Lue keskustelun säännöt.
Mikä ala sopisi heikkolahjaiselle nuorelle?
18.12.2018 |
Olen jättämässä lukiota kesken ja haluaisin vaihtaa amikseen. Millaisilla aloilla voi pärjätä myös älyllisesti heikkolahjainen ihminen, jonka keskittymiskyky on myös täysin olematon?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin diagnosoitu, oikea heikkolahjainen miettii, että miten näillä korteilla keksitään itselle fyysisesti kevyt työ, joka onnistuisi ammattikoulutuksella:
- laaja-alaiset oppimisvaikeudet (poliittisesti epäkorrektein termein sanon heikkolahjainen)
- matematiikka oli yksilöllistetty aine ollessani peruskoululainen
- keskiarvo 7,5
- peruskoulu suoritettu osittain yksilöllistetysti
- AS-piirteisyys, ehkä tämäkin muuttuu vielä Aspergerin oireyhtymäksi (tiedän, että se on nykyään liitetty autismin kirjon-kattokäsitteen alle)
- Sjögrenin oireyhtymä, joka eniten vaikuttaa silmiini ja sen seurauksena olen saanut myös diagnoosin kuivasilmäisyydestä (kyse on suurella todennäköisyydellä syystä ja seurauksesta)
- oma arvio kuivasilmäisyyden asteesta on vaikea silmien väsyessä altistuttuaan liialliselle ruutujen katselulle ja myös kirkkaat valot saa minut voimakkaasti haukottelemaan
- kädet väsyy kynällä kirjoittaessa tai sekoittaessa pitkiä aikoja ruokaa, jolloin käsiä on ravistettava
Minulla on ennestään takana ravintola-alan koulutus ja suorittaessani kahvilapalvelut-nimistä valinnaista aloin kiinnostua kahvilayrittäjyydestä pintapuolisesti kunnes aloin keksiä liike-ideaa. Nyt onkin se pulma, että omavalmentaja kaupungin kuntakokeilusta kysyi, että mikä käsiäni vaivaa ja rehellisesti sanoin sen olevan reumatismia. Hän kysyi myös, että olenko nyt ihan varma, että kahvilayrittäjyys toimisi kohdallani, vaikka koitin vakuutella, että voisin tehdä itselleni "esteettömän" paikan, jossa ei tarvitsisi kantaa suoraan pöytiin. Tuntuu niin pahalta, jos minun pitäisi nyt 25-vuotiaana ryhtyä eläkeläiseksi, kun olen saanut TET-jaksoilla, työssäoppimispaikoilla sekä työpaikalla kehuja reippaudesta, ahkeruudesta ja tunnollisuudesta. Minulle työnteko käy kuin harrastuksesta. Viihdyn töissä paremmin kuin koulussa, eikä minua ole kukaan vielä syrjinyt töissä toisin kuin koulussa.
Minulle koulunkäyntikin on ollut niin vastenmielistä, erityisesti peruskoulussa johtuen kiusatuksi tulemisesta. Ja tähän kiusaamiseen johti perättömät huhut, jotka eivät pitäneet paikkansa. Helposti aloin itkemään, jos minulle huudettiin sitä yhtä haukkumanimeä ja pääsin jopa muutaman kerran aikaisemmin pois koulusta pahoitettua mieleni. Minua on syystäkin pelottanut ihmisten negatiiviset reaktiot, enkä ole uskaltanut sen takia etsiä itselleni kavereita pelätessäni, että olisi huudeltu "Painu v***tuun!"-tyylisiä kommentteja. Eipä tätä kukaan tajunnut, enkä uskaltanut kertoakaan olevani liian ujo saati pelostani negatiivisia reaktioita kohtaan. Olen vihannut itseäni, erityisesti peruskoulussa johtuen ulkonäköpaineista, joita äiti ei tietenkään ymmärtänyt. Varmaan ajatteli, että eihän tällaisen "vammaisen" tarvitse olla nätti.
Kukaan heikkolahjainen ei kirjoita noin hyvää suomea. Ehkä on jotain vaikeuksia ollut mutta aivan muuta kuin älyllistä. Mahdollisesti nepsyä, johon autismin kirjokin luokitellaan. Suosittelen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin menemistä, jonne tietysti tarvitset lääkärin lähetteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuokra-työläinen tai hanttihommien tekijä.
on pieni ja työn laatu ei ole tärkeä.
