Sylvian joululaulu kertoo silmät puhkaistuna olevasta mustapääkertusta. Linkki
https://www.is.fi/viihde/art-2000005942407.html
Italiassa oli tapana puhkaista mustapääkertulta silmät, jotta se kutsuisi häkissään lajitovereita ansaan.
Topelius vastusti tuota tapaa.
Kommentit (99)
Ja vielä tää toinen kohta. Mitä tässä sanotaan:
vid foten av Etna, där är en grav,
vars sorg uti blommor byts.
En tajua. Osaako joku?
En bur on häkki. Ja Etnan juuressa on hauta, jossa suru muttuu kukkasiksi.
Kiitos paljon <3
Olen miettinyt noita eilisestä asti.
Kysyisin vielä, että mitä tuo hauta tässä laulussa mahtaa tarkoittaa?
Saako noista sanoista selvää, että onko tuo sureva lintu jotenkin haudannut häkkiin kuolleen puolisonsa?
En tiedä, miten tämä laulu minua nyt herkistää, kun lehdessä oli tuo tarina laulun takana.
Aloitin biologian opinnot 2000-luvun alussa ja silloin eläintieteen proffamme kertoi lajintuntemuskurssilla Välimeren maiden pikkulintujen verkkometsästyksestä ja mainitsi myös kerttujen (Sylvia) kohdalla tutun joululaulun, joka sai meidän kaikkien kurssilaisten keskuudessa uuden merkityksen tämän tiedon myötä. Arvostus Z. Topeliusta kohtaan nousi kyllä huimasti. Siitä lähtien olen kaiholla kuunnellut tätä kappaletta jouluisin. Kiitos Ap, että nostit tämän esille. Monikaan ei tiedä tästä julmasta metsästystavasta.
On sitä osattu Suomessakin. Karhunraudat ja kettujen käpälälaudat. Onneksi barbaarisista, kitumista pidentävistä metsästystavoista on meillä luovuttu. Tosin jotkut edelleen ajattaa petoeläimiä moottorikelkalla näännyksiin...yms.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin biologian opinnot 2000-luvun alussa ja silloin eläintieteen proffamme kertoi lajintuntemuskurssilla Välimeren maiden pikkulintujen verkkometsästyksestä ja mainitsi myös kerttujen (Sylvia) kohdalla tutun joululaulun, joka sai meidän kaikkien kurssilaisten keskuudessa uuden merkityksen tämän tiedon myötä. Arvostus Z. Topeliusta kohtaan nousi kyllä huimasti. Siitä lähtien olen kaiholla kuunnellut tätä kappaletta jouluisin. Kiitos Ap, että nostit tämän esille. Monikaan ei tiedä tästä julmasta metsästystavasta.
On sitä osattu Suomessakin. Karhunraudat ja kettujen käpälälaudat. Onneksi barbaarisista, kitumista pidentävistä metsästystavoista on meillä luovuttu. Tosin jotkut edelleen ajattaa petoeläimiä moottorikelkalla näännyksiin...yms.
Hauskaa, että teille kerrottiin tästä kerttuasiasta opinnoissakin!
Kamalia tosiaan nuo satuttavat loukut. Tosin voihan esim hiiri kotia pahoin hiirenloukussa, mikäli se ei osunut optimaalisesti.
Tässä suomennosta (alkup. sanat 1. sivulla):
Ja nyt on joulu rakkaassa Pohjolassani,
onko joulu joka sydämessä myös?
Ja kynttilät palavat notkuvissa pöydissä,
ja lapset seisovat odottaen.
Tuolla ylhäällä katossa, siellä se roikkuu vielä,
se häkki, joka on vanginnut uskollisimman ystäväni.
Ja laulu on vaiennut vankilinnoituksessa,
oi, kenellä olisi sydäntä laulajan suruille?
Minä asun ikuisien keväiden maassa,
missä hehkuvat rypäleet kasvavat.
Sypressit tuoksuvat meren rannalla,
siellä minulla on yksinäinen pesäni.
Tuo liekehtivä Etna säihkyy niin ihanasti,
ja ilma on keväinen ja ruoho on vihreää,
appelsiinien tuoksu tulee metsistä,
ja lempeä mandoliini soittaa rakkaudesta.
Sypressit tuoksuvat. Pauhaava meri
hopeiksi rantaa vasten murtuu.
Etnan juurella, siellä on hauta,
jonka suru kukkasiksi muuttuu.
Siellä uinuu eräs vieras pohjolan laaksoista,
ja nyt on joulu hänen kotisaleissaan.
Kuka laulaa sinun lauluasi, kuten kerran ennen?
