Paras ja pahin horoskooppimerkki? Perustelut!
Eli otsikon mukaisesti, myös oman merkin voi kertoa jos haluaa. :)
Paras horoskooppimerkki omasta mielestäni on vaaka. Kaikissa tuntemissani vaakaihmisissä on jotain sisäsyntyisesti miellyttävää, käyttäytyminen on muita huomioonottavaa ja mukavaa, ei ole tarvetta lytätä muita. Vaa'at ovat myös kultturelleja ja älykkäitä sekä usein viehättäviä.
Pahin merkki on mielestäni skorpioni tai rapu. Vesimerkit ovat usein hyvin tunteellisia, mikä ei ole mitenkään huono asia, mutta varsinkin skorpioni ja rapu sortuvat helposti huonosta itsetunnosta johtuvaan manipulointiin ja ovat usein kateellisia ja katkeria, ilkeitäkin.
Itse olen härkä.
Kommentit (12684)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta puhut! Nämä havainnot olen tehnyt.
Vesimies-miehillä on yleensä pyöreät, hyväntuuliset kasvot :D
Kalamiehillä on välillä poissaoleva katse joka silti kiinnostava, ja sirot lähes nätit kasvot.
Kaksosmiesten kasvot näyttää ikäistään nuoremmilta.
Skorpionimiehillä ilmeet ja etenkin silmät vaihtuvat nopeasti kiinnostuneesta synkiksi.
Kaurismiehen liikehdintä siroa mieheksi.
Vaakamies on seuramies ja haluaa olla keskipisteenä. Kasvonsa eivät vaan oikein jää mieleen.
Leijonamiehessä ja jousimies-miehessä on jotain samaa. Fyysisesti ylväs ja ottaa muut huomioon herrasmiesmäisesti.
Neitsyt- ja härkämiehet eivät ole jääneet mieleeni.
Monessa samaa mieltä, mutta kaikki tuntemani kalat-miehet on karhean maskuliinisia, tyyliin Daniel Craig tai Javier Bardem. Niissä on yliedustettuina vanhanajan rockhenkisyyttä.
Daniel Craigihan näyttää pitkäraajaiselta simpanssilta!
Ei mitään miehekästä.
Minun mielestä aiemmissa Bond-näyttelijöissä oli karismaa ja maskuliinisuutta; Sean Connery neitsyt, Roger Moore oli vaaka ja PIerce Brosnan härkä.
Justin Bieber on kala, ja oikein tyypillinen kauniskasvoinen poika.
Samoin Kurt Cobain, vaikka oli rosoinen grunge-rokkari niin kasvonsa sirot ja nätit, poikamaiset.
Vierailija kirjoitti:
oinasN kirjoitti:
Skorpionit katoavat usein kuvioista, viettävät hiljaiseloa, erakoituvat, kuin ravut.
Miehet ja naiset. Tunnen neljä!!
Ilmestyvät taas mukaan piireihin ilman selittelyjä ja kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja katoavat taas. Joskus viikoiksi. Eivät vastaa sähköposteihin tai puheluihin tai ovikellon soittoon.
Eivät selitä mitään missä ovat olleet ja miksi. Tulevat vaan ja menevät.
Mistä tuo johtuu?
Onko heillä vaan lyhyempi pinna kuin monilla muilla, ja vaatii aikansa saada hermot kuriin? Siksi ei näyttäydy?
Olen tuon edellisen sivun periskorppari ja tunnistan itsessäni tuon erakkomaisuuden. En ole kauheasti ajatellut asiaa, mutta itselläni se ominaisuus vain on, enkä ehkä osaa antaa sille mitään erityistä selitystä, muuta kuin että en koe tarvetta olla jatkuvasti tekemisissä muiden kanssa. Tykkään olla itseni kanssa, rauhassa. Tykkään sosiaalisista kontakteista, mutta niiden vastapainoksi tarvitsen vetäytymistä, ihan vain tasapainon vuoksi. Olen kyllä selkeästi introvertti, tarvitsen aikaa kuunnella omia ajatuksiani. Itse ennemmin kaipaisin selitystä siihen, millainen ihminen jaksaa koko ajan olla käytettävissä, vastaamassa viesteihin ja osallistumassa juttuihin :D
No eipä tämän selvemmin vois asiaa ilmaista :) Näin olen minäkin aina elänyt, kuten tässä tuo edellinen kertoi. Ihan piti useampaan kertaan lukea, kun niin tunnisti itsensä. Tuo on oma luontoni.
