Miltä tuntuu olla älykäs?

Vierailija kirjoitti:

Millaista älykkyyttä teiltä löytyy?

Aika vähäistä, kun notkun vapaa-ajalla jollain vauvaforumilla.

M48

Tyhmien ja pinnallisten ihmisten keskellä olo on aina tuskainen. 

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaalta, harvoin löytyy samankaltaista juttuseuraa. Ihmiset kokevat seurani raskaaksi, koska tiedän paljon ja väittelen sujuvasti. Olis kivempaa olla tyhmä ja kaunis. Pitkästyn helposti, jos keskustelut eivät haasta minua mitenkään. 

täysin samaa mieltä. lisäksi ärsyttää miten hölmöistä asioista ihmiset puhuvat.

Ihmiset eivät usein tykkää ja rasittuvat, jos heille esitetään paljon uutta tietoa. On harmillista joutua jarruttelemaan puheitaan, että tulee hyväksytyksi ja toimeen toisten kanssa.

Tämä. Käytännössä aina arkikeskustelussa, kun joku päättelee asioita ihan epäloogisesti, hymistelen vain mukana. Kun en halua olla rasittava pätijä, vaikka olisin aika varma, että olen oikeassa.

Vähän syvällisemmissäkään jutuissa en yleensä kritisoi muita, kun tuntuu pahalta sanoa toiselle, että huolelliset pohdintasi ovat ihan väärässä. "Joo, tavallaan" on lempivastaukseni. Tai "asia on kylläkin xxx, MUTTA joo, tavallaan."

Ylipäätänsä olen usein todella passiivinen enkä selittele, valista tai ylipäätänsä tee enempää kuin on pakko. Tosin se nyt ei taida liittyä ainakaan pelkästään älykkyyteen. Mutta en siis ylianalysoi havaintojani (tai ylipäätänsä tee paljoa sellaisia) kuten monet muut täällä.

Minä olen ainakin erittäin typerä ja vammainen ihminen, enkä ikinä sanoisi itseäni älykkääksi. Se on naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikealta. Olen ylianalyyttinen, aivot kaikesta suunnittelevat hypoteeseja, teorioita, synteesejä. Taarkkailen, arvioin, analysoin. Olen kaikessa ikäänkuin yljopuolinen seuraaja ja ikäänkuin en elä itse :)

Vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta jotenkin vaan kaikissa tilanteissa tarkksilee ja monitoroi ja älyllisesti mallintaa asioita.

Olen mensan jäsen. Työelämässä pärjään hyvin mutta yksityiselämä.. no, mulla ei ole ystäviä, johtuu varmaan etten osaa heittäytyä elämään ja olemaan vaan ainoastaan analysoimaan.

Olen melkoisen varma että vähän yksinkertaisempana/tyhmänä (kuulostaa tosi pahalta sanakta, en tiedä mitä pitäis käyttää.. ehkä ”vähemmän älykkäänä”) olisin onnellisempi ja kaikki olis helpompaa.

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. On meitä muitakin. Et ole yksin.

Olen muuhun väestöön suhteutettuna hyvinkin älykäs Mensan testien mukaan. Kymmenisen pistettä edellä oleva mieheni ja tutkijatyökaverini yliopistolla pitävät silti turhat luulot kurissa. Ympäristön ihmisten johdosta saan vain harvoin kokea olevani erityisen skarppi :)

Voi teitä älykkäitä kun on niin vaikeata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika raskasta tämä elämä on ollut elää älykkäänä.

Ihmisten tietämättömyys, tekojen ja seurausten tajuamattomuus, loogisen ajattelun puute on jo aikaa sitten lakannut hämmästyttämästä/vituttamasta, eikä enää riitä kärsivällisyyttä selittää kenellekään kuinka kymmenen omenaa voidaan jakaa helposti kymmeneen osaan, mutta jos yllätysvieraita sattuu paikalle esim. 100, kenelläkään ei ole senjälkeen hyvä olla.