Mitä tahansa lähdet opiskelemaan, niin yritä päästä erityisoppilaitokseen. Esim. Live tai Luovi. Niissä kouluissa on pienemmät ryhmät, ja osataan tukea opiskelun vaikeuksissa. Lisäksi siellä on töissä väkeä, jotka auttavat sopivan työpaikan löytämisessä sitten kun tutkinto alkaa olla valmistumassa.
hoitsuksi vain kuten muutkin vastaavat tapaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin diagnosoitu, oikea heikkolahjainen miettii, että miten näillä korteilla keksitään itselle fyysisesti kevyt työ, joka onnistuisi ammattikoulutuksella:
- laaja-alaiset oppimisvaikeudet (poliittisesti epäkorrektein termein sanon heikkolahjainen)
- matematiikka oli yksilöllistetty aine ollessani peruskoululainen
- keskiarvo 7,5
- peruskoulu suoritettu osittain yksilöllistetysti
- AS-piirteisyys, ehkä tämäkin muuttuu vielä Aspergerin oireyhtymäksi (tiedän, että se on nykyään liitetty autismin kirjon-kattokäsitteen alle)
- Sjögrenin oireyhtymä, joka eniten vaikuttaa silmiini ja sen seurauksena olen saanut myös diagnoosin kuivasilmäisyydestä (kyse on suurella todennäköisyydellä syystä ja seurauksesta)
- oma arvio kuivasilmäisyyden asteesta on vaikea silmien väsyessä altistuttuaan liialliselle ruutujen katselulle ja myös kirkkaat valot saa minut voimakkaasti haukottelemaan
- kädet väsyy kynällä kirjoittaessa tai sekoittaessa pitkiä aikoja ruokaa, jolloin käsiä on ravistettava
Minulla on ennestään takana ravintola-alan koulutus ja suorittaessani kahvilapalvelut-nimistä valinnaista aloin kiinnostua kahvilayrittäjyydestä pintapuolisesti kunnes aloin keksiä liike-ideaa. Nyt onkin se pulma, että omavalmentaja kaupungin kuntakokeilusta kysyi, että mikä käsiäni vaivaa ja rehellisesti sanoin sen olevan reumatismia. Hän kysyi myös, että olenko nyt ihan varma, että kahvilayrittäjyys toimisi kohdallani, vaikka koitin vakuutella, että voisin tehdä itselleni "esteettömän" paikan, jossa ei tarvitsisi kantaa suoraan pöytiin. Tuntuu niin pahalta, jos minun pitäisi nyt 25-vuotiaana ryhtyä eläkeläiseksi, kun olen saanut TET-jaksoilla, työssäoppimispaikoilla sekä työpaikalla kehuja reippaudesta, ahkeruudesta ja tunnollisuudesta. Minulle työnteko käy kuin harrastuksesta. Viihdyn töissä paremmin kuin koulussa, eikä minua ole kukaan vielä syrjinyt töissä toisin kuin koulussa.
Minulle koulunkäyntikin on ollut niin vastenmielistä, erityisesti peruskoulussa johtuen kiusatuksi tulemisesta. Ja tähän kiusaamiseen johti perättömät huhut, jotka eivät pitäneet paikkansa. Helposti aloin itkemään, jos minulle huudettiin sitä yhtä haukkumanimeä ja pääsin jopa muutaman kerran aikaisemmin pois koulusta pahoitettua mieleni. Minua on syystäkin pelottanut ihmisten negatiiviset reaktiot, enkä ole uskaltanut sen takia etsiä itselleni kavereita pelätessäni, että olisi huudeltu "Painu v***tuun!"-tyylisiä kommentteja. Eipä tätä kukaan tajunnut, enkä uskaltanut kertoakaan olevani liian ujo saati pelostani negatiivisia reaktioita kohtaan. Olen vihannut itseäni, erityisesti peruskoulussa johtuen ulkonäköpaineista, joita äiti ei tietenkään ymmärtänyt. Varmaan ajatteli, että eihän tällaisen "vammaisen" tarvitse olla nätti.
Kukaan heikkolahjainen ei kirjoita noin hyvää suomea. Ehkä on jotain vaikeuksia ollut mutta aivan muuta kuin älyllistä. Mahdollisesti nepsyä, johon autismin kirjokin luokitellaan. Suosittelen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin menemistä, jonne tietysti tarvitset lääkärin lähetteen.
