Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt perhe-elämään, kun mies ei ota vastuuta juurikaan mistään
15.12.2018 |
Siivoaminenhan ei koskaan onnistu, jos ei pyydä erikseen. Ja jos pyytää niin vastaus on 99% kerroista ”onko pakko just nyt, ei millään jaksaisi”, eikä herra itse todellakaan ehdota uutta ajankohtaa, eikä palaa asiaan ellen itse muistuta siitä. Sitten kun siivotaan, niin sekin on sellaista tiuskimista ja tavaroiden paiskomista. Nykyään olen alkanut siivota ihan hiljaa vaan itsekseni, koska koen sen tosi raskaaksi että pitää väkisin toista saada osallistumaan. Koen henkisesti helpommaksi sen, että itse hoidan vaan hiljaa kaiken, kuin että siitä tulee esim tappelu.
Lasten harrastuksiin viemisessä sama juttu. Minusta on täysin absurdia, että minun pitää pyytää häntä viemään lapsia harrastuksiin. Lapsia, jotka ovat yhtä lailla hänen? Hän vie kyllä, mutta vaan jos pyydän. Tein juuri menneellä viikolla testin ja yritin vihjaista muilla tavoin, esim että olen tosi väsynyt jne jne, kun olisi ollut aika lähteä, mutta hän ei oikeasti millään tavalla reagoinut. Tyytyväisenä istui koneella, kun hoidin koko viikon harrastusrumban, kauppareissut, lapsen lääkärin ym. Kertaakaan ei kysynyt esim että haluaisinko että hän veisi lapsen jonnekin tai kävisi kaupassa. Olen aivan pöyristynyt. Yleensä siis aina sanon, että vie sinä tai kysynyt että sopiiko että hän vie jne, ja ollaan suht tasapuolisesti hoidettu harrastukset, mutta kun en sitä nyt tehnyt niin hän oli vain tyytyväinen kun hoidin kaikki.
Tämä tekee minut samalla vihaiseksi ja surulliseksi. Meillä tosiaan kulut jaetaan kaikki puoliksi, tai itse maksan vähän enemmän, kun itselläni myös vaativampi työ, josta saan hieman parempaa palkkaa. Katkeraksi tekee myös se, että olen viime aikoina kärsinyt terveysongelmista, mutta tämäkään ei vaikuta millään tavalla siihen, että mies ottaisi enemmän vastuuta perheen arjesta, tai että jollain tavalla huolehtisi minun jaksamisesta jne. Edes sen verran että kysyisi jaksanko tosiaan hoitaa kaiken yksin. Ei, hänen mielestään en saisi valittaa asiasta ollenkaan.
En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, olen vaan tosi väsynyt. Aiheesta on käyty keskustelua, mies saattaa hetken tsempata ja sitten palataan taas samaan vanhaan. Ei hän tule miksikään muuttumaan. On tosi itsekäs kaikin puolin, eikä huomaavaisuutta osaa osoittaa millään tavalla. Tosi kurjaa kuitenkin lapsille jos tulee ero, todennäköisesti pitäisi muuttaa halvemmalla asuinalueelle, vaihtaa koulua, lopettaa harrastuksia jne. Minulla ei myöskään omaa perhettä tai muutakaan tukiverkostoa, vaan miehen perhe on se joka on auttanut meitä esim lastenhoidossa tai muutenkin, jos ollaan tarvittu jotain.
Tuli vähän pitkä vuodatus, mutta mietin että onko olemassa mitään muuta ratkaisua kuin ero? Ärsyttää mies tällä hetkellä kaikin puolin niin paljon, että en tiedä miten yhteiselämästä voisi enää tulla onnellista. Sitä en vaan ymmärrä miten mies ei vaan ymmärrä tai näe tilannetta? Miten se voi olla mahdollista? Onko hän tyhmä vai mitä?
Kommentit (214)
Mies on laiska taloustöissä, peli- ja tietokoneriippuvainen ja ap on saamaton eron suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on laiska taloustöissä, peli- ja tietokoneriippuvainen ja ap on saamaton eron suhteen.
