Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on
Sairaanhoitaja
19.12.2018 |
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Kommentit (458)
Tästä ketjusta näkee, että
trollin avauksesta syntyy hyvää keskustelua.
Mahtaa trollia ottaa päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään hoitoon hakeutumista jarruttaa se että kaikki ihmisten terveystiedot ovat käytännössä ihan kaikkien saatavilla. Pienessä maassa jokainen tuntee jonkun, jolla on pääsy näihin tietoihin.
Paitsi että ihmisen terveystiedot voivat olla este työpaikan saamiselle, niiden julkisuudesta voi olla paljon vakavampiakin seurauksia: ns. heikompana aineksena (määritelmä on typerä, mutta tällaista käyttävät) pidetyn väestönosan seulomisesta on tullut yleistä Euroopassa ja siten myös Suomessa.
Lokerointi, eristäminen, sanktiot...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskekaa huviksenne, kuinka monta kertaa tuntemanne ”masentunut” käyttää tunnin aikana sanaa ’minä’.
Joka lauseessa vähintään kerran.
Laskepa huvikseksi, kuinka moni ihminen ylipäänsä puhuu eniten itsestään. Se on yleensä kaikkien ihmisten lempiaihe.
t: Masentunut, joka puhuu mieluiten asioista, ei ihmisistä.
..vaan kuinka moni jaksaa kuunnella?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut töissä tuolle puolella, en enää. Meni oma jaksaminen siihen kun potilaat ei mistään pitäneet kiinni, aina piti alkaa säveltämään ja säätämään, ja loppuen lopuksi taas koko hoitorumba alusta asti uusiksi yms.
Toki oli niitäkin joiden kanssa kaikki sujui hyvin, ja silloin tykkäsin työstä.
Tuli vaan palkaksi vähän euroja,univaikeudet ja turhautuminen omaan itseensä kun ei saanut mitään aikaan vaikka pisti paljon aikaa ja energiaa.
Haluaisitko kertoa millainen on hyvä potilas? Mun on jostain syystä vaikea saada apua ts. kukaan taho ei halua hoitaa mua ja oon miettinyt voisiko se johtua tuosta. Oon myös miettinyt ap:n mainitsemaa asenneongelmaa, mutta mulle on aina sanottu, että mulla on vakavia masennuksen oireita. Tuskin ne niin sanoisivat, jos olisin vain asenneongelmainen? Tai en mä tiiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä sivusta huutelen, mutta kirjoittaja kai tarkoitti nimenomaan, että mikä on ero
ptsdn+disso -yhdistelmä tai epävakaa pershäiriö. Jotain samaa näissä omasta mielestäni myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut töissä tuolle puolella, en enää. Meni oma jaksaminen siihen kun potilaat ei mistään pitäneet kiinni, aina piti alkaa säveltämään ja säätämään, ja loppuen lopuksi taas koko hoitorumba alusta asti uusiksi yms.
Toki oli niitäkin joiden kanssa kaikki sujui hyvin, ja silloin tykkäsin työstä.
Tuli vaan palkaksi vähän euroja,univaikeudet ja turhautuminen omaan itseensä kun ei saanut mitään aikaan vaikka pisti paljon aikaa ja energiaa.
Haluaisitko kertoa millainen on hyvä potilas? Mun on jostain syystä vaikea saada apua ts. kukaan taho ei halua hoitaa mua ja oon miettinyt voisiko se johtua tuosta. Oon myös miettinyt ap:n mainitsemaa asenneongelmaa, mutta mulle on aina sanottu, että mulla on vakavia masennuksen oireita. Tuskin ne niin sanoisivat, jos olisin vain asenneongelmainen? Tai en mä tiiä
Hei sinä.
Minulla on myös vakavia masennuksen oireita, ja kaikilla testeillä mitattuna olen lievästi ja keskivaikeasti masentunut jatkvasti, vaihdellen noiden välillä.
Se, että sinä et ole paras versio itsetäsi, että et jaksa etkä osaa kaikkea sitä mitä keskiverto ihmeinen pystyy, ei tarkoita sitä että tarvitset diagnoosin. Suurin osa paranisi jo sillä, että ymmärtäisi, ettei ole olemassa mitään onnellisuusautomaattia, josta sen onnen pitää tulla, tai joku on vialla ja diagnoositarve. Että itse ei välttämättä kuulu siihen ryhmään, että kaikki on pääsääntöisesti hyvin koko ajan, ja mieli korkealla, asiat onnistuvat, vaan voi kuulua päinvastaiseen ryhmään. Mikä silloin auttaa?