Älykäs ymmärtää, eikä tyhmälle jaksa selittää.

Kohti tuhoa Suomi on menossa pikavauhtia, mutta olen lakannut stressamasta asiaa, istunut jo vuosia sitten Titanicin kansituolille seuraamaan kuinka kana-ja kukkolaumat säntäilevät ympäriinsä etsien omaa pelastustaan.

Suurin osa meistä hukkuu ja hyvä niin, sillä mitä asialle voi tehdä yksi älykäs tuhannen tyhmän joukossa?

Itse itselleni vastaten, ei mitään :-)

Et ainakaan vaikuta kovin fiksulta tuolla vertauksellasi jos 10 vastaa 5 miljoonaa. Tulijoita pitäisi silloin olla 50 miljoonaa ja ei ole todellisuuden kanssa tekemisissä tuollainen verranto. Puhumattakaan syöjien huoltosuhteesta. Mitä jos 10 henkilöstä 6 on niin vanhoja etteivät jaksa syödä itse. Omenansa jäävät syömättä ellei joku auta.

10 henkilöä, joista kuusi on kuolemassa ravinnonpuutteeseen, elleivät 4 hyvissä voimissa olevaa pysty heitä ruokkimaan,jättää jäljelle neljä omenoiden kerääjää, joiden keräämä omenamäärä ei ole enää kymmenen, vaan neljä omenaa.

Jos syöjiä ilmaantuu paikalle lisää 100, yksi omenankeräilyn ammattilainen, 30 jotka paskovat omenankeräilylaatikoihin, 30 jotka yrittävät ryöstää edellisiltä niitä omenoita ja 39 jotka huutelevat omanatarhan ympärillä kerääjille ja yrittävät saada heiltä pesää, tämä yksi tehokan kerääjä, niiden neljän entisen lisäksi, eivät kykene keräämään omenia koko populaation tarpeisiin, eikä ainakaan siinä vaiheessa pysty enää huolehtimaan niistä kuudesta nälkää näkevästä.

En viitsi paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä. Jos on pakko vaikka työn vuoksi ahdistaa jutella aivan törppöjä asioita. Sää on jo ihan ok asia juteltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sellainen älykäs ihminen on omituinen, joka alapeukuttaa faktoja. Mitä älykästä on siinä, ettei ole realisti?

Tämä kommenttini ei ole saanut yhtään peukkuja, joten päättelen, että monet älykkäät ihmiset todella alapeukuttavat faktoja tunneperusteisesti. Tämä on minulle käsittämätön yhtälö. Miten älykäs ihminen ei ymmärrä, että tosiasiat eivät muutu mielipahan osoittamisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta sellainen älykäs ihminen on omituinen, joka alapeukuttaa faktoja. Mitä älykästä on siinä, ettei ole realisti?

Tämä kommenttini ei ole saanut yhtään peukkuja, joten päättelen, että monet älykkäät ihmiset todella alapeukuttavat faktoja tunneperusteisesti. Tämä on minulle käsittämätön yhtälö. Miten älykäs ihminen ei ymmärrä, että tosiasiat eivät muutu mielipahan osoittamisella?

Tai sitten sun oletetuissa faktoissa on virhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta sellainen älykäs ihminen on omituinen, joka alapeukuttaa faktoja. Mitä älykästä on siinä, ettei ole realisti?

Tämä kommenttini ei ole saanut yhtään peukkuja, joten päättelen, että monet älykkäät ihmiset todella alapeukuttavat faktoja tunneperusteisesti. Tämä on minulle käsittämätön yhtälö. Miten älykäs ihminen ei ymmärrä, että tosiasiat eivät muutu mielipahan osoittamisella?

Kyllä faktoja voi alapeukuttaa, jos ne eivät oikeasti liity käsiteltävään asiaan tai ole peruste millekään, mille niiden väitetään tai annetaan ymmärtää olevan.