Ap ei halunnut erota, koska se tarkoittaisi koululaisen muuttamista pois kaverien naapurista ja päiväkotilaisen pkn vaihtoa. Itse koululaisen ja päiväkotilaisen äitinä ymmärrän hyvin halun välttää tätä.
Olet ihan oikeassa! Mutta siksi tuota listahommaa kannattaa kokeilla, että se tuo syvemmät ongelmat esille, jos niitä on. Lista poistaa pelistä "emmä tiänny emmä ymmärtäny" -kortin. Siinä vaiheessa jos ei jaon jälkeenkään toimi, niin molempien osapuolten on aika kohdata se tosiasia, että toinen ei vaan välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on laiska taloustöissä, peli- ja tietokoneriippuvainen ja ap on saamaton eron suhteen.
Ap ei halunnut erota, koska se tarkoittaisi koululaisen muuttamista pois kaverien naapurista ja päiväkotilaisen pkn vaihtoa. Itse koululaisen ja päiväkotilaisen äitinä ymmärrän hyvin halun välttää tätä.
Ap:lla ei ole muuta mahdollisuutta kuin erota.
Vierailija kirjoitti:
Ja eron tultua et joudu noita em asioita hoitamaan koska....?
No kai miehen silloin pakko hoitaa osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kenties itse tyhmä?
Tai ylipainoinen.
Liittyy miten asiaan? Ylipaino ei tarkoita laiskuutta eikä liikkumattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minut on yllättänyt se, miten yleistä tämä on. Voisiko tämä liittyä siihen, että kun äiti on äitiysloman ajan kotona ja isää useammin pitää myös vanhempainloman ja on tänä aikana enemmän vastuussa arjen pyörittämisestä, tottuu isä tilanteeseen ja se ikään kuin jää päälle äidin palattua töihin? Pitkissä parisuhteissa moni muuttuu myös aika itsekkääksi ja alkaa kohdella puolisoaan samalla tavalla kuin lapsena kohteli omia sisaruksiaan ja vanhempiaan ikään kuin teiniksi taantuen: vältellään vastuuta kotitöistä, luimitaan autotallissa tai uppoudutaan tietokoneella pelaamiseen.
Eihän ap:n tilanteeseen ole muuta ratkaisua kuin vakava keskustelu aikuisten kesken. Kerro miehellesi, että tilanne on epäreilu ja että yhteiselämän jatkumisen edellytyksenä on pysyvä muutos. Vihjailu ei selvästikään toimi, vaan asioista on sovittava selkeästi. Voisitte vaikka joka sunnuntai pitää perhepalaverin, jossa käydään läpi tulevan viikon aikataulut ja jaetaan vastuut. Nämä voi tarvittaessa kirjoittaa ylös esimerkiksi kalenteriin jääkaapin oveen.
Yksi syy, miksi isien hoitovapaalla olo pitäisi olla pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitän luojaa siitä että miehelläni on osallistuva ja normaalisti kotitöitä tekevä isä. Mies on oppinut tekemään kotitöitä pyytämättä jo kotona, eikä kitise ja vingu kuten lapsi. Isältä se malli tulee. En ymmärrä miten kestätte näitä mieslapsia. Inhoan tuota sanaa mutta se kuvaa niin hyvin tämäntyyppisiä miehiä. Olen todella pahoillani teidän kaikkien naisten puolesta, joille vastuu kaatuu. Syy on laiskojen isien. Suorastaan järkyttää ilmiön yleisyys. Sitten vielä ihmetellään kun naiset ei halua lapsia. Osasyy on ihan varmasti tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Niin samaa mieltä joka ainoasta sanasta. Kiitos tästä!
Taisitpa vastata itse itsellesi.
