Miehen kommentointi ja "rakentava kritiikki" menee ihon alle
Tahdon vähän valittaa parisuhteeni dynamiikasta. Mieheni kommentoi mielestäni jatkuvasti milloin mitäkin ominaisuuttani tai olemustani ylipäätään. Tiedän, että hän rakastaa minua ja tahtoo parastani, mutta koen hänen kommentointinsa väsyttävänä. Yksi toistuvista aiheista ovat käyttäytymiseni hänen ystäviensä seurassa. Olen luonteeltani varautunut ja vaikka pidänkin kovasti hänen ystävistään ja mielestäni tulen heidän kanssaan mainiosti toimeen, saatan kotona saada kommentin, etten katsonut heitä tarpeeksi silmiin tai että jossain kohtaa vaikutin poissaolevalta.
Toinen aihe, johon mies tarttuu on ruokailu ja liikunta. Saatan kotona pitkän päivän jälkeen kokata kalapuikkoja tai muuta nopeaa valmisruokaa ja juuri silloin mieheni kommentoi, että meidän ei pitäisi syödä niin paljon valmisruokia. Otan joskus kerran kuussa ravintolassa ruokajuomaksi kokiksen ja mies alkaa puhua miten myrkyllistä se on. Salilla minun pitäisi tehdä enemmän sitä ja vähemmän tätä. Joskus paita pitäisi ottaa pois housuista ja meikkiä lisätä, että olisin nätimpi hiukset tulisi kuivata föönillä eikä jättää märäksi, etten vilustu jne. jne.
Nämä kommentit saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä, mutta saavat minut varpailleen. Minulla lienee huono itsetunto ja koen itseni helposti riittämättömäksi ja huonoksi. Kommentit menevät suoraan kuoreni läpi ja tuntuvat inhottavilta piikeiltä. Mies taas tulkitsee tämän niin etten kestä kritiikkiä enkä halua kuunnella häntä. Hän turhautuu kun "mitään ei saa sanoa" ja on marttyyrimäisesti todennut ettei enää puhu aiheesta x, koska suhtautumiseni on niin huono. Kaiken päälle tunnen nyt syyllisyyttä siitäkin, etten osaa ottaa kritiikkiä vastaan.
Tahdon totta kai oppia paremmaksi ihmiseksi ja puolisoksi. Haluan, että voimme puhua kaikesta, mutta koen nämä "ylhäältä" tulevat kommentit holhoavina ja alentavina. Olen lähes kolmekymppinen aikuinen, kyllä minä tiedän, miten ihmisten kanssa ollaan, mikä on terveellistä ja mikä ei. Jos haluan juoda yhden kokiksen tai nukkua tukka märkänä, eikö se ole oma asiani?
Kommentit (106)
Kuulostaa aivan isältäni. Älä missään nimessä hanki tuollaisen miehen kanssa lapsia. Terveen itsetunnon kehittäminen on todella vaikeaa, jos vanhempi koko ajan lyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on vaan erillaisesta viestintä kulttuureistä perheissä. Miehellä aika avoin ja naisella ei.
Ensimmäinen lause oikein. Toinen lause tarvitsee tarkennusta: miehellä aika avoin tarve kritisoida ja naisella ei ole tarvett kritisoida.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on vaan erillaisesta viestintä kulttuureistä perheissä. Miehellä aika avoin ja naisella ei.
Pöh. Jos nainen ei kelpaa sellaisena kuin on, miksi mies ylipäätään haluaa olla sen naisen kanssa? Parisuhteessa kuluu kehua toista eikä suinkaan moittia jatkuvasti.
On meitä joka lähtöön. Jos mies alkaa naputtamaan vaikka leikkivasaralla naista päähän aina kun nainen on kotona. Toinen ärähää että mitä vi**tua teet ja toinen kysyy, että pääsetkö hyvin lyömään, pitääkö päätä kääntää partempaan asentoon. Ujous on vaarallista jos se tekee samalla mykäksi.
