Sylvian joululaulu kertoo silmät puhkaistuna olevasta mustapääkertusta. Linkki

Miksi niitä pyydystettiin. Ruuaksi kai.

Olipa julma systeemi.

Tässä linkki sanoihin https://lyrics.fi/joululaulu/sylvian-joululaulu

Miksi sen silmäpuhkilinnun vaikerrus on ensimmäisessä säkeistössä vaiennut.

Miksi toisessa säkeistössä on iloisempi tunnelma ja laulelmat lempeästi lehdossa soi?

Miksi ekassa ja tokassa säkeistössä on eri tunnelma?

Osaako joku kertoa, miksi ekassa säkeistössä on kurja tunnelma. Mustapääkertun vaikerrus on loppunut. Ja tokassa on iloinen tunnelma, jossa kaunis laulu soi lehdossa.

Niin, miksi tokassa säkeistössä se lintu istuu komeimman puun oksalla ja näkee Etna-tulivuorenkin.

Lintu kuoli, meni taivaaseen ja sai näön takaisin.

Se häkkiin suljettu lintu on siis eri yksilö kuin se, joka toisessa säkeistössä kertoo etelänmaan ihmeistä, ja kolmannessa säkeistössä haikailee Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Lintu kuoli, meni taivaaseen ja sai näön takaisin.

Ahaa! Olisiko noin. Onpa lohdullista. Aivan herkistyin.

Hienoa, että tämäkin uutinen oli viihde-osastossa. :(

Paskanvatkaaja kirjoitti:

Se häkkiin suljettu lintu on siis eri yksilö kuin se, joka toisessa säkeistössä kertoo etelänmaan ihmeistä, ja kolmannessa säkeistössä haikailee Suomeen.

Olisiko eri lintu. Ei oikein siltä vaikuta. Ainakin lintu oma edelleen Italiassa. (Ekan säkeistön lintu on italialaiseen tapaan laitettu kutsumaan muita ansaan ja tokan säkeistön lintu näkee Etnan)

Ekan säkeistön lintua kuvaillaan jotenkin muutoin, mutta tokan säkeistön lintu on minä-muodossa. Miksi.

Vierailija kirjoitti:

Paskanvatkaaja kirjoitti:

Se häkkiin suljettu lintu on siis eri yksilö kuin se, joka toisessa säkeistössä kertoo etelänmaan ihmeistä, ja kolmannessa säkeistössä haikailee Suomeen.

Olisiko eri lintu. Ei oikein siltä vaikuta. Ainakin lintu oma edelleen Italiassa. (Ekan säkeistön lintu on italialaiseen tapaan laitettu kutsumaan muita ansaan ja tokan säkeistön lintu näkee Etnan)

Ekan säkeistön lintua kuvaillaan jotenkin muutoin, mutta tokan säkeistön lintu on minä-muodossa. Miksi.

Korjaan: molemmat linnut ovat Italiassa -> on sama lintu ilmeisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskanvatkaaja kirjoitti:

Se häkkiin suljettu lintu on siis eri yksilö kuin se, joka toisessa säkeistössä kertoo etelänmaan ihmeistä, ja kolmannessa säkeistössä haikailee Suomeen.

Olisiko eri lintu. Ei oikein siltä vaikuta. Ainakin lintu oma edelleen Italiassa. (Ekan säkeistön lintu on italialaiseen tapaan laitettu kutsumaan muita ansaan ja tokan säkeistön lintu näkee Etnan)

Ekan säkeistön lintua kuvaillaan jotenkin muutoin, mutta tokan säkeistön lintu on minä-muodossa. Miksi.

Korjaan: molemmat linnut ovat Italiassa -> on sama lintu ilmeisesti

Tutkailin vielä asiaa. Jossain kerrottiin, että ekan säkeistön häkkiinsä kuollut silmäpuhkilintu oli sen tokan säkeistön linnun puoliso, jota tokan säkeistön lintu kaipasi.

Voisiko olla noin?

