Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt perhe-elämään, kun mies ei ota vastuuta juurikaan mistään
15.12.2018 |
Siivoaminenhan ei koskaan onnistu, jos ei pyydä erikseen. Ja jos pyytää niin vastaus on 99% kerroista ”onko pakko just nyt, ei millään jaksaisi”, eikä herra itse todellakaan ehdota uutta ajankohtaa, eikä palaa asiaan ellen itse muistuta siitä. Sitten kun siivotaan, niin sekin on sellaista tiuskimista ja tavaroiden paiskomista. Nykyään olen alkanut siivota ihan hiljaa vaan itsekseni, koska koen sen tosi raskaaksi että pitää väkisin toista saada osallistumaan. Koen henkisesti helpommaksi sen, että itse hoidan vaan hiljaa kaiken, kuin että siitä tulee esim tappelu.
Lasten harrastuksiin viemisessä sama juttu. Minusta on täysin absurdia, että minun pitää pyytää häntä viemään lapsia harrastuksiin. Lapsia, jotka ovat yhtä lailla hänen? Hän vie kyllä, mutta vaan jos pyydän. Tein juuri menneellä viikolla testin ja yritin vihjaista muilla tavoin, esim että olen tosi väsynyt jne jne, kun olisi ollut aika lähteä, mutta hän ei oikeasti millään tavalla reagoinut. Tyytyväisenä istui koneella, kun hoidin koko viikon harrastusrumban, kauppareissut, lapsen lääkärin ym. Kertaakaan ei kysynyt esim että haluaisinko että hän veisi lapsen jonnekin tai kävisi kaupassa. Olen aivan pöyristynyt. Yleensä siis aina sanon, että vie sinä tai kysynyt että sopiiko että hän vie jne, ja ollaan suht tasapuolisesti hoidettu harrastukset, mutta kun en sitä nyt tehnyt niin hän oli vain tyytyväinen kun hoidin kaikki.
Tämä tekee minut samalla vihaiseksi ja surulliseksi. Meillä tosiaan kulut jaetaan kaikki puoliksi, tai itse maksan vähän enemmän, kun itselläni myös vaativampi työ, josta saan hieman parempaa palkkaa. Katkeraksi tekee myös se, että olen viime aikoina kärsinyt terveysongelmista, mutta tämäkään ei vaikuta millään tavalla siihen, että mies ottaisi enemmän vastuuta perheen arjesta, tai että jollain tavalla huolehtisi minun jaksamisesta jne. Edes sen verran että kysyisi jaksanko tosiaan hoitaa kaiken yksin. Ei, hänen mielestään en saisi valittaa asiasta ollenkaan.
En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, olen vaan tosi väsynyt. Aiheesta on käyty keskustelua, mies saattaa hetken tsempata ja sitten palataan taas samaan vanhaan. Ei hän tule miksikään muuttumaan. On tosi itsekäs kaikin puolin, eikä huomaavaisuutta osaa osoittaa millään tavalla. Tosi kurjaa kuitenkin lapsille jos tulee ero, todennäköisesti pitäisi muuttaa halvemmalla asuinalueelle, vaihtaa koulua, lopettaa harrastuksia jne. Minulla ei myöskään omaa perhettä tai muutakaan tukiverkostoa, vaan miehen perhe on se joka on auttanut meitä esim lastenhoidossa tai muutenkin, jos ollaan tarvittu jotain.
Tuli vähän pitkä vuodatus, mutta mietin että onko olemassa mitään muuta ratkaisua kuin ero? Ärsyttää mies tällä hetkellä kaikin puolin niin paljon, että en tiedä miten yhteiselämästä voisi enää tulla onnellista. Sitä en vaan ymmärrä miten mies ei vaan ymmärrä tai näe tilannetta? Miten se voi olla mahdollista? Onko hän tyhmä vai mitä?
Kommentit (214)
En tiedä jaksaako kukaan lukea näin pitkälle, mutta yritetään, jos tästä olisi jollekin apua.
Mielestäni liian monissa näistä tämäntapaisista aloituksista toivotaan, että toinen hoitaisi "edes joskus jotain". Se johtaa helposti siihen, että se ei teekään koskaan mitään.
Sen sijaan ehdotan, että tällaisessa tapauksessa voisi tilannetta yrittää korjata sillä, että ensin tehdään lista, mitä kaikkea tarttis tehdä jotta arki pyörii ja lapset tulee hoidettua jne.
Sitten se lista käydään yhdessä läpi, että onko siinä asioita jotka ei olekaan toisen mielestä lainkaan tarpeellisia. Ne jätetään toistaiseksi sivuun ja katsotaan myöhemmin, mitä niiden osalta tehdään.