Toivon, että pikku hiljaa sisäistäisit sen tosiasian miten miehesi asenne ja käytös on sinua kohtaan kontroloivaa ja aikaa myöten kutistaa sinut ihmisenä hyvin pieneksi. Ehkä miehesi todellakin haluaa tarkoittaa hyvää, mutta on oppinut ikävän tavan osoittaa hyvää sinulle lapsuudenkodistaan ja vanhemmiltaan? Se on ehkä hänen elämänsä "tunnekieltä" ja miten hän on vain sokea näkemään sanojen vaikutuksen sinun kohdallasi.
Voit valita joko jatkuvan ymmärtämisen tien ja hävitä ihmisenä tai miettiä, miten vaikutat miehesi käytökseen.
Muista, että hän on valinnut sinut elämänkumppanikseen, rakastunut sinuun ja haluaa olla kanssasi. Sinussa on valtavasti kaikkea sellaista, mitä hän tarvitsee ja arvostaa. Mieheltäsi puuttuu vain kanava avata sitä puolta itsestään, sanoa siitä, joten se, että voisit muuttaa asioita välillänne pitää tehdä nyt kuin 15 vuoden kuluttua. Silloin on jo myöhäistäkin.
Muutenkin tutustu itseesi, miksi haluat olla niin kiltti ja miehesi mieliksi? Millainen oli sinun lapsuutesi ja milloin sait rakkautta? Pitikö sinun olla kiltti ja myötäilevä vai saitko olla myös eri mieltä, kiukkuinen ja sait edelleenkin rakkautta? Seuraako lapsena oppimasi käytösmalli nyt parisuhteessasi`?
Muuten, onko mahdollista, että nämä kritisoijat eivät kritisoi toista ihmistä? Siis jos puoliso vaihtuu kymmenen kertaa, niin onko mahdollista, ettei jota kuta kritisoida?
Minusta tuo on moukkamaista ja ärsyttävää käytöstä. En kauan kuuntelisi vaan käskisin pitämään suunsa kiinni.
winski kirjoitti:
Toivon, että pikku hiljaa sisäistäisit sen tosiasian miten miehesi asenne ja käytös on sinua kohtaan kontroloivaa ja aikaa myöten kutistaa sinut ihmisenä hyvin pieneksi. Ehkä miehesi todellakin haluaa tarkoittaa hyvää, mutta on oppinut ikävän tavan osoittaa hyvää sinulle lapsuudenkodistaan ja vanhemmiltaan? Se on ehkä hänen elämänsä "tunnekieltä" ja miten hän on vain sokea näkemään sanojen vaikutuksen sinun kohdallasi.
Voit valita joko jatkuvan ymmärtämisen tien ja hävitä ihmisenä tai miettiä, miten vaikutat miehesi käytökseen.
Muista, että hän on valinnut sinut elämänkumppanikseen, rakastunut sinuun ja haluaa olla kanssasi. Sinussa on valtavasti kaikkea sellaista, mitä hän tarvitsee ja arvostaa. Mieheltäsi puuttuu vain kanava avata sitä puolta itsestään, sanoa siitä, joten se, että voisit muuttaa asioita välillänne pitää tehdä nyt kuin 15 vuoden kuluttua. Silloin on jo myöhäistäkin.
Muutenkin tutustu itseesi, miksi haluat olla niin kiltti ja miehesi mieliksi? Millainen oli sinun lapsuutesi ja milloin sait rakkautta? Pitikö sinun olla kiltti ja myötäilevä vai saitko olla myös eri mieltä, kiukkuinen ja sait edelleenkin rakkautta? Seuraako lapsena oppimasi käytösmalli nyt parisuhteessasi`?
Pointti on, ettei noiden ihmisten käytöstä muuteta. Voit ehkä sulkea heidän suunsa, mutta he yhä ajattelevat samalla tavalla. Jo tieto siitä, että toinen kritisoi minua päänsä sisällä, alentaa itsetuntoa.