Helppohan tämä on kuvitella niin, että se ns keskivertoälykäs miettii miltä tuntuisi elää koko elämänsä vain kehitysvammaisten tai 3-9 vuotiaiden lasten parissa. Joo kyllähän sitä oppii kommunikoimaan ja selviämään, mutta lopulta jää hyvin yksinäiseksi ja turhautuu "esittämään" kun joutuu piilottamaan ison osan itseään ettei ärsyttäisi muita. Esim kun joku esittää suurena oivalluksena jotain mitä ihan oikeasti itse pohti ala-asteella, niin mitä siihen voi sanoa ärsyttämätta joko toista tai itseään?

Vierailija kirjoitti:

Olen muuhun väestöön suhteutettuna hyvinkin älykäs Mensan testien mukaan. Kymmenisen pistettä edellä oleva mieheni ja tutkijatyökaverini yliopistolla pitävät silti turhat luulot kurissa. Ympäristön ihmisten johdosta saan vain harvoin kokea olevani erityisen skarppi :)

Jatkan vielä... Varsinkin vanhemmiten olen huomannut sellaisen piirteen itsessäni, että en aina halua lähteä ajattelemaan kaikkia kysymyksiä. Tulee niin nopeasti mieleen aiheeseen liittyvien argumenttien runsaus ja kaiken maailman ramifikaatiot ja eri näkökulmat, että vaihdan aihetta tai heitän aivot narikkaan. Nuorempana viitsi päiväkausia pohtia jotain kysymystä, mutta jossain vaiheessa alkoi turhauttaa kun tajusi että kaikki päätyy lopulta jonkinlaiseen pattitilanteeseen ("jos tuosta näkökulmasta ajatellaan, niin joo, jos taas tuo toinen juttu otetaan huomiooon, niin kaikki näyttääkin ihan erilaiselta..")

Ei ihmeemmin miltään. Minä en ole testien mukaan erittäin korkeasta ÄO:stani huolimatta niitä masentuneita pohdiskelijatyyppejä vaan silloin kun ei jotain tarvitse ajatella, elelen aika lailla pää tyhjänä hetken aistimuksissa. 

Töissä älykkyys on ehdottomasti etu. TEen työtä jota pidetään hyvin vaativana, ja työkaverit on usein ahdistuneita siitä miten joutuu käyttämään valtavasti vapaa-aikaa työhön liittyvien asioiden opiskeluun pärjätäkseen. Minun ei tarvitse koskaan. Opin ihan hetkessä kaiken uuden tarvittavan. Myös olen poikkeuksellisen nopea ratkaisemaan työhön liittyviä ongelmia, minkä takia minulla on varsin rentoa töissä alalalla, jota yleisesti pidetään stressaavana - projektiaikataulut laaditaan tavanomaisten tekijöiden mukaan, ja minä olen ehkä 3-4 kertaa nopeampi, joten nettisurffausaikaa jää.

Sosiaalisestikaan älykkyys ei ole minulle varsinaisesti haitta. Osaan kyllä keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa, myös vähemmän älykkäiden tai vähemmän koulusivistystä omaavien. Itse asiassa olen vähän sellainen sosiaalinen kameleontti, että olen kaikille sitä mitä he kaipaavat ihan vaistomaisesti. Jos päädyn esim. seuraan jossa keskustelu ei ole pätkääkään älyllistä ja ehkä jopa aika junttia, kyllä minä voin keskustelun ajaksi muuttua heidän hengenheimolaisekseen ja heittää läppää miesten yleisestä saamattomuudesta kotitöissä tai seiskalehden julkkisjuoruista. Sitten taas voin keskustella älyllisistä ja sivistystä ja tietoa vaativista asioista ongelmitta muussa seurassa.

