Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni kotona äiti tekee kaiken
18.12.2018 |
Olemme menossa mieheni vanhempien luokse syömään. En tunne heitä hyvin, pari-kolme kertaa olen käynyt heillä kylässä. Omassa kotonani olen tottunut siihen, että jokainen tekee osansa. Vaivaannun ihan älyttömän paljon, kun olen heillä käymässä. Perheen äiti tekee kaiken, siis ihan kaiken. On käynyt kaupassa, laittanut ruuat, kattanut kauniisti ja myöskin tiskaa. Muut istuvat sohvalla, kukaan ei kysy voiko auttaa.
Olen aika ujo ja haluaisin auttaa, mutta jotenkin en ymmärrä tuota kuviota. Tuntuisi oudolta, että perhe makaisi sohvalla, mukaanlukien mieheni ja minä "vieraana" häärisin apuna keittiössä. Tuntuisi tungettelevalta. Eikö heistä tilanne tunnu mitenkään kummalliselta?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehen koti se nyt enää on?
Ainakin minun kotini on aina myös lapseni koti. Vanhainkoti on sitten asia erikseen.
Eli lapsellasi on kaksi kotia, kun muuttaa omaan asuntoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
On tuokin rumasti sanottu. Miksi ei vain sanoa kiitos ei tarvitse auttaa. En usko vieraiden ajattelevan noin. MInä en ainakaan koskaan ole ajatellut.
Toisaalta, kukaan ei näänny mihinkään satunnaiseen porukan kestitykseen.
Jos kutsun vieraita kylään, niin en todellakaan oleta heidän tekevän mitään.
Ja tuo astioiden kerääminen pöydästä "auttamisena", en todellakaan tajua mitä apua siinä on, että vieraat tuovat astiat epämääräisiksi kasoiksi keittiön tasolle sen sijaan että nostelen astiat suoraan koneeseen, kuin puran jotain lautanenservettiaterimet-erikokoinenlautanenlusikka-pinoa. En tykkää, että astiat laitetaan tiskialtaaseen, mutta sinnehän ne yleensä näiltä "auttajilta" päätyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
En usko, että kukaan haluaa osoittaa, ettette osaisi toimia isäntäväkenä. Kuulostatte hyvin vieraanvaraisilta. Varmaankin haluavat vain olla kohteliaita. -Ap
Tai sitten haluavat osoittaa, että tietävät meitä paremmin, miten tulee toimia. Mikä sen kätevämpää kuin miniä kertomassa appivanhemmille, että näiden parisuhde on jotenkin vääristynyt, koska molemmat eivät sulkeudu keittiöön ja jätä vieraita keskenään.
En usko. Kuuluu ihan yleisesti hyviin tapoihin tarjota apua, siitä voi kohteliaasti kieltäytyä.
Toisaalta, siksi kysyinkin asiaa täällä, että voiko tämän asian jotenkin ymmärtää väärin. Kun aika moni kuitenkin ihan tottumuksesta tarjoaa apua, niin miten se tulisi tehdä niin ettei sitä ymmärrä arvosteluksi? Ei voi tietää kuka kysymyksestä ilahtuukin, jos ei tunne toista.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.
Kun kutsutaan joku vieraisille, niin ei oleteta, että vieras siivoaa, pesee pyykkiä tai tiskaa. Ei oleteta edes sitä, että vieras ryhtyy siirtelemään astioita pöytään tai pöydästä pois.
Kun miniä meillä kysyy, että voiko olla avuksi, niin ohjaan pesemään saunaa. On mukava sitten muiden vieraiden kanssa rupatella, kun turhankin avulias vieras tekee jotain hyödyllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kukaan ei näänny mihinkään satunnaiseen porukan kestitykseen.
Jos kutsun vieraita kylään, niin en todellakaan oleta heidän tekevän mitään.Ja tuo astioiden kerääminen pöydästä "auttamisena", en todellakaan tajua mitä apua siinä on, että vieraat tuovat astiat epämääräisiksi kasoiksi keittiön tasolle sen sijaan että nostelen astiat suoraan koneeseen, kuin puran jotain lautanenservettiaterimet-erikokoinenlautanenlusikka-pinoa. En tykkää, että astiat laitetaan tiskialtaaseen, mutta sinnehän ne yleensä näiltä "auttajilta" päätyvät.
