Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on

Ja jos koulutuksen jälkeenkin ajattelee, että mielenterveysongelmat paranee lempeydellä niin se kertoo mielestäni siitä, että koulutus on riittämätön.

Parasta mielenterveyden hoitoa on se, että pysyy pois AV:lta.

T. 1. tyypin bipolaari

Vierailija kirjoitti:

Parasta mielenterveyden hoitoa on se, että pysyy pois AV:lta.

T. 1. tyypin bipolaari

Jaa, mua auttaa kyllä laadukas psykoterapia ja lääkitys.

Ymmärrän että mt potilaiden hoito on rankkaa, mutta jos oikeasti pitää suurinta osaa potilaistaan vam maisina valittajina, joiden pitäisi mennä vain lenkille ja vihaa työtään, niin kannattaa yrittää vaihtaa alaa/työpaikkaa/työtehtäviä sillä se, että työkseen esittää psyk hoitajaa, vaikka oikeasti ajattelee että "hohhoijaa, kylläpä on kaamea työ, voi miten raskasta kuunnella kaikkia kauheita ongelmia, minäpä tässä vain nyökytteleb ja hymyilen, toivottavasti tuo kauhea potilas ei huomaa että mua ei kiinnosta yhtään" niin siitä ei ole mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta mielenterveyden hoitoa on se, että pysyy pois AV:lta.

T. 1. tyypin bipolaari

Jaa, mua auttaa kyllä laadukas psykoterapia ja lääkitys.

Ymmärrän että mt potilaiden hoito on rankkaa, mutta jos oikeasti pitää suurinta osaa potilaistaan vam maisina valittajina, joiden pitäisi mennä vain lenkille ja vihaa työtään, niin kannattaa yrittää vaihtaa alaa/työpaikkaa/työtehtäviä sillä se, että työkseen esittää psyk hoitajaa, vaikka oikeasti ajattelee että "hohhoijaa, kylläpä on kaamea työ, voi miten raskasta kuunnella kaikkia kauheita ongelmia, minäpä tässä vain nyökytteleb ja hymyilen, toivottavasti tuo kauhea potilas ei huomaa että mua ei kiinnosta yhtään" niin siitä ei ole mitään hyötyä.

Pätee tietty myös psykologeihin, psykiatreihin ja kaikkiin muihinkin ammatteihin...saahan tuostakin palkan mutta ei kukaan halua lapselleenkaan opettajaa, jonka mielestä suurin osa oppilaista on ärsyttäviä, asenneongelmaisia ja laiskoja ruikuttajia, jotka pilaa päivän.

Minä kävin vuoden psyk. sairaanhoitajan vastaanotolla. Ensin vääntöä tuli maisteritutkinnostani - sellaista ei kuulemma ollut. Täytyi ihan tuoda näytille paperit sitten. Seuraava taistelu käytiin ratsastuksesta - kyllä - ratsastuksesta. Hänellä oli jonkinlainen fiksaatio olla yli-ikäinen hevosihminen, ja ”lähes kaikille ratsastus sopii”. Siitä sitten loputonta tuputtamista ja jargonia. En aluksi kehdannut sanoa suoraan, mutta jossakin vaiheessa touhu alkoi käydä liki aggressiiviseksi, koska sivuutin heppaosiot. Oli pakko kertoa, ensin nätisti, että olen allerginen eläimille, eivätkä hevoset kiinnosta minua. Sitten vähemmän nätisti, että inhoan ja pelkään hevosia, enkä ole koskaan tajunnut heppatyttöilyä tai muutakaan eläimiin liittyvää joukkopsykoosia. Seuraus: pahastumisen maailmanennätys, en myöskään ”ottanut apua vastaan”.

Tämän jälkeen hakeuduin Kelan yksilöpsykoterpiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kirjoituksesta paljastuu sellainen alentava suhtautuminen mielenterveyspotilaisiin ja avunhakioihin. Kuin jotenkin syyttäsuotta ihmiset olisivat lääkevastaisia ( ei vaikkapa ihan rationaalisesta syystä, että niistä tulee usein haittavaikutuksia ). En usko, että hänen luonaan vakavammista mielenterveysongelmista kärsivät saa hyvää apua. Todennäköisesti se apu on jotain tällaista " kun yrität vain tarpeeksi ottaa tätä minun tarjoamaa "apua" vastaan niin paranet. Jos et parane niin se on sinun vikasi. Minä tiedän kaiken mikä sinulle on parhaaksi, etkä sinä tiedä mitään. Minä kävin muutaman kurssin joten tiedän kaiken mielenterveysasioista"

Pari kurssia? Öö, ei. Korkeakoulututkinto. Pätevyys alalle. Painaa hiukkasen enemmän kuin av-mamman palstarage.