Tuolla tavalla kontrollointi ja henkinen väkivalta hiipi parisuhteeseeni. Kun lopulta erosin, tuntui kuin taakka olisi tippunut harteiltani.
Narsismiin en usko, ehkä enemmän siihen, että hän on tottunut olemaan neuvonantaja. Hän on ammatiltaan yliopistonlehtori ja tietyssä ohjaajan ja neuvojan roolissa jatkuvasti. Myös hänen kaksi pikkuveljeään ja äitinsä ovat häneen usein yhteydessä kysyäkseen neuvoja milloin missäkin asiassa asunnonostosta parisuhdepulmiin. Jos opiskelija soittaa hänelle iltakymmeneltä kysyäkseen apua, saattaa hän juosta yliopistolle.
Hän on avulias ja antaa kommentteja pyytämättäkin. Tuntuu, että hän pitää itseään vastuunkantajana ja kokee, että hänen täytyy huolehtia ja hallita tilanteita ja ottaa vastuuta asioista, jotka eivät liity häneen. Jos hänen tyttöystävänsä on seurassa epäsosiaalinen, on sekin hänen vikansa eikä minun ja siksi hän yrittää korjata ongelman.
/ap
Hoh. En kuuntelisi tuommoista "rakentavaa kritiikkiä" enää hetkeäkään. Tiukka puhuttelu miehelle, mitä on ok sanoa ja mitä ei. Et ole lapsi, etkä miehesi omaisuutta. Jos hänen on vaikea hyväksyä sinua sellaisena kuin olet niin lienee parempi etsiä joku sellainen joka hyväksyy.
Olen ollut oman mieheni kanssa kohta 10 vuotta ja eilen hän esitti ensimmäisen kerran TOIVEEN ulkonäkööni liittyen. Olen varannut kampaamoajan ja mies varovasti tiedusteli aionko leikkauttaa pitkän tukkani lyhyeksi. Lisäsi perään, että tottakai teen niinkuin itse haluan mutta hän tykkää kovasti pitkistä hiuksistani, vaikka näyttäisin varmasti yhtä kauniilta lyhyissäkin hiuksissa. Tässä malliesimerkki siitä, kuinka kumppanin ulkonäköä on ok kommentoida ja tuoda omia toiveitaan esille.
Vierailija kirjoitti:
Narsismiin en usko, ehkä enemmän siihen, että hän on tottunut olemaan neuvonantaja. Hän on ammatiltaan yliopistonlehtori ja tietyssä ohjaajan ja neuvojan roolissa jatkuvasti. Myös hänen kaksi pikkuveljeään ja äitinsä ovat häneen usein yhteydessä kysyäkseen neuvoja milloin missäkin asiassa asunnonostosta parisuhdepulmiin. Jos opiskelija soittaa hänelle iltakymmeneltä kysyäkseen apua, saattaa hän juosta yliopistolle.
Hän on avulias ja antaa kommentteja pyytämättäkin. Tuntuu, että hän pitää itseään vastuunkantajana ja kokee, että hänen täytyy huolehtia ja hallita tilanteita ja ottaa vastuuta asioista, jotka eivät liity häneen. Jos hänen tyttöystävänsä on seurassa epäsosiaalinen, on sekin hänen vikansa eikä minun ja siksi hän yrittää korjata ongelman./ap
Sano, että omassa parisuhteessa ei kuulu toimia noin. Kysy miksi hän haluaa muuttaa sinua, etkä kelpaa sellaisena kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Narsismiin en usko, ehkä enemmän siihen, että hän on tottunut olemaan neuvonantaja. Hän on ammatiltaan yliopistonlehtori ja tietyssä ohjaajan ja neuvojan roolissa jatkuvasti. Myös hänen kaksi pikkuveljeään ja äitinsä ovat häneen usein yhteydessä kysyäkseen neuvoja milloin missäkin asiassa asunnonostosta parisuhdepulmiin. Jos opiskelija soittaa hänelle iltakymmeneltä kysyäkseen apua, saattaa hän juosta yliopistolle.
