Paskimmat joulumuistosi?

Menin vanhempieni luo viettämään joulua. Mentävä oli, vaihtoehtoja ei paljon annettu. Lapsenlapsista kukaan ei ollut siellä sinä jouluna. Äidillä oli ikävä lapsenlapsia ja isä keskittyi television katseluun. Joulu meni ihan vain odotellessa sen loppumista.

Eiköhän ne lapsuuden joulut olleet karmeimpia - etenkin sen jälkeen, kun vanhempani erosivat (olin silloin 5v.). Vuorottelin joulujen viettoa eri osoitteissa.

Faijan luona sai seurata ryyppäämistä. Joskus sammui ruokapöytään ja löysin sen samasta paikasta omasta oksennuslammikostaan vielä seuraavana aamunakin. Joskus vain häipyi päivällä johonkin ja tuli aamuyöstä takaisin. Kiva siinä viettää lapsena yksin joulua huolissaan siitä, missä isä on ja yrittää keksiä jääkaapista jotain ruokaa.

Äiti ei koskaan käyttänyt päihteitä, mutta oli neuroottinen ja väkivaltainen. Kaiken piti olla viimeisen päälle ja lasten olla lähinnä hiljaa ja poissa jaloista. Jos melusin, sotkin (riitti, että tönäisin kuusenkoristeen vinoon) tai millä tavalla tahansa ärsytin äitiä, tuli turpaan. Ja sitten äiti veti ne marttyyrikilarit siitä, miten on tehnyt kaiken meidän eteen ja mitään ei arvosteta.

Aikuistumisen jälkeen meni pitkään, että aloin nauttia jouluista. En ole vanhempieni kanssa väleissä ja joulut ovat ihanan rauhallisia. Kukaan ei ryyppää, riitele, hakkaa tai stressaa joulusta turhaan, vaan voidaan oikeasti keskittyä yhdessäoloon ja hyvään ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten jännä juttu, että kurjat joulumuistot ja huonon perheen leima liitetään aina vain työttömiin, köyhiin tai duunareihin. Mun isä on varakas valkokauluspäällikkö ja oli/on aivan sadistinen julmuri ja väkivallalla kiduttaja. Oikein nautti lastensa pelosta ja kauhusta, suorastaan kidutti mitä. Kuristamista, ylösalaisin riiputtamista, kylmään suihkuun viemistä, pimeään kylmään kellariin lukitsemisya, nälässä pitoa, vessakäyntien kieltämistä... just name it. Hullu mikä hullu.

Eniten vituttaa että mitään apua ei saatu mistään, kukaan ei uskonut (kun kunnan ”kermaa”). . Jos ope huomasi ruhjeet ei tasan uskaltanut kertoa eteenpäin.

Kusipää isä ei ole saanut mitään rangaistusta teoistaan. Yhä porskuttaa ja hakkaa äitiä.

Palkkaa joku tekemään vahinko. Se on vain oikeus ja kohtuus.

Nykyään ei yhdenkään naisen tarvitse alistua tuollaiseen, virallista tietä hoidettava, älkää kehottako vääryyteen varsinkaan lapsia.

Mutsi veti aattona päiväkännit ja soitti faijan hakemaan kakarat luokseen. No, faija tuli. Joulua hän ei tietenkään ollut arvannut valmistella, mutta eipä tarvinnut minun ja veljeni luimistella kännistä itkevää akkaa.

Joulu ulkomailla silloisen muka-rakkaan luona. Asut kuitenkin hotellissa ja vietät aikaasi yksin, koska toisen pitääkin "yllättäen" olla töissä. Känniä ja riitelyä, koskaan ei ole ollut sellaista kahta viikkoa. Ja koskaan ei ole Helsinki-Vantaalle laskeutuminen tuntunut yhtä hyvältä kuin tuon ajan jälkeen. Joulu suoraan helvetistä. En usko, että monellakaan on lähellekään vastaavaa kokemusta.

1) olin 12-vuotiaana monta päivää yli 40 asteen kuumeessa angiinassa ja niin heikko, etten pysynyt pystyssä. Porukat raahasi minut sohvalle ja pukivat päälleni lahjaksi saamani toppatakin ja ottivat minusta valokuvia, vaikka silmistäni näkyi vain valkuaiset.

2) vanhempani alkoivat joulupäivänä kärttää ja pakottaa minua tapaamaan 5-kymppinen isäni lehtolapsi perheineen, johon oli itse vasta hetkeä aiemmin ensimmäistä kertaa konnektoitunut, koska heidän mielestään kuolen muuten yksinja perheettömänä.

Eno sammui saunaan ja kuoli häkään.

Vierailija kirjoitti:

Eno sammui saunaan ja kuoli häkään.

Miten saunassa voi kuolla häkään?

