Lue keskustelun säännöt.
Miksi lääkärit ei nykyään halua hoitaa yhtään mitään? Kysyn ihan tosissani, ihan normaalina ihmisenä jolla ei ole aikaisemmin ollut mitään lääkäreitä vastaan
20.12.2018 |
Mun on nyt pitänyt 3 kertaa 5 vuoden sisällä etsiä lääkäriä, joka haluaa tutkia vaivaani, kun ensimmäinen ei ole suostunut. Joka kerta on löytynyt hoitoa vaativa ongelma. Sen löytäminen on vaatinut muuta, kuin perusverenkuvan tai muita perustutkimuksia.
Lääkärit tuntuu jo ovella olevan asennoituneen, että turhasta valitat. Kiukkusia vastauksia, tyhmää nokittelua "no jos nyt noin huolissasi olet huoh ja puuh voi että, no kai se sitten pitää tämmöinenkin tutkia.." ja hoidon torppaamista.
Miksi? Mikä siellä on hätänä? Onko teillä joku työssä muuttunut, rahan määrä, potilaiden määrä? Tuntuu ihan kamalalta käydä nykyään lääkärissä, ei ennen näin ollut.
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Kävin yksityisellä silmälääkärillä (erikoislääkäri) näköhäiriön takia. viikon ajan näkökentässä näkynyt jos ensin esim. tietokoneen tai kännykän näyttöä katsoo ja sen jälkeen vaaleaan seinään, mustia läpinäkymättömiä isoja kuvioita.
Mainitsin että minulla on myös näkökentässä näkynyt rihmoja(lasiaisessa) mikä on ihan normaalia ja jonka tiesin jo.
Lääkäri lässytti vain näistä rihmoista eikä sanonut mitään näistä kuvioista vaikka kyselin moneen otteeseen, ja totesi vain että oli mitä oli...ei tykänny kun kyselin :(
Visual Snow? Näetko myös pisteitä sinistä taivasta tai valkoista seinää vasten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vetää pohjat: sain kouristuskohtauksen (ensimmäisen elämässäni) kesken käynnin ja minut lähetettiin omalla autolla kotiin. Kiltisti tottelin ja en itse edes tajunnut olevani aivan liian sekava ajamaan autoa, onneksi koti oli suht. lähellä.
Mulle tulee tästä ihan huono olo... Ihan kauheaa.
Mut vietiin lähes väkisin päivystykseen aivohalvauksen kaltaisten oireiden takia. Kaverit olivat varmoja, että teen kuolemaa ja itsellänikin kävi mielessä kun toinen puoli kehoa alkoi mennä tunnottomaksi ja suupieli kuulemma roikkui. Mun näkö meni yhtäkkiä tosi huonoksi. Päivystyksen lääkäri oli raportissa keksinyt mulle uusia oireita, jotka sopivat tavalliseen migreenikohtaukseen (mulla ei siis ole migreenistä diagnoosia). Kohtaus oli kuulemma niin lievä, ettei mitään epäillä.
Jälkikäteen en edes saanut lääkärille aikaa, koska raportin perusteella oireeni ei kuulostaneet vakavilta. Tätä ei siis ole tutkittu. Olen saanut vastaavia kohtauksia sen jälkeenkin, mutta ei ole enää mitään järkeä lähteä päivystykseen.
Sain siis kohtauksen, jossa toinen puoli tai neljäsosa kehoa meni tunnottomaksi (kävelin ihan hyvin) ja menin sekavaksi. En oikein osannut puhua, kun sanat oli hukassa. Raporttiin kirjattu sairaskertomus perustuu täysin siihen, mitä sanoin kohtauksen aikana. Mulla oli muistikatkoja. En muistanut kaikkia oireita, eikä mua enää uskottu, kun jälkikäteen kerroin niistä.
Että pitäkää tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kärsit nukahtamisvaikeuksista tai yöllisestä heräilystä, määrätään masennuslääkkettä. Jos kärsit masennuksesta, voit saada nukahtamislääkettä. Jos sinulla on kutinaa, saat väsyttävää antihistamiinia (joka olisi sopinut nukahtamisvaikeuksiin). Pääasia on, ettet saa varsinaiseen vaivaan kehiteltyä lääkettä, koska siihen voi tulla riippuvuus, mikä on pahempi asia kuin se, että vaiva saataisiin hoidettua.
Lisäksi kaikkeen vakiovastaus on, ettei ole mitään taikapilleriä, jonka voisi ottaa, vaan flunssat menee ohi sairastamalla ja muut vaivat elämäntapoja muuttamalla. Niinpä joskus pitkittyneisiin jälkitauteihin tuntuu olevan mahdotonta saada simppeliä antibioottikuuria. Saikutetaan sitten viikkotolkulla, mikä tulee työnantajalle ja kansantaloudelle kalliiksi. Pääasia, ettei määrätä lääkettä.
Tuo nyt ei ole totta. Ihan höpöä että masennukseen ei mm oikeita lääkkeitä määrättäisi. Kutinalääkkeellä tarkoittanet ataraxia joka tosiaan voi olla väsyttävänä lääkkeenä vaihtoehto koska usein kutina häiritsee unta, mutta yleensä nykyään käytetään uusia antihistamiineja.
Ja flunssaan ei tarvita antibiootteja, virustautiin kuten keuhkoputkentulehdukseen ei auta ja harvoin lievään sinuiittiin. Maissa joissa antibiootteja määrätään vielä leväperäisemmin kuin Suomessa, on myös enemmän resitenssiongelmaa.
Eli pääasia: ei määrätä turhia lääkkeitä joista on kaikille haittaa kun teho laskee.
No se on totta, että masennuslääkkeitä kyllä saa. Nekin, joilla ei ole masennusta, vaan esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitalopraamia vaan!
Äidilläni hoidettiin pari vuotta kilpirauhasen vajaatoimintaa masennuksena. Sitten meni niin huonoksi, että oli lääkärinkin pakko ottaa verikokeet ja todeta tosiasiat.
