Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt perhe-elämään, kun mies ei ota vastuuta juurikaan mistään
15.12.2018 |
Siivoaminenhan ei koskaan onnistu, jos ei pyydä erikseen. Ja jos pyytää niin vastaus on 99% kerroista ”onko pakko just nyt, ei millään jaksaisi”, eikä herra itse todellakaan ehdota uutta ajankohtaa, eikä palaa asiaan ellen itse muistuta siitä. Sitten kun siivotaan, niin sekin on sellaista tiuskimista ja tavaroiden paiskomista. Nykyään olen alkanut siivota ihan hiljaa vaan itsekseni, koska koen sen tosi raskaaksi että pitää väkisin toista saada osallistumaan. Koen henkisesti helpommaksi sen, että itse hoidan vaan hiljaa kaiken, kuin että siitä tulee esim tappelu.
Lasten harrastuksiin viemisessä sama juttu. Minusta on täysin absurdia, että minun pitää pyytää häntä viemään lapsia harrastuksiin. Lapsia, jotka ovat yhtä lailla hänen? Hän vie kyllä, mutta vaan jos pyydän. Tein juuri menneellä viikolla testin ja yritin vihjaista muilla tavoin, esim että olen tosi väsynyt jne jne, kun olisi ollut aika lähteä, mutta hän ei oikeasti millään tavalla reagoinut. Tyytyväisenä istui koneella, kun hoidin koko viikon harrastusrumban, kauppareissut, lapsen lääkärin ym. Kertaakaan ei kysynyt esim että haluaisinko että hän veisi lapsen jonnekin tai kävisi kaupassa. Olen aivan pöyristynyt. Yleensä siis aina sanon, että vie sinä tai kysynyt että sopiiko että hän vie jne, ja ollaan suht tasapuolisesti hoidettu harrastukset, mutta kun en sitä nyt tehnyt niin hän oli vain tyytyväinen kun hoidin kaikki.
Tämä tekee minut samalla vihaiseksi ja surulliseksi. Meillä tosiaan kulut jaetaan kaikki puoliksi, tai itse maksan vähän enemmän, kun itselläni myös vaativampi työ, josta saan hieman parempaa palkkaa. Katkeraksi tekee myös se, että olen viime aikoina kärsinyt terveysongelmista, mutta tämäkään ei vaikuta millään tavalla siihen, että mies ottaisi enemmän vastuuta perheen arjesta, tai että jollain tavalla huolehtisi minun jaksamisesta jne. Edes sen verran että kysyisi jaksanko tosiaan hoitaa kaiken yksin. Ei, hänen mielestään en saisi valittaa asiasta ollenkaan.
En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, olen vaan tosi väsynyt. Aiheesta on käyty keskustelua, mies saattaa hetken tsempata ja sitten palataan taas samaan vanhaan. Ei hän tule miksikään muuttumaan. On tosi itsekäs kaikin puolin, eikä huomaavaisuutta osaa osoittaa millään tavalla. Tosi kurjaa kuitenkin lapsille jos tulee ero, todennäköisesti pitäisi muuttaa halvemmalla asuinalueelle, vaihtaa koulua, lopettaa harrastuksia jne. Minulla ei myöskään omaa perhettä tai muutakaan tukiverkostoa, vaan miehen perhe on se joka on auttanut meitä esim lastenhoidossa tai muutenkin, jos ollaan tarvittu jotain.
Tuli vähän pitkä vuodatus, mutta mietin että onko olemassa mitään muuta ratkaisua kuin ero? Ärsyttää mies tällä hetkellä kaikin puolin niin paljon, että en tiedä miten yhteiselämästä voisi enää tulla onnellista. Sitä en vaan ymmärrä miten mies ei vaan ymmärrä tai näe tilannetta? Miten se voi olla mahdollista? Onko hän tyhmä vai mitä?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani, ap. Montako lasta? Hakeeko mies pienemmän päiväkodista? Jos ei, niin se on jo törkeää - lapselle tulee pitempi päivä ja/tai äiti joutuu lyhentämään omaa työpäiväänsä, jos edes mahdollista. En ole ikinä kuullut, että perheessä toinen vanhempi hoitaisi sekä viennit että haut (jos molemmat kokopäivätöissä).