Vierailija kirjoitti:

Olin alle kahdeksan, kun vanhemmat lähti aattoiltana taas yläkerran naapuriin ryyppäämään. Ei oltu syöty vielä mitään eikä lahjojakaan saatu. Meidät lukittiin siksi aikaa omaan huoneeseen ( minä ja 3 nuorempaa sisarusta ). Ja eikös sieltä sitten palanut ainoa lamppukin, niimpä istuttiin pimeässä itkemässä ja huutamassa puoleen yöhön, ennen kuin vanhemmat palas kännissä kotiin.  Useamman tunnin siis olivat pämppäämässä.

Saatiin me lopulta kylmiä safkoja ja muutama paketti, mutta oltiin niin järkyttyneitä ja väsyneitä, että ei ollu enää mitään joulufiilistä.

Lapsuudesta muistuu myös toinen ikävä muisto, kun aattopäivänä meille taas vitsailtiin, että tänä vuonna ei tulekaan yhtään lahjaa.  Ja toden totta, EI tullutkaan kun kaikki rahat oli ryypätty. Siinä oli sitten kiva selittää nuoremmille sisaruksille, jotka oli selvästi pettyneitä.

Eikä varmaan ylläri, että myöhemmin meidät huostaanotettiin.

Tämä oli koskettavin kertomus.

Oli vuosi 2012 kun aloin oikein ajatella kuinka monta kymmenvuotisjaksoa nro 2 päättyvien mukaan olin pelännyt.

Kyllästyin ja vuoden päästä loppui.

Kaikki eivät silti vieläkään antaisi periksi niin tottumus toinen luonto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eno sammui saunaan ja kuoli häkään.

Miten saunassa voi kuolla häkään?

Savusaunaa lämmittäessä ainakin voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin alle kahdeksan, kun vanhemmat lähti aattoiltana taas yläkerran naapuriin ryyppäämään. Ei oltu syöty vielä mitään eikä lahjojakaan saatu. Meidät lukittiin siksi aikaa omaan huoneeseen ( minä ja 3 nuorempaa sisarusta ). Ja eikös sieltä sitten palanut ainoa lamppukin, niimpä istuttiin pimeässä itkemässä ja huutamassa puoleen yöhön, ennen kuin vanhemmat palas kännissä kotiin.  Useamman tunnin siis olivat pämppäämässä.

Saatiin me lopulta kylmiä safkoja ja muutama paketti, mutta oltiin niin järkyttyneitä ja väsyneitä, että ei ollu enää mitään joulufiilistä.

Lapsuudesta muistuu myös toinen ikävä muisto, kun aattopäivänä meille taas vitsailtiin, että tänä vuonna ei tulekaan yhtään lahjaa.  Ja toden totta, EI tullutkaan kun kaikki rahat oli ryypätty. Siinä oli sitten kiva selittää nuoremmille sisaruksille, jotka oli selvästi pettyneitä.

Eikä varmaan ylläri, että myöhemmin meidät huostaanotettiin.

Tämä oli koskettavin kertomus.

Oli vuosi 2012 kun aloin oikein ajatella kuinka monta kymmenvuotisjaksoa nro 2 päättyvien mukaan olin pelännyt.

Kyllästyin ja vuoden päästä loppui.

Kaikki eivät silti vieläkään antaisi periksi niin tottumus toinen luonto.

Siis mitä?

Viime vuonna olin exäni luona ja riitahan siinä tuli... :( ehdottomasti huonoin joulumuisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin alle kahdeksan, kun vanhemmat lähti aattoiltana taas yläkerran naapuriin ryyppäämään. Ei oltu syöty vielä mitään eikä lahjojakaan saatu. Meidät lukittiin siksi aikaa omaan huoneeseen ( minä ja 3 nuorempaa sisarusta ). Ja eikös sieltä sitten palanut ainoa lamppukin, niimpä istuttiin pimeässä itkemässä ja huutamassa puoleen yöhön, ennen kuin vanhemmat palas kännissä kotiin.  Useamman tunnin siis olivat pämppäämässä.

Saatiin me lopulta kylmiä safkoja ja muutama paketti, mutta oltiin niin järkyttyneitä ja väsyneitä, että ei ollu enää mitään joulufiilistä.

Lapsuudesta muistuu myös toinen ikävä muisto, kun aattopäivänä meille taas vitsailtiin, että tänä vuonna ei tulekaan yhtään lahjaa.  Ja toden totta, EI tullutkaan kun kaikki rahat oli ryypätty. Siinä oli sitten kiva selittää nuoremmille sisaruksille, jotka oli selvästi pettyneitä.

Eikä varmaan ylläri, että myöhemmin meidät huostaanotettiin.

Tämä oli koskettavin kertomus.

Oli vuosi 2012 kun aloin oikein ajatella kuinka monta kymmenvuotisjaksoa nro 2 päättyvien mukaan olin pelännyt.

Kyllästyin ja vuoden päästä loppui.

Kaikki eivät silti vieläkään antaisi periksi niin tottumus toinen luonto.

Siis mitä?

Sitä ettei yhden ihmisen enää tarvitsekaan pelätä.

Helsinki-Vantaan lentoaseman baarissa jouluaattoiltana.

Rommikola maksoi 9€ ja sekin oli jotain helvetin Negritaa...

