Miksi lääkärit ei nykyään halua hoitaa yhtään mitään? Kysyn ihan tosissani, ihan normaalina ihmisenä jolla ei ole aikaisemmin ollut mitään lääkäreitä vastaan

Kaffepulla kirjoitti:

Julkisella sektorilla tuo suuntaus on ollut jo pitkään. Kun olin terv.hoitajana ta:lla töissä, meillä oli lääkäreillä 12 minuuttia per potilas. Eli viisi tunnissa.

Kaikki maksaa, kaikesta säästetään.

Itse en käytä julkisia palveluita ollenkaan, en uskaltaisi. Olen nähnyt liikaa.

Ei tarvitsisi hoitaa viittä tunnissa jos samaa potilasta ei juoksutettaisi viittä kertaa lääkäriin ennen kuin suostutaan tutkimaan.

Mulla oli yli vuoden kuumeilua, laihtumista ja nivelkipuja. Koko ajan. Kävin tk:ssa varmaan joka kk, oli pitkillä sairaslomilla, yritin vaikka ja mitä itsehoitoa ilman tulosta. Vihdoin sain säästettyä rahaa yksityiselle tutkimuksiin. Syy löytyi alle viikossa, lääkitys heti ja parin viikon kuluessa olin terve. Ei siinä menny kun vuosi sängyn pohjalla. Yleiskunnon paranemiseen suht ennalleen meni varmaan toinen vuosi, olin liian huonoon kuntoon mennyt ilman että ketään kiinnosti paskaakaan. Ja ajateltiin varmaan, että olen vain hysteerinen hullu kuumeen mittaaja. Syömishäiriötäkin epäiltiin, kun olin tuosta kuumeilusta laihtunut ja kuihtunut. Ja nivelkivut kuitattiin korkealla iällä. (olen alle 40)

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän kaksi ihmistä, joiden oireita ja kipuja lääkärit vähättelivät eivätkä tehneet kunnon tutkimuksia. Molemmat menehtyivät vuoden sisään agressiivisesti levinneeseen syöpään. Taudit löydettiin molemmilla lopulta, mutta silloin ei enää ollut mitään tehtävissä. Toinen sai jonkun verran hoitoja ennen saattohoitoa, toisen kanssa niitä ei kannattanut enää aloittaa, kun ennuste olisi ollut huono. Molemmat olivat keski-ikäisiä, joten olisi voinut luulla että joku lääkäri olisi syöpää epäillyt.

Pelottava ajatella, jos itse joskus sairastuu, niin kuolee siksi kun lääkärit eivät suostu tutkimaan :(

Keuho- ja haimasyövän oireilla ei tehdä tarkempia tutkimuksia. Nämä syövät tulevat tietoon vasta, kun mitään ei ole tehtävissä.  Viiden vuoden päästä vain joka kymmenes on enää elosta.

Vierailija kirjoitti:

Jep, kuukausi takaperin työterveyslääkärillä.

Minä "Mites noi verenpaineet kun yli 140 on aina ja suvussa paljon verenpainetautia"

Lääkäri "Normaalit hyvät paineet, ei sitä tarvitse tutkia"

Kunnalliselle seuraavaksi kysymään mielipidettä.

Sairauksien hoito ei välttämöttä kuulu työterv.hoidon piiriin, jos on vain lakisääteinen työterv.hoito, eikä laaja, joka on työntekijälle vapaaehtoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, kuukausi takaperin työterveyslääkärillä.

Minä "Mites noi verenpaineet kun yli 140 on aina ja suvussa paljon verenpainetautia"

Lääkäri "Normaalit hyvät paineet, ei sitä tarvitse tutkia"

Kunnalliselle seuraavaksi kysymään mielipidettä.

Tuo on normaali yläpaine keski-ikäisellä.

Verenpainelääkitystä suositellaan, kun kotioloissa verenpaine 135/85 tai sitä korkeampi. 

Tämä on niin väsyttävää tämä av-mammojen lääkäriviha!

Ongelma on siinä että suuri osa lääkäreistä ei ole pätkääkään kiinostunut ihmisistä vaan hakeutuneet alalle statuksen ja palkan takia. Ja lisäksi länsimainen lääketiede on nimensä mukaisesti pitkälti juuri sitä. Harvoin saa mitään todellista apua, joten koen melko turhaksi yleensä edes hakeutua lääkäriin. Koittakaa ihmeessä pitää itsenne kunnosssa jos se on itsestä kiinni!