Mies tietää kyllä toimivansa väärin, joten järkipuheet ja itkut eivät tule muuttamaan hänen käyttäytymistään. Ja Ymmärrän, että ero tuntuu vaikealta. Joten mä sinuna varmaan yrittäisin ns. asumuseroa saman talouden sisällä. Asennoidu niin, että hoidat kaiken lapsiin liittyvän, ja helpota taakkaasi kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotka eivät vaadi miehen osallistumista. Esimerkiksi kauppakassipalvelut, siivooja, isovanhemmat kuskaamaan, lukiolaistyttö auttamaan esikoista kouluun (tiedän, aina ei ole saatavilla sellaista apua josta oikeasti on apua, mutta jos jotain löytyisi). Tilaa kaverisynttärilahjoja netistä kotiin useampia kerralla varastoon. Älä tee miehelle ruokaa, älä siivoa hänen sotkujaan, älä kuuntele hänen huoliaan. Keskity lapsiin ja omaan hyvinvointiisi. Tee asioita joista nautit, silloin kun pystyt. Älä pyydä mieheltä mitään, äläkä luota että hän tekisi mitään vaikka lupaisi.
Äläkä kuuntele näitä neropatteja, joiden mielestä lapsi voi pyöräillä itse harrastukseen tai harrastuksen voi lopettaa, tai harrastuksen voi aina valita niin että treenit on max 1km kotoa. Tiedän täysin, että maailma ei toimi näin, ainakaan jos haluaa tarjota lapsilleen hyviä kokemuksia, tai edes käyttäytyä inhimillisesti häntä kohtaan.
Kiitos ymmärryksestä. Mies hakee pienemmän lapsen päivähoidosta (lapsia kaksi, joista toinen vielä hoidossa ja toinen koulussa), jos pääsee aikaisemmin töistä. Hakeminen toimii siis järkevästi sen mukaan, että se hakee joka ehtii aiemmin, ja tässä on jonkin verran vaihtelua. Joskus mies hakee koko viikon ja joskus taas toisinpäin. Vieminen on se suurempi ongelma, koska mies olettaa että minä hoidan aina, koska minulla liukuva työaika. Mutta työpaikkani on kuitenkin huomattavasti kauempana, ja jotta ehdin jotenkin järkevästi töihin, niin minun on lähdettävä kuitenkin ajoissa ruuhkien takia. Viekin siis välillä, mutta vain jos pyydän, ja jos aamulla pyydän niin on jo liian myöhäistä. Olettamus on aina ”luulin että sä ehdit viedä”.
Hassua, mutta mies on muuten viime aikoina loukkaantunut useamman kerran siitä, kun hän on huomannut etten kuuntele häntä kun hän puhuu jotain. Työasioistaan saattaa alkaa jaaritella heti kun tulee töistä kotiin, samalla kun itse yritän väsyneenä kuunnella lapsia, laittaa ruokaa jne, ja olen kokenut jopa huonoa omaatuntoa siitä että hänen huoliensa kuuntelu on listalla aika lailla viimeisenä. Ehkä viimeisenä siitä otan stressiä, toisaalta en kestä sitä hänen murjotusta ja kiukutteluansakaan. Helpointa on vaan esittää että kuuntelee, ja useimmiten ymmärtää jotenkin kun selitän, että yritän tässä tehdä kolmea asiaa yhtäaikaa, valitettavasti neljäs ei enää onnistu. Tätäkään hän ei näe tai tajua, ellen rautalangasta väännä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan aloittajan miesvalinta alunperin ihan se ainoa oikea?
Mies vastaa lisääntymisestä, nainen perheestä. Mies talosta, nainen kodista.
Olen itse vähän vanhanaikainen ja konservatiivinen, mutta näin minä asian näen.
