Lue keskustelun säännöt.
Mikä on utelua ja mikä small talkia?
15.12.2018 |
Tuossa toisessa ketjussa kehotettiin kysymään mm. onko kauan asunut kaupungissa tai mitä harrastaa tai mistä musiikista tykkää. Nämä kaikki on sellaisia asioita mistä itse en halua kertoa tuntemattomille mitään! Tulisipa vaivaantunut tunnelma pikkujouluissa jos vieraampi työkaveri tulisi kysymään millaista musiikkia kuuntelen.
Itse siis sanoisin älä kysy mitään henkilökohtaista tai utelet.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle small toolkki on semmoinen,mistä jokainen voi huoletta puhua. Esim sää, uutiset, pyhäpäivät ( joulu, itsenäisyys,pääsiäinen) jos haluaa niin elokuvat tai tv ohjelmat,tosin itsellä tv aina kiinni. Radio tosin niitä en itse kuuntele. Kesä tai talviajaminen,pyöräily tai kävely ym. Sellainen mihin voi osallistua jos pitää kysyä riittää vastaus joi tai ei/ en ite tee semmosta. Taitaa olla liian monimutkasta?
Täydellinen vastaus!
Itse olen huimannut,että omassa paikkakunnallani aivan mahdoton yhtälö. Jos et puhu asioista mistä et tiedä tai ole mitään sanomista katsotaan nyrpeänä, eikö tuo osaa puhua? Juuri tyhjänpäivästä utelua että pääsee juoruamaan pahaa. Siksi mahdotonta osalle näyttää olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Tässäpä juuri loistava esimerkki siitä, mitä mukava small talk ei ole. Ei tuo kivaa tunnelmaa kuunnella jonkun valitusta ja marinaa jostain hiekoituksista. Perhe on ylipäänsä sopimaton aihe. Myöskään arjen pyöritys ei ole aihe, josta ainakaan juhlissa puhutaan tai keskustellaan vieraiden kanssa. Kaikenlaista valittamista on kohteliasta välttää eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, miten hait lasta tarhasta.
En ole ylläoleva, eikä minulla ole enää lapsia, mutta kyllä minä pidän luonnollisena alkaa puhumaan siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Paljon luonnollisempaa kuin puhua uutisista tai säästä.
Jos joku aloittaisi noin, niin minä jatkaisin keskustelua siihen, kuinka moni on tälläkin hetkellä sairaalassa liukastumisen vuoksi tai miten juuri sijaistan työkaveria tämän vuoksi, ja kuinka siksi olen uupunut jne.
Ei small talk tarkoita sitä, että siihen teemaan jäädään jumittamaan.
Joo, toki kun jutellaan kavereiden kanssa. Small talk on aivan eri asia.
Small talk on merkityksetöntä pa*kanjauhamista.
That escalated quickly! Ap kysyy, eikö ole utelua kysellä ”oletko asunut kauankin tässä kaupungissa” ja nyt puidaan sitä, miksei muka tuntemattomille ole ok kertoa, mistä syystä työkaveri on sairaalassa.
Miksi ylipäätään kertoa tuntemattomille mitään omaan elämään liittyvää? Eri asia jos tuntematon kysyy tietä kylpylään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisiköhän teidän käydä vaikka Wikipediasta lukemassa, mitä small talk on! Se on määritelmällisesti kevyttä, turhanpäiväistä, ei koske mitään tärkeää tai haitallista ja sen on tarkoitus rentouttaa.
Vasta lähemmin tunnettaessa perhe saattaa olla sopiva aihe, mutta vieraiden kanssa puhutaan harrastuksista, säästä tai neutraaleista ajankohtaisista asioista. Small talk on myös lyhyttä. Se ei ole syvällistä keskustelua eikä kestä pitkään. Se on eräänlaista sosiaalista alustusta ja ylläpitoa, joka ei itsessään sisällä mitään tärkeää. Seksi, uskonto ja politiikka ovat kiellettyjä aiheita, samoin kaikki negatiivinen valitus.
Sosiaalisiin taitoihin kuuluu tietää, missä tilanteissa voidaan mistäkin puhua. Ilmeisesti osa täällä ei halua puhua missään mitään ja osa taas kuvittelee, että on sopivaa kysellä mitä vain keneltä vain ja avautua omista harmituksistaan vaikka tuntemattomille.