Olen hyvin luotettava ystävyyssuhteissani yms. mutta pakko on päästä "pois" ja kauas aina välillä. On joskus hyvin raskasta nollailla päätään ja miettiä missä milloinkin mennään, mutta muuten ei onnistu mikään. Sielu täytyy päästää tauolle välillä. Kuin eräänlaista kuonan tyhjennystä kaikesta turhasta. En silti unohda tai haluaisi laiminlyödä ketään, koska luulisin, että muutkin haluavat toimia noin. Mutta ilmeisesti se ei menekään näin. Olen toki tullut sen huomaamaan.
Minä olen aina, pienestä saakka, ollut kovin päättäväinen ja varma siitä, kuinka toimin. En ylpeä tai itsekäs, vaan ainoastaan oman tieni kulkija. Mulla on tosin jousimiestä paljon kartallani. Eli ei avioliittoja, ei mitään sellaista ahdistavaa ja muista ihmisistä riippuvaista, vaan suhteessakin sellainen molemminpuolinen vapaus (silti uskollisuus) ja sallimus harrastaa ja olla yksikseenkin ja omissa oloissaan. Takertuva ihminen on kauhistus. En itsekään ole koskaan kenenkään perään huudellut tai itkenyt, vaan lähtenyt aina uutta kohti, valmiina kohtaamaan seuraavat kohtalon haasteet.
Mielenkiintoinen juttu tämäkin pointti. Siis tuo analyysi edellä, johon me kaksi vastataan tässä.
Skorpionihan on intensiivinen ja on usein täysillä mukana, kun on. Siksi on kai luontevaa, ettei ihan aina halua olla käytettävissä. Minua skorpionina taas turhauttaa ihmiset, jotka tulevat tapaamiseen ja ovat passiivisia tai eivät ole täysin läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Skorpionihan on intensiivinen ja on usein täysillä mukana, kun on. Siksi on kai luontevaa, ettei ihan aina halua olla käytettävissä. Minua skorpionina taas turhauttaa ihmiset, jotka tulevat tapaamiseen ja ovat passiivisia tai eivät ole täysin läsnä.
Täysin samat kokemukset! Olen skorpioni, ja osaan olla todella sosiaalinen perhonen, esimerkiksi juhlissa väitän olevani mainiota seuraa. Nautin ihmisten seurasta täysillä, intensiivisesti, voisi sanoa. Sen vastapainoksi tarvitsen kuitenkin paljon omaan kotiin mökittäytymistä ja sitä, että saan rauhassa tuijotella seinää, kävellä metsässä ja uppoutua omaan sisäiseen maailmaani. Nyt on juuri menossa tällainen latautumisviikonloppu, jolloin en jaksa olla aktiivinen mihinkään suuntaan. Kerron sen aina läheisilleni, ja he ymmärtävät sen.
Tuo intensiivisyys ja itseä kiinnostaviin asioihin täysillä meneminen onkin vähän kaksiteräinen miekka, jonka kanssa on saanut opetella elämään. Kun innostuu asioista herkästi ja menee niihin mukaan satasella, saattaa pian huomata haalineensa itselleen liikaakin kivoja ja kiinnostavia asioita hoidettavaksi. Vanhemmiten olen oppinut toppuuttelemaan itseäni, ja tunnistan oman ajan tarpeeni voimakkaasti.
En tiedä parhaasta, mutta vaaka on kokemukseni mukaan pahin. Kaikki tapaamani vaa'at ovat ylimielisiä eikä heillä ole huumorintajua.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä parhaasta, mutta vaaka on kokemukseni mukaan pahin. Kaikki tapaamani vaa'at ovat ylimielisiä eikä heillä ole huumorintajua.
Kuinka olet tullut kysyneeksi ylimielisiltä tosikoilta näiden horoskooppimerkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skorpionihan on intensiivinen ja on usein täysillä mukana, kun on. Siksi on kai luontevaa, ettei ihan aina halua olla käytettävissä. Minua skorpionina taas turhauttaa ihmiset, jotka tulevat tapaamiseen ja ovat passiivisia tai eivät ole täysin läsnä.