Aivan samaa mieltä vuosikymmenien kokemuksen rintaäänellä. Kukaan heikkolahjainen ei kirjoita noin analyyttistä tekstiä. Vaikeuksia on varmasti ollut, mutta heikkolahjainen ei kirjoittaja ole. Sitten itse asiaan. Yrittäjyys ei ole hyvä idea, jos ei ole selvinnyt koulumatikasta kunnialla. Yrittäjyys on pääasiassa numeroiden pyörittämistä ja jos ei sitä osaa, on hommaan aivan turha ryhtyä oli kädet minkälaisia tahansa.
Mutta jos kahvilatyöstä tykkää, niin eikö voi olla kahvilassa työssä? Eihän sitä yrittäjä pakko ole tehdäkseen samaa työtä? Älyllisiä lahjoja kirjoittajalla on varmasti muuhunkin kuin fyysiseen työhön, mutta autismin kirjon ongelmat haittaavat. Ymmärrän kyllä, että sen takia jokin itsenäinen työ olisi parempi. Yrittää voi myös ilman fyysistä liiketilaa, jolloin riskit ovat pienempiä.
Ehkä kannattaisi pyrkiä erilaisiin paikkoihin töihin, niin näkisi muutamassa vuodessa, mihin soveltuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro. 121:en kirjoitukset jatkuu...
Ammattikoulussakin inhosin jonkun verran olla johtuen pakollisista että valinnaisista tutkinnon osista, joista en innostunut. Kahvilapalvelut-valinnaisesta pidin, koska ei rasittanut fyysisesti, kun taas annosruokien tarjoilu teki selkäni niin kipeäksi, että sängystä nouseminenkin oli vaikeaa. Valinnaisten kanssakin olin opiskelujen loppupuolella pulassa, koska ne oli niin vastenmielisiä ja mielsin ne liian raskaiksi.
Muistan, että palvelukodin keittiöllä ollessani työssäoppimassa olin hieman omissa ajatuksissa oleva ja kun asia tuli puheeksi, kerroin asian suoraan, että mistä kiikastaa, koska annoin työpaikkaohjaajalle itsestäni väärän kuvan: hänen sanojen mukaan pärjäisin työssä, jossa olisi muitakin paikalla. Ei ollut siitä kyse, ja olen pärjännyt oikeissa töissä henkilöstöravintolassakin ilman, että tarvitsee olla jatkuvan silmän alla tai vaikkapa perheenjäsenen kaupalla, jossa olen jopa tuurannutkin hänen ollessa ulkomailla. Jopa perheenjäsenkin sanoi äidilleni ja siskolleni, että hyvinhän minä siellä pärjään ja viihdyn. Nyt toki silmäoireet vaikuttaa asiaan, koska altistun yrityksellä monille näytöille pelien ollessa päällä. Koitan kuitenkin olla diagnooseista huolimatta työteliäs ihminen, enkä halua kuluttaa yhteiskunnan verovaroja eläkeläisenä. Haluan olla yhteiskunnalle hyödyllinen, en "heikompaa" ainesta. En halua olla äitini tai isäni kaltainen työtön tai sisaren kaltainen työpajalla käyvä nuori.
Nyt tulee asiaton kommentti, mutta tässä taas 'vähälahjainen', joka analysoi ja kirjoittaa paremmin kuin suurin osa ylioppilaista. Aika helpolla saa luistaa yhteiskuntaan osallistumisesta, jos tällainen 'vähälahjainen' pääsee vielä työkyvyttömyyseläkkeellekin monialaisten oppimisvaikeuksien takia. Itselläni on pari akateemista loppututkintoakin, enkä taatusti osaisi analysoida omia työelämään liittyviä harminaiheitani yhtä ytimekkäästi.
Joo kuule ap, heikkolahjaisella tarkoitetaan älykkyysosamäärää 70-85. Sillä ei osata tuossa mittakaavassa lukion äidinkieltä ja yhteiskuntaoppia, vaan noiden kanssa tarvitaan apua jo peruskoulussa (toki termi on "laaja-alaiset oppimisvaikeudet", mutta tuolla ei kuitenkaan tarkoiteta ihmistä, jolla on monia oppimisvaikeuksia).