Tyroksiini korjasi oireet ja masennuslääkkeen saattoi jättää täysin turhana pois.
Tädilleni taasen määrättiin masennuslääkettä, vaikka hormonikorvaushoitoa olisi tarvinnut. Sama juttu: kun sai myöhemmin hormonit, masennuslääkkeen pystyi jättämään pois.
Itselläni on kokemusta tuosta, että antibioottikuuria on tosi vaikea saada, edes märkärupeen. Haukut sain julkisella, kun tulin näyttämään märkärupea. Minulla oli ollut kotona vielä vähän antibioottivoidetta (akneen määrättyä), joka oli kuivattanut rupea sen verran, että hoitajan mielestä se oli vain jotain ekseemaa, jota varten ei lääkäriaikaa myönnetä. Näin, vaikka kerroin alustavasti jo hoitaneeni tulehdusta lääkkeellä.
No villiintyihän se märkärupi sitten ja levisi pitkin kasvoja, kun olin käyttänyt voiteeni loppuun. Sitten pääsi, pahasti myöhässä, lääkärille ja sai lopulta tarvittavan antibiootin.
Märkärupi on vaarallinen etenkin silmän lähellä ja se on myös tarttuva. Aika vastuutonta toimintaa hoitajalta, mutta tämmöistä se nykyään on.
Itse halusin vaihtaa verenpainelääkkeet toiseen, kun luin ace-estäjien syöpävaarasta. Terveyskeskus lääkäri kohteli kuin hullua, tarjosi mielialalääkitystä ja ehdotti laihdutuskuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kärsit nukahtamisvaikeuksista tai yöllisestä heräilystä, määrätään masennuslääkkettä. Jos kärsit masennuksesta, voit saada nukahtamislääkettä. Jos sinulla on kutinaa, saat väsyttävää antihistamiinia (joka olisi sopinut nukahtamisvaikeuksiin). Pääasia on, ettet saa varsinaiseen vaivaan kehiteltyä lääkettä, koska siihen voi tulla riippuvuus, mikä on pahempi asia kuin se, että vaiva saataisiin hoidettua.
Lisäksi kaikkeen vakiovastaus on, ettei ole mitään taikapilleriä, jonka voisi ottaa, vaan flunssat menee ohi sairastamalla ja muut vaivat elämäntapoja muuttamalla. Niinpä joskus pitkittyneisiin jälkitauteihin tuntuu olevan mahdotonta saada simppeliä antibioottikuuria. Saikutetaan sitten viikkotolkulla, mikä tulee työnantajalle ja kansantaloudelle kalliiksi. Pääasia, ettei määrätä lääkettä.
Tuo nyt ei ole totta. Ihan höpöä että masennukseen ei mm oikeita lääkkeitä määrättäisi. Kutinalääkkeellä tarkoittanet ataraxia joka tosiaan voi olla väsyttävänä lääkkeenä vaihtoehto koska usein kutina häiritsee unta, mutta yleensä nykyään käytetään uusia antihistamiineja.
Ja flunssaan ei tarvita antibiootteja, virustautiin kuten keuhkoputkentulehdukseen ei auta ja harvoin lievään sinuiittiin. Maissa joissa antibiootteja määrätään vielä leväperäisemmin kuin Suomessa, on myös enemmän resitenssiongelmaa.
Eli pääasia: ei määrätä turhia lääkkeitä joista on kaikille haittaa kun teho laskee.
No se on totta, että masennuslääkkeitä kyllä saa. Nekin, joilla ei ole masennusta, vaan esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitalopraamia vaan!
Äidilläni hoidettiin pari vuotta kilpirauhasen vajaatoimintaa masennuksena. Sitten meni niin huonoksi, että oli lääkärinkin pakko ottaa verikokeet ja todeta tosiasiat.
Tyroksiini korjasi oireet ja masennuslääkkeen saattoi jättää täysin turhana pois.
Tädilleni taasen määrättiin masennuslääkettä, vaikka hormonikorvaushoitoa olisi tarvinnut. Sama juttu: kun sai myöhemmin hormonit, masennuslääkkeen pystyi jättämään pois.
Itselläni on kokemusta tuosta, että antibioottikuuria on tosi vaikea saada, edes märkärupeen. Haukut sain julkisella, kun tulin näyttämään märkärupea. Minulla oli ollut kotona vielä vähän antibioottivoidetta (akneen määrättyä), joka oli kuivattanut rupea sen verran, että hoitajan mielestä se oli vain jotain ekseemaa, jota varten ei lääkäriaikaa myönnetä. Näin, vaikka kerroin alustavasti jo hoitaneeni tulehdusta lääkkeellä.
No villiintyihän se märkärupi sitten ja levisi pitkin kasvoja, kun olin käyttänyt voiteeni loppuun. Sitten pääsi, pahasti myöhässä, lääkärille ja sai lopulta tarvittavan antibiootin.
Märkärupi on vaarallinen etenkin silmän lähellä ja se on myös tarttuva. Aika vastuutonta toimintaa hoitajalta, mutta tämmöistä se nykyään on.
Miten ihmeessa sairaanhoitajalle on annettu valta evata laakariaika, eihan han ole kouluttautunut laakariksi.
USAssa tilataan aika laakarille eika tarvitse sanoa muuta kuin etta tarvitsen nyt laakaria.
Vierailija kirjoitti:
Miehelleni sattui pieni tapaturma syksyllä 2016 kun hän pelasi jalkapalloa kavereidensa kanssa ja eturistiside repesi. Asuimme tällöin pienessänkaupungissa itäsuomessa. Mieheni kävi muutaman kerran yksityisellä lääkärillä (ei silloin tiennyt että kipu johtuu eturistisiteen repeämästä) ja lääkäri vain sanoi että vaiva menee itsestään ohi parissa vuodessa.
