Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt perhe-elämään, kun mies ei ota vastuuta juurikaan mistään
15.12.2018 |
Siivoaminenhan ei koskaan onnistu, jos ei pyydä erikseen. Ja jos pyytää niin vastaus on 99% kerroista ”onko pakko just nyt, ei millään jaksaisi”, eikä herra itse todellakaan ehdota uutta ajankohtaa, eikä palaa asiaan ellen itse muistuta siitä. Sitten kun siivotaan, niin sekin on sellaista tiuskimista ja tavaroiden paiskomista. Nykyään olen alkanut siivota ihan hiljaa vaan itsekseni, koska koen sen tosi raskaaksi että pitää väkisin toista saada osallistumaan. Koen henkisesti helpommaksi sen, että itse hoidan vaan hiljaa kaiken, kuin että siitä tulee esim tappelu.
Lasten harrastuksiin viemisessä sama juttu. Minusta on täysin absurdia, että minun pitää pyytää häntä viemään lapsia harrastuksiin. Lapsia, jotka ovat yhtä lailla hänen? Hän vie kyllä, mutta vaan jos pyydän. Tein juuri menneellä viikolla testin ja yritin vihjaista muilla tavoin, esim että olen tosi väsynyt jne jne, kun olisi ollut aika lähteä, mutta hän ei oikeasti millään tavalla reagoinut. Tyytyväisenä istui koneella, kun hoidin koko viikon harrastusrumban, kauppareissut, lapsen lääkärin ym. Kertaakaan ei kysynyt esim että haluaisinko että hän veisi lapsen jonnekin tai kävisi kaupassa. Olen aivan pöyristynyt. Yleensä siis aina sanon, että vie sinä tai kysynyt että sopiiko että hän vie jne, ja ollaan suht tasapuolisesti hoidettu harrastukset, mutta kun en sitä nyt tehnyt niin hän oli vain tyytyväinen kun hoidin kaikki.
Tämä tekee minut samalla vihaiseksi ja surulliseksi. Meillä tosiaan kulut jaetaan kaikki puoliksi, tai itse maksan vähän enemmän, kun itselläni myös vaativampi työ, josta saan hieman parempaa palkkaa. Katkeraksi tekee myös se, että olen viime aikoina kärsinyt terveysongelmista, mutta tämäkään ei vaikuta millään tavalla siihen, että mies ottaisi enemmän vastuuta perheen arjesta, tai että jollain tavalla huolehtisi minun jaksamisesta jne. Edes sen verran että kysyisi jaksanko tosiaan hoitaa kaiken yksin. Ei, hänen mielestään en saisi valittaa asiasta ollenkaan.
En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, olen vaan tosi väsynyt. Aiheesta on käyty keskustelua, mies saattaa hetken tsempata ja sitten palataan taas samaan vanhaan. Ei hän tule miksikään muuttumaan. On tosi itsekäs kaikin puolin, eikä huomaavaisuutta osaa osoittaa millään tavalla. Tosi kurjaa kuitenkin lapsille jos tulee ero, todennäköisesti pitäisi muuttaa halvemmalla asuinalueelle, vaihtaa koulua, lopettaa harrastuksia jne. Minulla ei myöskään omaa perhettä tai muutakaan tukiverkostoa, vaan miehen perhe on se joka on auttanut meitä esim lastenhoidossa tai muutenkin, jos ollaan tarvittu jotain.
Tuli vähän pitkä vuodatus, mutta mietin että onko olemassa mitään muuta ratkaisua kuin ero? Ärsyttää mies tällä hetkellä kaikin puolin niin paljon, että en tiedä miten yhteiselämästä voisi enää tulla onnellista. Sitä en vaan ymmärrä miten mies ei vaan ymmärrä tai näe tilannetta? Miten se voi olla mahdollista? Onko hän tyhmä vai mitä?