Hän on avulias ja antaa kommentteja pyytämättäkin. Tuntuu, että hän pitää itseään vastuunkantajana ja kokee, että hänen täytyy huolehtia ja hallita tilanteita ja ottaa vastuuta asioista, jotka eivät liity häneen. Jos hänen tyttöystävänsä on seurassa epäsosiaalinen, on sekin hänen vikansa eikä minun ja siksi hän yrittää korjata ongelman./ap
12 jatkaa. Vieläkin voin sanoa, että juuri noin meilläkin. Ei, ei se meilläkään narsismia ollut, mutta usko pois: samanlaista tuhoa kritiikki saa aina aikaan. Oli motiivi mikä tahansa.
Selkeästi miehesi ei ole tyytyväinen sinuun ja yrittää muokata sinusta sellaista puolisoa, joka häntä miellyttää/hän haluaa. Ja sinä taas et kritisoi häntä yhtään, joten hän kokee valmiiksi olevan täydellinen ja suhteen ainoa puutteelinen/viallinen on sinä.
Ei tuo ole terve suhde, mitään muuta ratkaisua ei ole kuin ero. Ei voi ketään muokata mieleisekseen, se on ikuisuusprojekti, joka ajaa sinut vielä pohjalle itsetunnon ja itsekunnioituksen suhteen.
Ai miten se mies rakastaa ja haluaa parastasi kun kontrolloi mitä sinun pitää tehdä. Pukeutua. Laittaa hiuksesi. Herranjestas, kontrolloi miten sinun pitää KATSOA IHMISIÄ.
Tuo ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
winski kirjoitti:
Toivon, että pikku hiljaa sisäistäisit sen tosiasian miten miehesi asenne ja käytös on sinua kohtaan kontroloivaa ja aikaa myöten kutistaa sinut ihmisenä hyvin pieneksi. Ehkä miehesi todellakin haluaa tarkoittaa hyvää, mutta on oppinut ikävän tavan osoittaa hyvää sinulle lapsuudenkodistaan ja vanhemmiltaan? Se on ehkä hänen elämänsä "tunnekieltä" ja miten hän on vain sokea näkemään sanojen vaikutuksen sinun kohdallasi.
Voit valita joko jatkuvan ymmärtämisen tien ja hävitä ihmisenä tai miettiä, miten vaikutat miehesi käytökseen.
Muista, että hän on valinnut sinut elämänkumppanikseen, rakastunut sinuun ja haluaa olla kanssasi. Sinussa on valtavasti kaikkea sellaista, mitä hän tarvitsee ja arvostaa. Mieheltäsi puuttuu vain kanava avata sitä puolta itsestään, sanoa siitä, joten se, että voisit muuttaa asioita välillänne pitää tehdä nyt kuin 15 vuoden kuluttua. Silloin on jo myöhäistäkin.
Muutenkin tutustu itseesi, miksi haluat olla niin kiltti ja miehesi mieliksi? Millainen oli sinun lapsuutesi ja milloin sait rakkautta? Pitikö sinun olla kiltti ja myötäilevä vai saitko olla myös eri mieltä, kiukkuinen ja sait edelleenkin rakkautta? Seuraako lapsena oppimasi käytösmalli nyt parisuhteessasi`?
Pointti on, ettei noiden ihmisten käytöstä muuteta. Voit ehkä sulkea heidän suunsa, mutta he yhä ajattelevat samalla tavalla. Jo tieto siitä, että toinen kritisoi minua päänsä sisällä, alentaa itsetuntoa.
Juuri näin.
