minua mukaan. Esim kerroin pomolle (jonka kanssa nimenomaan ennen palkkaamista puhuin että ymmärtäähän hän että en todellakaan osaa Hollantia) kuinka tunnen itseni ulkopuoliseksi kielen takia ja se haittaa myös töiden tekemistä - ja seuraavana päivänä hän lähettää toimistolle sähköpostia pelkästään hollanniksi 😑.
Työnantaja ei myöskään tarjoa mitään tukea kielen opiskeluun, ja iso osa työstäni on matkustamista. En siis pysty osallistumaan mihinkään tavalliselle kurssille, ja joustavampi yksityisopetus on niin kallista etten voi/halua sitä itse maksaa. Kielen ääntäminen on lähinnä mahdotonta, ja paikalliset eivät "ymmärrä" (=eivät edes yritä) jos yksikin äänne on sanassa hieman väärin. Lisäksi emme todennäköisesti asu täällä kuin maks viitisen vuotta, joten motivaatio opetella kieli on senkin takia hyvin alhainen.
Tämä on yksi iso syy miksi etsin nyt kuumeisesti uutta työtä jostain isommasta firmasta jossa olisi muitakin ulkomaalaisia, koska vuosi ulkopuolisena ja syrjityksi tunnettuna on aika kamalaa. Se syö itsetuntoa ja aloitekykyä, ja varmasti myös ruokkii sitä kierrettä syrjäytya kun ei jaksa itsekään enää yrittää olla sosiaalinen ihmisten kanssa jotka eivät edes alussa yrittäneet helpottaa kielimuurin ylitystä...