Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla älykäs?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tavalliselta, joskus hyvin hämmentävältä.
Mulla on ympärilläni paljon älykköitä ihmisiä (kuka milläkin lailla älykkääksi todistettuja, jotkut mensalaisia, jotkut menestyneet tieteessä jne) joten mulla ei ole tässä monen kuvaamia sosiaalisia ongelmia. Ympärilläni on pääasiassa samanlaisia ihmisiä kuin minäkin, tulen heidän kanssaan toimeen helposti ja meillä on oikein mukavaa yhdessä.
Mutta aina välillä kuplasta tulee ulos ja sitten hämmästyy siitä, miten vaikeita itselle normaalit asiat on monille ihan tavallisille, itsenäisesti eläville ja työssäkäyville ihmisille. Mitn epäolennaisiin asioihin ihmiset köyttävät kauheasti energiaaa. Miten pienet asiat ovat ylivoimaisia niin monille.
Kerrotko vähän tarkemmin asioista jotka ovat sinulle normaaleja ja muille mahdottoman vaikeita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin kiinnostais saada esimerkkejä siitä mitä ne keskiverron ihmisen epäkiinnostavat aiheet ja ongelmat on, sekä millaisia ongelmia ja keskustelunaiheita älykkäät pitää huomionarvoisina.
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä ketjun aloittajalle ja niille, jotka kokee itsensä älykkäiksi:
Miten määritellään älykäs ihminen, millaista älykkyyttä tässä tarkoitetaan?
Mistä tietää olevansa älykäs tai tyhmä, muiden palautteestako?
Jos ÄO antaa viittettä älykkyydestä, missä menee mielestänne älykkyyden raja?
Älykkyyttä mittaavat testit mittaavat lähinnä matemaattista päättelyä, uskotteko että niissä huonosti pärjäävät voi olla älykkäitä? Entä voiko niissä hyvin pärjäävät olla mielestänne "tyhmiä" vaikkakin hyviä matikassa?
Voiko olla älykäs vaikka numerot oli opiskelematta keskinkertaisia koulussa, vai pitäisikö tiedon tarttua, kun vaan ilmestyy tunnille?
Jos on sosiaalisesti kömpelö eikä ole siunattu "maalaisjärjellä" mutta teoreettinen ajattelu sujuu, onko silloin älykäs vaikka muille vaikuttaa lähinnä hölmöltä, vai onko älykkyys mielestänne kokonaisvaltaista?
Onko kukaan teistä saanut kuulla kommentteja älykkyydestä? Entä tyhmyydestä tai outoudesta?
En lähtisi suorilta käsin tuomitsemaan, kuka nyt on älykäs ja kuka ei, juuri noista syistä joita mainitsit: älykkyyttä on monenlaista ja sitä on vaikea mitata.
En itse ole esimerkiksi matemaattisesti lahjakas, mutta älykkyyteni ilmenee muilla tavoin. Tarkemmin en halua alkaa tässä itseäni kehumaan. Peruskouluikäisenä olin todistuksen perusteella ihan keskitasoa, mutta "löysin" älykkyyteni myöhemmin, kun teinivuosien kipuilut oli kipuiltu ja pääsin ympäristöön, jossa saatoin käyttää ja kehittää älykkyyttäni.
Käsitys omasta älykkyydestä on monien asioiden summa. Oman älykkyyden on ymmärtänyt erityisesti siitä, kun on ollut vuosien varrella tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja saanut vertailupohjaa. Täällä onkin jo ollut paljon puhetta tästä.
Muiden palaute, myöhempi koulumenestys, Mensa-testi ovat vahvistaneet käsitystä omasta älykkyydestä, mutta eivät välttämättä yksistään vielä kerro paljoa ihmisestä.
Jos ihminen on vaikkapa matemaattisesti älykäs mutta sosiaalisesti kömpelö, niin sitten se asia on niin. Ei ne poissulje toisiaan. Tai jos ihminen on älykäs vaikkapa kielinero mutta ihan onneton kotitöissä, en silti lähtisi sanomaan häntä tyhmäksi.
Mielestäni älykkyys on vain yksi tapa kuvailla ihmistä. Sama ihminen voi olla yhtä aikaa monia (ikäviäkin) asioita, vaikka olisikin älykäs.
Kauheat suorituspaineet. Sukulaiset, entiset opettajat, ex-luokkakaverit, proffat... tuntuu että kaikki odottaa ihan liikaa, kyselee vain menestymisestä eikä mitään muita kuulumisia koskaan. Tekisi mieli ryhtyä johonkin käsityöläishommaan, vaikka ompelukoneenkorjaajaksi, ja ryhtyisinkin jos vain tietäisin että alalla riittäisi töitä.
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä ketjun aloittajalle ja niille, jotka kokee itsensä älykkäiksi:
Miten määritellään älykäs ihminen, millaista älykkyyttä tässä tarkoitetaan?