Aika monelle on kotona teroitettu päähän, että astioita ei saisi jättää pöydälle. Vieraille voi vaikka sanoa, että "jättäkää astiat mielummin pöydälle", jos joku niitä näyttää keräilevän. Ei sitten tuo lisävaivaa. -Ap
Mä en edes sanoisi että tulen tai me tullaan auttamaan. Mun mielestä se ei ole mitään auttamista että siivoaa omat jälkensä pois VARSINKAAN SEN JÄLKEEN kun toinen on jo tehnyt isoimman työn, eli laittanut ruuan. Sanoisin miehelle jo kotoa lähtiessä, että nousee ruokailun jälkeen ylös, ja sanoo että hän ja minä korjaamme pöydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut äitit jopa haluavat toimia noin.Se on "emmä tykkää että mies tulee keittiöön hääräämään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
En usko, että kukaan haluaa osoittaa, ettette osaisi toimia isäntäväkenä. Kuulostatte hyvin vieraanvaraisilta. Varmaankin haluavat vain olla kohteliaita. -Ap
Tai sitten haluavat osoittaa, että tietävät meitä paremmin, miten tulee toimia. Mikä sen kätevämpää kuin miniä kertomassa appivanhemmille, että näiden parisuhde on jotenkin vääristynyt, koska molemmat eivät sulkeudu keittiöön ja jätä vieraita keskenään.
En usko. Kuuluu ihan yleisesti hyviin tapoihin tarjota apua, siitä voi kohteliaasti kieltäytyä.
Toisaalta, siksi kysyinkin asiaa täällä, että voiko tämän asian jotenkin ymmärtää väärin. Kun aika moni kuitenkin ihan tottumuksesta tarjoaa apua, niin miten se tulisi tehdä niin ettei sitä ymmärrä arvosteluksi? Ei voi tietää kuka kysymyksestä ilahtuukin, jos ei tunne toista.
-Ap
Olen kyllä hieman eri mieltä siitä, että avun tarjoaminen esim päivälliskutsuilla olisi kovin hyvätapaista. Mitä jos kaikki tarjoavat apuaan? Kuten jo mainittu, se voidaan ottaa myös negatiivisena ja vihjailuna siitä, että on huomattu apua kaivattavan.
Vieraana oleminen on oma taitonsa emännöinnin ja isännöinnin taidon lisäksi. Myös vieraan pitää osata käyttäytyä oman roolinsa mukaisesti.
Ja tähänkin sopii hyvin neuvo, että seuraa mitä kokeneemmat tekevät ja tee niinkuin he. Ei se ole mikään synti olla "auttamatta" ensimmäisillä vierailuilla anoppilassa, etenkin jos sinne on menty kutsuttuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.
Kun kutsutaan joku vieraisille, niin ei oleteta, että vieras siivoaa, pesee pyykkiä tai tiskaa. Ei oleteta edes sitä, että vieras ryhtyy siirtelemään astioita pöytään tai pöydästä pois.
Kun miniä meillä kysyy, että voiko olla avuksi, niin ohjaan pesemään saunaa. On mukava sitten muiden vieraiden kanssa rupatella, kun turhankin avulias vieras tekee jotain hyödyllistä.
Mulla ainakin kaikki tätini ilahtuvat, jos tarjoaa apua ja aina löytyy jotain pientä mikä helpottaa elämää. Olen tottunut siihen että on normaalia vaikkapa auttaa jälkiruuan kattamisessa tai koristella kakku. Ehkä voisit ystävällisesti sivistää miniääsi perheenne tavoista, että toivot että hän keskittyy vieraan rooliin? -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kukaan ei näänny mihinkään satunnaiseen porukan kestitykseen.
Jos kutsun vieraita kylään, niin en todellakaan oleta heidän tekevän mitään.Ja tuo astioiden kerääminen pöydästä "auttamisena", en todellakaan tajua mitä apua siinä on, että vieraat tuovat astiat epämääräisiksi kasoiksi keittiön tasolle sen sijaan että nostelen astiat suoraan koneeseen, kuin puran jotain lautanenservettiaterimet-erikokoinenlautanenlusikka-pinoa. En tykkää, että astiat laitetaan tiskialtaaseen, mutta sinnehän ne yleensä näiltä "auttajilta" päätyvät.
