Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni kotona äiti tekee kaiken
18.12.2018 |
Olemme menossa mieheni vanhempien luokse syömään. En tunne heitä hyvin, pari-kolme kertaa olen käynyt heillä kylässä. Omassa kotonani olen tottunut siihen, että jokainen tekee osansa. Vaivaannun ihan älyttömän paljon, kun olen heillä käymässä. Perheen äiti tekee kaiken, siis ihan kaiken. On käynyt kaupassa, laittanut ruuat, kattanut kauniisti ja myöskin tiskaa. Muut istuvat sohvalla, kukaan ei kysy voiko auttaa.
Olen aika ujo ja haluaisin auttaa, mutta jotenkin en ymmärrä tuota kuviota. Tuntuisi oudolta, että perhe makaisi sohvalla, mukaanlukien mieheni ja minä "vieraana" häärisin apuna keittiössä. Tuntuisi tungettelevalta. Eikö heistä tilanne tunnu mitenkään kummalliselta?
Kommentit (148)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.
Kun kutsutaan joku vieraisille, niin ei oleteta, että vieras siivoaa, pesee pyykkiä tai tiskaa. Ei oleteta edes sitä, että vieras ryhtyy siirtelemään astioita pöytään tai pöydästä pois.
Kun miniä meillä kysyy, että voiko olla avuksi, niin ohjaan pesemään saunaa. On mukava sitten muiden vieraiden kanssa rupatella, kun turhankin avulias vieras tekee jotain hyödyllistä.
Mulla ainakin kaikki tätini ilahtuvat, jos tarjoaa apua ja aina löytyy jotain pientä mikä helpottaa elämää. Olen tottunut siihen että on normaalia vaikkapa auttaa jälkiruuan kattamisessa tai koristella kakku. Ehkä voisit ystävällisesti sivistää miniääsi perheenne tavoista, että toivot että hän keskittyy vieraan rooliin? -Ap
Eikö se ole itsestään selvää ja kuuluu hyvin tapoihin, jos kutsu on tullut sunnuntaipäivälliselle tai jouluaterialle, niin vieraat eivät auttele isåntäparia, vaan nauttivat sydämensä kyllyydestä vieraanvaraisuudesta.
Ei se kaikille ole niin itsestäänselvää. Omassa suvussani on itsestäänselvää, että esimerkiksi jouluateria on yhteinen juhla jossa kaikki tekevät osansa. Tavallaan olisi "epäkohteliasta" pitää omaa sukua enemmänkin vieraina, kuin perheenä. Tässä on siis erilaisia perhekulttuureita. Sukuun tullutta uutta tulokasta kannattaa valistaa.
-Ap
Oletko samaa mieltä siinä vaiheessa, kun anoppi tulee teille omilla avaimillaan sunnuntaiaamuna. Hänhän on perhettä, miksi hän ei saisi tehdä noin, jos se suvussaan on tapana.
Tämä ei ole mikään oma mielipiteeni, vaan ihan yleinen käytäntö monessa perheessä ja suvussa. Tapoja on erilaisia, ei tee kenenkään tavoista hyviä ja huonoja. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.
Kun kutsutaan joku vieraisille, niin ei oleteta, että vieras siivoaa, pesee pyykkiä tai tiskaa. Ei oleteta edes sitä, että vieras ryhtyy siirtelemään astioita pöytään tai pöydästä pois.
Kun miniä meillä kysyy, että voiko olla avuksi, niin ohjaan pesemään saunaa. On mukava sitten muiden vieraiden kanssa rupatella, kun turhankin avulias vieras tekee jotain hyödyllistä.
Mulla ainakin kaikki tätini ilahtuvat, jos tarjoaa apua ja aina löytyy jotain pientä mikä helpottaa elämää. Olen tottunut siihen että on normaalia vaikkapa auttaa jälkiruuan kattamisessa tai koristella kakku. Ehkä voisit ystävällisesti sivistää miniääsi perheenne tavoista, että toivot että hän keskittyy vieraan rooliin? -Ap
Eikö se ole itsestään selvää ja kuuluu hyvin tapoihin, jos kutsu on tullut sunnuntaipäivälliselle tai jouluaterialle, niin vieraat eivät auttele isåntäparia, vaan nauttivat sydämensä kyllyydestä vieraanvaraisuudesta.
