Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla älykäs?
Kommentit (155)
Joskus ärsyttää. Se ettei ihmiset tajua yksinkertaisia asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä otan vitsinä ihmisten jutut ja vasta hetken päästä tajuan, että he ovat aivan tosissaan.
Joskus taas älykkyys kätkeytyy huonon ulosannin taakse ja sitä on vaikeampi havaita.
Täällä on jo hyvä analyysia, joten minulla ei ole tämän enempää lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtelee. Hienoimpiä hetkiä on ne, kun huomaa, että muut ihmiset oikeasti arvostaa sua ja kysyy neuvoa. Tuntuu, että on auktoriteettia, uskottavuutta ja tietynlaista vaikutusvaltaa.
Vaikeaa on se, että varsinkin nuorena olin todella ulkopuolinen, kun kukaan ei tuntunut olevan samalla aaltopituudella. Ja edelleenkin ylianalysoin kaikkea ja ajattelen tahtomattani paljon sellaista, joilla muut ei vaivaa päätään. Elämä vois olla helpompaa tyhmenpänä.
Lisäksi joskus on vaivaannuttavaa tajuta toisista ihmisistä jotain, mitä he eivät itse tiedosta. Esim. miksi he reagoivat ja käyttäytyvät tietyllä tavalla ja miten he voisivat hillitä sitä. Mutta kun ei voi puuttua ja alkaa pätemään.
Kaikista tyhmimmät ja ärsyttävimmät ihmiset yrittää vääntää sun sanomisia ja nolata sut seurassa, koska ne ei kestä sitä, että oot älykkäämpi. Etenkään miehet. Onneksi tätä tapahtuu suht harvoin.
Siellä taitaa kirjoittaa samalla tavalla älykäs, kuin itse olen. Samaistun täysin.
Miten niin yksinäistä, jos sadasta ihmisestä vaikka 5 prosenttia on yhtä älykkäitä niin pikkukylässäkin on useita kymmeniä älykkäitä joiden kanssa jutella.
Kertokaa esimerkkeä siitä millaisia asioita pidätte hyvin tyhminä, puheita tai tekoja. Nämä vastaukset ovat olleet tähän mennessä liian ylimalkaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole älykäs. Koko elämäni olen ollut varautunut, arka, ahdistunut ja pelokas:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3347408/tasan-ei-kay-onnenlahjat
Te huippuälykkäät voitte tulla tuohon ketjuun keskustelemaan tyhmän kanssa, halutessanne.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin yksinäistä, jos sadasta ihmisestä vaikka 5 prosenttia on yhtä älykkäitä niin pikkukylässäkin on useita kymmeniä älykkäitä joiden kanssa jutella.
Kertokaa esimerkkeä siitä millaisia asioita pidätte hyvin tyhminä, puheita tai tekoja. Nämä vastaukset ovat olleet tähän mennessä liian ylimalkaisia.
Itse pidän tyhmänä sellaisia joilla on äärettömän pienet tiedot ja taidot, mutta sellaisen itsevarmuus, joka tietää muka kaiken.
Toinen on käytöstapojen puute. Ihminen joka ei ymmärrä niiden merkitystä ja seurauksia, ei ole kovin älykäs.
Kolmas tyhmyyden merkki minusta on tietoisesti luoda pahaa oloa ympärilleen. Älykäs ihminen ei tekisi koskaan sitä itselleen.
Neljäs on ”oman pesänsä likaaminen”.
Viides on jättää tekemättä asioita, jonka johdosta tilanne pahenee entisestään tai muuttuu jopa peruuttamattomaksi.
Kuudes on kuvitella ettei muut ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin yksinäistä, jos sadasta ihmisestä vaikka 5 prosenttia on yhtä älykkäitä niin pikkukylässäkin on useita kymmeniä älykkäitä joiden kanssa jutella.
Kertokaa esimerkkeä siitä millaisia asioita pidätte hyvin tyhminä, puheita tai tekoja. Nämä vastaukset ovat olleet tähän mennessä liian ylimalkaisia.