Kommentit (214)
Siis mies on koneella tai katsoo tv:tä aina töiden jälkeen nukkumaan menoon asti? Jos näin, niin keskustelisin miehen kanssa vakavasti, et onko hän addikti moiselle tuijottamiselle, masentunut vai vaan ihan helvetin laiska. Riippuen vastauksesta, lähtisin purkamaan vyyhtiä. Pointti on kuitenkin se, että ehdottaisin ruutuselibaattia tai sitten tulisi ihan oikea selibaatti eteen. En hyväksyisi ja niin kauan, kun ap mahdollistaa moisen käytökseen, niin kauan mies tekee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.
Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukotus.... Kuka jaksaa lukea näitä samoja aloituksia kerta toisensa jälkeen täällä....
Jos kerta samanlaisia aloituksia on paljon, niin tällainenhan on sitten yleinen ongelma? Onhan se tärkeää miettiä miksi tilanne on näin. Mikä miehiä vaivaa?
Yleistä vähän lisää. "Ihan kaikki miehet öliöööööööööööööö".
Näitä omasta mielestään täydellisiä äityleitä riittää palstalle jankkaamaan ja makaamaan aamusta iltaan.
Taas alkaa palstaulpukalla mopo keulia. Korkki ja kone kiinni nyt!
Mäkin väsyin. Jätin lapset miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukotus.... Kuka jaksaa lukea näitä samoja aloituksia kerta toisensa jälkeen täällä....
Jos kerta samanlaisia aloituksia on paljon, niin tällainenhan on sitten yleinen ongelma? Onhan se tärkeää miettiä miksi tilanne on näin. Mikä miehiä vaivaa?
Tai pari tyyppiä näitä tehtailee.
Minä olisin voinut 20 vuotta sitten tehdä samanlaisen avauksen. Mies lakkasi osallistumasta yhtään mihinkään sinä aikana, kun olin äitiyslomalla, ja tilanne jäi hänellä päälle vaikka palasin töihin. Ero oli todella lähellä.
Sitten mies jäi työttömäksi ja jotenkin heräsi tilanteeseen. Minä olinkin yhtäkkiä se, joka toi yksin leivän taloon, hän minusta taloudellisesti riippuvainen koti-isä.
Ellei noin olisi käynyt, olisimme varmaan eronneet ennen lasten kouluikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kannattaa yrittää hyvällä. Pidät miestä hyvänä, annat seksiä ja samalla kerrot toiveesi. Se voi toimia murjotuksen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Haukotus.... Kuka jaksaa lukea näitä samoja aloituksia kerta toisensa jälkeen täällä....
Sinä ja minä näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkaisin erolla, kun kerran olet jo asiasta monta kertaa sanonut ja mies ei vaan tajua. Jos ei käytös muutu, ottaisin eron, koska ansaitsen parempaa. En todellakaan tuhlaisi loppuelämää tuollaiseen vätykseem.
Tämän takia pitää valita huolella, kenen kanssa lapsia alkaa hankkia. Kaverillani vähän samantapainen homma: hänen miehensä ei halua viettää aikaa perheensä kanssa, vaan haluaisi yhä ryypätä kavereidensa kanssa ym. lapsellista. En ole tätä kaverilleni sanonut, mutta mulla soi hälytyskellot jo silloin kun he menivät naimisiin. Mies oli jo 30 eikä selvästikään ollut vielä valmis luopumaan hauskanpidosta. Nyt sitten koko liitto ollut kriisissä jo pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Perk*le! Miksi uhriudut, vihjailet ja märiset? Tiedät jo että mies ei tee eikä ininävihjailusi tuota tulosta! Miksi silti!!!!!!! vaikeutat elämääsi? Osta ruoka kotiinkuljetuksella, osta siivouspalvelu. Ja kun pianovirtuoosi on oppimassa mene itse siksi aikaa joogaan, hierontaan ym mistä pidät. Oma on elämäsi ja tuollainen vinquvonqu-uhriutuminen ei vie sinua mihinkään ja mies on se huomannut ja käyttää tilannetta hyväkseen. Erouhkailut ei auta, mies on tyytyväinen omaan saamattomaan elämään ja eron tullessa sunkaan tilanne ei muutu tuolta osin. Samat asiat saat tehdä silloinkin yksin.