Se ettei vertaile, se että on vain olemassa, sen verran kuin sattuu sillä hetkellä olemaan. Se että on järkevää tekemistä, se että on typerää tekemistä mistä ei ole mitään näkyvää hyötyä, se että on kavereita, ja joku yhteisö (työ, opiskelu jne) jossa voi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se että on kiinnostunut muista ihmisistä, että haluaa auttaa muita, ja se että osaa olla vittuuntunut kun on sen aika, ja kokea pientä riemua siitä kun joku on jättänyt kauppakärryyn 50 senttiä, ja se päätyy oman taskuusi. Se että huomaa pienet asiat, linnut, perhoset, tuntee kylmän meren kahlatessa uimaan, se että ei ole somessa/netissä kuin korkeintaan tunnin päivässä. Se että menee ulos, satoi tai paistoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:
Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.
Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.
Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.
-A.P
Todella erikoista että siellä päin pääsee hoitoon asennevammaiset, täällä ei välttämättä itsemurhan partaalla olevatkaan. Lisäksi minua kiinnostaa, että millä ammattitaidolla osaat diagnosoida ihmisiä noin pikaisesti, kun oikeilta terapeuteilta voi mennä kuukausia ellei vuosia. Käsittääkseni te erikoistutte muutaman kuukauden ja sitten olette psykiatrisen puolen "ammattilaisia" Ihan tälleen kouluttamattomana keittiöpsykologina voisin antaa sellaisen vinkin, että esimerkiksi syvästi masentuneilla on varmasti myös "asennevamma" Kun kaikki usko ja toivo on menetetty niin jäljelle ei paljoa jää. Kun vielä omalle kohdalle sattuu huono hoitaja niin se voi viedä viimeisenkin toivonrippeen. Olin Oulussa psykiatrisella 9 vuotta sitten. Edelleen muistan yhden todella inhottavan hoitajan, joka toivon mukaan on vaihtanut alaa. Työ on varmasti raskasta, mutta me psyykkisesti sairaat ihmiset ollaan ihmisiä. Me tunnetaan, me ymmärrettään. Me emme ole typeriä. Päin vastoin, meissä voi olla korkeammin koulutettuja, hyvissä viroissa olleita ihmisiä, joiden mieli on sairastunut. Sinäkään et ole turvassa siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Kerro niistä feikkaavista multipersoonista? Onko ihan tunkua siellä Pårvååssa näistä.
Jos aikoo trollata, pitää tietää jotain asiasta😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. puhut minusta ajanjaksolta 2010-2014 jolloin elin omassa maailmassani vailla huolta ainoastaan toiveita. Nyt olen takaisin töissä, mutta kiitos AMMATTITAITOISTEN hoitajien sekä lääkärien, en olisi kuntoutunut takaisin työelämään. Tuo puhe oli tapani päästä pois tästä maailmasta edes hetkeksi, koska koin olevani mitätön. Kaunis maailma jossa olen varakas, terve ja joku kuuntelee turhia höpinöitä vaikka sitten väkisellä.
Ne ihmiset ovat sairaita ja avun tarpeessa, joita katsot alas päin. Häpeäisit!
Mulla meni mielenterveys sairaalan somaattisten sairuksien poleilla kun vuosia pompoteltiin ja sanottiin vika korvien välissä vaikka on ihan somaattinen harvinaissairaus. Siihen en saanut apua ja nyt olen siirretty psykiatrianpuolelle kun olen aivan loppu kipuihin ja oireisiin mitä tämä somaattinen sairaus tekee. Ehkä ne siellä tekee mut puhumalla terveeksi. Tiedä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallaan voin ymmärtää ap:n näkökulmaa, mutta sen verran olen elämää nähnyt että tajuan sen eron esim. nuorten/nuorten aikuisten välillä, kun toisille on annettu kauhalla, siitä vaan on helpompi ponistaa elämän kolhujenkin läpi, ja sitten ne, joille ei ole annettu edes pikkulusikalla, ja kun tragedioita tapahtuu niin voimavaroja/ keinoja/esimerkkejä edellisiltä sukupolvista ei kertakaikkiaan ole. Vanhemmat on ns. tuhonneet nämä ihmiset täysin. Jos et ole esim. kasvanut lasista lapsuutta niin kanstisis pitää suunsa kiinni. Jos haluat kokea jotain sellaisesta,niin mene heti 10 neliön koppiin asumaan antisosiaalisen väkvaltarikollisen Humalassa olevan kanssa, joka on sinua 4 kertaa kookkaampi.Aletaan sitten puhumaan, onko oikein odottaa yhteiskunnan korvaavan jotain näihin paikkoihin syntyneille. kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Kiitos kun kirjoitit. Olin juuri tulossa kysymään että miksi vain negaa, että olenko oleellisesti ymmärtänyt jotain väärin. Dissolla tuossa tarkoitin ennemmin muita dissosiatiivisia oireita kuten depersonalisaatio ja -realisaatio, amnesia ym, kuin puhdas did jonka olen ymmärtänyt olevan suht harvinainen?
Minulla on todettu ptsd + disso-oireet minkä lisäksi epävakaa (sisäänpäin suuntautunut) mutta olen ymmärtänyt että oireet usein... Umm, overlap. Siksi mietin usein että onko minulla oikeasti kaikki nämä, jokin tietty vai vaihtoehto c eli ihan jotain muuta. (Pitkittynyt) traumatausta löytyy eli siihen kyllä uskon. Loput diagnosit on hämärän peitossa mutta onkopa tuolla väliäkään koska sitä mitä tarvitsen eli traumaterapiaa en saa.
