Mikä ala sopisi heikkolahjaiselle nuorelle?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kaveri oli todetusti laajat oppimisvaikeudet omaava.

Lähihoitajaksi valmistui.

Aivan varmasti.

Tai sitten olet sekoittanut lähihoitajan lähiavustajaan.

Vierailija kirjoitti:

Provo.

Jos älykkyydessä olisi vikaa, ap ei kirjoittelisi tänne noin selkeästi ja johdonmukaisesti.

Kaikkea paskaa tämänkin palstan ihmiset uskoo.

Se että uskoi ap:n vedätyksen, osoittaa sen, miten heikkolahjaista porukkaa tällä palstalla on tänäänkin liikeenteessä.

Mitä oikein ajattelitte, kun nielitte kakistelematta ap:n jutut?

Tai sitten diagnoosi on väärä. Voihan nämä tarkkaavaisuuden häiriöt yms. hämätä testien tuloksia, mikä pitäisi ottaa huomioon, eikä tuijottaa vain testituloksia. Heikkolahjaisuuskin vaikuttaa paljon henkilön toimintakykyyn huolehtia itsestään arjessa. Ap:lla voi olla hahmottamishäiriötä ja nepsyä samassa, muttei mitään älyllistä häikkää.

Teen vartijan ja portsarin hommia jotka onnistuu myös meiltä  toistaitoisilta/ heikkolahjaisilta,

punttisali treeniä ja nappeja kitaan niin hommat hoituu ja äijää kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen ihminen on rehellisesti ja raadollisesti sanoen todella tyhmä.

Aloittaja ei vaikuta kovin tyhmältä, toisaalta hänen vahvuutensa on juuri äidinkieli, itsensä ilmaisu kielellisesti.

Nykyään heille on tosiaan tämä laaja-alaiset oppimisvaikeudet -termi. Asia on silti sama.

Heikkolahjainen on todellakin väliinputoaja. Hän on käytännössä lähes kyvytön selviämään normaalin aikuisen elämän haasteista. Mutta riittäviin tukitoimiin olisi oikeutettu vasta kehitysvammaisena.

Ihmisen kykyprofiili koostuu monista palasista, osaamisen alueista. Mikäli äidinkielen hallinta ja kirjoittaminen on tuolla tasolla, ongelmien täytyy toisaalla olla jopa musertavia, jotta kokonaistasolla painutaan

heikkolahjaisuuden diagnoosiin saakka.

Kehitysvammainen ihminen on sitten jo käytännössä lievälläkin diagnoosikriteeristöllä kokonaisuutena jo aivan jäätävän tyhmä. Mutta heitä sitten ymmärretään ja tuetaan jo aivan eri malliin.

Jos pitäisi kahdesta valita, olisin mieluummin lievästi kehitysvammainenkin kuin heikkolahjainen.

Kummatkin kärsivät erilaisuudestaan (tämä tiedostaminen ei ole ongelma enää vaikeammin kehityvammaisten kohdalla). Mutta toisen ryhmän tietä tasoitetaan ihan valtavasti, heihin käytetään yhteiskunnan rahaa siis aivan valtavasti - ja toiset ovat omillaan lähes yhtä heikoin eväin.

Tiedän etten puhu kauniisti mutta ei ole minun vikani, että elämä on välillä todella karua. Tätä karuutta kuvatessa sokerointi on aika tarpeetonta.

Hymyilytti psykologin lausuntoa lukiessa: "Prosessointinopeus on erittäin heikkoa". Siinä jää asia asianomaisillekin auki, että mistä on kyse.

Nämä heikoimmat, jotka eivät täytä kehitysvammaisuuden kriteerejä, ovat ison ryhmän seassa oppimatta edes lukemaan. Oppimäärää vain helpotetaan ja helpotetaan.