Jos small talk ei kiinnosta ja pitää sitä turhuutena niin ei kai ole mikään pakko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole hienoa kysellä lapsista heti ensimmäisenä! Kuulostat muutenkin vanhemmalta, joka kääntää kaikki puheenaiheet lapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Jos small talk ei kiinnosta ja pitää sitä turhuutena niin ei kai ole mikään pakko?
Minulle small talkin idea on juuri se,että ne jotka haluaa olla äänessä ovat, ne jotka haluavat olla hiljaa niin ovat. Sen tarkoitus on nimenomaan olla rentoa keskustelua eikä pakonomaissta pullaa. Ihmisten pitää ymmärtää ettei aina kaikkiin asioihin tarvitse vastailla vaan saa olla myös hiljaa. Kun ryhmään pistetään puhumaton ja kälättäjä se kälättäjä puhuu hiljasenkin puolesta. Näin keskusteluun tulee tasapaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole hienoa kysellä lapsista heti ensimmäisenä! Kuulostat muutenkin vanhemmalta, joka kääntää kaikki puheenaiheet lapsiinsa.
Joo, tämä oli kyllä niitä tökeröimpiä mahdollisia jutustelun aloituksia tuntemattoman kanssa. Varsinkin jos toinen sanoo, ettei ole lapsia, on todella tyhmää jatkaa lapsista. Ja vielä tuo banaaliuden syvyys ja valitus päälle. Miksi joku lapseton haluaisi kuulla, että joku oikein Facessa aikoo valittaa jostain hemmetin hiekoituksista. Minä kyllä pakenisin tätä tätiä kokkareilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
En ole ap, jota pidän outona, mutta en missään nimessä kysyisi keneltäkään vieraalta tai edes työkaverilta perheestä tai lapsista. Elämä on tässä itselleni opettanut, miten valtavia suruja ja ahdistuksia aiheeseen joskus liittyy. Ei ole hienotunteinen aihevalinta! Yleensä ihminen, joka haluaa puhua perheestään, ottaa sen itse puheeksi. Sitten voi kysyä lisää, muuten ei.
Tuo on totta. Mutta toisaalta: on neutraali asia, onko ihmisellä lapsia vai ei. Tai onko auto tai ei. Tai onko lemmikkieläin vai ei.
Kaikesta saa ongelman aikaiseksi, jos haluaa. Ei sitä omaa ongelmaa saa toisen ihmisen vastuulle vierittää. ” ei minulta saa kysyä, onko minulla autoa, koska autottomuus voi kertoa köyhyydestäni.
Ei, perhe ja lapset eivät ole koskaan neutraali asia. Ja autottomuus tai köyhyys on eri levelin asia kuin se, että et saanut toivomaasi lasta tai että lapsesi on vankilassa, narkkari, sairastaa kuolemaan johtavaa syöpää tai ettet ole saanut tavata häntä, koska huoltajuuskiista on menossa jnejnejne.
Joitakuita elämä opettaa hienotunteiseksi. Se on niitä harvoja kärsimyksen hyviä puolia.
Se, että sinä koet lapset ja perheen ei-neutraaliksi asiaksi, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin objektiivisesta totuudesta.
Minä taas en tykkää, että minulta kysytään missä minä asun. Asun lähiössä, jolla on huono maine. Haluaisin asua ns. Paremmassa paikassa. Minulle taas tämän kysyminen on paha asia. Siksi en koskaan kysy ihmiseltä, missä tämä asuu. Ja tämä asia kertoo enemmän minusta itsestäni kuin objektiivisesti oaheksuttavan asian kysymisestä.
Itse vastaan ihan suoraan tähänkin: Nurmijärvellä. On kyllä läpi. Älkää te muuttako sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tietysti tilanteesta ja henkilöstä, kenen kanssa small talk on ihan ok. Joskus se on pelkästään kiusallista ja vaivaannuttavaa, jos ei haluaisi sanoa yhtään mitään.
Kannustan toki hienotunteisuuteen ja pohtimaan, että voisiko jo itsekin joistakin asioista päätellä, että joku aihe voi olla arka, mutta ihan oikeasti sitä ei pysty sataprosenttisesti välttämään, etteikö tulisi joskus puhuneeksi jostakin, jolla voi tietämättään loukata toista tai asettaa toisen ikävään asemaan.
