Lue keskustelun säännöt.
Onko liian kaunis nainen miehistä pelottava?
20.12.2018 |
Siis fiksun seksikkäästi (ei tyrkysti) pukeutunut, meikannut, hiukset laitettu jne. Käytökseltään ystävällinen, avoin ja itsevarma.
Minä olin tällainen pikkujouluissa, enkä saanut juuri keneltäkään mitään huomiota. Melkein kuin olisin ollut ilmaa miehille. Arkisin töissä saan enemmän huomiota paljon enemmän!
Ihmettelin tuota, koska oletin saavani katseita osakseni vähintään. Petiin en ketään yrittänyt mutta ainahan pieni flirtti olisi piristänyt. :D Väkisinkin tuli mieleen, että olinko liian "pelottava"...?
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja kauniita naisia ei lähestytä. Niitä keitä lähestytään Suomessa ei ole oikeasti kauniita, vaan sellaisia seksipommeja, siinä on ero.
Mä olen varmasti ollut todellinen seksipommi jätesäkkimäisissä vaatteissani, kun miehet ovat päättäneet lähestyä.
Jotenkin vaikea uskoa. Olen aina ajatellut että kivannäköiset kasvot on suurimmalle osalle miehistä se juttu.
Hän varmaan tarkoitti sellaista olemuksessa olevaa seksipommimaisuutta tai jotain? Itseäni lähestytään julkisilla paikoilla jonkin verran, ja toisaalta on sanottu myös pelottavaksi, mutta en ole mitenkään erityisen kaunis joskaan en rumakaan. Näyttäväksi sanottu joskus, eli en tiedä olenko sitten sellainen seksipommimainen?
Vaatetukseen se ei liity, olemuksessahan se on. Eniten miehet lähestyy jos on naturellina jossain rannalla bikineissä, lenkkivaatteissa hikisenä tai mamma-takissa ruokakaupassa, kun sitten taas jos on minihame, korkkarit, toppi ja meikit, niin lähestyminen on paljon vähäisempää.
Mun mielestä mun olemuksessakaan ei ole mitään sellaista, mutta ehkä sitten miehet näkee toisin. Mä olen ennemmin sellainen tarkkailijatyyppi enkä nauti yhtään huomiosta. Lähestyneet miehet ovat useimmiten ensimmäiseksi kehuneet ulkonäköäni, joten näkisin että kyse on ollut kohdallani ihan puhtaasti siitä. Ja tiedän itsekin että erotun ulkonäköni puolesta edukseni, myös laittautumattomana. Mähän en siis käytännössä koskaan laittaudu, silloin joskus kun kävin juhlimassa olin just se tyyppi joka tuli paikalle tennareissa.
En tarkoittanut sitäkään, että olemus pitäisi olla huomionjanoinen :D Itsekään en nauti huomiosta, vaan ennemminkin välttelen, mutta en ala sen vuoksi pienentämään tai latistamaan itseäni.
Olen miettinyt tuota olemus-asiaa sitä kautta, kun teininä tajusin saman ikäisten poikien näkevän isoäitini seksuaalisena olentona (puhuivat hänestä siihen malliin), vaikka isoäiti oli jotain 65v eikä mikään itsestään vimpan päälle huolehtiva nainen tai erityisen kaunis. Veljeni kanssa sitten tuosta joskus parikymppisenä puhuin, ja veli totesi, että "varmaan kun sillä on se katsekin sellainen" eli miehet näkee jotain sellaista, mitä naiset ei välttämättä.
Niin joku sellainen olemus/katse ym. kyseessä, ei pelkkä ulkonäkö itsessään.
Toi on kyllä mielenkiintoista. Mä olen aina ajatellut että seksipommeina pidetään lähinnä sellaisia ulospäinsuuntautuneita, iloisia, flirttailevia, ehkä vähän tyrkyn oloisia naisia (joilla yleensä on myös isot tissit). Ilmeisesti olen ollut väärässä.
Jos rumahko nainen tuijottaa miehiä silmiin, hän on helposti lähestyttävän oloinen. Kuvailemasi nainen antaa saman vaikutelman muulla estottomuudella. He ovat sikäli samanlaisia: avoimia huomiolle.
Nainen jolla on "sellainen katse" kompensoi ja vielä ylittääkin ulkonäkönsä puutteita, saadakseen nauttia huomiosta. Hän määrätietoisesti pyytää itselleen juttuseuraa, tai mitä kaipaakin. Rempseä saa seuraa toisenlaisella aktiivisuudella. Mut toi katse on suora pyyntö saada huomiota, kun taas rempseys saattaa olla omahyväisempää nautintoa.
Huoh. Se katse ei ole mitenkään tietoinen, eikä kyseinen ihminen välttämättä mitenkään halua huomiota. Sosiaalinen luonne kyllä nauttii yhteydestä muihin ihmisiin ja syttyy eloon hyvistä keskusteluista, mutta ei se tuollaiseen huomionjanoon liity. Karismaattisten ihmisten ei edes tarvitse hakea huomiota, heidät huomataan ihan vaan kun saapuvat tilaan.
Viestisi on kaikin puolin naurettava "määrätietoisine huomionhakemisineen" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin eilen kaupungilla, että osa miesten tuijotuksista - jotka sivusilmällä huomasin - kauhistutti minua, heti kun varmistuin katseesta ja näin, että he olivat hyvän näköisiä.
En usko, että he katsoivat kiinnostuksesta naiseuteeni, koska mikään tyylissäni ei korosta sitä. Silti reaktioni oli kauhistua. Joko käänsin katseeni heti pois, tai tuijotin heidän paitaansa.
Otan kai pelkän katsomisen liian vakavasti, koska se muistuttaa minua siitä, etten tee mitään sen eteen, että saisin suhteen (esim. en meikkaa), enkä sen vuoksi varmaan saisikaan! Joten yleensä itsevarmuuteni ei riitä miesten katseeseen vastsamiseen.