Mistä tietää olevansa älykäs tai tyhmä, muiden palautteestako?
Jos ÄO antaa viittettä älykkyydestä, missä menee mielestänne älykkyyden raja?
Älykkyyttä mittaavat testit mittaavat lähinnä matemaattista päättelyä, uskotteko että niissä huonosti pärjäävät voi olla älykkäitä? Entä voiko niissä hyvin pärjäävät olla mielestänne "tyhmiä" vaikkakin hyviä matikassa?
Voiko olla älykäs vaikka numerot oli opiskelematta keskinkertaisia koulussa, vai pitäisikö tiedon tarttua, kun vaan ilmestyy tunnille?
Jos on sosiaalisesti kömpelö eikä ole siunattu "maalaisjärjellä" mutta teoreettinen ajattelu sujuu, onko silloin älykäs vaikka muille vaikuttaa lähinnä hölmöltä, vai onko älykkyys mielestänne kokonaisvaltaista?
Onko kukaan teistä saanut kuulla kommentteja älykkyydestä? Entä tyhmyydestä tai outoudesta?
Älykkyystestit ovat psykologisista testeistä ne kaikkein tutkituimmat ja tarkimmat testit. Kyllä tiede määrittelee aika tarkkaan sen mitä pidetään älykkäänä ja kuka sitä ei ole ja kuka on ja miten. Ihminen voi olla älykäs monella tapaa, mutta tyhmä vain yhdellä. Älykkyys ei ole mielipidekysymys. Eikä sitä mitata koulunumeroilla tai opiskelun määrällä.
Minä kuulen usein kommentteja älykkydestäni ja tiedostan sen myös itse ja luulen, että kaikki älykkäät tekevät sen, mutta sosiaalisista syistä eivät myönnä asiaa ääneen.
Älykkyydestä on vaikka kuinka paljon sekä kirjallisuutta ja jopa luentoja ihan YouTubesta, joten jos nämä älykkyyskysymykset pohdituttavat, niin mikset ota selvää asiasta ihan näiltä, jotka ovat tutkineet tätä asiaa, etkä joilta random aaveemammalta? Mutta näin osviittana sanoisin, että tyhmä ihminen ei voi saada millään kaikissa älykkyyttä mittaavissa testeissä korkeita pisteitä. Älykäs voi tietenkin monestakin syystä saada huonot pisteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostais saada esimerkkejä siitä mitä ne keskiverron ihmisen epäkiinnostavat aiheet ja ongelmat on, sekä millaisia ongelmia ja keskustelunaiheita älykkäät pitää huomionarvoisina.
Epäkiinnostavia:
- Onko seksinuken kanssa oleminen pettämistä?
- Ollaan nyt tapailtu kuusi kk, mutta mies sanoo ettei halua ruveta seurustelemaan. Miksi?
- Mitä tekisit jos saisin 10000 euroa ylimääräistä rahaa?
- Koirien väreistä tietävät hoi! Onko tämä nyt savu vai tuhka?
Minä olen keskimääräistä älykkäämpi, ja se on todistettu.
Enempää en siihen puutu. Miltä se tuntuu? No, usein yksinäiselle ja erilaiselle.
Jo lapsena minua usein pidettiin kummallisena, mutta ei kuitenkaan kiusattu. Opin kätkemään älykkyyttäni koska höpesin sitä! En halunnut olla erilainen. Muistan kun jo alle kymmenenvuotiaana valitin kotona että miksi minä olen ihan kuin kirahvi muurahaispesässä? Vaikka miten yritän niin suorastaan huudan erilaisuudellani! Se oli tuskallista ja koin sen pitkälle murrosikään hävettäväksi. Pyrin piilottelemaan sitä, ja oli kauheaa kun vahingossa paljastin itseni ja aikuiset huomautti älystäni.
Sittemmin opin myös nauttimaan siitä, ja opin viihtymään omassa ajatusmaailmassani. Vain se harmittaa todella paljon kun harvoin löytää ihmistä jonka kanssa voi upoutua syvemmälle asioihin ja ilmiöihin. Tehdä pohdintoja ja nauttia uusista oivalluksista jne.
Minulla on loistava huumorintaju ja olen kuulemma varsin hauska ja viihdyttävä ihminen. Minusta pidetään tai sitten inhotaan syvästi. Minulla ei ole kuin yksi sydänystävä ja muutama uskottu ystävä. Olen vapaaehtoisesti sinkku ja lapseton nainen. Hyvässä virassa.