Kyllä meillä vaan ongelma on juurikin se, että mies ei osallistu. Ei olisi astiat missä sattuu ja vaatteet lattioilla, eikä mikään jäisi kuin paska perseestä niinkuin tällä hetkellä miehen toimesta. Kaikilla ON oma paikka, mutta mies ei vie mitään sinne minne ne kuuluisi. Minä sitten keräilen täältä kaikki ja vien omalle paikalle. Siivoan yksin, pyykkään yksin, käyn kaupassa yksin, teen ruuan yksin. Hoidan lapsenkin aivan yksin. Ja aika tukahduttavaa tämä on, ei voi syyttää puutteellisista järjestelyistä. Ruokaa teen kuin suurperheelle jäätäviä määriä eikä ne riitä kuin päiväksi. Vauva syö omaa ruokaansa ja minä kerran kokkailuistani,joten mieshän se on joka syö kuin hevonen. Makaroonilaatikkoa saat tehä kolme isoa vuoallista,jos tahtoo että on kahdeksi päiväksi ruokaa.
En vaan jaksa enää. Jos mies ei viitsi pyynnöistäni huolimatta imuroida järjesteltyä kämppää niin mikä hän on? Minua huomioimaton vätys? Olen itse asiassa yksinhuoltajuuden kannalla, ainakin mun elämäni olisi helpompaa ilman miestä. Ja miksikö yksinhuoltajat eivät valita kotitöiden taakkaa? Ehkä siksi koska ne on vaan hoidettava koska ei niitä kukaan muu tee. Parisuhteessa kun on se toinen, jonka kanssa tehdä ja jakaa taakkaa. Jos toinen ei tee, on se aika rasittavaa vain pärjätä yksin ja tehdä kaikki yksin,vaikka tarvetta sille ei olisi.
En vain voi uskoa, että sinun(kaan) tapauksessa olisi se kotitöiden määrä, joka vitutuksen aiheuttaisi. Jos sinulla on nyt on lapsi ja mieslapsi ja kaikki niin hyvin suunniteltu, kun kuvaat, niin hommat pitäisi hoitua kyllä yhdenkin toimesta aivan hyvin. Mutta en ole missään vaiheessa sanonut, että ne pitäisi tehdä yksin. Ja tuo miehesi käytös kuulostaa tosiaan joltain kehitysvammaisen toiminnalta tai ainakin aspergerilta, jos ei sanominen tehoa, niin eipä ole oikein mitään tehtävissä. Ruuan suhteen nyt kai pystyt itse säätelemään mitä mies syö. Teet ruuan ja annat sen verran tarjolle, mitä hän voi syödä. Loput huomenna.
(Itse olen huomannut, että jos saan itse päättää mitä perhe syö, niin kaupassakäynti ja ruuanlaitto on lastenleikkiä. Kaikkeen keittiörumbaan menee viikossa uskomattoman vähän aikaa. Mutta jos alkaa kuuntelemaan toiveita, niin...)
Itsepä päätät, haluatko olla tuollaisessa parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Yksinhuoltajat eivät todista mitään, koska ensinnäkin yksinhuoltajaperheestä puuttuu se toinen aikuinen joka syö ja tuottaa tiskiä ja pyykkiä, eli kotitöitä on automaattisesti vähemmän. Toisekseen tässä tilanteessa toinen vanhempi ottaa välillä lapset kokonaan hoitaakseen, jolloin yksinhuoltaja saa täyttä lomaa. Kolmannekseen tilanne on henkisesti vähemmän kuormittava, kun ei tarvitse joka päivä katsella omassa kodissa löhöävää ja pahimmassa tapauksessa vielä seksiä ruinaavaa vapaamatkustajaa. Neljännekseen monet yksinhuoltajatkin ovat väsyneitä.
Minusta sinun on turha valittaa ellet edes kokeile muuttaa asioita. Toista ihmistä on erittäin vaikea muuttaa mieleisekseen ja hänen on itse haluttava muuttaa toimintatapaansa. Joten kannattaa muuttaa olosuhteita niin näkee mikä toimii tai ei toimi.
Itse en päästäisi koskaan tilannetta siihen, että luisutaan tilanteeseen, missä vain toinen puolisoista tekee lähes kaiken jos molemmilla on mahdollisuus jakaa työt. Suosittelisin tyytymättömälle puolisolle/puolisoille eroa niin ei tarvitse elää itselleen ikävää elämää. Sen olen huomannut, että harva tekee päätöstä tehdä jotain toisin tai erota vaan jää turhan pitkäksi aikaa huonoon tilanteeseen.