Tutkimuksia teetetään, mutta ne eivät johda mihinkään. Suurestikaan poikkeavia arvoja ei selitetä, eivätkä johda mihinkään, seuraillaan vaan.

Kaikista suurin ongelma on se, että lääkäri voi tehdä tai olla tekemättä, juuri kenenkään puuttumatta. Kas lääkärikeskusten lääkärit ovat yksityisiä ammatinharjoittajia eivätkä vastuussa kenellekään elleivät aiheuta suoranaista potilasvahinkoa. Ja lääkärihän ei toista lääkäriä arvostele.

Yksityinen terveydenhuolto eli yleensä työterveyslääkärit ajavat työnantajan asiaa.

Pääasia että työntekijät eivät saa sairauslomaa. Hoitoonpääsyä pitkitetään tahallaan tämän takia.

Yrityksiä on saatava asiakkaiksi näille Mehiläisille sun muille ja paras tapa on vähätellä sairauksien oireita vaikka se maksaakin joidenkin hengen, kun kyseessä olikin vakava sairaus.

Nyky-yhteiskunnassa ratkaisee vain raha, ihminen on vain yksi tuotannontekijä muiden joukossa. Näin se vaan menee, valitettavasti..

Niillä on kiire lukea ja heti perään dissata Heikkilän Antin kirjoja. Kuulostaa typerältä, mutta on uskomattoman totta. En edes itse Heikkilää usko, mutta tuo kiihko on silti ihmeellistä akateemisilta.

Minulla on ollut lääkärien suhteen hyvä onni, olen saanut kelvollista hoitoa ja minut on otettu ainakin ihan kohtuullisen vakavasti, kun olen hakeutunut vastaanotolle. Siltä osin on käynyt hyvin.

Ongelmat alkoivat vasta, kun tuli tarve löytää psyyken puolen apua, eli hakeuduin psykiatrille. Tai no, lääkäreitähän hekin ovat, mutta ero muihin on kauniisti sanottuna kyllä melkoinen. Tuntui kuin olisi tekemisissä täysin eri ammattikunnan kanssa. Suoraan sanottuna kiinnostaisi tietää, kuinka suuri osa erikoistuu tuolle alalle kiinnostuksesta psykiatriaan, kuinka moni taas paljon raadollisemmasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla elinsiirtopotilaana pitäisi olla hampaat kunnossa,

julkisen puolen hammaslääkäri kiukutteli että ei nää muovipaikat

kuitenkaan pysy ja irronneen paikan korjaamisen sijaan sain ohjeen käyttää

hammastahnaa joka auttaa vihloviin hampaisiin.

Tosin olen jo vanha 63v joten minuun ei kannata enää sijoittaa.

Itse olen saanut hyvää hoitoa julkisessa hammashoidossa Helsingin keskustassa. Voi olla että ammattini "auttaa" asiassa. Olen 66 v.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut lääkärien suhteen hyvä onni, olen saanut kelvollista hoitoa ja minut on otettu ainakin ihan kohtuullisen vakavasti, kun olen hakeutunut vastaanotolle. Siltä osin on käynyt hyvin.

Ongelmat alkoivat vasta, kun tuli tarve löytää psyyken puolen apua, eli hakeuduin psykiatrille. Tai no, lääkäreitähän hekin ovat, mutta ero muihin on kauniisti sanottuna kyllä melkoinen. Tuntui kuin olisi tekemisissä täysin eri ammattikunnan kanssa. Suoraan sanottuna kiinnostaisi tietää, kuinka suuri osa erikoistuu tuolle alalle kiinnostuksesta psykiatriaan, kuinka moni taas paljon raadollisemmasta syystä.

Joo, tämä ei muuten paljoa naurata. Siellä on todella ”erikoista” sakkia vastassa. Mutta myös valitettavan älykästä. Koskaan en ole joutunut olemaan niin varuillani kuin tällaisen tapauksen vastaanotolla. Metodina ”leikin mukavaa mutta en ole, jossakin kohtaa tuikkaan sinua henkisellä tikarilla”.