Aika monelle on kotona teroitettu päähän, että astioita ei saisi jättää pöydälle. Vieraille voi vaikka sanoa, että "jättäkää astiat mielummin pöydälle", jos joku niitä näyttää keräilevän. Ei sitten tuo lisävaivaa. -Ap
Niin, ihmisillä on vaikeaa ymmärtää, että kotona olo ei ole sama asia kuin kutsuttuna vieraana oleminen. Se, mikä kotona on hyvää käytöstä, ei välttämättä ole sitä kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
En usko, että kukaan haluaa osoittaa, ettette osaisi toimia isäntäväkenä. Kuulostatte hyvin vieraanvaraisilta. Varmaankin haluavat vain olla kohteliaita. -Ap
Tai sitten haluavat osoittaa, että tietävät meitä paremmin, miten tulee toimia. Mikä sen kätevämpää kuin miniä kertomassa appivanhemmille, että näiden parisuhde on jotenkin vääristynyt, koska molemmat eivät sulkeudu keittiöön ja jätä vieraita keskenään.
En usko. Kuuluu ihan yleisesti hyviin tapoihin tarjota apua, siitä voi kohteliaasti kieltäytyä.
Toisaalta, siksi kysyinkin asiaa täällä, että voiko tämän asian jotenkin ymmärtää väärin. Kun aika moni kuitenkin ihan tottumuksesta tarjoaa apua, niin miten se tulisi tehdä niin ettei sitä ymmärrä arvosteluksi? Ei voi tietää kuka kysymyksestä ilahtuukin, jos ei tunne toista.
-Ap
Olen kyllä hieman eri mieltä siitä, että avun tarjoaminen esim päivälliskutsuilla olisi kovin hyvätapaista. Mitä jos kaikki tarjoavat apuaan? Kuten jo mainittu, se voidaan ottaa myös negatiivisena ja vihjailuna siitä, että on huomattu apua kaivattavan.
Vieraana oleminen on oma taitonsa emännöinnin ja isännöinnin taidon lisäksi. Myös vieraan pitää osata käyttäytyä oman roolinsa mukaisesti.
Ja tähänkin sopii hyvin neuvo, että seuraa mitä kokeneemmat tekevät ja tee niinkuin he. Ei se ole mikään synti olla "auttamatta" ensimmäisillä vierailuilla anoppilassa, etenkin jos sinne on menty kutsuttuna.
Tämä kyllä on mulle ihan uutta, että joku voi kokea sen vihjailevana. Hyvä tiedostaa että näinkin voi olla. -Ap
Onneavaan ap. Ootas jos saatte lapaen. Miehesi taantuu lapsuudenperheen roolimalleihin samantien. Näin on käynyt 99% tutuissaperheissä ja meilläkin.
Oltiin7 v yhdessä ennen lapsia ja kaikki kotityöt meni tasan, mies otti vastuuta ja oli kotitöissä oma-alotteinen, muutenkin oli aktiivinen.
Kun lapsi syntyi niin joku rele naksahti miehen päässä. Hänestä tuli appiukko ja mulle asetti anopin roolin eli juuri tuon äiti/vaimo hoitaa kaiken.
Kotitöiden teko loppu seinään, ukosta tuli vetelä ja passiivinen ja ulkoisti kaiken mun tehtäväksi. Siis esim yhteydenpidon OMAAN sukuunsa ja lahjat/kortit sen suvulle.
Nyt on 10v tapeltu ja mikäänei auta. Näin on käynyt liki KAIKILLE tutuille myös. Kun lapsi syntyy niin miehellä aktivoituu lapsuuden roolit.
Sull on ap kurjaa odotettavissa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa siinä perheessä kukaan muu ei osaa anoppisi mielestä tehnä niin hyvin ja oikein, kuin hän ja siksi muut ovat jo luovuttaneet, eikä tuppaannu auttamaan.
Ja jos joku auttaisi, miten silloin voisi tehdä suurta draamaa ja olla marttyyrinä.