Nyt kun kirjoitin tämän, tiedän paremmin olevani säälittävä 🥲
Tuntevatko miehet koskaan näin, että ei viitsi edes katsoa naista, koska jos hän katsoisikin muualle, se muistuttaisi torjumisesta? ("Happamia, sanoi kettu.")
Jos joskus katsoisinkin jotakuta oma-aloitteisesti, ei se tarkoittaisi, että olisin heti superkiinnostunut, tai että jos katsoisin muualle en olisikaan kiinnostunut. Jostain syystä aivoni eivät kuitenkaan tajua tätä logiikkaa, jos olenkin kohde. Ehkä se on just mun ongelma: ajatella itseäni kohteena.
En edes ole kiinnostunut sellaisista kolmekymppisistä, komeista miehistä, jotka minua katsoivat (tykkään vanhemmista miehistä), joten miksi reaktio oli hirvitys?
Itse olen kyllä keskimääräistä rumempi ja miehet pelkää minuakin. Ovat kiusaantuneita, poissaolevia ja ahdistuneita seurassani. Luonteeltani olen rento, kiltti ja ystävällinen joten tuon kauhistelun on pakko johtua siitä, että miehet pelkäävät minun kuolaavan heitä. Siis oikeasti, ruma ihastunut nainen tuntuu olevan jokaisen miehen pahin painajainen. Varsinkin niiden ystävällisten miesten, jotka eivät tahdo loukata kenenkään tunteita ilkeillä pakeilla.
Kannattaa siis ottaa tämä toinenkin ääripää huomioon. Ensi kerralla, kun huomaatte miehen välttelevän teitä, ottakaa puheeksi pitkäaikainen kumppaninne (oli sitä tai ei). Mies joko pettyy tai rentoutuu riippuen siitä, kumman ulkoisen ääripään vuoksi hän teitä pelkäsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja kauniita naisia ei lähestytä. Niitä keitä lähestytään Suomessa ei ole oikeasti kauniita, vaan sellaisia seksipommeja, siinä on ero.
Mä olen varmasti ollut todellinen seksipommi jätesäkkimäisissä vaatteissani, kun miehet ovat päättäneet lähestyä.
Jotenkin vaikea uskoa. Olen aina ajatellut että kivannäköiset kasvot on suurimmalle osalle miehistä se juttu.
Hän varmaan tarkoitti sellaista olemuksessa olevaa seksipommimaisuutta tai jotain? Itseäni lähestytään julkisilla paikoilla jonkin verran, ja toisaalta on sanottu myös pelottavaksi, mutta en ole mitenkään erityisen kaunis joskaan en rumakaan. Näyttäväksi sanottu joskus, eli en tiedä olenko sitten sellainen seksipommimainen?
Vaatetukseen se ei liity, olemuksessahan se on. Eniten miehet lähestyy jos on naturellina jossain rannalla bikineissä, lenkkivaatteissa hikisenä tai mamma-takissa ruokakaupassa, kun sitten taas jos on minihame, korkkarit, toppi ja meikit, niin lähestyminen on paljon vähäisempää.
Mun mielestä mun olemuksessakaan ei ole mitään sellaista, mutta ehkä sitten miehet näkee toisin. Mä olen ennemmin sellainen tarkkailijatyyppi enkä nauti yhtään huomiosta. Lähestyneet miehet ovat useimmiten ensimmäiseksi kehuneet ulkonäköäni, joten näkisin että kyse on ollut kohdallani ihan puhtaasti siitä. Ja tiedän itsekin että erotun ulkonäköni puolesta edukseni, myös laittautumattomana. Mähän en siis käytännössä koskaan laittaudu, silloin joskus kun kävin juhlimassa olin just se tyyppi joka tuli paikalle tennareissa.
En tarkoittanut sitäkään, että olemus pitäisi olla huomionjanoinen :D Itsekään en nauti huomiosta, vaan ennemminkin välttelen, mutta en ala sen vuoksi pienentämään tai latistamaan itseäni.
Olen miettinyt tuota olemus-asiaa sitä kautta, kun teininä tajusin saman ikäisten poikien näkevän isoäitini seksuaalisena olentona (puhuivat hänestä siihen malliin), vaikka isoäiti oli jotain 65v eikä mikään itsestään vimpan päälle huolehtiva nainen tai erityisen kaunis. Veljeni kanssa sitten tuosta joskus parikymppisenä puhuin, ja veli totesi, että "varmaan kun sillä on se katsekin sellainen" eli miehet näkee jotain sellaista, mitä naiset ei välttämättä.
Niin joku sellainen olemus/katse ym. kyseessä, ei pelkkä ulkonäkö itsessään.
Toi on kyllä mielenkiintoista. Mä olen aina ajatellut että seksipommeina pidetään lähinnä sellaisia ulospäinsuuntautuneita, iloisia, flirttailevia, ehkä vähän tyrkyn oloisia naisia (joilla yleensä on myös isot tissit). Ilmeisesti olen ollut väärässä.
Jos rumahko nainen tuijottaa miehiä silmiin, hän on helposti lähestyttävän oloinen. Kuvailemasi nainen antaa saman vaikutelman muulla estottomuudella. He ovat sikäli samanlaisia: avoimia huomiolle.
Nainen jolla on "sellainen katse" kompensoi ja vielä ylittääkin ulkonäkönsä puutteita, saadakseen nauttia huomiosta. Hän määrätietoisesti pyytää itselleen juttuseuraa, tai mitä kaipaakin. Rempseä saa seuraa toisenlaisella aktiivisuudella. Mut toi katse on suora pyyntö saada huomiota, kun taas rempseys saattaa olla omahyväisempää nautintoa.