Kuulostaa siltä, ettet ole saanut riittäviä tukitoimia ja mt-apua. Etenkin adhd-lääkkeet voivat parantaa keskittymiskykyä todella paljon, kannattaa siis hakeutua dg-prosessiin. Etkä ole "iloinen ja tyytyväinen elämään", jos voisit luopua hengestäsi milloin vain.
Lukiotakaan ei tarvitse väkisin vääntää läpi, mutta sekin on mahdollista käydä niin, että keräät niitä vitosia/approja vaikeista aineista (läpi pääseminen on tärkeintä) ja sitten yrität pääsykokeen kautta hakea sellaiselle jatko-opiskelualalle, joka kiinnostaa. Tukitoimien ja add-diagnoosin saamisessa kestää, mutta tuossa vaiheessa niistä voisi olla jo sen verran apua, että pystyt jatkamaan myöhempiä opintoja vaikka nyt ei siltä tunnukaan.
Yliopistossa, amk:ssa ja yo-kokeissa on myös mahdollista saada lisäaikaa ja muita tukitoimia tarvittaessa. Vaikka varmasti amiksestakin löytyy opon kautta sopiva ala, jos olet lukion lopettamisesta aivan varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puutyöt monella ihmisellä on kykyjä luovaan työhön käsitöihin ja liikuntaan sekä esimerkiksi valokuvaajan ammatti kamerakoulutus tai autokoulun opettaja , trukkikuski ,runoilijan ammatti, sarjakuva piirtäjät , osaat kirjoittaa siitä voi tulla ammatti. Meillä on paljon piraattia eli kopioidaan toisten teoksia ulkomailta. Parturin ammatti on hyvä siinä vaaditaan kemiaa matematiikkaa hiukan ja laskutaitoa kassalla mutta ne on valmiiksi hinnoiteltuja.Siivoojilta vaaditaan noin vuoden koulutus kemikaalien osaamista ja tekniikkaa kuten koneita. Välinehuoltajan koulutus kestää ainakin vuoden siinä on paljon koneita ja myrkkyjä millä käsitellään välineitä.Kuumakäsittelyä ja pakkausta sreriiliksi.Hoitajan työssä on opiskeltava fysiikkaa ja kasvatusta sekä haavahoitoja ja muita asioita 1-3 vuotta.Verhoilijan ammatti on hieno ja luova myös ammattikoulujen huonekalupuoli.Taidekoulut ammattiin kestää noin 3 vuotta.Kielenkääntäjät kääntää nykyään valmiin ohjelman avulla koneella sekin on helppoa mutta vähän outoja ne lauseet on näkee medioissa kuten TV sarjat jne.Sarjakuva piirtäjät usein ensin piirtää käsin sitten skannaa värittää koneella ja siirtää siitä.Yrittäjä voi esim. Pitää antikvariaa tai kirppistä.
Vierailija kirjoitti:
Suurkeittiöala
"Onko kukaan nähnyt mun lapasia?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun tein töitä ravintola-alalla, niin aika monessa ravintolassa kävi lievästi kehitysvammaisia tiskaamassa parina-kolmena päivänä viikossa.
Vierailija kirjoitti:
hoitsuksi vain kuten muutkin vastaavat tapaukset.
Tarkoitat ulkomaalaisia avustajia joilla ei ole kielitaitoa mutta saavat lyhyen koulutuksen vanhusten hoitoon kuten pesut ja ruokailussa avustaminen.Hoitajat taas on käynyt vuodesta kolmeen vuoteen ja sairaanhoitajat ovat lukiosta menneet sairaanhoitaja kouluun. Hoitotyöhön kuuluu hammashoito haavahoito lähihoito perushoito siis ja sairauden oireiden hoito kuntoutus.8 tuntia päivässä seisten kävellen ruokajakelu ulosteet ja pesut. Erittäin raskasta työtä selän päälle nostella potilaita päivittäin urakka tahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun tein töitä ravintola-alalla, niin aika monessa ravintolassa kävi lievästi kehitysvammaisia tiskaamassa parina-kolmena päivänä viikossa.
