Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Nainen joka ei välitä shoppailusta. Eihän tollasia ole! 😍

Vierailija kirjoitti:

Huomenta rakkaani. Mietin tunteita, joita tunsin, kun katsoit minuun. Lähelläsi oli niin hyvä olla. Löysin sinut, kun en ketään etsinyt. Olet kuin valo, joka saa näkemään asiat kirkkaammin. Saisimmeko me toisemme toteutumaan paremmin ihmisinä? Saan sinusta energiaa ja samalla sinä herätät minussa halun pitää huolta sinusta ja vaalia onnellisuuttasi kaikin tavoin. Sinussa on se jokin, jota en ollut koskaan ennen sinua kohdannut. Rakkaus sinua kohtaan on jollain lailla puhtaampaa. Voiko olla niin, että ollessamme yhdessä me sytytämme toisissamme eloon jonkin hyvin tärkeän puolen toisistamme? Ehkä sellaisen puolen, joka on tällä hetkellä lyötynä laimin. Minulla on ensi tapaamisestamme lähtien ollut merkillinen tunne, että haluan saada sinut puhkeamaan kukkaan, eikä kukaan muu ole koskaan herättänyt minussa niin paljon hellyyden ja rakkauden tunteita kuin sinä. Millaisia ajatuksia sinulla on?

Naiselle??

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä laitoit viestiisi sen sydämen kuvan, jos kerran ett tunne minua kohtaan niin kuin minä tunnen sinua?

Mitä sitten tunnet? Laitoin sydämen kuvan kertomaan tunteistani. Se oli riskialtis teko. Harmi, etten saanut vastakaikua. Viestistä tuli vain nolo muistutus yksipuolisuudesta. 

– Hyvää iltaa, miesääni sanoi

– Iltaa, vastasin. Se oli hänen naapurinsa.

Kävi toisinaan asioilla liikkeessäni ja oli aina

hyvin tuttavallinen. Tiesi, että olen

hyvämuistinen. Ja hiljainen.

– Teitä näkee tätä nykyä varsin usein näillä kulmilla.

– Todellako? vastasin. – Sesonkiaika.

– Vain niin. Ette ehtisi rupatella?

– En valitettavasti.

Jätin työläiskaupunginosan savut taakseni ja ylitin

rautatien. Taivas oli kirkas, mieleni ei. Kuulin

edelleen, kuinka hän soitti sonaattiaan.

Silmät kuin tähdet. Sitten hän teki pienenpienen

virheen, siro nenä kavalsi saman tien hänen

ärtymyksensä.

– Se oli kovin kaunista, olin sanonut.

– Enpä tiedä, hän oli vastannut ja liukunut viereeni.

Kuin tanssien.

– Te ette juurikaan katsellut nuotteja.

– En niin.

– Mutta tiedättekö mitä, olin rohkaistunut. – Se

jäi jollain tapaa keskeneräiseksi.

– Epäilemättä, hän oli hymähtänyt. – Loppuosa on

hyvin vaikea. Siinäkin tapauksessa, että

näkisin lukea nuotteja.

– Jos tahdotte, olin sanonut ja tarttunut lyhtyyn.

– Ei kiitos. Tänään ei ole se päivä.

– Vai niin, olin niellyt pettymykseni. – Ehkä keväämmällä?

Kun on enemmän luonnonvaloa.

– Ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoin sinua, tuntui kuin olisit aina ollut siinä. Sinussa oli kaikki niin tuttua ja itsestäänselvää, että tuntui kuin kaikki aiempi eletty olisi saanut merkityksen. Ei sinua voi oikeastaan selittää, sinä vain olet suurinta mitä olen kokenut. Uskoakseni hminen voi vain kerran kerran elämässään kokea samoin, jos silloinkaan. Nyt olet Ruususen unta nukkuva muisto, vain odottaen suudelmaa, joka avaisi maailmankaikkeuden meille kahdelle.

Tuntuisi jotenkin niin väärältä tuota toista kohtaan että et kertoisi hänelle tunteistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia, että tiedän nyt, että ilman oikeaa ihmistä en saavuta parasta itsessäni ja elämässäni. Elämäni nyt on varjo siitä mitä se haluaisi olla. Pysäkillä odottaen jotakin tulevaksi, joka veisi mennessään. Ehkä sinä olet se joukkoliikenneväline jota tarvitsen. Ehkä minä olen vastaavasti sinun oma karibianristeilysi all-inclusive -paketteineen. Sellainen versio, joka ei koskaan enää palaa takaisin lähtösatamaan.

Ai kaivattusi on joukkoliikenneväline ja sä all-inclusive Karibian risteily? Ette taida sun mielestä olla samaa "tasoa".

