Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt perhe-elämään, kun mies ei ota vastuuta juurikaan mistään
15.12.2018 |
Siivoaminenhan ei koskaan onnistu, jos ei pyydä erikseen. Ja jos pyytää niin vastaus on 99% kerroista ”onko pakko just nyt, ei millään jaksaisi”, eikä herra itse todellakaan ehdota uutta ajankohtaa, eikä palaa asiaan ellen itse muistuta siitä. Sitten kun siivotaan, niin sekin on sellaista tiuskimista ja tavaroiden paiskomista. Nykyään olen alkanut siivota ihan hiljaa vaan itsekseni, koska koen sen tosi raskaaksi että pitää väkisin toista saada osallistumaan. Koen henkisesti helpommaksi sen, että itse hoidan vaan hiljaa kaiken, kuin että siitä tulee esim tappelu.
Lasten harrastuksiin viemisessä sama juttu. Minusta on täysin absurdia, että minun pitää pyytää häntä viemään lapsia harrastuksiin. Lapsia, jotka ovat yhtä lailla hänen? Hän vie kyllä, mutta vaan jos pyydän. Tein juuri menneellä viikolla testin ja yritin vihjaista muilla tavoin, esim että olen tosi väsynyt jne jne, kun olisi ollut aika lähteä, mutta hän ei oikeasti millään tavalla reagoinut. Tyytyväisenä istui koneella, kun hoidin koko viikon harrastusrumban, kauppareissut, lapsen lääkärin ym. Kertaakaan ei kysynyt esim että haluaisinko että hän veisi lapsen jonnekin tai kävisi kaupassa. Olen aivan pöyristynyt. Yleensä siis aina sanon, että vie sinä tai kysynyt että sopiiko että hän vie jne, ja ollaan suht tasapuolisesti hoidettu harrastukset, mutta kun en sitä nyt tehnyt niin hän oli vain tyytyväinen kun hoidin kaikki.
Tämä tekee minut samalla vihaiseksi ja surulliseksi. Meillä tosiaan kulut jaetaan kaikki puoliksi, tai itse maksan vähän enemmän, kun itselläni myös vaativampi työ, josta saan hieman parempaa palkkaa. Katkeraksi tekee myös se, että olen viime aikoina kärsinyt terveysongelmista, mutta tämäkään ei vaikuta millään tavalla siihen, että mies ottaisi enemmän vastuuta perheen arjesta, tai että jollain tavalla huolehtisi minun jaksamisesta jne. Edes sen verran että kysyisi jaksanko tosiaan hoitaa kaiken yksin. Ei, hänen mielestään en saisi valittaa asiasta ollenkaan.
En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, olen vaan tosi väsynyt. Aiheesta on käyty keskustelua, mies saattaa hetken tsempata ja sitten palataan taas samaan vanhaan. Ei hän tule miksikään muuttumaan. On tosi itsekäs kaikin puolin, eikä huomaavaisuutta osaa osoittaa millään tavalla. Tosi kurjaa kuitenkin lapsille jos tulee ero, todennäköisesti pitäisi muuttaa halvemmalla asuinalueelle, vaihtaa koulua, lopettaa harrastuksia jne. Minulla ei myöskään omaa perhettä tai muutakaan tukiverkostoa, vaan miehen perhe on se joka on auttanut meitä esim lastenhoidossa tai muutenkin, jos ollaan tarvittu jotain.
Tuli vähän pitkä vuodatus, mutta mietin että onko olemassa mitään muuta ratkaisua kuin ero? Ärsyttää mies tällä hetkellä kaikin puolin niin paljon, että en tiedä miten yhteiselämästä voisi enää tulla onnellista. Sitä en vaan ymmärrä miten mies ei vaan ymmärrä tai näe tilannetta? Miten se voi olla mahdollista? Onko hän tyhmä vai mitä?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Mies vastaa lisääntymisestä, nainen perheestä. Mies talosta, nainen kodista.
Olen itse vähän vanhanaikainen ja konservatiivinen, mutta näin minä asian näen.
Sínkkumies
Mies lisääntymisestå? Oletko jotenkin vajaa? Koko lisääntymisen hoitaa aina nainen.