Huh!

Vierailija kirjoitti:

Yksityinen terveydenhuolto eli yleensä työterveyslääkärit ajavat työnantajan asiaa.

Pääasia että työntekijät eivät saa sairauslomaa. Hoitoonpääsyä pitkitetään tahallaan tämän takia.

Yrityksiä on saatava asiakkaiksi näille Mehiläisille sun muille ja paras tapa on vähätellä sairauksien oireita vaikka se maksaakin joidenkin hengen, kun kyseessä olikin vakava sairaus.

Nyky-yhteiskunnassa ratkaisee vain raha, ihminen on vain yksi tuotannontekijä muiden joukossa. Näin se vaan menee, valitettavasti..

Entisessä työpaikassa työterveyslääkäri sanoi minulle, että minun täytyy kysyä lupaa pomoltani saanko sairaslomaa. Meni luotto työterveyteen silloin kokonaan

Älykkäitä psykiatreja varmasti on, en sitä epäile. Itselleni tuhoisin oli kyllä jotain aivan muuta. Tollo ihminen väärässä ammatissa voi saada paljon pahaa aikaan.

Kävin kolme kertaa eri lääkärillä samasta vaivasta. Säärikivusta kyse. Mitään muuta ei tehty, kuin otettu verinäyte mahdollisesta laskimotukoksesta. Edelleen sama vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että suuri osa lääkäreistä ei ole pätkääkään kiinostunut ihmisistä vaan hakeutuneet alalle statuksen ja palkan takia. Ja lisäksi länsimainen lääketiede on nimensä mukaisesti pitkälti juuri sitä. Harvoin saa mitään todellista apua, joten koen melko turhaksi yleensä edes hakeutua lääkäriin. Koittakaa ihmeessä pitää itsenne kunnosssa jos se on itsestä kiinni!

Mielestäni nykyään yhä useampi lääkäri on hakeutunut alalle ihmisten auttamisen vuoksi. Liikaa joukossa on kuitenkin edelleen bisnesmiehiä ja -naisia.

Lääkäreistä minulla ei ole hirveästi pahaa sanottavaa. Kyllä kaikki suurimmat vaivat on tutkittu. Epäilen kyllä syyksi sitä, että sairastan perussairautta, jonka vuoksi lähtevät hoitamaan herkemmin.

Olen kuullut lähipiirissäni useita tarinoita siitä, miten tk lääkärit eivät ole ottaneet tosissaan. Eräskin ystäväni kärsi kuukausia kovista gynekologisista kivuista, välillä sattui niin paljon ettei pystynyt edes liikkumaan. Mitään ei kuulemma ollut vialla, eikä hän päässyt lääkärin vastaanotolle. Aikansa yritettyään pääsi sitten gynelle, joka totesi kierukan tulleen pois paikaltaan ja painanut isoa kystaa, joka häneltä löydettiin samalla munasarjoista (tms. muistelisin että syy olisi ollut tuo, mutta varmuudella ainakin tiedän, ertä siihen liittyi väärässä paikassa oleva kierukka ja kysta :D ) Kivut loppuivat kun kierrukka poistettiin.

Täällä joku toinenkin mainitsi psykiatriasta. Se on kyllä jotain ihan uskomatonta. Välillä on tuntunut siltä, että on menettänyt oman ihmisarvonsa lääkärin tai hoitajan silmissä ja muuttunut pelkäksi masennusdiagnoosiksi.

Tosin mahtuu sinne psykiatrian puolellekin ihan todella hyviä lääkäreitä, hoitajia, terapeutteja ja psykologeja jotka ovat oikeasti auttaneet ja tukeneet pahimpien aikojen ohi ja kohdanneet ihmisenä.

En edes halua tietää, millaista kohtelu on suljetulla osastolla. Tuttavani meni reaktiiviseen psykoosiin järkyttävän asian seurauksena ja hänen kokemuksena hoidosta oli kyllä aika surullista.

No eikö lääkäreillä olisi hyvä tsäänssi vaatia asioihin muutosta? Jos heistä on vielä huutava pula. Aika nopeasti alkaisi asiat muuttumaan, jos lääkärit menisi lakkoon ja vaatisivat lisää virkoja, resursseja ja mahdollisuuden hoitaa työnsä kunnolla.