Täysin samat kokemukset! Olen skorpioni, ja osaan olla todella sosiaalinen perhonen, esimerkiksi juhlissa väitän olevani mainiota seuraa. Nautin ihmisten seurasta täysillä, intensiivisesti, voisi sanoa. Sen vastapainoksi tarvitsen kuitenkin paljon omaan kotiin mökittäytymistä ja sitä, että saan rauhassa tuijotella seinää, kävellä metsässä ja uppoutua omaan sisäiseen maailmaani. Nyt on juuri menossa tällainen latautumisviikonloppu, jolloin en jaksa olla aktiivinen mihinkään suuntaan. Kerron sen aina läheisilleni, ja he ymmärtävät sen.
Tuo intensiivisyys ja itseä kiinnostaviin asioihin täysillä meneminen onkin vähän kaksiteräinen miekka, jonka kanssa on saanut opetella elämään. Kun innostuu asioista herkästi ja menee niihin mukaan satasella, saattaa pian huomata haalineensa itselleen liikaakin kivoja ja kiinnostavia asioita hoidettavaksi. Vanhemmiten olen oppinut toppuuttelemaan itseäni, ja tunnistan oman ajan tarpeeni voimakkaasti.
Sama täällä. Minulle tuo satasella mukaan hyppääminen on tuonut myös ikäviä velvollisuuksia ja turhaa vastuuta, koska en ole ottanut kunnolla selvää siitä mihin olen sitoutunut. Tätä turhan moni käyttää hyväkseen. Olen onneksi oppinut.
En ymmärrä miksi pitäisi aina olla kännykän päässä tai vahtia sähköpostia aamusta iltaan. Jos on jotain ikävää tapahtunut tai olen sairas, ilmoitan kyllä, mutta jos ei erikoisempia kuulu, olen vain akkujani lataamassa. Hermostun kamalasti piippaavista laitteista tai turhista kyselyistä.
Kerran sain olla tuttavan mökillä yksin ja heti syöksyi jostain joku mökkinaapuri kertomaan, kuinka illalla on joku hemmetin soutukisa ja kaiken maailman aktiviteetit. Lähdin heti ajamaan kotia kohti. Meni fiilikset.
Koirani vielä haukkui ja hälytti pihalla, kun mies tuli, mutta ei kaveri edes pysähtynyt, vaan käveli suoraan mökin ovesta sisään. Näki kyllä vieraan auton, joten heti uteliaana tutkimaan. Ahdistavaa. Rosvo ei tule avoimesti koiransa kanssa autolla pihaan, sytytä tulta takkaan ja asetu taloksi :D joten ei siitä varmaankaan ollut kyse.
Metsä on minulle se toinen koti. Jos olisin varakas, olisi minulla oma pieni mökki vaikka lammen rannalla. Mieluiten tietenkin meri, koska olen myrskyävään aallokkoontuijottaja. Kuten myös tuleen.
Kaupungin vilinässä on useinkin mahtavaa sekoittua siihen meluisaan kulttuurien kirjavaan joukkoon, mutta voi sitä onnen tunnetta, kun pääset sieltä täysin "kadoksiin" ja jonnekin missä ei ole mitään eikä ketään. Kotiin on aina ihanaa palata ja lukita ovi. Silti ois ihanaa matkustella, mutta ei missään rannalla maaten, vaan "kulissien takana tutkien". Olin ekana ulkomaan matkallani murkkuna Kanarialla, ja jo heti tutkailin hotellin kulissien takaa sitä oikeaa tunnelmaa (russakat, täydet roskikset, työntekijöiden kohtelun jne) sillä aikaa, kun muut sovittelivat uimapukujaan mennäkseen rantsuun. Minä painelin bussilla uinnin aikaan vuoristoon aitoja asukkaita tapaamaan.
Kumppani ei ole ymmärtänyt näitä "ailahteluja" kuten niitä kutsuu. Itse hän on erittäin seuraa ja varsinkin perinteisiä rutiineja kaipaava kauris, vaikka todella vakavamielinen (ja "tylsä") onkin. Raivostuttaa joskus, kun toinen ei pysty vastaamaan hurjaan impulsiivisuuteeni ja riidanhaluuni (kyllä, rakennan joskus kunnon riidan, ja voi kun se puhdistaa mieltä). Toisaalta taas hän on oppinut tajuamaan, että kun sanon "Anna minun olla", tietää mitä se tarkoittaa. Kun on niitä yhteisiäkin hetkiä, niin ne kyllä kompensoivat tilannetta. On vaikeaa olla ristiriitainen luonne.