Huoh. Se katse ei ole mitenkään tietoinen, eikä kyseinen ihminen välttämättä mitenkään halua huomiota. Sosiaalinen luonne kyllä nauttii yhteydestä muihin ihmisiin ja syttyy eloon hyvistä keskusteluista, mutta ei se tuollaiseen huomionjanoon liity. Karismaattisten ihmisten ei edes tarvitse hakea huomiota, heidät huomataan ihan vaan kun saapuvat tilaan.
Viestisi on kaikin puolin naurettava "määrätietoisine huomionhakemisineen" :D
Kyllä mä tiedän, mitä karisma on. Olin tottunut siihen, että saan aina valtavasti huomiota ulkonäköni vuoksi. (Nyt en laittaudu, enkä hae ihailua.)
Mutta tiedän myös varsin hyvin, että on olemassa rumia naisia, jotka tarvitsevat paljon huomiota. Heillä on pakko olla voimakas tahto käyttäö tehokkaita keinoja huomion saamiseen. Se on määrätietoista toimintaa, vaikka ei olisi ääneen myönnettyä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä keskimääräistä rumempi ja miehet pelkää minuakin. Ovat kiusaantuneita, poissaolevia ja ahdistuneita seurassani. Luonteeltani olen rento, kiltti ja ystävällinen joten tuon kauhistelun on pakko johtua siitä, että miehet pelkäävät minun kuolaavan heitä. Siis oikeasti, ruma ihastunut nainen tuntuu olevan jokaisen miehen pahin painajainen. Varsinkin niiden ystävällisten miesten, jotka eivät tahdo loukata kenenkään tunteita ilkeillä pakeilla.
Kannattaa siis ottaa tämä toinenkin ääripää huomioon. Ensi kerralla, kun huomaatte miehen välttelevän teitä, ottakaa puheeksi pitkäaikainen kumppaninne (oli sitä tai ei). Mies joko pettyy tai rentoutuu riippuen siitä, kumman ulkoisen ääripään vuoksi hän teitä pelkäsi
Onko suomalaisten vaikea käyttäytyä sukupuolina? Eli kohdella naista kuon mies, vaikka ei olisikaan halukas tai vapaa suhteelle. Jos he pelkäävät, että naiset kokevatkin naiseuden arvostamisen loukkaavana... (vähän niin kuin joku rotuun liittyvä kompleksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelottava vaan perusmiehen itsetunto on vain sellainen että nostaa kauniin naisen itsensä yläpuolelle eikä viitsi mennä juttelemaan. Ne miehet taas ketkä tulee juttelemaan on useimmiten kusipäitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä keskimääräistä rumempi ja miehet pelkää minuakin. Ovat kiusaantuneita, poissaolevia ja ahdistuneita seurassani. Luonteeltani olen rento, kiltti ja ystävällinen joten tuon kauhistelun on pakko johtua siitä, että miehet pelkäävät minun kuolaavan heitä. Siis oikeasti, ruma ihastunut nainen tuntuu olevan jokaisen miehen pahin painajainen. Varsinkin niiden ystävällisten miesten, jotka eivät tahdo loukata kenenkään tunteita ilkeillä pakeilla.
Kannattaa siis ottaa tämä toinenkin ääripää huomioon. Ensi kerralla, kun huomaatte miehen välttelevän teitä, ottakaa puheeksi pitkäaikainen kumppaninne (oli sitä tai ei). Mies joko pettyy tai rentoutuu riippuen siitä, kumman ulkoisen ääripään vuoksi hän teitä pelkäsi
Mielestäni vieraalle miehelle ei tarvitse puhua omasta suhde-elämästä, mutta jos osoittaa kiinnostusta esim. hänen lapsiinsa se osoittaa, että näkee hänet perheellisenä ja kunnioittaa tätä pyhää kokonaisuutta. Ei pidä myöskään katsoa paljon silmiin, se ei ole soveliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja kauniita naisia ei lähestytä. Niitä keitä lähestytään Suomessa ei ole oikeasti kauniita, vaan sellaisia seksipommeja, siinä on ero.
Mä olen varmasti ollut todellinen seksipommi jätesäkkimäisissä vaatteissani, kun miehet ovat päättäneet lähestyä.
Jotenkin vaikea uskoa. Olen aina ajatellut että kivannäköiset kasvot on suurimmalle osalle miehistä se juttu.
Hän varmaan tarkoitti sellaista olemuksessa olevaa seksipommimaisuutta tai jotain? Itseäni lähestytään julkisilla paikoilla jonkin verran, ja toisaalta on sanottu myös pelottavaksi, mutta en ole mitenkään erityisen kaunis joskaan en rumakaan. Näyttäväksi sanottu joskus, eli en tiedä olenko sitten sellainen seksipommimainen?
Vaatetukseen se ei liity, olemuksessahan se on. Eniten miehet lähestyy jos on naturellina jossain rannalla bikineissä, lenkkivaatteissa hikisenä tai mamma-takissa ruokakaupassa, kun sitten taas jos on minihame, korkkarit, toppi ja meikit, niin lähestyminen on paljon vähäisempää.
Mun mielestä mun olemuksessakaan ei ole mitään sellaista, mutta ehkä sitten miehet näkee toisin. Mä olen ennemmin sellainen tarkkailijatyyppi enkä nauti yhtään huomiosta. Lähestyneet miehet ovat useimmiten ensimmäiseksi kehuneet ulkonäköäni, joten näkisin että kyse on ollut kohdallani ihan puhtaasti siitä. Ja tiedän itsekin että erotun ulkonäköni puolesta edukseni, myös laittautumattomana. Mähän en siis käytännössä koskaan laittaudu, silloin joskus kun kävin juhlimassa olin just se tyyppi joka tuli paikalle tennareissa.