Papereilla he ovat terveitä, mutta käytännössä vammaisia. Kehitysvamma-diagnoosi on siinä mielessä hyvä, kun yhteiskunta huolehtii. Nämä kehitysvammaisen ja normaalin rajamailla olevat tarvitsivat myös omat tukipalvelunsa.

Kehitysvammaisten asiat ovat muutenkin niin hyvällä mallilla johtuen aktiivisista vanhemmista. Onhan kehitysvammaisilla itsemääräämisoikeuskin mennyt liian pitkälle.

Vastaus tulee omista taidoista. Voi olla vaikka kuinka iso älykkö, eikä osaa siivota, niin eihän sitä voi siivoojaksi palkata. Onneksi olemme erilaisia ja taitojamme voi käyttää eri asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen ihminen on rehellisesti ja raadollisesti sanoen todella tyhmä.

Aloittaja ei vaikuta kovin tyhmältä, toisaalta hänen vahvuutensa on juuri äidinkieli, itsensä ilmaisu kielellisesti.

Nykyään heille on tosiaan tämä laaja-alaiset oppimisvaikeudet -termi. Asia on silti sama.

Heikkolahjainen on todellakin väliinputoaja. Hän on käytännössä lähes kyvytön selviämään normaalin aikuisen elämän haasteista. Mutta riittäviin tukitoimiin olisi oikeutettu vasta kehitysvammaisena.

Ihmisen kykyprofiili koostuu monista palasista, osaamisen alueista. Mikäli äidinkielen hallinta ja kirjoittaminen on tuolla tasolla, ongelmien täytyy toisaalla olla jopa musertavia, jotta kokonaistasolla painutaan

heikkolahjaisuuden diagnoosiin saakka.

Kehitysvammainen ihminen on sitten jo käytännössä lievälläkin diagnoosikriteeristöllä kokonaisuutena jo aivan jäätävän tyhmä. Mutta heitä sitten ymmärretään ja tuetaan jo aivan eri malliin.

Jos pitäisi kahdesta valita, olisin mieluummin lievästi kehitysvammainenkin kuin heikkolahjainen.

Kummatkin kärsivät erilaisuudestaan (tämä tiedostaminen ei ole ongelma enää vaikeammin kehityvammaisten kohdalla). Mutta toisen ryhmän tietä tasoitetaan ihan valtavasti, heihin käytetään yhteiskunnan rahaa siis aivan valtavasti - ja toiset ovat omillaan lähes yhtä heikoin eväin.

Tiedän etten puhu kauniisti mutta ei ole minun vikani, että elämä on välillä todella karua. Tätä karuutta kuvatessa sokerointi on aika tarpeetonta.

Mutta kehitysvammaisena ei kuitenkaan ole huolia ja stressiä. Saa keskittyä yhteiskunnan kustantamassa asuntolassa, jossa on kodinhuoltaja siivoamassa ja ruuat tuodaan valmiina pöytään ja hoitaja huolehtii lääkkeistä. Olisi kyllä mahtavaa päästä adhd-diagnoosilla sinne: voisin keskittyä oleiluun, kun henkilökunta tekee ruuan ja siivoaa ja taksilla pääsisi huristelemaan yhteiskunnan verovaroilla.

Sairaanhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen ihminen on rehellisesti ja raadollisesti sanoen todella tyhmä.

Aloittaja ei vaikuta kovin tyhmältä, toisaalta hänen vahvuutensa on juuri äidinkieli, itsensä ilmaisu kielellisesti.

Nykyään heille on tosiaan tämä laaja-alaiset oppimisvaikeudet -termi. Asia on silti sama.

Heikkolahjainen on todellakin väliinputoaja. Hän on käytännössä lähes kyvytön selviämään normaalin aikuisen elämän haasteista. Mutta riittäviin tukitoimiin olisi oikeutettu vasta kehitysvammaisena.