Se minulla on aina tosin ollut, että en ole koskaan oikeastaan halunnut tai kaivannut ihmisten seuraa. Se ei ole ongelma minulle, kun pitää olla sosiaalinen olen ilman ahdistusta. Mutta mieluiten olen paljon yksin, ja olen valinnut esim. parisuhteettomuuden ja perheettömyyden koska en vaan kaipaa ketään toista ihmistä siihen rinnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika raskasta tämä elämä on ollut elää älykkäänä.

Ihmisten tietämättömyys, tekojen ja seurausten tajuamattomuus, loogisen ajattelun puute on jo aikaa sitten lakannut hämmästyttämästä/vituttamasta, eikä enää riitä kärsivällisyyttä selittää kenellekään kuinka kymmenen omenaa voidaan jakaa helposti kymmeneen osaan, mutta jos yllätysvieraita sattuu paikalle esim. 100, kenelläkään ei ole senjälkeen hyvä olla.

Älykäs ymmärtää, eikä tyhmälle jaksa selittää.

Kohti tuhoa Suomi on menossa pikavauhtia, mutta olen lakannut stressamasta asiaa, istunut jo vuosia sitten Titanicin kansituolille seuraamaan kuinka kana-ja kukkolaumat säntäilevät ympäriinsä etsien omaa pelastustaan.

Suurin osa meistä hukkuu ja hyvä niin, sillä mitä asialle voi tehdä yksi älykäs tuhannen tyhmän joukossa?

Itse itselleni vastaten, ei mitään :-)

Et ainakaan vaikuta kovin fiksulta tuolla vertauksellasi jos 10 vastaa 5 miljoonaa. Tulijoita pitäisi silloin olla 50 miljoonaa ja ei ole todellisuuden kanssa tekemisissä tuollainen verranto. Puhumattakaan syöjien huoltosuhteesta. Mitä jos 10 henkilöstä 6 on niin vanhoja etteivät jaksa syödä itse. Omenansa jäävät syömättä ellei joku auta.

10 henkilöä, joista kuusi on kuolemassa ravinnonpuutteeseen, elleivät 4 hyvissä voimissa olevaa pysty heitä ruokkimaan,jättää jäljelle neljä omenoiden kerääjää, joiden keräämä omenamäärä ei ole enää kymmenen, vaan neljä omenaa.

Jos syöjiä ilmaantuu paikalle lisää 100, yksi omenankeräilyn ammattilainen, 30 jotka paskovat omenankeräilylaatikoihin, 30 jotka yrittävät ryöstää edellisiltä niitä omenoita ja 39 jotka huutelevat omanatarhan ympärillä kerääjille ja yrittävät saada heiltä pesää, tämä yksi tehokan kerääjä, niiden neljän entisen lisäksi, eivät kykene keräämään omenia koko populaation tarpeisiin, eikä ainakaan siinä vaiheessa pysty enää huolehtimaan niistä kuudesta nälkää näkevästä.

Ei se nyt ihan noin mene.

Ensiksikin, tarkoitat sadalla tulijalla varmaan sataa suhteutettuna kymmeneen (kuten tuossa aiemmin), ja tällöin tulijoita pitäisi edelleen olla 55 miljoonaa.

Toiseksikin kiinnostaisi, mistä nuo lukusi ovat peräisin. Etteivät vain omasta päästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuhun väestöön suhteutettuna hyvinkin älykäs Mensan testien mukaan. Kymmenisen pistettä edellä oleva mieheni ja tutkijatyökaverini yliopistolla pitävät silti turhat luulot kurissa. Ympäristön ihmisten johdosta saan vain harvoin kokea olevani erityisen skarppi :)

Jatkan vielä... Varsinkin vanhemmiten olen huomannut sellaisen piirteen itsessäni, että en aina halua lähteä ajattelemaan kaikkia kysymyksiä. Tulee niin nopeasti mieleen aiheeseen liittyvien argumenttien runsaus ja kaiken maailman ramifikaatiot ja eri näkökulmat, että vaihdan aihetta tai heitän aivot narikkaan. Nuorempana viitsi päiväkausia pohtia jotain kysymystä, mutta jossain vaiheessa alkoi turhauttaa kun tajusi että kaikki päätyy lopulta jonkinlaiseen pattitilanteeseen ("jos tuosta näkökulmasta ajatellaan, niin joo, jos taas tuo toinen juttu otetaan huomiooon, niin kaikki näyttääkin ihan erilaiselta..")

