Mikä ala sopisi heikkolahjaiselle nuorelle?

Äidinkielen opettaja? Varsinkin, jos nuorten kanssa viihdyt. Vaatii toki yliopistoon menon, mutta etköhän tuolla alalla selviä, kun se on vahvuutesi.

Ap:n ongelma tuskin on enää ajankohtainen ja hän tuskin on enää täällä lukemassa vastauksia. Katsokaa ihmiset edes joskus milloin keskustelu on aloitettu ennen kuin nostatte.

Tiedän oikeasti heikkolahjaisen henkilön joka sai yläasteella vain 5-6 arvosanoja. Meni amikseen ja sieltä AMK sähköinsinööriopintoihin. Ilmeisesti sai jostain apua oppimisen ongelmiin kun AMK inssipuolelle pääsi. Heikkolahjaisille sopivia ammatteja ovat:

-suurtalouskokki

-laitoshuoltaja

-hoiva-avustaja

-kiinteistöhoitaja

Myös AMK voi päästä jos saa oppimisen kuntoon.

Tykkäätkö ap ulkona oleskelusta? Jos, niin miten olisi viherrakentaja?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet katseenkestävää sorttia, niin kannattaa panostaa hyvin tienaavaan mieheen (tai naiseen, jos siihen suuntaan twistaat). Ainakin monet miehet arvostavat itsellään naista, joka ei ole yhtä älykäs saati varakas, siten näennäisesti alisteisessa asemassa. Koska höntimpikin nainen osaa pihtaamisen jalon taidon, tasottuu tuo ero silti helposti.

Tätä varmaan pitää itsekin harkita. Vitsailin jopa koululääkärillekin alkavani kotirouvaksi.

- se heikkolahjainen, jolla on as

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin diagnosoitu, oikea heikkolahjainen miettii, että miten näillä korteilla keksitään itselle fyysisesti kevyt työ, joka onnistuisi ammattikoulutuksella:

- laaja-alaiset oppimisvaikeudet (poliittisesti epäkorrektein termein sanon heikkolahjainen)

- matematiikka oli yksilöllistetty aine ollessani peruskoululainen

- keskiarvo 7,5

- peruskoulu suoritettu osittain yksilöllistetysti

- AS-piirteisyys, ehkä tämäkin muuttuu vielä Aspergerin oireyhtymäksi (tiedän, että se on nykyään liitetty autismin kirjon-kattokäsitteen alle)

- Sjögrenin oireyhtymä, joka eniten vaikuttaa silmiini ja sen seurauksena olen saanut myös diagnoosin kuivasilmäisyydestä (kyse on suurella todennäköisyydellä syystä ja seurauksesta) 

- oma arvio kuivasilmäisyyden asteesta on vaikea silmien väsyessä altistuttuaan liialliselle ruutujen katselulle ja myös kirkkaat valot saa minut voimakkaasti haukottelemaan

- kädet väsyy kynällä kirjoittaessa tai sekoittaessa pitkiä aikoja ruokaa, jolloin käsiä on ravistettava

Minulla on ennestään takana ravintola-alan koulutus ja suorittaessani kahvilapalvelut-nimistä valinnaista aloin kiinnostua kahvilayrittäjyydestä pintapuolisesti kunnes aloin keksiä liike-ideaa. Nyt onkin se pulma, että omavalmentaja kaupungin kuntakokeilusta kysyi, että mikä käsiäni vaivaa ja rehellisesti sanoin sen olevan reumatismia. Hän kysyi myös, että olenko nyt ihan varma, että kahvilayrittäjyys toimisi kohdallani, vaikka koitin vakuutella, että voisin tehdä itselleni "esteettömän" paikan, jossa ei tarvitsisi kantaa suoraan pöytiin. Tuntuu niin pahalta, jos minun pitäisi nyt 25-vuotiaana ryhtyä eläkeläiseksi, kun olen saanut TET-jaksoilla, työssäoppimispaikoilla sekä työpaikalla kehuja reippaudesta, ahkeruudesta ja tunnollisuudesta. Minulle työnteko käy kuin harrastuksesta. Viihdyn töissä paremmin kuin koulussa, eikä minua ole kukaan vielä syrjinyt töissä toisin kuin koulussa.

Minulle koulunkäyntikin on ollut niin vastenmielistä, erityisesti peruskoulussa johtuen kiusatuksi tulemisesta. Ja tähän kiusaamiseen johti perättömät huhut, jotka eivät pitäneet paikkansa. Helposti aloin itkemään, jos minulle huudettiin sitä yhtä haukkumanimeä ja pääsin jopa muutaman kerran aikaisemmin pois koulusta pahoitettua mieleni. Minua on syystäkin pelottanut ihmisten negatiiviset reaktiot, enkä ole uskaltanut sen takia etsiä itselleni kavereita pelätessäni, että olisi huudeltu "Painu v***tuun!"-tyylisiä kommentteja. Eipä tätä kukaan tajunnut, enkä uskaltanut kertoakaan olevani liian ujo saati pelostani negatiivisia reaktioita kohtaan. Olen vihannut itseäni, erityisesti peruskoulussa johtuen ulkonäköpaineista, joita äiti ei tietenkään ymmärtänyt. Varmaan ajatteli, että eihän tällaisen "vammaisen" tarvitse olla nätti. 

