Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt perhe-elämään, kun mies ei ota vastuuta juurikaan mistään
15.12.2018 |
Siivoaminenhan ei koskaan onnistu, jos ei pyydä erikseen. Ja jos pyytää niin vastaus on 99% kerroista ”onko pakko just nyt, ei millään jaksaisi”, eikä herra itse todellakaan ehdota uutta ajankohtaa, eikä palaa asiaan ellen itse muistuta siitä. Sitten kun siivotaan, niin sekin on sellaista tiuskimista ja tavaroiden paiskomista. Nykyään olen alkanut siivota ihan hiljaa vaan itsekseni, koska koen sen tosi raskaaksi että pitää väkisin toista saada osallistumaan. Koen henkisesti helpommaksi sen, että itse hoidan vaan hiljaa kaiken, kuin että siitä tulee esim tappelu.
Lasten harrastuksiin viemisessä sama juttu. Minusta on täysin absurdia, että minun pitää pyytää häntä viemään lapsia harrastuksiin. Lapsia, jotka ovat yhtä lailla hänen? Hän vie kyllä, mutta vaan jos pyydän. Tein juuri menneellä viikolla testin ja yritin vihjaista muilla tavoin, esim että olen tosi väsynyt jne jne, kun olisi ollut aika lähteä, mutta hän ei oikeasti millään tavalla reagoinut. Tyytyväisenä istui koneella, kun hoidin koko viikon harrastusrumban, kauppareissut, lapsen lääkärin ym. Kertaakaan ei kysynyt esim että haluaisinko että hän veisi lapsen jonnekin tai kävisi kaupassa. Olen aivan pöyristynyt. Yleensä siis aina sanon, että vie sinä tai kysynyt että sopiiko että hän vie jne, ja ollaan suht tasapuolisesti hoidettu harrastukset, mutta kun en sitä nyt tehnyt niin hän oli vain tyytyväinen kun hoidin kaikki.
Tämä tekee minut samalla vihaiseksi ja surulliseksi. Meillä tosiaan kulut jaetaan kaikki puoliksi, tai itse maksan vähän enemmän, kun itselläni myös vaativampi työ, josta saan hieman parempaa palkkaa. Katkeraksi tekee myös se, että olen viime aikoina kärsinyt terveysongelmista, mutta tämäkään ei vaikuta millään tavalla siihen, että mies ottaisi enemmän vastuuta perheen arjesta, tai että jollain tavalla huolehtisi minun jaksamisesta jne. Edes sen verran että kysyisi jaksanko tosiaan hoitaa kaiken yksin. Ei, hänen mielestään en saisi valittaa asiasta ollenkaan.
En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, olen vaan tosi väsynyt. Aiheesta on käyty keskustelua, mies saattaa hetken tsempata ja sitten palataan taas samaan vanhaan. Ei hän tule miksikään muuttumaan. On tosi itsekäs kaikin puolin, eikä huomaavaisuutta osaa osoittaa millään tavalla. Tosi kurjaa kuitenkin lapsille jos tulee ero, todennäköisesti pitäisi muuttaa halvemmalla asuinalueelle, vaihtaa koulua, lopettaa harrastuksia jne. Minulla ei myöskään omaa perhettä tai muutakaan tukiverkostoa, vaan miehen perhe on se joka on auttanut meitä esim lastenhoidossa tai muutenkin, jos ollaan tarvittu jotain.
Tuli vähän pitkä vuodatus, mutta mietin että onko olemassa mitään muuta ratkaisua kuin ero? Ärsyttää mies tällä hetkellä kaikin puolin niin paljon, että en tiedä miten yhteiselämästä voisi enää tulla onnellista. Sitä en vaan ymmärrä miten mies ei vaan ymmärrä tai näe tilannetta? Miten se voi olla mahdollista? Onko hän tyhmä vai mitä?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen systeemi, että mies hoitaa kaiken ruokaan liittyvän ja minä kaiken siivoamisen. Lapsen asiat menee aika lailla puoliksi, mies huolehtii enemmän terveysjutuista ja minä taas vaatteista. Välillä jos tuntuu siltä että vastuuta kasaantuu minulle liikaa, niin jätän vaan tekemättä ja tiedän, että mies hoitaa kyllä ajan mittaan, koska on hyvä mies ja rakastaa lastaan. Ja minua. On kyl hienoa elää perheessä, jossa on kaksi aikuista.