Täällä on esimerkiksi "kielletty" puhumasta lapsista/perheestä, mutta neuvottu kysymään suunnitelmia seuraavan juhlapäivän viettoon. "Kiitos kysymästä joulusuunnitelmistani, isäni hirtti itsensä aatonaattona kun olin 16-vuotias, joten sen jälkeen ei ole ollut pahemmin joulufiiliksiä". Tai vaikka "meidän perhe ei vietä pääsiäistä, koska se ei kuulu uskontoomme". Jo vain on kajottu uskontoon ja traumaattisiin elämänkokemuksiin.
Varmaankin on ihan hyvä pitää lapset pois keskustelunavauksista, mutta ei siitä pidä liikaa itseään soimata, jos niistä erehtyy kysymään. Ylivoimaiselle enemmistölle meistä ei kuitenkaan ole mitenkään big deal sanoa, että "minulla on kaksi lasta, ekaluokkalainen ja viisivuotias" tai toisaalta "perheeseeni kuuluu aviomies ja kissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole hienoa kysellä lapsista heti ensimmäisenä! Kuulostat muutenkin vanhemmalta, joka kääntää kaikki puheenaiheet lapsiinsa.
No itse asiassa en ole vanhempi, vaan lapsikeskustelu tuli esimerkkinä mieleen. Pienellä paikkakunnalla kun naisten oletetaan olevan joko äitejä tai muuten lapsihulluja ja monesti puheenaiheet vieraiden kanssa liittyvät juuri heihin. Monesti vielä niin, että sitä lapsetonta hiillostetaan ihan urakalla, että miksi ei ole lapsia ja missä nyt mättää, ettei niitä ole. Tämä on valitettavan yleistä "small talkia" vielä tämän päivän Suomessa.
t. se lainaamasi kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan musiikkikysymykseen, että en oikeastaan kuuntele musiikkia. Mutta kaikista kevyistä keskustelunaiheista tämä on minulle siitä hankalin, että en oikeasti halua kertoa totuutta.
En koskaan kuuntele musiikkia vapaaehtoisesti yhtään. Saatan lähteä kaupasta kesken pois musiikin takia. Juhlatilanteissa alkoholi auttaa sietämään musiikkia. Eli minulla ei luultavasti ole paljonkaan yhteistä musiikkimausta kiinnostuneen kanssa ja on inhottavaa jos joku haluaa, että valitsen spotifystä jonkun biisin. Tilanne on sama kuin kysyttäisiin, että mikä on suosikkimatelijasi ja mikä video niistä katsotaan nyt väkisin youtubesta.
Kyllä, olen asperger ja saa minulta kysyä musiikista. Mutta kun itse teen aika paljon työtä, jotta sosiaalinen vuorovaikutus jotenkin sujuisi, toivoisin myös neurotyypillisiltä tilannetajua. Jos joku keskustelunaihe vaikuttaa keskustelukumppanista vaikealta, vaihda aihetta jos tämä ei osaa tai älä ainakaan jää jankuttamaan asiasta. Olen minäkin joskus kysynyt onko jollain lapsia ja vastaus onkin ollut kiusaantunut. Puhutaan sitten äkkiä jostain muusta.
Se on niin, että sosiaalisesti poikkeava sopeutuu muiden menoon eikä muilta voi vaatia "neurotyyppillistä tilannetajua" :D Vaihda itse aihetta, jos et pysty puhumaan toisen aloittamasta.
Tai laita lappu kaulaan: olen asperger -- älä ota kontaktia tai jos otat tee se neurotyypillisellä tilannetajulla.
Tutustut varmaan mukaviin tyyppeihin näin.
Neurotyypillinen tarkoittaa siis tavallista ihmistä, se tarkoittaa siis luultavasti myös sinua, joka olet ylpeä siitä, ettet ole autismin kirjolla. Tavallisten ihmisten ei yleensä tarvitse erikseen suunnitella ja harjoitella sosiaalisia tilanteita vaan heiltä voi olettaa luonnostaan, ettei suusta pääse kamalia sammakoita. He myös pystyvät vaihtamaan puheenaihetta jos puhekumppani ei vaikuta siitä kiinnostuneelta. Aspergerinä sen sijaan minulle on vaikeampaa ymmärtää, että joku ei halua puhua minua kiinnostavasta asiasta. Jotta en tylsistyttäisi muita tai antaisi outoa kuvaa, joudun ponnistelemaan tavallista enemmän.