Ei se kaikille ole niin itsestäänselvää. Omassa suvussani on itsestäänselvää, että esimerkiksi jouluateria on yhteinen juhla jossa kaikki tekevät osansa. Tavallaan olisi "epäkohteliasta" pitää omaa sukua enemmänkin vieraina, kuin perheenä. Tässä on siis erilaisia perhekulttuureita. Sukuun tullutta uutta tulokasta kannattaa valistaa.
-Ap
Oletko samaa mieltä siinä vaiheessa, kun anoppi tulee teille omilla avaimillaan sunnuntaiaamuna. Hänhän on perhettä, miksi hän ei saisi tehdä noin, jos se suvussaan on tapana.
Tämä ei ole mikään oma mielipiteeni, vaan ihan yleinen käytäntö monessa perheessä ja suvussa. Tapoja on erilaisia, ei tee kenenkään tavoista hyviä ja huonoja. -Ap
Eli sinulle anopin perheen tavat ovat ihan OK, mutta silti et halua toimia anopin kodissa anopin tavalla?
Ilmoita anopille, että sinä käyt kaupassa, laitat tarjottavat ja siivoat. Jos se sinua noin paljon pännii, niin älä anna anopin olla vieraanvarainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.
Kun kutsutaan joku vieraisille, niin ei oleteta, että vieras siivoaa, pesee pyykkiä tai tiskaa. Ei oleteta edes sitä, että vieras ryhtyy siirtelemään astioita pöytään tai pöydästä pois.
Kun miniä meillä kysyy, että voiko olla avuksi, niin ohjaan pesemään saunaa. On mukava sitten muiden vieraiden kanssa rupatella, kun turhankin avulias vieras tekee jotain hyödyllistä.
Mulla ainakin kaikki tätini ilahtuvat, jos tarjoaa apua ja aina löytyy jotain pientä mikä helpottaa elämää. Olen tottunut siihen että on normaalia vaikkapa auttaa jälkiruuan kattamisessa tai koristella kakku. Ehkä voisit ystävällisesti sivistää miniääsi perheenne tavoista, että toivot että hän keskittyy vieraan rooliin? -Ap
Eikö se ole itsestään selvää ja kuuluu hyvin tapoihin, jos kutsu on tullut sunnuntaipäivälliselle tai jouluaterialle, niin vieraat eivät auttele isåntäparia, vaan nauttivat sydämensä kyllyydestä vieraanvaraisuudesta.
Ei se kaikille ole niin itsestäänselvää. Omassa suvussani on itsestäänselvää, että esimerkiksi jouluateria on yhteinen juhla jossa kaikki tekevät osansa. Tavallaan olisi "epäkohteliasta" pitää omaa sukua enemmänkin vieraina, kuin perheenä. Tässä on siis erilaisia perhekulttuureita. Sukuun tullutta uutta tulokasta kannattaa valistaa.
-Ap
Oletko samaa mieltä siinä vaiheessa, kun anoppi tulee teille omilla avaimillaan sunnuntaiaamuna. Hänhän on perhettä, miksi hän ei saisi tehdä noin, jos se suvussaan on tapana.
Tämä ei ole mikään oma mielipiteeni, vaan ihan yleinen käytäntö monessa perheessä ja suvussa. Tapoja on erilaisia, ei tee kenenkään tavoista hyviä ja huonoja. -Ap
Eli sinulle anopin perheen tavat ovat ihan OK, mutta silti et halua toimia anopin kodissa anopin tavalla?
En ole ennen tätä keskustelua kuullut, että tuollainenkin voi olla tapana. Ei ole missään piireissäni ikinä ollut. Tottakai hänen kotonaan toimin hänen tavoillaan, mutta aina ei välttämättä ymmärrä jos tavat ovat aivan erilaiset kuin mihin on tottunut. Siksi olisin itse iloinen, jos olisin tämä kyseinen miniä ja saisin valistusta. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneavaan ap. Ootas jos saatte lapaen. Miehesi taantuu lapsuudenperheen roolimalleihin samantien. Näin on käynyt 99% tutuissaperheissä ja meilläkin.
Oltiin7 v yhdessä ennen lapsia ja kaikki kotityöt meni tasan, mies otti vastuuta ja oli kotitöissä oma-alotteinen, muutenkin oli aktiivinen.
Kun lapsi syntyi niin joku rele naksahti miehen päässä. Hänestä tuli appiukko ja mulle asetti anopin roolin eli juuri tuon äiti/vaimo hoitaa kaiken.