Mun työkaveri on tuollainen, päälle 30v ja jatkuva valitus kuinka paljon hän saa valmistella joulua ja tehdä kotitöitä, mutta jatkuva natkutus, mitä muut ovat tehneet väärin tai miten huonosti.
Tai sitten anoppisi on valinnut puolison ja perustanut vielä perheen muilla arvoilla esim. ulkonaisen olemuksen perusteella - kroppa timmissä kunnossa, komea jne. ja muut arvot esim. luottamus, arjen pyörittäminen, käden taidot, siisteys jne. ovat olleen puolison valinnassa ja perheen perustamisessa toisarvoiset. Niin makaa, kuin petaa, tiesi jo vanhakansa.
Tai sitten anoppisi rakastaa ruuanlaitoa, niin kuin mieheni, hänkin tekee kaikki jouluruuat, suurella intohimolla ja rakkaudella, mutta silti minulle jää vielä paljon tekemistä, jotka ovat taas minulle mieluisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.
Kun kutsutaan joku vieraisille, niin ei oleteta, että vieras siivoaa, pesee pyykkiä tai tiskaa. Ei oleteta edes sitä, että vieras ryhtyy siirtelemään astioita pöytään tai pöydästä pois.
Kun miniä meillä kysyy, että voiko olla avuksi, niin ohjaan pesemään saunaa. On mukava sitten muiden vieraiden kanssa rupatella, kun turhankin avulias vieras tekee jotain hyödyllistä.
Tuleekohan anopeista järjestään tollasia kusipäitä, vai oonko vaan törmänny liian moneen sellaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.
Kun kutsutaan joku vieraisille, niin ei oleteta, että vieras siivoaa, pesee pyykkiä tai tiskaa. Ei oleteta edes sitä, että vieras ryhtyy siirtelemään astioita pöytään tai pöydästä pois.
Kun miniä meillä kysyy, että voiko olla avuksi, niin ohjaan pesemään saunaa. On mukava sitten muiden vieraiden kanssa rupatella, kun turhankin avulias vieras tekee jotain hyödyllistä.
Mulla ainakin kaikki tätini ilahtuvat, jos tarjoaa apua ja aina löytyy jotain pientä mikä helpottaa elämää. Olen tottunut siihen että on normaalia vaikkapa auttaa jälkiruuan kattamisessa tai koristella kakku. Ehkä voisit ystävällisesti sivistää miniääsi perheenne tavoista, että toivot että hän keskittyy vieraan rooliin? -Ap
Eikö se ole itsestään selvää ja kuuluu hyvin tapoihin, jos kutsu on tullut sunnuntaipäivälliselle tai jouluaterialle, niin vieraat eivät auttele isåntäparia, vaan nauttivat sydämensä kyllyydestä vieraanvaraisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Onneavaan ap. Ootas jos saatte lapaen. Miehesi taantuu lapsuudenperheen roolimalleihin samantien. Näin on käynyt 99% tutuissaperheissä ja meilläkin.
Oltiin7 v yhdessä ennen lapsia ja kaikki kotityöt meni tasan, mies otti vastuuta ja oli kotitöissä oma-alotteinen, muutenkin oli aktiivinen.
Kun lapsi syntyi niin joku rele naksahti miehen päässä. Hänestä tuli appiukko ja mulle asetti anopin roolin eli juuri tuon äiti/vaimo hoitaa kaiken.
Kotitöiden teko loppu seinään, ukosta tuli vetelä ja passiivinen ja ulkoisti kaiken mun tehtäväksi. Siis esim yhteydenpidon OMAAN sukuunsa ja lahjat/kortit sen suvulle.Nyt on 10v tapeltu ja mikäänei auta. Näin on käynyt liki KAIKILLE tutuille myös. Kun lapsi syntyy niin miehellä aktivoituu lapsuuden roolit.
Sull on ap kurjaa odotettavissa....
Tiedostan kyllä, että vaara on olemassa. En ole itse mikään emäntätyyppinen ihminen ja sisaruksia on sen verran että olen oppinut pitämään puoleni. Luultavasti tuossa tilanteessa lähtisin lätkimään. :) -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.