Molempien mielestä hyödylliset ja tarpeelliset hommat jaetaan joko niin, että niitä tehdään yhdessä (esim. koko perhe siivoaa yhdessä saman ajan silloin kun ehditään) tai sitten niin, että tietty henkilö on AINA vastuussa tietystä hommasta. Jos myöhemmin alkaa tuntua että toiselle tulikin työläämpiä hommia, niin näitä voidaan neuvotella uudelleen.
Esim. meillä sovittiin jo alussa, että minä pesen pyykit ja mies hoitaa tiskikoneen. Mies vie roskat ja minä putsaan kissojen laatikot. Näin mun ei ikinä tarvii miettiä, että mikäs tiskitilanne, eikä miehen tarvii edes ajatella pyykkejä.
Toki tämä vaatii, että osaa suhtautua rauhallisesti, jos pyykkivuori hetkittäin kasvaa tai roskis on vähän täynnä. Välillä kummallakin voi olla muita kiireitä. Tämä kuitenkin eliminoi väännön siitä, että "mikset sä ikinä ____".
Aloittajankin pitäisi miehensä kanssa jakaa jotkut hommat kokonaan miehen vastuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Yksinhuoltajat eivät todista mitään, koska ensinnäkin yksinhuoltajaperheestä puuttuu se toinen aikuinen joka syö ja tuottaa tiskiä ja pyykkiä, eli kotitöitä on automaattisesti vähemmän. Toisekseen tässä tilanteessa toinen vanhempi ottaa välillä lapset kokonaan hoitaakseen, jolloin yksinhuoltaja saa täyttä lomaa. Kolmannekseen tilanne on henkisesti vähemmän kuormittava, kun ei tarvitse joka päivä katsella omassa kodissa löhöävää ja pahimmassa tapauksessa vielä seksiä ruinaavaa vapaamatkustajaa. Neljännekseen monet yksinhuoltajatkin ovat väsyneitä.
Minusta sinun on turha valittaa ellet edes kokeile muuttaa asioita. Toista ihmistä on erittäin vaikea muuttaa mieleisekseen ja hänen on itse haluttava muuttaa toimintatapaansa. Joten kannattaa muuttaa olosuhteita niin näkee mikä toimii tai ei toimi.
Itse en päästäisi koskaan tilannetta siihen, että luisutaan tilanteeseen, missä vain toinen puolisoista tekee lähes kaiken jos molemmilla on mahdollisuus jakaa työt. Suosittelisin tyytymättömälle puolisolle/puolisoille eroa niin ei tarvitse elää itselleen ikävää elämää. Sen olen huomannut, että harva tekee päätöstä tehdä jotain toisin tai erota vaan jää turhan pitkäksi aikaa huonoon tilanteeseen.
Minun neuvoni on, että kokeile tehdä asiat toisin tai eroa sitten rivakasti äläkä valita ja vatuloi elämääsi tyytymättömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen tasa-arvo kirjoitti:
Täällä puhutaan mm. ruuanlaitosta ja siivoamisesta ja työnjaosta niiden suhteen. Minua miehenä kuitenkin eniten v**uttaa ja ahdistaa kaikki miehille asetetut paineet rakentamisen, remontoinnin ynnä muun suhteen.
Minä voin hyvin laittaa ruokaa, käydä kaupoissa ostoksilla, siivota, pestä pyykkiä ja tehdä kaikenlaista yhdessä lasten kanssa. Mutta se, että jalkojen välistä löytyy munat ja haluan seksiä naisen kanssa ei t@arkoita että osaisin tai haluaisin rakentaa tai remontoida taloa. Kun naiset haluavat kaikessa olla niin tasa-arvoisia miesten kanssa niin olkaa sitten tässäkin suhteessa. Minua ei haittaisi olla koti-isänä ja ajella vaimon ostamalla Mersun maasturilla lapset kyydissä pitkin päivää tai valvoa maisema-arkkitehdin laatiman pihasuunnitelman toteutumista kotona sillä aikaa kun vaimo ansaitsee perheelle elantoa ja tekee 60-70 tuntia työviikkoa konttorilla. Naapurin rouvallekin tällainen sopii, joten voisin minäkin tasa-arvon nimissä siihen suostua.
Aika kaukana keskivertosuomalaisten normiarjesta tuo skenaariosi. Tavallisesti molemmat vanhemmat käyvät töissä, ja sillä maasturilla huristelee isipappa yksinään sillä välin kun äiti roudaa lapsia rattailla tai julkisilla hoitoon ja takaisin kaupan kautta.
Vähän realismia noihin satuihin nyt.
Mikä siinäkin on että isä aina ajaa sillä citymaasturilla ja äidillä joku romu kauppakassi, jolla tosiaan käy kaupassa ja kuskailee lapsia?
