Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Sinä kosketat minun sisintäni niin syvältä olemalla ihastuttava itsesi, etten voi muuta kuin rakastaa sinua. Kaipaan seuraasi enemmän kuin mitään muuta. Nuku hyvin. Kauniita unia.

Milloin olet viimeksi nähnyt hänet, tuon kaipaamasi?

Vuonna 2015 nähtiin.

Onko hän tumma vai vaalea? Missä yhteydessä näit hänet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Et haluaisi antaa mitään tunnistetta? Tämä kyllä selittäis asioita... pahalta kyllä tuuntuu, että on näin kauan roikotettu ja annettu ymmärtää ja kaiken takana onkin ollut toisen tarve pönkittää omaa egoa (tiivistettynä). :( just nyt käy todella kipeää.

Oikea ihminen tietää ettei tuollaisesta ole kysymys laisinkaan. Kysymys on sellaisesta syvästä, jota pinnallisemman minän on vaikea ymmärtää ja jonka keskellä epävarmuudet nousevat pintaan vahvasti. Niin pahat epävarmuudet, jotka sokaisevat niin ettei näe päivänselvää asiaa edessään. Epävarmuuksia, jotka kumpuavat pelosta ja aiemmista huonoista kokemuksista. Silti, pinnan alla on kuitenkin aina tiennyt, koska ei kukaan tervejärkinen aikuinen ihminen laita itseään tai toista tällaisen läpi, jollei syvällä sisimmässään tiedä, että on kohdannut jotakin tärkeää <3.

Onko nyt jouluna tapahtunut jotain mullistavaa? Oletteko nähneet, soitelleet?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä laitoit viestiisi sen sydämen kuvan, jos kerran ett tunne minua kohtaan niin kuin minä tunnen sinua?

Se on semmoinen tapa,jonka olen oppinut some-aikakaudella. Ei se merkkaa mitään sen kummempaa, kaikille pistän sydämiä. Universaalia rakkautta, kato.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Et haluaisi antaa mitään tunnistetta? Tämä kyllä selittäis asioita... pahalta kyllä tuuntuu, että on näin kauan roikotettu ja annettu ymmärtää ja kaiken takana onkin ollut toisen tarve pönkittää omaa egoa (tiivistettynä). :( just nyt käy todella kipeää.

Oikea ihminen tietää ettei tuollaisesta ole kysymys laisinkaan. Kysymys on sellaisesta syvästä, jota pinnallisemman minän on vaikea ymmärtää ja jonka keskellä epävarmuudet nousevat pintaan vahvasti. Niin pahat epävarmuudet, jotka sokaisevat niin ettei näe päivänselvää asiaa edessään. Epävarmuuksia, jotka kumpuavat pelosta ja aiemmista huonoista kokemuksista. Silti, pinnan alla on kuitenkin aina tiennyt, koska ei kukaan tervejärkinen aikuinen ihminen laita itseään tai toista tällaisen läpi, jollei syvällä sisimmässään tiedä, että on kohdannut jotakin tärkeää <3.

Kiitos. Itsellä täysin samat ajatukset.

Kiitos, että teit tästä päivästä yhden tän vuoden parhaista. Taas sain huomata, etten osaa sammuttaa tätä roihua. Osaan vain näytellä, ettei enää roihuaisi, ja taidan ollakin siinä aika hyvä. Eihän tää mitään tunne-elämän juhlaa ole, mutta oon tottunut pärjäämään vähällä. Enkä mäkään jaksa kälättäjiä. Sä oot niin sairaan cool, että toivottavasti näen susta unta. Nuku hyvin, toisen rakkaan vieressä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Et haluaisi antaa mitään tunnistetta? Tämä kyllä selittäis asioita... pahalta kyllä tuuntuu, että on näin kauan roikotettu ja annettu ymmärtää ja kaiken takana onkin ollut toisen tarve pönkittää omaa egoa (tiivistettynä). :( just nyt käy todella kipeää.