Törkeää tuollainen lokkeilu ja hyväksikäyttö. Ei kenenkään tarvi olla toisen ilmainen piika tai manageri. SUUTTUKAA niille miehillenne tai sit tosiaan ero heti kun mahdollista.
Kuulostaa ihan hyvältä työnjaolta. Kiva kuulla, että on myös miehiä jotka ottavat vastuuta perheen asioista. Näin pitäisi olla joka perheessä. Lapsikin varmasti onnellisempi, vanhemmat eivät riitele siivouksesta tai muista kotitöistä, ja jos on poika, niin saa hyvän miehen mallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellinen tasa-arvo kirjoitti:
Täällä puhutaan mm. ruuanlaitosta ja siivoamisesta ja työnjaosta niiden suhteen. Minua miehenä kuitenkin eniten v**uttaa ja ahdistaa kaikki miehille asetetut paineet rakentamisen, remontoinnin ynnä muun suhteen.
Minä voin hyvin laittaa ruokaa, käydä kaupoissa ostoksilla, siivota, pestä pyykkiä ja tehdä kaikenlaista yhdessä lasten kanssa. Mutta se, että jalkojen välistä löytyy munat ja haluan seksiä naisen kanssa ei t@arkoita että osaisin tai haluaisin rakentaa tai remontoida taloa. Kun naiset haluavat kaikessa olla niin tasa-arvoisia miesten kanssa niin olkaa sitten tässäkin suhteessa. Minua ei haittaisi olla koti-isänä ja ajella vaimon ostamalla Mersun maasturilla lapset kyydissä pitkin päivää tai valvoa maisema-arkkitehdin laatiman pihasuunnitelman toteutumista kotona sillä aikaa kun vaimo ansaitsee perheelle elantoa ja tekee 60-70 tuntia työviikkoa konttorilla. Naapurin rouvallekin tällainen sopii, joten voisin minäkin tasa-arvon nimissä siihen suostua.
Aika kaukana keskivertosuomalaisten normiarjesta tuo skenaariosi. Tavallisesti molemmat vanhemmat käyvät töissä, ja sillä maasturilla huristelee isipappa yksinään sillä välin kun äiti roudaa lapsia rattailla tai julkisilla hoitoon ja takaisin kaupan kautta.
Vähän realismia noihin satuihin nyt.
Mikä siinäkin on että isä aina ajaa sillä citymaasturilla ja äidillä joku romu kauppakassi, jolla tosiaan käy kaupassa ja kuskailee lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Todellinen tasa-arvo kirjoitti:
Täällä puhutaan mm. ruuanlaitosta ja siivoamisesta ja työnjaosta niiden suhteen. Minua miehenä kuitenkin eniten v**uttaa ja ahdistaa kaikki miehille asetetut paineet rakentamisen, remontoinnin ynnä muun suhteen.
Minä voin hyvin laittaa ruokaa, käydä kaupoissa ostoksilla, siivota, pestä pyykkiä ja tehdä kaikenlaista yhdessä lasten kanssa. Mutta se, että jalkojen välistä löytyy munat ja haluan seksiä naisen kanssa ei tarkoita että osaisin tai haluaisin rakentaa tai remontoida taloa. Kun naiset haluavat kaikessa olla niin tasa-arvoisia miesten kanssa niin olkaa sitten tässäkin suhteessa. Minua ei haittaisi olla koti-isänä ja ajella vaimon ostamalla Mersun maasturilla lapset kyydissä pitkin päivää tai valvoa maisema-arkkitehdin laatiman pihasuunnitelman toteutumista kotona sillä aikaa kun vaimo ansaitsee perheelle elantoa ja tekee 60-70 tuntia työviikkoa konttorilla. Naapurin rouvallekin tällainen sopii, joten voisin minäkin tasa-arvon nimissä siihen suostua.
Toki omien taitojen ja mieltymysten on mukaan tehdään, pääasia että tehdään tasapuolisesti ja molemmat ovat tyytyväisiä. Nuo on sellaisia asioita jotka voi ostaa palveluna muualta.
Ei niitä niin vaan osteta jos pelkkiin pakollisiin asumiskuluihin menee vaikka 2000 euroa kuukaudessa. Viimeksi kun meillä ulkopuolinen remonttifirma oli hommissa niin kuukauden nettopalkallani sain ostettua noin kahden päivän työpanoksen yhdeltä asentajalta. Tarvikkeet sitten vielä erikseen.