Ihmisen kykyprofiili koostuu monista palasista, osaamisen alueista. Mikäli äidinkielen hallinta ja kirjoittaminen on tuolla tasolla, ongelmien täytyy toisaalla olla jopa musertavia, jotta kokonaistasolla painutaan

heikkolahjaisuuden diagnoosiin saakka.

Kehitysvammainen ihminen on sitten jo käytännössä lievälläkin diagnoosikriteeristöllä kokonaisuutena jo aivan jäätävän tyhmä. Mutta heitä sitten ymmärretään ja tuetaan jo aivan eri malliin.

Jos pitäisi kahdesta valita, olisin mieluummin lievästi kehitysvammainenkin kuin heikkolahjainen.

Kummatkin kärsivät erilaisuudestaan (tämä tiedostaminen ei ole ongelma enää vaikeammin kehityvammaisten kohdalla). Mutta toisen ryhmän tietä tasoitetaan ihan valtavasti, heihin käytetään yhteiskunnan rahaa siis aivan valtavasti - ja toiset ovat omillaan lähes yhtä heikoin eväin.

Tiedän etten puhu kauniisti mutta ei ole minun vikani, että elämä on välillä todella karua. Tätä karuutta kuvatessa sokerointi on aika tarpeetonta.

Mutta kehitysvammaisena ei kuitenkaan ole huolia ja stressiä. Saa keskittyä yhteiskunnan kustantamassa asuntolassa, jossa on kodinhuoltaja siivoamassa ja ruuat tuodaan valmiina pöytään ja hoitaja huolehtii lääkkeistä. Olisi kyllä mahtavaa päästä adhd-diagnoosilla sinne: voisin keskittyä oleiluun, kun henkilökunta tekee ruuan ja siivoaa ja taksilla pääsisi huristelemaan yhteiskunnan verovaroilla.

Luin alun, että "Mulla kehitysvammaisena" ja olin tulossa syyttämään sinua valehtelusta, ettet voi olla kehitysvammainen kun kirjoitat tuolla tavalla. Mutta sitten huomasin, että siinä lukikin mutta.

Mistä muuten tiedät, millaista kehitysvammaisten asuntolassa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen ihminen on rehellisesti ja raadollisesti sanoen todella tyhmä.

Aloittaja ei vaikuta kovin tyhmältä, toisaalta hänen vahvuutensa on juuri äidinkieli, itsensä ilmaisu kielellisesti.

Nykyään heille on tosiaan tämä laaja-alaiset oppimisvaikeudet -termi. Asia on silti sama.

Heikkolahjainen on todellakin väliinputoaja. Hän on käytännössä lähes kyvytön selviämään normaalin aikuisen elämän haasteista. Mutta riittäviin tukitoimiin olisi oikeutettu vasta kehitysvammaisena.

Ihmisen kykyprofiili koostuu monista palasista, osaamisen alueista. Mikäli äidinkielen hallinta ja kirjoittaminen on tuolla tasolla, ongelmien täytyy toisaalla olla jopa musertavia, jotta kokonaistasolla painutaan

heikkolahjaisuuden diagnoosiin saakka.

Kehitysvammainen ihminen on sitten jo käytännössä lievälläkin diagnoosikriteeristöllä kokonaisuutena jo aivan jäätävän tyhmä. Mutta heitä sitten ymmärretään ja tuetaan jo aivan eri malliin.

Jos pitäisi kahdesta valita, olisin mieluummin lievästi kehitysvammainenkin kuin heikkolahjainen.

Kummatkin kärsivät erilaisuudestaan (tämä tiedostaminen ei ole ongelma enää vaikeammin kehityvammaisten kohdalla). Mutta toisen ryhmän tietä tasoitetaan ihan valtavasti, heihin käytetään yhteiskunnan rahaa siis aivan valtavasti - ja toiset ovat omillaan lähes yhtä heikoin eväin.

Tiedän etten puhu kauniisti mutta ei ole minun vikani, että elämä on välillä todella karua. Tätä karuutta kuvatessa sokerointi on aika tarpeetonta.