Ei ole mikään ihme että olet sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua ap tosi hyvin. En nyt lähde niihin yksityiskohtiin miksi aikanaan valitsin tämän miehen, mutta on todella väsyttävää huolehtia ihan kaikesta. Mies tekee kyllä suunnilleen mitä pyydän, mutta olisi niin ihanaa kun olisi toinen aikuinen, joka huolehtisi yhdessä mun kanssani lasten kouluasioista, lääkäreistä, harrastuksista, kodin remonteista, koiran eläinlääkäristä, auton huolloista, renkaan vaihdoista, vakuutus- ja pankkiasioita, loman varauksista, you just name it. Tekee kun pyydän, mutta vittuilee työnjohdosta jne. Rasittavaa. Odotan päivää kun lapset ovat niin isoja että voin lähteä.
Miten pystyt elämään tämän asian kanssa? Siis että olet tehnyt jo päätöksen?
Juu ei kuulu meilläkään miehelle myöskään lasten läksyistä huolehtiminen, wilman lukeminen, retkien, erikoispäivien ym muistaminen, päiväkodin lippulappuja täyttäminen, harrastuksiin tai leireille ilmoittautumiset, lasten varusteiden tai vaatteiden hankkiminen, kaverisynttäreiden muistaminen tai lahjojen hankkiminen, eläinlääkäri, koiran ulkoilutus, lasten lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, autojen katsastuksista huolehtiminen, laskujen maksaminen ajoissa, joululahjojen hankkiminen suvulle/ lasten kummeille, opelle (ei todella olla aina kaikille mitään hankitukaan), lomasuunnitelmien tai varausten teko (tai edes maksaminen)...
Ja tosiaan aamuisinkin huolehtii vain itsensä töihin. Vie lapsen päiväkotiin vaan jos pyydän, eikä millään tavalla huolehdi toisen kouluun lähdöstä tms. Herään joka aamu puoli tuntia, tunnin aiemmin, jotta ehdin hoitaa kaiken. Tästäkin olen valittanut miljoonat kerrat, mutta silti tyytyväisenä nukkuu aamuisin pitkään kunnes on jo kova kiire töihinsä. Ja olen kyllä sanonut, että se on mielestäni epäreilua, hän voisi myös herätä joskus aiemmin, mutta ei silti vaan herää.
T. Ap
Siis että mitkään edellä olevista asioista ei kuulu hänelle PYYTÄMÄTTÄ.
No jotenkin olen tähän asti jaksanut, mutta tämä syksy on ollut erityisen raskas tämän asian suhteen. Lapset ova onneksi jo niin isoja että osaavat tehdä itse lähes kaiken, mutta jotenkin olen pahoillani siitä myös, että ymmärtävät tämän kaiken. Lapsikin sanoi isälleen, että älä sinä puutu tähän kun et itsekään mitään tee (kyse teinin huoneen siivouksesta). En tiedä jaksanko tätä kuitenkaan enää kauaa tai nyt olen tullut sen verran vanhaksi itse, että ymmärrän tosi hyvin että en halua elää tällaista elämää. Rikonko perheen vai jatkanko näin, en tiedä. Lapsetkin ymmärtävät, että olen pettynyt mieheeni ja siihen että hän vain istuu nenä kirjassa. Minä projektipäällikkönä hoidan kaikista asioista huolehtimisen. Mietin juuri, että jos en hoitaisi lapsille joululahjoja, he eivät saisi mitään. Mies ei vaivaudu edes kysymään, että mitä olen ostanut. Aikaisemmin jaksoin vielä kertoa ja esitellä lahjat hänelle, nyt en viitsi edes vaivautua siihen. Miksi vaivautuisin?
Olen pahoillani, ettei hänellä mitään Aspergeria ole tai muuta? Masennusta? Tekeekö miehesi mitään?