Tässä on sanat ruotsiksi. Sehän on alkuperäiskieli tuolle

Selviääkö mielestänne tästä, että onko ekan säkeistön lintu sen tokan säkeistön linnun puoliso. Topelius ei ilmeisesti koskaan itse käynyt Italiassa. Vain linnut.

Och nu är det jul i min älskade Nord,

är det jul i vårt hjärta också?

Och ljusen de brinna på rågade bord,

och barnen i väntan stå.

Där borta i taket, där hänger han än,

den bur, som har fångat min trognaste vän,

och sången har tystnat i fängelseborg,

o, vem har ett hjärta för sångarens sorg?

2. Jag bor i de eviga vårarnas land,

där de glödande druvorna gro.

Cypresserna dofta vid havets strand,

där har jag mitt ensliga bo.

Det flammande Etna, det gnistrar så skönt,

och luften är vårlig och gräset är grönt,

orangernas ånga ur skogarna går,

och ljuv mandolinen som kärlek slår.

3. Cypresserna dofta. Det brusande hav

i silver mot stranden bryts;

vid foten av Etna, där är en grav,

vars sorg uti blommor byts.

Där slumrar en gäst från nordens dal;

och nu är det jul i hans fädernesal.

Vem sjunger din visa, som fordom en gång?

Hör, Sylvia sjunger din hembygds sång!

4. Och stråla, du klaraste stjärna i skyn,

blicka ned på min älskade Nord!

Och när du går bort under himmelens bryn,

välsigna min fädernejord!

I blommande vårar på gyllene strand,

var finnes ett land som mitt fädernesland?

För dig vill jag sjunga om kärlek och vår,

så länge din Sylvias hjärta slår.

Tässä vielä Helsingin kaupunginkirjaston vastaus jollekulle

Ei. Topelius ei ollut Italiassa, itse asiassa hän ei koskaan edes käynyt siellä. Kun Sakari Topelius kirjoitti ”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan” -runonsa jouluaattona 1853, hän ei suinkaan ollut paennut Suomen talven pimeyttä ja kylmyyttä Sisiliaan, jossa olisi sitten kaihoten muistellut kotimaansa jouluja. Näinhän tekevät lukuisat ulkosuomalaiset ympäri maailman tänäkin jouluna.

Topelius oli kyllä tiukasti kotimaan kamaralla. Ajan poliittinen ja mielipideilmasto Krimin sodan aattona olivat kirjailijalle raskaita, niinpä hän runon kirjoittamisen aikoihin poti masennusta tai surumielisyyttä, kuten tuohon aikaan sanottiin. Tätä surumielisyyttään Topelius yritti hukuttaa luontoaiheita ja vapautta käsitteleviin runoihinsa.

Sylvia on kerttusiin kuuluva lintu, todennäköisesti Sisiliassa talvehtiva mustapääkerttu, tieteelliseltä nimeltään (Sylvia atricapilla). Topelius kirjoitti kaikkiaan 19 Sylvia-aiheista laulua, joista kolme on suomennettu. Toinen hyvin tunnettu Sylvia-laulu on ”Kesäpäivä Kangasalla”, jossa kerttunen laulaa ” Mä vaikk’ olen lintu pieni ja siipeni heikot on”.

Sylvian joululaulussa kerttusen taas on vaikea iloita siksi, että sen puoliso on suljettu häkkiin. Siitä on kenties tehty houkutuslintu italialaiseen tapaan: pyydystämisen jälkeen linnun silmät on puhkaistu, ja sokean linnun viserrys houkuttelee sen lajitovereita ansaan, ja siis paistiksi.

Tuollainen lintujen kohtelu kauhistutti Topeliusta, ja niinpä hän Englannista saadun esimerkin mukaan ryhtyi puuhaamaan Suomeen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä, joka sitten perustettiin vuonna 1870. Yhdistyksen ensisijaisena tarkoituksena oli suojella pikkulintuja, mutta toiminta ulotettiin koskemaan muitakin hädänalaisia eläimiä, esimerkiksi kovaa työtä tekeviä hevosia.