Onko mies muissa asioissa itsekäs? Esim. raha: ostelee mielellään itselleen kaikkea, mutta lapsen talvivaatteisiin ei olisikaan rahaa. Sukulaiset/ ystävät: sinun pitäisi olla ilolla hänen porukoidensa kanssa mutta hän on nihkeä ja jopa pakoileva sinun puolen ihmisten suhteen?
Itsekkyydellä on tapana tulla laajasti esiin parisuhteen kaikilla alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Ihan niin kuin roolien muutos perinteisistä moderneihin olisi toteutunut vain puoliksi: nyt naiset ovat työelämässä ja maksavat puolet perheen kuluista, mutta ovat edelleen päävastuussa kodista ja lapsista. Suomalainen nainen ei paljoa eroa työhevosesta, mikä tuli hyvin ilmi siinä sukujouluketjussa, jossa joulu tulee tai ei riippuen siitä, tekeekö nainen sen vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen tasa-arvo kirjoitti:
Täällä puhutaan mm. ruuanlaitosta ja siivoamisesta ja työnjaosta niiden suhteen. Minua miehenä kuitenkin eniten v**uttaa ja ahdistaa kaikki miehille asetetut paineet rakentamisen, remontoinnin ynnä muun suhteen.
Minä voin hyvin laittaa ruokaa, käydä kaupoissa ostoksilla, siivota, pestä pyykkiä ja tehdä kaikenlaista yhdessä lasten kanssa. Mutta se, että jalkojen välistä löytyy munat ja haluan seksiä naisen kanssa ei t@arkoita että osaisin tai haluaisin rakentaa tai remontoida taloa. Kun naiset haluavat kaikessa olla niin tasa-arvoisia miesten kanssa niin olkaa sitten tässäkin suhteessa. Minua ei haittaisi olla koti-isänä ja ajella vaimon ostamalla Mersun maasturilla lapset kyydissä pitkin päivää tai valvoa maisema-arkkitehdin laatiman pihasuunnitelman toteutumista kotona sillä aikaa kun vaimo ansaitsee perheelle elantoa ja tekee 60-70 tuntia työviikkoa konttorilla. Naapurin rouvallekin tällainen sopii, joten voisin minäkin tasa-arvon nimissä siihen suostua.
Aika kaukana keskivertosuomalaisten normiarjesta tuo skenaariosi. Tavallisesti molemmat vanhemmat käyvät töissä, ja sillä maasturilla huristelee isipappa yksinään sillä välin kun äiti roudaa lapsia rattailla tai julkisilla hoitoon ja takaisin kaupan kautta.
Vähän realismia noihin satuihin nyt.
Mikä siinäkin on että isä aina ajaa sillä citymaasturilla ja äidillä joku romu kauppakassi, jolla tosiaan käy kaupassa ja kuskailee lapsia?
Meillä vaimo ajaa pääsääntöisesti perheen muumibussia (vanha, halpa tila-auto) ja minä menen julkisilla. Laitan ruokaa useinmiten, siivoan, pyykkään, hoidan ruokaostokset ja kuskaan lapset + käyn vanhempanilloissa yms. Maksan myös 3/4 asuntolainasta. Mutta remontoida en osaa.
Meillä mies pötköttelee tyytyväisenä sohvalla ipädiä lukien, kun huristelen imurilla ohi. Keittiöön hän rantautuu, kun ruoka alkaa tuoksumaan ja häipyy samantein kun saa oman lautasensa tyhjäksi, ei korjaa edes lautastaan tiskariin. Lähtee lenkille pari tuntia ennen kuin vieraat saapuvat, yleensä on suihkussa kun vieraat soittavat ovikelloa. Käyttäytyy kuin olisi itsekin vieras, eli ei pistä tikkua ristiin ennen illallispöydän eikä sen jälkeen. Ajelee kalliilla autolla, jota pesettää viikottain ja huiskii sitä siinäkin välissä mikrokuituliinalla pihalla. Minulla on pieni halpa kauppakassi autona. Käy kavereiden kanssa erilaisilla harrastusreissuilla ympäri maailmaa. Mies on tyytymätön suhteessamme seksin määrään, joskus hän on saanut siitä raivaritkin. Pari krt viikossa ei riitä.