En tarkoittanut sitäkään, että olemus pitäisi olla huomionjanoinen :D Itsekään en nauti huomiosta, vaan ennemminkin välttelen, mutta en ala sen vuoksi pienentämään tai latistamaan itseäni.
Olen miettinyt tuota olemus-asiaa sitä kautta, kun teininä tajusin saman ikäisten poikien näkevän isoäitini seksuaalisena olentona (puhuivat hänestä siihen malliin), vaikka isoäiti oli jotain 65v eikä mikään itsestään vimpan päälle huolehtiva nainen tai erityisen kaunis. Veljeni kanssa sitten tuosta joskus parikymppisenä puhuin, ja veli totesi, että "varmaan kun sillä on se katsekin sellainen" eli miehet näkee jotain sellaista, mitä naiset ei välttämättä.
Niin joku sellainen olemus/katse ym. kyseessä, ei pelkkä ulkonäkö itsessään.
Toi on kyllä mielenkiintoista. Mä olen aina ajatellut että seksipommeina pidetään lähinnä sellaisia ulospäinsuuntautuneita, iloisia, flirttailevia, ehkä vähän tyrkyn oloisia naisia (joilla yleensä on myös isot tissit). Ilmeisesti olen ollut väärässä.
Jos rumahko nainen tuijottaa miehiä silmiin, hän on helposti lähestyttävän oloinen. Kuvailemasi nainen antaa saman vaikutelman muulla estottomuudella. He ovat sikäli samanlaisia: avoimia huomiolle.
Nainen jolla on "sellainen katse" kompensoi ja vielä ylittääkin ulkonäkönsä puutteita, saadakseen nauttia huomiosta. Hän määrätietoisesti pyytää itselleen juttuseuraa, tai mitä kaipaakin. Rempseä saa seuraa toisenlaisella aktiivisuudella. Mut toi katse on suora pyyntö saada huomiota, kun taas rempseys saattaa olla omahyväisempää nautintoa.
Huoh. Se katse ei ole mitenkään tietoinen, eikä kyseinen ihminen välttämättä mitenkään halua huomiota. Sosiaalinen luonne kyllä nauttii yhteydestä muihin ihmisiin ja syttyy eloon hyvistä keskusteluista, mutta ei se tuollaiseen huomionjanoon liity. Karismaattisten ihmisten ei edes tarvitse hakea huomiota, heidät huomataan ihan vaan kun saapuvat tilaan.
Viestisi on kaikin puolin naurettava "määrätietoisine huomionhakemisineen" :D
Kyllä mä tiedän, mitä karisma on. Olin tottunut siihen, että saan aina valtavasti huomiota ulkonäköni vuoksi. (Nyt en laittaudu, enkä hae ihailua.)
Mutta tiedän myös varsin hyvin, että on olemassa rumia naisia, jotka tarvitsevat paljon huomiota. Heillä on pakko olla voimakas tahto käyttäö tehokkaita keinoja huomion saamiseen. Se on määrätietoista toimintaa, vaikka ei olisi ääneen myönnettyä.
Tässä keskustelussa ei kai ollut kyse rumista naisista, mutta en osaa sanoa, kun en ole kiinnittänyt huomiota tuollaiseen ilmiöön kuin "rumat naiset hakemassa huomiota".
Laittautuminen ei liity siihen tuleeko huomiota vai ei, tietyt tyypit huomataan kyllä ilman laittautumisiakin. Jos huomiota tulee vain laittautuneena, ei ole karismaattinen eikä luonnostaan viehättävän näköinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei pelottava vaan perusmiehen itsetunto on vain sellainen että nostaa kauniin naisen itsensä yläpuolelle eikä viitsi mennä juttelemaan. Ne miehet taas ketkä tulee juttelemaan on useimmiten kusipäitä.
Nainen tulee kyllä juttelemaan jos on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin eilen kaupungilla, että osa miesten tuijotuksista - jotka sivusilmällä huomasin - kauhistutti minua, heti kun varmistuin katseesta ja näin, että he olivat hyvän näköisiä.
En usko, että he katsoivat kiinnostuksesta naiseuteeni, koska mikään tyylissäni ei korosta sitä. Silti reaktioni oli kauhistua. Joko käänsin katseeni heti pois, tai tuijotin heidän paitaansa.
Otan kai pelkän katsomisen liian vakavasti, koska se muistuttaa minua siitä, etten tee mitään sen eteen, että saisin suhteen (esim. en meikkaa), enkä sen vuoksi varmaan saisikaan! Joten yleensä itsevarmuuteni ei riitä miesten katseeseen vastsamiseen.
Nyt kun kirjoitin tämän, tiedän paremmin olevani säälittävä 🥲
Tuntevatko miehet koskaan näin, että ei viitsi edes katsoa naista, koska jos hän katsoisikin muualle, se muistuttaisi torjumisesta? ("Happamia, sanoi kettu.")
Jos joskus katsoisinkin jotakuta oma-aloitteisesti, ei se tarkoittaisi, että olisin heti superkiinnostunut, tai että jos katsoisin muualle en olisikaan kiinnostunut. Jostain syystä aivoni eivät kuitenkaan tajua tätä logiikkaa, jos olenkin kohde. Ehkä se on just mun ongelma: ajatella itseäni kohteena.
En edes ole kiinnostunut sellaisista kolmekymppisistä, komeista miehistä, jotka minua katsoivat (tykkään vanhemmista miehistä), joten miksi reaktio oli hirvitys?
En ole koskaan siksi jättänyt katsomatta naista, että pelkäisin hänen katsovan muualle. Pikemminkin pelkään pidempää katsekontaktia, vaikka samalla haluaisin juuri sitä. Tässä on ristiriita, jota en osaa ratkaista. Olen pelkuri, joka aina välttelee katsekontakteja. Joskus kuitenkin on ollut niin, että katson pidempään ja ollaan molemmat jopa hymyilty toisillemme. Nämä ovat mahtavia tilanteita, joskin siitä pitäisi edetäkin johonkin, eikä sekään ole helppoa.
