Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt perhe-elämään, kun mies ei ota vastuuta juurikaan mistään
15.12.2018 |
Siivoaminenhan ei koskaan onnistu, jos ei pyydä erikseen. Ja jos pyytää niin vastaus on 99% kerroista ”onko pakko just nyt, ei millään jaksaisi”, eikä herra itse todellakaan ehdota uutta ajankohtaa, eikä palaa asiaan ellen itse muistuta siitä. Sitten kun siivotaan, niin sekin on sellaista tiuskimista ja tavaroiden paiskomista. Nykyään olen alkanut siivota ihan hiljaa vaan itsekseni, koska koen sen tosi raskaaksi että pitää väkisin toista saada osallistumaan. Koen henkisesti helpommaksi sen, että itse hoidan vaan hiljaa kaiken, kuin että siitä tulee esim tappelu.
Lasten harrastuksiin viemisessä sama juttu. Minusta on täysin absurdia, että minun pitää pyytää häntä viemään lapsia harrastuksiin. Lapsia, jotka ovat yhtä lailla hänen? Hän vie kyllä, mutta vaan jos pyydän. Tein juuri menneellä viikolla testin ja yritin vihjaista muilla tavoin, esim että olen tosi väsynyt jne jne, kun olisi ollut aika lähteä, mutta hän ei oikeasti millään tavalla reagoinut. Tyytyväisenä istui koneella, kun hoidin koko viikon harrastusrumban, kauppareissut, lapsen lääkärin ym. Kertaakaan ei kysynyt esim että haluaisinko että hän veisi lapsen jonnekin tai kävisi kaupassa. Olen aivan pöyristynyt. Yleensä siis aina sanon, että vie sinä tai kysynyt että sopiiko että hän vie jne, ja ollaan suht tasapuolisesti hoidettu harrastukset, mutta kun en sitä nyt tehnyt niin hän oli vain tyytyväinen kun hoidin kaikki.
Tämä tekee minut samalla vihaiseksi ja surulliseksi. Meillä tosiaan kulut jaetaan kaikki puoliksi, tai itse maksan vähän enemmän, kun itselläni myös vaativampi työ, josta saan hieman parempaa palkkaa. Katkeraksi tekee myös se, että olen viime aikoina kärsinyt terveysongelmista, mutta tämäkään ei vaikuta millään tavalla siihen, että mies ottaisi enemmän vastuuta perheen arjesta, tai että jollain tavalla huolehtisi minun jaksamisesta jne. Edes sen verran että kysyisi jaksanko tosiaan hoitaa kaiken yksin. Ei, hänen mielestään en saisi valittaa asiasta ollenkaan.
En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, olen vaan tosi väsynyt. Aiheesta on käyty keskustelua, mies saattaa hetken tsempata ja sitten palataan taas samaan vanhaan. Ei hän tule miksikään muuttumaan. On tosi itsekäs kaikin puolin, eikä huomaavaisuutta osaa osoittaa millään tavalla. Tosi kurjaa kuitenkin lapsille jos tulee ero, todennäköisesti pitäisi muuttaa halvemmalla asuinalueelle, vaihtaa koulua, lopettaa harrastuksia jne. Minulla ei myöskään omaa perhettä tai muutakaan tukiverkostoa, vaan miehen perhe on se joka on auttanut meitä esim lastenhoidossa tai muutenkin, jos ollaan tarvittu jotain.
Tuli vähän pitkä vuodatus, mutta mietin että onko olemassa mitään muuta ratkaisua kuin ero? Ärsyttää mies tällä hetkellä kaikin puolin niin paljon, että en tiedä miten yhteiselämästä voisi enää tulla onnellista. Sitä en vaan ymmärrä miten mies ei vaan ymmärrä tai näe tilannetta? Miten se voi olla mahdollista? Onko hän tyhmä vai mitä?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset kasvatatte poikanne? Eihän muiden huomioiminen ja vastuun kantaminen ole synnynnäistä tai luonteenpiirre. Se on asia, jota opetetaan lapsille.