Kukaan heikkolahjainen ei kirjoita noin hyvää suomea. Ehkä on jotain vaikeuksia ollut mutta aivan muuta kuin älyllistä. Mahdollisesti nepsyä, johon autismin kirjokin luokitellaan. Suosittelen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin menemistä, jonne tietysti tarvitset lääkärin lähetteen.

Aivan samaa mieltä vuosikymmenien kokemuksen rintaäänellä. Kukaan heikkolahjainen ei kirjoita noin analyyttistä tekstiä. Vaikeuksia on varmasti ollut, mutta heikkolahjainen ei kirjoittaja ole. Sitten itse asiaan. Yrittäjyys ei ole hyvä idea, jos ei ole selvinnyt koulumatikasta kunnialla. Yrittäjyys on pääasiassa numeroiden pyörittämistä ja jos ei sitä osaa, on hommaan aivan turha ryhtyä oli kädet minkälaisia tahansa.

Mutta jos kahvilatyöstä tykkää, niin eikö voi olla kahvilassa työssä? Eihän sitä yrittäjä pakko ole tehdäkseen samaa työtä? Älyllisiä lahjoja kirjoittajalla on varmasti muuhunkin kuin fyysiseen työhön, mutta autismin kirjon ongelmat haittaavat. Ymmärrän kyllä, että sen takia jokin itsenäinen työ olisi parempi. Yrittää voi myös ilman fyysistä liiketilaa, jolloin riskit ovat pienempiä.

Ehkä kannattaisi pyrkiä erilaisiin paikkoihin töihin, niin näkisi muutamassa vuodessa, mihin soveltuu?

Muistan ainakin, että peruskoulussa pidin historiasta, josta sain seiskan, sekä yhteiskuntaopista, josta sain kasin. Varmaan nämä ovat sitten saaneet minut hankkimaan tietoa mm. muinaisuskonnoista, Suomen historiasta, suomalaisten naisten aseman historiasta, globalismista, feminismistä, kulttuurimarxilaisuudesta, sionismista, liberalismista ja konservatismista. Valitettavasti vain tällaisia aiheita on vain korkeakoulututkinnoissa käsiteltävänä. Äly ei riitä korkeakouluun, eikä ole fyysistäkään voimaa tarpeeksi käytännön työhön. Haluan kuitenkin osoittaa "normaaliuteni" käymällä töissä.

Koulussa en lukenut hirveämmin kokeisiin, koska "ei jaksa" tai "ei jää päähän". Nykyään jos kirjaa luen, niin tuntuu että silmiin sattuu ja hengästyn lukiessa. No, Eerika-nimisen äänikirjan kuuntelemisen aloitin viime viikolla. Joka päivä olen kuunnellut noin puoli tuntia sitä. Pidän sen kuuntelusta.

Ruotsin kielestä muistan, että peitin ensin vieraskielisen sanaston ja toisinpäin. Englannin kieli kiinnosti ennen kuin se alkoi koulussa kunnes jostain syystä kiinnostus laantui tehdessäni muita juttuja. Sitten aloin yläkoulussa hokemaan, etten osaa englantia, koska sain kutosta ja aloin kerjäämään helpotuksia. Tukiopetuksessa kyllä olin. Mainitsen tuosta englannista, että kävin jonkun aikaa kansalaisopiston kielikurssilla, jossa kyllä opin "There are..." ja "Would you like..." - lauseet, imperfekti ja preesensit, mutten osaa soveltaa niitä. Minulla menee pitkään sanoja etsiessä, jos pitäisi puhua englanniksi. Esim. "Tänne olisi tulossa..", jonka haluaisin kohteliaasti ilmaista ravintolassa asiakkaille, mutta sanonkin yksinkertaisesti "Here is...". Osaan taas suomentaa lukemani tai kuulemani puheen, jota muut puhuu. Töissä ei ole tullut pulmia kertoa hintaa tai allergeeneja.

Heikkolahjaiseksi olen siinä mielessä poikkeus, että keskustelen mielelläni syvällisistä aiheista kuten politiikasta. Ihan itse olen valinnut ideologiani ja aatteen, ja keskustellessa olen ottanut esille esim. veganismin olevan poliittista ja tänä päivänä täysin luonnosta vieraantunutta. Juuri eriävien näkemysten takia en osaa välttämättä olla toisten naisten kanssa, enkä hirveämmin viihdy naisten seurassa.

