Minulla on varmaan rintasyöpä- Joulu meni pilalle

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, hyvin suurella todennäköisyydellä se on jotain muuta kuin syöpää, esim kysta tai sidekudoskasvain. Ja jos vaikka sattuisikin niin huono tuuri, että olisi pahanlaatuinen, niin syöpähoidot ovat Suomessa huippuluokkaa. Rintasyövän ennuste on varsin hyvä, jos todetaan siinä vaiheessa, ettei ole vielä levinnyt. Hyvää, ja rauhallista joulumieltä sinulle!

Toivotaan, että kysessä on jotain harmitonta. 

Mukavaa joulua sinulle myös!

ap

Siis huomio, sulle siis tehdään mammo ja uä ja jos on jotenkin epäselvää tai halutaan poissulkea epäselvät vaihtoehdot tai varmistua asioista niin sitten vasta otetaan neulanäyte eli pnb eli paksuneulabiopsia jonka kiireetön vastaus kestää parisen viikkoa. Ennen otettiin onb eli ohutneulabiopsia, mutta koska niiden vastaukset olivat suein riittämättömiä, näytettä liian vähän ym epäselvää, siirryttiin pnb.hen neulanäytteissä.

t.rh

Vierailija kirjoitti:

Siis huomio, sulle siis tehdään mammo ja uä ja jos on jotenkin epäselvää tai halutaan poissulkea epäselvät vaihtoehdot tai varmistua asioista niin sitten vasta otetaan neulanäyte eli pnb eli paksuneulabiopsia jonka kiireetön vastaus kestää parisen viikkoa. Ennen otettiin onb eli ohutneulabiopsia, mutta koska niiden vastaukset olivat suein riittämättömiä, näytettä liian vähän ym epäselvää, siirryttiin pnb.hen neulanäytteissä.

t.rh

Juu kyllä. Näyte otetaan jos kuvista ei muuten selviä mikä on kyseessä.

ap

radiologi eli röntgenlääkäri tulkitsee siis mammokuvat heti kun käyt siellä ja tekee rintojen uä.n ja kertoo sulle heti näistä tuloksista eikä kahden viikon päästä, vain pnb.n vastaus kestää parisen viikkoa, enemmänkin ja tutkitaan siis patologian labrassa.

sama rh

Vierailija kirjoitti:

radiologi eli röntgenlääkäri tulkitsee siis mammokuvat heti kun käyt siellä ja tekee rintojen uä.n ja kertoo sulle heti näistä tuloksista eikä kahden viikon päästä, vain pnb.n vastaus kestää parisen viikkoa, enemmänkin ja tutkitaan siis patologian labrassa.

sama rh

Kyllä, näin olen ymmärtänyt. Taisin vähän kirjoittaa oudosti tuolla ylempänä... 

ap

Voit käydä yksityisellä milloin vain.

Itselläkin on mammografian jälkeinen ultraääni tammikuussa. Mulla on kystia ja aina tulee uä-pyyntö.

Käyt Mehiläisessä ja ongelma ohi.

Ymmärrän hyvin ahdistuksesi joulusta. Itse olen sellainen, että minusta huomaa heti, jos jokin painaa mieltäni, en osaa esittää. Minä varmaan kertoisin kaikille, että minulla on nyt murheita ja asioita mielenpäällä ja saatan siksi olla vaitonaisempi, mutta etten halua puhua niistä sen tarkemmin ja että haluan, että muut viettävät normaalisti joulua. Ei tarvitsisi sitten väkisin esittää tekohilpeää joulumieltä. Kokemukseni mukaan tuollainen ilmoitus saa kyllä ymmärrystä; huolia kun on tasaisin väliajoin itse kullakin. Odottaminen ja asioiden pyörittely mielessään on pahinta. Voimia ja jaksamista epätietoisuuteen! <3

Tiedän tuon pelon ja stressin...

Itse vastaavanlaisessa tilanteessa pelon kanssa, mutta epäilen jotain vakavaa gynekologisen puolen, tai suolistossa, selässä tms olevaa vikaa/syöpää.

Oireina kohta 3 kk kestänyt miltei jatkuva alaselkäsärky, ei helpotu levossa, ei yöllä, ei päivällä, ei liikunnassa, ei hierojalla, ei venytyksillä.. vuotohäiriöitä ollut lisäksi puolisen vuotta. En tiedä liittyvätkö toisiinsa, mutta pelkään niin.