Kaunista naista lähestytään joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelottava vaan perusmiehen itsetunto on vain sellainen että nostaa kauniin naisen itsensä yläpuolelle eikä viitsi mennä juttelemaan. Ne miehet taas ketkä tulee juttelemaan on useimmiten kusipäitä.
Nainen tulee kyllä juttelemaan jos on kiinnostunut.
Niin se menee.
Jos itse menee juttelemaan, ja juttu ei lähde, niin voi toivottaa toiselle hyvää illan jatkoa
ja lähteä itse vaikka kotiin pianon ääreen. Sinne minä olin alun perinkin matkalla, heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja kauniita naisia ei lähestytä. Niitä keitä lähestytään Suomessa ei ole oikeasti kauniita, vaan sellaisia seksipommeja, siinä on ero.
Mä olen varmasti ollut todellinen seksipommi jätesäkkimäisissä vaatteissani, kun miehet ovat päättäneet lähestyä.
Jotenkin vaikea uskoa. Olen aina ajatellut että kivannäköiset kasvot on suurimmalle osalle miehistä se juttu.
Hän varmaan tarkoitti sellaista olemuksessa olevaa seksipommimaisuutta tai jotain? Itseäni lähestytään julkisilla paikoilla jonkin verran, ja toisaalta on sanottu myös pelottavaksi, mutta en ole mitenkään erityisen kaunis joskaan en rumakaan. Näyttäväksi sanottu joskus, eli en tiedä olenko sitten sellainen seksipommimainen?
Vaatetukseen se ei liity, olemuksessahan se on. Eniten miehet lähestyy jos on naturellina jossain rannalla bikineissä, lenkkivaatteissa hikisenä tai mamma-takissa ruokakaupassa, kun sitten taas jos on minihame, korkkarit, toppi ja meikit, niin lähestyminen on paljon vähäisempää.
Mun mielestä mun olemuksessakaan ei ole mitään sellaista, mutta ehkä sitten miehet näkee toisin. Mä olen ennemmin sellainen tarkkailijatyyppi enkä nauti yhtään huomiosta. Lähestyneet miehet ovat useimmiten ensimmäiseksi kehuneet ulkonäköäni, joten näkisin että kyse on ollut kohdallani ihan puhtaasti siitä. Ja tiedän itsekin että erotun ulkonäköni puolesta edukseni, myös laittautumattomana. Mähän en siis käytännössä koskaan laittaudu, silloin joskus kun kävin juhlimassa olin just se tyyppi joka tuli paikalle tennareissa.
En tarkoittanut sitäkään, että olemus pitäisi olla huomionjanoinen :D Itsekään en nauti huomiosta, vaan ennemminkin välttelen, mutta en ala sen vuoksi pienentämään tai latistamaan itseäni.
Olen miettinyt tuota olemus-asiaa sitä kautta, kun teininä tajusin saman ikäisten poikien näkevän isoäitini seksuaalisena olentona (puhuivat hänestä siihen malliin), vaikka isoäiti oli jotain 65v eikä mikään itsestään vimpan päälle huolehtiva nainen tai erityisen kaunis. Veljeni kanssa sitten tuosta joskus parikymppisenä puhuin, ja veli totesi, että "varmaan kun sillä on se katsekin sellainen" eli miehet näkee jotain sellaista, mitä naiset ei välttämättä.
Niin joku sellainen olemus/katse ym. kyseessä, ei pelkkä ulkonäkö itsessään.
Toi on kyllä mielenkiintoista. Mä olen aina ajatellut että seksipommeina pidetään lähinnä sellaisia ulospäinsuuntautuneita, iloisia, flirttailevia, ehkä vähän tyrkyn oloisia naisia (joilla yleensä on myös isot tissit). Ilmeisesti olen ollut väärässä.
Jos rumahko nainen tuijottaa miehiä silmiin, hän on helposti lähestyttävän oloinen. Kuvailemasi nainen antaa saman vaikutelman muulla estottomuudella. He ovat sikäli samanlaisia: avoimia huomiolle.
Nainen jolla on "sellainen katse" kompensoi ja vielä ylittääkin ulkonäkönsä puutteita, saadakseen nauttia huomiosta. Hän määrätietoisesti pyytää itselleen juttuseuraa, tai mitä kaipaakin. Rempseä saa seuraa toisenlaisella aktiivisuudella. Mut toi katse on suora pyyntö saada huomiota, kun taas rempseys saattaa olla omahyväisempää nautintoa.
Huoh. Se katse ei ole mitenkään tietoinen, eikä kyseinen ihminen välttämättä mitenkään halua huomiota. Sosiaalinen luonne kyllä nauttii yhteydestä muihin ihmisiin ja syttyy eloon hyvistä keskusteluista, mutta ei se tuollaiseen huomionjanoon liity. Karismaattisten ihmisten ei edes tarvitse hakea huomiota, heidät huomataan ihan vaan kun saapuvat tilaan.
Viestisi on kaikin puolin naurettava "määrätietoisine huomionhakemisineen" :D
Kyllä mä tiedän, mitä karisma on. Olin tottunut siihen, että saan aina valtavasti huomiota ulkonäköni vuoksi. (Nyt en laittaudu, enkä hae ihailua.)
Mutta tiedän myös varsin hyvin, että on olemassa rumia naisia, jotka tarvitsevat paljon huomiota. Heillä on pakko olla voimakas tahto käyttäö tehokkaita keinoja huomion saamiseen. Se on määrätietoista toimintaa, vaikka ei olisi ääneen myönnettyä.
Tässä keskustelussa ei kai ollut kyse rumista naisista, mutta en osaa sanoa, kun en ole kiinnittänyt huomiota tuollaiseen ilmiöön kuin "rumat naiset hakemassa huomiota".
