Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miltä tuntuu olla älykäs?

Vierailija
23.12.2018 |

Kertoisitko?

Kommentit (110)

Vierailija
101/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi kysyä Jussi Hakuliselta. Jos ei 18-vuotiaana joutsenlaulun kirjoittanut ole nero, niin kuka?

Aika mänttiä alapeukuttaa joutsenlaulua.

Vierailija
102/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Millaista älykkyyttä teiltä löytyy?

Sekä matemaattista että sosiaalista.

Elämä on mukavaa. Hyvä palkka helposta duunista. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa. Tiedostan, ettei tämä välttämättä ole ikuista, joten olen varautunut muutoksiin monin tavoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kielellisesti lahjakas ja lisäksi välillä aivot assosioivat asioita hassulla tavalla. Siitä saa paljon iloa kanssakäymisessä, jos toisella osapuolella on sama ominaisuus, siis kyky yhdistää asioita yllättävällä ja pähkähullulla tavalla. Tämä siis ilmenee tilannekomiikkana, sanaleikkeinä, mielikuvituksen käyttönä, verbaliikkana. Huom. tämä vaatii rentoa olotilaa, jännitys tai stressi salpaa ajatteluani.

Vierailija
104/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tästä ketjusta tulee vaikutelma, että niissä, jotka ajattelevat olevansa erityisen älykkäitä, on paljon samaa kuin "kilttimiehissä". Samoin kuin itseään kilteiksi ja mukaviksi kuvailevat nimenomaan eivät sellaisia ole, eivät kaikki omasta mielestään älykkäät tosiasiassa ole mitenkään älykkäitä. Se, että kokee olevansa joka asiassa oikeassa ja muka ymmärtävänsä maailmaa ja muiden vaikuttimia keskimääräistä paremmin, ei ole mikään todiste älykkyydestä.

Oudointa on, että moni tässäkin ketjussa puhuu älykkyydestä taakkana - ikään kuin se tarkoittaisi automaattisesti sosiaalista kömpelyyttä ja epäviehättävää ulkonäköä. Luulisi, että älykäs ihminen tajuaisi, etteivät nämä ominaisuudet ole mitenkään toisensa poissulkevia.

Vierailija
105/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tulee vaikutelma, että niissä, jotka ajattelevat olevansa erityisen älykkäitä, on paljon samaa kuin "kilttimiehissä". Samoin kuin itseään kilteiksi ja mukaviksi kuvailevat nimenomaan eivät sellaisia ole, eivät kaikki omasta mielestään älykkäät tosiasiassa ole mitenkään älykkäitä. Se, että kokee olevansa joka asiassa oikeassa ja muka ymmärtävänsä maailmaa ja muiden vaikuttimia keskimääräistä paremmin, ei ole mikään todiste älykkyydestä.

Oudointa on, että moni tässäkin ketjussa puhuu älykkyydestä taakkana - ikään kuin se tarkoittaisi automaattisesti sosiaalista kömpelyyttä ja epäviehättävää ulkonäköä. Luulisi, että älykäs ihminen tajuaisi, etteivät nämä ominaisuudet ole mitenkään toisensa poissulkevia.

Kiltti olen, myös mies ja älykäs. Lisäksi hyvännäköinen ja alfauros. Ei ole tämä onnea tuonut.

Vierailija
106/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Raskaalta, harvoin löytyy samankaltaista juttuseuraa. Ihmiset kokevat seurani raskaaksi, koska tiedän paljon ja väittelen sujuvasti. Olis kivempaa olla tyhmä ja kaunis. Pitkästyn helposti, jos keskustelut eivät haasta minua mitenkään. 

Asiasi voisivat olla huonomminkin. Voisit olla kaunis ja älykäs ja silloin vasta raskasta olisikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Edelliseen huomautus eräältä aiemmin kommentoineelta.

En koe älyäni taakaksi sen takia, että kokisin olevani sosiaalisesti kömpelö tai epäviehättävä. Päin vastoin, omaan hyvät sosiaaliset taidot ja olen pidetty ihminen ollut aina. Myöskin ( varsinkin nuorempana ) oikein nätti nainen.