Miesten seurassa taas viihdyn parhaiten. Miehistäkin olen kyennyt saamaan sen "normaalimman" miehen, enkä osaisi kuvitellakaan ketään erityisluokan aikaista poikaa peruskoulultani miesehdokkaaksi, koska satun nyt arvostamaan vahvuutta ja kyvykkyyttä. Varmaan kiusaaminen selittänee nämä miesvalintani, koska olenhan kokenut olevani "turvassa". Enkä ole ikinä kertonut tapaamilleni miehille tai entisille sellaisille olevani heikkolahjainen, eikä kukaan ole edes arvannut. En edes mitään älykön roolia vedä kuten en bimbonkaan roolia. Minua on aivan turha hallita.

Luonnollisuutta ja prosessoimattomuitta olen pitänyt oman yrityksen ideologiana. Pop upin perustaminen on käynyt mielessä alkuun, jotta näkisin, mitä ko. hommasta tulisi. Ihan itsenäisesti opettelen ketogeenista leivontaa, ja tätä taitoa toivon pääseväni hyödyntämään töissä. Minulle tämä itseopettelu tuntuu kivoimmalta hommalta.

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen ihminen on rehellisesti ja raadollisesti sanoen todella tyhmä.

Aloittaja ei vaikuta kovin tyhmältä, toisaalta hänen vahvuutensa on juuri äidinkieli, itsensä ilmaisu kielellisesti.

Nykyään heille on tosiaan tämä laaja-alaiset oppimisvaikeudet -termi. Asia on silti sama.

Heikkolahjainen on todellakin väliinputoaja. Hän on käytännössä lähes kyvytön selviämään normaalin aikuisen elämän haasteista. Mutta riittäviin tukitoimiin olisi oikeutettu vasta kehitysvammaisena.

Ihmisen kykyprofiili koostuu monista palasista, osaamisen alueista. Mikäli äidinkielen hallinta ja kirjoittaminen on tuolla tasolla, ongelmien täytyy toisaalla olla jopa musertavia, jotta kokonaistasolla painutaan

heikkolahjaisuuden diagnoosiin saakka.

Kehitysvammainen ihminen on sitten jo käytännössä lievälläkin diagnoosikriteeristöllä kokonaisuutena jo aivan jäätävän tyhmä. Mutta heitä sitten ymmärretään ja tuetaan jo aivan eri malliin.

Jos pitäisi kahdesta valita, olisin mieluummin lievästi kehitysvammainenkin kuin heikkolahjainen.

Kummatkin kärsivät erilaisuudestaan (tämä tiedostaminen ei ole ongelma enää vaikeammin kehityvammaisten kohdalla). Mutta toisen ryhmän tietä tasoitetaan ihan valtavasti, heihin käytetään yhteiskunnan rahaa siis aivan valtavasti - ja toiset ovat omillaan lähes yhtä heikoin eväin.

Tiedän etten puhu kauniisti mutta ei ole minun vikani, että elämä on välillä todella karua. Tätä karuutta kuvatessa sokerointi on aika tarpeetonta.

Minä taas arvostan, vaikka olenkin heikkolahjainen psykologisten testien mukaan. Inhoan poliittista korrektiutta. Ei se eufemismi ole asioita mikskään muuttanut. Jotenkin vaan kykenen sulattamaan lukiessani näinkin raakaa faktaa ja itsekin jopa tuon tabut esiin sopivassa seurassa.

On tabu myös sanoa, että miehissä on ääripäät älykkyyden suhteen - heikkolahjaiset ja nerot. Tässä arvellaan syynä olevan toisen X-kromosomin puutos. Kaiken lisäksi miehet edustaa syrjäytyneisyyttä, johon mahdollinen syyllinen on heikkolahjaisuus yhteiskunnan digitalisoituessa ja avustavien töiden kadotessa.

Autojen käsinpesu? Maatalouden avustavat työt? Postinjakaja? Moni tehdas- ja varastotyö? Lajittelu ym. hommat? Mikäli et pelkää fyysistä työtä ja sinulla on ripeä sekä tarkka ote tekemiseen, tulet pärjäämään varsin hyvin elämässäsi monella käytännön alalla.  Okei, olet sitä mieltä että fyysistä voimaa ei ole? No jos olet edes tarkka ja nopea, niin silläkin pärjää monessa ammatissa todella pitkälle. Täällä jengi ehdottelee ihan vakavalla naamalla opettajan ym. ammatteja jotka vaativat korkeakoulututkinnon ja nimenomaan sitä älykkyyttä, ts. luku-kirjoitus ja laskutaitoa sekä loogista päättelyä. Nyt valoja päälle näiden kommenttien kanssa. Muuten, oikeinkirjoituksesi ja kielioppisi on oikeasti heikkolahjaiseksi ihmiseksi epäilyttävän korkealla tasolla. Odottaisin huomattavasti suppeampaa sanavarastoa, selkeitä oikeinkirjoitusvirheitä ja yksinkertaisempia lauserakenteita. Hyvin olet saanut kyllä ihmiset mukaan puhumaan itsestäsi ja tarjoamaan apua jo kahdeksan sivun ajan. Saavutus sekin. Vielä kun osaisit jotenkin kaupallistaa tämän taidon. Ryhdy bloggaavaksi vähälahjaisia voimaannuttavaksi influensseriksi? :D