Laittautuminen ei liity siihen tuleeko huomiota vai ei, tietyt tyypit huomataan kyllä ilman laittautumisiakin. Jos huomiota tulee vain laittautuneena, ei ole karismaattinen eikä luonnostaan viehättävän näköinen ihminen.
Kommentti lähti siitä, kun joku kirjoitti:
"isoäiti oli jotain 65v eikä mikään itsestään vimpan päälle huolehtiva nainen tai erityisen kaunis. Veljeni kanssa sitten tuosta joskus parikymppisenä puhuin, ja veli totesi, että "varmaan kun sillä on se katsekin sellainen""
...jonka supistin rumaan, mutta katsellaan vahvasti viestivään.
Totta, että kaunis nainen ei voi täysin peittää kauneuttaan. Mutta laittautumisella on valtava merkitys! Ehkä sitäkin enemmän katseella. En tarkoita mitään tunkeilevaa tuijotusta (takertujat on pelottavia), vaan normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset aina olettavat että kauniilla naisilla pariutuminen olisi helppoa?
Kauniita naisia lähestyy pinnalliset pleierimiehet kun ne kunnolliset, kiltit miehet eivät uskalla lähestyä. Sitten ne kusi*päät saavat ne kauniit naiset koska muita ei ole tarjolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja kauniita naisia ei lähestytä. Niitä keitä lähestytään Suomessa ei ole oikeasti kauniita, vaan sellaisia seksipommeja, siinä on ero.
Mä olen varmasti ollut todellinen seksipommi jätesäkkimäisissä vaatteissani, kun miehet ovat päättäneet lähestyä.
Jotenkin vaikea uskoa. Olen aina ajatellut että kivannäköiset kasvot on suurimmalle osalle miehistä se juttu.
Hän varmaan tarkoitti sellaista olemuksessa olevaa seksipommimaisuutta tai jotain? Itseäni lähestytään julkisilla paikoilla jonkin verran, ja toisaalta on sanottu myös pelottavaksi, mutta en ole mitenkään erityisen kaunis joskaan en rumakaan. Näyttäväksi sanottu joskus, eli en tiedä olenko sitten sellainen seksipommimainen?
Vaatetukseen se ei liity, olemuksessahan se on. Eniten miehet lähestyy jos on naturellina jossain rannalla bikineissä, lenkkivaatteissa hikisenä tai mamma-takissa ruokakaupassa, kun sitten taas jos on minihame, korkkarit, toppi ja meikit, niin lähestyminen on paljon vähäisempää.
Mun mielestä mun olemuksessakaan ei ole mitään sellaista, mutta ehkä sitten miehet näkee toisin. Mä olen ennemmin sellainen tarkkailijatyyppi enkä nauti yhtään huomiosta. Lähestyneet miehet ovat useimmiten ensimmäiseksi kehuneet ulkonäköäni, joten näkisin että kyse on ollut kohdallani ihan puhtaasti siitä. Ja tiedän itsekin että erotun ulkonäköni puolesta edukseni, myös laittautumattomana. Mähän en siis käytännössä koskaan laittaudu, silloin joskus kun kävin juhlimassa olin just se tyyppi joka tuli paikalle tennareissa.
En tarkoittanut sitäkään, että olemus pitäisi olla huomionjanoinen :D Itsekään en nauti huomiosta, vaan ennemminkin välttelen, mutta en ala sen vuoksi pienentämään tai latistamaan itseäni.
Olen miettinyt tuota olemus-asiaa sitä kautta, kun teininä tajusin saman ikäisten poikien näkevän isoäitini seksuaalisena olentona (puhuivat hänestä siihen malliin), vaikka isoäiti oli jotain 65v eikä mikään itsestään vimpan päälle huolehtiva nainen tai erityisen kaunis. Veljeni kanssa sitten tuosta joskus parikymppisenä puhuin, ja veli totesi, että "varmaan kun sillä on se katsekin sellainen" eli miehet näkee jotain sellaista, mitä naiset ei välttämättä.
Niin joku sellainen olemus/katse ym. kyseessä, ei pelkkä ulkonäkö itsessään.
Toi on kyllä mielenkiintoista. Mä olen aina ajatellut että seksipommeina pidetään lähinnä sellaisia ulospäinsuuntautuneita, iloisia, flirttailevia, ehkä vähän tyrkyn oloisia naisia (joilla yleensä on myös isot tissit). Ilmeisesti olen ollut väärässä.
Jos rumahko nainen tuijottaa miehiä silmiin, hän on helposti lähestyttävän oloinen. Kuvailemasi nainen antaa saman vaikutelman muulla estottomuudella. He ovat sikäli samanlaisia: avoimia huomiolle.
Nainen jolla on "sellainen katse" kompensoi ja vielä ylittääkin ulkonäkönsä puutteita, saadakseen nauttia huomiosta. Hän määrätietoisesti pyytää itselleen juttuseuraa, tai mitä kaipaakin. Rempseä saa seuraa toisenlaisella aktiivisuudella. Mut toi katse on suora pyyntö saada huomiota, kun taas rempseys saattaa olla omahyväisempää nautintoa.
Huoh. Se katse ei ole mitenkään tietoinen, eikä kyseinen ihminen välttämättä mitenkään halua huomiota. Sosiaalinen luonne kyllä nauttii yhteydestä muihin ihmisiin ja syttyy eloon hyvistä keskusteluista, mutta ei se tuollaiseen huomionjanoon liity. Karismaattisten ihmisten ei edes tarvitse hakea huomiota, heidät huomataan ihan vaan kun saapuvat tilaan.
Viestisi on kaikin puolin naurettava "määrätietoisine huomionhakemisineen" :D
Kyllä mä tiedän, mitä karisma on. Olin tottunut siihen, että saan aina valtavasti huomiota ulkonäköni vuoksi. (Nyt en laittaudu, enkä hae ihailua.)