Jos ei miestä ohjaa kikkeli niin sitten raha. Ostat nuo sinun elämääsi kovin raskauttavat siivoukset ja kaupankäynnit. Miehen pistät maksamaan enemmän vuokraa/vastiketta/lainoja mitä sinä pistät noihin palveluihin. Havahtuu noin kahdessa kuukaudessa. Toimi, äläkä räävy.
Juu sanottu on suoraan monet kerrat, riidelty jne. En vaan enää yksinkertaisesti jaksa. Yritän aikuismaisesti hoitaa tilanteet, ihan jo lastenkin takia. Meillä ei ole varaa ulkoistaa palveluita, mies opiskeli jonkin aikaa tässä välissä ja meidän talous meni siitä aika lailla miinukselle, jota sitten nyt paikkaillaan. Miehellä ei todellakaan ole yhtään ylimääräistä. Itse pystyisin tienaamaan ylimääräistä, jos tekisin keikkatyötä lisäksi muualla, mutta en vaan jaksa. Ja miksi ihmeessä tekisin enemmän töitä, jotta voisin maksaa siitä että otetaan siivooja kun miestä ei huvita siivota??
Jotkut täällä kirjottaneet, että onko aina pakko kaiken olla tip top. Ei todellakaan ole! Meillä oikeasti aika sotkuista, kun en aina vaan jaksa tehdä viikkosiivousta yksin, mitä nyt lapset jonkin verran osallistuu, mutta siitäkin on minun huolehdittava. Mies ei ohjaa heitä siivoamaan, minä olen se joka joutuu siitäkin muistuttelemaan jatkuvasti ja välillä myös heille suuttumaan asiasta.
Joten en todella nipota pienistä. Olohuoneen tuolilla saattaa olla pyykkikasa viikkoja, lattiat pesemättä ja pölyt pyyhkimättä jopa kuukausitolkulla, jääkaapissa vanhoja ruokia pidemmältä ajalta, lasten lelut ja tavarat ympäri kämppää lähes jatkuvasti..
Ja mitä peli ja tietokoneriippuvuuksiin tulee, niin varmasti on molempia, mutta niistä ei voi puhua. Ei myönnä ikinä sellaista, joten muutsta on turha odottaa siinä asiassa. Suuttuu vaan jos vihjailen tällaista. Sanoo vaan, että olethan itsekin. Niin olenkin iltaisin, kun ei hänestä mitään seuraa ole, mutta hoidan kuitenkin kaikki arjen askareet ja olen lasten kanssa päivällä.
Laiska ja itsekäs on myös, se on tullut harvinaisen selväksi. Ei osaa asettua toisen asemaan, oma mukavuus tulee aina ensimmäisenä. Ei vaan viitsi.
Olisi ihanaa, jos olisi sellainen mies joka olisi reipas ja toimelias. Tarttuisi hommiin valittamatta. Laittaisi pesukoneen pyörimään, kun näkee että pyykkikori täynnä ja lattiallakin toinen korillinen odottamassa. Lähtisi vaikka lasten kanssa laskettelemaan tai uimahalliin ihan omasta halustaan. Yllättäisi joskus ja olisi käynyt kaupassa, kun pääsee aikasemmin töistä ja olisi keksinyt itse vielä mitä sieltä ostetaan. Ja silleen, ettei minun tarvisi itse käydä heti seuraavana päivänä uudestaan kaupassa, vaan olisi miettinyt ruokaa useammalle päivälle. En tiedä onko tällaisia miehiä olemassa. Itse en jaksa olla enää se, joka pyytää aikuista ihmistä kerta toisensa jälkeen hoitamaan oman osuutensa, tekemään edes jotain. Ei ole siitä kiinni, ettenkö ole sanonut asioista. Olen kyllä sanonut, niin kauniisti kuin rumastikin, mutta yhtä tyhjän kanssa kaikki.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haukotus.... Kuka jaksaa lukea näitä samoja aloituksia kerta toisensa jälkeen täällä....
No ainakin sinä jaksoit lukea ja vielä kommentoidakin. Ja näyttää vähän siltä, että olet kommentoinut kaikki nuo kommentit tuossa alussa.
