Asun ulkomailla enkä vain totu elämään vieraskielisessä ympäristössä

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että minun on vähän vaikea ymmärtää ap:tä. Menin itse vaihto-opiskelijaksi Etelä-Saksaan niin, että olin lukenut lukiossa lyhyen saksan. Vuodessa opin saksaa niin, että ymmärsin keskustelut täysin ja pystyin myös itse sanomaan kaiken mitä halusin, joskin välissä sanoja hakien enkä aina täysin virheettömästi.

Minusta ap:n pitäisi vain rohkeasti ruveta käyttämään paikallista kieltä ja turvautua englantiin vain silloin, kun ei saa itseään muuten ymmärretyksi. Mieti vaikka aluksi aina etukäteen muutama tulevaan tilanteeseen todennäköisesti sopiva fraasi, niin voit sanoa ainakin ne, jos et muuta keksi. Sovi myös miehesi kanssa, että puhutte joka päivä klo 21 asti paikallista kieltä ja vasta sen jälkeen englantia (jotta voitte käsitellä myös sellaisia asioita, joihin kielitaitosi ei vielä riitä). Kun olet sitkeä, niin viimeistään ensi syyskuussa käytät jo paikallista kieltä ilman ongelmia.

On ihan eri asia mennä vaihto-oppilaaksi saksankielisen kouluun kuin mennä kokopäivä työhön englanninkieliseen työpaikkaan. Tietenkään et ymmärrä ap:ta kun et ole itse ollut samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kumma että kaikki ovat oppineet uuden maansa kielen ihan viikossa tai kuukausissa? Miksen tapaa tällaisia ihmisiä koskaan oikeassa elämässä?

Oppineet ja oppineet. Se millä tasolla osaavat siinä ajassa, onkin sitten eri asia. Omasta mielestään tietenkin hyvin, se on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin saksan kieli menee näin 3 kuukautta kuullun ymmärtämiseen ja sitten toiset 3 kuukautta puheen taitamiseen. Asia on sitten selvä.

Vain ja ainoastaan suomalaiset nälvivät kielitaitoa. Ei paikalliset sellaista tee. Jokainen puheen yritys palkitaan. Suomalaiset ovat usein hankalia toisiaan kohtaan. Ei kukaan kykene täydellisyyteen.

Haha, ei todellakaan pidä paikkaansa. Olen asunut Ranskassa kymmenisen vuotta, suomalaiseen korvaan kuulemma kuulostan natiivilta, mutta ranskikset jaksavat vääntää vitsiä pienestäkin aksenttimokasta saati kielivirheestä. Alkuaikoina kun kouluranskan perusteella uskaltauduin asioimaan ja vastasin ranskisten kysymyksiin ihan oikein, mutta paksummalla aksentilla, minulle kommentoitiin: ”Aaa, et sää puhukaan ranskaa!”. Vuosien kovan koulun ansiosta ranskan puhuminen on silti minulle nyt helppoa ja luontevaa.

Jos AP ei ole usean vuoden jälkeenkään tottunut elämään vieraskielisessä ympäristössä, lienee johtopäätösten aika. Miksi olla onneton ja tyytymätön vieraassa maassa, jos siellä elämiseen ei vain totu?

Vierailija kirjoitti:

Sano ap nyt vihdoin mitä kieltä et rohkene puhua?

Tai arvuutelkaa nyt muut mikä kieli saa kielen luiskahtamaan?

Muuttaako se tilannetta jotenkin? Sovitaan, että ko. kieli on puola. Helpottiko asettumista toisen asemaan?

Iha rohkeesti sinne ulkomaille vaa

t laakkonen

Vierailija kirjoitti:

Eräs italialainen vaihto-oppilas oppi puhumaan loistavaa suomea yhdessa vuodessa. Olen sitä mieltä että ap:n pitäis vaan rohkeasti  sukeltaa asuinmaan kieleen ja koittaa pysyä pinnalla.Lue, kuuntele, toista, puhu.

Italian ja suomen välillä tuo on aika helppoa tuon "osaan lukea ja kirjoittaa, mutten puhua" ongelman kannalta koska molemmissa kirjoitettujen kirjainten suhde äänteisiin on hyvin samanlainen ja äänteet muutenkin samanlaisia lukuun ottamatta joitain suomen kielessä harvinaisempia kirjaimia kuten c, d ja g. Jos laitat suomea osaamattoman italialaisen lukemaan suomenkielistä tekstiä, se on täysin ymmärrettävää, vain painotukset menee usein väärälle tavulle mutta äänteet oikein. Sama toisin päin. Joku ranska tai englanti on paljon vaikeampi kun pitäisi oppia ymmärtämään kuultua tai puhumaan.