Minun neuvoni on, että kokeile tehdä asiat toisin tai eroa sitten rivakasti äläkä valita ja vatuloi elämääsi tyytymättömänä.
Ihan hyviä pointteja, mutta en minä siis omaan tilanteeseeni ole mitenkään tyytymätön. Meillä mies tosiaan hoitaa mm. kaiken ruokaan liittyvän ja lapsen terveysasiat. Muiden puolesta vaan ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Ilmeisesti et tosiaan tajunnut pointtia. Sillä ei ole väliä kumpi sen tavaran karsii ja ruuanlaiton suunnittelee, koska silloin se kotityön määrä ei ole enää liiallinen. Ja toisaalta, jos suunnitelmallisuutta ei ole, kotityötä on aina liikaa.
Suurin osa täällä laiskoista miehistä valittavista naisista on tosiasiassa peliriippuvaisen vätyksen kanssa naimisissa, jota puoliso, parisuhde tai lapset kiinnosta pätkääkään. Silloin vessanpesuvuorojen jakaminen ei oikein ratkaise ongelmaa.
Onhan sillä väliä kun myös se suunnittelu on työtä, jonka toinen joutuu tekemään ja toinen ei. Ja vaikka kotitöitä sinänsä olisi siedettävä määrä, niin kyllähän se silti vaivaa jos toinen ei niitä tee. En minä naapurinikaan tiskejä tiskaisi, vaikka minulla olisi ylimääräistä aikaa. Tekisin sillä ajalla jotain itselleni mielekästä.
Viimeisestä kappaleesta olen kyllä tavallaan samaa mieltä, hyvä pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö miehet tituleeraa itseään perheiden päiksi? ;) eikö perheen johtajan nimenomaan pitäisi tehdä KAIKKENSA perheen eteen? Aika itsekäs ukko sinulla. Toivottavasti lapsillasi ei ole perheen pään sukunimeä ;) laiskottelisin itsekin jos tajuaisin saavaani kaiken vallan pelkästään laiskottelemalla.
On ihan heteronaisten oma vika, että ette vaadi miehiltä mitään vaan annatte kaiken tarjottimella. Olkaa vaikeampia ja vaatikaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Ilmeisesti et tosiaan tajunnut pointtia. Sillä ei ole väliä kumpi sen tavaran karsii ja ruuanlaiton suunnittelee, koska silloin se kotityön määrä ei ole enää liiallinen. Ja toisaalta, jos suunnitelmallisuutta ei ole, kotityötä on aina liikaa.
Suurin osa täällä laiskoista miehistä valittavista naisista on tosiasiassa peliriippuvaisen vätyksen kanssa naimisissa, jota puoliso, parisuhde tai lapset kiinnosta pätkääkään. Silloin vessanpesuvuorojen jakaminen ei oikein ratkaise ongelmaa.
Onhan sillä väliä kun myös se suunnittelu on työtä, jonka toinen joutuu tekemään ja toinen ei. Ja vaikka kotitöitä sinänsä olisi siedettävä määrä, niin kyllähän se silti vaivaa jos toinen ei niitä tee. En minä naapurinikaan tiskejä tiskaisi, vaikka minulla olisi ylimääräistä aikaa. Tekisin sillä ajalla jotain itselleni mielekästä.
Viimeisestä kappaleesta olen kyllä tavallaan samaa mieltä, hyvä pointti.
Nimenomaan. Suunnittelu ja miettiminen vaatii aikaa ja energiaa, ja on melkeinpä kaikkein työläintä. Helppohan se on vaan imuroida, kun toinen pyytää kerran viikossa, miettimättä sen enempää mitä kaikkea muuta pitäisi vielä tehdä. Ärsyttää myös suunnattomasti se, ettei kaupasta osata ostaa mitään ilman kauppalistaa. Miksi ei? Koska se on työlästä miettiä viikon ruokalista etukäteen, paljon helpommalla pääsee kun joku tekee sen sun puolesta ja itse voit vaikka katsoa jotain kivaa sarjaa tai surffailla netissä sen aikaa. Käyt vaan kaupassa ja ostat listan mukaan ruoat. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty sanoo sanontakin. Eli toisinsanoen kun on miehen vuoro käydä kaupassa, niin vaimo tekee silloinkin puolet työstä hänen puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos jätä lapset miehen kotiin ja ite muutat pois? Ota koe ero.Sille tulee kotipiikaa eli sinua ikävä nopeesti. Kokeile vuosi...