Vuoden 2017 tammikuussa sattui toinen tapaturma ja ilmeisesti se eturistiside meni kokonaan poikki. Mieheni meni eri yksityiselle lääkärille muutamaan otteeseen ennen kuin tämä lähetti hänet magneettikuviin. Kuvista lääkäri havaitsi tilanteen ja ihmetteli kuinka edellinen lääkäri oli sanonut ettei mitään hätää ole ja että vaiva menee itsestään ohi.
Marraskuussa 2017 oli leikkaus ja alkuun parantuminen olikin vauhdikasta, kunnes parin kuukauden jälkeen kivut palasivat entistä pahempina.
Vuoden 2018 kevättalvella ja keväällä mieheni ravasi yksityisellä lääkärillä (samalla joka huomasi eturistisiteen mennen poikki ja teki lähetteen) kymmenisen kertaa ja joka kerralla käski ottaa buranaa ja käyttää jotain kipugeeliä. Lopulta ouolen vuoden ravauksen jälkeen lääkäri suostui tekemään lähetteen röntgeniin ja magneettikuviin muttei niistä löytänyt mitään poikkeavaa.
Muutimme nyt hiljattain pääkaupunkiseudulle jossa mieheni pääsi käymään jälleen uudella yksityisellä lääkärillä joka huomasi että eturistisiteestä ei ollut juuri mitään jäljellä ja joku porakanava on porattu väärin. Leikkauksessa oli myös ilmeisesti jäänyt joku vierasesine niveleen, josta kivut nyt aiheutuvat. Lääkäri teki lähetteen uuteen leikkaukseen jota me nyt sitten odotellaan.Mieheni siis kävi ennen pääkaupunkiseudulle muuttoa kahdella eri yksityisellä lääkärillä ja leikkauksen suoritti ortopedi sairaalassa ja kaikki kolme ovat siis jossain kohdassa möhlänneet. Rahaa on palanut älyttömästi ja lääkärillä on tullut ravattu lähes kaksikymmentä kertaa muutaman vuoden sisällä. Jos se ensimmäinen lääkäri olisi heti lähettänyt magneettikuviin niin vaiva olisi löytynyt pian eikä lääkäreitä olisi tarvinnut vaivata montaa kertaa turhaan. Ei ihme jos lääkäreillä on kiire kun pitää samaa asiakasta nähdä kymmeniä kertoja uudelleen kun ensimmäisellä kerralla asiaa ei voi hoitaa kuntoon.
Synlabille (ent. cityterves) pääsee kuka tahansa ilman lähetettä magneettikuviin ja saa samalla röntgenlääkärin lausunnon kuvista. Noiden kuvien ja lausunnon kanssa voi sitten jatkaa vaatimaan/pyytämään hoitoa itselleen mistä tahansa ja yleensä siinä vaiheessa sitä järjestyykin, kun on konkreettista näyttöä vaivasta. Nykyään Synlabilla on varsin kattavasti toimipisteitä ympäri Suomen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tästä ihan huono olo... Ihan kauheaa.
Mut vietiin lähes väkisin päivystykseen aivohalvauksen kaltaisten oireiden takia. Kaverit olivat varmoja, että teen kuolemaa ja itsellänikin kävi mielessä kun toinen puoli kehoa alkoi mennä tunnottomaksi ja suupieli kuulemma roikkui. Mun näkö meni yhtäkkiä tosi huonoksi. Päivystyksen lääkäri oli raportissa keksinyt mulle uusia oireita, jotka sopivat tavalliseen migreenikohtaukseen (mulla ei siis ole migreenistä diagnoosia). Kohtaus oli kuulemma niin lievä, ettei mitään epäillä.
Jälkikäteen en edes saanut lääkärille aikaa, koska raportin perusteella oireeni ei kuulostaneet vakavilta. Tätä ei siis ole tutkittu. Olen saanut vastaavia kohtauksia sen jälkeenkin, mutta ei ole enää mitään järkeä lähteä päivystykseen.
Sain siis kohtauksen, jossa toinen puoli tai neljäsosa kehoa meni tunnottomaksi (kävelin ihan hyvin) ja menin sekavaksi. En oikein osannut puhua, kun sanat oli hukassa. Raporttiin kirjattu sairaskertomus perustuu täysin siihen, mitä sanoin kohtauksen aikana. Mulla oli muistikatkoja. En muistanut kaikkia oireita, eikä mua enää uskottu, kun jälkikäteen kerroin niistä.
Että pitäkää tunkkinne.
Myös minulla on käynyt noin. Tulkittiin tutkimatta migreeninä halvauksen kaltaiset oireet ja lähetettiin kotiin buranan kanssa. Ymmärrän, olen nuori, alta kolmekymppinen. Turha hassata resursseja oireideni tutkimiseen. Tätini kohtaloa odotellessa, hän kun kuoli aivoinfarktiin 26-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on sattunut googlailemaan vaivoja (mitä varmaan kaikki tekee) niin lääkärit tuntuu tekevän kaikkensa ettei vain tarvi todeta että se googletettu vaiva olikin oikea. Potilas ei saa tietää mitään. Kusipäät. Pitävät itseään jonain Jumalasta seuraavina.
Minä kuvailin lääkärille oireita, joiden vuoksi olin tullut lääkäriin. Lääkäri totesi, että olet ilmeisesti googlettanut oireet, kun osaat noin tarkasti kertoa niistä. Niinpä tietysti, niiden oireiden kanssa eläminenhän ei tietenkään ollut antanut minulle mitään tietoa asiasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tästä ihan huono olo... Ihan kauheaa.
Mut vietiin lähes väkisin päivystykseen aivohalvauksen kaltaisten oireiden takia. Kaverit olivat varmoja, että teen kuolemaa ja itsellänikin kävi mielessä kun toinen puoli kehoa alkoi mennä tunnottomaksi ja suupieli kuulemma roikkui. Mun näkö meni yhtäkkiä tosi huonoksi. Päivystyksen lääkäri oli raportissa keksinyt mulle uusia oireita, jotka sopivat tavalliseen migreenikohtaukseen (mulla ei siis ole migreenistä diagnoosia). Kohtaus oli kuulemma niin lievä, ettei mitään epäillä.