Mutta kehitysvammaisena ei kuitenkaan ole huolia ja stressiä. Saa keskittyä yhteiskunnan kustantamassa asuntolassa, jossa on kodinhuoltaja siivoamassa ja ruuat tuodaan valmiina pöytään ja hoitaja huolehtii lääkkeistä. Olisi kyllä mahtavaa päästä adhd-diagnoosilla sinne: voisin keskittyä oleiluun, kun henkilökunta tekee ruuan ja siivoaa ja taksilla pääsisi huristelemaan yhteiskunnan verovaroilla.

Luin alun, että "Mulla kehitysvammaisena" ja olin tulossa syyttämään sinua valehtelusta, ettet voi olla kehitysvammainen kun kirjoitat tuolla tavalla. Mutta sitten huomasin, että siinä lukikin mutta.

Mistä muuten tiedät, millaista kehitysvammaisten asuntolassa on?

Paremminhan niistä huolehditaan kuin monista kodittomista, joilla taas ei ole älyllisiä ongelmia. Palstamammojen mielestä kehitysvammaiset on ihania, mutta juopot ja masentuneet ovat syyllisiä omiin ongelmiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autojen käsinpesu? Maatalouden avustavat työt? Postinjakaja? Moni tehdas- ja varastotyö? Lajittelu ym. hommat? Mikäli et pelkää fyysistä työtä ja sinulla on ripeä sekä tarkka ote tekemiseen, tulet pärjäämään varsin hyvin elämässäsi monella käytännön alalla.  Okei, olet sitä mieltä että fyysistä voimaa ei ole? No jos olet edes tarkka ja nopea, niin silläkin pärjää monessa ammatissa todella pitkälle. Täällä jengi ehdottelee ihan vakavalla naamalla opettajan ym. ammatteja jotka vaativat korkeakoulututkinnon ja nimenomaan sitä älykkyyttä, ts. luku-kirjoitus ja laskutaitoa sekä loogista päättelyä. Nyt valoja päälle näiden kommenttien kanssa. Muuten, oikeinkirjoituksesi ja kielioppisi on oikeasti heikkolahjaiseksi ihmiseksi epäilyttävän korkealla tasolla. Odottaisin huomattavasti suppeampaa sanavarastoa, selkeitä oikeinkirjoitusvirheitä ja yksinkertaisempia lauserakenteita. Hyvin olet saanut kyllä ihmiset mukaan puhumaan itsestäsi ja tarjoamaan apua jo kahdeksan sivun ajan. Saavutus sekin. Vielä kun osaisit jotenkin kaupallistaa tämän taidon. Ryhdy bloggaavaksi vähälahjaisia voimaannuttavaksi influensseriksi? :D

Jos viittaat kommenttinumeroihin esim. 121 ja 146, niin minä olen ne kirjoittanut. En ap. En ole lukiota käynyt, eikä minussa ole lukioainesta.

Kielelliset taitoni todettiin alle ikätasoisiksi psykologisissa testeissä, ja osasyynä on varmaan sekin, että ole ennen kuullut niitä kaikkia sanoja kuten vaikkapa "suurpiirteinen" (nyt tiedän sen tarkoittavan henkilöä, joka ei kiinnitä huomiota yksityiskohtiin) tai "tainnuttaa" (tiedän, että eläin tehdään tajuttomaksi tällä menetelmällä). Vietin peruskoululaisena suurimman osan ajasta tietokoneen ääressä, enkä ole saanut hirveämmin sosiaalisia kokemuksia pelätessäni sosiaalisia tilanteita koulukiusaamisen takia.

Tuo vaikeneminen on myös ongelmani. Vaikka minulla yleistietous todettiin hyväksi psykologisissa testeissä, niin silti epävarmailin muutamassa kysymyksessä. Minulta kysyttiin, että mikä elin tuottaa insuliinia ja hiljaa päässäni ajattelin, että se on haima. En kuitenkaan uskaltanut sanoa sitä, koska olin epävarma ja biologia oli koulussa arvosanaltaan kuusi. Mieluummin sitten vaikenin.

