Naisen epävarmuus ja miesten suhtautuminen
Minua on mietityttänyt se, että miksi naisen ajoittainen epävarmuus on niin iso turn off joillekin miehistä. Tarkoitan tässä siis pelkästään sitä, että menkkojen aikaan tulee jokunen alhon hetki. Nämä eivät kuitenkaan vaikuta niin, että olisi esim. mustasukkaista käytöstä tai muuten rajoittamista. Ainoastaan, että mieli on maassa. Ymmärrän tietenkin, että ei tollainen kivaa ole kenestäkään, mutta kuka on se joka on hyvällä tuulella aivan joka päivä? Onko olemassa naisia, jotka eivät koskaan osoita herkkyyttään ja haavoittuvaisuuttaan? Sitäkö miehet yleensä hakevat?
Kommentit (14)
Olen huomannut saman. Miehet ottavat sen jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena jos en olekaan onnellinen ja tyytyväinen (joka hetki).
Enpä ole sellaista miestä tavannut jolle tuo olisi ollut koskaan mikään ongelma, toisaalta aivan yhtä vierasta on ajatus siitä että naiset olisivat jossakin alhossa kuukausittain.
Taisit keksiä päästä tämän jutun eikä sinulla ehkä ole kovin paljoa suhdekokemusta.
Joillekin miehille naisen pitää olla kiva kuin seksinukke. Jos on joskus mieli maassa niin mies kohtelee kuin rikkinäistä esinettä. Tai aloittaa riidan, jossa nainen päätyy pyytelemään anteeksi. Siksi olen mielummin sinkku.
N42
(Jatkuva masennus, pahantuulisus tai stressi eivät ole normaaleja, niin on HAETTAVA apua, empatia ei riitä.)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Miehet ottavat sen jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena jos en olekaan onnellinen ja tyytyväinen (joka hetki).
No ei ihme, jos niinä "alhon hetkinä" vähän tulee kakslahkeisille ärähdeltyä. Onhan ne nyt nimittäin aivan saakelin ärsyttäviä olentoja silloin kun kaikki pännii.
Miehet haluavat naisen, joka on herkkä ja haavoittuvainen.
Miehet eivät halua naista, joka vähintään kerran kuukaudessa "osoittaa herkkyyttään ja haavoittuvaisuuttaan" = aloittavat tappelemaan.
Toisessa ketjussa olikin juttua maailmalla yleistyvästä ilmiöstä nimeltään vapaaehtoisesti sinkku. Jotkut on uutisten perusteella onnistuneet viemään itsensä vihille.
Toki meitä on moneen junaan ja se että kerran kuussa on alhossa tarkoittaa minulla esimerkiksi sitä, että olen itkuherkempi kuin yleensä. Toki olen tunteellinen muutenkin. Minulle on vaan ehkä osuneet sellaiset ihmiset elämään, jotka eivät jotenkin ole osanneet käsitellä sitä että aina ei aurinko paistakaan. Ehkä syynä on se, että pääasiassa olen iloinen jos nyt arvioin niin 90% ajasta. Silloin kun olkapäätä tarvitsisi niin sitten toinen osoittaa, että tämä ei ole hänestä ok. Ja kyllä sitä kokemusta on kertynyt, kun on ikääkin yli neljäkymmentä :D.
Täytyy sanoa tähän, että itse en aloita tappelua, vaan enemmänkin olen itsekseni ja mietin syntyjä syviä.
En tunnista tuollaista joka kuukausittain olevaa masennusjaksoa. En usko, että perheeni ja läheisenikään ovat huomanneet, että minulla sellaisia olisi joskus ollut. En ole myöskään koskaan ollut riidanhaluinen tai mitenkään epävarma itsestäni ja tekemisistäni.
Jos sinulla siis ap on usein jotain apatiakohtauksia, niin ehkä kannattaisi mennä jo lääkärille asian takia. Varsinkin jos ne häiritsevät noin voimakkaasti sinua ja miestäsi.
N48
Mikä ihmeen "naisten epävarmuus"? En tunnista tuollaista masennusjaksoa. Menkat tulleet pian 40 vuoden ajan ja ei minulla ole mitään joka kuukausittaista alhoa.
Minulla on ollut tämän reilun neljän kymmenen vuoden aikana aina menkkojen aikaan pari päivää alakuloa. Otaksun siis, että hormooneihin hyvin vahvasti liittyy. Enkä mä nyt mitenkään ranteet auki ole, vaan en vaan ole oma normaali iloinen itseni. On kiva kuulla, että tällaista ei muilla ole :) Onko sitten niin, että suurin osa naisista ei ole itkuherkkiä? Kuulosti siltä tuolta kommentteja lukiessa.
Ja täytyy tähän vielä lisätä, että miehen kanssa ollaan ihan tapailuasteella vasta. Tämä sama asia on vaan tullut aiemminkin vastaan. Epävarmuus otsikkoon tuli siitä, kun itkuisena on haavoittuvimmillaan niin tokihan silloin voi olla myös epävarma ja ns. heikoilla. Jos tässä tilanteessa saisin toisen halauksen ja lämpimän toteamuksen, että älä huoli mä oon sun tukena tms. niin tulisi turvallinen olo. Näin ei kuitenkaan ole useinkaan käynyt. Yleensä kumppanit ovat joko suuttuneet, väistäneet tai syyllistäneet minua siitä että itken. Vain kerran minulla on ollut kumppani, joka halaa lämpimästi tällaisessa tilanteessa. Siksi minulle on tullut kuva, että tämä ei ole kovinkaan yleistä miesten keskuudessa.
Minusta olisi kiva kuulla miksi tämä kommentti on saanut noita "alapeukkuja". Haluaisin ymmärtää :)
Siis yritin lainata tuota omaa kommenttiani tuolta ylempää :I
En tunnista kyllä kirjoituksessa esittämäsi ongelmaa. Sen sijaan naisen itsevarmuus tuntuu pikemminkin pelottavan joitain miehiä. En ole mikään kaikista herkin ja tunteellisin ihminen ja minusta taas tuntuu, että se on pikemminkin se, mitä minulta naisena monissa tilanteissa "odotettaisiin".