Sínkkumies
Mies menee siitä mistä aita on matalin, koska voi niin tehdä. Hän tietää, että sinä hoidat asiat lopulta, jos hän ei hoida. Ero on yksi ratkaisu tietenkin.
Toinen ratkaisu on se, että et enää tee miehen elämää noin helpoksi ja mukavaksi. Hän muuttuu vasta kun on pakko. Älä enää tee mitään ruokaa hänelle, ollenkaan. Teet vain itsellesi ja lapsille, ja annostelet koko kattilan tyhjäksi lasten ja sinun lautasille, jotta mies ei saa sitä ruokaa mitenkään. Älä osta leipää ja meetwurstia, jota hän voi syödä nälkäänsä. Jos lasten takia pitää ostaa leipää, niin laita se joko lukolliseen rasiaan tai jos et siihen ryhdy niin kaappiin vain, mutta jos mies siihen koskee, niin nostat sellaisen metakan, että kukaan ei ennen ole nähnyt, ja karjut pää punaisena niin että mies säikähtää, että "kuinka luuseri kehtaat syödä lastesi leivät, älä ikinä ikinä tee uudelleen niin". Älä enää pese mitään hänen pyykkejään. Älä huolehdi, että hän muistaa mennä töihin tai muuttaa verokortin tms asioitaan. Älä vaihda hänen puolen lakanoita. Älä tee yhtään mitään hänen puolestaan tai häntä varten, älä vaikka hän olisi kuinka surkea ja nälkäinen. Kuluu viikko, kuukausi, niin hän alkaa muuttua ja tehdä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mies vastaa lisääntymisestä, nainen perheestä. Mies talosta, nainen kodista.
Olen itse vähän vanhanaikainen ja konservatiivinen, mutta näin minä asian näen.
Sínkkumies
Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi. Mutta ehkä siihen on syynsä, että olet sinkkumies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies menee siitä mistä aita on matalin, koska voi niin tehdä. Hän tietää, että sinä hoidat asiat lopulta, jos hän ei hoida. Ero on yksi ratkaisu tietenkin.
Toinen ratkaisu on se, että et enää tee miehen elämää noin helpoksi ja mukavaksi. Hän muuttuu vasta kun on pakko. Älä enää tee mitään ruokaa hänelle, ollenkaan. Teet vain itsellesi ja lapsille, ja annostelet koko kattilan tyhjäksi lasten ja sinun lautasille, jotta mies ei saa sitä ruokaa mitenkään. Älä osta leipää ja meetwurstia, jota hän voi syödä nälkäänsä. Jos lasten takia pitää ostaa leipää, niin laita se joko lukolliseen rasiaan tai jos et siihen ryhdy niin kaappiin vain, mutta jos mies siihen koskee, niin nostat sellaisen metakan, että kukaan ei ennen ole nähnyt, ja karjut pää punaisena niin että mies säikähtää, että "kuinka luuseri kehtaat syödä lastesi leivät, älä ikinä ikinä tee uudelleen niin". Älä enää pese mitään hänen pyykkejään. Älä huolehdi, että hän muistaa mennä töihin tai muuttaa verokortin tms asioitaan. Älä vaihda hänen puolen lakanoita. Älä tee yhtään mitään hänen puolestaan tai häntä varten, älä vaikka hän olisi kuinka surkea ja nälkäinen. Kuluu viikko, kuukausi, niin hän alkaa muuttua ja tehdä asioita.
Mä en ole koskaan käsittänyt miten ero poistaa naisen tekemät työt?
Eikö se joudu ihan samat työt tekemään edelleen ..
Sínkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vastaa lisääntymisestä, nainen perheestä. Mies talosta, nainen kodista.
Olen itse vähän vanhanaikainen ja konservatiivinen, mutta näin minä asian näen.
Sínkkumies
Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi. Mutta ehkä siihen on syynsä, että olet sinkkumies.
Ehkä, tai ehkä siihen on muut syyt, joita sinä et tiedä?
Sínkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö AP, toivoisin että voisin sanoa jotain lohduttavaa... mutta en voi :-(
Meillä on neljä lasta ja takana siis neljä äitiyslomaa. Mies on muutaman lapsen kohdalla kyllä pitänyt vanhempainvapaata ja oli melkein vuoden työttömänäkin yhdessä vaiheessa, mutta silti pääVASTUU (se ”työnjohtajana” toimiminen) on aina kuulunut minulle. Siis huolehtia siitä että kaikki tulee hoidettua - ja se ei todellakaan ole ihan vähän.
Minulla on huomattavasti parempi palkka, joten en koe että minun senkään vuoksi kuuluisi tehdä myös leijonanosa kotitöistä, mutta näin vaan on aina ollut. Ennen lapsia sitä en tajunnut, ajattelin vaan että ihmisillä nyt on esim. erilainen siisteyskäsitys. Mutta vuosien aikana ongelma vaan paheni, koska hoidettavia asioita tuli koko ajan enemmän ja enemmän. Katkaruus ja väsymys heijastui seksielämään myös, ja vei kaiken hohdon siitäkin.
Kunnes. Elämäämme kyllästyneenä kaksi vuotta sitten minä rakastuin toiseen. Siitä ei koskaan ollut tarkoituskaan tulla mitään vakavaa, mutta sai minut ajattelemaan. Iskin kortit pöytään ja kerroin että en enää jaksa. En enää edes tunne mitään, koska olen niin turtunut.
Siitä alkoi uudenlainen meininki kotona. Vastuu ja kotityöt olikin yllättäen ihan helppo jakaa ja mies oli muutenkin kuin täysin uusi ihminen.
Mutta... itse en ole vieläkään löytänyt kunnioitusta ja arvostusta ja rakkautta takaisin. Pitkä tie on kuljettu ja vieläkään en näe valoa tunnelissa. Kun aikanaan itkin uupumusta ja rukoilin miestä auttamaan... ja ainoa mitä sain oli moitteet siitä kun en kiinnostu seksistä (hänen kanssaan, toim. huomautus). Sitä ei saa pois pyyhittyä. Voi kun saisikin! Ja käännettyä kelloa 20 vuotta taaksepäin.
Otat viikon hotellihuoneen ja menet sinne. Katsot mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Meille tuli ero. Ja nyt mies on hoomoilasena, että miksi. Niimpä niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies menee siitä mistä aita on matalin, koska voi niin tehdä. Hän tietää, että sinä hoidat asiat lopulta, jos hän ei hoida. Ero on yksi ratkaisu tietenkin.
Toinen ratkaisu on se, että et enää tee miehen elämää noin helpoksi ja mukavaksi. Hän muuttuu vasta kun on pakko. Älä enää tee mitään ruokaa hänelle, ollenkaan. Teet vain itsellesi ja lapsille, ja annostelet koko kattilan tyhjäksi lasten ja sinun lautasille, jotta mies ei saa sitä ruokaa mitenkään. Älä osta leipää ja meetwurstia, jota hän voi syödä nälkäänsä. Jos lasten takia pitää ostaa leipää, niin laita se joko lukolliseen rasiaan tai jos et siihen ryhdy niin kaappiin vain, mutta jos mies siihen koskee, niin nostat sellaisen metakan, että kukaan ei ennen ole nähnyt, ja karjut pää punaisena niin että mies säikähtää, että "kuinka luuseri kehtaat syödä lastesi leivät, älä ikinä ikinä tee uudelleen niin". Älä enää pese mitään hänen pyykkejään. Älä huolehdi, että hän muistaa mennä töihin tai muuttaa verokortin tms asioitaan. Älä vaihda hänen puolen lakanoita. Älä tee yhtään mitään hänen puolestaan tai häntä varten, älä vaikka hän olisi kuinka surkea ja nälkäinen. Kuluu viikko, kuukausi, niin hän alkaa muuttua ja tehdä asioita.
Mä en ole koskaan käsittänyt miten ero poistaa naisen tekemät työt?
Eikö se joudu ihan samat työt tekemään edelleen ..