Jälkikäteen en edes saanut lääkärille aikaa, koska raportin perusteella oireeni ei kuulostaneet vakavilta. Tätä ei siis ole tutkittu. Olen saanut vastaavia kohtauksia sen jälkeenkin, mutta ei ole enää mitään järkeä lähteä päivystykseen.
Sain siis kohtauksen, jossa toinen puoli tai neljäsosa kehoa meni tunnottomaksi (kävelin ihan hyvin) ja menin sekavaksi. En oikein osannut puhua, kun sanat oli hukassa. Raporttiin kirjattu sairaskertomus perustuu täysin siihen, mitä sanoin kohtauksen aikana. Mulla oli muistikatkoja. En muistanut kaikkia oireita, eikä mua enää uskottu, kun jälkikäteen kerroin niistä.
Että pitäkää tunkkinne.
Myös minulla on käynyt noin. Tulkittiin tutkimatta migreeninä halvauksen kaltaiset oireet ja lähetettiin kotiin buranan kanssa. Ymmärrän, olen nuori, alta kolmekymppinen. Turha hassata resursseja oireideni tutkimiseen. Tätini kohtaloa odotellessa, hän kun kuoli aivoinfarktiin 26-vuotiaana.
No hei, mulle ei annettu edes lääkkeitä... Karseaa, muttei voi kuin nauraa tai muuten itkisi. Ehkä meidän pitäisi kirjoittaa tästä kunnon kertomus jonkun löydettäväksi siltä varalta, että me yhtäkkiä kuollaan. Joku muu saisi ehkä hoitoa sitten. Ehkä.... Mulla on tosin kaveri, joka voisi postata kertomukseni joka paikkaan, jos kuolen. Olen köskenyt hänen tehdä sen, jos kuolen.
Mullakin on täti, jolta leikattiin nuorena aivokasvain. Suvussa on tosin myös migreeniä, mutta jos tämä on migreeniä, se pitäisi silti tutkia. Tämä olisi sitten ihan hiton harvinainen migreenityyppi, jota lääkärit ei myöskään halua tutkia. Suvussa on vain säryllistä migreeniä.
Mäkin olin ale 30v ja ikäistäni huomattavasti nuoremman näköinen. Lääkärit unohtaa mun ikäni aina, vaikka se olisi papereissakin.
Mulla ei esim. ollut yhtään päänsärkyä tuon kohtauksen aikana, mutta lääkäri kirjoitti, että mulla muka oli muka päänsärkyä. Kaverit huomasi ison eron mun puhetavassa ja sanojen käytössä, mutta lääkärin mielestä olin ihan normaali, eikä se kirjoittanut mitään tunnottomuudesta. Mun näkö ja kuulo on myös viime aikoina huonontuneet. Näkö huononi ennen tuota kohtausta tosi nopeasti ja huomattavasti.
Mulla on tapana muuttua tosi hilpeäksi kun pelkään todella paljon. Se joskus vaikuttaa kohteluun. Varmaan vitsailisin vielä jossain mestauslavallakin.
Voin kuvitella, miltä te kaikki valittajat näytätte ja miten elätte
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miten niin nyt? Ensimmäisen kerran valitin hammaslääkärille ja lääkärille visureiden poiston yhteyden verenvuodosta (kesti 4 päivää) 12 vuotta sitten. Puoli vuotta sitten sain lähetteen erikoissairaanhoitoon ja kolme kuukautta sitten tuli tulokset. Oli hyytymishäiriö. Mielummin olisin saanut terveen paperit, niin voisin pitää itseäni vain luulotautisena. Nyt täytyy sitten vain todeta, että minusta ja lapsestani ei täällä todennäköisesti haluta pitää huolta.
Mua ihmetyttää se, että olen nyt kuluneen 2,5 vuoden sisällä käynyt lääkärissä usein ja vointi mennyt pelkästään huonompaan suuntaan. Olen vasta 27-vuotias, joten mistään iän tuomasta kulumasta ei ole tosiaan kyse. Neljä lääkäriä on sanonut, että mut tulee lähettää jatkotutkimuksiin. Mulle on jopa tullut sairaalasta kirje, jossa kerrotaan jatkotutkimuksien olevan välttämättömät moninaisten oireiden vuoksi. Kuitenkaan kukaan näistä lääkäreistä ei ole tehnyt lähetettä!
Tänään viimeeksi makasin 5 tuntia päivystyksessä, josta lähettivät kotiin kun verenkuva oli normaali. Tämänpäiväinen lääkäri ehdotti, että jospa se edellinen lääkäri, joka tutki mua puoli vuotta sitten, voisi tehdä lähetteen jatkotutkimukseen. Lääkäri sanoi, että mun pitää ottaa yhteyttä tähän lääkäriin. Mä en edes tiedä saako sille aikoja! Sitten tuota lääkäriä edellinen lääkäri oli myös kirjannut mun tietoihin, että seuraavaksi kun potilas tarvitsee hoitoa on tehtävä lähete jatkotutkimukseen eikä mitään lähetettä ole tehty. Tuskin tullaan tekemäänkään. Tätä menoa päädyn pian ambulanssilla jonnekkin taju kankaalla. Näinköhän saavat elvytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että lääkäreillä on tietty kiintiö, kuinka paljon voivat teettää labroja ja lähettää tarkempiin tutkimuksiin. Silloin ei voi tutkituttaa tarkemmin jokaista, joka sitä vaatii, vaan ne kaikista luultavimmat tapaukset.
Lääköreilläkin on pomo, joka kertoo missä puitteissa työ tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kärsit nukahtamisvaikeuksista tai yöllisestä heräilystä, määrätään masennuslääkkettä. Jos kärsit masennuksesta, voit saada nukahtamislääkettä. Jos sinulla on kutinaa, saat väsyttävää antihistamiinia (joka olisi sopinut nukahtamisvaikeuksiin). Pääasia on, ettet saa varsinaiseen vaivaan kehiteltyä lääkettä, koska siihen voi tulla riippuvuus, mikä on pahempi asia kuin se, että vaiva saataisiin hoidettua.