Vierailija kirjoitti:

Autojen käsinpesu? Maatalouden avustavat työt? Postinjakaja? Moni tehdas- ja varastotyö? Lajittelu ym. hommat? Mikäli et pelkää fyysistä työtä ja sinulla on ripeä sekä tarkka ote tekemiseen, tulet pärjäämään varsin hyvin elämässäsi monella käytännön alalla.  Okei, olet sitä mieltä että fyysistä voimaa ei ole? No jos olet edes tarkka ja nopea, niin silläkin pärjää monessa ammatissa todella pitkälle. Täällä jengi ehdottelee ihan vakavalla naamalla opettajan ym. ammatteja jotka vaativat korkeakoulututkinnon ja nimenomaan sitä älykkyyttä, ts. luku-kirjoitus ja laskutaitoa sekä loogista päättelyä. Nyt valoja päälle näiden kommenttien kanssa. Muuten, oikeinkirjoituksesi ja kielioppisi on oikeasti heikkolahjaiseksi ihmiseksi epäilyttävän korkealla tasolla. Odottaisin huomattavasti suppeampaa sanavarastoa, selkeitä oikeinkirjoitusvirheitä ja yksinkertaisempia lauserakenteita. Hyvin olet saanut kyllä ihmiset mukaan puhumaan itsestäsi ja tarjoamaan apua jo kahdeksan sivun ajan. Saavutus sekin. Vielä kun osaisit jotenkin kaupallistaa tämän taidon. Ryhdy bloggaavaksi vähälahjaisia voimaannuttavaksi influensseriksi? :D

Jos viittaat kommenttinumeroihin esim. 121 ja 146, niin minä olen ne kirjoittanut. En ap. En ole lukiota käynyt, eikä minussa ole lukioainesta.

Kielelliset taitoni todettiin alle ikätasoisiksi psykologisissa testeissä, ja osasyynä on varmaan sekin, että ole ennen kuullut niitä kaikkia sanoja kuten vaikkapa "suurpiirteinen" (nyt tiedän sen tarkoittavan henkilöä, joka ei kiinnitä huomiota yksityiskohtiin) tai "tainnuttaa" (tiedän, että eläin tehdään tajuttomaksi tällä menetelmällä). Vietin peruskoululaisena suurimman osan ajasta tietokoneen ääressä, enkä ole saanut hirveämmin sosiaalisia kokemuksia pelätessäni sosiaalisia tilanteita koulukiusaamisen takia.

Tuo vaikeneminen on myös ongelmani. Vaikka minulla yleistietous todettiin hyväksi psykologisissa testeissä, niin silti epävarmailin muutamassa kysymyksessä. Minulta kysyttiin, että mikä elin tuottaa insuliinia ja hiljaa päässäni ajattelin, että se on haima. En kuitenkaan uskaltanut sanoa sitä, koska olin epävarma ja biologia oli koulussa arvosanaltaan kuusi. Mieluummin sitten vaikenin.

Monista vaikeista asioista puhuminenkin oli vaikeaa peruskoululaisena kuten isääni liittyen. Tällöin valehtelin lastenpsykiatrisella poliklinikalla keskittyväni lauluharrastukseen haaveillessani laulajan urasta, mutta totuus oli toinen: isän alkoholismi ja hänen naisystävä. Luulin, että "en saa puhua" tästä tai minulle "suututaan", vaikkei kumpikaan vanhemmistani ole mitään sellaista sanonut. Varmaan lojaalius oli taustalla, kun kyseessä oli kuitenkin oma isä. Ja kun äitini sanoi siellä poliklinikalla tämän ääneen, niin itkin, koska en uskaltanut itse sanoa asiaa ääneen, koska "minullehan suututtaisiin". Ajattelin vain hiljaa, että miksei kukaan vain auta minua. Juuri tällaisten pelkojen takia kirjoitin vain Lasten ja nuorten nettiin yms. koska koen, ettei kirjaimet "vittuile" minulle ja voin tarkkaan miettiä, mitä sanon. Negatiiviset reaktiot oikeassa elämässä ovat saaneet minut pelkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitaja.

Hitsaaja kävisi muuten, mutta se vaatii keskittymiskykyä.

Hitsaajista on pulaa sen takia että se on vaikeaa. Todella vaativaa käsityötä

Poika olis päässyt lukioon, mutta meni metalli alalle.

Eka kesä duuni hitsaajana palkka 2300€

Heikommat oman ikäluokkani kaverit lukiosta eivät ole koskaan tienanneet niin palvon.