Jos hän kokee odottavansa pysäkillä, niin risteilyalus olisi ollut siihen kohtaan ehkä vähän huono hakemaan? Käsitin itse tuon ”all-inclusive” niin, että tahtoo tarjota sille toiselle koko maailman - vähän samalla lailla kuin on sanonta, että tuodaan kuu ja tähdet taivaalta.

Sisälukutaito on hyvä taito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia, että tiedän nyt, että ilman oikeaa ihmistä en saavuta parasta itsessäni ja elämässäni. Elämäni nyt on varjo siitä mitä se haluaisi olla. Pysäkillä odottaen jotakin tulevaksi, joka veisi mennessään. Ehkä sinä olet se joukkoliikenneväline jota tarvitsen. Ehkä minä olen vastaavasti sinun oma karibianristeilysi all-inclusive -paketteineen. Sellainen versio, joka ei koskaan enää palaa takaisin lähtösatamaan.

Ai kaivattusi on joukkoliikenneväline ja sä all-inclusive Karibian risteily? Ette taida sun mielestä olla samaa "tasoa".

Jos hän kokee odottavansa pysäkillä, niin risteilyalus olisi ollut siihen kohtaan ehkä vähän huono hakemaan? Käsitin itse tuon ”all-inclusive” niin, että tahtoo tarjota sille toiselle koko maailman - vähän samalla lailla kuin on sanonta, että tuodaan kuu ja tähdet taivaalta.

Sisälukutaito on hyvä taito.

Alkuperäinen tässä hei. Tismalleen oikein tulkittu. Olet selvästi sopivaa puolisoainesta. ;)

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ei välitä shoppailusta. Eihän tollasia ole! 😍

Mies, joka saa naisen syttymään pelkällä äänellään. Voiko tuonlaisiakaan olla montaa? :)

Vierailija kirjoitti:

Huomenta rakkaani. Mietin tunteita, joita tunsin, kun katsoit minuun. Lähelläsi oli niin hyvä olla. Löysin sinut, kun en ketään etsinyt. Olet kuin valo, joka saa näkemään asiat kirkkaammin. Saisimmeko me toisemme toteutumaan paremmin ihmisinä? Saan sinusta energiaa ja samalla sinä herätät minussa halun pitää huolta sinusta ja vaalia onnellisuuttasi kaikin tavoin. Sinussa on se jokin, jota en ollut koskaan ennen sinua kohdannut. Rakkaus sinua kohtaan on jollain lailla puhtaampaa. Voiko olla niin, että ollessamme yhdessä me sytytämme toisissamme eloon jonkin hyvin tärkeän puolen toisistamme? Ehkä sellaisen puolen, joka on tällä hetkellä lyötynä laimin. Minulla on ensi tapaamisestamme lähtien ollut merkillinen tunne, että haluan saada sinut puhkeamaan kukkaan, eikä kukaan muu ole koskaan herättänyt minussa niin paljon hellyyden ja rakkauden tunteita kuin sinä. Millaisia ajatuksia sinulla on?

En varmaan ole kaivattusi. Mutta vastaan, mitä vastaisin omalle kaivatulleni...

Ensi tapaaminen oli häkellyttävä. Sinulle oli helppo puhua. Katsoin sinua taukoamatta, en luonut katsettani kertaakaan sinusta pois päin.

Jäin koukkuun sinun lempeään olemukseen ja rauhoittavaan ääneesi. Tunsin jotain outoa yhteenkuuluvuutta jo alussa.

Mitä enemmän juttelimme, olin sitä varmempi tunteistani, tiedän , että meidät toi yhteen jokin tarkoitus.

Ehkä se on just se, että olemme vailla jotain ollut pitkän aikaa ja yhdessä saisimme kumpikin sen, mitä puuttuu. Odotan, että uskaltaisit enemmän.

Olisitpa sylissäni. Haluaisin suudella sinua hitaasti ja kiusoitellen, kaikella tällä rakkaudella. Mistäköhän pitäisit eniten?

Vierailija kirjoitti:

Olisitpa sylissäni. Haluaisin suudella sinua hitaasti ja kiusoitellen, kaikella tällä rakkaudella. Mistäköhän pitäisit eniten?

Yksi kysymys sinulle, leikitkö vain hänen tunteillaan vai mitä sinulla on mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitpa sylissäni. Haluaisin suudella sinua hitaasti ja kiusoitellen, kaikella tällä rakkaudella. Mistäköhän pitäisit eniten?

Yksi kysymys sinulle, leikitkö vain hänen tunteillaan vai mitä sinulla on mielessä?