Sínkkumies
Poistaa puolet työmäärästä ja koko sen vitutuksen, jota jatkuvat pettymykset ja toisen vapaamatkustus aiheuttavat. Epäreiluus on se ongelma.
Eikö nainen joudu töiden jälkeen siivoamaan ja tekemään lapsilleen ruokia yh:na aivan kuten parisuhteessakin.
Ainoastaan rahallinen tilanne heikentyneenä. En siis ikinä ole ymmärtänyt kommenttia, että kun mies ei hoida osuuttaan, niin ota ero. Jos mies ei ole ihan täysin saamaton, niin eikö silloin työt vain lisäänny?
Kerro mitä en ole ymmärtänyt, vai mistä te oikein löydätte noin huonoja miehiä?
Sínkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja eron tultua et joudu noita em asioita hoitamaan koska....?
Se on paljon helpompaa ilman miesvauvaa joka ei tee eikä älyä tehdä omaa osaansa yhteisestå elämästä. Naisen elämä helpottuu potenssiin miljardi.
Mies-polohan voi sitten mennä itkemään lähibaariin kun vaimo jätti hänet, hyvän miehen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani, ap. Montako lasta? Hakeeko mies pienemmän päiväkodista? Jos ei, niin se on jo törkeää - lapselle tulee pitempi päivä ja/tai äiti joutuu lyhentämään omaa työpäiväänsä, jos edes mahdollista. En ole ikinä kuullut, että perheessä toinen vanhempi hoitaisi sekä viennit että haut (jos molemmat kokopäivätöissä).
Mies tietää kyllä toimivansa väärin, joten järkipuheet ja itkut eivät tule muuttamaan hänen käyttäytymistään. Ja Ymmärrän, että ero tuntuu vaikealta. Joten mä sinuna varmaan yrittäisin ns. asumuseroa saman talouden sisällä. Asennoidu niin, että hoidat kaiken lapsiin liittyvän, ja helpota taakkaasi kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotka eivät vaadi miehen osallistumista. Esimerkiksi kauppakassipalvelut, siivooja, isovanhemmat kuskaamaan, lukiolaistyttö auttamaan esikoista kouluun (tiedän, aina ei ole saatavilla sellaista apua josta oikeasti on apua, mutta jos jotain löytyisi). Tilaa kaverisynttärilahjoja netistä kotiin useampia kerralla varastoon. Älä tee miehelle ruokaa, älä siivoa hänen sotkujaan, älä kuuntele hänen huoliaan. Keskity lapsiin ja omaan hyvinvointiisi. Tee asioita joista nautit, silloin kun pystyt. Älä pyydä mieheltä mitään, äläkä luota että hän tekisi mitään vaikka lupaisi.
Äläkä kuuntele näitä neropatteja, joiden mielestä lapsi voi pyöräillä itse harrastukseen tai harrastuksen voi lopettaa, tai harrastuksen voi aina valita niin että treenit on max 1km kotoa. Tiedän täysin, että maailma ei toimi näin, ainakaan jos haluaa tarjota lapsilleen hyviä kokemuksia, tai edes käyttäytyä inhimillisesti häntä kohtaan.
Kiitos ymmärryksestä. Mies hakee pienemmän lapsen päivähoidosta (lapsia kaksi, joista toinen vielä hoidossa ja toinen koulussa), jos pääsee aikaisemmin töistä. Hakeminen toimii siis järkevästi sen mukaan, että se hakee joka ehtii aiemmin, ja tässä on jonkin verran vaihtelua. Joskus mies hakee koko viikon ja joskus taas toisinpäin. Vieminen on se suurempi ongelma, koska mies olettaa että minä hoidan aina, koska minulla liukuva työaika. Mutta työpaikkani on kuitenkin huomattavasti kauempana, ja jotta ehdin jotenkin järkevästi töihin, niin minun on lähdettävä kuitenkin ajoissa ruuhkien takia. Viekin siis välillä, mutta vain jos pyydän, ja jos aamulla pyydän niin on jo liian myöhäistä. Olettamus on aina ”luulin että sä ehdit viedä”.