Kaupankassat, varastomiehet etc

Tämä ja moni muu postaus, kuten aloittajankin, kertoo että Suomessa korkeakoulutetaan ihmisiä aivan liikaa. Yhteiskunta ei hyödy mitään näistä lukion heikoilla arvosanoilla suorittaneista, joista moni jatkaa korkeakouluputkeaan vielä AMK:ssa, joku jopa jossain maakuntayliopistossa jämätiedekunnassa. Millään alalla keskitasoa heikompi yksikö ei juurikaan lisäarvoa luo, vaan saa leipänsä samassa organisaatiossa työskentelevien osaavampien/tehokkaampien siivellä. Ei se Gaussin käyrä älyllisten ym. lahjojen suhteen muutu, vaikka kuinka paperilla 60% ikäluokasta on korkeakoulutettua. Usealle alalle voisi nyt mennä opistotasoisen vuoden tai parin koulutuksen jälkeen oppisopimuksella, missä palkka nousisi pikkuhiljaa portaittain osaamisen karttuessa ja työssäoppiminen tapahtuisi kokeneempien opastuksella. Hieman Saksan kaltainen systeemi. Tämä Suomen korkeakoulu-uskovaisuus on ainutlaatuista maailmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autojen käsinpesu? Maatalouden avustavat työt? Postinjakaja? Moni tehdas- ja varastotyö? Lajittelu ym. hommat? Mikäli et pelkää fyysistä työtä ja sinulla on ripeä sekä tarkka ote tekemiseen, tulet pärjäämään varsin hyvin elämässäsi monella käytännön alalla.  Okei, olet sitä mieltä että fyysistä voimaa ei ole? No jos olet edes tarkka ja nopea, niin silläkin pärjää monessa ammatissa todella pitkälle. Täällä jengi ehdottelee ihan vakavalla naamalla opettajan ym. ammatteja jotka vaativat korkeakoulututkinnon ja nimenomaan sitä älykkyyttä, ts. luku-kirjoitus ja laskutaitoa sekä loogista päättelyä. Nyt valoja päälle näiden kommenttien kanssa. Muuten, oikeinkirjoituksesi ja kielioppisi on oikeasti heikkolahjaiseksi ihmiseksi epäilyttävän korkealla tasolla. Odottaisin huomattavasti suppeampaa sanavarastoa, selkeitä oikeinkirjoitusvirheitä ja yksinkertaisempia lauserakenteita. Hyvin olet saanut kyllä ihmiset mukaan puhumaan itsestäsi ja tarjoamaan apua jo kahdeksan sivun ajan. Saavutus sekin. Vielä kun osaisit jotenkin kaupallistaa tämän taidon. Ryhdy bloggaavaksi vähälahjaisia voimaannuttavaksi influensseriksi? :D

Jos viittaat kommenttinumeroihin esim. 121 ja 146, niin minä olen ne kirjoittanut. En ap. En ole lukiota käynyt, eikä minussa ole lukioainesta.

Kielelliset taitoni todettiin alle ikätasoisiksi psykologisissa testeissä, ja osasyynä on varmaan sekin, että ole ennen kuullut niitä kaikkia sanoja kuten vaikkapa "suurpiirteinen" (nyt tiedän sen tarkoittavan henkilöä, joka ei kiinnitä huomiota yksityiskohtiin) tai "tainnuttaa" (tiedän, että eläin tehdään tajuttomaksi tällä menetelmällä). Vietin peruskoululaisena suurimman osan ajasta tietokoneen ääressä, enkä ole saanut hirveämmin sosiaalisia kokemuksia pelätessäni sosiaalisia tilanteita koulukiusaamisen takia.

Tuo vaikeneminen on myös ongelmani. Vaikka minulla yleistietous todettiin hyväksi psykologisissa testeissä, niin silti epävarmailin muutamassa kysymyksessä. Minulta kysyttiin, että mikä elin tuottaa insuliinia ja hiljaa päässäni ajattelin, että se on haima. En kuitenkaan uskaltanut sanoa sitä, koska olin epävarma ja biologia oli koulussa arvosanaltaan kuusi. Mieluummin sitten vaikenin.

Monista vaikeista asioista puhuminenkin oli vaikeaa peruskoululaisena kuten isääni liittyen. Tällöin valehtelin lastenpsykiatrisella poliklinikalla keskittyväni lauluharrastukseen haaveillessani laulajan urasta, mutta totuus oli toinen: isän alkoholismi ja hänen naisystävä. Luulin, että "en saa puhua" tästä tai minulle "suututaan", vaikkei kumpikaan vanhemmistani ole mitään sellaista sanonut. Varmaan lojaalius oli taustalla, kun kyseessä oli kuitenkin oma isä. Ja kun äitini sanoi siellä poliklinikalla tämän ääneen, niin itkin, koska en uskaltanut itse sanoa asiaa ääneen, koska "minullehan suututtaisiin". Ajattelin vain hiljaa, että miksei kukaan vain auta minua. Juuri tällaisten pelkojen takia kirjoitin vain Lasten ja nuorten nettiin yms. koska koen, ettei kirjaimet "vittuile" minulle ja voin tarkkaan miettiä, mitä sanon. Negatiiviset reaktiot oikeassa elämässä ovat saaneet minut pelkäämään.

