Miltä tuntuu olla älykäs?

älykäs selviää tilanteista joihin viisas ei edes joudu

Minusta sellainen älykäs ihminen on omituinen, joka alapeukuttaa faktoja. Mitä älykästä on siinä, ettei ole realisti?

lauta-aita kirjoitti:

älykäs selviää tilanteista joihin viisas ei edes joudu

Tuli mieleen, että älykäs, viisas, fiksu, järkevä jne. tarkoittavat kaikki eri asioita, ja varmaan myös eri ihmisille eri asioita. Esim. minulle on sanottu, että olen älykäs, mutta en järkevä.

Aika raskasta tämä elämä on ollut elää älykkäänä.

Ihmisten tietämättömyys, tekojen ja seurausten tajuamattomuus, loogisen ajattelun puute on jo aikaa sitten lakannut hämmästyttämästä/vituttamasta, eikä enää riitä kärsivällisyyttä selittää kenellekään kuinka kymmenen omenaa voidaan jakaa helposti kymmeneen osaan, mutta jos yllätysvieraita sattuu paikalle esim. 100, kenelläkään ei ole senjälkeen hyvä olla.

Älykäs ymmärtää, eikä tyhmälle jaksa selittää.

Kohti tuhoa Suomi on menossa pikavauhtia, mutta olen lakannut stressamasta asiaa, istunut jo vuosia sitten Titanicin kansituolille seuraamaan kuinka kana-ja kukkolaumat säntäilevät ympäriinsä etsien omaa pelastustaan.

Suurin osa meistä hukkuu ja hyvä niin, sillä mitä asialle voi tehdä yksi älykäs tuhannen tyhmän joukossa?

Itse itselleni vastaten, ei mitään :-)

ei oo kokemusta

Vierailija kirjoitti:

Se on kivaa kun on samantasoinen kumppani eli myös älykäs. Lika barn leka bäst.

Tämä on varmasti totta. Ihminenhän ei itse pysty arvioimaan muiden henkistä suorituskykyä, koska toisen pään sisälle on mahdoton päästä. Tyhmät kuvittelevat osaavansa kaiken yhtä hyvin kuin älykkäät, koska eivät edes tajua mitä kaikkea se älykäs todellisuudessa ottaa huomioon ja tietää. Älykkäät taas kuvittelevat tyhmien olevan samanlaisia kuin älykkäät, joten pitävät itseään melko samanlaisina kuin tyhmiä ja usein kuvittelevat, että tyhmät voisivat tehdä älykkäiden hommat jos vaan haluaisivat. Tositilanteessa sitten huomataan, että ei.

Tälle on nimikin, Dunning-Kruger. As described by social psychologists David Dunning and Justin Kruger, the cognitive bias of illusory superiority results from an internal illusion in people of low ability and from an external misperception in people of high ability; that is, "the miscalibration of the incompetent stems from an error about the self, whereas the miscalibration of the highly competent stems from an error about others.

Kiitän vielä kaikkia kirjoittajia. Lisää havaintoja pääkopista olisi hyvinkin tervetulleita.

Mielestäni asiaa voisi tarkastella siltäkin kannalta, että on olemassa erilaisia älykkyyden osa-alueita. Joku on älykäs matemaattisesti, joku kielellisesti, joku sosiaalisesti. Mensan testi mittaa niin sanottua yleisälykkyyttä, niin sanottua loogista päättelykykyä.

Ehkä korkea älykkyysosamäärä jollain elämänalueella ohjaa hakeutumaan esimerkiksi tiettyyn ammattiin. Hyvältähän se tuntuu, kun ymmärtää omaa alaansa syvästi.

emmä osaa sanoo mut mun mielest mä oon aik viisas tyyppi

Vierailija kirjoitti:

Siinä on hyvät ja huonot puolensa.

Toisaalta elämä tuntuu kokoajan kauhean mielenkiintoiselta kun innostuu syventymään johonkin aihepiiriin perinpohjaisesti ja kykenee ymmärtämään mistä vakavammissa ja vaikealukuisemmissakin kirjoissa puhutaan, ilman erityistä vaivannäköä. Mitä enemmän jostakin asiasta oppii, sen mielenkiintoisemmaksi se muuttuu ja sitä enemmän mieli avautuu ymmärtämään uusia aihepiirejä ja sivupolkuja. Löydän kaikesta inspiraatiota luovaan tekemiseen enkä ole oikeastaan koskaan kyllästynyt.