Yritän sitten mennä sillä mitä saan. Ja lupaan, vaikka tämäkin kirjoitus oli "minä, minä, minää-ää-ää" yritän niin että sielu itkee verta, mutta nykyiseen oloon jääminen on yhtä tuskaisaa.
Ja mitä tulee trolleihin; omiaan ovat herättämään asiallistakin keskustelua tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Siinä se ero varmaan pääasiallisesti onkin. Disso ei aina tiedä omasta dissostaan mutta epävakaa tietää olevansa epävakaa.
Epävakaa on myös aina itsensä mutta disso ei välttämättä muista tekemisiään, koska ei ole itsensä toimiessaan vaan persoonallisuus on pirstoutunut.
Epävakaa "paranee" myös helpommin, ja ikä voi tuoda hieman helpotusta oireisiin.
Eii siihen vaikuta yksi tekijä. See on monien seikkojen summaaa.
mistä vetoa että ap:lla on ollut kaksi ainakin jotenkin työelämään kyenyttä vanhempaa kotona lapsuutensa?
Vierailija kirjoitti:
mistä vetoa että ap:lla on ollut kaksi ainakin jotenkin työelämään kyenyttä vanhempaa kotona lapsuutensa?
Nämä ihmossuhdekouukerot nämä on loputon tie. Tämän takia puhuin siitä järjestelmästä ja sen toimivuudesta jossa vahvemmpi esim luonnollisesti tukee heikomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on persoonallisuushäiriöitä, aika vaikea on hoitaa esim.narsistia. Muttei tämän perusteella saa tuomita oikeasti sairaita!!
Eikö persoonallisuushäiriöisetkin ihan sairaita ole, vaikkei olisi sairaudentuntoa (eaim narsku)? Ymmärtääkseni johtuvat esim varhaislapsuuden kehityksen häiriöistä vaikkapa laiminlyönnin seurauksena.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ptsdn+disson ja epävakaan pershärön eroa, esim.
Nämä kun eivät sulje toisiaan pois. Voi olla mielisairas JA personallisuushäiriöinen.
Sitä paitsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nykyajan nuorten tyttöjen anorexia, eli muotia tällä hetkellä. Niitä ei kuitenkaan meillä hoidossa ole paljoa, sillä tuota dissoamista on tosi vaikeaa näytellä pidemmän päälle. Yleensä potias jolla on disso, ei tiedä sitä itse.
Kiitos kun kirjoitit. Olin juuri tulossa kysymään että miksi vain negaa, että olenko oleellisesti ymmärtänyt jotain väärin. Dissolla tuossa tarkoitin ennemmin muita dissosiatiivisia oireita kuten depersonalisaatio ja -realisaatio, amnesia ym, kuin puhdas did jonka olen ymmärtänyt olevan suht harvinainen?
Minulla on todettu ptsd + disso-oireet minkä lisäksi epävakaa (sisäänpäin suuntautunut) mutta olen ymmärtänyt että oireet usein... Umm, overlap. Siksi mietin usein että onko minulla oikeasti kaikki nämä, jokin tietty vai vaihtoehto c eli ihan jotain muuta. (Pitkittynyt) traumatausta löytyy eli siihen kyllä uskon. Loput diagnosit on hämärän peitossa mutta onkopa tuolla väliäkään koska sitä mitä tarvitsen eli traumaterapiaa en saa.
Yritän sitten mennä sillä mitä saan. Ja lupaan, vaikka tämäkin kirjoitus oli "minä, minä, minää-ää-ää" yritän niin että sielu itkee verta, mutta nykyiseen oloon jääminen on yhtä tuskaisaa.
Ja mitä tulee trolleihin; omiaan ovat herättämään asiallistakin keskustelua tosiaan.
Miksi sinua ei hoideta diagnoosiesi mukaan? Bårgåssa on tosiaan tapana määrittää sairaus x ja hoitaa y:nä.
Älä jaksa, trolli kehumassa itseään taas vaihteeksi.
Siis onko persoonaallisuushäiriö mielenterveysongelma ollenkaan ja siihen ei sitten ole apua tai sitä ei lueta ongelmaksi ollenkaan? Vähän epämääräinen debaatti keskustelussa nyt. Oma pää-ongelmani kun on pers.häiriöt, mutta asiat kuten masennus jne. ovat rakentuneet siihen päälle.
Tosi moni hoitoalalla uskoo tuohon. Minä sitten masentuneena hoisin itseni kerran suljetulle ja pari kertaa lähelle sitä, kun hampaat irvessä vaan pakotin itseni tekemään kaikenlaista. Miesparkani sitten pelkäsi lopulta henkeni puolesta niin että ehdotti, että jos vaan lakkaisit tekemästä ja lepäisit. Siitä alkoi toipuminen.