Vaikka minun skorpioniystävä on hankala ja suorastaan vaikea välillä, ja usein saavuttamattomissa, niin täytyy antaa hänelle pisteitä siitä että on ehdottomasti luotettavin kaikista ystävistäni <3
Meitä on kolme samanikäistä ystävystä n.25v ajalta, kaikki aurinkoKaksosia.
Yksi on nousuNeitsyt, toinen nousuLeijona, kolmas nousuVaaka.
Miten meidät erottaa toisistaan? :)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä parhaasta, mutta vaaka on kokemukseni mukaan pahin. Kaikki tapaamani vaa'at ovat ylimielisiä eikä heillä ole huumorintajua.
Vaakanaisista en osaa sanoa kun en tunne, mutta useimmiten Vaakamiehillä on kyllä huumorintajua, jos hieman sarkastinen ja kaksimielinen, mutta kivasti ilmaistu huumori iskee :)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitäisi aina olla kännykän päässä tai vahtia sähköpostia aamusta iltaan. Jos on jotain ikävää tapahtunut tai olen sairas, ilmoitan kyllä, mutta jos ei erikoisempia kuulu, olen vain akkujani lataamassa. Hermostun kamalasti piippaavista laitteista tai turhista kyselyistä.
Minun tekisi mieli halata sinua! :D
Olen nimittäin vihdoin tajunnut tuon, koska juuri noin ja lähes noilla sanoin minun skorpioniystävä on asian ilmaissut, ja tiedän että hän tarkoittaa sitä ja on pahoillaan siitä sillä luullut että minä ja toinen ystävämme (kauris) olemme loukkaantuneet asiasta ja kieltämättä ensin me otimme nokkiimme kun emme tienneet miksi karkailee meiltä. Nyt olen oppinut ymmärtämään tuon akkujen lataamisen ja piippaamisesta hermostumisen hänellä.
PS. Tiedän ettet ole juuri tuo minun skorpioniystäväni siitä ettei hän pidä mainitsemastasi mökkeilystä lainkaan, mutta muuten osuu kyllä tuo kuvaus rauhassa olemisesta yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on kolme samanikäistä ystävystä n.25v ajalta, kaikki aurinkoKaksosia.
Yksi on nousuNeitsyt, toinen nousuLeijona, kolmas nousuVaaka.
Miten meidät erottaa toisistaan? :)
Sanoisin minun ystävien aurinko-, nousu- ja kuumerkkien perusteella edellisistä merkeistä näin;
Nousuneitsyt on pikkutarkka ja hänellä kaikki hyvässä järjestyksessä ja hieman kuiva huumorintaju, leijona on huoleton hiuksiaan heittelevä kuningatar jonka kaikki huomaavat joukosta ensimmäisenä, ja nousuvaaka vaikuttaa hyväntuuliselta mutta mielialat menee välillä laidasta laitaan niin että moni ihmettelee että onko pms tai vaihdevuodet tai jotain muuta menossa kun itkee ja nauraa vuoronperään. Nousuvaaka on teistä se joka puhuu nopeiten? Neitsyt enemmän sivustaseuraaja, ja leijona sanoo jotain suurpiirteistä vain silloin kun kokee että asia tärkeä hänelle?
Kaikista tuntemistani, moni muu samaa mieltä, tavoittamattomiin katoavin tyyppi on juuri Skorpioni.
On kyllä todella perusSkorppari, omasta mielestään nousuNeitsyt ottanut nykyään valtaa, kuuRapu.
Rasittavaa tuo on silloin kun hän itse lupailee ottaa yhteyttä tulla käymään tms. ja sitten ei kuulukaan mitään. Voi myös lainailla tavaroita ja jos et pidä huolta ne jäävät sinne Skorpparin luolaan tai katoavat kierrätykseen/kaatikselle. On kyllä intensiivinen silloin kun tarttuu asioihin.
En itsekään jaksa roikkua puhelimessa tai olla aina tavoitettavissa, mutta en voi sietää sovittujen asioiden venymistä ja tavoittamattomissa oloa jos on jotain sovittu. Tulee tunne sanahelinästä vaikka on olevinaan syvällinen merkki.