Ihmissuhteet ovat helppoja ja on helppoa luoda syviä, kestäviä suhteita muihin. En ole erityisen karismaattinen, mutta luen ihmisiä helposti ja osaan analysoida omaa käytöstäni niin, että otan muut huomioon.  Joissakin porukoissa toki tuntuu vaikealta ja liian "erilaiselta", mutta kyllä minä yleensä kaikkien kanssa tulen toimeen. Kaikki parhaat ystäväni kuitenkin ovat neroja ja heidän kanssaan toki vietän mieluiten aikaa jos saan valita. (älykkyysosamäärällä mitaten, itse en ole moisia testejä viitsinyt teettää.) Useimmiten kuitenkin vietän aikaani omassa seurassani, sillä silloin voin todella keskittyä mielenkiintoni kohteisiin.

Varjopuolena taas on taipumukseni masennukseen ja äärimmäiseen ahdistukseen. Se, että näkee asiat monelta kannalta tarkoittaa usein myös ikäväkyllä sitä, että näkee mielessään myös ne kaikki tavat, jolla jokainen teko voi epäonnistua hirvittävällä tavalla ja johtaa katastrofiin.

Lisäksi "kärsin" tietynlaisesta lukihäiriöstä ja synestesiasta. Jälkimmäistä tosin pidän sukuvikana enkä varsinaisena "häiriönä".

Tiivistettynä siis; Voin mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen ja usein löytää siitä jotakin mielekkyyttä. Usein asiat ovat helppoja, mutta siitä huolimatta kärsin epävarmuudesta, sillä olen aina tietoinen siitä, kuinka puuttellisia omat taitoni ja tietoni ovat loppupeleissä jos verrataan parhaaseen mahdolliseen osaamiseen. En usko, että ulospäin vaikutan kovinkaan erilaiselta kuin ihan "taviksetkin".

Tykkään olla minä, mutta ei tämä välttämättä sinänsä ole yhtään parempaa kuin olla ns "keskiverto" ihminen. En valitsisi olla joku muu jos saisin tilaisuuden, mutta ei se minua ihmeemmin haittaisikaan. 

Minkä takia olet vakuuttunut olevasi normaalia älykkäämpi? Voitko kertoa esimerkiksi yhden vaikean kirjan, jota ymmärrät keskivertoihmistä paremmin? Tai esimerkki jostain tilanteesta, joissa sinulla leikkaa selvästi paremmin?

Selostus vaikuttaa enemmän luonnekuvaukselta ja älykkyystestejäkään et ole halunnut tehdä.

No niin, te älykkäiksi ilmoittautuneet. Onko teillä lapsia? Ja miten tämä yhtälö rimmaa mielestänne? Oletteko onnistuneita? Jos ei halua lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Onnettomalta, tieto lisää tuskaa.

Oikeesti näin. Elämä on paljon helpompaa, jos on se arki-fiksu Kerttu keskiverto, tavallinen tallaaja, jolta sujuu nakkikeitot ja virkkaus tuosta vaan. Mutta, joskus näiden seurassa tulee sellainen ööö, ei se nyt ihan noin ole kun keskustellaan.

Aika yksinäiseltä. Samalla aaltopituudella olevaa juttuseuraa on todella vaikeaa löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaalta, harvoin löytyy samankaltaista juttuseuraa. Ihmiset kokevat seurani raskaaksi, koska tiedän paljon ja väittelen sujuvasti. Olis kivempaa olla tyhmä ja kaunis. Pitkästyn helposti, jos keskustelut eivät haasta minua mitenkään. 

täysin samaa mieltä. lisäksi ärsyttää miten hölmöistä asioista ihmiset puhuvat.

Ihmiset eivät usein tykkää ja rasittuvat, jos heille esitetään paljon uutta tietoa. On harmillista joutua jarruttelemaan puheitaan, että tulee hyväksytyksi ja toimeen toisten kanssa.

Vaihtelee. Hienoimpiä hetkiä on ne, kun huomaa, että muut ihmiset oikeasti arvostaa sua ja kysyy neuvoa. Tuntuu, että on auktoriteettia, uskottavuutta ja tietynlaista vaikutusvaltaa.

Vaikeaa on se, että varsinkin nuorena olin todella ulkopuolinen, kun kukaan ei tuntunut olevan samalla aaltopituudella. Ja edelleenkin ylianalysoin kaikkea ja ajattelen tahtomattani paljon sellaista, joilla muut ei vaivaa päätään. Elämä vois olla helpompaa tyhmenpänä.