Anopin syytä kaikki
Anopin? Ja miksei apen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap tosi hyvin. En nyt lähde niihin yksityiskohtiin miksi aikanaan valitsin tämän miehen, mutta on todella väsyttävää huolehtia ihan kaikesta. Mies tekee kyllä suunnilleen mitä pyydän, mutta olisi niin ihanaa kun olisi toinen aikuinen, joka huolehtisi yhdessä mun kanssani lasten kouluasioista, lääkäreistä, harrastuksista, kodin remonteista, koiran eläinlääkäristä, auton huolloista, renkaan vaihdoista, vakuutus- ja pankkiasioita, loman varauksista, you just name it. Tekee kun pyydän, mutta vittuilee työnjohdosta jne. Rasittavaa. Odotan päivää kun lapset ovat niin isoja että voin lähteä.
Vanhempainvapaa tulisi jakaa puoliksi. Mies kotiin lasten kanssa. Oppii ottamaan vastuuta, vai oppiiko sittenkään? Välillä olen kuullut niitä tapauksia, että kun äiti tukee töistä niin alkaa toinen työpäivä, kun kaikki kotona hoitamatta: pyykit, tiskit ym ym...Mies menee nukkumaan tai vähintään sohvalle makaamaan, kun vaimo tulee töistä kotiin. Vaan kuinka usein asia menee toisinpäin? Ei, jos mies käy töissä ja vaimo kotona, niin silloinhan miehen pitää saada levähtää pitkän työpäivän jälkeen.. Ehkä miehet vaan tarvitsevat enemmän lepoa? 😅
Miten olisi, saisitko ap miehesi mukaan parisuhdeterapiaan? Minusta te tarvitsette sellaista. Ehkä mies siellä havahtuisi.
Mikset ottaisi kerrankin elämässä rennosti?
Sínkkumies
ps. turha täällä on stressata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa, ei stressaa mikään .. kun matkaa teen
Sinkkis
Mieheni ei ymmärrä, miksi en halua lapsia. Suhteemme alussa puhuimme perheen perustamisesta, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vastentahtoisemmaksi olen muuttunut. Mies luulee mieleni muuttuneen, koska pohjimmiltani en pidäkään lapsista. Oikeasti syy on se, että näen jo etukäteen, että minusta tulisi perheen projektipäällikkö. Mies tekee freelancerina pätkätöitä ja on välillä työttömänä. Tienaan selvästi enemmän ja vastaan siis suuremmasta osasta kuluistamme. Tästä huolimatta olen myös enemmän vastuussa kotitöistä. Mies kyllä tekee kotitöitä, mutta tuntuu odottavan kiitosta ja ylistystä uhrauksestaan. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että itse jättäisin hommia toiselle pitkän työpäivän jälkeen tehtäväksi, jos olisin itse se enemmän kotona aikaa viettävä ja vähemmän tienaava osapuoli.
Mies ehkä salaa ajattelee, että kotityöt käyvät minulta naisena jotenkin näppärämmin, ja kyllähän minä aivan tehokas kodin hengetär olenkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin olla päävastuussa kaikesta. Nykyisellään, kun meitä on vain kaksi, tämä menettelee, mutta en todellakaan aio hankkia lapsia. En näe, miten tilanne siitä paranisi, päinvastoin riski sen huonontumiseen on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhkaisin erolla, kun kerran olet jo asiasta monta kertaa sanonut ja mies ei vaan tajua. Jos ei käytös muutu, ottaisin eron, koska ansaitsen parempaa. En todellakaan tuhlaisi loppuelämää tuollaiseen vätykseem.
Tämän takia pitää valita huolella, kenen kanssa lapsia alkaa hankkia. Kaverillani vähän samantapainen homma: hänen miehensä ei halua viettää aikaa perheensä kanssa, vaan haluaisi yhä ryypätä kavereidensa kanssa ym. lapsellista. En ole tätä kaverilleni sanonut, mutta mulla soi hälytyskellot jo silloin kun he menivät naimisiin. Mies oli jo 30 eikä selvästikään ollut vielä valmis luopumaan hauskanpidosta. Nyt sitten koko liitto ollut kriisissä jo pari vuotta.