Minun tuttavapiirissäni tämä johtuu useimmiten siitä, että ne äidit eivät uskalla ajaa isommalla autolla (vaikka se olisi turvallisempaa). Eräskin ystäväni väittää, ettei hän näe isommasta autosta kunnolla, eikä kunnolla hahmota auton mittoja, minkä takia hän pelkää kolhivansa muita autoja parkkipaikalla, vaikka autossa on pysäköintitutka...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Niin samaa mieltä joka ainoasta sanasta. Kiitos tästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Ilmeisesti et tosiaan tajunnut pointtia. Sillä ei ole väliä kumpi sen tavaran karsii ja ruuanlaiton suunnittelee, koska silloin se kotityön määrä ei ole enää liiallinen. Ja toisaalta, jos suunnitelmallisuutta ei ole, kotityötä on aina liikaa.
Suurin osa täällä laiskoista miehistä valittavista naisista on tosiasiassa peliriippuvaisen vätyksen kanssa naimisissa, jota puoliso, parisuhde tai lapset kiinnosta pätkääkään. Silloin vessanpesuvuorojen jakaminen ei oikein ratkaise ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua ap tosi hyvin. En nyt lähde niihin yksityiskohtiin miksi aikanaan valitsin tämän miehen, mutta on todella väsyttävää huolehtia ihan kaikesta. Mies tekee kyllä suunnilleen mitä pyydän, mutta olisi niin ihanaa kun olisi toinen aikuinen, joka huolehtisi yhdessä mun kanssani lasten kouluasioista, lääkäreistä, harrastuksista, kodin remonteista, koiran eläinlääkäristä, auton huolloista, renkaan vaihdoista, vakuutus- ja pankkiasioita, loman varauksista, you just name it. Tekee kun pyydän, mutta vittuilee työnjohdosta jne. Rasittavaa. Odotan päivää kun lapset ovat niin isoja että voin lähteä.
Miten pystyt elämään tämän asian kanssa? Siis että olet tehnyt jo päätöksen?
Juu ei kuulu meilläkään miehelle myöskään lasten läksyistä huolehtiminen, wilman lukeminen, retkien, erikoispäivien ym muistaminen, päiväkodin lippulappuja täyttäminen, harrastuksiin tai leireille ilmoittautumiset, lasten varusteiden tai vaatteiden hankkiminen, kaverisynttäreiden muistaminen tai lahjojen hankkiminen, eläinlääkäri, koiran ulkoilutus, lasten lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, autojen katsastuksista huolehtiminen, laskujen maksaminen ajoissa, joululahjojen hankkiminen suvulle/ lasten kummeille, opelle (ei todella olla aina kaikille mitään hankitukaan), lomasuunnitelmien tai varausten teko (tai edes maksaminen)...
Ja tosiaan aamuisinkin huolehtii vain itsensä töihin. Vie lapsen päiväkotiin vaan jos pyydän, eikä millään tavalla huolehdi toisen kouluun lähdöstä tms. Herään joka aamu puoli tuntia, tunnin aiemmin, jotta ehdin hoitaa kaiken. Tästäkin olen valittanut miljoonat kerrat, mutta silti tyytyväisenä nukkuu aamuisin pitkään kunnes on jo kova kiire töihinsä. Ja olen kyllä sanonut, että se on mielestäni epäreilua, hän voisi myös herätä joskus aiemmin, mutta ei silti vaan herää.
T. Ap
Mitä jos joku aamu vain lähdet töihin ja jätät lapsen hoitoonviemisen miehen vastuulle? Et pyydä tai varottele etukäteen, mies saa ihan itse ratkaista ongelman, kun olisi kiire töihin, mutta se päiväkoti-ikäinen pitäisi myös huolehtia. Mies oletettavasti suuttuu, mutta siitä aukeaakin hyvä tilanne keskustelulle, voivatko perheen vanhemmat vain olettaa, että toinen huolehtii asioista automaattisesti, jos ei niistä yhdessä sovita.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa, jos olisi sellainen mies joka olisi reipas ja toimelias. Tarttuisi hommiin valittamatta. Laittaisi pesukoneen pyörimään, kun näkee että pyykkikori täynnä ja lattiallakin toinen korillinen odottamassa. Lähtisi vaikka lasten kanssa laskettelemaan tai uimahalliin ihan omasta halustaan. Yllättäisi joskus ja olisi käynyt kaupassa, kun pääsee aikasemmin töistä ja olisi keksinyt itse vielä mitä sieltä ostetaan. Ja silleen, ettei minun tarvisi itse käydä heti seuraavana päivänä uudestaan kaupassa, vaan olisi miettinyt ruokaa useammalle päivälle. En tiedä onko tällaisia miehiä olemassa. Itse en jaksa olla enää se, joka pyytää aikuista ihmistä kerta toisensa jälkeen hoitamaan oman osuutensa, tekemään edes jotain. Ei ole siitä kiinni, ettenkö ole sanonut asioista. Olen kyllä sanonut, niin kauniisti kuin rumastikin, mutta yhtä tyhjän kanssa kaikki.