Tuskin tulee kunhan elarit juoksee...niillä palkkaa kodinhoitajan. :)))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Ilmeisesti et tosiaan tajunnut pointtia. Sillä ei ole väliä kumpi sen tavaran karsii ja ruuanlaiton suunnittelee, koska silloin se kotityön määrä ei ole enää liiallinen. Ja toisaalta, jos suunnitelmallisuutta ei ole, kotityötä on aina liikaa.
Suurin osa täällä laiskoista miehistä valittavista naisista on tosiasiassa peliriippuvaisen vätyksen kanssa naimisissa, jota puoliso, parisuhde tai lapset kiinnosta pätkääkään. Silloin vessanpesuvuorojen jakaminen ei oikein ratkaise ongelmaa.
Onhan sillä väliä kun myös se suunnittelu on työtä, jonka toinen joutuu tekemään ja toinen ei. Ja vaikka kotitöitä sinänsä olisi siedettävä määrä, niin kyllähän se silti vaivaa jos toinen ei niitä tee. En minä naapurinikaan tiskejä tiskaisi, vaikka minulla olisi ylimääräistä aikaa. Tekisin sillä ajalla jotain itselleni mielekästä.
Viimeisestä kappaleesta olen kyllä tavallaan samaa mieltä, hyvä pointti.
Nimenomaan. Suunnittelu ja miettiminen vaatii aikaa ja energiaa, ja on melkeinpä kaikkein työläintä. Helppohan se on vaan imuroida, kun toinen pyytää kerran viikossa, miettimättä sen enempää mitä kaikkea muuta pitäisi vielä tehdä. Ärsyttää myös suunnattomasti se, ettei kaupasta osata ostaa mitään ilman kauppalistaa. Miksi ei? Koska se on työlästä miettiä viikon ruokalista etukäteen, paljon helpommalla pääsee kun joku tekee sen sun puolesta ja itse voit vaikka katsoa jotain kivaa sarjaa tai surffailla netissä sen aikaa. Käyt vaan kaupassa ja ostat listan mukaan ruoat. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty sanoo sanontakin. Eli toisinsanoen kun on miehen vuoro käydä kaupassa, niin vaimo tekee silloinkin puolet työstä hänen puolestaan.
Toisinsanoen jos nainen joutuu aina tekemään kauppalistan ja miettimään perheen ruoat, niin reilua olisi jos mies kävisi AINA kaupassa.
Parempi elää vaan yksin, ilman tuollaisia loiseläjiä, hyi olkoon. Ei kyllä tuollaista miestä voi arvostaa mitenkään.
Voi ap,täällä on taas todella yksi, joka ymmärtää tilanteesi tosi hyvin.Noissa vierailija 82 ja
94 puheenvuoroissa oli kaikki sanottu se mitä itsekkin ajattelen.
Siis laadit LUKUJÄRJESTYKSEN asioista ,mitä hoitaa mies ja mitä sinä.Tottakai suuttuu ja saa raivokohtauksen,mutta älä välitä siitä.
Tod näk asiat ei muutu,ja et voi nyt erotakkaan.Mutta alappa suunnittelemaan sitä eroa muutaman vuoden päähän ja ihan systemaattisesti.Pidä huoli,että sinulla on säästöjä ,asuntoasiat suunnittele miten hoidat,lapsetkin jo on vähän isompia.Toivottavasti omistat kodin puoliksi.
Pidä ulkonäöstäsi jo nyt huolta ja panosta itseesi.
Seksihalut on varmaan tuhon "kivirekimieheen"menneet jo ajat sitten.
Et siis todella tee mitään hänen eteen,pese pyykkiä,teet ruuat pääsäntöisesti lapsillesi,et välitä hänen ruuista tai tiskeistä.Omat ja lasten hoidat.Kaaoshan siitä tulee,mutta katso mitä tapahtuu.Yritä suhtautua häneen ,kuin olisi ilmaa,ellei noiden 82 ja 94 neuvojen jälkeen tapahdu muutosta selvästi parempaan.