Pidän toki lapsista joiden kanssa voi keskustella. Lasten kanssa saa todella hyviä keskusteluja ja heillä on nerokkaita ja hienoja ajatuksia! Kunpa lapset saisivat kehittää luovaa puoltaan, mutta nykyajan koulu tappaa luovuuden ja pyrkii tekemään kaikista tasapäisia klooneja ilman omia ajatuksia ja mielipiteitä. Sääli.
tuosta sinkkuudesta muuten; moniko mies olisi edes halukas ottamaan älykkään kumppanin! nbkä tarkoita että älykäs ihminen laukoo koko ajan viisauksia ja ratkoo matemaattisia ongelmia, ei, mutta kyllä älykkyys väkisin näkyy arkielämässä, ja sitä eivät miehet naisilta siedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso on huippuälykäs mutta. Aina myöhässä, tavarat aina epäjärjestyksessä ja hukassa. Ei myöskään myönnä koskaan olevan väärässä. Älykkyyttä on monenlaista!
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä ketjun aloittajalle ja niille, jotka kokee itsensä älykkäiksi:
Miten määritellään älykäs ihminen, millaista älykkyyttä tässä tarkoitetaan?
Mistä tietää olevansa älykäs tai tyhmä, muiden palautteestako?
Jos ÄO antaa viittettä älykkyydestä, missä menee mielestänne älykkyyden raja?
Älykkyyttä mittaavat testit mittaavat lähinnä matemaattista päättelyä, uskotteko että niissä huonosti pärjäävät voi olla älykkäitä? Entä voiko niissä hyvin pärjäävät olla mielestänne "tyhmiä" vaikkakin hyviä matikassa?
Voiko olla älykäs vaikka numerot oli opiskelematta keskinkertaisia koulussa, vai pitäisikö tiedon tarttua, kun vaan ilmestyy tunnille?
Jos on sosiaalisesti kömpelö eikä ole siunattu "maalaisjärjellä" mutta teoreettinen ajattelu sujuu, onko silloin älykäs vaikka muille vaikuttaa lähinnä hölmöltä, vai onko älykkyys mielestänne kokonaisvaltaista?
Onko kukaan teistä saanut kuulla kommentteja älykkyydestä? Entä tyhmyydestä tai outoudesta?
Ainakin itse olen tuntenut olevani aina outo. Mielestäni kouluarvosanat ei paljon kerro onko älykäs. Älykkyys, jos sitä nyt voi sanoa itselläni olevan on lähinnä tuntunut rasittavalta. Lähes pakonomainen tarve analysoida kaikkea jonninjoutavaa on tietysti ajantappoa ja tuo myös nautintoa. Välillä tuntuu, että olisi kiva olla tyhmempi. Tavallinen ihminen. Tämä aloittajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oma äly on ollut aikamoinen riippa.
Peruskoulu meni kattoon syljeskellessä ja yläaste röökipaikalla notkuessa (silti ka oli yli 9 päättärissä). Hirveän ulkopuolinen olo koko lapsuuden ja nuoruuden ajan, kun lähipiirissä ei ollut ketään "samoilla pituuksilla olijaa". Lukea nyhrytin sitten suurimman osan ajasta kotona yksinään.
Teininä masennuin ja koin täydellisen tyhjyyden ja elämän merkityksettömyyden ja opinnot lähinnä ottivat aivoon. En jaksanut mennä kouluun kuuntelemaan itsestäänselvyyksien jankutusta päivästä toiseen.
Sittemmin sain lapsen, ja vasta sen jälkeen olen oikeastaan miettinyt tarkemmin oman potentiaalin hyödyntämistä ja taloudellisia kuvioita. Tällä hetkellä korkeakouluopinnot loppusuoralla 5 keskiarvolla, ilman mitään hirveää hikoilua, töitäkin löytyy ja hyvä kumppani.
Elämän varrella olen myös löytänyt muutamia ystäviä, joiden kanssa juttu luistaa syvällisemminkin. Nyt opiskellessa olen myöskin oppinut iloitsemaan siitä, että voin auttaa muita ja pidän esimerkiksi omille kurssikavereille matematiikan tukiopetusta yms. omalla ajallani.
Ainoa "ärsyttävä" asia nykyään tässä on se, että saan kuulla jatkuvasti taivastelua uusia ihmisiä kohdatessani omasta älystäni, ja muutenkin monet kohtaavat minut, niinkuin hassun robotin, jolta voi kysellä mitä vaan ja minun pitäisi tietää vastaus ( usein kyllä tiedänkin).
T. N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurko kirjoitti:
Siinä mielessä se on raskata, että pitää ottaa huomioon se, että muut eivät tajua mitään, jos ei väännä rautalangasta. Kun joku alkaa puhumaan, osaan ennustaa juttua jo varttitunnin eteenpäin, joten keskeytän ja siirryn eteenpäin. Useimmat pahastuvat tästä. Olen valikoinut seurani tarkkaan, minulla on noin viisi ystävää joiden kanssa voin keskustella normaalisti, loput olen heivannut. Vaimoa siedän juuri ja juuri, mutta kun se raahaa idioottisukulaisten ja kaveriensa seuraan, niin se on kidutusta. Olin töissä firmoissa, mutta nyt yliopistolla, suurin osa työkavereista on tohtoreita tai sellaisiksi opiskelevia, ei tarvitse koko ajan rautalankaa.