Ap:lle sanon, että tutulta kuulostaa. Meilläkin mies oli kuin myrskynmerkki, jos joskus erehtyi pyytämään siivousapua.
Vuosia on kulunut ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että kun tänään sanoin, että pestään sauna yhdessä, mies ensin ehdotti, että jospa hän ulkoiluttaisi koiran, niin saisin pestä saunan rauhassa , mutta kun sanoin, että en ymmärrä, ihmistä, joka hyvällä omalla tunnolla jättää kaikki raskaat työt toisen huoleksi, niin tuli sitten kaveriksi. Alkuun oli selvästi vihainen, mutta sanoin, että turha heittäytyä marttyyriksi, yhteistä saunaa tässä pestään, niin mies käyttäytyi sitten ihan ok. sauna tuli pestyä. Täytyy vielä mainita, että vain minä käyn tällä hetkellä töissä ja mies on kotona. Silloin kun lapset oli pieniä, meillä oli aika samanlainen tilanne kuin teillä. Mies meni siitä mistä aita oli matalin ja jätti kaiken huoletta minun hoidettavaksi. pikkuhiljaa puhumalla tilanne on vähän parantunut, mutta edelleen ihmettelen, miksi toinen voi toimia noin. Itse en ikinä voisi kohdella puolisoani noin huonosti. Kai tuollainen ihminen on laiska tai vastuuton. Mutta tämä ilmenee vasta sitten kun on lapsia. Sitä ennen ei ongelmia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Näin olenkin pitkälti toiminut, mutta liian usein silti yritetään päästä tilanteista ”ei jaksa nyt imuroida, onko ihan pakko just nyt...” jne, ja olen vaan aivan loppu siihen että joka ikinen asia pitää pyytää erikseen, eikä vaan kerran, vaan useimmiten monen monta kertaa. Esimerkkinä pyysin, että mies veisi meidän kaikkien pyörät varastoon ehkä pari kuukautta sitten, kun ei enää pyöräilty. No omani vein aika pian sen jälkeen, kun huomasin että mitään ei ole tapahtumassa. Mies vei jossain vaiheessa omansa, mutta lasten pyörät oli edelleen vielä pari päivää sitten pihalla lumisateessa, joten vein ne sitten itse sinne varastoon. Pieni asia, mutta ajattelin että se olisi sellainen jonka hän miehenä voisi hoitaa, mutta ei vaan onnistunut. Pyysin ehkä viisi kertaa. En todella jaksa enää tällaista.
Sehän tosiaan olisi suht ok vielä, jos hän lähes aina tekisi kaiken mukisematta mitä pyydän. Jos ei heti, niin ainakin huolehtisi että asia tulisi hoidetuksi suht pian hoidetuksi, mutta kun ei.... Ja nyt tämä viimeisin viikko, kun en pyytänyt häntä osallistumaan mihinkään, niin hän aivan tyytyväisenä antoi minun hoitaa kaiken. Lasten harrastukset, lääkärin, viikkosiivouksen, kaupassa käynnit. Tämä jotenkin suututtaa mua nyt niin paljon, etten vaan pääse siitä yli. Sanoin hänelle äsken asiasta, niin hän pokkana sanoi ”Luulin että halusit hoitaa kaiken.” Mitä tuohon enää voi sanoa? Ei tullut mieleen kysyä haluatko, jaksatko, tai edes kiittää jotenkin?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukotus.... Kuka jaksaa lukea näitä samoja aloituksia kerta toisensa jälkeen täällä....
Jos kerta samanlaisia aloituksia on paljon, niin tällainenhan on sitten yleinen ongelma? Onhan se tärkeää miettiä miksi tilanne on näin. Mikä miehiä vaivaa?
Tai pari tyyppiä näitä tehtailee.
Minä olisin voinut 20 vuotta sitten tehdä samanlaisen avauksen. Mies lakkasi osallistumasta yhtään mihinkään sinä aikana, kun olin äitiyslomalla, ja tilanne jäi hänellä päälle vaikka palasin töihin. Ero oli todella lähellä.