Laulua on tulkittu monin eri tavoin. Mihin tulkintaan milloinkin päädytään, riippuu tietenkin myös kuulijasta:

Sylvian joululaulun voidaan tulkita liittyvän masentuneen kirjailijan omaan elämäntilanteeseen. Se voidaan myös lukea romantiikan ajan runona, jossa lintu ylistää Luojan hyvyyttä, sekä luomakunnan ja ennen kaikkea isänmaan kauneutta.

Vapaus-teemaa painottava kuulija voi päätyä tulkintaan, jonka mukaan tsaarin valtakunnan osaksi vangittu Suomi saa kuitenkin elää aika lailla itsenäisesti. Siksi on syytä unohtaa murheet. Lisäksi runossa voi kuulla rakkauden ja kevään toivoa.

Sylvian joululaulun sävelsi savolainen papin poika, monitoimimies Karl Collan. Hän oli paitsi säveltäjä myös kirjailija, kääntäjä ja Helsingin yliopiston kirjastonhoitaja. Collan julkaisi 150 vuotta sitten eli vuonna 1855, kuuden laulun sarjan, johon myös Sylvian joululaulu kuului. Tätä nykyä se lienee hänen sävellyksistään tunnetuin.

Sylvian joululaulu tuli laajemmin tunnetuksi sen jälkeen, kun se 1869 oli julkaistu kokoelmassa Det Sjungande Finland ok on

Vierailija kirjoitti:

Paskanvatkaaja kirjoitti:

Se häkkiin suljettu lintu on siis eri yksilö kuin se, joka toisessa säkeistössä kertoo etelänmaan ihmeistä, ja kolmannessa säkeistössä haikailee Suomeen.

Olisiko eri lintu. Ei oikein siltä vaikuta. Ainakin lintu oma edelleen Italiassa. (Ekan säkeistön lintu on italialaiseen tapaan laitettu kutsumaan muita ansaan ja tokan säkeistön lintu näkee Etnan)

Ekan säkeistön lintua kuvaillaan jotenkin muutoin, mutta tokan säkeistön lintu on minä-muodossa. Miksi.

Ekassa säkeistössä joku ulkopuolinen kertoo linnusta, (italiassa asuva suomalainen) ihminen? Säkeistön lopussa sirkutus on vaiennut, lintu siis kuoli. Tokassa säkeistössä kuollut lintu kertoo kuinka näkee nyt Etnan ja laulaa vapaana sypressin oksalla, sää on aina kuin toukokuussa -> on siis päässyt taivaaseen tms. Kolmas säkeistö on taas sen ulkosuomalaisen näkökulmasta, kuinka kaipaa kotimaataan 🤔😆

Linnulta otettiin vain kieli herkuttelijoille.

Kamalaa, että noita lintuja tap*taan edelleen Sisiliassa. Rengastiedoista selviää, kun lintuja löytyy tapettuina Sisiliasta! Edelleenkään niitä kieliä himoitsivat. Ärsyttää!

https://suomenluonto.fi/uutiset/sylvian-joululaulun-lintu-on-ehka-maari…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskanvatkaaja kirjoitti:

Se häkkiin suljettu lintu on siis eri yksilö kuin se, joka toisessa säkeistössä kertoo etelänmaan ihmeistä, ja kolmannessa säkeistössä haikailee Suomeen.

Olisiko eri lintu. Ei oikein siltä vaikuta. Ainakin lintu oma edelleen Italiassa. (Ekan säkeistön lintu on italialaiseen tapaan laitettu kutsumaan muita ansaan ja tokan säkeistön lintu näkee Etnan)

Ekan säkeistön lintua kuvaillaan jotenkin muutoin, mutta tokan säkeistön lintu on minä-muodossa. Miksi.