Kun mieheni kritiikki meni ihan todella törkeäksi, heitin hänet pois kotoa ja pohdin eroa. Kun päätimme jatkaa, se on pysynyt melko hyvin aisoissa. Kuitenkin sitä on silloin tällöin ja se on koko ajan ilmassa ja aistin sitä hänen puheensa sävystä tai ilmeestä tms ihan pienestäkin. Siitä vaan ei voi edes valittaa vaikuttamatta herkkähipiäiseltä kuvittelijalta itse, kun mitään ei ole sanottu. Jopa sanat Olet kaunis voi sanoa niin, että ymmärtää sen tarkoittavan, että olisi parannettavaa. Mutta sitä ei voi todistaa mitenkään. Lopulta ei enää tiedä, kuvitteleeko sittenkin kaiken ja toisaalta alkaa pitää niitä kritiikinaiheita ihan perusteltuina.
Jotkut ajattelevat olevansa kaikessa oikeassa ja tietävänsä toistenkin asiat muita paremmin. Tuollainen käytös on huonon itsetunnon yksi ilmentymä. Suhteen läheisiin tuollainen käytös pilaa tehokkaasti. Ihmiset alkavat lopulta vältellä, kun seurassa olo on koko ajan epämukava. Muistot ikävistä tilanteista ja tylyistä sanoista eivät silti katoa mihinkään. Lähde pois, ettet joudu kärsimään enempää.
Juokse tyttö juokse!! Lujaa ja kauas. Miehesi nalkuttaa ja tulee nalkuttamaan sinulle jatkuvasti joutavista asioista joita hän itse kuvittelee pikku päässään, ellet ole aina hänelle mieliksi saatetaan ottaa nyrkit avuksi, saat olla vielä tyytyväinen jos kyseessä on vain avokämmen tai nyrkki. Mies on valinnut sinut siksi että olet tarpeeksi sävyisä kuuntelemaan tuollaista jaskaa, rakastumisella ei ole tuossa jutussa mitään sijaa vaan muokattavuudella. Tulet hämmästymään siinä vaiheessa kun ilmoitat lähteväsi, viimeistään silloin tajuat ettei hän edes tuntenut sinua vaan halusi muokata sinut omia ihanteitaan vastaavaksi.
Jos mies on horoskooppimerkiltään neitsyt juokse vielä lujempaa ja pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Narsismiin en usko, ehkä enemmän siihen, että hän on tottunut olemaan neuvonantaja. Hän on ammatiltaan yliopistonlehtori ja tietyssä ohjaajan ja neuvojan roolissa jatkuvasti. Myös hänen kaksi pikkuveljeään ja äitinsä ovat häneen usein yhteydessä kysyäkseen neuvoja milloin missäkin asiassa asunnonostosta parisuhdepulmiin. Jos opiskelija soittaa hänelle iltakymmeneltä kysyäkseen apua, saattaa hän juosta yliopistolle.
Hän on avulias ja antaa kommentteja pyytämättäkin. Tuntuu, että hän pitää itseään vastuunkantajana ja kokee, että hänen täytyy huolehtia ja hallita tilanteita ja ottaa vastuuta asioista, jotka eivät liity häneen. Jos hänen tyttöystävänsä on seurassa epäsosiaalinen, on sekin hänen vikansa eikä minun ja siksi hän yrittää korjata ongelman./ap
Tasapainoinen ihminen kykenee erottamaan työroolin ja vapaa-ajan roolin toisistaan. Ystävällinen ja avulias ihminen auttaa silloin kun apua pyydetään (esim. jos opiskelija pyytää ohjausta tai pikkuveli kysyy neuvoa), mutta ei jatkuvasti tuputa ohjeistusta, miten muiden tulisi olla ja käyttäytyä. Ei hän ole sinun holhoojasi. Teidän tulisi olla tasavertaisessa suhteessa toisiinne, eikä niin, että sinun elämäsi on hänen arvioitavanaan oleva tutkielma - ja että hänen näkemyksensä asioista on itsestäänselvästi laudaturin näkemys. Hän suhtautuu sinuun alentuvasti.
Eeeii heeemmetti. Sun "miehesi" on parasta olla ihan helkkarin pian ex. On nääs aika pa*kamaisen oloinen, että ei kannata katella enää hetkeäkään.