Mitähän sinä nyt oikein haet täältä näillä avautumisillasi? Terapiaa? Tukea ja kannustusta? Elämänohjeita? Suosittelen oikeasti hankkimaan apua ammattilaiselta, ja se muuten yleensä maksaa. Jos ei sinulle niin verojen kautta jollekin toiselle. Elämää on muuallakin kuin sinun napasi ympärillä ja jokaisella meistä on kuule omat ongelmansa, tulet vielä huomaamaan, kun näistä sosiaalisista tilanteista tulet saamaan enemmänkin kokemuksia, toivottavasti tuottavassa työssä missä kannat sinäkin kortesi kekoon yhteiskuntamme pyörittämisessä. Älä ota tätä vittuiluna vaan herätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autojen käsinpesu? Maatalouden avustavat työt? Postinjakaja? Moni tehdas- ja varastotyö? Lajittelu ym. hommat? Mikäli et pelkää fyysistä työtä ja sinulla on ripeä sekä tarkka ote tekemiseen, tulet pärjäämään varsin hyvin elämässäsi monella käytännön alalla.  Okei, olet sitä mieltä että fyysistä voimaa ei ole? No jos olet edes tarkka ja nopea, niin silläkin pärjää monessa ammatissa todella pitkälle. Täällä jengi ehdottelee ihan vakavalla naamalla opettajan ym. ammatteja jotka vaativat korkeakoulututkinnon ja nimenomaan sitä älykkyyttä, ts. luku-kirjoitus ja laskutaitoa sekä loogista päättelyä. Nyt valoja päälle näiden kommenttien kanssa. Muuten, oikeinkirjoituksesi ja kielioppisi on oikeasti heikkolahjaiseksi ihmiseksi epäilyttävän korkealla tasolla. Odottaisin huomattavasti suppeampaa sanavarastoa, selkeitä oikeinkirjoitusvirheitä ja yksinkertaisempia lauserakenteita. Hyvin olet saanut kyllä ihmiset mukaan puhumaan itsestäsi ja tarjoamaan apua jo kahdeksan sivun ajan. Saavutus sekin. Vielä kun osaisit jotenkin kaupallistaa tämän taidon. Ryhdy bloggaavaksi vähälahjaisia voimaannuttavaksi influensseriksi? :D

Jos viittaat kommenttinumeroihin esim. 121 ja 146, niin minä olen ne kirjoittanut. En ap. En ole lukiota käynyt, eikä minussa ole lukioainesta.

Kielelliset taitoni todettiin alle ikätasoisiksi psykologisissa testeissä, ja osasyynä on varmaan sekin, että ole ennen kuullut niitä kaikkia sanoja kuten vaikkapa "suurpiirteinen" (nyt tiedän sen tarkoittavan henkilöä, joka ei kiinnitä huomiota yksityiskohtiin) tai "tainnuttaa" (tiedän, että eläin tehdään tajuttomaksi tällä menetelmällä). Vietin peruskoululaisena suurimman osan ajasta tietokoneen ääressä, enkä ole saanut hirveämmin sosiaalisia kokemuksia pelätessäni sosiaalisia tilanteita koulukiusaamisen takia.

Tuo vaikeneminen on myös ongelmani. Vaikka minulla yleistietous todettiin hyväksi psykologisissa testeissä, niin silti epävarmailin muutamassa kysymyksessä. Minulta kysyttiin, että mikä elin tuottaa insuliinia ja hiljaa päässäni ajattelin, että se on haima. En kuitenkaan uskaltanut sanoa sitä, koska olin epävarma ja biologia oli koulussa arvosanaltaan kuusi. Mieluummin sitten vaikenin.

Monista vaikeista asioista puhuminenkin oli vaikeaa peruskoululaisena kuten isääni liittyen. Tällöin valehtelin lastenpsykiatrisella poliklinikalla keskittyväni lauluharrastukseen haaveillessani laulajan urasta, mutta totuus oli toinen: isän alkoholismi ja hänen naisystävä. Luulin, että "en saa puhua" tästä tai minulle "suututaan", vaikkei kumpikaan vanhemmistani ole mitään sellaista sanonut. Varmaan lojaalius oli taustalla, kun kyseessä oli kuitenkin oma isä. Ja kun äitini sanoi siellä poliklinikalla tämän ääneen, niin itkin, koska en uskaltanut itse sanoa asiaa ääneen, koska "minullehan suututtaisiin". Ajattelin vain hiljaa, että miksei kukaan vain auta minua. Juuri tällaisten pelkojen takia kirjoitin vain Lasten ja nuorten nettiin yms. koska koen, ettei kirjaimet "vittuile" minulle ja voin tarkkaan miettiä, mitä sanon. Negatiiviset reaktiot oikeassa elämässä ovat saaneet minut pelkäämään.