Kaksoset
Vierailija kirjoitti:
Meitä on kolme samanikäistä ystävystä n.25v ajalta, kaikki aurinkoKaksosia.
Yksi on nousuNeitsyt, toinen nousuLeijona, kolmas nousuVaaka.
Miten meidät erottaa toisistaan? :)
KUUmerkit olisi hyvä tietää, ne vaikuttavat monesti enemmän kuin nousevat. Etenkin aikuisiällä. Samoin olen huomannut että minuun vaikuttaa oma Signature Sign kaikista eniten.
leijona-neitsyt-vesimies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitäisi aina olla kännykän päässä tai vahtia sähköpostia aamusta iltaan. Jos on jotain ikävää tapahtunut tai olen sairas, ilmoitan kyllä, mutta jos ei erikoisempia kuulu, olen vain akkujani lataamassa. Hermostun kamalasti piippaavista laitteista tai turhista kyselyistä.
Minun tekisi mieli halata sinua! :D
Olen nimittäin vihdoin tajunnut tuon, koska juuri noin ja lähes noilla sanoin minun skorpioniystävä on asian ilmaissut, ja tiedän että hän tarkoittaa sitä ja on pahoillaan siitä sillä luullut että minä ja toinen ystävämme (kauris) olemme loukkaantuneet asiasta ja kieltämättä ensin me otimme nokkiimme kun emme tienneet miksi karkailee meiltä. Nyt olen oppinut ymmärtämään tuon akkujen lataamisen ja piippaamisesta hermostumisen hänellä.
PS. Tiedän ettet ole juuri tuo minun skorpioniystäväni siitä ettei hän pidä mainitsemastasi mökkeilystä lainkaan, mutta muuten osuu kyllä tuo kuvaus rauhassa olemisesta yhteen.
Hahaa, saa halata, minäkin täältä halaan takaisin! :D Oletin, että ihan varmasti mulle vastataan, että "Et sinä mikään ristiriitainen luonne" ole, vaan mielisairas :)
Ja olen jo sen verran varmaan vanhempi kuin ystäväsi, että hiljaisuus ja luonto tulee vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi. Nuorempana viheltelin liikaakin menemään. Seikkailunhalua ja tutkimattomia juttuja kun on riittänyt.
Nyt sain hyvää mieltä! Aina niin hienoa, kun joku ymmärtää! Kiitos! :)
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa tuo on silloin kun hän itse lupailee ottaa yhteyttä tulla käymään tms. ja sitten ei kuulukaan mitään. Voi myös lainailla tavaroita ja jos et pidä huolta ne jäävät sinne Skorpparin luolaan tai katoavat kierrätykseen/kaatikselle. On kyllä intensiivinen silloin kun tarttuu asioihin.
Tämä oli hauska! :D :D :D Minun skorpparikaverin lainaamat jutut eivät ole kadonneet mihinkään luolaan, ainakaan vielä, mutta tuo että tarttuu intensiivisesti asioihin on totta ja minun kaveri tekee lopulta sen mitä oli tekemässä jotenkin "sinne päin" että siinä on ja saa kelvata.
Sekin että ilmoittaa palaavansa tärkeään viestiini illemmalla, ja yhtäkkiä mennyt 2 tai 3 viikkoa eikä kuulu mitään vastausta! Sitten saattaa murjottaa ja maailma kaatuu kun häntä ei huomioitu.
Vierailija kirjoitti:
leijona-neitsyt-vesimies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitäisi aina olla kännykän päässä tai vahtia sähköpostia aamusta iltaan. Jos on jotain ikävää tapahtunut tai olen sairas, ilmoitan kyllä, mutta jos ei erikoisempia kuulu, olen vain akkujani lataamassa. Hermostun kamalasti piippaavista laitteista tai turhista kyselyistä.
Minun tekisi mieli halata sinua! :D
Olen nimittäin vihdoin tajunnut tuon, koska juuri noin ja lähes noilla sanoin minun skorpioniystävä on asian ilmaissut, ja tiedän että hän tarkoittaa sitä ja on pahoillaan siitä sillä luullut että minä ja toinen ystävämme (kauris) olemme loukkaantuneet asiasta ja kieltämättä ensin me otimme nokkiimme kun emme tienneet miksi karkailee meiltä. Nyt olen oppinut ymmärtämään tuon akkujen lataamisen ja piippaamisesta hermostumisen hänellä.