Ekassa säkeistössä joku ulkopuolinen kertoo linnusta, (italiassa asuva suomalainen) ihminen? Säkeistön lopussa sirkutus on vaiennut, lintu siis kuoli. Tokassa säkeistössä kuollut lintu kertoo kuinka näkee nyt Etnan ja laulaa vapaana sypressin oksalla, sää on aina kuin toukokuussa -> on siis päässyt taivaaseen tms. Kolmas säkeistö on taas sen ulkosuomalaisen näkökulmasta, kuinka kaipaa kotimaataan 🤔😆

Mutta eikö se tokan säkeistön näkevä ja elävä lintu voisi olla sen ekan linnun puoliso.

Tokan säkeistön minä istuu puussa ja näkee Etnan. Ja aiemmin mainitaan, että sitä pyydystettiin lintua kaivataan.

Topelius ei ole käynyt Italiassa. Matkustaminen sinne ei ollut tavallista 1800-luvun puolivälissä. (Olisi ollut erittäin vaivalloista)

Tuosta ruotsinkielisestä saan selvää vaan (en osaa kovin hyvin), että Ekassa säkeistössä "minä" kertoo että häkissä ollut minun uskollinen ystäväni on kuollut.

Tokassa "minä" katselee Etnaa ja nauttii luonnosta.

Harmi kyllä, se minä on varmaankin sen häkkiin vangitun puoliso. (Eikä taivaaseen päässyt kuollut häkkilintu), koska Ekassa säkeistössä kuvataan häkkilintua uskollisimmaksi puolisoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskanvatkaaja kirjoitti:

Se häkkiin suljettu lintu on siis eri yksilö kuin se, joka toisessa säkeistössä kertoo etelänmaan ihmeistä, ja kolmannessa säkeistössä haikailee Suomeen.

Olisiko eri lintu. Ei oikein siltä vaikuta. Ainakin lintu oma edelleen Italiassa. (Ekan säkeistön lintu on italialaiseen tapaan laitettu kutsumaan muita ansaan ja tokan säkeistön lintu näkee Etnan)

Ekan säkeistön lintua kuvaillaan jotenkin muutoin, mutta tokan säkeistön lintu on minä-muodossa. Miksi.

Ekassa säkeistössä joku ulkopuolinen kertoo linnusta, (italiassa asuva suomalainen) ihminen? Säkeistön lopussa sirkutus on vaiennut, lintu siis kuoli. Tokassa säkeistössä kuollut lintu kertoo kuinka näkee nyt Etnan ja laulaa vapaana sypressin oksalla, sää on aina kuin toukokuussa -> on siis päässyt taivaaseen tms. Kolmas säkeistö on taas sen ulkosuomalaisen näkökulmasta, kuinka kaipaa kotimaataan 🤔😆

Mutta eikö se tokan säkeistön näkevä ja elävä lintu voisi olla sen ekan linnun puoliso.

Tokan säkeistön minä istuu puussa ja näkee Etnan. Ja aiemmin mainitaan, että sitä pyydystettiin lintua kaivataan.

Topelius ei ole käynyt Italiassa. Matkustaminen sinne ei ollut tavallista 1800-luvun puolivälissä. (Olisi ollut erittäin vaivalloista)

Voihan kotimaankaipuusta tarinanketoja kirjoittaa vaikka ei olisi omakohtaista kokemusta. Mun näkemys laulusta on tuo jonka tuossa kirjoitin, varmasn siitä on monia tulkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ruotsinkielisestä saan selvää vaan (en osaa kovin hyvin), että Ekassa säkeistössä "minä" kertoo että häkissä ollut minun uskollinen ystäväni on kuollut.

Tokassa "minä" katselee Etnaa ja nauttii luonnosta.

Harmi kyllä, se minä on varmaankin sen häkkiin vangitun puoliso. (Eikä taivaaseen päässyt kuollut häkkilintu), koska Ekassa säkeistössä kuvataan häkkilintua uskollisimmaksi puolisoksi.

Korjaan tuota loppua. Ei kuvata uskollisimmaksi puolisoksi vaan uskollisimmaksi ystäväksi.