Lisäksi kaikkeen vakiovastaus on, ettei ole mitään taikapilleriä, jonka voisi ottaa, vaan flunssat menee ohi sairastamalla ja muut vaivat elämäntapoja muuttamalla. Niinpä joskus pitkittyneisiin jälkitauteihin tuntuu olevan mahdotonta saada simppeliä antibioottikuuria. Saikutetaan sitten viikkotolkulla, mikä tulee työnantajalle ja kansantaloudelle kalliiksi. Pääasia, ettei määrätä lääkettä.
Tuo nyt ei ole totta. Ihan höpöä että masennukseen ei mm oikeita lääkkeitä määrättäisi. Kutinalääkkeellä tarkoittanet ataraxia joka tosiaan voi olla väsyttävänä lääkkeenä vaihtoehto koska usein kutina häiritsee unta, mutta yleensä nykyään käytetään uusia antihistamiineja.
Ja flunssaan ei tarvita antibiootteja, virustautiin kuten keuhkoputkentulehdukseen ei auta ja harvoin lievään sinuiittiin. Maissa joissa antibiootteja määrätään vielä leväperäisemmin kuin Suomessa, on myös enemmän resitenssiongelmaa.
Eli pääasia: ei määrätä turhia lääkkeitä joista on kaikille haittaa kun teho laskee.
No se on totta, että masennuslääkkeitä kyllä saa. Nekin, joilla ei ole masennusta, vaan esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitalopraamia vaan!
Äidilläni hoidettiin pari vuotta kilpirauhasen vajaatoimintaa masennuksena. Sitten meni niin huonoksi, että oli lääkärinkin pakko ottaa verikokeet ja todeta tosiasiat.
Tyroksiini korjasi oireet ja masennuslääkkeen saattoi jättää täysin turhana pois.
Tädilleni taasen määrättiin masennuslääkettä, vaikka hormonikorvaushoitoa olisi tarvinnut. Sama juttu: kun sai myöhemmin hormonit, masennuslääkkeen pystyi jättämään pois.
Itselläni on kokemusta tuosta, että antibioottikuuria on tosi vaikea saada, edes märkärupeen. Haukut sain julkisella, kun tulin näyttämään märkärupea. Minulla oli ollut kotona vielä vähän antibioottivoidetta (akneen määrättyä), joka oli kuivattanut rupea sen verran, että hoitajan mielestä se oli vain jotain ekseemaa, jota varten ei lääkäriaikaa myönnetä. Näin, vaikka kerroin alustavasti jo hoitaneeni tulehdusta lääkkeellä.
No villiintyihän se märkärupi sitten ja levisi pitkin kasvoja, kun olin käyttänyt voiteeni loppuun. Sitten pääsi, pahasti myöhässä, lääkärille ja sai lopulta tarvittavan antibiootin.
Märkärupi on vaarallinen etenkin silmän lähellä ja se on myös tarttuva. Aika vastuutonta toimintaa hoitajalta, mutta tämmöistä se nykyään on.
Miten ihmeessa sairaanhoitajalle on annettu valta evata laakariaika, eihan han ole kouluttautunut laakariksi.
USAssa tilataan aika laakarille eika tarvitse sanoa muuta kuin etta tarvitsen nyt laakaria.
Tuohon kertomaani se tarkennus, että olisin varmasti saanut tavallisen lääkäriajan viikkojen päähän soittamalla ajanvarausnumeroon. Meidän kaupungissa on kuitenkin jaossa myös kiireellisiä lääkäriaikoja samalle päivälle, ja niihin pääsee vain hoitajan arvion kautta. Koska tunsin siitä kuumotuksesta ja kutinasta ruvessa, että nyt se on leviämässä aggressiivisesti, yritin saada aikaa samalle päivälle. Ja tästä sain hoitajalta haukut, kun tulin jotain kuivan näköistä rupea näyttämään, kehtaankin yrittää kiireaikaa.
Kiire asialla olisi ollut juuri siksi, että märkärupi voi tosiaan levitä nopeasti, muihinkin ihmisiin. Se on tarttuva.
Kuivat ryhelmät muuten tunnistetaan huonosti. Sairastin aiemmin vyöruusun, ja se diagnostisoitiin ensin villiintyneeksi akneksi. Omilla tuntemuksillani ei ollut arvoa. Ihminen, jolla on ollut akne, tietää kyllä olotilastaan, että nyt on kyse jostain muusta kuin siitä, kuumeen ja sietämättömän arkuuden kera. Kävin ennen joulua näyttämässä ihottumaani lääkärille, joka määräsi antibioottikuurin (väärän). Söin sen turhaan ja kuumeilin ja kärsin hermosäryistä joulunpyhät. Joulun jälkeen pääsin toiselle lääkärille. Tämän toisenkin lääkärinkin kanssa piti kyllä vääntää asiasta, ennen kuin oikean lääkkeen, virusantibiootin, sain. Ihottuma kun ei ollut tarpeeksi märkää hänen mielestään. Jouduin seikkaperäisesti esittelemään sen kulkua vain selkärangan toisella puolen, ennen kuin uskoi, että kenties virusantibiootin kokeileminen ei olisi aivan perusteetonta. Lääke tehosi ja pikku hiljaa palasin takaisin terveiden kirjoihin.
Ja kyllä, kaiken olin joutunut itse selvittelemään netistä aina oikeaa lääkettä myöten, jota vastaanotolla ehdotin.
Tosi suosittu näyttää olevan ”todennäköisesti virustauti”, silloin kun ei löydy heti helppoa vastausta. Ei haittaa vaikka crp huitelee 150 tai yli. No mitä siihen sanomaan muuta kun katellaan ja odotellaan. Ja sitten taas uudestaan lekuriin. No ei ollut virustauti.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tästä ihan huono olo... Ihan kauheaa.