Kun lapset olivat pieniä, hoidin kaikki heihin liittyvät asiat. Ihan kaikki. Mies reissasi, urheili ja ulkoili baareissa. Jos olin sairaana, en saanut lainkaan apua, vaan kaikki oli hoidettava yksin vaikka 40 asteen kuumeessa. Nyt kun lapset ovat vähän isompia, alkaa helpottaa, mutta kasvatusvastuu edelleen on vain minulla.
Ja juu, yritetty on puhua sekä huutaa, laatia listoja ja käydä terapeutilla. Ei vaan mies kykene muuttumaan, enkä minä kykene näkemään itseäni seksihirmuna. Tämä samainen mies oli aivan erilainen seurusteluaikoina, teimme kotityöt yhdessä ja hän laittoi itsensä peliin kaikin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
citymies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen tasa-arvo kirjoitti:
Täällä puhutaan mm. ruuanlaitosta ja siivoamisesta ja työnjaosta niiden suhteen. Minua miehenä kuitenkin eniten v**uttaa ja ahdistaa kaikki miehille asetetut paineet rakentamisen, remontoinnin ynnä muun suhteen.
Minä voin hyvin laittaa ruokaa, käydä kaupoissa ostoksilla, siivota, pestä pyykkiä ja tehdä kaikenlaista yhdessä lasten kanssa. Mutta se, että jalkojen välistä löytyy munat ja haluan seksiä naisen kanssa ei t@arkoita että osaisin tai haluaisin rakentaa tai remontoida taloa. Kun naiset haluavat kaikessa olla niin tasa-arvoisia miesten kanssa niin olkaa sitten tässäkin suhteessa. Minua ei haittaisi olla koti-isänä ja ajella vaimon ostamalla Mersun maasturilla lapset kyydissä pitkin päivää tai valvoa maisema-arkkitehdin laatiman pihasuunnitelman toteutumista kotona sillä aikaa kun vaimo ansaitsee perheelle elantoa ja tekee 60-70 tuntia työviikkoa konttorilla. Naapurin rouvallekin tällainen sopii, joten voisin minäkin tasa-arvon nimissä siihen suostua.
Aika kaukana keskivertosuomalaisten normiarjesta tuo skenaariosi. Tavallisesti molemmat vanhemmat käyvät töissä, ja sillä maasturilla huristelee isipappa yksinään sillä välin kun äiti roudaa lapsia rattailla tai julkisilla hoitoon ja takaisin kaupan kautta.
Vähän realismia noihin satuihin nyt.
Mikä siinäkin on että isä aina ajaa sillä citymaasturilla ja äidillä joku romu kauppakassi, jolla tosiaan käy kaupassa ja kuskailee lapsia?
Meillä vaimo ajaa pääsääntöisesti perheen muumibussia (vanha, halpa tila-auto) ja minä menen julkisilla. Laitan ruokaa useinmiten, siivoan, pyykkään, hoidan ruokaostokset ja kuskaan lapset + käyn vanhempanilloissa yms. Maksan myös 3/4 asuntolainasta. Mutta remontoida en osaa.
No siis en mä ainakaan näe miksi sun pitäisi osata remontoida sen enempää kuin vaimosikaan. Ihan hyvin hän voi sen opetella, tai maksatte rahalla tai muutatte johonkin, jota ei tarvitse remontoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perk*le! Miksi uhriudut, vihjailet ja märiset? Tiedät jo että mies ei tee eikä ininävihjailusi tuota tulosta! Miksi silti!!!!!!! vaikeutat elämääsi? Osta ruoka kotiinkuljetuksella, osta siivouspalvelu. Ja kun pianovirtuoosi on oppimassa mene itse siksi aikaa joogaan, hierontaan ym mistä pidät. Oma on elämäsi ja tuollainen vinquvonqu-uhriutuminen ei vie sinua mihinkään ja mies on se huomannut ja käyttää tilannetta hyväkseen. Erouhkailut ei auta, mies on tyytyväinen omaan saamattomaan elämään ja eron tullessa sunkaan tilanne ei muutu tuolta osin. Samat asiat saat tehdä silloinkin yksin.