Hassua, mutta mies on muuten viime aikoina loukkaantunut useamman kerran siitä, kun hän on huomannut etten kuuntele häntä kun hän puhuu jotain. Työasioistaan saattaa alkaa jaaritella heti kun tulee töistä kotiin, samalla kun itse yritän väsyneenä kuunnella lapsia, laittaa ruokaa jne, ja olen kokenut jopa huonoa omaatuntoa siitä että hänen huoliensa kuuntelu on listalla aika lailla viimeisenä. Ehkä viimeisenä siitä otan stressiä, toisaalta en kestä sitä hänen murjotusta ja kiukutteluansakaan. Helpointa on vaan esittää että kuuntelee, ja useimmiten ymmärtää jotenkin kun selitän, että yritän tässä tehdä kolmea asiaa yhtäaikaa, valitettavasti neljäs ei enää onnistu. Tätäkään hän ei näe tai tajua, ellen rautalangasta väännä.
T. Ap
Ilmoitat miehelle, että tästä lähin hän vie päiväkotiin parittomat viikot ja hakee parilliset viikot. Sinä viet parilliset viikot ja haet parittomat. Laitat tämän isolla lapulla ulko-oven sisäpuolelle ja jääkaapin oveen. Ja pidät siitä itse kiinni. Jos jotain mukisee, niin sanot, että "nyt suu suppuun, tämä on järjestys tästä lähin". Jos edelleen mukisee, niin kysyt, että "etkö sen vertaa lapsestasi välitä, että hänet veisit päiväkotiin". Jos edelleen mukisee, niin vaadit tuohon vastaamaan, että kyllä tai ei. Jos vastaa, kyllä (välittää lapsestaan), niin sanot, että asia on sitten selvä, viet parittomat viikot. Jos vastaa, että ei välitä lapsesta, niin se on sitten ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eron tultua et joudu noita em asioita hoitamaan koska....?
Se on paljon helpompaa ilman miesvauvaa joka ei tee eikä älyä tehdä omaa osaansa yhteisestå elämästä. Naisen elämä helpottuu potenssiin miljardi.
Mies-polohan voi sitten mennä itkemään lähibaariin kun vaimo jätti hänet, hyvän miehen!
Tuon vihan määrän lukien näyttääkin helpottuneen ..
Sínkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies menee siitä mistä aita on matalin, koska voi niin tehdä. Hän tietää, että sinä hoidat asiat lopulta, jos hän ei hoida. Ero on yksi ratkaisu tietenkin.
Toinen ratkaisu on se, että et enää tee miehen elämää noin helpoksi ja mukavaksi. Hän muuttuu vasta kun on pakko. Älä enää tee mitään ruokaa hänelle, ollenkaan. Teet vain itsellesi ja lapsille, ja annostelet koko kattilan tyhjäksi lasten ja sinun lautasille, jotta mies ei saa sitä ruokaa mitenkään. Älä osta leipää ja meetwurstia, jota hän voi syödä nälkäänsä. Jos lasten takia pitää ostaa leipää, niin laita se joko lukolliseen rasiaan tai jos et siihen ryhdy niin kaappiin vain, mutta jos mies siihen koskee, niin nostat sellaisen metakan, että kukaan ei ennen ole nähnyt, ja karjut pää punaisena niin että mies säikähtää, että "kuinka luuseri kehtaat syödä lastesi leivät, älä ikinä ikinä tee uudelleen niin". Älä enää pese mitään hänen pyykkejään. Älä huolehdi, että hän muistaa mennä töihin tai muuttaa verokortin tms asioitaan. Älä vaihda hänen puolen lakanoita. Älä tee yhtään mitään hänen puolestaan tai häntä varten, älä vaikka hän olisi kuinka surkea ja nälkäinen. Kuluu viikko, kuukausi, niin hän alkaa muuttua ja tehdä asioita.
Mä en ole koskaan käsittänyt miten ero poistaa naisen tekemät työt?