Mut vietiin lähes väkisin päivystykseen aivohalvauksen kaltaisten oireiden takia. Kaverit olivat varmoja, että teen kuolemaa ja itsellänikin kävi mielessä kun toinen puoli kehoa alkoi mennä tunnottomaksi ja suupieli kuulemma roikkui. Mun näkö meni yhtäkkiä tosi huonoksi. Päivystyksen lääkäri oli raportissa keksinyt mulle uusia oireita, jotka sopivat tavalliseen migreenikohtaukseen (mulla ei siis ole migreenistä diagnoosia). Kohtaus oli kuulemma niin lievä, ettei mitään epäillä.
Jälkikäteen en edes saanut lääkärille aikaa, koska raportin perusteella oireeni ei kuulostaneet vakavilta. Tätä ei siis ole tutkittu. Olen saanut vastaavia kohtauksia sen jälkeenkin, mutta ei ole enää mitään järkeä lähteä päivystykseen.
Sain siis kohtauksen, jossa toinen puoli tai neljäsosa kehoa meni tunnottomaksi (kävelin ihan hyvin) ja menin sekavaksi. En oikein osannut puhua, kun sanat oli hukassa. Raporttiin kirjattu sairaskertomus perustuu täysin siihen, mitä sanoin kohtauksen aikana. Mulla oli muistikatkoja. En muistanut kaikkia oireita, eikä mua enää uskottu, kun jälkikäteen kerroin niistä.
Että pitäkää tunkkinne.
Ehkäpä et kärsi migreenistä vaan epilepsiasta? Joillain se ilmenee sekavuutena ja poissaolokohtauksina sen sijaan että kouristelisi.
No kuitenkin asia olisi pitänyt tutkua kunnolla, ja laittaa pääkuvauksiin ja neurologille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kärsit nukahtamisvaikeuksista tai yöllisestä heräilystä, määrätään masennuslääkkettä. Jos kärsit masennuksesta, voit saada nukahtamislääkettä. Jos sinulla on kutinaa, saat väsyttävää antihistamiinia (joka olisi sopinut nukahtamisvaikeuksiin). Pääasia on, ettet saa varsinaiseen vaivaan kehiteltyä lääkettä, koska siihen voi tulla riippuvuus, mikä on pahempi asia kuin se, että vaiva saataisiin hoidettua.
Lisäksi kaikkeen vakiovastaus on, ettei ole mitään taikapilleriä, jonka voisi ottaa, vaan flunssat menee ohi sairastamalla ja muut vaivat elämäntapoja muuttamalla. Niinpä joskus pitkittyneisiin jälkitauteihin tuntuu olevan mahdotonta saada simppeliä antibioottikuuria. Saikutetaan sitten viikkotolkulla, mikä tulee työnantajalle ja kansantaloudelle kalliiksi. Pääasia, ettei määrätä lääkettä.
Tuo nyt ei ole totta. Ihan höpöä että masennukseen ei mm oikeita lääkkeitä määrättäisi. Kutinalääkkeellä tarkoittanet ataraxia joka tosiaan voi olla väsyttävänä lääkkeenä vaihtoehto koska usein kutina häiritsee unta, mutta yleensä nykyään käytetään uusia antihistamiineja.
Ja flunssaan ei tarvita antibiootteja, virustautiin kuten keuhkoputkentulehdukseen ei auta ja harvoin lievään sinuiittiin. Maissa joissa antibiootteja määrätään vielä leväperäisemmin kuin Suomessa, on myös enemmän resitenssiongelmaa.
Eli pääasia: ei määrätä turhia lääkkeitä joista on kaikille haittaa kun teho laskee.
No se on totta, että masennuslääkkeitä kyllä saa. Nekin, joilla ei ole masennusta, vaan esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitalopraamia vaan!
Äidilläni hoidettiin pari vuotta kilpirauhasen vajaatoimintaa masennuksena. Sitten meni niin huonoksi, että oli lääkärinkin pakko ottaa verikokeet ja todeta tosiasiat.
Tyroksiini korjasi oireet ja masennuslääkkeen saattoi jättää täysin turhana pois.
Tädilleni taasen määrättiin masennuslääkettä, vaikka hormonikorvaushoitoa olisi tarvinnut. Sama juttu: kun sai myöhemmin hormonit, masennuslääkkeen pystyi jättämään pois.
Itselläni on kokemusta tuosta, että antibioottikuuria on tosi vaikea saada, edes märkärupeen. Haukut sain julkisella, kun tulin näyttämään märkärupea. Minulla oli ollut kotona vielä vähän antibioottivoidetta (akneen määrättyä), joka oli kuivattanut rupea sen verran, että hoitajan mielestä se oli vain jotain ekseemaa, jota varten ei lääkäriaikaa myönnetä. Näin, vaikka kerroin alustavasti jo hoitaneeni tulehdusta lääkkeellä.
No villiintyihän se märkärupi sitten ja levisi pitkin kasvoja, kun olin käyttänyt voiteeni loppuun. Sitten pääsi, pahasti myöhässä, lääkärille ja sai lopulta tarvittavan antibiootin.
Märkärupi on vaarallinen etenkin silmän lähellä ja se on myös tarttuva. Aika vastuutonta toimintaa hoitajalta, mutta tämmöistä se nykyään on.
Miten ihmeessa sairaanhoitajalle on annettu valta evata laakariaika, eihan han ole kouluttautunut laakariksi.
USAssa tilataan aika laakarille eika tarvitse sanoa muuta kuin etta tarvitsen nyt laakaria.
Tuohon kertomaani se tarkennus, että olisin varmasti saanut tavallisen lääkäriajan viikkojen päähän soittamalla ajanvarausnumeroon. Meidän kaupungissa on kuitenkin jaossa myös kiireellisiä lääkäriaikoja samalle päivälle, ja niihin pääsee vain hoitajan arvion kautta. Koska tunsin siitä kuumotuksesta ja kutinasta ruvessa, että nyt se on leviämässä aggressiivisesti, yritin saada aikaa samalle päivälle. Ja tästä sain hoitajalta haukut, kun tulin jotain kuivan näköistä rupea näyttämään, kehtaankin yrittää kiireaikaa.