Jos ei miestä ohjaa kikkeli niin sitten raha. Ostat nuo sinun elämääsi kovin raskauttavat siivoukset ja kaupankäynnit. Miehen pistät maksamaan enemmän vuokraa/vastiketta/lainoja mitä sinä pistät noihin palveluihin. Havahtuu noin kahdessa kuukaudessa. Toimi, äläkä räävy.Juu sanottu on suoraan monet kerrat, riidelty jne. En vaan enää yksinkertaisesti jaksa. Yritän aikuismaisesti hoitaa tilanteet, ihan jo lastenkin takia. Meillä ei ole varaa ulkoistaa palveluita, mies opiskeli jonkin aikaa tässä välissä ja meidän talous meni siitä aika lailla miinukselle, jota sitten nyt paikkaillaan. Miehellä ei todellakaan ole yhtään ylimääräistä. Itse pystyisin tienaamaan ylimääräistä, jos tekisin keikkatyötä lisäksi muualla, mutta en vaan jaksa. Ja miksi ihmeessä tekisin enemmän töitä, jotta voisin maksaa siitä että otetaan siivooja kun miestä ei huvita siivota??
Jotkut täällä kirjottaneet, että onko aina pakko kaiken olla tip top. Ei todellakaan ole! Meillä oikeasti aika sotkuista, kun en aina vaan jaksa tehdä viikkosiivousta yksin, mitä nyt lapset jonkin verran osallistuu, mutta siitäkin on minun huolehdittava. Mies ei ohjaa heitä siivoamaan, minä olen se joka joutuu siitäkin muistuttelemaan jatkuvasti ja välillä myös heille suuttumaan asiasta.
Joten en todella nipota pienistä. Olohuoneen tuolilla saattaa olla pyykkikasa viikkoja, lattiat pesemättä ja pölyt pyyhkimättä jopa kuukausitolkulla, jääkaapissa vanhoja ruokia pidemmältä ajalta, lasten lelut ja tavarat ympäri kämppää lähes jatkuvasti..
Ja mitä peli ja tietokoneriippuvuuksiin tulee, niin varmasti on molempia, mutta niistä ei voi puhua. Ei myönnä ikinä sellaista, joten muutsta on turha odottaa siinä asiassa. Suuttuu vaan jos vihjailen tällaista. Sanoo vaan, että olethan itsekin. Niin olenkin iltaisin, kun ei hänestä mitään seuraa ole, mutta hoidan kuitenkin kaikki arjen askareet ja olen lasten kanssa päivällä.
Laiska ja itsekäs on myös, se on tullut harvinaisen selväksi. Ei osaa asettua toisen asemaan, oma mukavuus tulee aina ensimmäisenä. Ei vaan viitsi.Olisi ihanaa, jos olisi sellainen mies joka olisi reipas ja toimelias. Tarttuisi hommiin valittamatta. Laittaisi pesukoneen pyörimään, kun näkee että pyykkikori täynnä ja lattiallakin toinen korillinen odottamassa. Lähtisi vaikka lasten kanssa laskettelemaan tai uimahalliin ihan omasta halustaan. Yllättäisi joskus ja olisi käynyt kaupassa, kun pääsee aikasemmin töistä ja olisi keksinyt itse vielä mitä sieltä ostetaan. Ja silleen, ettei minun tarvisi itse käydä heti seuraavana päivänä uudestaan kaupassa, vaan olisi miettinyt ruokaa useammalle päivälle. En tiedä onko tällaisia miehiä olemassa. Itse en jaksa olla enää se, joka pyytää aikuista ihmistä kerta toisensa jälkeen hoitamaan oman osuutensa, tekemään edes jotain. Ei ole siitä kiinni, ettenkö ole sanonut asioista. Olen kyllä sanonut, niin kauniisti kuin rumastikin, mutta yhtä tyhjän kanssa kaikki.
T. Ap
On niitä olemassa. Mun mieheni piti yhtä pitkän vanhempainvapaan kuin minä, molempien lasten kanssa. Käy puistossa ja muskarissa lasten kanssa, käy kaupassa (kuten minäkin käyn yhtä lailla), tekee meillä tosi hyvää ruokaa (90% mies tekee ja loput minä), siivoaa keittiön ja täyttää tiskikoneen, pyykkää ja ripustaa, maksaa laskuja ja tilattiin yhdessä myös viikkosiivooja. Järjestelevät lasten kanssa vaikka kotia siinä sivussa iltaisin kun minä olen harrastuksessa. Herää aamuisin puuroa keittämään ja ottaa pienimmän sylissä roikkujan mukaan että minä voin jatkaa unia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Tee kerralla iso kauppalista ja tilaa kotiin koko kuukauden ruoat. Leipää saa pakkaseen ja siinä myös säästää kun on suunnitelmallinen. Eli kaikki viikon ateriat mietittäväksi etukäteen, sitten vaan lihat yms sulamaan päivää ennen.