Kun niiden tyyppien pitäisi kuitenkin olla myös edes suunnilleen omaa ikäluokkaa jos ystäviä meinaa olla. Jo plusmiinus 15 vuotta keikkaa määrän noin kolmannekseen. Jäljellä on alle 2%. Ja ei älykkyys ainoa yhdistävä tekijä voi olla, siihen kun lisäät muut "samalla aaltopituudella" olemisen rajoitteet niin vähiin käy potentiaaliset ystävät tai kumppanit...
Esimerkkejä tyhmästa? No lähinnä kaikki mustavalkoinen ajattelu vaikka politiikasta, tai lapselliset pohdinnat. Esim yksi kaveri esitti jokin aika sitten suurena viisautena jostain lukemansa ajatelman kuinka jokaisella on monta "persoonaa", koska jokainen toinen ihminen näkee meidät erilailla kuin toinen. Että olenko hei koskaan ajatellut etten olekaan "itseni ajattelema minä" muille ihmisille, vaan heidän näkemyksensä mukainen minä, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa minää 😮? No joo, itseasiassa kyllä, joskus noin 20 vuotta sitten, mutta kiva kun vihdoin tuli sullekin eteen 🙄. Hyvin vaikea innostua keskustelemaan jostain, jonka on pohtinut läpi itse vuosikymmeniä sitten, ja joka itselle on ihan teini-tason pohdiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin yksinäistä, jos sadasta ihmisestä vaikka 5 prosenttia on yhtä älykkäitä niin pikkukylässäkin on useita kymmeniä älykkäitä joiden kanssa jutella.
Kertokaa esimerkkeä siitä millaisia asioita pidätte hyvin tyhminä, puheita tai tekoja. Nämä vastaukset ovat olleet tähän mennessä liian ylimalkaisia.
Kun niiden tyyppien pitäisi kuitenkin olla myös edes suunnilleen omaa ikäluokkaa jos ystäviä meinaa olla. Jo plusmiinus 15 vuotta keikkaa määrän noin kolmannekseen. Jäljellä on alle 2%. Ja ei älykkyys ainoa yhdistävä tekijä voi olla, siihen kun lisäät muut "samalla aaltopituudella" olemisen rajoitteet niin vähiin käy potentiaaliset ystävät tai kumppanit...
Esimerkkejä tyhmästa? No lähinnä kaikki mustavalkoinen ajattelu vaikka politiikasta, tai lapselliset pohdinnat. Esim yksi kaveri esitti jokin aika sitten suurena viisautena jostain lukemansa ajatelman kuinka jokaisella on monta "persoonaa", koska jokainen toinen ihminen näkee meidät erilailla kuin toinen. Että olenko hei koskaan ajatellut etten olekaan "itseni ajattelema minä" muille ihmisille, vaan heidän näkemyksensä mukainen minä, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa minää 😮? No joo, itseasiassa kyllä, joskus noin 20 vuotta sitten, mutta kiva kun vihdoin tuli sullekin eteen 🙄. Hyvin vaikea innostua keskustelemaan jostain, jonka on pohtinut läpi itse vuosikymmeniä sitten, ja joka itselle on ihan teini-tason pohdiskelua.
Olisihan tuosta riittänyt keskustelua tuntikausiksi, kun olisitte alkaneet analysoimaan miten eri tavalla kaikki muut ympärillänne teidät voisivatkaan kokea ja miten pikku muutoksilla nämä käsitykset voisivatkin muuttua.
Toisaalta ei ihme ettei toiset tunnu löytävän juteltavaa, kun kaikkiin ei ja kyllä kysymyksiin vastataan tosiaan vain, ei ja kyllä ja sekin ylimielisesti. Sen lisäksi olisihan tuosta Pirandellin ajatuksesta saanut vaikka kuinka paljon johdantoa vaikka moneen muuhunkin pohdintoon.
Itselleni tämä ajatus, ettei älykäs kykene muuntautumaan tilanteen mukaan on outo. Hänen jos jonkun kuuluisi älynsä puolesta kyetä siihen. Vaikka sitten vain siirtymällä helpompiin, mutta mielenkiintoisiin aiheisiin. On paljon mielenkiintoisia aiheita, jotka eivät ole välttämättä monimutkaisia. Koska älykkyys ei ole synonyymi suppealle kiinnostukselle,, niin ei ole syytä miksei noissa helpoissakin aiheissa olisi hauskoja rupattelun aiheita, keskustella niistä ja sitä kautta luoda mukavia hetkiä kaiken älykkyystasoisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huippuälykäs, muta vähemmistöä kuitenkin.