Lievästi kehitysvammaisia voi ollakin mutta useimmat on opiskelijoita lukiosta aikuislukiosta ja taidekouluista jotka tienaa lisärahaa myös jotkut masentuneet tekee ajoittain työtä ja alkoholistit.Monet opiskelijat tekevät työtä keikkana. Myös siivoustyössä.Hoitoalan ja tehtaan työläiset usein tekee kahta työtä nostaakseen tuloja.Tiskaajat oli joskus ja kylvettäjät todellinen opiskelijoiden duuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin diagnosoitu, oikea heikkolahjainen miettii, että miten näillä korteilla keksitään itselle fyysisesti kevyt työ, joka onnistuisi ammattikoulutuksella:
- laaja-alaiset oppimisvaikeudet (poliittisesti epäkorrektein termein sanon heikkolahjainen)
- matematiikka oli yksilöllistetty aine ollessani peruskoululainen
- keskiarvo 7,5
- peruskoulu suoritettu osittain yksilöllistetysti
- AS-piirteisyys, ehkä tämäkin muuttuu vielä Aspergerin oireyhtymäksi (tiedän, että se on nykyään liitetty autismin kirjon-kattokäsitteen alle)
- Sjögrenin oireyhtymä, joka eniten vaikuttaa silmiini ja sen seurauksena olen saanut myös diagnoosin kuivasilmäisyydestä (kyse on suurella todennäköisyydellä syystä ja seurauksesta)
- oma arvio kuivasilmäisyyden asteesta on vaikea silmien väsyessä altistuttuaan liialliselle ruutujen katselulle ja myös kirkkaat valot saa minut voimakkaasti haukottelemaan
- kädet väsyy kynällä kirjoittaessa tai sekoittaessa pitkiä aikoja ruokaa, jolloin käsiä on ravistettava
Minulla on ennestään takana ravintola-alan koulutus ja suorittaessani kahvilapalvelut-nimistä valinnaista aloin kiinnostua kahvilayrittäjyydestä pintapuolisesti kunnes aloin keksiä liike-ideaa. Nyt onkin se pulma, että omavalmentaja kaupungin kuntakokeilusta kysyi, että mikä käsiäni vaivaa ja rehellisesti sanoin sen olevan reumatismia. Hän kysyi myös, että olenko nyt ihan varma, että kahvilayrittäjyys toimisi kohdallani, vaikka koitin vakuutella, että voisin tehdä itselleni "esteettömän" paikan, jossa ei tarvitsisi kantaa suoraan pöytiin. Tuntuu niin pahalta, jos minun pitäisi nyt 25-vuotiaana ryhtyä eläkeläiseksi, kun olen saanut TET-jaksoilla, työssäoppimispaikoilla sekä työpaikalla kehuja reippaudesta, ahkeruudesta ja tunnollisuudesta. Minulle työnteko käy kuin harrastuksesta. Viihdyn töissä paremmin kuin koulussa, eikä minua ole kukaan vielä syrjinyt töissä toisin kuin koulussa.
Minulle koulunkäyntikin on ollut niin vastenmielistä, erityisesti peruskoulussa johtuen kiusatuksi tulemisesta. Ja tähän kiusaamiseen johti perättömät huhut, jotka eivät pitäneet paikkansa. Helposti aloin itkemään, jos minulle huudettiin sitä yhtä haukkumanimeä ja pääsin jopa muutaman kerran aikaisemmin pois koulusta pahoitettua mieleni. Minua on syystäkin pelottanut ihmisten negatiiviset reaktiot, enkä ole uskaltanut sen takia etsiä itselleni kavereita pelätessäni, että olisi huudeltu "Painu v***tuun!"-tyylisiä kommentteja. Eipä tätä kukaan tajunnut, enkä uskaltanut kertoakaan olevani liian ujo saati pelostani negatiivisia reaktioita kohtaan. Olen vihannut itseäni, erityisesti peruskoulussa johtuen ulkonäköpaineista, joita äiti ei tietenkään ymmärtänyt. Varmaan ajatteli, että eihän tällaisen "vammaisen" tarvitse olla nätti.
Kukaan heikkolahjainen ei kirjoita noin hyvää suomea. Ehkä on jotain vaikeuksia ollut mutta aivan muuta kuin älyllistä. Mahdollisesti nepsyä, johon autismin kirjokin luokitellaan. Suosittelen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin menemistä, jonne tietysti tarvitset lääkärin lähetteen.