Mutta tiedän myös varsin hyvin, että on olemassa rumia naisia, jotka tarvitsevat paljon huomiota. Heillä on pakko olla voimakas tahto käyttäö tehokkaita keinoja huomion saamiseen. Se on määrätietoista toimintaa, vaikka ei olisi ääneen myönnettyä.
Tässä keskustelussa ei kai ollut kyse rumista naisista, mutta en osaa sanoa, kun en ole kiinnittänyt huomiota tuollaiseen ilmiöön kuin "rumat naiset hakemassa huomiota".
Laittautuminen ei liity siihen tuleeko huomiota vai ei, tietyt tyypit huomataan kyllä ilman laittautumisiakin. Jos huomiota tulee vain laittautuneena, ei ole karismaattinen eikä luonnostaan viehättävän näköinen ihminen.
Kommentti lähti siitä, kun joku kirjoitti:
"isoäiti oli jotain 65v eikä mikään itsestään vimpan päälle huolehtiva nainen tai erityisen kaunis. Veljeni kanssa sitten tuosta joskus parikymppisenä puhuin, ja veli totesi, että "varmaan kun sillä on se katsekin sellainen""
...jonka supistin rumaan, mutta katsellaan vahvasti viestivään.
Totta, että kaunis nainen ei voi täysin peittää kauneuttaan. Mutta laittautumisella on valtava merkitys! Ehkä sitäkin enemmän katseella. En tarkoita mitään tunkeilevaa tuijotusta (takertujat on pelottavia), vaan normaalia käytöstä.
Yleensä juuri katse ja käytös vaikuttaa paljon. Tuolla näkee paljon naisia, jotka ovat keskittyneet johonkin tekemiseen, määrätietoiseen kulkemiseen tai vaikka kännykän käyttöön, eivätkä luo mitään katsekontaktia kehenkään. Aika nopeasti käy selväksi, ettei tuo nainen halua minkäänlaista kontaktia yhteenkään vieraaseen.
Tunnistan sen katseen kun mies katsoo himoiten. Monta kertaa käynyt itselle niin että mies vähän alta kulmien katsoo pitkään ja silmissä on se tietty katse. Viimeksi näin kävi Ahvenanmaan lomalla hotellissa, aamupalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin eilen kaupungilla, että osa miesten tuijotuksista - jotka sivusilmällä huomasin - kauhistutti minua, heti kun varmistuin katseesta ja näin, että he olivat hyvän näköisiä.
En usko, että he katsoivat kiinnostuksesta naiseuteeni, koska mikään tyylissäni ei korosta sitä. Silti reaktioni oli kauhistua. Joko käänsin katseeni heti pois, tai tuijotin heidän paitaansa.
Otan kai pelkän katsomisen liian vakavasti, koska se muistuttaa minua siitä, etten tee mitään sen eteen, että saisin suhteen (esim. en meikkaa), enkä sen vuoksi varmaan saisikaan! Joten yleensä itsevarmuuteni ei riitä miesten katseeseen vastsamiseen.
Nyt kun kirjoitin tämän, tiedän paremmin olevani säälittävä 🥲
Tuntevatko miehet koskaan näin, että ei viitsi edes katsoa naista, koska jos hän katsoisikin muualle, se muistuttaisi torjumisesta? ("Happamia, sanoi kettu.")
Jos joskus katsoisinkin jotakuta oma-aloitteisesti, ei se tarkoittaisi, että olisin heti superkiinnostunut, tai että jos katsoisin muualle en olisikaan kiinnostunut. Jostain syystä aivoni eivät kuitenkaan tajua tätä logiikkaa, jos olenkin kohde. Ehkä se on just mun ongelma: ajatella itseäni kohteena.
En edes ole kiinnostunut sellaisista kolmekymppisistä, komeista miehistä, jotka minua katsoivat (tykkään vanhemmista miehistä), joten miksi reaktio oli hirvitys?
En ole koskaan siksi jättänyt katsomatta naista, että pelkäisin hänen katsovan muualle. Pikemminkin pelkään pidempää katsekontaktia, vaikka samalla haluaisin juuri sitä. Tässä on ristiriita, jota en osaa ratkaista. Olen pelkuri, joka aina välttelee katsekontakteja. Joskus kuitenkin on ollut niin, että katson pidempään ja ollaan molemmat jopa hymyilty toisillemme. Nämä ovat mahtavia tilanteita, joskin siitä pitäisi edetäkin johonkin, eikä sekään ole helppoa.
Niin tuttua!
Joskus olen miettinyt, että miksei vaikka esitellä itsensä iloisesti. Niin kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Jos edessäsi onkin tuleva elämänkumppani, puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja kauniita naisia ei lähestytä. Niitä keitä lähestytään Suomessa ei ole oikeasti kauniita, vaan sellaisia seksipommeja, siinä on ero.
Mä olen varmasti ollut todellinen seksipommi jätesäkkimäisissä vaatteissani, kun miehet ovat päättäneet lähestyä.
Jotenkin vaikea uskoa. Olen aina ajatellut että kivannäköiset kasvot on suurimmalle osalle miehistä se juttu.
Hän varmaan tarkoitti sellaista olemuksessa olevaa seksipommimaisuutta tai jotain? Itseäni lähestytään julkisilla paikoilla jonkin verran, ja toisaalta on sanottu myös pelottavaksi, mutta en ole mitenkään erityisen kaunis joskaan en rumakaan. Näyttäväksi sanottu joskus, eli en tiedä olenko sitten sellainen seksipommimainen?