Se raskauden kokemus tulee aivan muista asioista, ja pienet sosiaaliset piirit myös. Kyse ei tosiaan ole siitä, että olisin töksäyttelevä nörtti. Se raskaus johtuu siitä, että on vaikeaa rakentaa mielekkäitä ihmissuhteita henkilöiden kanssa, jotka pääsääntöisesti eivät pysty ns. tasa-arvoiseen keskusteluun. On raskasta käydä keskustelua jossa itse et joko A. Kehtaa esim. sanoa vastapuolen puhuvan täysin läpiä päähänsä, koska ei ymmärrä mistä puhuu ja tällöin keskustelu ei oikeasti etene mihinkään suuntaan B. Joudut jatkuvasti selittämään juurta jaksain, mitä oikein itse tarkoitit, eikä vastapuoli silti ymmärrä/halua ymmärtää/halua perustella omaa kantaansa muutoin kuin "mä oon sitä mieltä" argumentilla C. Joudut varomaan käyttämiäsi sanoja, ettei toiselle tule semmoinen olo, että "tässäpä päden sinulle, senkin tomppeli".

Oikeasti en koe tarvetta päteä, tai haukkua ketään tomppeliksi, mutta monta kertaa minulle on suututtu koska olen kuulemma ylimielinen ja päsmäri, jos olen siis puhunut täysin neutraalisti ja totta. Siis huonona ja ja kärjistettynä esimerkkinä puhe on eläimissä ja kaveri sanoo kissan olevan matelija ja totean että se on itseasiassa nisäkäs.

Elämän varrella olen huomannut, että hieman yksinkertaisemmat tyypit usein suuttuvat, jos ovat väärässä jossain asiassa, kun taas fiksummat tyypit toteavat, ahaa noinko se onkin, onpa kiva tietää.

Vierailija
108/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen huomautus eräältä aiemmin kommentoineelta.

En koe älyäni taakaksi sen takia, että kokisin olevani sosiaalisesti kömpelö tai epäviehättävä. Päin vastoin, omaan hyvät sosiaaliset taidot ja olen pidetty ihminen ollut aina. Myöskin ( varsinkin nuorempana ) oikein nätti nainen.

Se raskauden kokemus tulee aivan muista asioista, ja pienet sosiaaliset piirit myös. Kyse ei tosiaan ole siitä, että olisin töksäyttelevä nörtti. Se raskaus johtuu siitä, että on vaikeaa rakentaa mielekkäitä ihmissuhteita henkilöiden kanssa, jotka pääsääntöisesti eivät pysty ns. tasa-arvoiseen keskusteluun. On raskasta käydä keskustelua jossa itse et joko A. Kehtaa esim. sanoa vastapuolen puhuvan täysin läpiä päähänsä, koska ei ymmärrä mistä puhuu ja tällöin keskustelu ei oikeasti etene mihinkään suuntaan B. Joudut jatkuvasti selittämään juurta jaksain, mitä oikein itse tarkoitit, eikä vastapuoli silti ymmärrä/halua ymmärtää/halua perustella omaa kantaansa muutoin kuin "mä oon sitä mieltä" argumentilla C. Joudut varomaan käyttämiäsi sanoja, ettei toiselle tule semmoinen olo, että "tässäpä päden sinulle, senkin tomppeli".

Oikeasti en koe tarvetta päteä, tai haukkua ketään tomppeliksi, mutta monta kertaa minulle on suututtu koska olen kuulemma ylimielinen ja päsmäri, jos olen siis puhunut täysin neutraalisti ja totta. Siis huonona ja ja kärjistettynä esimerkkinä puhe on eläimissä ja kaveri sanoo kissan olevan matelija ja totean että se on itseasiassa nisäkäs.

Elämän varrella olen huomannut, että hieman yksinkertaisemmat tyypit usein suuttuvat, jos ovat väärässä jossain asiassa, kun taas fiksummat tyypit toteavat, ahaa noinko se onkin, onpa kiva tietää.

Ei pahallla, mutta nämä abc.. kommentit ei oikein vakuuta. Ja jos kaverisi pyytää selittämään juurtajaksen asian, eikö se ole hyvä asia? Älykäs voi hyvinkin olla ylimielinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun älykkyys liittyy muiden ihmisten ymmärtämiseen. Huomaan esimerkiksi miten kiinni joku voi olla kaavoissaan, käyttäytymismalleissa ja peloissaan. Kun heillä on kriisi elämässä, tai kun kompastelevat kun yrittävät kaikkensa kuuluakseen laumaan ja menestyä siinä, ahdistuvat ja käpertyvät itseensä, käyttävät kehittymättömiä defenssejä ja jäävät junnaamaan paikoilleen, kun pitäisi kasvaa ihmisenä. Ymmärrän mutta en halveksi, koska näen heidän menneisyydessään syyt nykyhetkelle, sellaiset epäsuotuisat sattumat jotka ovat estäneet viisauden kehittymisen ja ajaneet ihmisen umpikujaan itsensä kanssa. Aina sieltä löytyy joku looginen syy, niin epälooginen kuin ihminen voikin olla. Ei se mun ymmärrys useinkaan hyödytä ketään, kun en halua puuttua muiden valintoihin. Ehkä se näkyy siinä että osaan kysyä kysymyksiä jotka saavat ihmisen mietteliääksi.