Erolla uhkailu on typerää, jos ei edes aio toteuttaa uhkaustaan. Aloittajahan itse sanoi, että hänen elämänsä muuttuisi vieläkin huonommaksi, jos ottaisi eron.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua ap tosi hyvin. En nyt lähde niihin yksityiskohtiin miksi aikanaan valitsin tämän miehen, mutta on todella väsyttävää huolehtia ihan kaikesta. Mies tekee kyllä suunnilleen mitä pyydän, mutta olisi niin ihanaa kun olisi toinen aikuinen, joka huolehtisi yhdessä mun kanssani lasten kouluasioista, lääkäreistä, harrastuksista, kodin remonteista, koiran eläinlääkäristä, auton huolloista, renkaan vaihdoista, vakuutus- ja pankkiasioita, loman varauksista, you just name it. Tekee kun pyydän, mutta vittuilee työnjohdosta jne. Rasittavaa. Odotan päivää kun lapset ovat niin isoja että voin lähteä.
Miten pystyt elämään tämän asian kanssa? Siis että olet tehnyt jo päätöksen?
Juu ei kuulu meilläkään miehelle myöskään lasten läksyistä huolehtiminen, wilman lukeminen, retkien, erikoispäivien ym muistaminen, päiväkodin lippulappuja täyttäminen, harrastuksiin tai leireille ilmoittautumiset, lasten varusteiden tai vaatteiden hankkiminen, kaverisynttäreiden muistaminen tai lahjojen hankkiminen, eläinlääkäri, koiran ulkoilutus, lasten lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, autojen katsastuksista huolehtiminen, laskujen maksaminen ajoissa, joululahjojen hankkiminen suvulle/ lasten kummeille, opelle (ei todella olla aina kaikille mitään hankitukaan), lomasuunnitelmien tai varausten teko (tai edes maksaminen)...
Ja tosiaan aamuisinkin huolehtii vain itsensä töihin. Vie lapsen päiväkotiin vaan jos pyydän, eikä millään tavalla huolehdi toisen kouluun lähdöstä tms. Herään joka aamu puoli tuntia, tunnin aiemmin, jotta ehdin hoitaa kaiken. Tästäkin olen valittanut miljoonat kerrat, mutta silti tyytyväisenä nukkuu aamuisin pitkään kunnes on jo kova kiire töihinsä. Ja olen kyllä sanonut, että se on mielestäni epäreilua, hän voisi myös herätä joskus aiemmin, mutta ei silti vaan herää.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset kasvatatte poikanne? Eihän muiden huomioiminen ja vastuun kantaminen ole synnynnäistä tai luonteenpiirre. Se on asia, jota opetetaan lapsille.
niin, miehellä/lapsen isällähän ei mitään kasvatusvastuuta ole?
Mitä ne isät lapselleen opettaa? Loisimaan toisen siivellä? Miksi vain äidin kuuluu se poika kasvattaa? Ja miksi ne perheen tytöt oppii kuitenkin tekemään ne kotityöt ihan itse? Eivätkä oleta, että joku muu ne tekee?
Miksi tässäkin vastuu sysätään perheen äidille? Kukaan ei koskaan kysy, että miten te miehet kasvatatte ne poikanne? Mutta monta kertaa olen tältäkin palstalta lukenut kysymyksen, että miten te naiset kasvatatta poikanne.
Ovatko miehet kykenemättömiä kasvattamaan lapsiaan ja se on vain naisten/äitien tehtävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua ap tosi hyvin. En nyt lähde niihin yksityiskohtiin miksi aikanaan valitsin tämän miehen, mutta on todella väsyttävää huolehtia ihan kaikesta. Mies tekee kyllä suunnilleen mitä pyydän, mutta olisi niin ihanaa kun olisi toinen aikuinen, joka huolehtisi yhdessä mun kanssani lasten kouluasioista, lääkäreistä, harrastuksista, kodin remonteista, koiran eläinlääkäristä, auton huolloista, renkaan vaihdoista, vakuutus- ja pankkiasioita, loman varauksista, you just name it. Tekee kun pyydän, mutta vittuilee työnjohdosta jne. Rasittavaa. Odotan päivää kun lapset ovat niin isoja että voin lähteä.