Vaatetukseen se ei liity, olemuksessahan se on. Eniten miehet lähestyy jos on naturellina jossain rannalla bikineissä, lenkkivaatteissa hikisenä tai mamma-takissa ruokakaupassa, kun sitten taas jos on minihame, korkkarit, toppi ja meikit, niin lähestyminen on paljon vähäisempää.
Mun mielestä mun olemuksessakaan ei ole mitään sellaista, mutta ehkä sitten miehet näkee toisin. Mä olen ennemmin sellainen tarkkailijatyyppi enkä nauti yhtään huomiosta. Lähestyneet miehet ovat useimmiten ensimmäiseksi kehuneet ulkonäköäni, joten näkisin että kyse on ollut kohdallani ihan puhtaasti siitä. Ja tiedän itsekin että erotun ulkonäköni puolesta edukseni, myös laittautumattomana. Mähän en siis käytännössä koskaan laittaudu, silloin joskus kun kävin juhlimassa olin just se tyyppi joka tuli paikalle tennareissa.
En tarkoittanut sitäkään, että olemus pitäisi olla huomionjanoinen :D Itsekään en nauti huomiosta, vaan ennemminkin välttelen, mutta en ala sen vuoksi pienentämään tai latistamaan itseäni.
Olen miettinyt tuota olemus-asiaa sitä kautta, kun teininä tajusin saman ikäisten poikien näkevän isoäitini seksuaalisena olentona (puhuivat hänestä siihen malliin), vaikka isoäiti oli jotain 65v eikä mikään itsestään vimpan päälle huolehtiva nainen tai erityisen kaunis. Veljeni kanssa sitten tuosta joskus parikymppisenä puhuin, ja veli totesi, että "varmaan kun sillä on se katsekin sellainen" eli miehet näkee jotain sellaista, mitä naiset ei välttämättä.
Niin joku sellainen olemus/katse ym. kyseessä, ei pelkkä ulkonäkö itsessään.
Toi on kyllä mielenkiintoista. Mä olen aina ajatellut että seksipommeina pidetään lähinnä sellaisia ulospäinsuuntautuneita, iloisia, flirttailevia, ehkä vähän tyrkyn oloisia naisia (joilla yleensä on myös isot tissit). Ilmeisesti olen ollut väärässä.
Jos rumahko nainen tuijottaa miehiä silmiin, hän on helposti lähestyttävän oloinen. Kuvailemasi nainen antaa saman vaikutelman muulla estottomuudella. He ovat sikäli samanlaisia: avoimia huomiolle.
Nainen jolla on "sellainen katse" kompensoi ja vielä ylittääkin ulkonäkönsä puutteita, saadakseen nauttia huomiosta. Hän määrätietoisesti pyytää itselleen juttuseuraa, tai mitä kaipaakin. Rempseä saa seuraa toisenlaisella aktiivisuudella. Mut toi katse on suora pyyntö saada huomiota, kun taas rempseys saattaa olla omahyväisempää nautintoa.
Huoh. Se katse ei ole mitenkään tietoinen, eikä kyseinen ihminen välttämättä mitenkään halua huomiota. Sosiaalinen luonne kyllä nauttii yhteydestä muihin ihmisiin ja syttyy eloon hyvistä keskusteluista, mutta ei se tuollaiseen huomionjanoon liity. Karismaattisten ihmisten ei edes tarvitse hakea huomiota, heidät huomataan ihan vaan kun saapuvat tilaan.
Viestisi on kaikin puolin naurettava "määrätietoisine huomionhakemisineen" :D
Kyllä mä tiedän, mitä karisma on. Olin tottunut siihen, että saan aina valtavasti huomiota ulkonäköni vuoksi. (Nyt en laittaudu, enkä hae ihailua.)
Mutta tiedän myös varsin hyvin, että on olemassa rumia naisia, jotka tarvitsevat paljon huomiota. Heillä on pakko olla voimakas tahto käyttäö tehokkaita keinoja huomion saamiseen. Se on määrätietoista toimintaa, vaikka ei olisi ääneen myönnettyä.
Tässä keskustelussa ei kai ollut kyse rumista naisista, mutta en osaa sanoa, kun en ole kiinnittänyt huomiota tuollaiseen ilmiöön kuin "rumat naiset hakemassa huomiota".
Laittautuminen ei liity siihen tuleeko huomiota vai ei, tietyt tyypit huomataan kyllä ilman laittautumisiakin. Jos huomiota tulee vain laittautuneena, ei ole karismaattinen eikä luonnostaan viehättävän näköinen ihminen.
Kommentti lähti siitä, kun joku kirjoitti:
"isoäiti oli jotain 65v eikä mikään itsestään vimpan päälle huolehtiva nainen tai erityisen kaunis. Veljeni kanssa sitten tuosta joskus parikymppisenä puhuin, ja veli totesi, että "varmaan kun sillä on se katsekin sellainen""
...jonka supistin rumaan, mutta katsellaan vahvasti viestivään.
Totta, että kaunis nainen ei voi täysin peittää kauneuttaan. Mutta laittautumisella on valtava merkitys! Ehkä sitäkin enemmän katseella. En tarkoita mitään tunkeilevaa tuijotusta (takertujat on pelottavia), vaan normaalia käytöstä.
Yleensä juuri katse ja käytös vaikuttaa paljon. Tuolla näkee paljon naisia, jotka ovat keskittyneet johonkin tekemiseen, määrätietoiseen kulkemiseen tai vaikka kännykän käyttöön, eivätkä luo mitään katsekontaktia kehenkään. Aika nopeasti käy selväksi, ettei tuo nainen halua minkäänlaista kontaktia yhteenkään vieraaseen.
Niin, moni ei varmaan edes huomaa menetettyjä tilaisuuksia.
minua ei pelota samanlaisia kaikki ihmiset on suurinpiirtein ulkokuoren alla samoin en toivoisi että oma ulkonäköni olisi joku fiksaation kohde
Eikä palstalla ole miesvihaa...