Siihähän sitten ponnistelet.
En ole mitenkään ylpeä siitä, että olen normaali, mutta en erityisesti rupea small talk -tilanteissa yliyrittämään saadakseni jonkun aspergerin juttelemaan kanssani. Jos ei luonnistu, niin ei sitten.
Voit kääntää selkäsi ja jatkaa mukavaa elämääsi. Oletan, että välttelet sosiaalisia kontakteja, mutta olet pakosti esim. työn kautta joutunut sellaiseen ja se on ihan ok. Ajattelen, että omituinen ihminen ja en ota mitään yhteyteyttä toiste, ellei pakko.
Eli minusta kummallinen oletus, että valtaosan ihmisistä pitäisi sopeutua johonkin autismin kirjon vaatimuksiin. Kyse ei ole kenenkään hengestä tai vakavasta terveyden uhasta. Silloin toki tuetaan tällaista esim. auto-onnettomuuden sattuessa tien laidalla.
Ei ole normaalitilassa silloin ja se otetaan huomioon.
Huvittavaa miten täällä saadaan jutustelustakin aikaiseksi ongelma. Suunnilleen muusta kuin säästä ei saisi näköjään puhua, koska aina joku pahoittaa mielensä.
Small talkhan on juuri kevyttä jutustelua, ja esimerkiksi uutisaiheet, matkustelu, kultuuri - konsertit, näyttelyt - yms. ovat aivan normaaleja puheenaiheita. Myös työasiat on ihan normaaleja, varsinkin kun tavataan ihmisiä työtapahtumissa. Perhekin on ok, mutta tietysti ilman tunkeilevaa utelua. Itse en yleensä kysy, mutta usein toinen ottaa senkin aiheen puheeksi ensi, alkaa vaikka puhua lapsistaan, ja sitten on ok.
Small talk ei tarkoita syvällistä keskustelua johon uppoutuu toisen kanssa pitkäksi aikaa, eikä liian henkilökohtaisia paljastuksia. Joskus voi tietysti käydä niin, että uuden tyypin kanssa tulee todella hyvin juttuun, ja sitten voi istua illallisella samaan pöytään ja laajentaa keskustelua vaikka politiikkaankin. Itse puhun ihan mielelläni politiikasta, ja uutisethan ovat täynnä sitä; mutta yritän aina olla diplomaattinen siltä varalta, että juttukaverilla onkin ihan erilaiset mielipiteet. Kysyn mieluummin, mitä toinen ajattelee kuin kerron, mitä itse ajattelen.
Ei se ole vaikeaa. Tosin asun ulkomailla niin olen kai tottunut toisenlaiseen juttukulttuuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Ei ole hienoa kysellä lapsista heti ensimmäisenä! Kuulostat muutenkin vanhemmalta, joka kääntää kaikki puheenaiheet lapsiinsa.
No itse asiassa en ole vanhempi, vaan lapsikeskustelu tuli esimerkkinä mieleen. Pienellä paikkakunnalla kun naisten oletetaan olevan joko äitejä tai muuten lapsihulluja ja monesti puheenaiheet vieraiden kanssa liittyvät juuri heihin. Monesti vielä niin, että sitä lapsetonta hiillostetaan ihan urakalla, että miksi ei ole lapsia ja missä nyt mättää, ettei niitä ole. Tämä on valitettavan yleistä "small talkia" vielä tämän päivän Suomessa.
t. se lainaamasi kirjoittaja
Ja silti halusit vielä netissää kannustaa ihmisiä kyselemään lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan musiikkikysymykseen, että en oikeastaan kuuntele musiikkia. Mutta kaikista kevyistä keskustelunaiheista tämä on minulle siitä hankalin, että en oikeasti halua kertoa totuutta.
En koskaan kuuntele musiikkia vapaaehtoisesti yhtään. Saatan lähteä kaupasta kesken pois musiikin takia. Juhlatilanteissa alkoholi auttaa sietämään musiikkia. Eli minulla ei luultavasti ole paljonkaan yhteistä musiikkimausta kiinnostuneen kanssa ja on inhottavaa jos joku haluaa, että valitsen spotifystä jonkun biisin. Tilanne on sama kuin kysyttäisiin, että mikä on suosikkimatelijasi ja mikä video niistä katsotaan nyt väkisin youtubesta.