T. Ap
Miksi et aikoinaan mennyt yhteen ja perustanut perhettä tällaisen miehen kanssa, jos sellaisen haluat? Jos miehesi oli tuollainen suhteen alkuaikoina, niin sitten teillä on vakavan keskustelun paikka siitä, haluatko enää olla parisuhteessa patalaiskan lusmun kanssa, sillä olet valinnut aikoinaan sitoutua aktiiviseen ja oma-aloitteiseen mieheen, joka ajattelee muidenkin etua ja hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Niin samaa mieltä joka ainoasta sanasta. Kiitos tästä!
Taisitpa vastata itse itsellesi.
Kyllä meillä vaan ongelma on juurikin se, että mies ei osallistu. Ei olisi astiat missä sattuu ja vaatteet lattioilla, eikä mikään jäisi kuin paska perseestä niinkuin tällä hetkellä miehen toimesta. Kaikilla ON oma paikka, mutta mies ei vie mitään sinne minne ne kuuluisi. Minä sitten keräilen täältä kaikki ja vien omalle paikalle. Siivoan yksin, pyykkään yksin, käyn kaupassa yksin, teen ruuan yksin. Hoidan lapsenkin aivan yksin. Ja aika tukahduttavaa tämä on, ei voi syyttää puutteellisista järjestelyistä. Ruokaa teen kuin suurperheelle jäätäviä määriä eikä ne riitä kuin päiväksi. Vauva syö omaa ruokaansa ja minä kerran kokkailuistani,joten mieshän se on joka syö kuin hevonen. Makaroonilaatikkoa saat tehä kolme isoa vuoallista,jos tahtoo että on kahdeksi päiväksi ruokaa.
En vaan jaksa enää. Jos mies ei viitsi pyynnöistäni huolimatta imuroida järjesteltyä kämppää niin mikä hän on? Minua huomioimaton vätys? Olen itse asiassa yksinhuoltajuuden kannalla, ainakin mun elämäni olisi helpompaa ilman miestä. Ja miksikö yksinhuoltajat eivät valita kotitöiden taakkaa? Ehkä siksi koska ne on vaan hoidettava koska ei niitä kukaan muu tee. Parisuhteessa kun on se toinen, jonka kanssa tehdä ja jakaa taakkaa. Jos toinen ei tee, on se aika rasittavaa vain pärjätä yksin ja tehdä kaikki yksin,vaikka tarvetta sille ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Niin samaa mieltä joka ainoasta sanasta. Kiitos tästä!
Taisitpa vastata itse itsellesi.
Kyllä meillä vaan ongelma on juurikin se, että mies ei osallistu. Ei olisi astiat missä sattuu ja vaatteet lattioilla, eikä mikään jäisi kuin paska perseestä niinkuin tällä hetkellä miehen toimesta. Kaikilla ON oma paikka, mutta mies ei vie mitään sinne minne ne kuuluisi. Minä sitten keräilen täältä kaikki ja vien omalle paikalle. Siivoan yksin, pyykkään yksin, käyn kaupassa yksin, teen ruuan yksin. Hoidan lapsenkin aivan yksin. Ja aika tukahduttavaa tämä on, ei voi syyttää puutteellisista järjestelyistä. Ruokaa teen kuin suurperheelle jäätäviä määriä eikä ne riitä kuin päiväksi. Vauva syö omaa ruokaansa ja minä kerran kokkailuistani,joten mieshän se on joka syö kuin hevonen. Makaroonilaatikkoa saat tehä kolme isoa vuoallista,jos tahtoo että on kahdeksi päiväksi ruokaa.
En vaan jaksa enää. Jos mies ei viitsi pyynnöistäni huolimatta imuroida järjesteltyä kämppää niin mikä hän on? Minua huomioimaton vätys? Olen itse asiassa yksinhuoltajuuden kannalla, ainakin mun elämäni olisi helpompaa ilman miestä. Ja miksikö yksinhuoltajat eivät valita kotitöiden taakkaa? Ehkä siksi koska ne on vaan hoidettava koska ei niitä kukaan muu tee. Parisuhteessa kun on se toinen, jonka kanssa tehdä ja jakaa taakkaa. Jos toinen ei tee, on se aika rasittavaa vain pärjätä yksin ja tehdä kaikki yksin,vaikka tarvetta sille ei olisi.