Mitähän tällainen ihminen miettii politiikasta?
Tai siitä, että yleensä äly valjastetaan tukemaan idioottien päämääriä. Firmasi ja yliopistosi suoltavat maailmaan ehkäpä lisää krääsää, saasteita ja pahaa oloa, eivät suinkaan välttämättä sitä mitä hyvinvoinniksi kutsutaan.
Tosin monen "älykkään" mielestä hyvinvointi on sitä, että saa todistaa oikein tohtorintutkinnolla olevansa yli-ihminen ja parempi kuin muut.
Tosiasiassa kaikki on sattumaa, eikä induktiivinen "looginen" päättely ole validia. Eli siitä, että meillä on joku kuviosarja ei voida päätellä validisti, että seuraava kuvio on se ja se. Eikö tällainen mielivaltainen väkivaltainen kausaalisuus ole Kvanttimaailman satunnaisluonteen kanssa ristiriidassa.
Vastausten määrästä päätellen tämä on älykkäiden ihmisten foorumi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tavalliselta, joskus hyvin hämmentävältä.
Mulla on ympärilläni paljon älykköitä ihmisiä (kuka milläkin lailla älykkääksi todistettuja, jotkut mensalaisia, jotkut menestyneet tieteessä jne) joten mulla ei ole tässä monen kuvaamia sosiaalisia ongelmia. Ympärilläni on pääasiassa samanlaisia ihmisiä kuin minäkin, tulen heidän kanssaan toimeen helposti ja meillä on oikein mukavaa yhdessä.
Mutta aina välillä kuplasta tulee ulos ja sitten hämmästyy siitä, miten vaikeita itselle normaalit asiat on monille ihan tavallisille, itsenäisesti eläville ja työssäkäyville ihmisille. Mitn epäolennaisiin asioihin ihmiset köyttävät kauheasti energiaaa. Miten pienet asiat ovat ylivoimaisia niin monille.
Kerrotko vähän tarkemmin asioista jotka ovat sinulle normaaleja ja muille mahdottoman vaikeita?
Yleensä ne liittyvät logiikkaan ja syyn ja seurauksen suhteeseen, esim tutkimusmenetelmien ja metodien valinnassa ja toiminnassa. Joskus myös esim talousasioissa laskemisessa. Eniten eroa taitaa olla siinä, että oma ajattelutapani on yhtaikaa sekä hyvin abstrakti että hyvin konkreettinen, kun useimpien ihmisten ajattelu on jompaa kumpaa kerrallaan.
Toisaalta opin myös kieliä pääasiassa rytmin perusteella. Tähän ei taida olla mitään muuta selitystä, kuin että rytmi kuulemma aktivoi aivoissa samoja kohtia kuin matermatiikka, ja olen rykännt molemmista lapsesta asti - mutta se tekee kielistäkin minulle hyvin helppoja.
Enitn luulen kuitnkin hyötyväni älykkyyden sijasta luovuudesta, joka taas syntyy ihan vain siitä! Että olen myös valmis näyttämään hölmöltä, voidakseni kokeilla erilaisia asioita siitäkin huolimatta, että en ole kaikessa hyvä, kaikki ei onnistu - mutta joskus joku sittenkin ja se on sen arvoista.
Ei tunnu miltään. Onneksi korvatulpat on keksitty, ettei tarvitse kuunnella normaalijakauman vasemman laidan örisijöitä. Ja onhan niillä myös oma puolue, kireät siniset Suomi ensin -pipot (Made in China) ja leijonariipukset, joten niistä on aika helppo pysyä kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Turhauttavalta. Maailma on täynnä idiootteja, jotka eivät edes ymmärrä olevansa idiootteja.
Jos verrataan ylivertaiseen tekoälyyn tai luojaan niin ollaan kaikki aika lailla samaa idaritasoa, joten...
Who cares?
Ehkä pitäisi kysyä Jussi Hakuliselta. Jos ei 18-vuotiaana joutsenlaulun kirjoittanut ole nero, niin kuka?
Vierailija kirjoitti:
Vastausten määrästä päätellen tämä on älykkäiden ihmisten foorumi.
Ja tämä ainut ketju, mihin he osallistuvat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastausten määrästä päätellen tämä on älykkäiden ihmisten foorumi.
Ja tämä ainut ketju, mihin he osallistuvat...
Kellosta viis. Nythän tänne tuli jo neroja.
Kerrotko vähän tarkemmin asioista jotka ovat sinulle normaaleja ja muille mahdottoman vaikeita?