Oikea ihminen tietää ettei tuollaisesta ole kysymys laisinkaan. Kysymys on sellaisesta syvästä, jota pinnallisemman minän on vaikea ymmärtää ja jonka keskellä epävarmuudet nousevat pintaan vahvasti. Niin pahat epävarmuudet, jotka sokaisevat niin ettei näe päivänselvää asiaa edessään. Epävarmuuksia, jotka kumpuavat pelosta ja aiemmista huonoista kokemuksista. Silti, pinnan alla on kuitenkin aina tiennyt, koska ei kukaan tervejärkinen aikuinen ihminen laita itseään tai toista tällaisen läpi, jollei syvällä sisimmässään tiedä, että on kohdannut jotakin tärkeää <3.

Onko nyt jouluna tapahtunut jotain mullistavaa? Oletteko nähneet, soitelleet?

Emme ole nähneet, tai soitelleet koskaan. Tämä on tämmöinen henkinen suhde, josta kaikki ei vaan ymmärrä. Kaksoisliekki, ei tarvita mitään fyysistä.

Vierailija kirjoitti:

Jännitin sun näkemistä tosi paljon, olihan edelliskerrasta kulunut jo melko tovi. Lisäksi sun aiempi käytös oli ollut niin vaikeatulkintaista ja ristiriitaista, että pelkäsin tunteitteni olleen yksipuolisia - että olisinko sittenkin kehitellyt kaiken omassa päässäni, kenties jopa nolannut itseni olemalla sun suhteen niin läpinäkyvä. Tämän kaiken vuoksi olikin yhtä aikaa sekä suuri pettymys että myös valtava helpotus, kun et edes huomannut mua. Katsoit suoraan ohitse ja lävitse, olin täysin ilmaa sinulle. Sä et koskaan siis edes noteerannut mua niin, että olisin jäänyt sun mieleen.

Tällä varmaan pääsen susta ylitse. Ylpeyden sain ainakin säilyttää, kai sekin jotain on. Ja ajatukset on vihdoinkin taas jossakin järkevässä järjestyksessä, vaikka sydän täysin muusina onkin.

Tänäänkö näitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Sinä kosketat minun sisintäni niin syvältä olemalla ihastuttava itsesi, etten voi muuta kuin rakastaa sinua. Kaipaan seuraasi enemmän kuin mitään muuta. Nuku hyvin. Kauniita unia.

Milloin olet viimeksi nähnyt hänet, tuon kaipaamasi?

Vuonna 2015 nähtiin.

Onko hän tumma vai vaalea? Missä yhteydessä näit hänet?

Tavattiin Länsi-Suomessa eräässä tilaisuudessa, oli kesä ja tilaisuus järjestettiin meren rannalla. Rakastuin häneen, sitä ei pysty selittämään järjellä. Hänellä on ruskeat silmät ja tummat hiukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Sinä kosketat minun sisintäni niin syvältä olemalla ihastuttava itsesi, etten voi muuta kuin rakastaa sinua. Kaipaan seuraasi enemmän kuin mitään muuta. Nuku hyvin. Kauniita unia.

Milloin olet viimeksi nähnyt hänet, tuon kaipaamasi?

Vuonna 2015 nähtiin.

Onko hän tumma vai vaalea? Missä yhteydessä näit hänet?

Tumma, eräässä yleisötapahtumassa näimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännitin sun näkemistä tosi paljon, olihan edelliskerrasta kulunut jo melko tovi. Lisäksi sun aiempi käytös oli ollut niin vaikeatulkintaista ja ristiriitaista, että pelkäsin tunteitteni olleen yksipuolisia - että olisinko sittenkin kehitellyt kaiken omassa päässäni, kenties jopa nolannut itseni olemalla sun suhteen niin läpinäkyvä. Tämän kaiken vuoksi olikin yhtä aikaa sekä suuri pettymys että myös valtava helpotus, kun et edes huomannut mua. Katsoit suoraan ohitse ja lävitse, olin täysin ilmaa sinulle. Sä et koskaan siis edes noteerannut mua niin, että olisin jäänyt sun mieleen.