AMK-hoitsu ei ole yhtään mitään. ”Korkeakoulututkinto.” Eikä ole. Vain akateemiset ovat korkeakoulutettuja. Pyllyä voi pyykätä ja suuta soittaa ihan elämänkoululaisetkin - kuten aloituksesta näkyy.

Et taida osata lukea. Ammattikorkeakoulututkinto on korkeakoulututkinto. Se ei ole mielipideasia. Se on fakta. Katsopa sanakirjasta mitä fakta tarkoittaa.

Ammattikorkeakoulu, tunnetaan myös nimillä ammattikorkeasaari tai ammattisurkea.

Sairaanhoitaja kirjoitti:

Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.

Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.

Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.

Sun kaltaisten ihmisten takia en uskalla juuri hakea apua oikeisiin ongelmiini, koska suhtautuminen on tuollaista.

Itse psyykkisesti huonovointisena yritän silti kovasti hakea järkeviä töitä, harrastaa, pitää edes jonkinlaista arkea pystyssä masennuksesta ja pahasta ahdistuksestani huolimatta.

Sinulla on asenneongelma ihan itselläsi, jos noin kevyesti voit mennä sanomaan toisista näin.

Sellaisen takana, että hyvää työpaikkaa ei löydy eikä voimia olekaan voi oikeasti olla pahoja ongelmia, persoonallisuushäiriö mikä aiheuttaa impulsiivisuutta työpaikkojen vaihdon suhteen tms. Oikeasti vedä pää pois sieltä hanuristas ja pese se.

Sun takias mä voisin tappaa itseni tänään, koska sait mut oksentamaan pahasta olosta minkä aiheutit viestilläsi. En halua hakea apua. -SEHÄN ON NOLOA-. Koska jaat tuollaista kuvaa hoitajista, pidämme hoitajia koko ajan vaan vähemmässä arvossa emmekä halua hakea apua.

Metsä vastaa, kun sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin vuoden psyk. sairaanhoitajan vastaanotolla. Ensin vääntöä tuli maisteritutkinnostani - sellaista ei kuulemma ollut. Täytyi ihan tuoda näytille paperit sitten. Seuraava taistelu käytiin ratsastuksesta - kyllä - ratsastuksesta. Hänellä oli jonkinlainen fiksaatio olla yli-ikäinen hevosihminen, ja ”lähes kaikille ratsastus sopii”. Siitä sitten loputonta tuputtamista ja jargonia. En aluksi kehdannut sanoa suoraan, mutta jossakin vaiheessa touhu alkoi käydä liki aggressiiviseksi, koska sivuutin heppaosiot. Oli pakko kertoa, ensin nätisti, että olen allerginen eläimille, eivätkä hevoset kiinnosta minua. Sitten vähemmän nätisti, että inhoan ja pelkään hevosia, enkä ole koskaan tajunnut heppatyttöilyä tai muutakaan eläimiin liittyvää joukkopsykoosia. Seuraus: pahastumisen maailmanennätys, en myöskään ”ottanut apua vastaan”.

Tämän jälkeen hakeuduin Kelan yksilöpsykoterpiaan.

Juuri tämmöistä se pahimmillaan on, ja hoitaja voi aina vedota siihen, että "luonnehäiriöinen kusipää ei vaan ota apuani vastaan".

Miettivä kirjoitti:

Sairaanhoitaja kirjoitti:

Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.

Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.

Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.

Sun kaltaisten ihmisten takia en uskalla juuri hakea apua oikeisiin ongelmiini, koska suhtautuminen on tuollaista.

Itse psyykkisesti huonovointisena yritän silti kovasti hakea järkeviä töitä, harrastaa, pitää edes jonkinlaista arkea pystyssä masennuksesta ja pahasta ahdistuksestani huolimatta.

Sinulla on asenneongelma ihan itselläsi, jos noin kevyesti voit mennä sanomaan toisista näin.