Ei, ei se ollut se hyvän neuvon antaja, joka vastasi vaan minä. Eihän sinulle neuvot kelpaa kun kaikki on mietitty, järjestetty ja kunnossa. Nyt ongelma on vain tuo mies. Miksipä et eroa. Vie heti huomenna eropaperit miehelle allekirjoitettavaksi, mikä sinua estää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa, jos olisi sellainen mies joka olisi reipas ja toimelias. Tarttuisi hommiin valittamatta. Laittaisi pesukoneen pyörimään, kun näkee että pyykkikori täynnä ja lattiallakin toinen korillinen odottamassa. Lähtisi vaikka lasten kanssa laskettelemaan tai uimahalliin ihan omasta halustaan. Yllättäisi joskus ja olisi käynyt kaupassa, kun pääsee aikasemmin töistä ja olisi keksinyt itse vielä mitä sieltä ostetaan. Ja silleen, ettei minun tarvisi itse käydä heti seuraavana päivänä uudestaan kaupassa, vaan olisi miettinyt ruokaa useammalle päivälle. En tiedä onko tällaisia miehiä olemassa. Itse en jaksa olla enää se, joka pyytää aikuista ihmistä kerta toisensa jälkeen hoitamaan oman osuutensa, tekemään edes jotain. Ei ole siitä kiinni, ettenkö ole sanonut asioista. Olen kyllä sanonut, niin kauniisti kuin rumastikin, mutta yhtä tyhjän kanssa kaikki.
T. Ap
Miksi et aikoinaan mennyt yhteen ja perustanut perhettä tällaisen miehen kanssa, jos sellaisen haluat? Jos miehesi oli tuollainen suhteen alkuaikoina, niin sitten teillä on vakavan keskustelun paikka siitä, haluatko enää olla parisuhteessa patalaiskan lusmun kanssa, sillä olet valinnut aikoinaan sitoutua aktiiviseen ja oma-aloitteiseen mieheen, joka ajattelee muidenkin etua ja hyvinvointia.
Käsittämättömän usein siitä unelmien poikaystävästä (joka siivoaa, kokkaa, pyykkää ja tiskaa ahkerasti ja tasapuolisesti) sukeutuu viimeistään toisen lapsen myötä perheeseen yksi vauva lisää. Sen kun keksisi, että mistä tämä johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa, jos olisi sellainen mies joka olisi reipas ja toimelias. Tarttuisi hommiin valittamatta. Laittaisi pesukoneen pyörimään, kun näkee että pyykkikori täynnä ja lattiallakin toinen korillinen odottamassa. Lähtisi vaikka lasten kanssa laskettelemaan tai uimahalliin ihan omasta halustaan. Yllättäisi joskus ja olisi käynyt kaupassa, kun pääsee aikasemmin töistä ja olisi keksinyt itse vielä mitä sieltä ostetaan. Ja silleen, ettei minun tarvisi itse käydä heti seuraavana päivänä uudestaan kaupassa, vaan olisi miettinyt ruokaa useammalle päivälle. En tiedä onko tällaisia miehiä olemassa. Itse en jaksa olla enää se, joka pyytää aikuista ihmistä kerta toisensa jälkeen hoitamaan oman osuutensa, tekemään edes jotain. Ei ole siitä kiinni, ettenkö ole sanonut asioista. Olen kyllä sanonut, niin kauniisti kuin rumastikin, mutta yhtä tyhjän kanssa kaikki.
T. Ap
Miksi et aikoinaan mennyt yhteen ja perustanut perhettä tällaisen miehen kanssa, jos sellaisen haluat? Jos miehesi oli tuollainen suhteen alkuaikoina, niin sitten teillä on vakavan keskustelun paikka siitä, haluatko enää olla parisuhteessa patalaiskan lusmun kanssa, sillä olet valinnut aikoinaan sitoutua aktiiviseen ja oma-aloitteiseen mieheen, joka ajattelee muidenkin etua ja hyvinvointia.
Turhan monet miehet tuppaavat taantumaan yhdeksi perheen lapsista, ei välttämättä mitään merkkejä tästä vaarasta ole ennen lapsia havaittavissa. Ja pahenevat vain vuosien kuluessa, jos oikein huono tuuri käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä jaksaako kukaan lukea näin pitkälle, mutta yritetään, jos tästä olisi jollekin apua.
Mielestäni liian monissa näistä tämäntapaisista aloituksista toivotaan, että toinen hoitaisi "edes joskus jotain". Se johtaa helposti siihen, että se ei teekään koskaan mitään.
Sen sijaan ehdotan, että tällaisessa tapauksessa voisi tilannetta yrittää korjata sillä, että ensin tehdään lista, mitä kaikkea tarttis tehdä jotta arki pyörii ja lapset tulee hoidettua jne.
Sitten se lista käydään yhdessä läpi, että onko siinä asioita jotka ei olekaan toisen mielestä lainkaan tarpeellisia. Ne jätetään toistaiseksi sivuun ja katsotaan myöhemmin, mitä niiden osalta tehdään.
Molempien mielestä hyödylliset ja tarpeelliset hommat jaetaan joko niin, että niitä tehdään yhdessä (esim. koko perhe siivoaa yhdessä saman ajan silloin kun ehditään) tai sitten niin, että tietty henkilö on AINA vastuussa tietystä hommasta. Jos myöhemmin alkaa tuntua että toiselle tulikin työläämpiä hommia, niin näitä voidaan neuvotella uudelleen.