Itse varasin ajan yksityiselle gynelle, mutta aika vasta 8.1.

Sitä ennen yritän (vaihtelevalla menestyksellä) unohtaa asian ja viettää mukavan joulun perheeni kanssa.

Tsemppiä ja hyvää joulua kaikesta huolimatta, ap!

Vierailija kirjoitti:

Millä jaksan esittää iloista jouluna? :( Rinnassani on kiinteä nystyrä ja mammografia aika on vasta tammikuun alussa. Jouluna pitäisi jaksaa hymyillä ja olla iloinen. Haluaisin vaan käpertyä sänkyyn. Koko ajan kyyneleet vaan pukkaa silmiin. :'(

Hei. Minulla on rintasyöpä, luultavasti levinnyt ainakin kainalon imusolmukkeisiin.

Sain diagnoosin kolmisen viikkoa sitten, ja kaksi tt-kuvausta, isotooppikuvaus, mammografia, ultra ja paksuneulanäyte otettu. Tiedetään siis että syöpä on, mutta kudosnäytteisiin tulee vastaus vasta Joulun jälkeen. 3.1 on aika onkologille. Olisin päässyt jo ennen Joulua, mutta halusin viettää Joulun ajan rauhassa ja "sairastua" sitten vasta! 

Totta kai oli aika jysäys kun asia sai nimen, vaikka olinkin sitä jo aavistellut. Itkenyt en ole kertaakaan, mutta valtavaa raivoa ja kiukkua tuntenut! En ketään enkä mitään tiettyä kohtaan, yleensä vain todella vihainen. Katkera en ole, kuolemaa en pelkää. Aion elää sen ajan mitä minulla on mahdollisimman hyvin ja syvästi. On sitä sitten enemmän tai vähemmän. 

Olen sinkku, lapset isoja. Vielä en ole kertonut muille, tytär tietää koska oli mukanani lääkärillä. Poika ei vielä tiedä. En missään nimessä halua pilata kenenkään Joulua tämän takia! Vaikeinta tulee olemaan kertoa pojalle ja siskolleni.

En osaa neuvoa enkä lohduttaa mitenkään. Kukin käsittelee nämä asiat omalla tavallaan. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että ensi shokin jälkeen alkaa sopeutuminen ja asettuminen uuteen tilanteeseen. Hoidot, jos syöpä todetaan, tulevat olemaan rankkoja mutta kestävät aikansa ja sitten loppuvat. Joillakin joudutaan uuusimaan, jotkut paranevat. Jokaisen kohdalla sairaus käyttäytyy yksilöllisesti ja hidot vaikuttavat yksilöllisesti. Pääasia olisi että olisi joku joka pysyisi rinnalla ja jaksaisi kulkea mukana rankan hoitojaksonkin ajan. Ja vielähän et edes tiedä mikä on kyseessä! Mutta oli mikä oli, tulet sen kestämään ja saat voimia ihan oman itsesi sisältä. 

Rauhoita Joulu pelkästään hyvälle ja myönteiselle. Kerää voimia ja lepää. Jaksa, minäkin jaksan täällä!

Emss kirjoitti:

Ymmärrän hyvin ahdistuksesi joulusta. Itse olen sellainen, että minusta huomaa heti, jos jokin painaa mieltäni, en osaa esittää. Minä varmaan kertoisin kaikille, että minulla on nyt murheita ja asioita mielenpäällä ja saatan siksi olla vaitonaisempi, mutta etten halua puhua niistä sen tarkemmin ja että haluan, että muut viettävät normaalisti joulua. Ei tarvitsisi sitten väkisin esittää tekohilpeää joulumieltä. Kokemukseni mukaan tuollainen ilmoitus saa kyllä ymmärrystä; huolia kun on tasaisin väliajoin itse kullakin. Odottaminen ja asioiden pyörittely mielessään on pahinta. Voimia ja jaksamista epätietoisuuteen! <3

Minäkin olen sellainen, että minun on vaikea salata jos joku asia painaa minua. Kerroin miehen siskolle, se helpotti vähän. Nyt hän ainakin tietää miksi olen vähän vaisu.

Ja kiitos tsempeistä! <3

ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuon pelon ja stressin...

Itse vastaavanlaisessa tilanteessa pelon kanssa, mutta epäilen jotain vakavaa gynekologisen puolen, tai suolistossa, selässä tms olevaa vikaa/syöpää.