Rakkaan isäni äkillinen kuolema aivan Joulun alla ( sairaskohtaus) 32-vuotiaana v-61.

Oltiin anopppilassa toisella puolella Suomea kun syöpäsairaan isäni kunto romahti juuri jouluna ja mietin vain ehdinkö enää nähdä häntä... ei maistunut ruoka sinä jouluna ja ei paljoa nukuttanut. Isäni sinnitteli uudenvuoden aattoon asti ja ehdin nähdä hänet ❤️😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eno sammui saunaan ja kuoli häkään.

Miten saunassa voi kuolla häkään?

Ennen oli paljon puulämmitteisiä saunoja. On niitä vieläkin ihan omakotitaloissa, mutta sähkökiuas on monet puukiukaat korvannut. Häkää voi tulla, jos pellin sulkee liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Menin kerran vanhempieni luokse jouluksi, jonne tuli muitakin sukulaisia. Yhdellä siskollani oli pikku lapsi ja koko jouluaatto pyöri sen lapsen ympärillä. Joulupöydässäkin piti jostain syystä kokoajan vaan huomioida sitä lasta ja kaikki lässytti sille ja olivat että "Milla sitä ja Milla tätä, Milla Milla Milla.. Millonkohan pukki tulee, voi meidän Milla kun saa paljon lahjoja!". Hyi yök. Tykkään itse syödä rauhassa ja nauttia ruoasta, mutta kaikki vaan höpöttää ja lässyttää sille mukulalle niin meni fiilikset ruoastakin..  

Sitten pukki tuli ja jakoi lahjat ja kaikkien piti niin ihastella niitä lapsen lahjoja ja koko loppu iltakin meni ihastellessa Millan lahjoja ja kuinka Milla on nyt niin iloinen ja sitten Milla piirsi tusseilla paperille jotain ympyröitä ja niitäkin kaikki ihasteli kun se Milla on niin hyvä piirtämään.. voi elämän kevät... 

Oikeesti.. Hiton ahdistava joulu oli se.. Ja kun itse en jaksa esittää mitään tekopirteää ja lässyttää niin tuntui että mua katsottiin vähän paheksuvasti kun en ollut niin mukana Millan tärkeässä päivässä.. Olikohan se lapsi sillon joku 2v tai alle, tuskin tuon ikänen mitään oikein edes ymmärtää..

Voi raasua. Kyllä se siitä helpottaa - sinä kun olet tottunut olemaan se iso vauvva, niin onhan se raskasta, kun uusi pikkuinen vie kaiken huomion sinulta. Ystävällisestihän sun perhe suhun suhtautui, jos koko joulun murjotit ja näytit pitkää naamaa viattoman pikkulikan takia. Paheksuvat katseet varmaan yritti herättää sinua vetämään pääsi pexxeestäs ja huomioimaan muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä joulu tuntuu tosi pahalta. Lapset isällään, miehen äiti täällä häärämässä. En pääse omaan keittiööni kun toinen raivopäänä häärää! Ruoat hän on itse laittanut ja tuonut, kun eihän me miehen kanssa viitsitä. Tänä vuonna ei viitsittykään, kun kaikkina aiempina vuosina on sitten ollut tuplat kaikkea. Pöytä on hyvin silli- ja sienipainoitteinen, joista kummastakaan en välitä, ja ainoan toiveeni (tölkkiherneet) sain huolellisesti perustella että sain niitä laittaa tarjolle -omassa keittiössäni. Lahjojakaan ei avattu aattona, kun eihän täällä ketään ollut. Joulupäivänä vasta, kun loput miehen suvusta saapui.

Ensi joulun vietän hotellissa yksin.

Miehen äiti on sinun luonasi ja häärä sinun keittiössä. Ja lapset ovat miehen luona? Miksei anoppikin ole siellä? Ja muut miehen sukulaiset?

Mieheni on eri henkilö kuin lasten isä. Vietin siis joulun mieheni ja hänen äitinsä kanssa. Vieläkään ei kauheasti naurata mutta luojan kiitos joulu on vain kerran vuodessa. Voisin avautua pitkästikin miten anoppi käy hermoille muutenkin kuin keittiössä, mutta kyseessä on vanha, yksinäinen ihminen ja minä ihan totta yritän olla hyvä ihminen ja antaa olla. Hänkin tietysti tarkoittaa vain hyvää.

Vuoden 2017 joulu. Olin ollut masentunut, kun parisuhde oli kariutunut. Noin viikko ennen joulua aloin dokailla, lahes aamusta iltaan. Olin sen viikon etatoissa kotona, joten enpa paljoa ihmisia nahnyt. Homma tokki jo kolmen paivan paasta, mutta jouluaaton aamuna olikin niin huono olo etta oksat pois. Kaksi paivaa oksentelin vetta ja seinista piti ottaa kiinni kun vessassa kavin. Luonnollisesti kaikki tapaamiset Piti perua. Vasta uudenvuodenaattona alkoi olla suht normaali olo. No, oma syy ja vaikka olin lahes 50v niin laksyni opin.