Kun kutsutaan joku vieraisille, niin ei oleteta, että vieras siivoaa, pesee pyykkiä tai tiskaa. Ei oleteta edes sitä, että vieras ryhtyy siirtelemään astioita pöytään tai pöydästä pois.
Kun miniä meillä kysyy, että voiko olla avuksi, niin ohjaan pesemään saunaa. On mukava sitten muiden vieraiden kanssa rupatella, kun turhankin avulias vieras tekee jotain hyödyllistä.
Mulla ainakin kaikki tätini ilahtuvat, jos tarjoaa apua ja aina löytyy jotain pientä mikä helpottaa elämää. Olen tottunut siihen että on normaalia vaikkapa auttaa jälkiruuan kattamisessa tai koristella kakku. Ehkä voisit ystävällisesti sivistää miniääsi perheenne tavoista, että toivot että hän keskittyy vieraan rooliin? -Ap
Eikö se ole itsestään selvää ja kuuluu hyvin tapoihin, jos kutsu on tullut sunnuntaipäivälliselle tai jouluaterialle, niin vieraat eivät auttele isåntäparia, vaan nauttivat sydämensä kyllyydestä vieraanvaraisuudesta.
Ei se kaikille ole niin itsestäänselvää. Omassa suvussani on itsestäänselvää, että esimerkiksi jouluateria on yhteinen juhla jossa kaikki tekevät osansa. Tavallaan olisi "epäkohteliasta" pitää omaa sukua enemmänkin vieraina, kuin perheenä. Tässä on siis erilaisia perhekulttuureita. Sukuun tullutta uutta tulokasta kannattaa valistaa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 38-vuotias ja jos kutsun vieraita, en halua, että he osallistuu keittiöhommiin. Mies tietysti osallistuu, mutta toki niin, että toinen meistä aina seurustelee vieraiden kanssa. Joskus on voitu sopia, että mies vastaa seurustelusta ja silloin voi näyttää, että vain minä raadan, mutta totuus on yhteinen sopimus ja toisella kertaa sitten eri tavalla.
Juuri näin.
Jos kutsumme vieraita (myös kotoa pois muuttanut parisuhteessa elävä lapsi lasketaan kyläilijäksi, hän ei enää asu täällä), niin todellakaan he eivät tule keittiöön laittamaan ruokaa tai kanniskele tiskejä. Meillä toinen vanhempi on vieraiden kanssa, toinen tekee tarjoilujärjestelyjä.
Jos vieras tarjoaa apuaan, niin tapanani on kysyä, että vaikuttaako siltä, että en itse osaa. Meille ei kannata tulla kylään, jos tarkoituksena on osoittaa, että emme osaa toimia isäntäväkenä.
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.
Kun kutsutaan joku vieraisille, niin ei oleteta, että vieras siivoaa, pesee pyykkiä tai tiskaa. Ei oleteta edes sitä, että vieras ryhtyy siirtelemään astioita pöytään tai pöydästä pois.
Kun miniä meillä kysyy, että voiko olla avuksi, niin ohjaan pesemään saunaa. On mukava sitten muiden vieraiden kanssa rupatella, kun turhankin avulias vieras tekee jotain hyödyllistä.
Mulla ainakin kaikki tätini ilahtuvat, jos tarjoaa apua ja aina löytyy jotain pientä mikä helpottaa elämää. Olen tottunut siihen että on normaalia vaikkapa auttaa jälkiruuan kattamisessa tai koristella kakku. Ehkä voisit ystävällisesti sivistää miniääsi perheenne tavoista, että toivot että hän keskittyy vieraan rooliin? -Ap
Jos miniälle sanoo, että kiitos, en tarvitse apua, ja silti hän änkeää auttamaan vaikka koristelemalla kakkua, niin pidän sitä moukkamaisena käytöksenä. Helpompaa laittaa miniä pesemään saunaa, saadaan muut sillä aikaa rauhassa rupatella. Vieraan kun ei ole sopivaa valita sitä, missä auttaa, kun apua menee tarjoamaan.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen tarjoaa apua, niin otat sen loukkauksena? Mulle ei tulisi mieleen kysymyksellä "Voinko olla jotenkin avuksi?", että kyse olisi osaamattomuudesta.