PS. Tiedän ettet ole juuri tuo minun skorpioniystäväni siitä ettei hän pidä mainitsemastasi mökkeilystä lainkaan, mutta muuten osuu kyllä tuo kuvaus rauhassa olemisesta yhteen.
Hahaa, saa halata, minäkin täältä halaan takaisin! :D Oletin, että ihan varmasti mulle vastataan, että "Et sinä mikään ristiriitainen luonne" ole, vaan mielisairas :)
Ja olen jo sen verran varmaan vanhempi kuin ystäväsi, että hiljaisuus ja luonto tulee vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi. Nuorempana viheltelin liikaakin menemään. Seikkailunhalua ja tutkimattomia juttuja kun on riittänyt.
Nyt sain hyvää mieltä! Aina niin hienoa, kun joku ymmärtää! Kiitos! :)
Ihanaa, kiitos ja hyvä mieli tuli minullekin! :)
Itseasiassa olemme kaikki kolme, eli skorpionin ja kauriin kanssa, päälle nelikymppisiä joten ei enää ihan nuoria kuitenkaan :D Skorpioniystävä on tosin hieman rauhoittunut ja asuu nykyään syrjemmällä seudulla, mutta minä ja kauris olemme kaupungissa ja viihdymme hyvin. Skorpionimme viihtyy aikansa kaupungissa, sitten enemmän kotonaan pienessä kaupungissa. Mökkeilemässä käy kanssamme päivän pari, kunnes haluaa takaisin kotiin tai meidän mukanamme isompaan kaupunkiin. Ehkä mökillä on liian paljon ihmisiä kerralla esimerkiksi juhannuksena, sekä vanhasta että uudesta kaveripiiristä, ja se hälinä on hänelle joskus liikaa. Viihtyy pienemmässä tiiviimmässä kaveripiirissä, olen huomannut.
Sen hälinän jälkeen saattaa viettää hiljaista eloa joitakin viikkoja ja ilmestyy yllättäen kuvioihin, juuri kuin vähiten sitä odotamme. Tosiaan enää ei osata eikä haluta ottaa siitä nokkiimme, koska tiedämme ettei hän halua kellekään ikävää tunnetta.
Minun lähipiirini skorpioni(naiset) ovat todella päämäärätietoisia eivätkä mitään asioiden puolitiehenjättäjiä. Suurin osa tienaa paljon enemmän kuin miehet ja ovat yrittäjiä/johtajia, laadukkaat kodit ja elämäntaso, jota ei ole revitty puolison selkänahkasta. On toki yksi vaatimammassa työssä oleva myös, mutta hän on kyllä muuten myös todellinen sissi ja pärjääjä.
Panostavat parisuhteeseen täysillä ja ne ovatkin hyviä tai valitsevat elää yksin ja pärjäävät hyvin, jos riittävän hyvää miestä ei löydy.
Ovat erittäin omistautuneita ja suojelevia äitejä. Ja venyvät muutenkin läheistensä eteen sellaisiin suorituksiin, mitä läheskään kaikki eivät tekisi koskaan. Haistelevat intuitiolla maaperää ja vastaavat tarpeisiin ilman että kohde on edes esittänyt mitään toiveita ääneen. Jos saat skorpionilta huonoa tai välinpitämätöntä kohtelua, et vaan ole hänelle tärkeä, koska sisäpiirissä on vain kourallinen ihmisiä. Tai sitten olet loukannut hänen tunteitaan ja mahdollisuus anteeksiannolle ilman että itse anot sitä, on erittäin vähäinen.
Skorpioni on ehkä yksi kaikkein väärinymmärretyin tähtimerkki, koska on "vähän erilainen" eikä tietenkään muutenkaan läheskään kaikkien "cup of tea".
Skorpioni olen itsekin.
Ei ole lyhyt pinna, mutta tuntevat asiat usein paljon syvemmin kuin muut ja joutuvat kokemaan tuhkasta nousuja elämänsä aikana useitakin kertoja. Kun on aika käydä läpi vaikeutensa, luoda nahkansa ja aloittaa elämä taas uudelleen, otan etäisyyttä muihin.