Tällä varmaan pääsen susta ylitse. Ylpeyden sain ainakin säilyttää, kai sekin jotain on. Ja ajatukset on vihdoinkin taas jossakin järkevässä järjestyksessä, vaikka sydän täysin muusina onkin.

Tänäänkö näitte?

Niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Et haluaisi antaa mitään tunnistetta? Tämä kyllä selittäis asioita... pahalta kyllä tuuntuu, että on näin kauan roikotettu ja annettu ymmärtää ja kaiken takana onkin ollut toisen tarve pönkittää omaa egoa (tiivistettynä). :( just nyt käy todella kipeää.

Oikea ihminen tietää ettei tuollaisesta ole kysymys laisinkaan. Kysymys on sellaisesta syvästä, jota pinnallisemman minän on vaikea ymmärtää ja jonka keskellä epävarmuudet nousevat pintaan vahvasti. Niin pahat epävarmuudet, jotka sokaisevat niin ettei näe päivänselvää asiaa edessään. Epävarmuuksia, jotka kumpuavat pelosta ja aiemmista huonoista kokemuksista. Silti, pinnan alla on kuitenkin aina tiennyt, koska ei kukaan tervejärkinen aikuinen ihminen laita itseään tai toista tällaisen läpi, jollei syvällä sisimmässään tiedä, että on kohdannut jotakin tärkeää <3.

Onko nyt jouluna tapahtunut jotain mullistavaa? Oletteko nähneet, soitelleet?

Emme ole nähneet, tai soitelleet koskaan. Tämä on tämmöinen henkinen suhde, josta kaikki ei vaan ymmärrä. Kaksoisliekki, ei tarvita mitään fyysistä.

Siis tunnette vain netin kautta? Oho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Sinä kosketat minun sisintäni niin syvältä olemalla ihastuttava itsesi, etten voi muuta kuin rakastaa sinua. Kaipaan seuraasi enemmän kuin mitään muuta. Nuku hyvin. Kauniita unia.

Milloin olet viimeksi nähnyt hänet, tuon kaipaamasi?

Vuonna 2015 nähtiin.

Onko hän tumma vai vaalea? Missä yhteydessä näit hänet?

Tavattiin Länsi-Suomessa eräässä tilaisuudessa, oli kesä ja tilaisuus järjestettiin meren rannalla. Rakastuin häneen, sitä ei pysty selittämään järjellä. Hänellä on ruskeat silmät ja tummat hiukset.

Uskotko että löydät hänet tätä kautta?

Uskalsin. Uskallan. Tunsin. Tunnen. Olisiko tuossa sitä merkitystä, jos sitä haluaa hakea. Hyvää yötä, herättäjäni.

Lupasit että pidetään yhteyttä mutta et oo kuitenkaan vastannut mun viesteihin. Tiiän kyl et sul on kiire. Mut mä hajoon tän ikävän takia kohta. 

Toivottavasti pääsen taas puhumaan sun kanssa pian. Oot rakas <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Sinä kosketat minun sisintäni niin syvältä olemalla ihastuttava itsesi, etten voi muuta kuin rakastaa sinua. Kaipaan seuraasi enemmän kuin mitään muuta. Nuku hyvin. Kauniita unia.

Milloin olet viimeksi nähnyt hänet, tuon kaipaamasi?

Vuonna 2015 nähtiin.

Onko hän tumma vai vaalea? Missä yhteydessä näit hänet?

Tavattiin Länsi-Suomessa eräässä tilaisuudessa, oli kesä ja tilaisuus järjestettiin meren rannalla. Rakastuin häneen, sitä ei pysty selittämään järjellä. Hänellä on ruskeat silmät ja tummat hiukset.

Uskotko että löydät hänet tätä kautta?

Tarkoitukseni ei ole varsinaisesti löytää häntä, rakastan myös puolisoani eikä tarkoitus ole saada liittoa mitenkään solmuun. Siispä tyydyn kaipaamaan tuota tummaa naista vain tässä ketjussa.