Olis kiva kun olis enemmän ystäviä. Suurimman osan kanssa ei löydy samaa aaltopituutta. Toisaalta viihdyn todi hyvin itseksenikin.
Tykkään keskusteluissa analysoida, haastaa ja väitellä.
Mulle tulee tän ketjun perusteella sellainen kuva, että älykkäät yliarvioisivat omat keskustelutaitonsa. Älykkyys ei takaa hyviä keskusteltaitoja ja koska niin moni teistä kokee haasteita juuri keskustelukumppanien löytämisessä, voisiko vika olla siinä, että tosiasiassa yliarvioitte kykynne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin yksinäistä, jos sadasta ihmisestä vaikka 5 prosenttia on yhtä älykkäitä niin pikkukylässäkin on useita kymmeniä älykkäitä joiden kanssa jutella.
Kertokaa esimerkkeä siitä millaisia asioita pidätte hyvin tyhminä, puheita tai tekoja. Nämä vastaukset ovat olleet tähän mennessä liian ylimalkaisia.
Kun niiden tyyppien pitäisi kuitenkin olla myös edes suunnilleen omaa ikäluokkaa jos ystäviä meinaa olla. Jo plusmiinus 15 vuotta keikkaa määrän noin kolmannekseen. Jäljellä on alle 2%. Ja ei älykkyys ainoa yhdistävä tekijä voi olla, siihen kun lisäät muut "samalla aaltopituudella" olemisen rajoitteet niin vähiin käy potentiaaliset ystävät tai kumppanit...
Esimerkkejä tyhmästa? No lähinnä kaikki mustavalkoinen ajattelu vaikka politiikasta, tai lapselliset pohdinnat. Esim yksi kaveri esitti jokin aika sitten suurena viisautena jostain lukemansa ajatelman kuinka jokaisella on monta "persoonaa", koska jokainen toinen ihminen näkee meidät erilailla kuin toinen. Että olenko hei koskaan ajatellut etten olekaan "itseni ajattelema minä" muille ihmisille, vaan heidän näkemyksensä mukainen minä, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa minää 😮? No joo, itseasiassa kyllä, joskus noin 20 vuotta sitten, mutta kiva kun vihdoin tuli sullekin eteen 🙄. Hyvin vaikea innostua keskustelemaan jostain, jonka on pohtinut läpi itse vuosikymmeniä sitten, ja joka itselle on ihan teini-tason pohdiskelua.
Olisihan tuosta riittänyt keskustelua tuntikausiksi, kun olisitte alkaneet analysoimaan miten eri tavalla kaikki muut ympärillänne teidät voisivatkaan kokea ja miten pikku muutoksilla nämä käsitykset voisivatkin muuttua.
Toisaalta ei ihme ettei toiset tunnu löytävän juteltavaa, kun kaikkiin ei ja kyllä kysymyksiin vastataan tosiaan vain, ei ja kyllä ja sekin ylimielisesti. Sen lisäksi olisihan tuosta Pirandellin ajatuksesta saanut vaikka kuinka paljon johdantoa vaikka moneen muuhunkin pohdintoon.
Itselleni tämä ajatus, ettei älykäs kykene muuntautumaan tilanteen mukaan on outo. Hänen jos jonkun kuuluisi älynsä puolesta kyetä siihen. Vaikka sitten vain siirtymällä helpompiin, mutta mielenkiintoisiin aiheisiin. On paljon mielenkiintoisia aiheita, jotka eivät ole välttämättä monimutkaisia. Koska älykkyys ei ole synonyymi suppealle kiinnostukselle,, niin ei ole syytä miksei noissa helpoissakin aiheissa olisi hauskoja rupattelun aiheita, keskustella niistä ja sitä kautta luoda mukavia hetkiä kaiken älykkyystasoisten ihmisten kanssa.