Esim. meillä sovittiin jo alussa, että minä pesen pyykit ja mies hoitaa tiskikoneen. Mies vie roskat ja minä putsaan kissojen laatikot. Näin mun ei ikinä tarvii miettiä, että mikäs tiskitilanne, eikä miehen tarvii edes ajatella pyykkejä.
Toki tämä vaatii, että osaa suhtautua rauhallisesti, jos pyykkivuori hetkittäin kasvaa tai roskis on vähän täynnä. Välillä kummallakin voi olla muita kiireitä. Tämä kuitenkin eliminoi väännön siitä, että "mikset sä ikinä ____".
Aloittajankin pitäisi miehensä kanssa jakaa jotkut hommat kokonaan miehen vastuulle.
No pariterapiassa tätäkin yritettiin, sillä exäni siellä kertoi, ettei ollut huomannut minun tekevän kaikkia kotitöitä (ei siis sitä ollenkaan kiistänyt, vaan vetosi huomaamattomuuteen). Kun sitten teimme listaa, ex-mieheni kategorisesti kielsi päivittäisten kotitöiden listaamisen, vaan kyseiseen taulukkoon olisi saanut kirjata hehkulampun vaihdon, saunan pesun (meillä saunottiin kerran vuodessa), jääkaapin takaa imuroimisen yms.
Nyt ollaan erottu jo vuosia sitten ja elämäni on monin verroin helpompaa ilman vitutusta aiheuttanutta miestä. Koska exäni on työtön (eli vapaa-aikaa riittää) ja hän puutteistaan huolimatta rakastaa lapsiaan, olemme hiljattain siirtyneet vuoroviikkovanhemmuuteen. On ollut exälle sen verran silmiä avartavaa (vaikka lapset ovat jo koululaisia), että on lopettanut haukkumaviestien lähettämisen minulle.
On olemassa ihmisiä (naisia ja miehiä), jotka mahdollisuuden tullen sälyttävät kotityöt täysin kumppaninsa harteille . He eivät muutu, sillä heidän päästään puuttuu tarvittava empatiapalanen. Tällaiseen liittoon ei kannata jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Miksi mies ei sitten karsi tavaraa ja astioita, pyykkää säännöllisesti ja suunnittele ruoanlaittoa? Miksi naisen pitäisi jotenkin ensin organisoida systeemi miehelle toimivaksi, ja sitten mies joko hyväksyy tai hylkää tämän tekemällä tai kieltäytymällä edelleen tekemästä?
Ilmeisesti et tosiaan tajunnut pointtia. Sillä ei ole väliä kumpi sen tavaran karsii ja ruuanlaiton suunnittelee, koska silloin se kotityön määrä ei ole enää liiallinen. Ja toisaalta, jos suunnitelmallisuutta ei ole, kotityötä on aina liikaa.
Suurin osa täällä laiskoista miehistä valittavista naisista on tosiasiassa peliriippuvaisen vätyksen kanssa naimisissa, jota puoliso, parisuhde tai lapset kiinnosta pätkääkään. Silloin vessanpesuvuorojen jakaminen ei oikein ratkaise ongelmaa.
Minäkin aina kommentoin mielessä normaaliperhe, jolla on vaikka perheen sisäinen työnjako huonosti suunniteltu ja asiat voivat muuttua mutta usein siellä on taustalla muita pahempia ongelmia elämänhallinnassa ja työnjako on vain yksi asia koko ongelmavyyhdissä.
Ap itse kirjoitti
"Ja mitä peli ja tietokoneriippuvuuksiin tulee, niin varmasti on molempia, mutta niistä ei voi puhua. Ei myönnä ikinä sellaista, joten muutsta on turha odottaa siinä asiassa. Suuttuu vaan jos vihjailen tällaista. Sanoo vaan, että olethan itsekin. Niin olenkin iltaisin, kun ei hänestä mitään seuraa ole, mutta hoidan kuitenkin kaikki arjen askareet ja olen lasten kanssa päivällä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Niin samaa mieltä joka ainoasta sanasta. Kiitos tästä!
Taisitpa vastata itse itsellesi.
Kyllä meillä vaan ongelma on juurikin se, että mies ei osallistu. Ei olisi astiat missä sattuu ja vaatteet lattioilla, eikä mikään jäisi kuin paska perseestä niinkuin tällä hetkellä miehen toimesta. Kaikilla ON oma paikka, mutta mies ei vie mitään sinne minne ne kuuluisi. Minä sitten keräilen täältä kaikki ja vien omalle paikalle. Siivoan yksin, pyykkään yksin, käyn kaupassa yksin, teen ruuan yksin. Hoidan lapsenkin aivan yksin. Ja aika tukahduttavaa tämä on, ei voi syyttää puutteellisista järjestelyistä. Ruokaa teen kuin suurperheelle jäätäviä määriä eikä ne riitä kuin päiväksi. Vauva syö omaa ruokaansa ja minä kerran kokkailuistani,joten mieshän se on joka syö kuin hevonen. Makaroonilaatikkoa saat tehä kolme isoa vuoallista,jos tahtoo että on kahdeksi päiväksi ruokaa.