Sitten mies jäi työttömäksi ja jotenkin heräsi tilanteeseen. Minä olinkin yhtäkkiä se, joka toi yksin leivän taloon, hän minusta taloudellisesti riippuvainen koti-isä.
Ellei noin olisi käynyt, olisimme varmaan eronneet ennen lasten kouluikää.
Toinen niistä.
Jalkalistat jäivät pyyhkimättä. Sen jälkeen vahaat ne kuten muutkin naiset tekevät, koska niin kuuluu tehdä ja muutkin tekevät.
Mies vaan esittää tyhmää ja sinä menet lankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitää olla harrastuksia, joihin pitää kuskata? Jos ei jakseta kuskata, ei harrasteta sellaisia harrastuksia. Meillä loppui voimat kuskata kuopusta joka päivä treeneihin. Vaihdettiin harrastus toiseen, joka vie vähemmän aikaa ja on kodin lähellä.
Ehkä sitten jää siivoukseenkin enemmän voimia, kun ei ole enää harrastuskuskaamista.
Meiltä huonot liikenneyhteydet harrastuksiin, ja vanhemmalla lapsella esim musiikkiharrastus, joka jatkunut jo pitkään ja jossa tosi lahjakas. Haluan tukea häntä siinä, kun se on hänelle tärkeä, eikä sitä ihan tuosta vaan lopeteta, kyllä vien häntä treeneihin vaikka useamman kerran viikossa, jos ei kukaan muu vie. Sitten on vaikka kämppä sotkuinen, jos ei muuta jaksa.
Olen muuten joskus aiemmin, kun on ollut keskustelua tästä työnjaosta puhunut siivoojan ottamisesta, ja ehdottanut miehelle että hän voisi hoitaa asian, jos ei siivoaminen nappaa, ja samoin maksaa siivoojan. Hän ei ymmärtänyt alkuunkaan miksi hänen pitäisi se yksin maksaa, eikä yllättäen ole saanut sellaista hoidettu.
T. ApSinä nyt et vaan ymmärrä. Lapsesi alkaa hoitaa kulkemisen musiikkikouluun itse. Itse poljin pyörällä musiikkikouluun 3 kert viikko pyörällä jo 7 vuotiaana. Ainoastaan isoa selloa ehkä vaikeempi mutta esim taksikyydillä onnistuu. Sinä haluat olla kaiken päsmäri. Bussit kulkee, metrot kulkee, taksit tuo ja lävelykin virkistää. Viulu menee kainalossa, haitari pulkan mukana. Lopeta tekemästä itseäsi korvaamattomaksi. Ärsyttää nää turhat avaukset.
No kuule, jos ärsyttää, niin miksi pitää avata ärsyttävä aloitus? itse ihmettelen sitä, että tänne tullaan ulisemaan, että ärsyttää tälläiset aloitukset ja kuitenkaan kukaan ei pakota näitä lukemaan eikä avaamaan. AV-palsta on täynnä kaikenlaisia avauksia, avaa vaan sellainen mikä ei ärsytä. Ja anna muiden keskustella aiheesta mikä kiinnostaa tai on itselle ajankohtainen. Jokaisella on oikeus tehdä sellainen avaus, kuin haluaa, älä sinä avaa "ärsyttäviä" aloituksia.
Miten te naiset kasvatatte poikanne? Eihän muiden huomioiminen ja vastuun kantaminen ole synnynnäistä tai luonteenpiirre. Se on asia, jota opetetaan lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän samantyyppistä että mies soluttaisi kaiken minulle. On kuitenkin mukisematta ottanut tietyt jutut vastuualueekseen, käy kerran viikossa viemässä lapsen harrastukseen ja samalla käy kaupassa. Siivouksesta tulee yhä riitaa, mutta suostui palkkaamaan siivoojan ennen siisteyttä vaativia perhejuhlia tms.