Eikö se joudu ihan samat työt tekemään edelleen ..
Sínkkumies
Yksi elätti vähemmän sotkemassa. Eikä tarvitse kaivata vastuunkantoa, kun ei ole ketään, kenelle vastuuta jakaisi. Energiatehokkaampaa. Ainakin mielelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies menee siitä mistä aita on matalin, koska voi niin tehdä. Hän tietää, että sinä hoidat asiat lopulta, jos hän ei hoida. Ero on yksi ratkaisu tietenkin.
Toinen ratkaisu on se, että et enää tee miehen elämää noin helpoksi ja mukavaksi. Hän muuttuu vasta kun on pakko. Älä enää tee mitään ruokaa hänelle, ollenkaan. Teet vain itsellesi ja lapsille, ja annostelet koko kattilan tyhjäksi lasten ja sinun lautasille, jotta mies ei saa sitä ruokaa mitenkään. Älä osta leipää ja meetwurstia, jota hän voi syödä nälkäänsä. Jos lasten takia pitää ostaa leipää, niin laita se joko lukolliseen rasiaan tai jos et siihen ryhdy niin kaappiin vain, mutta jos mies siihen koskee, niin nostat sellaisen metakan, että kukaan ei ennen ole nähnyt, ja karjut pää punaisena niin että mies säikähtää, että "kuinka luuseri kehtaat syödä lastesi leivät, älä ikinä ikinä tee uudelleen niin". Älä enää pese mitään hänen pyykkejään. Älä huolehdi, että hän muistaa mennä töihin tai muuttaa verokortin tms asioitaan. Älä vaihda hänen puolen lakanoita. Älä tee yhtään mitään hänen puolestaan tai häntä varten, älä vaikka hän olisi kuinka surkea ja nälkäinen. Kuluu viikko, kuukausi, niin hän alkaa muuttua ja tehdä asioita.
Mä en ole koskaan käsittänyt miten ero poistaa naisen tekemät työt?
Eikö se joudu ihan samat työt tekemään edelleen ..
Sínkkumies
Ei nainen eron jälkeen joudu miehen ruokaa tekemään, ei miehen sotkuja siivoamaan, ei miehen pyykkejä pesemään.
On vain niin surullista jotenkin. Sitä toivisi, että kun lapset tehsään yhdessä, niin niitä myös hoidetaan yhdessä. Ehkä tämä "toivominen" on juuri se kompastuskivi. Ei pitäisi lapsia tehdessä uskoa ja olettaa mieheltä mitään, vaan tehdä lapsia vain, jos uskoo taloudellisesti ja henkisesti pärjäävänsä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies menee siitä mistä aita on matalin, koska voi niin tehdä. Hän tietää, että sinä hoidat asiat lopulta, jos hän ei hoida. Ero on yksi ratkaisu tietenkin.
Toinen ratkaisu on se, että et enää tee miehen elämää noin helpoksi ja mukavaksi. Hän muuttuu vasta kun on pakko. Älä enää tee mitään ruokaa hänelle, ollenkaan. Teet vain itsellesi ja lapsille, ja annostelet koko kattilan tyhjäksi lasten ja sinun lautasille, jotta mies ei saa sitä ruokaa mitenkään. Älä osta leipää ja meetwurstia, jota hän voi syödä nälkäänsä. Jos lasten takia pitää ostaa leipää, niin laita se joko lukolliseen rasiaan tai jos et siihen ryhdy niin kaappiin vain, mutta jos mies siihen koskee, niin nostat sellaisen metakan, että kukaan ei ennen ole nähnyt, ja karjut pää punaisena niin että mies säikähtää, että "kuinka luuseri kehtaat syödä lastesi leivät, älä ikinä ikinä tee uudelleen niin". Älä enää pese mitään hänen pyykkejään. Älä huolehdi, että hän muistaa mennä töihin tai muuttaa verokortin tms asioitaan. Älä vaihda hänen puolen lakanoita. Älä tee yhtään mitään hänen puolestaan tai häntä varten, älä vaikka hän olisi kuinka surkea ja nälkäinen. Kuluu viikko, kuukausi, niin hän alkaa muuttua ja tehdä asioita.