En vaan jaksa enää. Jos mies ei viitsi pyynnöistäni huolimatta imuroida järjesteltyä kämppää niin mikä hän on? Minua huomioimaton vätys? Olen itse asiassa yksinhuoltajuuden kannalla, ainakin mun elämäni olisi helpompaa ilman miestä. Ja miksikö yksinhuoltajat eivät valita kotitöiden taakkaa? Ehkä siksi koska ne on vaan hoidettava koska ei niitä kukaan muu tee. Parisuhteessa kun on se toinen, jonka kanssa tehdä ja jakaa taakkaa. Jos toinen ei tee, on se aika rasittavaa vain pärjätä yksin ja tehdä kaikki yksin,vaikka tarvetta sille ei olisi.
Tuo ruokaongelma on helppo ratkaista, samoin pyykin pesu. Ilmoitat miehelle, että tästä lähtien saa itse hoitaa omat ruokansa ja pyykkinsa, jos ei halua osallistua perheen yhteiseen huushollaukseen. Teet vauvalle (ja muille lapsille?) oman satsin ruokaa ja ostat itsellesi vain pienen määrän sellaisia ruokia, joista mies ei niin välitä. Pyykkäät vain omat ja lapsen pyykit.
Jos tämäkään systeemi ei toimi tai paranna tilannetta, niin eipä siinä muu auta kuin erota, jotta elämäsi helpottuu.
Miksi mieheensä kyllästynyt nainen ei yksinkertaisesti eroa? Siinähän se ratkaisu on ja eroaminen on nykyään helpoksi tehty.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mieheensä kyllästynyt nainen ei yksinkertaisesti eroa? Siinähän se ratkaisu on ja eroaminen on nykyään helpoksi tehty.
Koska rakkautta on kuitenkin vielä jäljellä? Toivoisi miehen vielä havahtuvan asioihin ettei tarvitsisi erota, mutta jossain vaiheessa se raja sitten monilla tulee vastaan, ettei mikään auta ja sitten ilmestyy eropaperit pöytään. Ja mies vaan ihmettelee, että miksi nainen haluaa erota kun "meillähän menee niin hyvin...." Joo, kai sillä vapaamatkustajalla meneekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mieheensä kyllästynyt nainen ei yksinkertaisesti eroa? Siinähän se ratkaisu on ja eroaminen on nykyään helpoksi tehty.
Koska rakkautta on kuitenkin vielä jäljellä? Toivoisi miehen vielä havahtuvan asioihin ettei tarvitsisi erota, mutta jossain vaiheessa se raja sitten monilla tulee vastaan, ettei mikään auta ja sitten ilmestyy eropaperit pöytään. Ja mies vaan ihmettelee, että miksi nainen haluaa erota kun "meillähän menee niin hyvin...." Joo, kai sillä vapaamatkustajalla meneekin.
Mulla on vähän sellainen tuntuma, että nainen vitkuttelee sitä eropäätöstä koska päätös itsessään on vaikea tehdä vaikka rakkautta ei ole. Ja kovin moni palstalla kommentoi ettei puolison tyyli muuttunut mitenkään vaan sitten lopulta piti erota ja eron jälkeen on parempi, mutta eroa vitkuteltiin. Turhaa toivoa siis. Odotellaan turhaan, että mies muuttuu, ei tehdä mitään konkreettista, että muutokselle tarvittavat olosuhteet muuttuisivat, toivotaan ja odotellaan vuosia ja sitten erotaan. Turhaa vitkuttelua ilman toimintaa minusta.
Vierailija kirjoitti:
Asumismenot 2000 e kuussa ja silti pitää rakentaa ja rempata tauotta - miten te oikein asutte?
No se pari tonnia ei kuule kovin ihmeitä vaadi. 50 vuotta vanha yli 200 neliön omakotitalo, joka osin vielä alkuperäisessä kuunnossaan eli remontoimatta. Lainanhoitokulujejen päälle lämmityskulut, sähkö-, vesi- ja jätehuolto, kiinteistöverot, vakuutukset yms. niin kaksi tonnia kuukaudessa menee jo ilman yhtään remonttikuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tämä saattaa kuulostaa laiskojen miesten puolustuspuheelta, mutta lukekaa kuitenkin loppuun.
Jos nainen tuntee tukehtuvansa kotityötaakan alle, ei perimmäinen syy ole siinä, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Tämän todistavat pelkästään ne tuhannet yksinhuoltajat, jotka pystyvät mukisematta hoitamaan kaikki kodinhoitoon liittyvät työt yksin. Jos kotitöitä on liikaa yhdelle, niin järjestelyissä on vikaa. Tavaraa on liikaa säilytystilaan nähden, pyykkiä kasaantuu, kun sitä ei pestä ajallaan. Tiskivuoret nousevat, kun kaikki astiat eivät mahdu kaappeihin. Ei imurointi onnistu, jos kaikkialla on tavaraa. Rationalisointi irtaimistoon.