Miten pystyt elämään tämän asian kanssa? Siis että olet tehnyt jo päätöksen?
Juu ei kuulu meilläkään miehelle myöskään lasten läksyistä huolehtiminen, wilman lukeminen, retkien, erikoispäivien ym muistaminen, päiväkodin lippulappuja täyttäminen, harrastuksiin tai leireille ilmoittautumiset, lasten varusteiden tai vaatteiden hankkiminen, kaverisynttäreiden muistaminen tai lahjojen hankkiminen, eläinlääkäri, koiran ulkoilutus, lasten lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, autojen katsastuksista huolehtiminen, laskujen maksaminen ajoissa, joululahjojen hankkiminen suvulle/ lasten kummeille, opelle (ei todella olla aina kaikille mitään hankitukaan), lomasuunnitelmien tai varausten teko (tai edes maksaminen)...
Ja tosiaan aamuisinkin huolehtii vain itsensä töihin. Vie lapsen päiväkotiin vaan jos pyydän, eikä millään tavalla huolehdi toisen kouluun lähdöstä tms. Herään joka aamu puoli tuntia, tunnin aiemmin, jotta ehdin hoitaa kaiken. Tästäkin olen valittanut miljoonat kerrat, mutta silti tyytyväisenä nukkuu aamuisin pitkään kunnes on jo kova kiire töihinsä. Ja olen kyllä sanonut, että se on mielestäni epäreilua, hän voisi myös herätä joskus aiemmin, mutta ei silti vaan herää.
T. Ap
Siis että mitkään edellä olevista asioista ei kuulu hänelle PYYTÄMÄTTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset kasvatatte poikanne? Eihän muiden huomioiminen ja vastuun kantaminen ole synnynnäistä tai luonteenpiirre. Se on asia, jota opetetaan lapsille.
niin, miehellä/lapsen isällähän ei mitään kasvatusvastuuta ole?
Mitä ne isät lapselleen opettaa? Loisimaan toisen siivellä? Miksi vain äidin kuuluu se poika kasvattaa? Ja miksi ne perheen tytöt oppii kuitenkin tekemään ne kotityöt ihan itse? Eivätkä oleta, että joku muu ne tekee?
Miksi tässäkin vastuu sysätään perheen äidille? Kukaan ei koskaan kysy, että miten te miehet kasvatatte ne poikanne? Mutta monta kertaa olen tältäkin palstalta lukenut kysymyksen, että miten te naiset kasvatatta poikanne.
Ovatko miehet kykenemättömiä kasvattamaan lapsiaan ja se on vain naisten/äitien tehtävä?
Varmaan pojat ottavat mallia isästään.
Mitä voimme tästä todeta: miehet ovat vaan perseestä? Tältä tämä nyt kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä voimme tästä todeta: miehet ovat vaan perseestä? Tältä tämä nyt kuulostaa.
En usko että kaikki ovat. Olen nähnyt elämäni aikana paljon reippaita, osallistuvia isiä. Jonkin verran jopa sitä, että mies hoitaa suurimman osan kotitöistä ja ottaa isoimman vastuun arjen pyörittämisestä. Vaimo saattaakin olla tumpelo kotitöissä ja esim ruoanlaitossa, tai sellainen joka väsyy helpommin, tarvii enemmän unta, omaa aikaa jne. Tai ei vaan viitsi samalla tavalla tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset kasvatatte poikanne? Eihän muiden huomioiminen ja vastuun kantaminen ole synnynnäistä tai luonteenpiirre. Se on asia, jota opetetaan lapsille.