Kiire asialla olisi ollut juuri siksi, että märkärupi voi tosiaan levitä nopeasti, muihinkin ihmisiin. Se on tarttuva.
Kuivat ryhelmät muuten tunnistetaan huonosti. Sairastin aiemmin vyöruusun, ja se diagnostisoitiin ensin villiintyneeksi akneksi. Omilla tuntemuksillani ei ollut arvoa. Ihminen, jolla on ollut akne, tietää kyllä olotilastaan, että nyt on kyse jostain muusta kuin siitä, kuumeen ja sietämättömän arkuuden kera. Kävin ennen joulua näyttämässä ihottumaani lääkärille, joka määräsi antibioottikuurin (väärän). Söin sen turhaan ja kuumeilin ja kärsin hermosäryistä joulunpyhät. Joulun jälkeen pääsin toiselle lääkärille. Tämän toisenkin lääkärinkin kanssa piti kyllä vääntää asiasta, ennen kuin oikean lääkkeen, virusantibiootin, sain. Ihottuma kun ei ollut tarpeeksi märkää hänen mielestään. Jouduin seikkaperäisesti esittelemään sen kulkua vain selkärangan toisella puolen, ennen kuin uskoi, että kenties virusantibiootin kokeileminen ei olisi aivan perusteetonta. Lääke tehosi ja pikku hiljaa palasin takaisin terveiden kirjoihin.
Ja kyllä, kaiken olin joutunut itse selvittelemään netistä aina oikeaa lääkettä myöten, jota vastaanotolla ehdotin.
Ei ole ole olemassa virusantibioottia, virukset eivät kuole antibiootteihin. Kyseinen vyöruusuun käytetty on asikloviiri joka on viruslääke. Myös herpes simplex talttuu tällä. Kts. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2000/1/duo91264
Tiedän tämän kun itse sain rakkulaisen kipeän ihottuman häpyhuuleeni. Siitä otettiin rakkulatesti ja vasta-aineet ja virusviljely että onko herpes zoster vai herpes simplex. Onneksi oli zoster, eli vyöruusu, sillä sitten olisikin ollut aika selvittäminen mistä se simplex olisi ilmestynyt kun seksiä ei ollut ollut yli 4kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kärsit nukahtamisvaikeuksista tai yöllisestä heräilystä, määrätään masennuslääkkettä. Jos kärsit masennuksesta, voit saada nukahtamislääkettä. Jos sinulla on kutinaa, saat väsyttävää antihistamiinia (joka olisi sopinut nukahtamisvaikeuksiin). Pääasia on, ettet saa varsinaiseen vaivaan kehiteltyä lääkettä, koska siihen voi tulla riippuvuus, mikä on pahempi asia kuin se, että vaiva saataisiin hoidettua.
Lisäksi kaikkeen vakiovastaus on, ettei ole mitään taikapilleriä, jonka voisi ottaa, vaan flunssat menee ohi sairastamalla ja muut vaivat elämäntapoja muuttamalla. Niinpä joskus pitkittyneisiin jälkitauteihin tuntuu olevan mahdotonta saada simppeliä antibioottikuuria. Saikutetaan sitten viikkotolkulla, mikä tulee työnantajalle ja kansantaloudelle kalliiksi. Pääasia, ettei määrätä lääkettä.
Tuo nyt ei ole totta. Ihan höpöä että masennukseen ei mm oikeita lääkkeitä määrättäisi. Kutinalääkkeellä tarkoittanet ataraxia joka tosiaan voi olla väsyttävänä lääkkeenä vaihtoehto koska usein kutina häiritsee unta, mutta yleensä nykyään käytetään uusia antihistamiineja.
Ja flunssaan ei tarvita antibiootteja, virustautiin kuten keuhkoputkentulehdukseen ei auta ja harvoin lievään sinuiittiin. Maissa joissa antibiootteja määrätään vielä leväperäisemmin kuin Suomessa, on myös enemmän resitenssiongelmaa.
Eli pääasia: ei määrätä turhia lääkkeitä joista on kaikille haittaa kun teho laskee.
No se on totta, että masennuslääkkeitä kyllä saa. Nekin, joilla ei ole masennusta, vaan esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitalopraamia vaan!
Äidilläni hoidettiin pari vuotta kilpirauhasen vajaatoimintaa masennuksena. Sitten meni niin huonoksi, että oli lääkärinkin pakko ottaa verikokeet ja todeta tosiasiat.
Tyroksiini korjasi oireet ja masennuslääkkeen saattoi jättää täysin turhana pois.
Tädilleni taasen määrättiin masennuslääkettä, vaikka hormonikorvaushoitoa olisi tarvinnut. Sama juttu: kun sai myöhemmin hormonit, masennuslääkkeen pystyi jättämään pois.
Itselläni on kokemusta tuosta, että antibioottikuuria on tosi vaikea saada, edes märkärupeen. Haukut sain julkisella, kun tulin näyttämään märkärupea. Minulla oli ollut kotona vielä vähän antibioottivoidetta (akneen määrättyä), joka oli kuivattanut rupea sen verran, että hoitajan mielestä se oli vain jotain ekseemaa, jota varten ei lääkäriaikaa myönnetä. Näin, vaikka kerroin alustavasti jo hoitaneeni tulehdusta lääkkeellä.
No villiintyihän se märkärupi sitten ja levisi pitkin kasvoja, kun olin käyttänyt voiteeni loppuun. Sitten pääsi, pahasti myöhässä, lääkärille ja sai lopulta tarvittavan antibiootin.
Märkärupi on vaarallinen etenkin silmän lähellä ja se on myös tarttuva. Aika vastuutonta toimintaa hoitajalta, mutta tämmöistä se nykyään on.
Miten ihmeessa sairaanhoitajalle on annettu valta evata laakariaika, eihan han ole kouluttautunut laakariksi.
USAssa tilataan aika laakarille eika tarvitse sanoa muuta kuin etta tarvitsen nyt laakaria.