Ruuanlaittoon ja kaupassa käyntiin menee liikaa aikaa, jos sen joutuu tekemään joka päivä. Suunnitelmallisuutta peliin, kauppaan listan kanssa ja ruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerrallaan.
Kunnon toimenpiteillä jokaisen aika ja energia pitäisi riittää normitalouden ylläpitöön. Imurointi, vessan pesu, ruuanlaitto, tiskit ja pyykit eivät vie viikossa kovin paljoa aikaa, jos sen on tehnyt helpoksi. Jos molemmat käyvät töissä (=> vapaa-aikaa vähän) voi noista tehtävistä osan ostaa ulkopuoleltakin (kun koti on muuten järjestyksessä)
No, miten tämä liittyy siihen patalaiskaan mieheen. Kun tuo kodinhoito ei enää stressaa, niin näkee paremmin, onko se syy siinä miehessä vai niissä kotitöiden tekemättömyydessä. Ja kääntäen, jos kodissa vallitsee kaaos, eikä kun proseduureja ole, niin kotitöistä voi riidellä maailman tappiin, koska ne eivät tule koskaan valmiiksi. Jos kotityöt ovat tehtävissä, ne on myös helpompi jakaa. Jos niitä on liikaa, kumpikin tekee mielestään liikaa.
Konkreettisena esimerkkinä, jos miestä ei huvita ruveta imuroimaan täyteen pakattua kämppää, ei hän välttämättä ole sinua huomioimaton vätys, vaan se kotityö ei motivoisi yhtään ketään. Jos miestä ei huvita viedä lapsia harrastuksiin, puistoon tai uimaan, on se hieman huolestuttavaa.
Niin samaa mieltä joka ainoasta sanasta. Kiitos tästä!
Taisitpa vastata itse itsellesi.
Kyllä meillä vaan ongelma on juurikin se, että mies ei osallistu. Ei olisi astiat missä sattuu ja vaatteet lattioilla, eikä mikään jäisi kuin paska perseestä niinkuin tällä hetkellä miehen toimesta. Kaikilla ON oma paikka, mutta mies ei vie mitään sinne minne ne kuuluisi. Minä sitten keräilen täältä kaikki ja vien omalle paikalle. Siivoan yksin, pyykkään yksin, käyn kaupassa yksin, teen ruuan yksin. Hoidan lapsenkin aivan yksin. Ja aika tukahduttavaa tämä on, ei voi syyttää puutteellisista järjestelyistä. Ruokaa teen kuin suurperheelle jäätäviä määriä eikä ne riitä kuin päiväksi. Vauva syö omaa ruokaansa ja minä kerran kokkailuistani,joten mieshän se on joka syö kuin hevonen. Makaroonilaatikkoa saat tehä kolme isoa vuoallista,jos tahtoo että on kahdeksi päiväksi ruokaa.
En vaan jaksa enää. Jos mies ei viitsi pyynnöistäni huolimatta imuroida järjesteltyä kämppää niin mikä hän on? Minua huomioimaton vätys? Olen itse asiassa yksinhuoltajuuden kannalla, ainakin mun elämäni olisi helpompaa ilman miestä. Ja miksikö yksinhuoltajat eivät valita kotitöiden taakkaa? Ehkä siksi koska ne on vaan hoidettava koska ei niitä kukaan muu tee. Parisuhteessa kun on se toinen, jonka kanssa tehdä ja jakaa taakkaa. Jos toinen ei tee, on se aika rasittavaa vain pärjätä yksin ja tehdä kaikki yksin,vaikka tarvetta sille ei olisi.
Tuo ruokaongelma on helppo ratkaista, samoin pyykin pesu. Ilmoitat miehelle, että tästä lähtien saa itse hoitaa omat ruokansa ja pyykkinsa, jos ei halua osallistua perheen yhteiseen huushollaukseen. Teet vauvalle (ja muille lapsille?) oman satsin ruokaa ja ostat itsellesi vain pienen määrän sellaisia ruokia, joista mies ei niin välitä. Pyykkäät vain omat ja lapsen pyykit.
Jos tämäkään systeemi ei toimi tai paranna tilannetta, niin eipä siinä muu auta kuin erota, jotta elämäsi helpottuu.
No tätähän ehdotettiin jo aikaa sitten tässä ketjussa. Koska ap ei halua erota niin tämä on hyvä ratkaisu. Sen sijaan tuo idea, että ap:lle vielä enemmän hommaa kodin konmarittamisessa on aika typerä.
ja mies ei voi järkätä arkea sellaiseksi, syystä että ....?