Aivan samaa mieltä vuosikymmenien kokemuksen rintaäänellä. Kukaan heikkolahjainen ei kirjoita noin analyyttistä tekstiä. Vaikeuksia on varmasti ollut, mutta heikkolahjainen ei kirjoittaja ole. Sitten itse asiaan. Yrittäjyys ei ole hyvä idea, jos ei ole selvinnyt koulumatikasta kunnialla. Yrittäjyys on pääasiassa numeroiden pyörittämistä ja jos ei sitä osaa, on hommaan aivan turha ryhtyä oli kädet minkälaisia tahansa.
Mutta jos kahvilatyöstä tykkää, niin eikö voi olla kahvilassa työssä? Eihän sitä yrittäjä pakko ole tehdäkseen samaa työtä? Älyllisiä lahjoja kirjoittajalla on varmasti muuhunkin kuin fyysiseen työhön, mutta autismin kirjon ongelmat haittaavat. Ymmärrän kyllä, että sen takia jokin itsenäinen työ olisi parempi. Yrittää voi myös ilman fyysistä liiketilaa, jolloin riskit ovat pienempiä.
Ehkä kannattaisi pyrkiä erilaisiin paikkoihin töihin, niin näkisi muutamassa vuodessa, mihin soveltuu?
Minulla on kyllä hajua perusmatematiikasta. Yläkoulussa ja ammattikoulussa sisäistin edes väliaikaisesti sin-, cos- ja tan-laskut tai geometrian. Prosentteja lasken päivittäin kauppareissuilla, jotta saisin tietää monta euroa 30 % tai 60 %. Olen työskennellyt henkilöstöravintolassa kassatarjoilijana ja myös tuuratessa perheenjäsenen pelikauppaa kassa jää vastuulleni. Aina olen informoinut perheenjäsenelle työpäivän jälkeen toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille, että kuinka paljon rahaa jäi kassaan ja mitä tuotteita asiakkaat osti. Minuun siis voi luottaa, että minun takia rahaa ei häviä kassasta tai en anna väärää summaa asiakkaalle takaisin. Lasken toistekin, jos epäilen laskeneeni väärin.
Olen tuota yrittäjyyttä miettinyt siksikin, että voisin tehdä asiat omalla tavallani. Tiedän, miten tehdään erikoiskahvit, mutta minun käteni vapisee tekiessäni erikoiskahveja. Tätä vapinaa ei tullut pop up-kahvilassa, ja syynä epäilen, että ei ollut yleisöä näkemässä. Olen helposti pelännyt mokaavani, vaikka kuinka pilkun tarkkaan noudatan ohjeita. Olin työelämäjaksolla kahvilassa kaksi viikkoa. Vaikka minun kädet vapisi tarjotinta kantaessa pöytään, sain silti kehuja reippaudesta, ahkeruudesta ja tunnollisuudesta. Kassasta olisin halunnut oppia lisää, mutta se jäi vähäiseksi johtuen toisesta harjoittelijasta.
En missään nimessä suostu mihinkään avustaviin töihin tai ruuvien pussittajaksi toimintakeskukseen. Juuri sen takia alun alkaen kielsin kehitysvammapoliklinkkkaa laittamasta minua koskevia asiakirjoja terveyskeskukselle pelätessäni, että jos ne tiedot tulee esiin työtä hakiessa, niin sitten se vaikuttaisi hyvän työpaikan saamiseen. Lievä kevakin kumottiin yläkoulussa ja olen virallisesti heikkolahjainen.
Silti vain kärsin epävarmuudesta, koska en ole uskaltanut oikein mitään tehdä. No, ainaostaan retropelien tai lautapelien pelaaminen kiinnostaa, mutta koitan vähentää ruutuaikaa, koska silmät väsyy. Varmaan itse olen tämänkin sairauden aiheuttanut, kun peruskoululaisena meni kaikki aika netissä. Kiinnosti minua tietysti japanin kieli seitsemännellä luokalla ja halusin oppia sitä kunnes äiti tyrmäsi sanoen, että sitähän en opettele. Opettelin kyllä salaa alkeita, mutta muutuin sitten laiskaksi, vaikkei mitään vaikeuksia tullut eteen sitä opetellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoito alalle on oltava koulutus myös ergonomiassa ja tautioppia anatomiaa ei se ihan tosta vaan onnistu.