Niin, tästä päästään takaisin siihen aiempaan vertaukseen - vaikka osaisit kyllä keskustella lapsen tai kehitysvammaisen kanssa, kaipaat varmasti välillä myös muiden seuraa. Entä jos sitä ei ole juuri tarjolla, vaan viettäisit lähes kaiken aikasi lasten tai kehitysvammaisten kanssa?
Eikö alkaisi jossain vaiheessa turhauttaa ja ehkä jopa tulla ylimielisiä ajatuksia, kun jälkeen kerran joku toisi syliisi Legorakennelman ja pyytäisi ihailemaan sitä? Tietäisit kyllä että kuuluu sanoa "joo hieno on, mitenkäs osasitkin, näytäpä nyt miten osaat kerätä loput palikat laatikkoon jookos", mutta kun se olisi älykkäin keskustelu mihin se toinen kykenee, niin jossain vaiheessa sitä vaan ei aina jaksa edes yrittää jutella siitä mitä muuta niistä palikoista olisikaan saanut tehtyä, tai minkä värinen se isoin palikka on. Sitä vaan luovuttaa kun pääsee siten vähemmällä pettymyksellä ja turhautumisella kun tokaisee vaan joo, ja jatkaa omia puuhiaan.
Älykkyys muutes ei mitenkään tarkoita sitä, että olisi mistä tahansa kiinnostunut. Älykkyys on lähinnä tiedon prosessoinnin nopeutta ja tiedon yhdistelya, eikä persoonallisuuspiirre joka tekisi kaikki älykkäät keskenään samanlaisiksi. Älykäskin voi olla esim lyhytpinnainen, vain yhdestä aihepiiristä kiinnostunut, tai ihan vain henkilö joka ei pidä ylipäätään ihmisistä eikä jaksa yrittää olla kaikkien kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Onnettomalta. Siltä etten ole oikea ihminen vaan tietokone, joka ratkaisee ongelmia. Haluaisin olla keskiverto ihminen, jota pyydetään kahville tai illanistujaisiin ihmisenä
Millaista älykkyyttä tarkoitat ? Älykkyys on vaikeasti mitattavaa, sitä on monta lajia, älykkyys on eniten yliarvostettu ominaisuus, me kaikki selviämme hyvin elämästä älykkyydellä minkä olemme saaneet. Tärkeämpåå on onnellisuus kyky rakastaa ja tehdä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin yksinäistä, jos sadasta ihmisestä vaikka 5 prosenttia on yhtä älykkäitä niin pikkukylässäkin on useita kymmeniä älykkäitä joiden kanssa jutella.
Kertokaa esimerkkeä siitä millaisia asioita pidätte hyvin tyhminä, puheita tai tekoja. Nämä vastaukset ovat olleet tähän mennessä liian ylimalkaisia.
Kun niiden tyyppien pitäisi kuitenkin olla myös edes suunnilleen omaa ikäluokkaa jos ystäviä meinaa olla. Jo plusmiinus 15 vuotta keikkaa määrän noin kolmannekseen. Jäljellä on alle 2%. Ja ei älykkyys ainoa yhdistävä tekijä voi olla, siihen kun lisäät muut "samalla aaltopituudella" olemisen rajoitteet niin vähiin käy potentiaaliset ystävät tai kumppanit...
Esimerkkejä tyhmästa? No lähinnä kaikki mustavalkoinen ajattelu vaikka politiikasta, tai lapselliset pohdinnat. Esim yksi kaveri esitti jokin aika sitten suurena viisautena jostain lukemansa ajatelman kuinka jokaisella on monta "persoonaa", koska jokainen toinen ihminen näkee meidät erilailla kuin toinen. Että olenko hei koskaan ajatellut etten olekaan "itseni ajattelema minä" muille ihmisille, vaan heidän näkemyksensä mukainen minä, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa minää 😮? No joo, itseasiassa kyllä, joskus noin 20 vuotta sitten, mutta kiva kun vihdoin tuli sullekin eteen 🙄. Hyvin vaikea innostua keskustelemaan jostain, jonka on pohtinut läpi itse vuosikymmeniä sitten, ja joka itselle on ihan teini-tason pohdiskelua.