Sellaisen takana, että hyvää työpaikkaa ei löydy eikä voimia olekaan voi oikeasti olla pahoja ongelmia, persoonallisuushäiriö mikä aiheuttaa impulsiivisuutta työpaikkojen vaihdon suhteen tms. Oikeasti vedä pää pois sieltä hanuristas ja pese se.

Sun takias mä voisin tappaa itseni tänään, koska sait mut oksentamaan pahasta olosta minkä aiheutit viestilläsi. En halua hakea apua. -SEHÄN ON NOLOA-. Koska jaat tuollaista kuvaa hoitajista, pidämme hoitajia koko ajan vaan vähemmässä arvossa emmekä halua hakea apua.

Metsä vastaa, kun sinne huudetaan.

Et tainnut lukea alkuperäistä viestiä. Siinähän nimenomaan painotettiin että oikeasti sairaita halutaan hoitaa. Jos oksennat ahdistuneisuuttasi, vaikutat oikeasti sairaalta. Sanomatta selvää että kuuluisit hoidon piiriin mutta hoito on tukkeutunut turhasta valittajien takia. Ei se ole ap:n syy.

Vierailija kirjoitti:

Miettivä kirjoitti:

Sairaanhoitaja kirjoitti:

Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.

Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.

Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.

Sun kaltaisten ihmisten takia en uskalla juuri hakea apua oikeisiin ongelmiini, koska suhtautuminen on tuollaista.

Itse psyykkisesti huonovointisena yritän silti kovasti hakea järkeviä töitä, harrastaa, pitää edes jonkinlaista arkea pystyssä masennuksesta ja pahasta ahdistuksestani huolimatta.

Sinulla on asenneongelma ihan itselläsi, jos noin kevyesti voit mennä sanomaan toisista näin.

Sellaisen takana, että hyvää työpaikkaa ei löydy eikä voimia olekaan voi oikeasti olla pahoja ongelmia, persoonallisuushäiriö mikä aiheuttaa impulsiivisuutta työpaikkojen vaihdon suhteen tms. Oikeasti vedä pää pois sieltä hanuristas ja pese se.

Sun takias mä voisin tappaa itseni tänään, koska sait mut oksentamaan pahasta olosta minkä aiheutit viestilläsi. En halua hakea apua. -SEHÄN ON NOLOA-. Koska jaat tuollaista kuvaa hoitajista, pidämme hoitajia koko ajan vaan vähemmässä arvossa emmekä halua hakea apua.

Metsä vastaa, kun sinne huudetaan.

Et tainnut lukea alkuperäistä viestiä. Siinähän nimenomaan painotettiin että oikeasti sairaita halutaan hoitaa. Jos oksennat ahdistuneisuuttasi, vaikutat oikeasti sairaalta. Sanomatta selvää että kuuluisit hoidon piiriin mutta hoito on tukkeutunut turhasta valittajien takia. Ei se ole ap:n syy.

Niin ja sitten kun sillä ammattiauttajalla on valta päättää, mikä on turhasta valittamista, mistä se johtuu ja millä se paranee, niin olisi suotavaa, että ko auttaja olisi hyvin koulutettu, viihtyy työssään eikä koe järkyttäviä ennakkoluulpja autettavia kohtaan.

Täysin sama asia kuin se, että terveyskeskuksessa tai sairaalassa lähihoitaja yksin päättäisi, mistä potilaan päänsärky johtuu, valittaako potilas ihan turhaan pikku kivusta ja tarvitseeko päätä esim kuvata vai riittääkö hoitajan mielestä asenteen muutos ja kävely. Useimmat haluaa hoitoa ihmiseltä, jolla on asianmukainen koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän saman huonon asenteen näkee työtoiminnassa.

Mitään ei jakseta tai haluta tehdä.

Jatkuva valitus ja narina.

Velttous sakkia ja

kaikki pitäisi saada tekemättä mitään.

Näytä niille esimerkkiä. Ne ei opi, jos itse vain kuljet tumput suorina ja juoruilet toisten kanssa.

Niin näytänkin mallia ja kyse ei ole mistään mallista vaan asenteesta.

Miten voikaan ihminen olla veltto ja laiska.

Ihan omia päätelmiä teet ilkeyttäsi.