Mies on tyhmä ja laiska ,siitä ei pääse mihinkään.Ansaitset parempaa,katsele jo.
Näitä kivirekiä on Suomi pullollaan.Pidetään huoli ettemme kasvata pojistamme nahjuksia ja tytöistämme palvelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumismenot 2000 e kuussa ja silti pitää rakentaa ja rempata tauotta - miten te oikein asutte?
No se pari tonnia ei kuule kovin ihmeitä vaadi. 50 vuotta vanha yli 200 neliön omakotitalo, joka osin vielä alkuperäisessä kuunnossaan eli remontoimatta. Lainanhoitokulujejen päälle lämmityskulut, sähkö-, vesi- ja jätehuolto, kiinteistöverot, vakuutukset yms. niin kaksi tonnia kuukaudessa menee jo ilman yhtään remonttikuluja.
Vanha risa talonrähjä, jota ei ole edes varaa remontoida ja siksi asumismenot huikeat (oletan, että lämmitys on sähköllä, jos noin helvetisti maksaa). Onko tuossa mitään järkeä?
Ihmetyttää kyllä se, miten moni nainen vetoaa siihen että ei jaksa. Ei sillä pitäisi olla yhtään mitään merkitystä, miten uuvuttavaa työ on. Työt tehdään puoliksi. Se on ainut oikeudenmukainen tapa. Oli työtä sitten viikossa 5 minuuttia tai 5 tuntia. Ei mitään väliä. Puoliksi.
Toinen asia mikä tässä ja lukuisissa samanlaisissa ketjuissa on minua ihmetyttänyt: ap (aina nainen) korostaa joka välissä sitä, miten hän yrittää rauhallisesti neuvotella ja suostutella. Olla aikuinen. Ei ole terve reaktio tuollainen nöyristely, eikä ole ikinä tuottanut tulosta. Ja sanon sitä nöyristelyksi, koska sitä se on kun kumppani jättää tahallaan kaiken työn toisen harteille, sylkee päin naamaa kuvainnollisesti ja toinen siinä sitten neuvotelee ja suostuttelee. Vaikka toinen kohtelee törkeästi.
Itse siedin aikani sitä että sain tehdä kaiken, sitten otin puheksi. Enkä totisesti ottanut puheeksi fiksusti enkä aikuismaisesti, vaan näytin kyllä miten raivona olin kun minua luultiin piiaksi. Ja piti ottaa puheeksi monta kertaa sen jälkeenkin. Enkä kertaakaan peitellyt sitä, miten vihainen olin epäoikeudenmukaisesta työjuhdaksi laittamisesta. Eikä ollut tippaakaan kyse siitä että en olisi jaksanut siivota, asuimme pienessä kerrostaloasunnossa. Minä vain en ole kenenkään piika.
Ja pakko on sanoa, että tämä ei ole miesten syy. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, mutta niin olen päätellyt. Jokin on vialla tässä kultuurissa, kun muuten älykäs ja minua tasavertaisesti kohteleva mies on ihan täysin sokea tälle asialle, luulee minun ties mistä syystä olevan velvollinen hoitamaan kotityöt.
Olen sitä mieltä, että kenenkään ei kannata suhtautua piikana pitämiseen aikuismaisesti eikä neuvottelevasti. Näyttäkää miten verisesti teitä on loukattu, miten olette pöyristyneitä tästä kohtelusta. Raivostukaa aina uudestaan ja raivostukaa kunolla. Huutakaa ja kirotkaa. On aivan luonnollinen reaktio olla vihainen kun sinua yritetään pitää palvelijana, vaikka naiselle ei vihaa sallittaisi tässä kulttuurissa. Miehet eivät tajua ikinä miten törkeää heidän käytöksensä on, jos reaktiot heidän käytökseensä ovat sovittelevia ja neuvottelevia. Uskomatonta mutta totta, he eivät vain tajua.
No niin vissiin. Tämän on pakko olla miehen kirjoittama...