Meillä mies ostanut sentään lapsille pari lahjaa, ja niitä olemme myös yhdessä miettineet. Hän siis tosiaan tekee oma-aloitteisesti sellaisia asioita, jotka ovat hänen mielestään kivoja. Lastenkin kanssa saattaa puuhailla jotakin oma-aloitteisesti joskus, kun häntä sattuu huvittamaan. Mutta tosiaan tekee vain ja ainoastaan niitä asioita joita tykkää tehdä ja jotka ovat hänen mielestään kivoja, esim Nintendolla pelaaminen, lautapelejäkin saattaa pelata joskus, rakennella legoja jne.
Mutta ei todella ole koskaan opettanut lapsia esim pyöräilemään, uimaan, hiihtämään, luistelemaan tms.... Oma-aloitteisesti ei lasten kanssa mitään tuollaista tee, tällaiset ovat täysin minun heiniäni. Hirveä riita on saatu aikaiseksi siitä, kun lapset pyysivät häntä uimaan kesällä (viime kesä oli aika kuuma), kun olin itse käynyt heidän kanssaan lähes joka päivä, eikä hän suostunut lähtemään. Hän suuttui ja huusi minulle, että enkö ymmärrä ettei hän tykkää olla rannalla tai uida. Ihan turha selittää, mutta kun lapset sitä toivoivat, että isä olisi edes kerran kesässä heidän kanssaan mennyt uimaan. Hän ei vaan nähnyt tässäkään tilanteessa muuta kuin oman itsensä ja sen mitä hän itse haluaa tai ei halua tehdä. Minun (ja lasten) olisi pitänyt tietenkin ymmärtää se. Ja olisi ok, jos tämä olisi ainoa asia, mutta kun vastaavia on paljon. Ei jaksa sitä, kun kaikista asioista tehdään niin vaikeita.
T. Ap
Piti ihan tarkistaa onko kirjoitus omani vuosien takaa, kaikki oli 100% kuin meillä. Nyt lapset ovat jo teinejä ja naimisissa ollaan edelleen. Minäkään en halunnut eroperhettö.
Neuvoja ei valitettavasti ole antaa. Toista on kovin vaikea muuttaa. Voisiko mies ottaa omalle vastuulleen kokonaan jonkun (yhden tai kaksi) harrastuskuljetuksen siten, ettei tarvirse aina erikseen oyytää? Samoin siivouksesta?. Meillä mies otti lopulta itse vastuulleen tiskikoneen tyhjennyksen ja hoitaa sen kiitettävästi.
Itse erosin. Ei tuollainen mies tule muuttumaan, ellei sitä ole tähän mennessä tehnyt.
Meillä exän lempilauseita oli mm. "onko se pakko tehdä just tällä minuutilla" kun pyysin kauniisti osallistumaan asioihin. Sillä tapaa kivasti teki aina minusta sen "mäkättäjän" ja tokikaan hän ei koskaan omatoimisesti palannut asiaan paremmalla ajalla.
Mies ei tietenkään missään nimessä halunnut erota, vaikka rautalangasta väänsin miksi elämä on p*skaa hänen kanssaan. Rakkaus on tekoja, ei sanoja. Kyllä meillä mies osasi sanoa sen tuhatta kaunista sanaa ja lupausta ja tuoda kukkapuskan. Käytäntö oli sitten asia erikseen... exän puolesta minä sain odottaa hautaan saakka että olisin saanut rinnalleni arkeen osallistuvan miehen.
Miehillä on useammin elämänhallintaongelmia kuin naisilla. Saattaa olla tottumustakin siihen palveluun, jota ovat naiseltaan aina saaneet. Mies voi olla hyvinkin epävarma siitä mitä tehdä, milloin tehdä, mitä sanoa ym. koska joku toinen on aina määritellyt nämä asiat pyytämällä. Lisäksi voi olla pelko naisen reaktiosta, jos tekeekin oma-aloitteisesti "väärin", eli omalla tavallaan. Puhukaa ja kuunnelkaa toisianne. Sitten hyväksytte, että molempien näkökulma on yhtä oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sellainen systeemi, että mies hoitaa kaiken ruokaan liittyvän ja minä kaiken siivoamisen. Lapsen asiat menee aika lailla puoliksi, mies huolehtii enemmän terveysjutuista ja minä taas vaatteista. Välillä jos tuntuu siltä että vastuuta kasaantuu minulle liikaa, niin jätän vaan tekemättä ja tiedän, että mies hoitaa kyllä ajan mittaan, koska on hyvä mies ja rakastaa lastaan. Ja minua. On kyl hienoa elää perheessä, jossa on kaksi aikuista.