Tuohon kertomaani se tarkennus, että olisin varmasti saanut tavallisen lääkäriajan viikkojen päähän soittamalla ajanvarausnumeroon. Meidän kaupungissa on kuitenkin jaossa myös kiireellisiä lääkäriaikoja samalle päivälle, ja niihin pääsee vain hoitajan arvion kautta. Koska tunsin siitä kuumotuksesta ja kutinasta ruvessa, että nyt se on leviämässä aggressiivisesti, yritin saada aikaa samalle päivälle. Ja tästä sain hoitajalta haukut, kun tulin jotain kuivan näköistä rupea näyttämään, kehtaankin yrittää kiireaikaa.
Kiire asialla olisi ollut juuri siksi, että märkärupi voi tosiaan levitä nopeasti, muihinkin ihmisiin. Se on tarttuva.
Kuivat ryhelmät muuten tunnistetaan huonosti. Sairastin aiemmin vyöruusun, ja se diagnostisoitiin ensin villiintyneeksi akneksi. Omilla tuntemuksillani ei ollut arvoa. Ihminen, jolla on ollut akne, tietää kyllä olotilastaan, että nyt on kyse jostain muusta kuin siitä, kuumeen ja sietämättömän arkuuden kera. Kävin ennen joulua näyttämässä ihottumaani lääkärille, joka määräsi antibioottikuurin (väärän). Söin sen turhaan ja kuumeilin ja kärsin hermosäryistä joulunpyhät. Joulun jälkeen pääsin toiselle lääkärille. Tämän toisenkin lääkärinkin kanssa piti kyllä vääntää asiasta, ennen kuin oikean lääkkeen, virusantibiootin, sain. Ihottuma kun ei ollut tarpeeksi märkää hänen mielestään. Jouduin seikkaperäisesti esittelemään sen kulkua vain selkärangan toisella puolen, ennen kuin uskoi, että kenties virusantibiootin kokeileminen ei olisi aivan perusteetonta. Lääke tehosi ja pikku hiljaa palasin takaisin terveiden kirjoihin.
Ja kyllä, kaiken olin joutunut itse selvittelemään netistä aina oikeaa lääkettä myöten, jota vastaanotolla ehdotin.
Ei ole ole olemassa virusantibioottia, virukset eivät kuole antibiootteihin. Kyseinen vyöruusuun käytetty on asikloviiri joka on viruslääke. Myös herpes simplex talttuu tällä. Kts. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2000/1/duo91264
Tiedän tämän kun itse sain rakkulaisen kipeän ihottuman häpyhuuleeni. Siitä otettiin rakkulatesti ja vasta-aineet ja virusviljely että onko herpes zoster vai herpes simplex. Onneksi oli zoster, eli vyöruusu, sillä sitten olisikin ollut aika selvittäminen mistä se simplex olisi ilmestynyt kun seksiä ei ollut ollut yli 4kk.
Niin, ja kun sanon että herpes talttuu tarkoitan että rakkulat alkavat paranemaan nopeammin, itse virus ei katoa elimistöstä mihinkään vaan jää uinumaan kunnes tai/jos uudelleen aktivoituu tulevaisuudessa.
Miehelleni sattui pieni tapaturma syksyllä 2016 kun hän pelasi jalkapalloa kavereidensa kanssa ja eturistiside repesi. Asuimme tällöin pienessänkaupungissa itäsuomessa. Mieheni kävi muutaman kerran yksityisellä lääkärillä (ei silloin tiennyt että kipu johtuu eturistisiteen repeämästä) ja lääkäri vain sanoi että vaiva menee itsestään ohi parissa vuodessa.
Vuoden 2017 tammikuussa sattui toinen tapaturma ja ilmeisesti se eturistiside meni kokonaan poikki. Mieheni meni eri yksityiselle lääkärille muutamaan otteeseen ennen kuin tämä lähetti hänet magneettikuviin. Kuvista lääkäri havaitsi tilanteen ja ihmetteli kuinka edellinen lääkäri oli sanonut ettei mitään hätää ole ja että vaiva menee itsestään ohi.
Marraskuussa 2017 oli leikkaus ja alkuun parantuminen olikin vauhdikasta, kunnes parin kuukauden jälkeen kivut palasivat entistä pahempina.
Vuoden 2018 kevättalvella ja keväällä mieheni ravasi yksityisellä lääkärillä (samalla joka huomasi eturistisiteen mennen poikki ja teki lähetteen) kymmenisen kertaa ja joka kerralla käski ottaa buranaa ja käyttää jotain kipugeeliä. Lopulta ouolen vuoden ravauksen jälkeen lääkäri suostui tekemään lähetteen röntgeniin ja magneettikuviin muttei niistä löytänyt mitään poikkeavaa.
Muutimme nyt hiljattain pääkaupunkiseudulle jossa mieheni pääsi käymään jälleen uudella yksityisellä lääkärillä joka huomasi että eturistisiteestä ei ollut juuri mitään jäljellä ja joku porakanava on porattu väärin. Leikkauksessa oli myös ilmeisesti jäänyt joku vierasesine niveleen, josta kivut nyt aiheutuvat. Lääkäri teki lähetteen uuteen leikkaukseen jota me nyt sitten odotellaan.
Mieheni siis kävi ennen pääkaupunkiseudulle muuttoa kahdella eri yksityisellä lääkärillä ja leikkauksen suoritti ortopedi sairaalassa ja kaikki kolme ovat siis jossain kohdassa möhlänneet. Rahaa on palanut älyttömästi ja lääkärillä on tullut ravattu lähes kaksikymmentä kertaa muutaman vuoden sisällä. Jos se ensimmäinen lääkäri olisi heti lähettänyt magneettikuviin niin vaiva olisi löytynyt pian eikä lääkäreitä olisi tarvinnut vaivata montaa kertaa turhaan. Ei ihme jos lääkäreillä on kiire kun pitää samaa asiakasta nähdä kymmeniä kertoja uudelleen kun ensimmäisellä kerralla asiaa ei voi hoitaa kuntoon.