Jos olet katseenkestävää sorttia, niin kannattaa panostaa hyvin tienaavaan mieheen (tai naiseen, jos siihen suuntaan twistaat). Ainakin monet miehet arvostavat itsellään naista, joka ei ole yhtä älykäs saati varakas, siten näennäisesti alisteisessa asemassa. Koska höntimpikin nainen osaa pihtaamisen jalon taidon, tasottuu tuo ero silti helposti.
Eläke heikkolahjaiselle ehdottomasti paras vaihtoehto.
Heikkolahjainen ihminen on rehellisesti ja raadollisesti sanoen todella tyhmä.
Aloittaja ei vaikuta kovin tyhmältä, toisaalta hänen vahvuutensa on juuri äidinkieli, itsensä ilmaisu kielellisesti.
Nykyään heille on tosiaan tämä laaja-alaiset oppimisvaikeudet -termi. Asia on silti sama.
Heikkolahjainen on todellakin väliinputoaja. Hän on käytännössä lähes kyvytön selviämään normaalin aikuisen elämän haasteista. Mutta riittäviin tukitoimiin olisi oikeutettu vasta kehitysvammaisena.
Ihmisen kykyprofiili koostuu monista palasista, osaamisen alueista. Mikäli äidinkielen hallinta ja kirjoittaminen on tuolla tasolla, ongelmien täytyy toisaalla olla jopa musertavia, jotta kokonaistasolla painutaan
heikkolahjaisuuden diagnoosiin saakka.
Kehitysvammainen ihminen on sitten jo käytännössä lievälläkin diagnoosikriteeristöllä kokonaisuutena jo aivan jäätävän tyhmä. Mutta heitä sitten ymmärretään ja tuetaan jo aivan eri malliin.
Jos pitäisi kahdesta valita, olisin mieluummin lievästi kehitysvammainenkin kuin heikkolahjainen.
Kummatkin kärsivät erilaisuudestaan (tämä tiedostaminen ei ole ongelma enää vaikeammin kehityvammaisten kohdalla). Mutta toisen ryhmän tietä tasoitetaan ihan valtavasti, heihin käytetään yhteiskunnan rahaa siis aivan valtavasti - ja toiset ovat omillaan lähes yhtä heikoin eväin.
Tiedän etten puhu kauniisti mutta ei ole minun vikani, että elämä on välillä todella karua. Tätä karuutta kuvatessa sokerointi on aika tarpeetonta.
Heikkolahjainen ei saa eläkettä suoraan kuten kehitysvammainen.
Nro. 121:en kirjoitukset jatkuu...
Ammattikoulussakin inhosin jonkun verran olla johtuen pakollisista että valinnaisista tutkinnon osista, joista en innostunut. Kahvilapalvelut-valinnaisesta pidin, koska ei rasittanut fyysisesti, kun taas annosruokien tarjoilu teki selkäni niin kipeäksi, että sängystä nouseminenkin oli vaikeaa. Valinnaisten kanssakin olin opiskelujen loppupuolella pulassa, koska ne oli niin vastenmielisiä ja mielsin ne liian raskaiksi.
Muistan, että palvelukodin keittiöllä ollessani työssäoppimassa olin hieman omissa ajatuksissa oleva ja kun asia tuli puheeksi, kerroin asian suoraan, että mistä kiikastaa, koska annoin työpaikkaohjaajalle itsestäni väärän kuvan: hänen sanojen mukaan pärjäisin työssä, jossa olisi muitakin paikalla. Ei ollut siitä kyse, ja olen pärjännyt oikeissa töissä henkilöstöravintolassakin ilman, että tarvitsee olla jatkuvan silmän alla tai vaikkapa perheenjäsenen kaupalla, jossa olen jopa tuurannutkin hänen ollessa ulkomailla. Jopa perheenjäsenkin sanoi äidilleni ja siskolleni, että hyvinhän minä siellä pärjään ja viihdyn. Nyt toki silmäoireet vaikuttaa asiaan, koska altistun yrityksellä monille näytöille pelien ollessa päällä. Koitan kuitenkin olla diagnooseista huolimatta työteliäs ihminen, enkä halua kuluttaa yhteiskunnan verovaroja eläkeläisenä. Haluan olla yhteiskunnalle hyödyllinen, en "heikompaa" ainesta. En halua olla äitini tai isäni kaltainen työtön tai sisaren kaltainen työpajalla käyvä nuori.