Olisihan tuosta riittänyt keskustelua tuntikausiksi, kun olisitte alkaneet analysoimaan miten eri tavalla kaikki muut ympärillänne teidät voisivatkaan kokea ja miten pikku muutoksilla nämä käsitykset voisivatkin muuttua.
Toisaalta ei ihme ettei toiset tunnu löytävän juteltavaa, kun kaikkiin ei ja kyllä kysymyksiin vastataan tosiaan vain, ei ja kyllä ja sekin ylimielisesti. Sen lisäksi olisihan tuosta Pirandellin ajatuksesta saanut vaikka kuinka paljon johdantoa vaikka moneen muuhunkin pohdintoon.
Itselleni tämä ajatus, ettei älykäs kykene muuntautumaan tilanteen mukaan on outo. Hänen jos jonkun kuuluisi älynsä puolesta kyetä siihen. Vaikka sitten vain siirtymällä helpompiin, mutta mielenkiintoisiin aiheisiin. On paljon mielenkiintoisia aiheita, jotka eivät ole välttämättä monimutkaisia. Koska älykkyys ei ole synonyymi suppealle kiinnostukselle,, niin ei ole syytä miksei noissa helpoissakin aiheissa olisi hauskoja rupattelun aiheita, keskustella niistä ja sitä kautta luoda mukavia hetkiä kaiken älykkyystasoisten ihmisten kanssa.Niin, tästä päästään takaisin siihen aiempaan vertaukseen - vaikka osaisit kyllä keskustella lapsen tai kehitysvammaisen kanssa, kaipaat varmasti välillä myös muiden seuraa. Entä jos sitä ei ole juuri tarjolla, vaan viettäisit lähes kaiken aikasi lasten tai kehitysvammaisten kanssa?
Eikö alkaisi jossain vaiheessa turhauttaa ja ehkä jopa tulla ylimielisiä ajatuksia, kun jälkeen kerran joku toisi syliisi Legorakennelman ja pyytäisi ihailemaan sitä? Tietäisit kyllä että kuuluu sanoa "joo hieno on, mitenkäs osasitkin, näytäpä nyt miten osaat kerätä loput palikat laatikkoon jookos", mutta kun se olisi älykkäin keskustelu mihin se toinen kykenee, niin jossain vaiheessa sitä vaan ei aina jaksa edes yrittää jutella siitä mitä muuta niistä palikoista olisikaan saanut tehtyä, tai minkä värinen se isoin palikka on. Sitä vaan luovuttaa kun pääsee siten vähemmällä pettymyksellä ja turhautumisella kun tokaisee vaan joo, ja jatkaa omia puuhiaan.
Älykkyys muutes ei mitenkään tarkoita sitä, että olisi mistä tahansa kiinnostunut. Älykkyys on lähinnä tiedon prosessoinnin nopeutta ja tiedon yhdistelya, eikä persoonallisuuspiirre joka tekisi kaikki älykkäät keskenään samanlaisiksi. Älykäskin voi olla esim lyhytpinnainen, vain yhdestä aihepiiristä kiinnostunut, tai ihan vain henkilö joka ei pidä ylipäätään ihmisistä eikä jaksa yrittää olla kaikkien kaveri.
Koska et millään voi tietää jo kaikkea, niin kai nyt joskus kohtaat ihmisen, joka on joskus edes tehnyt jotain mitä sinä et ole tehnyt tai tiennyt. Vaikka olet nopea älylläsi, niin ei sillä kuitenkaan voi korvata tiedon puutetta. Vai onko se nyt ihan kauheaa puhua vaikka matkoista ja millainen yhteiskunta jossain maassa on ihmisen kanssa, jonka älykkyys on yli 130? Koska tuon älykkyyden omaavia ihmisiä tapaa nyt suht usein.
Tietenkin ihmisten, joiden yleissivistys on jo niin huono ja yhdistettynä heikkoon älyyn, kanssa saattaa olla vaikeuksia jutella mistään. Mutta jopa Musk, Zuckerberg tai Petersen vaikuttavat kykenevän ilman suurempia turhautumisia kohdata ihmisiä ja puhua heidän kanssaan.
Tiedän tämän the arrogance of the intellect ilmiön ja sitä vastaan pitäisi monen mukaan tietenkin taistella, ihan oman itsensä takia.