Törkeää tuollainen lokkeilu ja hyväksikäyttö. Ei kenenkään tarvi olla toisen ilmainen piika tai manageri. SUUTTUKAA niille miehillenne tai sit tosiaan ero heti kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
On vain niin surullista jotenkin. Sitä toivisi, että kun lapset tehsään yhdessä, niin niitä myös hoidetaan yhdessä. Ehkä tämä "toivominen" on juuri se kompastuskivi. Ei pitäisi lapsia tehdessä uskoa ja olettaa mieheltä mitään, vaan tehdä lapsia vain, jos uskoo taloudellisesti ja henkisesti pärjäävänsä yksin.
Tämä! Nykyään jätetään juuri asiat toivon varaan, ikäänkuin odottamaan, että jospa aika korjaa ja ratkaisee ongelmat. Paljon tehokkaampaa ja nopeampaa olisi tarttua ongelmaan ja yrittää ratkaista se. Ja jos onnistuu, itsetunto kohentuu kummasti! Ja jos ei, siitäkin oppii uusia asioita itsestään. Parisuhteissakin monesti odotellaan parempia aikoja. Onnistumisen kannalta järkevämpää olisi yhteistuumin tehdä ne paremmat ajat heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on parempi kirjoittaa ajatuksiaan paperille, jolloin toinen voi lukea ja sulatella niitä rauhassa. Kun sanot asioita esim. kesken toisen pelin tai muun, on helposti reaktiona turhautuminen ja siten puolustuskannalle asettuminen.
Yritäpä ap kirjoittaa jäsennellysti faktat ja tunteet paperille. Sanot vaikka lopuksi suoraan, että harkitset eroa mutta et sitä haluaisi etkä ainakaan niin, että toinen ei tiedä perusteellisesti, mitä ajattelet ja tunnet ja näin saisi mahdollisuuden muuttaa toimintatapojaan.
Yksi monesti herättävä sana on "epäreilu" tai "reilu". Onko susta reilua, että mä hoidan työnteon ohessa liki kaikki perheen yhteiset asiat? Tai, et musta tuntuu epäreilulta, et ollaan yhdessä haluttu perhe ja mä hoidan kaikki asiat.
Toinen, mihin voit vedota on lapset. Jos teillä on tytär, haluaisiko miehesi, että tyttärenne saisi kumppanikseen miehen, joka jättää kaikki hommat ja vastuut tyttärelle? Joka pelaa ja tuijottaa telkkaria eikä ole läsnä lapsilleen. Ei opeta asioita, ei huolehdi heistä. Tai vastaavasti, jos teillä on poika, niin et poika ei opi ottamaan vastuuta mistään ja sysää kaiken vaimolleen.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani, ap. Montako lasta? Hakeeko mies pienemmän päiväkodista? Jos ei, niin se on jo törkeää - lapselle tulee pitempi päivä ja/tai äiti joutuu lyhentämään omaa työpäiväänsä, jos edes mahdollista. En ole ikinä kuullut, että perheessä toinen vanhempi hoitaisi sekä viennit että haut (jos molemmat kokopäivätöissä).
Mies tietää kyllä toimivansa väärin, joten järkipuheet ja itkut eivät tule muuttamaan hänen käyttäytymistään. Ja Ymmärrän, että ero tuntuu vaikealta. Joten mä sinuna varmaan yrittäisin ns. asumuseroa saman talouden sisällä. Asennoidu niin, että hoidat kaiken lapsiin liittyvän, ja helpota taakkaasi kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotka eivät vaadi miehen osallistumista. Esimerkiksi kauppakassipalvelut, siivooja, isovanhemmat kuskaamaan, lukiolaistyttö auttamaan esikoista kouluun (tiedän, aina ei ole saatavilla sellaista apua josta oikeasti on apua, mutta jos jotain löytyisi). Tilaa kaverisynttärilahjoja netistä kotiin useampia kerralla varastoon. Älä tee miehelle ruokaa, älä siivoa hänen sotkujaan, älä kuuntele hänen huoliaan. Keskity lapsiin ja omaan hyvinvointiisi. Tee asioita joista nautit, silloin kun pystyt. Älä pyydä mieheltä mitään, äläkä luota että hän tekisi mitään vaikka lupaisi.