Kuule, Sylvia laulaa sinun kotiseutusi laulua!
Ja loista, sinä kirkkain tähti taivaalla,
luo katseesi rakkaaseen Pohjolaani!
Ja kun menet pois taivaan rajan taakse,
siunaa minun kotimaani!
Kukoistavissa keväissä kultaisilla rannoilla,
mistä löytyy maa kuin isieni maa?
Sinulle haluan laulaa rakkaudesta ja keväästä,
niin kauan kuin Sylvian sydän lyö.
Vierailija kirjoitti:
Tässä suomennosta (alkup. sanat 1. sivulla):
Ja nyt on joulu rakkaassa Pohjolassani,
onko joulu joka sydämessä myös?
Ja kynttilät palavat notkuvissa pöydissä,
ja lapset seisovat odottaen.
Tuolla ylhäällä katossa, siellä se roikkuu vielä,
se häkki, joka on vanginnut uskollisimman ystäväni.
Ja laulu on vaiennut vankilinnoituksessa,
oi, kenellä olisi sydäntä laulajan suruille?Minä asun ikuisien keväiden maassa,
missä hehkuvat rypäleet kasvavat.
Sypressit tuoksuvat meren rannalla,
siellä minulla on yksinäinen pesäni.
Tuo liekehtivä Etna säihkyy niin ihanasti,
ja ilma on keväinen ja ruoho on vihreää,
appelsiinien tuoksu tulee metsistä,
ja lempeä mandoliini soittaa rakkaudesta.Sypressit tuoksuvat. Pauhaava meri
hopeiksi rantaa vasten murtuu.
Etnan juurella, siellä on hauta,
jonka suru kukkasiksi muuttuu.
Siellä uinuu eräs vieras pohjolan laaksoista,
ja nyt on joulu hänen kotisaleissaan.
Kuka laulaa sinun lauluasi, kuten kerran ennen?
Kuule, Sylvia laulaa sinun kotiseutusi laulua!Ja loista, sinä kirkkain tähti taivaalla,
luo katseesi rakkaaseen Pohjolaani!
Ja kun menet pois taivaan rajan taakse,
siunaa minun kotimaani!
Kukoistavissa keväissä kultaisilla rannoilla,
mistä löytyy maa kuin isieni maa?
Sinulle haluan laulaa rakkaudesta ja keväästä,
niin kauan kuin Sylvian sydän lyö.
Kiitos! ♡
Tuossa alkukielisessä onkin enemmän tolkkua. Siis kertojia on vain yksi, joka on siellä Italiassa. Tosin laulussa hieman sekoittuvat rakkaus ja isänmaanrakkaus - kummasta se lopulta kertoo? Mutta hieno, kaunis laulu silti. Eikä suomennostakaan nyt viitsi moittia, vaikka se onkin vähän sekava: ei suomentaminen runomitassa niin helppoa ole :) Etenkin kun ruotsin lyhyistä sanoista pitää kääntää suomen pitkiksi sanoiksi ja sanamuodoiksi, ja saada mahtumaan samoihin tavumääriin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä suomennosta (alkup. sanat 1. sivulla):
Ja nyt on joulu rakkaassa Pohjolassani,
onko joulu joka sydämessä myös?
Ja kynttilät palavat notkuvissa pöydissä,
ja lapset seisovat odottaen.
Tuolla ylhäällä katossa, siellä se roikkuu vielä,
se häkki, joka on vanginnut uskollisimman ystäväni.
Ja laulu on vaiennut vankilinnoituksessa,
oi, kenellä olisi sydäntä laulajan suruille?Minä asun ikuisien keväiden maassa,
missä hehkuvat rypäleet kasvavat.
Sypressit tuoksuvat meren rannalla,
siellä minulla on yksinäinen pesäni.
Tuo liekehtivä Etna säihkyy niin ihanasti,
ja ilma on keväinen ja ruoho on vihreää,
appelsiinien tuoksu tulee metsistä,
ja lempeä mandoliini soittaa rakkaudesta.Sypressit tuoksuvat. Pauhaava meri
hopeiksi rantaa vasten murtuu.
Etnan juurella, siellä on hauta,
jonka suru kukkasiksi muuttuu.
Siellä uinuu eräs vieras pohjolan laaksoista,
ja nyt on joulu hänen kotisaleissaan.
Kuka laulaa sinun lauluasi, kuten kerran ennen?
Kuule, Sylvia laulaa sinun kotiseutusi laulua!Ja loista, sinä kirkkain tähti taivaalla,
luo katseesi rakkaaseen Pohjolaani!
Ja kun menet pois taivaan rajan taakse,
siunaa minun kotimaani!