Tämän tunnistan itsestäni. Olen aika haluton muodostamaan kantaani asioihin, joista tiedän vain vähän. Eli aika moniin asioihin, koska tietoa on olemassa niin paljon, ettei siihen niin vain hetkessä perehdytä.

Olen melko "auktoriteettiuskovainen" enkä usko salaliittoteorioihin esimerkiksi rokotuksiin tai ilmastonmuutokseen liittyen, mikä voi joillekin näyttäytyä kaiken nielemisenä kyseenalaistamatta. Mutta jos en jaksa perehtyä asiaan huolellisesti, turvaudun mieluummin muiden älyyn ja perehtyneisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuhun väestöön suhteutettuna hyvinkin älykäs Mensan testien mukaan. Kymmenisen pistettä edellä oleva mieheni ja tutkijatyökaverini yliopistolla pitävät silti turhat luulot kurissa. Ympäristön ihmisten johdosta saan vain harvoin kokea olevani erityisen skarppi :)

Jatkan vielä... Varsinkin vanhemmiten olen huomannut sellaisen piirteen itsessäni, että en aina halua lähteä ajattelemaan kaikkia kysymyksiä. Tulee niin nopeasti mieleen aiheeseen liittyvien argumenttien runsaus ja kaiken maailman ramifikaatiot ja eri näkökulmat, että vaihdan aihetta tai heitän aivot narikkaan. Nuorempana viitsi päiväkausia pohtia jotain kysymystä, mutta jossain vaiheessa alkoi turhauttaa kun tajusi että kaikki päätyy lopulta jonkinlaiseen pattitilanteeseen ("jos tuosta näkökulmasta ajatellaan, niin joo, jos taas tuo toinen juttu otetaan huomiooon, niin kaikki näyttääkin ihan erilaiselta..")

Sama! Työskentelen itse tutkijana ja minulla on aika kova luottamus siihen, että muidenkin alojen tutkijat tekevät tinkimättömästi työtään. Toisaalta ymmärrän, että esim. koulukirjojen näkemykset ovat sen hetken konsensusta, joka mahdollisesti joskus muuttuu. Mutta salaliittoteorioille olen allerginen samoin kuin kaikessa jonkinlaisen "minority view":n edustamiselle. Yleensä yksinkertaisin ratkaisu on oikea :) t. se, jota kommentoit

Tämän tunnistan itsestäni. Olen aika haluton muodostamaan kantaani asioihin, joista tiedän vain vähän. Eli aika moniin asioihin, koska tietoa on olemassa niin paljon, ettei siihen niin vain hetkessä perehdytä.

Olen melko "auktoriteettiuskovainen" enkä usko salaliittoteorioihin esimerkiksi rokotuksiin tai ilmastonmuutokseen liittyen, mikä voi joillekin näyttäytyä kaiken nielemisenä kyseenalaistamatta. Mutta jos en jaksa perehtyä asiaan huolellisesti, turvaudun mieluummin muiden älyyn ja perehtyneisyyteen.

Auktoriteettiusko on tyhmää. Jo yliopistossa pitäisi kyetä huomaamaan että opiskelukaverit ja jopa professorit ovat aika keskinkertaisia ajatuksenjuoksultaan, tilasto vääristelee yms.

Lisäksi ei ole työskennellyt tarpeeksi haastavassa tehtävässä mikäli ei ole havainnut korruptiota. Kun kerran sitä havaitsee, tulee olettaneeksi vastaavan systeemin esiintyvän muuallakin.