Äläkä kuuntele näitä neropatteja, joiden mielestä lapsi voi pyöräillä itse harrastukseen tai harrastuksen voi lopettaa, tai harrastuksen voi aina valita niin että treenit on max 1km kotoa. Tiedän täysin, että maailma ei toimi näin, ainakaan jos haluaa tarjota lapsilleen hyviä kokemuksia, tai edes käyttäytyä inhimillisesti häntä kohtaan.
Tämä. Olen jo muutaman kerran vastannut vastaaviin aloituksiin vastaavalla tavalla. Jos ukko ei "ymmärrä" puhetta, laitetaan ukko koirakouluun. Tämä tarkoittaa juuri yllä mainittua: Mies ei saa MITÄÄN enää "ilmaiseksi". Olen toteuttanut tämän omassa suhteessani hyvällä menestyksellä ja siksi suosittelen ainakin kokeilemaan ennen eroamista.
Eli:
1. Huolehdit vain omista ja lasten pyykeistä. Miehen pyykit jätät pesemättä. Ihan sama mitä sanoo tai kyselee. Ei poikkeuksia. Sama koskee lakanoita/pussilakanoita yms - miehen petivaatteita et vaihda, vaikka ottaisi pannuun. Eli et huolehdi enää MISTÄÄN miehen asioista/tavaroista jne.
2. Ilmoitat, että teet ruuan, mutta mies siivoaa keittiön. Jos ei siivoa, ei syö laittamaasi ruokaa. Ja ruokaahan ei voi sotkuisessa keittiössä tehdä, joten shakki-matti. Jos ei siivoa keittiötä, lähdet lasten kanssa Mäkkärille tms. mitään sanomatta. (Ei tätä montaa kertaa tarvitse tehdä, yleensä nälkä ajaa siivoamaan)
3. Ilmoitat, että lauantaina/tai mikä päivä vaan siivotaan. Ei mitään kyselyjä minkä hoitaa, vaan tyyliin "sinä siivoat vessan, minä imuroin lattiat". Varmaan kannattaa unohtaa se viikkosiivous, tähän tyyliin vaikka 2 viikon välein. Jos vessa ei ole iltaan mennessä siivottu, viet vaikka ko. siivousvälineet miehen sänkyyn. Juu, kyllä tulee sanomista, mutta homma on vaan hoidettava. (Toivottavasti sinulla on hyvä verbaliikka, se auttaa tässä).
4. Harvemmin tehtävissä jutuissa sama.
Tähän metodiin aina joku vastaa pirttihirmu ja justiina -syytöksillä, mutta ihan sama. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen. Mitään kehoituksia hoitaa omat osuutensa ei ole tarvinnut pitkiin aikoihin tehdä, hommat hoituu automaattisesti. Meillä mies ei ole koskaan ollut mikään tossu, on vaan sluibaillut siivellä kotitöiden suhteen. Ei sluibaile enää, eikä minun tarvitse olla mikään katkera piika.
Joku tuolla aiemmin kirjoittanut sanoi lopettavansa ruuan laiton, kun lapset muuttaa kotoa. Näin teen minäkin, olen tämän jo ilmoittanut etukäteen. Tähän on enää muutama vuosi aikaa.