Tämä on sellainen asia, jota olen itse myös miettinyt kun näitä juttuja lukee. Mikä on kasvatuksessa mennyt pieleen? Miten voisin itse kasvattaa pojistani muita kuin laiskimuksia, jotka jättävät omat paskat muiden siivottaviksi. Hyväksikäyttöähän tuo on mieheltä. Hän käyttää hyväksi vaimon kiltteyttä ja tunnollisuutta. Käyttää edelleen härskisti hyväksi, vaikka vaimo olisi väsynyt ja sairas.
No eksäni tapauksessa äiti oli paaponut kuopustaan. Ei oltu annettu mitään vastuuta kotihommista. Äiti oli itse aina imurin varressa ja laittamassa ruokaa. Kävi jopa siivoomassa pojan huoneen. Eli mies toteuttaa samaa toimintamallia sitten parisuhteessa. Onneksi ei ollut lapsia :D.
Nämä on näitä hääräilijä-äitien lapsia. Suurten ikäpolven naisia, jotka jatkuvasti jotain puuhaamassa ja kiillottamassa.
Oletko ap huomannut että mies kohtelee sinua kuin lapsi äitiään. Odottaa että äiti hoitaa ja tekee.
Kerro sille äijällesi että olet lasten äiti mutta et ole aikuisen miehen äiti. Etkä enää hyväksy että sinun tulisi toimia miehesi äitinä. Kerro että haluat tasaveroisen aikuisen puolison ja rakastajan. Ja sopii että miehesi on tämä henkilö mutta silloin hänen täytyy muuttaa käytöstään reippaasti että voit nähdä hänet rakastajana jne.
Jos mies käyttää sinusta nimitystä äiti niin pyydä lopettamaan se. Kerro että olet lasten äiti mutta et halua olla miehesi äiti.
Olen tosi pahoillani, ap. Montako lasta? Hakeeko mies pienemmän päiväkodista? Jos ei, niin se on jo törkeää - lapselle tulee pitempi päivä ja/tai äiti joutuu lyhentämään omaa työpäiväänsä, jos edes mahdollista. En ole ikinä kuullut, että perheessä toinen vanhempi hoitaisi sekä viennit että haut (jos molemmat kokopäivätöissä).
Mies tietää kyllä toimivansa väärin, joten järkipuheet ja itkut eivät tule muuttamaan hänen käyttäytymistään. Ja Ymmärrän, että ero tuntuu vaikealta. Joten mä sinuna varmaan yrittäisin ns. asumuseroa saman talouden sisällä. Asennoidu niin, että hoidat kaiken lapsiin liittyvän, ja helpota taakkaasi kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotka eivät vaadi miehen osallistumista. Esimerkiksi kauppakassipalvelut, siivooja, isovanhemmat kuskaamaan, lukiolaistyttö auttamaan esikoista kouluun (tiedän, aina ei ole saatavilla sellaista apua josta oikeasti on apua, mutta jos jotain löytyisi). Tilaa kaverisynttärilahjoja netistä kotiin useampia kerralla varastoon. Älä tee miehelle ruokaa, älä siivoa hänen sotkujaan, älä kuuntele hänen huoliaan. Keskity lapsiin ja omaan hyvinvointiisi. Tee asioita joista nautit, silloin kun pystyt. Älä pyydä mieheltä mitään, äläkä luota että hän tekisi mitään vaikka lupaisi.
Äläkä kuuntele näitä neropatteja, joiden mielestä lapsi voi pyöräillä itse harrastukseen tai harrastuksen voi lopettaa, tai harrastuksen voi aina valita niin että treenit on max 1km kotoa. Tiedän täysin, että maailma ei toimi näin, ainakaan jos haluaa tarjota lapsilleen hyviä kokemuksia, tai edes käyttäytyä inhimillisesti häntä kohtaan.
Tsemppiä ap, harkitse asumuseroa ja muuttoa lähemmäs harrastuksia. Oma puolisoni on vähän samantyyppinen. Kun hän oli pari viikkoa matkalla, nautin, koska meidän arki sujui eikä tarvinnut pettyä, kun ei olut odotuksia toista kohtaan. Pisti miettimään, että kun toista ei voi muuttaa, niin itse voi kyllä omaan elämään vaikuttaa.
Anopin syytä kaikki