Kyllä, olen asperger ja saa minulta kysyä musiikista. Mutta kun itse teen aika paljon työtä, jotta sosiaalinen vuorovaikutus jotenkin sujuisi, toivoisin myös neurotyypillisiltä tilannetajua. Jos joku keskustelunaihe vaikuttaa keskustelukumppanista vaikealta, vaihda aihetta jos tämä ei osaa tai älä ainakaan jää jankuttamaan asiasta. Olen minäkin joskus kysynyt onko jollain lapsia ja vastaus onkin ollut kiusaantunut. Puhutaan sitten äkkiä jostain muusta.
Se on niin, että sosiaalisesti poikkeava sopeutuu muiden menoon eikä muilta voi vaatia "neurotyyppillistä tilannetajua" :D Vaihda itse aihetta, jos et pysty puhumaan toisen aloittamasta.
Tai laita lappu kaulaan: olen asperger -- älä ota kontaktia tai jos otat tee se neurotyypillisellä tilannetajulla.
Tutustut varmaan mukaviin tyyppeihin näin.
Neurotyypillinen tarkoittaa siis tavallista ihmistä, se tarkoittaa siis luultavasti myös sinua, joka olet ylpeä siitä, ettet ole autismin kirjolla. Tavallisten ihmisten ei yleensä tarvitse erikseen suunnitella ja harjoitella sosiaalisia tilanteita vaan heiltä voi olettaa luonnostaan, ettei suusta pääse kamalia sammakoita. He myös pystyvät vaihtamaan puheenaihetta jos puhekumppani ei vaikuta siitä kiinnostuneelta. Aspergerinä sen sijaan minulle on vaikeampaa ymmärtää, että joku ei halua puhua minua kiinnostavasta asiasta. Jotta en tylsistyttäisi muita tai antaisi outoa kuvaa, joudun ponnistelemaan tavallista enemmän.
Siihähän sitten ponnistelet.
En ole mitenkään ylpeä siitä, että olen normaali, mutta en erityisesti rupea small talk -tilanteissa yliyrittämään saadakseni jonkun aspergerin juttelemaan kanssani. Jos ei luonnistu, niin ei sitten.
Voit kääntää selkäsi ja jatkaa mukavaa elämääsi. Oletan, että välttelet sosiaalisia kontakteja, mutta olet pakosti esim. työn kautta joutunut sellaiseen ja se on ihan ok. Ajattelen, että omituinen ihminen ja en ota mitään yhteyteyttä toiste, ellei pakko.
Eli minusta kummallinen oletus, että valtaosan ihmisistä pitäisi sopeutua johonkin autismin kirjon vaatimuksiin. Kyse ei ole kenenkään hengestä tai vakavasta terveyden uhasta. Silloin toki tuetaan tällaista esim. auto-onnettomuuden sattuessa tien laidalla.
Ei ole normaalitilassa silloin ja se otetaan huomioon.
Anteeksi, kummalla teistä onkaan vuorovaikutusta ja muiden ihmisten ymmärtämistä haittaava diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Oikein ahdaspipoisesta varmaan jopa kysymys, mitä kuuluu, on liian uteleva. Se on kuitenkin small talkin "äiti", johon vastataan yleensä neutraalisti, että hyvää kuuluu, entä itsellesi. Ja siitä sitten jatketaan vaikka säätilaan tai johonkin muuhun liki kaikkia koskettavaan asiaan.
Tuli yhtäkkiä mieleen yksi tuttava, jonka mielestä oli tungettelevaa, kun kesälomalta tullessa työkaveri kysyi, miten loma meni.
Eipä ole tuollainenkaan tullut mieleen ennen.
Itse asiassa voisit tehdä. Toisen yksityiselämää koskevia seikkoja ei saa levittää median kautta. Se on ihan eri asia kuin juoruaminen parille kaverille. Ja kannattaa ottaa huomioon, että some on media, jonka kautta tieto voi levitä laajalle.
On se kumma, kun jotkut luulevat, että mitä vain voi tehdä.