Teot Ap, teot. Ei puheet. Tsemppiä koirakoulun kokeiluun, ole johdonmukainen, jämäkkä ja ehdoton - muuten ei tule tuloksia. Ja jos tuloksia ei tule, potkaiset mieslapsen pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirakoulun sijaan äänestäisin perhepalaveria. Kaikki saman pöydän ääreen ja asiallinen keskustelu tilanteesta. Listaatte tehtävät asiat ja sovitte kuka hoitaa ja miten hoidetaan. Myös lapsille omat vastuut ikätasolle sopivasti. Hyvinkin pieni osaa laittaa petivaatteet kehoituksesta pyykkikoriin tai tyhjentää pesukonetta aikuisen apuna. Jos perheessä on jo isojakin lapsia voitte vaikka miettiä että kerran kuussa lapset hoitavat siivouksen ja vanhemmat kokkaavat, sitten jotain mukavaa yhteistä tekemistä, leffa omalla sohvalla, uimahallireissu tai mistä tykkäättekin. Muuten joko yhteinen viikkosiivous miehen kanssa tai siivous vuoroviikoin ja jos miestä ei huvita niin maksakoon omalla viikollaan siivojan (kuten sinäkin)
Kun lapset eivät ole paikalla voit sitten kertoa miehelle että hänen käytöksensä ja tekemättä jättämisensä on tehnyt hänestä yhden lapsen lisää sinun katraaseesi ja tässä roolissa et koe häneen seksuaalista kiinnostusta. Että toivot hänen palaavan puolison rooliin ja molempien hoitaessa vastuunsa jää teille paremmin aikaa ja voimavaroja huolehtia parisuhteestannekin. Ja sitten huolehtikaa siitä.
En usko, että ap:n kohdalla on kyse ylisiisteydestä, mutta näitäkin pareja olen nähnyt, joista toisella (miehellä tai naisella) on sisustuslehtimäinen ajatus siitä, millaiselta kodin pitää näyttää koko ajan. Sitten toista yritetään väkisin puskea tähän muottiin. Silloin olisi myös keskustelun paikka kumman siisteyskäsityksen mukaan eletään.
Toinen juttu: Kun kumppani ei kiinnosta enää tarpeeksi, voi loppua halu miellyttää ja kunnioittaa toista, ja halu tehdä töitä kodin eteen häviää. Ehkä toinen salaa haaveilee, että pääsisi eroon kumppanistaan, mutta ei uskalla sanoa sitä.
Kolmas: Osa kuormittuu jo niin paljon töissä, ettei kertakaikkiaan jaksa tehdä mitään töiden jälkeen. Esimerkiksi itse en koskaan siivoa viikolla kuin korkeintaan keittiötä. Hoidan viikonloppuisin kodin kuntoon. Mieskin siivoaa joskus, mutta hänen vastuullaan on enemmän pihatyöt, auton huolto ja muut tekniset asiat. Emme koskaan tappele siivouksesta. Välillä voi olla sotkuista, mutta en ole turhantarkka. Ihanaa sitten, kun saa juhlapäiviksi laittaa paikat kiiltämään, kun ei aina ole niin tiptop.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin. Nyt mies hoitaa joka toinen viikko kuskailut ja kaverisynttärit ym. Siivoamisessa ei onneksi ollut meillä ongelmaa joten sikolätti ei isän koti ole. Luulen että on nyt jopa parempi isä kun ennen. Ennen oli joku teini isoveli jota piti patistaa lasten kanssa ulos. Nyt touhuaa lasten kanssa mielellään :)
Vierailija kirjoitti:
Koirakoulun sijaan äänestäisin perhepalaveria. Kaikki saman pöydän ääreen ja asiallinen keskustelu tilanteesta. Listaatte tehtävät asiat ja sovitte kuka hoitaa ja miten hoidetaan. Myös lapsille omat vastuut ikätasolle sopivasti. Hyvinkin pieni osaa laittaa petivaatteet kehoituksesta pyykkikoriin tai tyhjentää pesukonetta aikuisen apuna. Jos perheessä on jo isojakin lapsia voitte vaikka miettiä että kerran kuussa lapset hoitavat siivouksen ja vanhemmat kokkaavat, sitten jotain mukavaa yhteistä tekemistä, leffa omalla sohvalla, uimahallireissu tai mistä tykkäättekin. Muuten joko yhteinen viikkosiivous miehen kanssa tai siivous vuoroviikoin ja jos miestä ei huvita niin maksakoon omalla viikollaan siivojan (kuten sinäkin)
Kun lapset eivät ole paikalla voit sitten kertoa miehelle että hänen käytöksensä ja tekemättä jättämisensä on tehnyt hänestä yhden lapsen lisää sinun katraaseesi ja tässä roolissa et koe häneen seksuaalista kiinnostusta. Että toivot hänen palaavan puolison rooliin ja molempien hoitaessa vastuunsa jää teille paremmin aikaa ja voimavaroja huolehtia parisuhteestannekin. Ja sitten huolehtikaa siitä.