Lisäksi joskus on vaivaannuttavaa tajuta toisista ihmisistä jotain, mitä he eivät itse tiedosta. Esim. miksi he reagoivat ja käyttäytyvät tietyllä tavalla ja miten he voisivat hillitä sitä. Mutta kun ei voi puuttua ja alkaa pätemään.

Kaikista tyhmimmät ja ärsyttävimmät ihmiset yrittää vääntää sun sanomisia ja nolata sut seurassa, koska ne ei kestä sitä, että oot älykkäämpi. Etenkään miehet. Onneksi tätä tapahtuu suht harvoin.

Siinä mielessä se on raskata, että pitää ottaa huomioon se, että muut eivät tajua mitään, jos ei väännä rautalangasta. Kun joku alkaa puhumaan, osaan ennustaa juttua jo varttitunnin eteenpäin, joten keskeytän ja siirryn eteenpäin. Useimmat pahastuvat tästä. Olen valikoinut seurani tarkkaan, minulla on noin viisi ystävää joiden kanssa voin keskustella normaalisti, loput olen heivannut. Vaimoa siedän juuri ja juuri, mutta kun se raahaa idioottisukulaisten ja kaveriensa seuraan, niin se on kidutusta. Olin töissä firmoissa, mutta nyt yliopistolla, suurin osa työkavereista on tohtoreita tai sellaisiksi opiskelevia, ei tarvitse koko ajan rautalankaa.

Vierailija kirjoitti:

Turhauttavalta. Maailma on täynnä idiootteja, jotka eivät edes ymmärrä olevansa idiootteja.

Tämän vastauksen odotin täältä löytäväni. Varmasti ennen kaikkea turhauttavaa olla älykkäämpi kuin useimmat.

Vierailija kirjoitti:

Aika raskasta tämä elämä on ollut elää älykkäänä.

Ihmisten tietämättömyys, tekojen ja seurausten tajuamattomuus, loogisen ajattelun puute on jo aikaa sitten lakannut hämmästyttämästä/vituttamasta, eikä enää riitä kärsivällisyyttä selittää kenellekään kuinka kymmenen omenaa voidaan jakaa helposti kymmeneen osaan, mutta jos yllätysvieraita sattuu paikalle esim. 100, kenelläkään ei ole senjälkeen hyvä olla.

Älykäs ymmärtää, eikä tyhmälle jaksa selittää.

Kohti tuhoa Suomi on menossa pikavauhtia, mutta olen lakannut stressamasta asiaa, istunut jo vuosia sitten Titanicin kansituolille seuraamaan kuinka kana-ja kukkolaumat säntäilevät ympäriinsä etsien omaa pelastustaan.

Suurin osa meistä hukkuu ja hyvä niin, sillä mitä asialle voi tehdä yksi älykäs tuhannen tyhmän joukossa?

Itse itselleni vastaten, ei mitään :-)

Et ainakaan vaikuta kovin fiksulta tuolla vertauksellasi jos 10 vastaa 5 miljoonaa. Tulijoita pitäisi silloin olla 50 miljoonaa ja ei ole todellisuuden kanssa tekemisissä tuollainen verranto. Puhumattakaan syöjien huoltosuhteesta. Mitä jos 10 henkilöstä 6 on niin vanhoja etteivät jaksa syödä itse. Omenansa jäävät syömättä ellei joku auta.

Ärsyttävin "älykäs" on sellainen joka on oikeasti aika tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Raskaalta, harvoin löytyy samankaltaista juttuseuraa. Ihmiset kokevat seurani raskaaksi, koska tiedän paljon ja väittelen sujuvasti. Olis kivempaa olla tyhmä ja kaunis. Pitkästyn helposti, jos keskustelut eivät haasta minua mitenkään. 

Ei kai löydy juttuseuraa, jos väittelet asioista vai sitäkö aina odotat keskustelulta? Et kuullosta järin fiksulta

*tyhmempänä

Niin ja joskus täytyy tosissaan pitää ittensä kasassa, ettei ylpisty, kun ihmiset hokevat, että oot niin älykäs, taitava, kekseliäs, luova, monilahjakas, miten sä osaat tuon, mistä sä oot oppinut tuon kaiken, mitä mieltä oot asiasta Y, voisitko kertoa meille...

Se on imartelevaa, mutta siinä on vaara, että pissa nousee päähän.