Ei tulisi mieleenikään leikkiä hänen tunteillaan. Olen vakavissani ja rakastan häntä todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenta rakkaani. Mietin tunteita, joita tunsin, kun katsoit minuun. Lähelläsi oli niin hyvä olla. Löysin sinut, kun en ketään etsinyt. Olet kuin valo, joka saa näkemään asiat kirkkaammin. Saisimmeko me toisemme toteutumaan paremmin ihmisinä? Saan sinusta energiaa ja samalla sinä herätät minussa halun pitää huolta sinusta ja vaalia onnellisuuttasi kaikin tavoin. Sinussa on se jokin, jota en ollut koskaan ennen sinua kohdannut. Rakkaus sinua kohtaan on jollain lailla puhtaampaa. Voiko olla niin, että ollessamme yhdessä me sytytämme toisissamme eloon jonkin hyvin tärkeän puolen toisistamme? Ehkä sellaisen puolen, joka on tällä hetkellä lyötynä laimin. Minulla on ensi tapaamisestamme lähtien ollut merkillinen tunne, että haluan saada sinut puhkeamaan kukkaan, eikä kukaan muu ole koskaan herättänyt minussa niin paljon hellyyden ja rakkauden tunteita kuin sinä. Millaisia ajatuksia sinulla on?

En varmaan ole kaivattusi. Mutta vastaan, mitä vastaisin omalle kaivatulleni...

Ensi tapaaminen oli häkellyttävä. Sinulle oli helppo puhua. Katsoin sinua taukoamatta, en luonut katsettani kertaakaan sinusta pois päin.

Jäin koukkuun sinun lempeään olemukseen ja rauhoittavaan ääneesi. Tunsin jotain outoa yhteenkuuluvuutta jo alussa.

Mitä enemmän juttelimme, olin sitä varmempi tunteistani, tiedän , että meidät toi yhteen jokin tarkoitus.

Ehkä se on just se, että olemme vailla jotain ollut pitkän aikaa ja yhdessä saisimme kumpikin sen, mitä puuttuu. Odotan, että uskaltaisit enemmän.

Muista rohkaista toista niin se uskaltaminen on helpompaa.

Mä en tiedä enää koska me nähdään. Voi olla ettei nähdäkään. Jos se olisi minusta kiinni niin vaikka heti mutta ei se taida olla. Mä olen aina ollut vähän kärsimätön ja huono odottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä enää koska me nähdään. Voi olla ettei nähdäkään. Jos se olisi minusta kiinni niin vaikka heti mutta ei se taida olla. Mä olen aina ollut vähän kärsimätön ja huono odottelemaan.

Etkö voisi ottaa asiaa puheeksi IRL?

Nuoruuteni rakkaus, juuri sinä joka hymyilit niin kauniisti, ikävöit ja itkit ikävääsi kun välimatka erotti meitä, sinä jonka kanssa saimme elämälle tarkoitusta antaneet lapset, sinä joka halusitkit jotakin muuta kuin luulin, salaten todellisen maailmasi kodin ulkopuolella, juuri sinä johon rakastuin vielä uudelleen ja koin elämäni järkytyksen saadessani selville millainen olet oikeasti.

Juuri sinulle haluan lähettää terveiset vaikka tiedän nyt sinusta paljon enemmän kuin haluat minun tietävän mutta sinä et sitä aavistakaan.

Vuodet ja erimielisyydet sulkivat silmämme ja sydämemme toisiltamme mutta toivat myös vielä kerran yhteen mutta tietämisen tuska on jo liian suurta että voisimme enää olla aidosti onnellisia.

Seuraavaa joulua vietämme jo ehkä erossa toisistamme mutta sinä et sitä osaa aavistaa.

Olen ollut uskollinen sanoissani ja teoissani koko liittomme ajan ja kunnioittanut sinua myös ollessani omissa menoissani, sinusta olen kuullut muuta.

Olen pahoillani että joudun sinusta eroamaan vaikka rakastan sinua enemmän kuin koskaan.

Olen surrut meitä enemmän kuin kenenkään läheiseni kuolemaa ja hyväksyn nyt senkin että on luovutettava meidän kummankin parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännitin sun näkemistä tosi paljon, olihan edelliskerrasta kulunut jo melko tovi. Lisäksi sun aiempi käytös oli ollut niin vaikeatulkintaista ja ristiriitaista, että pelkäsin tunteitteni olleen yksipuolisia - että olisinko sittenkin kehitellyt kaiken omassa päässäni, kenties jopa nolannut itseni olemalla sun suhteen niin läpinäkyvä. Tämän kaiken vuoksi olikin yhtä aikaa sekä suuri pettymys että myös valtava helpotus, kun et edes huomannut mua. Katsoit suoraan ohitse ja lävitse, olin täysin ilmaa sinulle. Sä et koskaan siis edes noteerannut mua niin, että olisin jäänyt sun mieleen.