Koirakoulua suositellut vastaa tähän: Hyvä ajatus ja kokeiltu on. Ehkä jollain lähtee toimimaan, meillä ei. Tässä mallissa riskinä on se, että Ap:sta tulee nimenomaan se työnjohtaja, joka vahtii ja patistaa sekä miestä, että lapsia hoitamaan sovittua osuuttaan. Aika äkkiä unohtuu ne sovitut, puhumattakaan vuoroviikoin siivoamisista. Kun mies jättää omalla vuorollaan siivoamatta (niinkuin tähänkin asti), siivoaa Ap omalla vuorollaan kaksin verroin.
Ilman muuta parasta on kertoa kirjottajan ehdotuksen mukaan miehelle, ettei mieslapsi kiinnosta seksuaalisestikaan, ellei pysty olemaan vastuullinen vanhempi kahden aikuisen perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet miehesi valinnut ja perheenne toimintatavat määrittänyt.
Näitä ketjuja on palstalla jo miljoona, mitä ajattelit tällä avauksella saavuttavasi?
Naisen syytä, jos mies on viheliäinen sika. Tietenkin.
Nainen jos ei saa suutaan auki..niin miten mies voi tietää kun touhutäti haluaa pyörittää kaiken?
Voi kun se olisikin vain tuosta kiinni. Että avaa suunsa ja sanoo. Mutta ei. Nainen avaa kyllä suunsa ja sanoo, mutta se on miehen mielestä jäkättämistä. Varsinkin kun ei se yksi sanominen johda mihinkään tekoihin miehen puolesta. Siinä se ongelma onkin, että nainen saa sanoa ja sanoa ja sanoa ja mitään ei tapahdu. Ja sitten mies vinkuu, että nainen "nalkuttaa"(eli yrittää saada miehen tekemään oman osuutensa yhteisessä kodisssa.) Jos se mies ymmärtäisi aikuisena ihmisenä edes siitä yhdestä kehoituksesta tehdä osuutensa, kaikki olisi ok. Ja mieluiten pitäisi aikuisena ihmisenä ymmärtää tehdä sanomattakin peruselämiseen tarvittavat asiat. Ei niitä kukaan naisillekaan sano, ihan itse täytyy osata ajatella, että ruokaa on perheelle tehtävä ja pyykit on pestävä, jos meinaa puhtaissa vaatteissa kulkea.
Mun mies alkoi siivota oma-alotteisesti kun mietin itsekseni kovaan ääneen, että "onkohan olemassa semmosta por noa missä miehet imuroi? Kattosin semmosta kyllä joka päivä."
Ei se suuttuminen mitään auta. Ehkä hetkellisesti, mutta sitten taas palataan samaan vanhaan.
Täällä puhutaan mm. ruuanlaitosta ja siivoamisesta ja työnjaosta niiden suhteen. Minua miehenä kuitenkin eniten v**uttaa ja ahdistaa kaikki miehille asetetut paineet rakentamisen, remontoinnin ynnä muun suhteen.
Minä voin hyvin laittaa ruokaa, käydä kaupoissa ostoksilla, siivota, pestä pyykkiä ja tehdä kaikenlaista yhdessä lasten kanssa. Mutta se, että jalkojen välistä löytyy munat ja haluan seksiä naisen kanssa ei tarkoita että osaisin tai haluaisin rakentaa tai remontoida taloa. Kun naiset haluavat kaikessa olla niin tasa-arvoisia miesten kanssa niin olkaa sitten tässäkin suhteessa. Minua ei haittaisi olla koti-isänä ja ajella vaimon ostamalla Mersun maasturilla lapset kyydissä pitkin päivää tai valvoa maisema-arkkitehdin laatiman pihasuunnitelman toteutumista kotona sillä aikaa kun vaimo ansaitsee perheelle elantoa ja tekee 60-70 tuntia työviikkoa konttorilla. Naapurin rouvallekin tällainen sopii, joten voisin minäkin tasa-arvon nimissä siihen suostua.