Mä en ole koskaan käsittänyt miten ero poistaa naisen tekemät työt?
Eikö se joudu ihan samat työt tekemään edelleen ..
Sínkkumies
Ei nainen eron jälkeen joudu miehen ruokaa tekemään, ei miehen sotkuja siivoamaan, ei miehen pyykkejä pesemään.
Sinä et mun ruokiin koske, ja tuskin edes osaat käsitellä mun kalliimpia materiaaleja.
Sotkuja saat siivota kyllä. Muuten olet melko hyödytön.
Sínkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies menee siitä mistä aita on matalin, koska voi niin tehdä. Hän tietää, että sinä hoidat asiat lopulta, jos hän ei hoida. Ero on yksi ratkaisu tietenkin.
Toinen ratkaisu on se, että et enää tee miehen elämää noin helpoksi ja mukavaksi. Hän muuttuu vasta kun on pakko. Älä enää tee mitään ruokaa hänelle, ollenkaan. Teet vain itsellesi ja lapsille, ja annostelet koko kattilan tyhjäksi lasten ja sinun lautasille, jotta mies ei saa sitä ruokaa mitenkään. Älä osta leipää ja meetwurstia, jota hän voi syödä nälkäänsä. Jos lasten takia pitää ostaa leipää, niin laita se joko lukolliseen rasiaan tai jos et siihen ryhdy niin kaappiin vain, mutta jos mies siihen koskee, niin nostat sellaisen metakan, että kukaan ei ennen ole nähnyt, ja karjut pää punaisena niin että mies säikähtää, että "kuinka luuseri kehtaat syödä lastesi leivät, älä ikinä ikinä tee uudelleen niin". Älä enää pese mitään hänen pyykkejään. Älä huolehdi, että hän muistaa mennä töihin tai muuttaa verokortin tms asioitaan. Älä vaihda hänen puolen lakanoita. Älä tee yhtään mitään hänen puolestaan tai häntä varten, älä vaikka hän olisi kuinka surkea ja nälkäinen. Kuluu viikko, kuukausi, niin hän alkaa muuttua ja tehdä asioita.
Mä en ole koskaan käsittänyt miten ero poistaa naisen tekemät työt?
Eikö se joudu ihan samat työt tekemään edelleen ..
Sínkkumies
Yksi elätti vähemmän sotkemassa. Eikä tarvitse kaivata vastuunkantoa, kun ei ole ketään, kenelle vastuuta jakaisi. Energiatehokkaampaa. Ainakin mielelle.
Plussana tilaisuus löytää normaali mies.
No jotenkin olen tähän asti jaksanut, mutta tämä syksy on ollut erityisen raskas tämän asian suhteen. Lapset ova onneksi jo niin isoja että osaavat tehdä itse lähes kaiken, mutta jotenkin olen pahoillani siitä myös, että ymmärtävät tämän kaiken. Lapsikin sanoi isälleen, että älä sinä puutu tähän kun et itsekään mitään tee (kyse teinin huoneen siivouksesta). En tiedä jaksanko tätä kuitenkaan enää kauaa tai nyt olen tullut sen verran vanhaksi itse, että ymmärrän tosi hyvin että en halua elää tällaista elämää. Rikonko perheen vai jatkanko näin, en tiedä. Lapsetkin ymmärtävät, että olen pettynyt mieheeni ja siihen että hän vain istuu nenä kirjassa. Minä projektipäällikkönä hoidan kaikista asioista huolehtimisen. Mietin juuri, että jos en hoitaisi lapsille joululahjoja, he eivät saisi mitään. Mies ei vaivaudu edes kysymään, että mitä olen ostanut. Aikaisemmin jaksoin vielä kertoa ja esitellä lahjat hänelle, nyt en viitsi edes vaivautua siihen. Miksi vaivautuisin?