Ennen kaikkea se asenne, en tee mitään ja rahat tänne kun ne kuuluu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän esim. riippuvaisia on vaikea hoitaa kun vierittävät vastuun aina pois omasta itsestään. Milloin syy on valtiossa, milloin naapurissa, milloin kissassa ja milloin koirassa. Kaikissa muissa on vikaa paitsi ei omassa itsessä. Ja näitä riippuvaisia pyörii psykiatrisessa hoidossa vaikka kuinka eri riippuvuuksilla varustettuna. Sitten odotetaan että joku pelastaisi kun ongelman ydin on se ettei esim. juo, ei käytä huumeita, ei pelaa jne. 

EI riippuvuuksien ydin ole siinä että juo tai käyttää huumeita, kyllä syy on sietämättömissä tunteissa tai jossain muussa vastaavassa. Vaikea uskoa, että kukaan vetäisi elämänsä viemäristä alas ihan vain siksi että se on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomiohakuisuutta, lapseksi heittäytymistä, ”en halua olla taakaksi, mutta..” - vaikka sitä nimenomaan yritän ja haluan. Jokaisen ihmisen pitää lopettaa tunnettöskentely ja näiden kanssa vääntäminen. Se, mitä ruokit - sitä saat lisää.

Vähän ohi, mutta hyväksikäytöstä traumatisoituneena dissosioin kuin olisin taantunut lapsenomaiseen tilaan. Tarve kokea luottamusta jota ei lapsena ollut.

Traumatisoituneena luin tietysti kaiken aiheesta, ja usein huomasin, ettei hoitajalla ole hajuakaan asiasta. Eli jotkut on kerran valmistuneet koulusta eikä ammattitaidon ylläpitäminen esim lukemalla ole niin väliksi.

Hoitajat voi osaltaan vaikuttaa siihen kokeeko asiakas tulleensa kuulluksi. Joillekin pisteet yrittämisestä, kaikki ei viitsi edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin vuoden psyk. sairaanhoitajan vastaanotolla. Ensin vääntöä tuli maisteritutkinnostani - sellaista ei kuulemma ollut. Täytyi ihan tuoda näytille paperit sitten. Seuraava taistelu käytiin ratsastuksesta - kyllä - ratsastuksesta. Hänellä oli jonkinlainen fiksaatio olla yli-ikäinen hevosihminen, ja ”lähes kaikille ratsastus sopii”. Siitä sitten loputonta tuputtamista ja jargonia. En aluksi kehdannut sanoa suoraan, mutta jossakin vaiheessa touhu alkoi käydä liki aggressiiviseksi, koska sivuutin heppaosiot. Oli pakko kertoa, ensin nätisti, että olen allerginen eläimille, eivätkä hevoset kiinnosta minua. Sitten vähemmän nätisti, että inhoan ja pelkään hevosia, enkä ole koskaan tajunnut heppatyttöilyä tai muutakaan eläimiin liittyvää joukkopsykoosia. Seuraus: pahastumisen maailmanennätys, en myöskään ”ottanut apua vastaan”.

Tämän jälkeen hakeuduin Kelan yksilöpsykoterpiaan.

😂😂😂

No ainakin tiedän ettei mun tarvitse raahautua hoitoon koska tuon vastauksen nyt osaa antaa oma narsistinen äitinikin minulle. Toki terveen ihmisen mielestä minunkin olisi nyt vaan helppoa justiin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä mihin vaan työhön, mutta eihän terve ihminen osaa eläytyä tilanteeseen kun pelkkä joka päiväinen kauppaan menokin ahdistaa valtavasti. Ja kyllä, tästä huolimatta myös minä kehtaan haaveilla että jonain päivänä eläisin kuin keskiluokkainen ihminen, minä joka nyt en edes saa käytyä missään.

Oli suuri virhe, että päihdepalvelut liitettiin mt-palveluihin.

Juopot osaa aina pitää puolensa. Huonovointisimmat ei lähde baareihin raakkumaan, hankkimaan itseaiheutettua rahapulaa ja henkistä velttoutta.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin tiedän ettei mun tarvitse raahautua hoitoon koska tuon vastauksen nyt osaa antaa oma narsistinen äitinikin minulle. Toki terveen ihmisen mielestä minunkin olisi nyt vaan helppoa justiin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä mihin vaan työhön, mutta eihän terve ihminen osaa eläytyä tilanteeseen kun pelkkä joka päiväinen kauppaan menokin ahdistaa valtavasti. Ja kyllä, tästä huolimatta myös minä kehtaan haaveilla että jonain päivänä eläisin kuin keskiluokkainen ihminen, minä joka nyt en edes saa käytyä missään.