Todellinen tasa-arvo kirjoitti:
Täällä puhutaan mm. ruuanlaitosta ja siivoamisesta ja työnjaosta niiden suhteen. Minua miehenä kuitenkin eniten v**uttaa ja ahdistaa kaikki miehille asetetut paineet rakentamisen, remontoinnin ynnä muun suhteen.
Minä voin hyvin laittaa ruokaa, käydä kaupoissa ostoksilla, siivota, pestä pyykkiä ja tehdä kaikenlaista yhdessä lasten kanssa. Mutta se, että jalkojen välistä löytyy munat ja haluan seksiä naisen kanssa ei tarkoita että osaisin tai haluaisin rakentaa tai remontoida taloa. Kun naiset haluavat kaikessa olla niin tasa-arvoisia miesten kanssa niin olkaa sitten tässäkin suhteessa. Minua ei haittaisi olla koti-isänä ja ajella vaimon ostamalla Mersun maasturilla lapset kyydissä pitkin päivää tai valvoa maisema-arkkitehdin laatiman pihasuunnitelman toteutumista kotona sillä aikaa kun vaimo ansaitsee perheelle elantoa ja tekee 60-70 tuntia työviikkoa konttorilla. Naapurin rouvallekin tällainen sopii, joten voisin minäkin tasa-arvon nimissä siihen suostua.
Toki omien taitojen ja mieltymysten on mukaan tehdään, pääasia että tehdään tasapuolisesti ja molemmat ovat tyytyväisiä. Nuo on sellaisia asioita jotka voi ostaa palveluna muualta. Mutta aina ei voi vaan tehdä niitä asioita, jotka miellyttää ja on kivoja. Jos ainoa asia, josta tykkää on auton huoltaminen, niin se ei ihan riitä kun lapsia on useampia ja auton huolto on vaan yksi asia sadan asian joukossa.
Tosiasia on yhä se, että naiset tekevät suurimman osan kotitöistä, vaikka Suomessa naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin. On aivan asia erikseen, jos vaimo pitkään kotirouvana ja mies tienaa perheen rahat, mutta näissä tapauksissahan asia ei ole niin, vaan jopa päinvastoin. Vaimo saattaa tienata ja maksaa enemmän perheen menoista, vaikka hoitaa lähes kaikki kotityöt. Aika kiva varmaan miehen olla sellaisessa tilanteessa kieltämättä. Mutta ei tarvi ihmetellä, jos vaimolla ei ole enää seksuaalista kiinnostusta ja jossain vaiheessa läväyttää eropaperit pöytään. Naisethan useimmiten sen eropäätöksen tekevät, mistäköhän johtuu?
Tämä ilmiö vaatisi kyllä perusteellisempaa tutkimista. Miksi tämä on niin yleistä, ja miksi nämä miehet eivät ymmärrä tilanteen epäoikeudenmukaisuutta? Onko se lapsuudenkodin malli? Miesten perusluonteen ominaisuus? Ovatko miehet vaan yleisesti ottaen itsekkäämpiä? Miten eri kulttuureissa asiat ovat? Monessa maassahan naiset hoitavat kodin, mutta sitten taas toisaalta miehen tuovat leivän pöytään. Työnjako on selkeä ja ok, jos molemmat tyytyväisiä. Länsimaiset naiset haluavat tasa-arvoa niin työelämässä kuin kotonakin, mutta miksi se ei kuitenkaan toteudu?
Tässä naisen näkökulma. Eroa harkitsen joka päivä, mutta kuten mieskin tuossa ylempänä toteaa, ei se poista kotitöitä ja kuljetuksia ja huonontaa taloudellista tilannettakin. Vapaamatkustajaa ei kuitenkaan voi kunnioittaa ja rakastaa, joten minulla on avioliiton ulkopuolisia suhteita, jotta elämässä on myös intohimoa ja rakkautta...
Win-win?