Anna miehellesi jotkut selkeät vastuualueet.Itse olen havainnut että mieheen tepsii samat ohjeet kuin pieniin lapsiin: anna kaksi vaihtoehtoa joista valita "vietkö lapsen harrastuksiin vai imuroitko kämpän?". Jos vaihtoehtoja on enemmän, mitään ei tapahdu eikä osaa päättää. Miehet on yksinkertaisia. Eihän ne tälläkään konstilla opi oma-aloitteisiksi mutta jos edes joskus tekevät jotain pyydettäessä niin onhan se pois sinun harteiltasi.
Näin olenkin pitkälti toiminut, mutta liian usein silti yritetään päästä tilanteista ”ei jaksa nyt imuroida, onko ihan pakko just nyt...” jne, ja olen vaan aivan loppu siihen että joka ikinen asia pitää pyytää erikseen, eikä vaan kerran, vaan useimmiten monen monta kertaa. Esimerkkinä pyysin, että mies veisi meidän kaikkien pyörät varastoon ehkä pari kuukautta sitten, kun ei enää pyöräilty. No omani vein aika pian sen jälkeen, kun huomasin että mitään ei ole tapahtumassa. Mies vei jossain vaiheessa omansa, mutta lasten pyörät oli edelleen vielä pari päivää sitten pihalla lumisateessa, joten vein ne sitten itse sinne varastoon. Pieni asia, mutta ajattelin että se olisi sellainen jonka hän miehenä voisi hoitaa, mutta ei vaan onnistunut. Pyysin ehkä viisi kertaa. En todella jaksa enää tällaista.
Sehän tosiaan olisi suht ok vielä, jos hän lähes aina tekisi kaiken mukisematta mitä pyydän. Jos ei heti, niin ainakin huolehtisi että asia tulisi hoidetuksi suht pian hoidetuksi, mutta kun ei.... Ja nyt tämä viimeisin viikko, kun en pyytänyt häntä osallistumaan mihinkään, niin hän aivan tyytyväisenä antoi minun hoitaa kaiken. Lasten harrastukset, lääkärin, viikkosiivouksen, kaupassa käynnit. Tämä jotenkin suututtaa mua nyt niin paljon, etten vaan pääse siitä yli. Sanoin hänelle äsken asiasta, niin hän pokkana sanoi ”Luulin että halusit hoitaa kaiken.” Mitä tuohon enää voi sanoa? Ei tullut mieleen kysyä haluatko, jaksatko, tai edes kiittää jotenkin?
T. Ap
Kokeile vaikka sanoa:
"NO EN VITTU HALUNNUT!!"
Jätä tunnejälki, kun järkipuhe ei kerran auta.
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset kasvatatte poikanne? Eihän muiden huomioiminen ja vastuun kantaminen ole synnynnäistä tai luonteenpiirre. Se on asia, jota opetetaan lapsille.
Tämä on sellainen asia, jota olen itse myös miettinyt kun näitä juttuja lukee. Mikä on kasvatuksessa mennyt pieleen? Miten voisin itse kasvattaa pojistani muita kuin laiskimuksia, jotka jättävät omat paskat muiden siivottaviksi. Hyväksikäyttöähän tuo on mieheltä. Hän käyttää hyväksi vaimon kiltteyttä ja tunnollisuutta. Käyttää edelleen härskisti hyväksi, vaikka vaimo olisi väsynyt ja sairas.
Montako kertaa olet tehnyt samanlaisen aloituksen tänne?
Eroa jo miehestäsi, ei jaksaa enään kuunnella tuota valitusta
Mitä haittaa siitä on, jos koti ei ole aina tiptop siisti? Olen sinkkumies, ja yksi aiempi avokki jaksoi nalkuttaa siivouksesta koko ajan, vaikka ihan perussiistiä meillä oli, pitkälti sen takia tulikin ero. Ei nyt jotkut pölyiset ikkunalaudat voi olla mikään syy vaatia toista ryhtymään siivoukseen. Teettekö koskaan yhdessä mitään hauskaa? Kannattaa jättää seuraava siivouskerta väliin, ja ottaa vaikka kunnot panosessio siihen tilalle, virkistäisi varmaan molempia enemmän kuin ylisiisti koti.