Kotiinkuljetus ei paljoa maksa verrattuna siihen ettei tarvii kaupassa käyttää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kallis ja pska maa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen tasa-arvo kirjoitti:
Täällä puhutaan mm. ruuanlaitosta ja siivoamisesta ja työnjaosta niiden suhteen. Minua miehenä kuitenkin eniten v**uttaa ja ahdistaa kaikki miehille asetetut paineet rakentamisen, remontoinnin ynnä muun suhteen.
Minä voin hyvin laittaa ruokaa, käydä kaupoissa ostoksilla, siivota, pestä pyykkiä ja tehdä kaikenlaista yhdessä lasten kanssa. Mutta se, että jalkojen välistä löytyy munat ja haluan seksiä naisen kanssa ei tarkoita että osaisin tai haluaisin rakentaa tai remontoida taloa. Kun naiset haluavat kaikessa olla niin tasa-arvoisia miesten kanssa niin olkaa sitten tässäkin suhteessa. Minua ei haittaisi olla koti-isänä ja ajella vaimon ostamalla Mersun maasturilla lapset kyydissä pitkin päivää tai valvoa maisema-arkkitehdin laatiman pihasuunnitelman toteutumista kotona sillä aikaa kun vaimo ansaitsee perheelle elantoa ja tekee 60-70 tuntia työviikkoa konttorilla. Naapurin rouvallekin tällainen sopii, joten voisin minäkin tasa-arvon nimissä siihen suostua.
Toki omien taitojen ja mieltymysten on mukaan tehdään, pääasia että tehdään tasapuolisesti ja molemmat ovat tyytyväisiä. Nuo on sellaisia asioita jotka voi ostaa palveluna muualta.
Ei niitä niin vaan osteta jos pelkkiin pakollisiin asumiskuluihin menee vaikka 2000 euroa kuukaudessa. Viimeksi kun meillä ulkopuolinen remonttifirma oli hommissa niin kuukauden nettopalkallani sain ostettua noin kahden päivän työpanoksen yhdeltä asentajalta. Tarvikkeet sitten vielä erikseen.
Asumismenot 2000 e kuussa ja silti pitää rakentaa ja rempata tauotta - miten te oikein asutte?
Vierailija kirjoitti:
Anna ultimatum. Istutte alas, laitat paperille hommat jotka mies hoitaa, ja jotka sinä, vaadit nimen alle, se on kirjallinen sopimus jolla jatkat yhteiseloa. Sanot jos ei suostu tähän, tai työnjakoon, ala pakkaamaan kamoja. Välittömästi muutto pois.
Juuri näin. Käytte joka ikinen sunnuntain läpi tulevan viikon kalenterin ja SOVITTE YHDESSÄ ja laitatte kalentereihin (hälytysten kanssa), kumpi vie ja hakee lapset hoitoon / kouluun / harrastuksiin.
Näin toimivat muutkin perheen ja sen pitäisi onnistua teilläkin. Helpottaa elämää ja vähentää stressiä ja v*tutuksen määrää.
Jos miehesi ei tähän suostu eikä opi, niin sitten kannattaa helpottaa miehen elämää ja arkea ja alkaa suunnitella eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
citymies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen tasa-arvo kirjoitti:
Täällä puhutaan mm. ruuanlaitosta ja siivoamisesta ja työnjaosta niiden suhteen. Minua miehenä kuitenkin eniten v**uttaa ja ahdistaa kaikki miehille asetetut paineet rakentamisen, remontoinnin ynnä muun suhteen.