Kotitöiden teko loppu seinään, ukosta tuli vetelä ja passiivinen ja ulkoisti kaiken mun tehtäväksi. Siis esim yhteydenpidon OMAAN sukuunsa ja lahjat/kortit sen suvulle.Nyt on 10v tapeltu ja mikäänei auta. Näin on käynyt liki KAIKILLE tutuille myös. Kun lapsi syntyy niin miehellä aktivoituu lapsuuden roolit.
Sull on ap kurjaa odotettavissa....
Omassa tuttavapiirissä, jos on noin käynyt, niin jostakin syystä lasten syntymän jälkeen nainen on perheen pomo ja johtaja, joka jakelee tehtäviä ja rooleja, miten miehen tulee toimia ja tehdä.
Jopa kauppalistat kirjoitetaan, mitä kaupasta ostetaan, mihin järjestykseen astiat laitetaan kaappiin, kun tyhjennetään kone jne. Ja mies ja lapset ovat koko ajan naisen talutusnuorassa, ohjauksessa ja valvonnassa.
Meillä parsuhde jo 20v ja kolme lasta ja noin ei kertomallasi tavalla ole vielä käynyt, vaan mies on perheessä tasavertainen kumppani ja vastuunkantaja ja ihan itse ajatteleva ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita anopille, että sinä käyt kaupassa, laitat tarjottavat ja siivoat. Jos se sinua noin paljon pännii, niin älä anna anopin olla vieraanvarainen.
Tästäkin keskustelusta voisi tehdä ystävällisen ja kiinnostavan tilaisuuden ymmärtää erilaisia toimintamalleja. Vastakkainasettelu ja provosointi eivät ole kovin hedelmällisiä. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppilassa sama. Äiti tekee kaiken. Olin hämmilläni alkuvuodet, kun meillä on kotona ihan erilainen meininki. Koin että mikä kotiorja hänestä on tehty..
Pikkuhiljaa tajusin, ettei anoppi ole mikään uhri. Koti- ja perheasioissa hänellä oli paljon valtaa:) Lasten ja miehen kuului olla hyvin kiitollisia hänen panoksestaan. Jos oltiin esim. mökillä, anoppi päätti päiväohjelmankin kaikkien puolesta. Sitten istuttiin syömässä anopin leipomaa pullaa anopin suunnitteleman päiväohjelman mukaan jossain anopin määrämässä kannonnokassa ja ylistettiin anoppia esimerkilliseksi äidiksi;)
Sitten oli kaikkia heidän perheensä supertärkeitä perinteitä, joihin piti ehdottamasti osallistua. Joulunaikaankin liittyi 3-4 perinnepäivällistä:D Olisi ollut kova loukkaus olla osallistumatta ilman hyvää syytä.
Meillä mies on ollut hyvin tarkka siitä, että homma ei lipsu samaan..ei ole tarvinnut tapella rooleista, kun kummallakin on sama käsitys, vaikka eri syistä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa sama. Äiti tekee kaiken. Olin hämmilläni alkuvuodet, kun meillä on kotona ihan erilainen meininki. Koin että mikä kotiorja hänestä on tehty..
Pikkuhiljaa tajusin, ettei anoppi ole mikään uhri. Koti- ja perheasioissa hänellä oli paljon valtaa:) Lasten ja miehen kuului olla hyvin kiitollisia hänen panoksestaan. Jos oltiin esim. mökillä, anoppi päätti päiväohjelmankin kaikkien puolesta. Sitten istuttiin syömässä anopin leipomaa pullaa anopin suunnitteleman päiväohjelman mukaan jossain anopin määrämässä kannonnokassa ja ylistettiin anoppia esimerkilliseksi äidiksi;)
Sitten oli kaikkia heidän perheensä supertärkeitä perinteitä, joihin piti ehdottamasti osallistua. Joulunaikaankin liittyi 3-4 perinnepäivällistä:D Olisi ollut kova loukkaus olla osallistumatta ilman hyvää syytä.
Meillä mies on ollut hyvin tarkka siitä, että homma ei lipsu samaan..ei ole tarvinnut tapella rooleista, kun kummallakin on sama käsitys, vaikka eri syistä.