Oireina kohta 3 kk kestänyt miltei jatkuva alaselkäsärky, ei helpotu levossa, ei yöllä, ei päivällä, ei liikunnassa, ei hierojalla, ei venytyksillä.. vuotohäiriöitä ollut lisäksi puolisen vuotta. En tiedä liittyvätkö toisiinsa, mutta pelkään niin.

Itse varasin ajan yksityiselle gynelle, mutta aika vasta 8.1.

Sitä ennen yritän (vaihtelevalla menestyksellä) unohtaa asian ja viettää mukavan joulun perheeni kanssa.

Tsemppiä ja hyvää joulua kaikesta huolimatta, ap!

Ikävä kuulla :( 

Itselläni on myös jotain gynekologista häikkää tämän patin lisäksi. Menkat on puuttuneet nyt 4kk. (Raskaustestejä on tehty sekä virtsasta, että verestä ja kaikki negoja). Ehkä menen sitten seuraavaksi gynelle kun tämä juttu saa jonkin päätöksen. Olen vain miettinyt, että ei kai syöpä voi saada menkkoja jäämään välistä? Olen ollut kyllä melko stressaantunut tämän syksyn muutenkin...

Hyvää joulua sinulle myös, kaikesta huolimatta!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä jaksan esittää iloista jouluna? :( Rinnassani on kiinteä nystyrä ja mammografia aika on vasta tammikuun alussa. Jouluna pitäisi jaksaa hymyillä ja olla iloinen. Haluaisin vaan käpertyä sänkyyn. Koko ajan kyyneleet vaan pukkaa silmiin. :'(

Hei. Minulla on rintasyöpä, luultavasti levinnyt ainakin kainalon imusolmukkeisiin.

Sain diagnoosin kolmisen viikkoa sitten, ja kaksi tt-kuvausta, isotooppikuvaus, mammografia, ultra ja paksuneulanäyte otettu. Tiedetään siis että syöpä on, mutta kudosnäytteisiin tulee vastaus vasta Joulun jälkeen. 3.1 on aika onkologille. Olisin päässyt jo ennen Joulua, mutta halusin viettää Joulun ajan rauhassa ja "sairastua" sitten vasta! 

Totta kai oli aika jysäys kun asia sai nimen, vaikka olinkin sitä jo aavistellut. Itkenyt en ole kertaakaan, mutta valtavaa raivoa ja kiukkua tuntenut! En ketään enkä mitään tiettyä kohtaan, yleensä vain todella vihainen. Katkera en ole, kuolemaa en pelkää. Aion elää sen ajan mitä minulla on mahdollisimman hyvin ja syvästi. On sitä sitten enemmän tai vähemmän. 

Olen sinkku, lapset isoja. Vielä en ole kertonut muille, tytär tietää koska oli mukanani lääkärillä. Poika ei vielä tiedä. En missään nimessä halua pilata kenenkään Joulua tämän takia! Vaikeinta tulee olemaan kertoa pojalle ja siskolleni.

En osaa neuvoa enkä lohduttaa mitenkään. Kukin käsittelee nämä asiat omalla tavallaan. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että ensi shokin jälkeen alkaa sopeutuminen ja asettuminen uuteen tilanteeseen. Hoidot, jos syöpä todetaan, tulevat olemaan rankkoja mutta kestävät aikansa ja sitten loppuvat. Joillakin joudutaan uuusimaan, jotkut paranevat. Jokaisen kohdalla sairaus käyttäytyy yksilöllisesti ja hidot vaikuttavat yksilöllisesti. Pääasia olisi että olisi joku joka pysyisi rinnalla ja jaksaisi kulkea mukana rankan hoitojaksonkin ajan. Ja vielähän et edes tiedä mikä on kyseessä! Mutta oli mikä oli, tulet sen kestämään ja saat voimia ihan oman itsesi sisältä. 

Rauhoita Joulu pelkästään hyvälle ja myönteiselle. Kerää voimia ja lepää. Jaksa, minäkin jaksan täällä!

Kiitos viestistäsi! Yritän ajatella positiivisesti vaikka se on välillä vaikeaa.

Olen pahoillani, että olet sairastunut. Tsemppiä sinullekin ja hyvää joulua! <3

ap

up

Mitä kuuluu ap?