Mm❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Et haluaisi antaa mitään tunnistetta? Tämä kyllä selittäis asioita... pahalta kyllä tuuntuu, että on näin kauan roikotettu ja annettu ymmärtää ja kaiken takana onkin ollut toisen tarve pönkittää omaa egoa (tiivistettynä). :( just nyt käy todella kipeää.

Oikea ihminen tietää ettei tuollaisesta ole kysymys laisinkaan. Kysymys on sellaisesta syvästä, jota pinnallisemman minän on vaikea ymmärtää ja jonka keskellä epävarmuudet nousevat pintaan vahvasti. Niin pahat epävarmuudet, jotka sokaisevat niin ettei näe päivänselvää asiaa edessään. Epävarmuuksia, jotka kumpuavat pelosta ja aiemmista huonoista kokemuksista. Silti, pinnan alla on kuitenkin aina tiennyt, koska ei kukaan tervejärkinen aikuinen ihminen laita itseään tai toista tällaisen läpi, jollei syvällä sisimmässään tiedä, että on kohdannut jotakin tärkeää <3.

Onko nyt jouluna tapahtunut jotain mullistavaa? Oletteko nähneet, soitelleet?

Emme ole nähneet, tai soitelleet koskaan. Tämä on tämmöinen henkinen suhde, josta kaikki ei vaan ymmärrä. Kaksoisliekki, ei tarvita mitään fyysistä.

Siis tunnette vain netin kautta? Oho.

Näin on. Tämä on sellaista aitoa rakkautta, jolla ei ole mitään rajoja.

Olisi niin helppoa kun sulla on mun kontakti nii ottaisit yhteyttä IRL ja jättäisit palstaharhaihalut sikseen jos olet aidosti kiinnostunut. Minähän se syyllinen vuosia sitten olen ollut kaiken liikkeelle laittaessani. Muistatko kun sanoin kauan siten että kohtaamisellamme oli jokin merkitys? Lupaus, mutta mistä? Mistä tosiaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Et haluaisi antaa mitään tunnistetta? Tämä kyllä selittäis asioita... pahalta kyllä tuuntuu, että on näin kauan roikotettu ja annettu ymmärtää ja kaiken takana onkin ollut toisen tarve pönkittää omaa egoa (tiivistettynä). :( just nyt käy todella kipeää.

Oikea ihminen tietää ettei tuollaisesta ole kysymys laisinkaan. Kysymys on sellaisesta syvästä, jota pinnallisemman minän on vaikea ymmärtää ja jonka keskellä epävarmuudet nousevat pintaan vahvasti. Niin pahat epävarmuudet, jotka sokaisevat niin ettei näe päivänselvää asiaa edessään. Epävarmuuksia, jotka kumpuavat pelosta ja aiemmista huonoista kokemuksista. Silti, pinnan alla on kuitenkin aina tiennyt, koska ei kukaan tervejärkinen aikuinen ihminen laita itseään tai toista tällaisen läpi, jollei syvällä sisimmässään tiedä, että on kohdannut jotakin tärkeää <3.

Onko nyt jouluna tapahtunut jotain mullistavaa? Oletteko nähneet, soitelleet?

Emme ole nähneet, tai soitelleet koskaan. Tämä on tämmöinen henkinen suhde, josta kaikki ei vaan ymmärrä. Kaksoisliekki, ei tarvita mitään fyysistä.

Siis tunnette vain netin kautta? Oho.

Sama juttu minulla. Eivät sitäkään kyllä monet ymmärrä enkä voi heille edes asiasta puhua. Hän on myös ollut minulle todella tärkeä ihminen ja en voi kuvitella jos saisin ihan oikeasti tavata hänet. Nyt pelkään kuitenkin, että kaikki on loppumassa ja menetän hänet kokonaan. Se tuntuu niin kamalalta. 

Twinkle, twinkle, little star

How I wonder what you are

Up above the world so high

Like a diamond in the sky

Twinkle, twinkle little star

How I wonder what you are

I miss you. Good night and sleep well. My Sunshine.