Kiitos vertaistuesta! Tuntuuhan se kieltämättä kummalliselta, kun on toisenlaiseen tottunut. Ja itse kun en kyseisestä roolista nauttisi, niin ei tule mieleen että joku toinen saattaa nauttiakin. Ilmeisesti tässäkin asiassa on monia puolia! :D
Hyvä jos olette päässeet yhteisiin säveliin asiassa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olikin jo varoituksen sana siitä minkälaiseen toimintamalliin miehesi on tottunut. Ellei miehelläsi ole paljoa sisaruksia tämä meininki periytyy sitten sinulle kun appivanhemmat vanhenevat tarpeeksi. On kyllä totta että moni vanhanajan emäntä haluaa toimia keittiössään yksin tai enintään lasillinen viiniä seuranaan ja miehensä sitten seurustelee vieraiden kanssa. Meillä oli myös aika perinteiset roolit käytännön syistä, ok- talo maalla vaati omia juttujaan joissa isä hallitsi hommat, äiti selvisi keittiössä ammattilaisen rutiinilla ja me lapset (aikuisinakin puolisoidemme kanssa) auttelimme kumpaakin siellä missä apua tarvittiin, siinä tuli samalla vaihdettua kuulumiset naisten, miesten ja kaikkien kanssa.
Ellei appivanhemmillasi jo ole tiskikonetta siinä olisi oivallinen lahjaidea ja apu samassa paketissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Herranjumala mikä tollo olet. On kohteliasta ja asiallista tarjota apua (mutta ei pakollista) ja jos sitä ei tarvitse/halua, siitä voi kohteliaasti kieltäytyä. Vaikutat melkolailla sosiaalisilta kyvyiltäsi rajoittuneelta ja vielä tuollainen ihme loukkaantuja siihen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa sama. Äiti tekee kaiken. Olin hämmilläni alkuvuodet, kun meillä on kotona ihan erilainen meininki. Koin että mikä kotiorja hänestä on tehty..
Pikkuhiljaa tajusin, ettei anoppi ole mikään uhri. Koti- ja perheasioissa hänellä oli paljon valtaa:) Lasten ja miehen kuului olla hyvin kiitollisia hänen panoksestaan. Jos oltiin esim. mökillä, anoppi päätti päiväohjelmankin kaikkien puolesta. Sitten istuttiin syömässä anopin leipomaa pullaa anopin suunnitteleman päiväohjelman mukaan jossain anopin määrämässä kannonnokassa ja ylistettiin anoppia esimerkilliseksi äidiksi;)
Sitten oli kaikkia heidän perheensä supertärkeitä perinteitä, joihin piti ehdottamasti osallistua. Joulunaikaankin liittyi 3-4 perinnepäivällistä:D Olisi ollut kova loukkaus olla osallistumatta ilman hyvää syytä.
Meillä mies on ollut hyvin tarkka siitä, että homma ei lipsu samaan..ei ole tarvinnut tapella rooleista, kun kummallakin on sama käsitys, vaikka eri syistä.
Kiitos vertaistuesta! Tuntuuhan se kieltämättä kummalliselta, kun on toisenlaiseen tottunut. Ja itse kun en kyseisestä roolista nauttisi, niin ei tule mieleen että joku toinen saattaa nauttiakin. Ilmeisesti tässäkin asiassa on monia puolia! :D
Hyvä jos olette päässeet yhteisiin säveliin asiassa. :D
Ja nyt sinun kannattaa pitää silmät auki ja korvat kuulolla, miksi äiti tekee/joutuu kaiken yksin, kuka päättää mihin aikaan syödään, juodaan kahvit, mitä perinteitä noudatetaan ja missä järjestyksessä jne. Kuka organisoi ja kuka määrää tahdin, kun muut odottavat puikon tahdittajaa.
Äiti tekee kaiken-myytti ei ole niin yksiselitteinen, miltä se ehkä vieraiden silmissä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa sama. Äiti tekee kaiken. Olin hämmilläni alkuvuodet, kun meillä on kotona ihan erilainen meininki. Koin että mikä kotiorja hänestä on tehty..
Pikkuhiljaa tajusin, ettei anoppi ole mikään uhri. Koti- ja perheasioissa hänellä oli paljon valtaa:) Lasten ja miehen kuului olla hyvin kiitollisia hänen panoksestaan. Jos oltiin esim. mökillä, anoppi päätti päiväohjelmankin kaikkien puolesta. Sitten istuttiin syömässä anopin leipomaa pullaa anopin suunnitteleman päiväohjelman mukaan jossain anopin määrämässä kannonnokassa ja ylistettiin anoppia esimerkilliseksi äidiksi;)
Sitten oli kaikkia heidän perheensä supertärkeitä perinteitä, joihin piti ehdottamasti osallistua. Joulunaikaankin liittyi 3-4 perinnepäivällistä:D Olisi ollut kova loukkaus olla osallistumatta ilman hyvää syytä.