Mitähän sinä nyt oikein haet täältä näillä avautumisillasi? Terapiaa? Tukea ja kannustusta? Elämänohjeita? Suosittelen oikeasti hankkimaan apua ammattilaiselta, ja se muuten yleensä maksaa. Jos ei sinulle niin verojen kautta jollekin toiselle. Elämää on muuallakin kuin sinun napasi ympärillä ja jokaisella meistä on kuule omat ongelmansa, tulet vielä huomaamaan, kun näistä sosiaalisista tilanteista tulet saamaan enemmänkin kokemuksia, toivottavasti tuottavassa työssä missä kannat sinäkin kortesi kekoon yhteiskuntamme pyörittämisessä. Älä ota tätä vittuiluna vaan herätyksenä.

En syytä ketään viatonta tästä kokemuksistani. Itsehän olen jopa joissain tilanteissa todennut ansainneeni rangaistuksen ja vihat niskaani, mutta siihen tapaukseen en luokittele kiusatuksi tulemista. Minulla on ihan selkärankaa myöntää tehneeni väärin, vaikka olisin tehnyt maailman vakavimman rikoksen.

Tiedän, millainen pessimisti olen, mutta kyse on myös realismin käytöstäkin. En ole saanut elämässä oikein hyviä kokemuksia, vaan pelkkää vihaa ja paskaa niskaan tuppukylässä asuessani. Ei ole mikään ihme, miksi olen välillä toivonut olevani äänetön ja näkymätön, ettei tarvitsi kuunnella jatkuvia huuteluja. Kuitenkaan en näe mitään syytä tappaa itseäni, vaan näen jotain hyvää elämässäni. Esim. työ on pitänyt elämäni kasassa. Koitan hyvää elämää edesauttaa terveellisillä elämäntavoilla. Jokin pieni toivon kipinä minulla on kuitenkin.

Olenkin päättänyt hakeutua omasta tahdosta neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Ihmisten kommentit fiksuudestani ovat kuulostaneet liian hyvältä ollakseen totta, ellei sitten ole otsaa mainita tyhmyydestäni, josta olen kerran elämässä kuullut äidin suusta - itse asiassa minä ja kaikki sisarukseni oltiin hänen sanojen mukaan yhtä tyhmiä. On hyvin mahdollista, olen liiankin rakastunut diagnooseihini ja kahlinnut itseni niihin.

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjaisuus nimenomaan tarkoittaa oppimisvaikeuksia ja niitähän löytyy. Hahmotushäiriö, joka estää esimerkiksi tuon taidealan kokonaan, kuvis on aina ollut ihan vain säälivitosia. Lievä lukihäiriö myös. Hahmotushäiriö näkyy erittäin hyvin myös ruokaa laittaessa. Syvyysnäkö esim puuttuu kokonaan ja silmässä on taittovika. Minulla oli avustaja kotitalouden ja käsityön tunneilla. Olen yksinkertaisesti typerä suomeksi sanottuna. Opettajilla on myös ikävä tapa verrata minua siskooni, hän kun sattuu olemaan meistä se älykkäämpi. Minulla oli hapenpuutetta ja synnyin keskosena.

Ap

Äläpäs höpötä, ap. Kirjoituksestasi näkee, että olet kaukana heikkolahjaisuudesta. Tunnen heikkolahjaisia eivätkä he osaa kirjoittaa kunnolla edes omaa nimeään. Sorry.

Asiantuntijatehtävät julkisella sektorilla voisi olla sulle hyvä tavoite ap.

Työskentelen erään kaupungin asiantuntijan kanssa päivittäin ja hän on heikkolahjainen (esim omien sanojensa mukaan häntä johtaa harhaan Teams-kanavien erilaiset nimeämiskäytännöt, kysyy usein "mitä tarkoitat, en ymmärrä?", kyselee mikä sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, tarvitsee hyvin tarkasti kuvailtuja työtehtäviä tyyliin "käy katsomassa paikasta X asia Y. Ota valokuvia ja kuvaile näkemäsi sähköpostilla joka lähetetään vastaanottajille A, B ja C").  Lisäksi hän tarvitsee poikkeuksellisen paljon aikaa asioiden omaksumiseen. Esim huomattavan yksinkertaisen Microsoftin työkaluun tarvitsee perehdytyksen lisäksi tuntikausia katsomisaikaa eikä silti löydä erästä valintaa siitä. Ei tajua kuitenkaan kysyä apua. Kun taas kysyy että tarvitsetko apua, ei osaa nimetä mitään missä tarvitsisi.

Tähän tehtävään tosin on vaatimuksena alempi amk-tutkinto. Itse pelaisin niin, että kävisin amiksen, sitten haku amk:n. Opiskelujen aikana alat hakemaan töitä julkiselta koska usein voit tulla valituksi jo

opiskeluaikana. Sitten venytät opiskeluja, pidät opintovapaata yms. Jos haluat lähteä esim kaupungin hommiin niin henkilöstöedut ainakin omassa kaupungissani ovat aika hyvät (työmatkaseteleitä, kaupunkipyörät ilmaiseksi käyttöön jne) ja palkkakin kohdallaan eli mainitusta asiantuntijatehtävästä noin 3000 euroa kuussa ja työaika 36h15min viikossa.