Kukoistavissa keväissä kultaisilla rannoilla,
mistä löytyy maa kuin isieni maa?
Sinulle haluan laulaa rakkaudesta ja keväästä,
niin kauan kuin Sylvian sydän lyö.
Kiitos paljon tästä suomennoksesta. Se todella on mulle tärkeä. Menetin sydämeni tälle laululle nyt, kun selvisi laulun tarina.
Ap
Ap
Kiitos suomennoksesta!
Miten ymmärrätte tuon haudan? Onko mielestänne se sureva lintu haudannut sinne kuolleen (häkissä olleen) puolisonsa?
(Vai puhutaanko kenties vain jonkun suomalaisen sinne haudatun haudasta?)
Nostan tätä, jotta mahdollisimman moni aiheesta kiinnostunut voi lukea tuon hyvän käännöksen Topeliuksen alkuperäisestä tekstistä. Hienoa, että jaksoit laittaa tuon käännöksen tänne !
Mitä arvelette. Onko lintu haudannut puolisonsa, vai onko se jonkun ihmisen hauta?
En pysty edes lukea tätä keskustelua, alkaa itkettää linnun puolesta
T. Herkkä
Vierailija kirjoitti:
En pysty edes lukea tätä keskustelua, alkaa itkettää linnun puolesta
T. Herkkä
Minä olen itkenyt jo vaikka kuinka paljon sen linnun puolesta. Jatkossa en varmaan pysty kuuntelemaan enää laulua itkemättä. T: toinen herkkä
Tämän ketjun kruunasi tuo, kun joku jaksoi tehdä käännöksen alkuperäistekstistä (edellisellä sivulla)
Ohis: tunsitteko tuon lintulajin ennen tätä? Minä en
Vierailija kirjoitti:
Tässä suomennosta (alkup. sanat 1. sivulla):
Ja nyt on joulu rakkaassa Pohjolassani,
onko joulu joka sydämessä myös?
Ja kynttilät palavat notkuvissa pöydissä,
ja lapset seisovat odottaen.
Tuolla ylhäällä katossa, siellä se roikkuu vielä,
se häkki, joka on vanginnut uskollisimman ystäväni.
Ja laulu on vaiennut vankilinnoituksessa,
oi, kenellä olisi sydäntä laulajan suruille?Minä asun ikuisien keväiden maassa,
missä hehkuvat rypäleet kasvavat.
Sypressit tuoksuvat meren rannalla,
siellä minulla on yksinäinen pesäni.
Tuo liekehtivä Etna säihkyy niin ihanasti,
ja ilma on keväinen ja ruoho on vihreää,
appelsiinien tuoksu tulee metsistä,
ja lempeä mandoliini soittaa rakkaudesta.Sypressit tuoksuvat. Pauhaava meri
hopeiksi rantaa vasten murtuu.
Etnan juurella, siellä on hauta,
jonka suru kukkasiksi muuttuu.
Siellä uinuu eräs vieras pohjolan laaksoista,
ja nyt on joulu hänen kotisaleissaan.
Kuka laulaa sinun lauluasi, kuten kerran ennen?
Kuule, Sylvia laulaa sinun kotiseutusi laulua!Ja loista, sinä kirkkain tähti taivaalla,
luo katseesi rakkaaseen Pohjolaani!
Ja kun menet pois taivaan rajan taakse,
siunaa minun kotimaani!
Kukoistavissa keväissä kultaisilla rannoilla,
mistä löytyy maa kuin isieni maa?
Sinulle haluan laulaa rakkaudesta ja keväästä,
niin kauan kuin Sylvian sydän lyö.
Kiitos tästä ❤️
Yritin käännättää suomenruotsalaisella miehelläni, muttei siitä mitään tullut. On kuulemma jotain muinaisia sanoja, runollisia sanoja yms, joita hän ei tiedä. Esim tuo hautakohta oli hänelle aivan mahdoton. Eli siis suru muuttuu kukkasiksi.
Olikin näin koskettava tarina.
Luulin, että joku humalassa oleva muusikko kännipäissään kaipaa Suomeen etelän matkallaan. (Kohdat, joissa kerrotaan, että ollaan maassa, jossa viini on vaahtoovin ja että kyseessä on laulajan suru)
En ymmärtänyt, miten hieno kappale tämä on.
Miksei tämän sisällöstä ole ollut missään aiemmin kovin paljoa ainakaan. Ei koulussa eikäissään.
Siis mitä esim tässä sanotaan:
Där borta i taket, där hänger han än,
den bur, som har fångat min trognaste vän,
Mikä on tuo "den bur"?
Siis puhutaan jostain, joka on vanginnut uskollisimman ystäväni.