Monista vaikeista asioista puhuminenkin oli vaikeaa peruskoululaisena kuten isääni liittyen. Tällöin valehtelin lastenpsykiatrisella poliklinikalla keskittyväni lauluharrastukseen haaveillessani laulajan urasta, mutta totuus oli toinen: isän alkoholismi ja hänen naisystävä. Luulin, että "en saa puhua" tästä tai minulle "suututaan", vaikkei kumpikaan vanhemmistani ole mitään sellaista sanonut. Varmaan lojaalius oli taustalla, kun kyseessä oli kuitenkin oma isä. Ja kun äitini sanoi siellä poliklinikalla tämän ääneen, niin itkin, koska en uskaltanut itse sanoa asiaa ääneen, koska "minullehan suututtaisiin". Ajattelin vain hiljaa, että miksei kukaan vain auta minua. Juuri tällaisten pelkojen takia kirjoitin vain Lasten ja nuorten nettiin yms. koska koen, ettei kirjaimet "vittuile" minulle ja voin tarkkaan miettiä, mitä sanon. Negatiiviset reaktiot oikeassa elämässä ovat saaneet minut pelkäämään.

Mun on vaikeaa uskoa, että olisit lapsen tasoinen kognitiivisilta kyvyiltäsi. Kirjoitat parempaa kielioppia kuin moni palstalainen. Kukaan, jolla kielelliset taidot ovat alleikätasoa, ei tasaankaan analysoi tilannettaan. Maallikkona sanon että sun tapauksessa ei ole otettu kokonaistilannetta huomioon eli koulukiusaamista ja mahdollista masennusta, jotka vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin ja siihen vielä päälle epävarma luonne niin johan on soppa valmis.

Olen pahoillani tilanteestasi. Itsellä jäi lukio kesken, valkolakki olisi kyllä kiinnostanut, mutta ongelmaksi muodostui masennus, ahdistus ja lahjattomuus ( tai sen pelko) matemaattisissa aineissa. Kirjallinen lahjakkuutesi ilahdutti minua. Tuli mieleeni kun tulevaisuus noin ahdistaa, että mihin ruveta, mihin kykenen, kansaneläkekin olisi yksi vaihtoehto, ei ehkä tyydyttävin, mutta toisinaan ainoa mielekäs vaihtoehto. Olen itse kolmikymppinen eläkeläinen, minulla on psyykkiä sairauksia ja fyysisen työn estävä nivelpsori. Psyykeen kannalta en työelämässä pärjäisi sosiaalisen ahdistuksen vuoksi. Hahmotushäiriösi kuulosti tosi invalidisoivalta, olen siitä pahoillani, siihenkö ei löydy mitään apua harjoittelusta, silmäleikkauksesta yms. Vai onko se aivoperäistä? Elämäni on mielekästä vaikka koskaan tuskin työllistyn tai saan opintoja päätökseen, halusin tällä viestillä välittää että ymmärrän miltä tuntuu jäädä syrjään ja jälkeen ikäisistään. Kaikkea hyvää sinulle! Kirjoita jos se auttaa :)

Sairaanhoitaja AMK. Täältä löytyy ketju, jossa saa esimakua alalla työyhteisössä käytettävään retoriikkaan. Tämä valinta ei voi mennä vikaan, sitäpaitsi työvoimapula.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja AMK. Täältä löytyy ketju, jossa saa esimakua alalla työyhteisössä käytettävään retoriikkaan. Tämä valinta ei voi mennä vikaan, sitäpaitsi työvoimapula.

Sairaanhoitajaksi on vaikeaa päästä, hakijoita on paljon ja lukupäätä on syytä löytyä ainakin jonkin verran, ja tosiaan se lukio pitäisi olla myös käytynä.