Kysymyksiä ketjun aloittajalle ja niille, jotka kokee itsensä älykkäiksi:
Miten määritellään älykäs ihminen, millaista älykkyyttä tässä tarkoitetaan?
Mistä tietää olevansa älykäs tai tyhmä, muiden palautteestako?
Jos ÄO antaa viittettä älykkyydestä, missä menee mielestänne älykkyyden raja?
Älykkyyttä mittaavat testit mittaavat lähinnä matemaattista päättelyä, uskotteko että niissä huonosti pärjäävät voi olla älykkäitä? Entä voiko niissä hyvin pärjäävät olla mielestänne "tyhmiä" vaikkakin hyviä matikassa?
Voiko olla älykäs vaikka numerot oli opiskelematta keskinkertaisia koulussa, vai pitäisikö tiedon tarttua, kun vaan ilmestyy tunnille?
Jos on sosiaalisesti kömpelö eikä ole siunattu "maalaisjärjellä" mutta teoreettinen ajattelu sujuu, onko silloin älykäs vaikka muille vaikuttaa lähinnä hölmöltä, vai onko älykkyys mielestänne kokonaisvaltaista?
Onko kukaan teistä saanut kuulla kommentteja älykkyydestä? Entä tyhmyydestä tai outoudesta?
Yleensä tavalliselta, joskus hyvin hämmentävältä.
Mulla on ympärilläni paljon älykköitä ihmisiä (kuka milläkin lailla älykkääksi todistettuja, jotkut mensalaisia, jotkut menestyneet tieteessä jne) joten mulla ei ole tässä monen kuvaamia sosiaalisia ongelmia. Ympärilläni on pääasiassa samanlaisia ihmisiä kuin minäkin, tulen heidän kanssaan toimeen helposti ja meillä on oikein mukavaa yhdessä.
Mutta aina välillä kuplasta tulee ulos ja sitten hämmästyy siitä, miten vaikeita itselle normaalit asiat on monille ihan tavallisille, itsenäisesti eläville ja työssäkäyville ihmisille. Mitn epäolennaisiin asioihin ihmiset köyttävät kauheasti energiaaa. Miten pienet asiat ovat ylivoimaisia niin monille.
Älykkyys on tehnyt musta ihmisvihaajan. Kuinka monta oikeasti hyvää ihmistä tunnet? Kaikki vaan painelevat menemään omien itsekkäiden motiiviensa voimalla. Ihmiset käyttävät toisiaan vain hyväkseen. Kukaan ei todella ymmärrä toista.
Raskaalta. Olisi paljon mukavampi olla tyhmä ja ns.'tyhjäpää'. Säästyisi monelta murheelta ja asioiden pohtimiselta. Sen kuin pohottaisi menemään eikä osaisi välittää mistään mitään tai kantaa huolta huomisesta ja maailman ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole älykäs. Koko elämäni olen ollut varautunut, arka, ahdistunut ja pelokas:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3347408/tasan-ei-kay-onnenlahjat
Te huippuälykkäät voitte tulla tuohon ketjuun keskustelemaan tyhmän kanssa, halutessanne.
Kirjoitustavastasi päätellen et vaikuta ollenkaan tyhmältä. Luettelemasi ominaisuudet eivät välttämättä tarkoita ettetkö voisi olla älykäs.
Ylipäätään älykkyys on liian hämärä käsite että siitä kannattaa pitää kovin suurta ääntä. Se mitä tekee, saa aikaiseksi ja miten suhtautuu asioihin on tärkeämpää. Mutta jos on liian tyhmä monet asiat ovat vähemmän merkityksellisiä ja sisällöttömämpiä ja kiinnostuksen kohteet jäävät vähäarvoisiksi ja pysyvät usein banaaleina ja itseään toistavina.
Tämä kuulostaa teennäiseltä, mutta ihan oikeasti välillä toivoisin, että olisin tyhmempi ja yksinkertaisempi. Elämä on raskasta tällaiselle herkälle ja tiedostavalle pohdiskelijalle. Jos olisin tyhmempi, niin murheet eivät ehkä tuntuisi näin rankoilta, kun niitä ei osaisi niin monelta kantilta pohtia. Toiveajatteluako?