Minä voin hyvin laittaa ruokaa, käydä kaupoissa ostoksilla, siivota, pestä pyykkiä ja tehdä kaikenlaista yhdessä lasten kanssa. Mutta se, että jalkojen välistä löytyy munat ja haluan seksiä naisen kanssa ei t@arkoita että osaisin tai haluaisin rakentaa tai remontoida taloa. Kun naiset haluavat kaikessa olla niin tasa-arvoisia miesten kanssa niin olkaa sitten tässäkin suhteessa. Minua ei haittaisi olla koti-isänä ja ajella vaimon ostamalla Mersun maasturilla lapset kyydissä pitkin päivää tai valvoa maisema-arkkitehdin laatiman pihasuunnitelman toteutumista kotona sillä aikaa kun vaimo ansaitsee perheelle elantoa ja tekee 60-70 tuntia työviikkoa konttorilla. Naapurin rouvallekin tällainen sopii, joten voisin minäkin tasa-arvon nimissä siihen suostua.
Aika kaukana keskivertosuomalaisten normiarjesta tuo skenaariosi. Tavallisesti molemmat vanhemmat käyvät töissä, ja sillä maasturilla huristelee isipappa yksinään sillä välin kun äiti roudaa lapsia rattailla tai julkisilla hoitoon ja takaisin kaupan kautta.
Vähän realismia noihin satuihin nyt.
Mikä siinäkin on että isä aina ajaa sillä citymaasturilla ja äidillä joku romu kauppakassi, jolla tosiaan käy kaupassa ja kuskailee lapsia?
Meillä vaimo ajaa pääsääntöisesti perheen muumibussia (vanha, halpa tila-auto) ja minä menen julkisilla. Laitan ruokaa useinmiten, siivoan, pyykkään, hoidan ruokaostokset ja kuskaan lapset + käyn vanhempanilloissa yms. Maksan myös 3/4 asuntolainasta. Mutta remontoida en osaa.
Millä sinä kuskaat lapsia, jos auto on vaimon käytössä? Menettekö lasten kanssa niillä julkisilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Yksinhuoltajat eivät todista mitään, koska ensinnäkin yksinhuoltajaperheestä puuttuu se toinen aikuinen joka syö ja tuottaa tiskiä ja pyykkiä, eli kotitöitä on automaattisesti vähemmän. Toisekseen tässä tilanteessa toinen vanhempi ottaa välillä lapset kokonaan hoitaakseen, jolloin yksinhuoltaja saa täyttä lomaa. Kolmannekseen tilanne on henkisesti vähemmän kuormittava, kun ei tarvitse joka päivä katsella omassa kodissa löhöävää ja pahimmassa tapauksessa vielä seksiä ruinaavaa vapaamatkustajaa. Neljännekseen monet yksinhuoltajatkin ovat väsyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Ja eron tultua et joudu noita em asioita hoitamaan koska....?
Koske eron tullessa miehille iskee yhtäkkinen into saada lapset kokonaan itselleen. Todennäköisesti tulee menemään kuitenkin viikko-viikko systeemillä eli silloin aloittajalla saa ainakin joka toisen viikon vapaata kotivelvollisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, [b]vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään.[/b] Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Siellähän se asian pihvi luurasi.
Muistakaa muijat: järkätkää arki niin, että mies voisi motivoitua. Teidän vika, jos ei motii oo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Ihan loistava näkökulma! Kannattaa tehdä tämän mukaan niin tietää mistä ongelmassane on oikeastaan kyse ellei jopa hyvällä neuvolla ratkaista koko asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Yksinhuoltajat eivät todista mitään, koska ensinnäkin yksinhuoltajaperheestä puuttuu se toinen aikuinen joka syö ja tuottaa tiskiä ja pyykkiä, eli kotitöitä on automaattisesti vähemmän. Toisekseen tässä tilanteessa toinen vanhempi ottaa välillä lapset kokonaan hoitaakseen, jolloin yksinhuoltaja saa täyttä lomaa. Kolmannekseen tilanne on henkisesti vähemmän kuormittava, kun ei tarvitse joka päivä katsella omassa kodissa löhöävää ja pahimmassa tapauksessa vielä seksiä ruinaavaa vapaamatkustajaa. Neljännekseen monet yksinhuoltajatkin ovat väsyneitä.
Niin samaa mieltä joka ainoasta sanasta. Kiitos tästä!
Aika kaukana keskivertosuomalaisten normiarjesta tuo skenaariosi. Tavallisesti molemmat vanhemmat käyvät töissä, ja sillä maasturilla huristelee isipappa yksinään sillä välin kun äiti roudaa lapsia rattailla tai julkisilla hoitoon ja takaisin kaupan kautta.
Vähän realismia noihin satuihin nyt.