Meillä mies on ollut hyvin tarkka siitä, että homma ei lipsu samaan..ei ole tarvinnut tapella rooleista, kun kummallakin on sama käsitys, vaikka eri syistä.
Kiitos vertaistuesta! Tuntuuhan se kieltämättä kummalliselta, kun on toisenlaiseen tottunut. Ja itse kun en kyseisestä roolista nauttisi, niin ei tule mieleen että joku toinen saattaa nauttiakin. Ilmeisesti tässäkin asiassa on monia puolia! :D
Hyvä jos olette päässeet yhteisiin säveliin asiassa. :D
Ja nyt sinun kannattaa pitää silmät auki ja korvat kuulolla, miksi äiti tekee/joutuu kaiken yksin, kuka päättää mihin aikaan syödään, juodaan kahvit, mitä perinteitä noudatetaan ja missä järjestyksessä jne. Kuka organisoi ja kuka määrää tahdin, kun muut odottavat puikon tahdittajaa.
Äiti tekee kaiken-myytti ei ole niin yksiselitteinen, miltä se ehkä vieraiden silmissä näyttää.
Pidän silmäni auki. :) -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Justhan täällä on ollut noita keskusteluja, missä äiti valittaa kun tekee kaiken. Ilmeisesti osa näistä ei nauti roolistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Herranjumala mikä tollo olet. On kohteliasta ja asiallista tarjota apua (mutta ei pakollista) ja jos sitä ei tarvitse/halua, siitä voi kohteliaasti kieltäytyä. Vaikutat melkolailla sosiaalisilta kyvyiltäsi rajoittuneelta ja vielä tuollainen ihme loukkaantuja siihen päälle.
Ei se ole kohteliasta, se on tökeröä ja toista halveksivaa. Jos on kutsuttu vieraisille, niin on vieraana, ei apulaisena. Eri asia mennä kaverille käymään, silloin voi tarjota apuaan. Tosin olen minä ravintolassakin nähnyt, miten joku toukutyyne alkaa auttamaan tarjoilijaa, koska katsoo, että siitä lautasten keräämisestä ja keittiöönkantamisesta on niin paljon apua.
Jos muu perhekin istuu siellä pers homeessa odottamassa, niin vieras tekee myös samalla tavalla. Siitä tulisi aika tyrkkyolo, jos lähtisi mielistelemään ja sooloilemaan. Kannattaa myös mieheltä kysyä asiasta etukäteen.
Kun menen pojan perheessä käymään, kysyn ensitöikseni, että tarvitaanko apua ja sen jälkeen ryhdyn järjestelemään kaappeja. Ainahan se miniä toppuuttelee, mutta kyllä on pelkästään kohteliasta auttaa, kun näkee, että apua tarvitaan. Eihän se osaa edes viikata vaatteita, kyllä kaikesta näkee, että apua kaivataan, mutta ei osata ottaa vastaan.
Meidän suvussa on aina ollut niin, että vieraat eivät auta. Kun oltiin mummulassa syömässä isovanhemmat hoitivat jutut. Kun oltiin äidillä syömässä, äiti hoiti jutut (minä joskus laitoin ruokaa, mutta silloin en ollut apulainen vaan hoidin yksin) ja taas minun kotonani minä hoidan yksin. En todellakaan koe vieraiden istuvan "perse homeessa".
Kun meille kutsutaan vieraita, niin on itsestään selvää, että vieraat nauttivat olostaan ja ottavat tarjoilumme vastaan! En todellakaan halua apua keneltäkään muulta, kuin mieheltäni. Samoin on ollut tapana meidän molempien sukujemme juhlissa. Isäntäväki passaa ja tarjoilee, vieraat saavat syödä ja nauttia olostaan.
Ja meillä ei ole mitään selkeitä miesten ja naisten rooleja, vaan vieraiden ja isäntäväen roolit.
Alue: Aihe vapaa
Oletko samaa mieltä siinä vaiheessa, kun anoppi tulee teille omilla avaimillaan sunnuntaiaamuna. Hänhän on perhettä, miksi hän ei saisi tehdä noin, jos se suvussaan on tapana.