Tällä varmaan pääsen susta ylitse. Ylpeyden sain ainakin säilyttää, kai sekin jotain on. Ja ajatukset on vihdoinkin taas jossakin järkevässä järjestyksessä, vaikka sydän täysin muusina onkin.

Tänäänkö näitte?

Niin.

Sivusta arvattiin väärin.

Milloin sitten? Naiselle, miehelle?

Kuten kerroin, hän ei edes muistanut minua, joten mitä väliä? Miksi sinua kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Huomenta rakkaani. Mietin tunteita, joita tunsin, kun katsoit minuun. Lähelläsi oli niin hyvä olla. Löysin sinut, kun en ketään etsinyt. Olet kuin valo, joka saa näkemään asiat kirkkaammin. Saisimmeko me toisemme toteutumaan paremmin ihmisinä? Saan sinusta energiaa ja samalla sinä herätät minussa halun pitää huolta sinusta ja vaalia onnellisuuttasi kaikin tavoin. Sinussa on se jokin, jota en ollut koskaan ennen sinua kohdannut. Rakkaus sinua kohtaan on jollain lailla puhtaampaa. Voiko olla niin, että ollessamme yhdessä me sytytämme toisissamme eloon jonkin hyvin tärkeän puolen toisistamme? Ehkä sellaisen puolen, joka on tällä hetkellä lyötynä laimin. Minulla on ensi tapaamisestamme lähtien ollut merkillinen tunne, että haluan saada sinut puhkeamaan kukkaan, eikä kukaan muu ole koskaan herättänyt minussa niin paljon hellyyden ja rakkauden tunteita kuin sinä. Millaisia ajatuksia sinulla on?

Koskettaa ja paljon. Etsimättä tulit eteen. Voiko tuollaista ollakkaan. Pelottavan Voimakasta, Harvinaista ja Arvokasta. Olisi niin paljon sanottavaa. Sanaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenta rakkaani. Mietin tunteita, joita tunsin, kun katsoit minuun. Lähelläsi oli niin hyvä olla. Löysin sinut, kun en ketään etsinyt. Olet kuin valo, joka saa näkemään asiat kirkkaammin. Saisimmeko me toisemme toteutumaan paremmin ihmisinä? Saan sinusta energiaa ja samalla sinä herätät minussa halun pitää huolta sinusta ja vaalia onnellisuuttasi kaikin tavoin. Sinussa on se jokin, jota en ollut koskaan ennen sinua kohdannut. Rakkaus sinua kohtaan on jollain lailla puhtaampaa. Voiko olla niin, että ollessamme yhdessä me sytytämme toisissamme eloon jonkin hyvin tärkeän puolen toisistamme? Ehkä sellaisen puolen, joka on tällä hetkellä lyötynä laimin. Minulla on ensi tapaamisestamme lähtien ollut merkillinen tunne, että haluan saada sinut puhkeamaan kukkaan, eikä kukaan muu ole koskaan herättänyt minussa niin paljon hellyyden ja rakkauden tunteita kuin sinä. Millaisia ajatuksia sinulla on?

En varmaan ole kaivattusi. Mutta vastaan, mitä vastaisin omalle kaivatulleni...

Ensi tapaaminen oli häkellyttävä. Sinulle oli helppo puhua. Katsoin sinua taukoamatta, en luonut katsettani kertaakaan sinusta pois päin.

Jäin koukkuun sinun lempeään olemukseen ja rauhoittavaan ääneesi. Tunsin jotain outoa yhteenkuuluvuutta jo alussa.

Mitä enemmän juttelimme, olin sitä varmempi tunteistani, tiedän , että meidät toi yhteen jokin tarkoitus.

Ehkä se on just se, että olemme vailla jotain ollut pitkän aikaa ja yhdessä saisimme kumpikin sen, mitä puuttuu. Odotan, että uskaltaisit enemmän.

Pystyn samaistumaan näihin molempiin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitpa sylissäni. Haluaisin suudella sinua hitaasti ja kiusoitellen, kaikella tällä rakkaudella. Mistäköhän pitäisit eniten?

Yksi kysymys sinulle, leikitkö vain hänen tunteillaan vai mitä sinulla on mielessä?

Ei tulisi mieleenikään leikkiä hänen tunteillaan. Olen vakavissani ja rakastan häntä todella paljon.

Tummatukkainen, ruskeat silmät, länsi-suomi?