En tiedä miksi olen tullut tällaiseksi tai mitkä ominaisuudet ovat johtaneet siihen että ymmärrän. Mutta tämä uteliaan älyn suuntautuminen muihin ihmisiin on sellainen piirre ettei se anna ihmisvihalle sijaa kehittyä, jonka huomaan älykkäitä ihmisiä riivaavan. Kuin tauti joka rappeuttaa hiljalleen inhimillisyyden.

Olen sellainen hiljainen syvemmistä asioista, joka vastaa jos kysytään. Harva kysyy. Älyni ei useinkaan näy siinä mitä sanon, vaan siinä mitä en sano. Tulen erityisen iloiseksi kun joku saa minut kiinni siitä kuka olen. Harva osaa edes etsiä.

Vierailija
110/110 |
25.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen huomautus eräältä aiemmin kommentoineelta.

En koe älyäni taakaksi sen takia, että kokisin olevani sosiaalisesti kömpelö tai epäviehättävä. Päin vastoin, omaan hyvät sosiaaliset taidot ja olen pidetty ihminen ollut aina. Myöskin ( varsinkin nuorempana ) oikein nätti nainen.

Se raskauden kokemus tulee aivan muista asioista, ja pienet sosiaaliset piirit myös. Kyse ei tosiaan ole siitä, että olisin töksäyttelevä nörtti. Se raskaus johtuu siitä, että on vaikeaa rakentaa mielekkäitä ihmissuhteita henkilöiden kanssa, jotka pääsääntöisesti eivät pysty ns. tasa-arvoiseen keskusteluun. On raskasta käydä keskustelua jossa itse et joko A. Kehtaa esim. sanoa vastapuolen puhuvan täysin läpiä päähänsä, koska ei ymmärrä mistä puhuu ja tällöin keskustelu ei oikeasti etene mihinkään suuntaan B. Joudut jatkuvasti selittämään juurta jaksain, mitä oikein itse tarkoitit, eikä vastapuoli silti ymmärrä/halua ymmärtää/halua perustella omaa kantaansa muutoin kuin "mä oon sitä mieltä" argumentilla C. Joudut varomaan käyttämiäsi sanoja, ettei toiselle tule semmoinen olo, että "tässäpä päden sinulle, senkin tomppeli".

Oikeasti en koe tarvetta päteä, tai haukkua ketään tomppeliksi, mutta monta kertaa minulle on suututtu koska olen kuulemma ylimielinen ja päsmäri, jos olen siis puhunut täysin neutraalisti ja totta. Siis huonona ja ja kärjistettynä esimerkkinä puhe on eläimissä ja kaveri sanoo kissan olevan matelija ja totean että se on itseasiassa nisäkäs.

Elämän varrella olen huomannut, että hieman yksinkertaisemmat tyypit usein suuttuvat, jos ovat väärässä jossain asiassa, kun taas fiksummat tyypit toteavat, ahaa noinko se onkin, onpa kiva tietää.

Ei pahallla, mutta nämä abc.. kommentit ei oikein vakuuta. Ja jos kaverisi pyytää selittämään juurtajaksen asian, eikö se ole hyvä asia? Älykäs voi hyvinkin olla ylimielinen.

Vastaan sivusta. Ei ole hyvä, koska kun aina joutuu siihen selittäjän osaan, ei se ihmissuhde ole tasa-arvoinen. Kukaan ei halua aina olla selittäjä, eikä myöskään se jolle selitetään.

Suurin osa keskivertoälykkäistä haluaa mieluummin pitää väärät tai vaillinaiset mielipiteensä, kuin tulla korjatuksi. Siksi sillä fiksummalla on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa: sietää vääriin faktoihin perustuvaa keskustelua ja yrittää sulautua joukkoon, tai olla se ärsyttävä knowitall jota ei kohta edes haluta keskusteluun mukaan.

Edellisen esimerkkiä mukaillen: lauma ihmisiä puhuu kuinka matelijakissat ovat vaarallisia kun ne voivat puraista veden alta uivia lapsia - joko liityt mukaan päivittelyyn että näin on, kissat pitää kieltää vaarallisina matelijoina, tai korjaat kuinka kissat ovat nisäkkäitä eivätkä edes pidä vedestä. Jolloin muut närkästyvät kun osoitat heidät tyhmiksi. Ymmärrätkö kuinka kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin onnelliseksi tekevä, etenkin kun se toistuu muodossa tai toisessa jokaisessa ihmissuhteessa kerta toisensa jälkeen?