AP:lla kuitenkin vaikuttaa olevan lahjakkuuden taso parempi kuin työkaverillani, koska vaikutat toimivan suunnitelmallisesti ja osaat kysyä apua, joten tsemppiä työuralle mikä se sitten onkaan!

Ps. Itsellä takana nippu tutkintoja ja oman kokemuksen perusteella: opiskelu ei kannata

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjaisuus nimenomaan tarkoittaa oppimisvaikeuksia ja niitähän löytyy. Hahmotushäiriö, joka estää esimerkiksi tuon taidealan kokonaan, kuvis on aina ollut ihan vain säälivitosia. Lievä lukihäiriö myös. Hahmotushäiriö näkyy erittäin hyvin myös ruokaa laittaessa. Syvyysnäkö esim puuttuu kokonaan ja silmässä on taittovika. Minulla oli avustaja kotitalouden ja käsityön tunneilla. Olen yksinkertaisesti typerä suomeksi sanottuna. Opettajilla on myös ikävä tapa verrata minua siskooni, hän kun sattuu olemaan meistä se älykkäämpi. Minulla oli hapenpuutetta ja synnyin keskosena.

Ap

Kirjoituksesi perusteella vaikutat kuitenkin ihan fiksulta, älykkyysosamäärällä yms ei ole väliä sun pitää löytää oma inspiraation lähteesi sekä itseluottamus. 

Poliitikkona voisi päästä pitkällekin. Hallituksemmekin vaikuttaa olevan täynnä kuvaukseen sopivia. Senkun muistaa, että hakutuu vasemmistoon, niin loppu sujuu kuin rasvattu.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto olisi ihan vaan siivousala. Sinne on olemassa ihan tutkintokin, ja tuntuvat kuitenkin kaipaavan tunnollisia työntekijöitä. Palkat ei toki ole kummoisia.

Oon itse joskus ollut myös tiskaajana opiskelujen ohessa, se ainakin oli erittäin yksinkertaista.

Mä tyrkytän edelleen julkista puolta. Jos pääset siivoojaksi kaupungille ei palkka ole sen parempi mutta työ leppoisampaa ja ainakin oman kokemuksen mukaan ovat enemmän osa työyhteisöä kuin yksityisellä jossa siivooja työ on paineistetumpaa

Tää on kyllä sen verran sekavaa settiä että tän kirjoittaja taitaa olla se heikkolahjainen. Vai onko kyseessä suomi-räp?

Ompelijan ammatti kirjoitti:

Puutyöt monella ihmisellä on kykyjä luovaan työhön käsitöihin ja liikuntaan sekä esimerkiksi valokuvaajan ammatti kamerakoulutus tai autokoulun opettaja , trukkikuski ,runoilijan ammatti, sarjakuva piirtäjät , osaat kirjoittaa siitä voi tulla ammatti. Meillä on paljon piraattia eli kopioidaan toisten teoksia ulkomailta. Parturin ammatti on hyvä siinä vaaditaan kemiaa matematiikkaa hiukan ja laskutaitoa kassalla mutta ne on valmiiksi hinnoiteltuja.Siivoojilta vaaditaan noin vuoden koulutus kemikaalien osaamista ja tekniikkaa kuten koneita. Välinehuoltajan koulutus kestää ainakin vuoden siinä on paljon koneita ja myrkkyjä millä käsitellään välineitä.Kuumakäsittelyä ja pakkausta sreriiliksi.Hoitajan työssä on opiskeltava fysiikkaa ja kasvatusta sekä haavahoitoja ja muita asioita 1-3 vuotta.Verhoilijan ammatti on hieno ja luova myös ammattikoulujen huonekalupuoli.Taidekoulut ammattiin kestää noin 3 vuotta.Kielenkääntäjät kääntää nykyään valmiin ohjelman avulla koneella sekin on helppoa mutta vähän outoja ne lauseet on näkee medioissa kuten TV sarjat jne.Sarjakuva piirtäjät usein ensin piirtää käsin sitten skannaa värittää koneella ja siirtää siitä.Yrittäjä voi esim. Pitää antikvariaa tai kirppistä.

Jos olet suorittanut normaalin peruskoulun, ja päässyt lukioon, et voi olla heikkolahjainen.

Lisäksi tapasi kirjoittaa ei viittaa heikkolahjaisuuteen.

Keskittymisongelmia ja oppimisvaikeuksia sinulla voi olla, mutta heikkolahjainen et ole.

Nimim. Heikkolahjaisten parissa töitä tehnyt

En mä ole vältttämättä niin varma että kannattaako tuohon alaa nyt satsata niin paljoa. Tietoyhteiskuntahan on rakennettu niin että on käsitteille annettu jo mahdollsiimman paljon selityksiä tutkimusten myötä. Enemmmän se voi ollla että jostain harrstelijapiiireistä syntyy enemmänkin innovaatioita kuin jossain organisoiduissa isoissa firmoisssa.