Lisään vielä että äidilläni ei ole mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta mutta ihan samanlaista juttua hänenkin suustaan tulee.

Ymmärrän kyllä hoitajiakin. En voi kuvitellakaan minkälaista ihmistä siellä tulee vastaan ja mitä joutuu käsittelemään joka päivä. Veikkaan että resurssitkin on alhaalla. Olen silti kiitollinen että meitä "asenneongelmaisia" on puolustettu tässä ketjussa. Olet itse kirjaimellisesti sellainen. En "osaa ottaa apua vastaan" koska en luota ihmisiin tarpeeksi. Minulta puuttuu kokemus perusturvallisuudesta ja olen usein kokenut turvattomuutta muihin ihmisiin liittyen. Luotan siis vain itseeni. Siksi en myöskään halua lääkitystä. Haluan kokea olevani täydessä hallinnassa itsestäni ja ympäristöstäni. Saatan myös vaikuttaa myös narsistiselta, sisäänpäin kääntyneeltä ja passiiviselta, koska olen niin kulminoitunut itseni suojelemiseen ja edun ajamiseen koska kukaan muu ei ole sitä tehnyt. Ymmärrän tämän. En tee sitä ollakseni vaikea, mutta minun on pakko koska olen niin yksin. Näin jälkeenpäin tunnen syyllisyyttä ja häpeää, koska voin vain kuvitella miten minua pidetään hankalana ihmisenä ja menetettynä tapauksena psyk.puolella.

:) Olen kerran ollut kyseisen ammatin edustajan puheilla, kun olin todella pahassa jamassa.. Poistuttuani, olin vielä pahemmassa jamassa? Tuli olo, ettei minua haluta auttaa, olen taakaksi ja yritettiin tuputtaa valmiita ratkaisuja vaikeaan tilanteeseen.. 

No nyt taas on yksi elämänkriisi päällä ja aika varattuna, mutta minua oikeasti pelottaa mennä sinne ja mietin onko se edes järkevää tilanteessani. Pelkään eniten, että jälleen kerran tuputetaan valmiita ratkaisuja, kun tarvitsisin oikeasti apua yleisesti tapaani käsitellä maailmaa, asioita, suruja, stressiä, murheita.. jatkuvaa pahaa oloa ja tuskailua. Vaikka nyt on ns. kriisi menossa, on taustalla jotain paljon ongelmallisempaa..

Mutta tuntuu ettei kukaan tätä voi uskoa siististä ja muuten hyvinvoivasta ihmisestä, vaan ajatellaan että tuo on tuommoinen asennevammainen.. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomiohakuisuutta, lapseksi heittäytymistä, ”en halua olla taakaksi, mutta..” - vaikka sitä nimenomaan yritän ja haluan. Jokaisen ihmisen pitää lopettaa tunnettöskentely ja näiden kanssa vääntäminen. Se, mitä ruokit - sitä saat lisää.

Vähän ohi, mutta hyväksikäytöstä traumatisoituneena dissosioin kuin olisin taantunut lapsenomaiseen tilaan. Tarve kokea luottamusta jota ei lapsena ollut.

Traumatisoituneena luin tietysti kaiken aiheesta, ja usein huomasin, ettei hoitajalla ole hajuakaan asiasta. Eli jotkut on kerran valmistuneet koulusta eikä ammattitaidon ylläpitäminen esim lukemalla ole niin väliksi.

Hoitajat voi osaltaan vaikuttaa siihen kokeeko asiakas tulleensa kuulluksi. Joillekin pisteet yrittämisestä, kaikki ei viitsi edes yrittää.

Dissosiaatio on kyllä tosi vaikea ymmärtää, (koulu)kirjoista ei oikein saa mitään kunnon tietoa. Eniten olen saanut tietoa itse sairastavilta ja tietty kun on nähnyt ihan konkreettisesti miten se dissosiointi ihmisessä voi näkyä.

Itse en ole oikein osannut muuta kuin olla läsnä (onneksi en ole terapeutti).